Kirjoitin pyynnöstä uusimpaan Cityyn jutun äiti-inhosta http://www.city.fi/artikkeli/Inhoan+%E4iti%E4ni/4172/. Joskus suhde omaan äitiin on monimutkainen. Vaikeat tunteet lapsuuden tärkeisiin henkilöihin voivat johtua siitä, ettei kaikki mennyt ihan putkeen.
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut, että ihmisen persoonallisuus syntyy läheisessä varhaissuhteessa (yleensä) äitiin.
Ensin tulee vauvakuume tai vahinko. Jotkut uskovat sisäsyntyiseen biologiseen lisääntymisviettiin (on muillakin nisäkkäillä). Vietti ei selvästikään ole kaikilla yhtä voimakas (ruokahalu ja seksuaalivietti vaihtelevat myös yksilöstä toiseen). Vauvan pään haistelu lisää naisilla lisääntymiseen kannustavaa hormonitoimintaa.
Äidinrakkaus muistuttaa rakastumista: aivokuvat näyttävät samalta ja oksitosiini- ja dopamiiniarvot nousevat. (Ei ihme että monet miehet ovat mustasukkaisia omille lapsilleen.) Imetys vapauttaa aivoissa oksitosiinia, prolaktiinia ja dopamiinia. Tämä saa äidin kaiken huomion kääntymään vauvaan. Jostakin syystä joillakin naisilla menee jotakin vikaan, eivätkä he raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan aikana kiinny kunnolla lapseensa. Heitä itseään ei ehkä ole hoidettu pienenä hyvin.
Hyvä hoiva, rakkaus ja turva tekee vauvasta älykkäämmän, terveemmän ja stressinkestävämmän. Nämä ominaisuudet pysyvät läpi elämän ja vaikuttavat myös seuraavaan polveen.
Vähemmän hoivatut yksilöt stressaantuvat herkästi, saattavat olla hyperaktiivisia, tarkkaamattomia, sairaita ja pelokkaita aikuisia. (Tämä näkyy myös aivokuvauksissa.)
Jos äitisuhde on ollut huono, voi sitä yrittää vielä aikuisena parantaa. Psykiatri Ben Furmanin sanoin "koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Joskus laastari ei auta omiin vanhempiin. Ei kannata hakata päätä seinään, vaan muodostaa hyviä ihmissuhteita muiden ihmisten kanssa. Rakkaus parantaa. Hyvä parisuhde voi nykypsykologian mukaan korjata lapsuudessa syntyneitä traumoja ja jopa puutteita psyyken kehityksessä.
Louann Brizendine: The Female Brain.
5 kommenttia
Rinzai
20.11.2011 12:41
Hyvä hoiva, rakkaus ja turva tekee vauvasta älykkäämmän, terveemmän ja stressinkestävämmän.... Vähemmän hoivatut yksilöt stressaantuvat herkästi, saattavat olla hyperaktiivisia, tarkkaamattomia, sairaita ja pelokkaita aikuisia.
Hmm... jotenkin kuulostaa tutulta. Missähän olen "törmännyt" yksilöihin, jotka eivät vaikuttaisi olevan älykkäitä ja jotka stressaantuvat, ovat sairaita ja pelokkaita? Annahan kun mietin hetken... no hitto soikoon, täällä Cityssähän niitä riittää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.11.2011 10:25
http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkimus+Imetysajalla+yhteys+vihamielisyyteen+aikuisena+/a1305549725659
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.11.2011 12:28
Eli äitien syyksi vaan kaikki ADHD:t ja muut käytöshäiriöt??? Jos et rakasta lastasi tarpeeksi, siitä tulee omituinen häirikkö tai muuten vaan tyhmä tyyppi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.11.2011 15:05
Niin, voithan toki reagoida asiaan aggressiivisesti, mutta huonolla hoidolla on voimakkaat seuraamukset ihmisen kehitykselle. Tieteen näyttö tästä on kiistaton. Lääketiede, psykiatria, psykologia, kasvatustiede....vahvistavat tämän. Tasapainoinen aikuinen kestää jonkin verran kaltoinkohtelua, pikkuvauva ei juurikaan. Toki tiedossa on ihmeellisistä tilanteista selvinneitä yksilöitä, mutta heilläkin on käytännössä aina ollut joku (yksikin riittää) turvallinen aikuinen tukenaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.11.2011 12:46
Olen nykyään orpo alkoholisti ja väkivaltaperheen lapsi. Pelkoja minulla tulee olemaan aina, mutta äitinä pyrin olemaan hyvä ja rakastava. Ihmispsyyke ei ole niin heikko, kuin luullaan. Olen nähnyt ja kokenut paljon pahaa siitä, huolimatta olen positiivinen luonne. Käyn töissä ja pyrin elämään tasapainoista elämää. Minkäänlaista mallia tähän en "kodistani" saanut ja turvallista aikuismallia minulla ei ollut. Ihminen pystyy tekemään elämästään melkein mitä vaan, jos sydän ja mieli sitä haluaa. Jokaisella lapsella toivoisi tietenkin olevan rakastava koti ja hyvät vanhemmat. Joskus vain tuntuu, että jotkut aikuiset käyttävät huonoa lapsuudenkotia selityksenä kaikille elämänsä vaikeuksille. Äitisuhteella on toki suuri vaikutus ihmiseen varsinkin lapsesna. Aina se selitys omiin ongelmiin ei löydy kuitenkaan äidistä, joskus se voi löytyä ihan siitä omasta peilikuvasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin