Vapaata seksiä, eiku rakkautta

Anonyymi

16.5.2010 21:01

Minä kannatan - ja olen todella miettinyt tätä juttua - avointa suhdetta silloin, kun kyse on kahden aikuisen perheestä. En välitä uskollisuudesta, mutta tietenkin pitää olla selvät pelisäännöt, jotta suhteen luottamus säilyy. Ja kummankin pitää olla valmis avoimeen suhteeseen, se ei saa olla keino alistaa, loukata tms.
Mutta siinä vaiheessa, kun perhe tarkoittaa lapsen kasvuympäristöä, asiat pitää miettiä uudelleen. Silloin vanhempien pitää keskittyä ihan muihin asioihin kuin oman vapautensa toteuttamiseen. Jokaisen vanhemman motivaatiot pitäisi lähteä lapsen/lasten tarpeista. Juujuu... lapsi on onnellinen, kun vanhempi on onnellinen... Mutta silti, toivoisin mahdollisimman monen vanhemman tulevan onnelliseksi siitä, että lapsi on onnellinen. Ja lapsi kaipaa turvallista kasvuympäristöä ja luotettavia aikuisia.

Anonyymi

16.5.2010 23:49

Kyseinen henkilö on mitä ilmeisemmin "joogakoulu" Nathan miehiä, jonka skandaalinkäryiseen taustaan voi tustua vaikka MOT:n sivujen kautta. Tällaisillä "vapaan rakkauden" ajatuksilla ei ole mitään tekemistä joogan tai rakkauden kanssa.

Anonyymi

17.5.2010 11:15

Mitäs jos kaksi ihmistä elää polyamorisessa parisuhteessa, ja toinen saa jatkuvast uusia kumppaneita ja seksiä mielin määrin, ja toinen kärvistelee kun ei ikinä saa? Alkaisko vähän hatuttamaan?

Anonyymi

17.5.2010 12:59

jos toista ei parisuhdemielessä "rajoita" niin eihän se mikään parisuhde enää ole vaan jotain kummallista säätämistä!

Anonyymi

17.5.2010 14:51

Hauska juttu! Ehkäpä myös todellista henkisyyttä tarvitaan, että voitaisiin elää loppuelämänsä kahden liitossa ahdistumatta. Se on paljon henkisesti haastavampaa kun vapaa rakkaus!

Anonyymi

17.5.2010 16:03

Yli KYMMENEN vuotta vapaassa suhteessa, molemmilla ollut juttuja, tällä hetkelläkin, ja hyvin pyyhkii. Lapsia ei kiinnosta hankkia, tehkööt niitä sellaiset joilla on niitä tarve tehdä. Rakastan puolisoani yli kaiken enkä osaisi ajatella elämää ilman häntä. Mutta meillä ei sitten varmaan todellista henkisyyttä ole, ja ollaan varmaan tosi kylmiä ihmisiä ja säätäjiä... Mutta kas kummaa, ollaan onnellisia!
Tuliko arvostelijoille, myös alkuperäiselle kirjoittajalle mieleen, että ehkä vapaa suhde ei sovi kaikille, muttei myöskään automaattisesti tarkoita sitä ettei sovi kenellekään tai tee ihmisestä henkisesti köyhempää? Kaikki aidot ystävämme tietävät filosofiamme, ja suurin osa joko pitää meitä täydellisenä parina tai ainakin osaa kunnioittaa näkemystämme.

Mirja Wuokko

17.5.2010 17:48

Ihan tarkkaan ottaen en ota tässä mitenkään jyrkästi kantaa suuntaan tai toiseen. Ihmiset ovat varmasti erilaisia, eikä mikään systeemi sovi ihan kaikille.

Useimmille ihmisille on hyvin tärkeää kokea olevansa se ainoa tärkeä oikea erityinen. Useille tästä seuraa, että ei jaeta rakasta muiden kanssa.

Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että miehet kokevat vaimonsa tai tyttöystävänsä seksisuhteen toiseen mieheen erityisen kamalaksi ja naiset taas huolestuvat miehen satunnaista seksisuhdetta enemmän siitä, että miehellä on syviä tunteita toista naista kohtaan.

Suhteen avoimuudesta on hyvä keskustella seurustelun alkupuolella, koska monille uskollisuusvaatimus on itsestäänselvyys ja toisille taas ei. Osmo Kontulan laajan tutkimuksen mukaan nuorten aikuisten asenteet pettämistä kohtaan ovat tiukentuneet. Sellaisessa ilmapiirissä ei ehkä jaeta rakkautta laajemmalle. Aineisto on tosin vuodelta 2007.

Vapaan suhteen yksi mutta on mielestäni juuri lapset ja toinen muut ihmiset. Jos sukulaiset ja ystävät osaavat ottaa asian tyynesti (tai joku ajattelee ehkä että mitä se muille kuuluu), ei niiltä osin synny ongelmia.

Tärkeintä on tietysti, että oltiin yhdessä millä systeemillä tahansa, molemmat voivat elää haluamaansa elämää.

Anonyymi

17.5.2010 22:45

Ihmisenä kypsyminen on kerrassaan suositeltavaa, mutta sitä voi toki tapahtua ilman joogaakin. Osalla näkemykset muuttuvat luonnostaan aikuistumisprosessin aikana, osalle jotkin asiat ovat niin kipeitä tai vaikeita, että niistä yli pääseminen ei vähällä onnistu.

Kysymyshän on lähinnä siitä miten paljon toista ihmistä, kumppanuutta ja ihmiselämää yleensäkin arvostaa. Jos näitä pitää riittävän kovassa arvossa, kumppanin tarpeiden ymmärtämisestä tulee itsestään selvyys. Tunteiden ymmärtäminen, niistä keskustelu ja juuri kyseisen suhteen kannalta oikeasti mielekkäiden pelisääntöjen sopiminen ovat tärkeitä, niin kuin aikuisten suhteissa muutenkin.

Seksuaalinen uskollisuuskaan ei välttämättä ole kulttuurin ja liskoaivojen sanelema pakkoliike, vaan se voi olla myös harkittu henkinen valinta, ja sellaisena käsittääkseni suosittu esimerkiksi (vakavammin otettavissa) tantrahtavissa-piireissä.

Anonyymi

18.5.2010 09:40

"Mutta meillä ei sitten varmaan todellista henkisyyttä ole, ja ollaan varmaan tosi kylmiä ihmisiä ja säätäjiä... Mutta kas kummaa, ollaan onnellisia!"

Henkisesti köyhät, kylmät säätäjät voivat ihan hyvin olla onnellisia. Onnellisuus itsessään ei vielä takaa, että olisit lämmin ja henkisesti rikas.

"Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että miehet kokevat vaimonsa tai tyttöystävänsä seksisuhteen toiseen mieheen erityisen kamalaksi ja naiset taas huolestuvat miehen satunnaista seksisuhdetta enemmän siitä, että miehellä on syviä tunteita toista naista kohtaan."

Jep, näin ovat tutkimukset kertoneet. Ja evolutiivisesta näkökulmasta tämä on täysin loogista.

Anonyymi

19.5.2010 14:51

Teoriassa tuo varmaan toimisikin, mutta ei käytännössä

Anonyymi

20.5.2010 09:29

"Vapaan suhteen yksi mutta on mielestäni juuri lapset ja toinen muut ihmiset. Jos sukulaiset ja ystävät osaavat ottaa asian tyynesti (tai joku ajattelee ehkä että mitä se muille kuuluu), ei niiltä osin synny ongelmia."

No ei kuulu muille. Ei lapsille eikä vanhemmille.

Mutta mikä tässä nyt on niin vaikeata? Parisuhde on sopimus. Useimmiten se käsittää lukemattoman määrän sanattomia sopimuksia, kulttuuriin perustuen. Suomalaisessa kulttuurissa seksi parisuhteen ulkopuolella on pettämistä, romanttinen / inthimoinen suutelu on pettämistä. Näin siis useimmille. Koska näin on sovittu.

Sitten alkaa se paskanjauhaminen voiko toista omistaa blaahblaah. EI VOI. No, tarkoittaako se sitä että sopimuksen, luottamuksen saa pettää? Mitä muuta parisuhde on paitsi ennenkaikkea luottamusta? Toista voi jopa rakastaa mutta rakkauskaan ei kestä sitä ettei ole luottamusta. Nih.

JOS parisuhteen sääntöihin sovitaan että seksiä voi harrastaa myös muiden kumppanien kanssa, se on TÄYSIN ok. Mulle se ei sovi. En halua jakaa ihanuuttani muiden kanssa. Jostain syystä hänkään ei innostu kun kysyn lupaa naida seksikästä kollegaa;)

Voinhan toki mennä ja panna N.N:ää ja toivoa etten jää kiinni. Silloin kuitenkin joutuisin salaamaan asian puolisoltani. Tai sitten loukkaisin puolisoani kertomalla / jäämällä kiinni ja toivoisin saavani anteeksi. Ehkä saisin ehkä en mutta VARMUUDELLA olisin murentanut osan luottamuksesta. Oli se syy pettämiselle mikä tahansa, kuinka hyvä tai huono tahansa.

Ei se ole sen vaikeampaa. Ja tätä simppeliä kuvioita aletaan aina sekoittaa paskapuheilla siitä että kaikki pettää, on ok pettää, no biggie, ei voi omistaa ymsyms vaikka ne ei tähän kuulu TIPPAAKAAN.

Rautalankamalli:

Parisuhteessa sovitaan että saa nussia muita = ei voi pettää, koska mitään ei lasketa pettämiseksi. Toista voi toki loukata eikä tämä sopimus välttämättä kata anoppia ja appiukkoa....(hyi!)

Parisuhteessa sovitaan että eletään uskollisina monogamiassa =

1. eletään näin eikä ketään petetä
2. EI eletä näin ja vähintään toista silloin petetään. Se miksi, miten, kuinka usein EI ole oleellista, on vain tämä toinen vaihtoehto

Noin siis vuokaaviomallisesti. 3 vaihtoehtoa joissa kahdessa voidaan elää rehellisesti ja yhteen malleista liittyy pettäminen, johon liittyy hyvin usein salailua ja valehtelu. Avosuhteessa elää ja siihen kykenee hyvin pieni prosentti ihmisistä.

Mirja Wuokko

20.5.2010 11:08

En yhtään pidä ajatuksesta, että pakottaisi toisen - oli se sitten rakastettu tai ystävä- olemaan kanssaan. Vapaa tahto on tärkeä asia. Itse en kuitenkaan halua sellaista miestä, jolle olisin vain yksi nainen muiden joukossa.

Mielestäni ei kannata ryhtyä suhteeseen ollenkaan, jos toinen ei tunnu niin tärkeältä, ettei pystyisi keskittymään häneen, vaan pitäisi ruveta säätämään ja häsläämään muiden kanssa.

Jos on toiselle tärkeä, sen täytyy näkyä teoissa. Jos mies on aina töissä tai kiinnostuu muista naisista, on se merkki siitä, ettei nainen/ vaimo ole kovin tärkeässä osassa miehen elämässä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että yksi ihmissuhde riittäisi koko elämän sisällöksi; elämässä on muitakin alueita (työ, harrastukset, ystävät, sukulaiset jne).

Uskollisuus ei ole vaikeaa, jos rakastaa toista syvästi. Silloin useimmille ei edes tule mieleen hankkia toista partneria. Ja jos houkutus tulee eteen, kumppanin kunnioitus ja arvostus sekä halu säilyttää itsekunnioituksensa estää uhraamasta suhdetta. Panos on liian suuri.

Ajatus siitä, että henkisesti kehittynyt olisi aina avoimessa suhteessa, on mielestäni absurdi. Minusta oman halun jatkuva, lyhytnäköinen ja välitön tyydytys ei ole merkki henkistymisestä tai kypsyydestä.

En hetkeäkään usko, etteikö joku ajattelisi parisuhteesta ihan toisin.

Freyre

21.5.2010 13:42

Minusta tässä ei ole mitään ihmeellistä. Parisuhde perustuu kahden ihmisen kumppanuuteen, rakkauteen ja sopimuksiin. Jos ei ole yhteysymmärrystä miten suhteessa toimitaan. Ei suhteelle ole edellytyksiä.

Pidän ahdistavana ajatuksena, että vielä nykypäivänä niin moni tekee oman tahdon / halun vastauksia ratkaisuja yhteiskunnan, perheen, sukulaisten jnee.. tuomien toiveiden, sääntöjen ja normien takia. Toki epätyypillisiä suhteita voi joutua syystä tai toisesta pitämään piilossa, mutta se on eri asia kun toimia niiden mukaan. Suhteita on nykyään niin monenlaisia. Pitää huomioida, että suhteita on hyvin monenlaisia kuten myös seksuaalisia suuntautumisia, jotka tuovat aiheeseen oman lisänsä.

Voit myös päätyä tahtomattasi / tietämättäsi epätyypilliseen suhteeseen, jossa toinen osapuoli keksii, että onkin vaikka lesbo ja kertoo sinulle, että ei itseasiassa ole koskaan saanut "sitä" kipinää sinun kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mukana rikkana rokassa voi olla että silti rakastatte toisianne, teillä on lapsia ja muut asiat toimivat hyvin. Alatko suunnitella heti eroa vai järjestätkö elämän niin, että kumpikin osapuoli voi toteuttaa itseään seksuaalisesti vaikka kyseessä olisi tämä primäärin suhteen ulkopuoliset suhteet ?

Päätös ei varmasti tule olemaan helppo ja siinä otetaan miehestä/naisesta mittaa. Lopputuloksena on varmasti paljon tuskaa, mustasukkaisuutta, riittämättömyyden tunnetta ja omistamisen halua. Jos kuitenkin miettii, niin todellista rakkautta ja välittämistä on antaa kumppanin toimia oman suuntautumisen mukaisesti. Oli lopputuloksena sitten yhteiselämän jatkaminen tai ero. Minusta tie kuitenkin kannattaa käydä läpi mieluummin, kun heittää hanskat heti tiskiin.

Mirja Wuokko

21.5.2010 14:08

Joo. Kaksi aikuista saa toimia keskenään miten parhaaksi kokee, kunhan kummankaan oikeuksia ei poljeta, eikä muille aiheuteta tarpeetonta tuskaa. Turhanaikaista suvaitsemattomuutta tulee välttää. Ihmisen luonto on sellainen, että vaikka miten normaalisti yrittää elää, aina löytyy joku joka sitä ihmettelee. Miksi nukut niin myöhään (9.30 saakka jne)?

Moraali on ihmeellinen juttu. Teoriatasolla ollaan jotakin mieltä, mutta vasta todellisuudessa arvot ja asenteet punnitaan. Elämässä tulee yllätyksiä vastaan ja kaikkeen ei aikuisellakaan ole valmista mielipidettä tai toimintatapaa.

Frank Papan sanoin: kosketelkaa toisianne.

Anonyymi

21.5.2010 16:24

kun mun nainen ilmoittaa olevansa lepakko, niin kamat on pihalla ennen ku aurinko laskee seuraavan kerran. Niin paljon kannattaa jatkaa sitä lajia....

Freyre

23.5.2010 11:02

Niin, jos asiat pitää yksinkertaisina voi käyttää yksinkertaisia ratkaisuja. Se on varmasti helppompaa. Ei siinä vaan hirveästi opi itsestään ja toisesta ja elämä on aika mustavalkoista ja vaihtoehdotonta. Seksi ei kuitenkaan ole maailman tärkein asia (vaikka tärkeä onkin). Ehkä sen huomaa vasta kun tulee vähän enemmän ikää. Itse en vetäisi kaikkea vessanpöntöstä alas 24- tunnissa, mutta jokainen täällä tablaa tyylillään.

Asiat vaan voi hoitaa muullakin idealla kun, että haluaa omistaa toisen 100 %:sti. Eipä silti jos tälläisessä polyamoristisessa suhteessa hetero ja lesbo asuvat yhdessä kyllä sen saa toimimaan. Ei ne ihmissuhteet joita on tämän suhteen lisäksi ole kuitenkaa mitää aivotonta panemista tai tarpeiden tyydyttämistä. Nekin voivat olla hyvin erilaisia suhteita. Minusta ne kuitenkin aina ovat enemmän kun joku Fack Buddy suhteita. Nämä ovat mielestäni tylsiä, kylmiä ja sieluttomia. En usko että on kummallekkaan osapuolelle henkisesti terveellistä vain panna.

Tätä juttua näköjään luetaan aika paljon, mutta miksi ei (uskalleta ?) kommentoida. Minusta olisi mielenkiintoista kuulla erilaisia kantoja ja mielipiteitä aiheesta. Polyamoria taitaa olla vähän samanlainen peikko, kun homous oli vielä 10+ vuotta sitten.

Freyre

23.5.2010 11:36

Täällä on lisää aiheesta.

http://polyamoria.fi/

Anonyymi

23.5.2010 13:36

"Mutta siinä vaiheessa, kun perhe tarkoittaa lapsen kasvuympäristöä, asiat pitää miettiä uudelleen. Silloin vanhempien pitää keskittyä ihan muihin asioihin kuin oman vapautensa toteuttamiseen. Jokaisen vanhemman motivaatiot pitäisi lähteä lapsen/lasten tarpeista. Juujuu... lapsi on onnellinen, kun vanhempi on onnellinen... Mutta silti, toivoisin mahdollisimman monen vanhemman tulevan onnelliseksi siitä, että lapsi on onnellinen. Ja lapsi kaipaa turvallista kasvuympäristöä ja luotettavia aikuisia."

Tästä huokuu rivien välistä, että jos vanhemmat ovat polyihmisiä, he eivät voi pysty takaamaan hyvää kasvuympäristöä lapsille. Todellisuudessa omilla parisuhdekuvioilla ei ole mielestäni ole paljoakaan tekemistä sen kanssa voiko olla hyvä vanhempi, niin kauan kunhan lapsen ei tarvitse seurata vierestä onnettomia ja väkivaltaisia ihmissuhteita.

Aivan yhtä lailla polyamorisella voi olla vaikka kolme vakaata tasapainoista ja sitoutunutta suhdetta, kun taas monogamisella voi olla epämääräistä vaihtuvaa säätämistä ja epäonnisia pätkäsuhteita toistensa perään.

Se millä on merkitystä on, että lapsella on ympärillään pysyviä aikuisia, ja hänellä on tunne, että hänestä välitetään ja hänellä on tasapainoiset suhteet sitoutuneisiin aikuisiin, joihin hän voi luottaa täysin - olivat ne aikuiset sitten alunperin biologisia vanhempia, sukulaisia, vanhempien ystäviä tai uusia puolisoita.

Mitä vanhempien ihmissuhteisiin tulee, lapset oppivat todella tärkeitä ihmissuhdetaitoja tarkkailemalla heidän toimintaansa. Merkityksellisintä on siis, että lapset oppivat toimimaan ihmissuhteissa kunnioittaen sekä toista osapuolta, että itseään, ratkaisemaan konflikteja rakentavasti ja onnistuvat säilyttämään oman itsenäisyytensä suhteessa. Näiden asioiden opettamisessa ei ole mitään merkitystä lapsen vanhemman kumppaneiden lukumäärällä tai sukupuolella.

Vanhempien monogamisuus ei automaattisesti takaa turvallista ja hyvää lapsuutta, kuten ei polyamorisuuskaan.

Mirja Wuokko

23.5.2010 16:02

Aivan, kunnioitusta ja itsekunnioitusta tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa.

Tuosta vanhempien kumppaneiden lukumäärästä olen vähän eri mieltä. Ihan pieni lapsi ei nykytiedon valossa pysty kiintymään rajattomaan määrään aikuisia, enintään muutamaan. Eikä vanhempikaan lapsi välttämättä käsitä alituisesti vaihtuvia kumppaneita oli kyseessä sitten äiti tai isä - ja seksuaalinen suuntaus mikä tahansa. Mielestäni vanhemman kannattaa esitellä lapselleen vain vakavasti otettavat kumppanit. Ei kenenkään lapsen kodin tarvitse muistuttaa risteilyalusta. Tämä taas ei tarkoita sitä, että ainoa oikea ratkaisu on ydinperhe, jonka luona ei käy vieraita ;)

Jokaisen täytyy saada elää omien arvojensa mukaan. Omien tiukkojenkin ratkaisujen/ sääntöjen ei välttämättä tarvitse johtaa armottomuuteen ja suvaitsemattomuuteen. Voi esimerkiksi ajatella, ettei itse tekisi aborttia, mutta haluaa ilman muuta sallia sen mahdollisuuden muille.

Anonyymi

23.5.2010 17:09

Jos nyt ihan maalaisjärjellä ajatellaan: "normaali" äiti/isä/huoltaja välittää koko perheensä hyvinvoinnista. Pitää huolta koko perheen perusasioista, niin lasten kuin aikuistenkin. Ravinnosta, levosta, virikkeistä, koulutuksesta, henkisestä kehityksestä, jokaisen persoonan erityispiirteet huomioon ottaen.

"Normaali" polyamoristisessa suhteessa elävä aikuinen ei horjuta tätä kaikkea toimimalla vain itsekkäästi, tekemällä kodistaan "risteilyalusta".

Lapset eivät, kuten eivät aikuisetkaan, pysty kiintymään rajattomaan määrään ihmisiä, sehän nyt on itsestäänselvyys. Mutta ei se ihan niinkään mene, että
A) lapsi voi kiintyä vain kahteen aikuiseen + ehkä isovanhempiin ja kummitätiin
B) lapsen tarvitsee jotenkin erityisesti kiintyä kaikkiin niihin ihmisiin, joihin hänen vanhempansa ovat kiintyneet
C) jos lapsen vanhempi/vanhemmat kiintyvät joihinkin ihmisiin niin se on automaattisesti lapselta pois
Jokainen "normaali" aikuinen kyllä tietää mitkä on oman perheen tavat ja rajat.

Toivon näkeväni päivän, jolloin polyamoristisuuteen(kaan) ei suhtauduttaisi hysteerisesti, tuomiten ja pelolla.

Freyre

24.5.2010 00:05

Anonyymi: "Toivon näkeväni päivän, jolloin polyamoristisuuteen(kaan) ei suhtauduttaisi hysteerisesti, tuomiten ja pelolla."

Tätä odotellessa ei kannata kannata pidätellä hengitystään kuten on tapana sanoa. Homous yhteiskunnassa aletaan nykyään jotenkin hyväksyä vaikka ääri mielipiteitä toki on. Homous on siinä mielessä hetero normatiivisen yhteiskunnan kannalta vaaratonta, koska "tautiin" on sairastunut vain pieni osa ihmisistä. Tämän hetkisen näkemyksen mukaan homous on myös pitkälti geneettistä (ei opittua). Vain tietyt ääri mielipiteet mm. uskontokunnissa pitävät homoutta opittava "ominaisuutena".

Siis uskon, että polyamoria on huomattavasti punaisempi vaati vallalla olevien käsitysten kannalta (siis ainakin siihen positiivisesti suhtautuminen). Tätähän tässä lapsi ja hyvät vanhemmat keskustella pelätään. Mitä käy "normaalille" mies ja nainen + lapset järjestelmälle, jos kaikki heterotkin alkavat kuksia ketä vain vapaan rakkauden nimissä ?

Itseasiassa tiedän, että joissakin poly- perheissä ainakin pienemmille lapsille esitetään, että on isä ja äiti ja heillä on hyviä kavereita. Aika pitkälti vain siksi, että lapsia ei kiusattaisi päivähoidossa / koulussa tai että sosiaali viranomaiset eivät kyseenalaistaisi vanhempien kykyä hoitaa lapsia !! Tässä mielessä tilanne on paljon huonompi kun vastaavassa tilanteessa olevassa homo liitossa jossa on lapsia.

Lopuksi yleinen mantra. Miten voidaan vaatia, että rakastat tai saat rakastaa vain yhtä ihmistä kerrallaan (niin että siihen liittyy intiimiyttä) elämäsi loppuun, jos haluat rakastaa toista ihmistä sinun pitäisi erota edellisestä tai pettää häntä. En pysty tätä mitenkään ymmärtämään. Mitä parempaan on salailussa ja pettämisessä. Kun sitä verrataan suhteisiin jossa vallitsee rehellisyys. Ei kaikki tähän pysty tai edes tätä halua, mutta jos on ihmisiä joille se sopii, niin miksi leimata heidät friikeiksi. Ettei vain tilanne olisi niin, että yllättävän monet haluaisivat säätää suhteensa juuri polyamoristiseen malliin, mutta eivät uskalla ja ovat kateellisia niille, jotka pystyvät. Tästä ristiriidasta kumpuaa epävarmuus, ennakkoluulot ja suoranainen viha.

Anonyymi

24.5.2010 11:02

"Eikä vanhempikaan lapsi välttämättä käsitä alituisesti vaihtuvia kumppaneita" - eihän tuossa ole mitään järkeä. Polyamoriassa on kyse rakkaudesta, eikä siitä voida puhua silloin kun on kyse satunnaisista suhteista. Polyamoriassa pyritään enemmän tai vähemmän pysyviin suhteisiin.

Ja vaikka vanhempi/vanhemmat loikkisivatkin sängystä sänkyyn, niin ei sillä ole mitään tekemistä lapsen kasvuympäristön kanssa niin kauan kuin lasta ei vedetä ihmissuhdekiemuroihin mukaan. Eiväthän vanhempien sänkyleikit kuulu lapsille perinteisessä ydinperheessäkään.

Mirja Wuokko

24.5.2010 12:23

"eihän tuossa ole mitään järkeä". Järkeä? Vastaukseni lasten huonosta sietokyvystä alati vaihtuviin kumppaneihin viittasikin edellisen kirjoituksen lauseeseen "Näiden asioiden opettamisessa ei ole mitään merkitystä lapsen vanhemman kumppaneiden lukumäärällä tai sukupuolella.", ei polyamoriaan sinänsä.

Jokainen vanhempi päättää itse siitä, millaisen perhe-elämän ja partnerimallin lapsilleen antaa.

Anonyymi

10.9.2010 12:39

Mirjawuokko: "Uskollisuus ei ole vaikeaa, jos rakastaa toista syvästi."

Eikä heterous ole vaikeaa, kun vain päättää haluta niin. Ja lihavat, alkoholistit, tupakoitsijat ja vasenkätiset eivät vain kykene aitoon elämänhallintaan, joka on ihan helppoa.

Miten voit sanoa, että tuo yksi tunnemekanismi, rakkaus toiseen, on se ainoa, jossa sinun mallisi vain on täydellinen. Sitähän tarkoitat, muu on selittelyä. Muut ovat heikkoja, eivät tajua sinun totuuttasi. Samalla tavalla on ollut lupa syrjiä homoa tai ujoa ihmistä, joka ei ole ymmärtänyt, miten helpppoa on olla ekstrovertti.

Minä rakastan miestäni suuresti ja syvästi. Tunne on elämäni peruskivi, jonka kanssa melko lähelle tulee vain rehellisyys. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja olemme loppuikämme.

