Nettideittailufirma kysyi rakastumista ja aivoja tutkivalta professori Helen Fisheriltä miksi rakastumme juuri tiettyyn ihmiseen. Fisher vastasi, ettei tiedä. ”Tiedän vain mitä aivoissamme silloin tapahtuu.”
Se jo tiedetään (yleinen käsitys + tutkimukset), että yleensä rakastumme ihmiseen, jolla on samanlainen sosiosekonominen tausta, suunnilleen yhtä hyvä äly kuin itsellämme, samankaltainen huumorintaju, about yhtä hyvä ulkonäkö jne.
Mutta miksi ihastumme juuri tiettyyn henkilöön kaikista niistä käytännössä yhtä hyvistä vaihtoehdoista? Miksi huoneeseen astuessamme kahdestakymmenestä fiksusta ja hyvännäköisestä juristista juuri yksi tietty saa jalat menemään alta ja muut eivät innosta ollenkaan?
Mikseivät ne muut ihan ”saman tasoiset” viehätä lainkaan?
Fisher halusi tutkia asiaa. Hän uskoo, että rakastuminen on biologiaa. ”Se on samanlainen tarve kuin nälkä”, sanoi Fisher TED-luennossaan vuonna 2008. Fisher uskoo aivokemioiden vaikuttavan valintaamme: jos kahden ihmisen dopamiini-, serotoniini- ym. tasot ovat samankaltaiset, he rakastuvat toisiinsa. Kolmen vuoden tutkimukset ja tuhannet haastattelut tukevat Fisherin arviota. Jos lisätutkimukset tukevat hypoteesia, saamme varmasti nähdä erilaisia uusia kaupallisia sovelluksia parinvalintaan.
Jonain päivänä apteekissa myydään rakkaustestejä.
Elämäntapaope-lääkäri Deepak Chopra ja rakastuminen: