Suhteet & seksi

Vielä parikymmentä vuotta sitten ihmiset vieroksuivat lihavaa kumppania. Nyt sellaisen ottaa ainakin joka toinen.

Hassua, että tanakoita syrjittiin, sillä heidän ajateltiin olevan luonteeltaan rauhallisia, ystävällisiä ja kärsivällisiä (”lihavat on lepposia”). Rento ja mukava kumppani olisi monen unelma.

Nyt lihavia nimitellään kaljamahoiksi ja jokinorsuiksi. Tutkimusten mukaan heillä ei olekaan pelkästään leppoisia luonteenpiirteitä, vaan lihavat naiset saattavat olla neuroottisia ja ylipainoiset miehet vihaisia.

Lihavuus on usein yhdistetty laiskuuteen ja saamattomuuteen, vaikka näiden asioiden yhteydestä ei ole mitään näyttöä. Yhdysvalloissa hoikat ansaitsevat paremmin kuin ylipainoiset ja etenkin naisia rangaistaan kiloista palkassa.

Ihmisten terveyskäyttäytymistä ja syömistä tutkittaessa on persoonallisuudenpiirteiden huomattu olevan tärkeässä asemassa. Psykologian tutkijoiden mukaan paino on ihmisen ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen ilmentymä.

Kumppanin luonteen voi ikään kuin määritellä painon perusteella.
http://www.city.fi/artikkeli/Lihava+luonne/4916/

Lihavat ovat keskimäärin paljon impulsiivisempia kuin normaalipainoiset. Pikaruokaketjut ja einesruokien valmistajat sekä namusia kassan lähelle sijoittelevat kaupat käyttävät tätä ominaisuutta härskisti hyväkseen.

Impulsiivisuus voi olla myös kiva luonteenpiirre. Herkästi intoutuva voi lähteä ex tempore vaikka leffaan tai Lintsille.

Paksun kumppanin valitseva joutuu ottamaan huomioon monia asioita. Mukavien luonteenpiirteiden lisäksi lihavan kumppanin mukana tulee muutamia ikäviä piirteitä ja runsaasti terveysriskejä.

Suuren yhdysvaltalaisselvityksen mukaan liikalihavuus ei vaikuta vain fyysiseen terveyteen, vaan sen vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin, identiteetinmuodostukseen ja ihmiskäsitykseen ovat kiistattomat. Lihavilla on useammin masennusta ja huono kehonkuva sekä enemmän psykiatrisia häiriöitä kuin normaalipainoisilla.

(Alipainoinen kumppani ei tosin ole sen terveempi. Myös liiallinen laihuus on yhteydessä neuroottisuuteen ja jopa todella vakaviin terveysongelmiin, kuten mm. ennenaikainen kuolema, sydänvaivat ja anorexia nervosa.)

Jos toivoo löytävänsä mahdollisimman hienotunteisen parin, ei kannata ottaa solakkaa kumppania. Hoikat ovat kaikista painoryhmistä kaikkein suorasukaisimpia. Ylipainoisilla taas on taipumusta muiden manipulointiin.

Journal of Personality and Social Psychology -lehden mukaan paino nousee eniten nuorilla aikuisilla. Terveen ja urheilullisen kumppanin löytäminen voi siis kohta olla todella vaikeaa.

Personality and Obesity Across the Adult Life Span. Journal of Personality and Social Psychology 2011 (Sep).

Vaikka miehiä usein syytetään pelureiksi, vain kolme prosenttia haluaa deittailla mahdollisimman monen naisen kanssa.

Miehet rakastuvat yhtä usein kuin naiset ja vielä nopeammin. 30-vuotiaana rakkauden ensi silmäyksellä on kokenut 58 prosenttia miehistä ja 51 prosenttia naisista. Sinkkujen haaveista ja haluista uutisoi maailman suurin deittisaitti match.com.

Miehet ovat naisia valmiimpia sitoutumaan ihanteelliseen kumppaniin, vaikka eivät olisi rakastuneita tai tuntisi seksuaalista vetoa häneen. Naisista puolet haluaa lopettaa suhteen, jos seksi ei toimi. Toisin kuin yleisesti usein luullaan, miehet haluavat muuttaa kimppaan nopeammin kuin naiset. Lähes puolet miehistä, mutta vain neljännes naisista tulee kärsimättömäksi, jos seurustelu ei johda yhteisasumiseen alle vuodessa.

