Gay-mairittelu saa lapsuudenystäväni hermostumaan. Häissä, bileissä ja muissa häppeningeissä ihmiset haluavat selittää hänelle, että homoseksuaalisuus on ihan okei.
”Millä oikeudella ihmiset tulevat kertomaan minulle suvaitsevansa minua? Minusta se on suvaitsematonta! Tottakai minua täytyy suvaita yhtä paljon kuin ketä tahansa muuta. Minä en tarvitse heidän hyväksyntäänsä! En minäkään mene erikseen sanomaan kaikille heteroille, että suostun suvaitsemaan heteroseksuaalisuutesi.”
Olen samaa mieltä. Aina kun hymistellään jonkin vähemmistön suuntaan ja kerrotaan - ”miten hienoa, että tekin olette olemassa” - syyllistytään suvaitsemattomuuteen. Muka suurisydämisenä kumarrutaan erilaisen puoleen ja julistetaan: kyllähän sinäkin olet ihminen. Nostan sinut vertaisekseni.
Suvaitsemisestaan kertominen on suvaitsematonta, koska oletetaan, että toisessa on jotakin, jota nyt erityisesti joudutaan sietämään. Siis jotain vikaa. Muka-suopea on ylimielinen. Pohjimmiltaan hän ajattelee edustavansa parempaa lajia, jonka oikeutena on määritellä toisen paikka ja sen liikkumavara.
Joka oikeasti myöntää ihmisoikeudet kaikille ei erikseen suvaitse seksuaalivähemmistöjä, blondeja, saamelaisia tai ateisteja. Homoille ei tarvitse antaa erillis-lupaa elää omalla tavallaan, olla olemassa. Heillä on siihen syntymäoikeus. Mitä sitä itsestäänselvyyksistä huutelemaan.