Rakkauden kolme järjestelmää

Rakastuminen muuttaa ihmisen aivoja pysyvästi. Evoluutioantropologian professori Helen Fisher pitää rakastuneen ihmisen aivojen reagointia liioiteltuna. Fisherin mielestä mikään muu ei sekoita ihmisen päätä yhtä pahasti.

Rakastunut voi ajatella kumppaniaan 95 prosenttia valveillaoloajastaan. Viiden prosentin panos jaetaan työn, harrastusten, omien ystävien ym. kesken.

Professorin mukaan lisääntyminen on ihmisen tärkein tehtävä (evoluution kannalta) ja sen varmistamiseksi ihmiselle on kehittynyt niin voimakkaita pariutumiseen liittyviä tunteita.

Aivojen tärkeimpänä päämääränä on saada elämän hienoin palkinto eli paras mahdollinen parittelukumppani.

Mitä mieltä olet? Onko näin? Biologian kannalta tämä pätenee kaikkiin eläimiin. Ehkä kaikkeen elolliseen. Lisäänny, laajene, valloita, jatka elämää.

Helen Fisherin mukaan rakkaudessa toimii kolme erilaista aivojärjestelmää: seksihalut (himokkuus), romanttinen rakkaus (euforia) ja kiintymys (ystävyys, vakaus ja turvallisuus). Näiden kolmen vahvan tuntemuksen eri aivojen osiin vaikuttavilla koukutusyhdistelmillä saadaan parisuhde alkuun, syvenemään ja lopulta jopa kestämään.

Ilman rakastumisen järjetöntä järjestelmää mukavuudenhaluinen ihminen tekisi jotakin muuta kuin rakastuisi.

Jotkut löytävät korvikkeen työstä, päihteistä tai suuresta elämäntehtävästä. Yleinen mielipide taitaa kallistua siihen, että vain rakkaus voi tuoda täyden tyydytyksen.