Kirjoitin pyynnöstä uusimpaan Cityyn jutun äiti-inhosta http://www.city.fi/artikkeli/Inhoan+%E4iti%E4ni/4172/. Joskus suhde omaan äitiin on monimutkainen. Vaikeat tunteet lapsuuden tärkeisiin henkilöihin voivat johtua siitä, ettei kaikki mennyt ihan putkeen.
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut, että ihmisen persoonallisuus syntyy läheisessä varhaissuhteessa (yleensä) äitiin.
Ensin tulee vauvakuume tai vahinko. Jotkut uskovat sisäsyntyiseen biologiseen lisääntymisviettiin (on muillakin nisäkkäillä). Vietti ei selvästikään ole kaikilla yhtä voimakas (ruokahalu ja seksuaalivietti vaihtelevat myös yksilöstä toiseen). Vauvan pään haistelu lisää naisilla lisääntymiseen kannustavaa hormonitoimintaa.
Äidinrakkaus muistuttaa rakastumista: aivokuvat näyttävät samalta ja oksitosiini- ja dopamiiniarvot nousevat. (Ei ihme että monet miehet ovat mustasukkaisia omille lapsilleen.) Imetys vapauttaa aivoissa oksitosiinia, prolaktiinia ja dopamiinia. Tämä saa äidin kaiken huomion kääntymään vauvaan. Jostakin syystä joillakin naisilla menee jotakin vikaan, eivätkä he raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan aikana kiinny kunnolla lapseensa. Heitä itseään ei ehkä ole hoidettu pienenä hyvin.
Hyvä hoiva, rakkaus ja turva tekee vauvasta älykkäämmän, terveemmän ja stressinkestävämmän. Nämä ominaisuudet pysyvät läpi elämän ja vaikuttavat myös seuraavaan polveen.
Vähemmän hoivatut yksilöt stressaantuvat herkästi, saattavat olla hyperaktiivisia, tarkkaamattomia, sairaita ja pelokkaita aikuisia. (Tämä näkyy myös aivokuvauksissa.)
Jos äitisuhde on ollut huono, voi sitä yrittää vielä aikuisena parantaa. Psykiatri Ben Furmanin sanoin "koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Joskus laastari ei auta omiin vanhempiin. Ei kannata hakata päätä seinään, vaan muodostaa hyviä ihmissuhteita muiden ihmisten kanssa. Rakkaus parantaa. Hyvä parisuhde voi nykypsykologian mukaan korjata lapsuudessa syntyneitä traumoja ja jopa puutteita psyyken kehityksessä.
Louann Brizendine: The Female Brain.