Yritin järkeillä ja ajatella. Tekstiä tuli helvetisti, ratkaisuja nolla (0) kappaletta. Menikö vituiksi? Meni. --> Lopetan kaiken.
Ajattelin ihmisen seksuaalisia haluja eli paneskelemisen riemua.
Sitten ajattelin tätä ”yksiavioisuutta”, ja sen ristiriitaisuutta ihmisen halujen kanssa.
Ai mitä?
No sitä, että ihminen pyrkii kaikin keinoin yksiavioiseen parinmuodostukseen ja pitää ideaalina sellaista tilannetta, jossa ollaan (lue: paneskellaan) saman ihmisen kanssa 80 vuotta. Sitten juhlitaan atomihääpäivää. Jee.
Okei. Uskonnon perintö jyrää tässä ajattelumallissa aika voimakkaasti. Mutta miten paljon sitä kannattaa kuunnella. Pitäisikö välillä ajatella itse?
Hei kamoon, papit panevat lapsia ja sitten ollaan vähän silleen että no semmoista sattuu. SEN SIJAAN HOMOUS! JUMALAUTA! Miettiikö siellä jumalallisen aamenen ääressä kukaan, mättääkö tässä seksuaalimoraalissa joku asia, kun vanhat miehet hipeltävät poikia? Rukoillaan rukous niiden lasten puolesta ehkä. Ja sitten ajetaan homot hankeen. Sairasta.
Parisuhteessa halujen kieltämisestä seuraa mitä?
Porukka paneskelee menemään, minkä kerkiää ja missä sattuu. Halut eivät ole väärin vaan se, että niistä vaietaan ja sitten valehdellaan. Ollaan sovittu jotakin ja sitten toinen rikkoo lupauksensa. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.
Noh. Mitäs jos sukat mustuvat?
Mustasukkaisuushan on epävarmuutta itsestä. Eikö? Ihminen ei luota itseensä eikä siihen, että on sellaisenaan tarpeeksi hyvä vaan peilaa omaa itsetuntoaan Toisen ihmisen käyttäytymisen myötä. Ja sitten se Toinen käyttäytyy epärehellisesti. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.
Epärehellisyys taas on kaikissa suhteissa puhdasta paskaa eli epäkunnioittamista. On se kiva, kun kaverit tietävät, mitä siellä jatkoilla oikeasti tapahtui. Ollaan hys hys, koska ei uskalleta avata suuta. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.
Jumalauta, kun porukka ei kanna vastuuta teoistaan!
Missä ovat suhteet, joissa puhutaan seksuaalisista haluista niin kuin ne ovat?
Jutellaan yhdessä vaikka, että sinä olet minulle se numero yksi ja kaikkein rakkain, mutta vähän tekisi mieli paneskella jotakin muuta välillä. Ihan vaan virkistämismielessä näin 10 vuoden jälkeen. Saat seurata vierestä puuhia, ei sitten tapahdu mitään salaperäistä hotellihuoneen hämyssä.
Eihän kukaan meistä omista toista ihmistä. Ja mitä kukaan voi sille, että panettaa.
JA HEI!
Seksihän tuottaa mielihyvää! Miksi totaalikieltää semmoinen, mistä toinen, se rakkain, nauttii ihan sikana?
Eikö tässä koko hommassa ole kyse rehellisyydestä itseään ja toista kohtaan?
Mikä siinä rehellisyydessä on niin kamalaa? Tai siinä, jos himottaa välillä joku muukin? Mitä se on keneltäkään pois?
Korinaa. Hirveä hedari. En ajattele enää koskaan.