Kohta nousen koneelta ja vaihdan vaatteet lähteäkseni hakemaan hyvän ystäväni meille. Meillä ollessaan hän nukkuu kanssamme samassa sängyssä, sitten kun nukahdamme. Joidenkin kanssa tällainen ystävyyssuhde on kestänyt vuosia, toisille olemme olleet hetken turvapaikka ja joillekin seikkailukin. Vain viimeksimainittu on tuottanut ongelmia. Tai se, että joku ei ole kyennyt rehellisyyteen.

Ehkä minä sitten en osaa rakastaa tarpeeksi syvästi ja silloin olen siis sillä tavalla vammainen, mutta enkö silloinkin saa koettaa elää onnellisena rajoituksineni? Tai sitten minä olen erilainen kuin sinä, uskollinen omalla tavallani kuolemaan saakka ja pidän omaa elämääni täydempänä ja rikkaampana kuin sinun.

Mutta mielelläni kisaisin kanssasi siitä, kumman liitto kestää pidempään. Koska minäkin katson rakastavani syvästi, uskollisesti - ja rehellisesti.

Anonyymi

10.9.2010 12:41

Mirjawuokko: - Uskollisuus ei ole vaikeaa, jos rakastaa toista syvästi.

Eikä heterous ole vaikeaa, kun vain päättää haluta niin. Ja lihavat, alkoholistit, tupakoitsijat ja vasenkätiset eivät vain kykene aitoon elämänhallintaan, joka on ihan helppoa.

Miten voit sanoa, että tuo yksi tunnemekanismi, rakkaus toiseen, on se ainoa, jossa sinun mallisi vain on täydellinen. Sitähän tarkoitat, muu on selittelyä. Muut ovat heikkoja, eivät tajua sinun totuuttasi. Samalla tavalla on ollut lupa syrjiä homoa tai ujoa ihmistä, joka ei ole ymmärtänyt, miten helpppoa on olla ekstrovertti.

Minä rakastan miestäni suuresti ja syvästi. Tunne on elämäni peruskivi, jonka kanssa melko lähelle tulee vain rehellisyys. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja olemme loppuikämme.

Kohta nousen koneelta ja vaihdan vaatteet lähteäkseni hakemaan hyvän ystäväni meille. Meillä ollessaan hän nukkuu kanssamme samassa sängyssä, sitten kun nukahdamme. Joidenkin kanssa tällainen ystävyyssuhde on kestänyt vuosia, toisille olemme olleet hetken turvapaikka ja joillekin seikkailukin. Vain viimeksimainittu on tuottanut ongelmia. Tai se, että joku ei ole kyennyt rehellisyyteen.

Ehkä minä sitten en osaa rakastaa tarpeeksi syvästi ja silloin olen siis sillä tavalla vammainen, mutta enkö silloinkin saa koettaa elää onnellisena rajoituksineni? Tai sitten minä olen erilainen kuin sinä, uskollinen omalla tavallani kuolemaan saakka ja pidän omaa elämääni täydempänä ja rikkaampana kuin sinun.

Mutta mielelläni kisaisin kanssasi siitä, kumman liitto kestää pidempään. Koska minäkin katson rakastavani syvästi, uskollisesti - ja rehellisesti.

Mirja Wuokko

10.9.2010 16:28

Jos uskollisuus on hyvin tärkeää partnerille ei syvästi rakastavan luulisi olevan mahdotonta yrittää toteuttaa sitä (jos haluaa jatkaa suhdetta).

Jos kolmas tai neljäs jäsen suhteessa on MOLEMMILLE hyvä asia, ei minulla ole siihen kommentoitavaa. Eli jos kaikki voivat systeemissä hyvin, asia on fine (eikä kaiketi kuulu ulkopuolisille).

Jos kumppanit ovat tässä asiassa ihan eri linjoilla, eivät he ehkä löydä yhteistä onnea.

Mistä tuo "ei heterous ole vaikeaa" tulee? Homous ja vasenkätisyys ovat käsittääkseni synnynnäisiä ominaisuuksia. Lihavuudesta, tupakasta ja viinasta pääsee halutessaan eroon. Helppoa se ei varmaan ole, mutta olen nähnyt monta onnistujaa.