En tiedä Suomen tilannetta, mutta kotiäitiydestä haaveileminen saa monien amerikkalaismiesten kiinnostuksen naista kohtaan hiipumaan. Yli puolet miehistä arvostaa naisessa kunnianhimoa (työssä).

Poliittinen suuntaus vaikuttaa myös parinvalintaan. Liberaalit etsivät huumorintajuista, itenäistä ja tasa-arvoista kumppania, joka jakaa samanlaisen elämäntavan. Konservatiivit ovat oikeasti perinteisiä ja toivovat kumppaniltaan samanlaista taustaa ja poliittista näkemystä - sekä halua mennä naimisiin.

Sinkut ovat suvaitsevaisia ja joustavia. Vain joka kymmenes sinkku vaatii partnerilta saman etnisen ja/ tai uskonnollisen taustaryhmän.

93 prosenttia sinkuista etsii luotettavaa kumppania.

Homot ja lesbot ihastuvat kumppanissa samoihin ominaisuuksiin kuin heterotkin. Lähes kaikki toivovat löytävänsä huumorintajuisen, viehättävän ja itsevarman parin. Samantasoinen koulutus tai menestys työelämässä houkuttelee vajaata kolmannesta.

Amerikkalaismiesten mielestä naisessa ehkä ihaninta on sosiaalinen lahjakkuus.

Naisten ajatellaan olevan aina dieetillä. Nyt pulleus on alkanut vaivata myös miehiä. Heteromiehistä 55 ja homoista 63 prosenttia miettii enemmän kilojaan kuin pituuttaan.

Sinkkujen suurin murhe on raha. Silti 60 prosenttia sanoo, etteivät talousasiat vaikuta deittailuun. Yli 40 prosenttia jatkaisi kiinnostavan ihmisen tapaamista, vaikka kävisi ilmi, että hän on työtön.

Sinkkujen ajatellaan hermoilevan parisuhdetulevaisuutensa puolesta. Ei hätää. Jos ei nuorena tärppää, voi vanhana nautiskella. Yli 60-vuotiaat sinkut vaativat suhteeltaan seksiä ja romantiikkaa – ja hyvällä tuloksella: ryhmän saavuttamat orgasmit lähentelevät sataa prosenttia. Nuoremmat eivät pääse lähellekään.

Onkohan Suomessa paljon vihaisia puolisoita?

Vihamielisiä tekoja kirjataan täällä ainakin poliisin toimesta aika paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomalaiset oppilaat ovat negatiivisempia kuin muiden maiden koululaiset. Aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla ennätystahtiin.

Kotona vihamielinen kumppani aiheuttaa ahdistusta. Toinen saa hipsutella varpaillaan ollakseen ärsyttämättä vihaista. Ikävä ilmapiiri leviää kuin kaasu.

Tampereen yliopiston psykologian professori Martti Tuomisto kertoo yliopistonsa tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa, että viha on yhtä yleinen vaiva kuin depressio. Tuomiston mukaan vihaan liittyvät ongelmat ja vihan ilmaiseminen ovat kasvussa. Hänen mukaansa on syntynyt yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa ihmisten pilkkaaminen on entistä hyväksyttävämpää. Professori kysyy onko suomalaisessa elämäntavassa sellaisia tekijöitä, jotka altistavat vihalle ja sen seurauksille.

Vihaisuus poikkeaa Tuomiston mukaan muista psyykkisistä vaivoista. Ihminen ei yleensä koe sitä omaksi ongelmakseen, vaan etsii syyllisiä vihaan itsensä ulkopuolelta. Viha on hänen mukaansa laiminlyöty myös psykiatriassa: sitä ei oikein osata diagnosoida. Poikkeuksena ovat toistuvat raivarit. (Vrt.: ahdistuneisuusdiagnooseja on yli 10.)

Lähisuhdeväkivaltaa käsittelevät auttajat ovat törmänneet samaan ilmiöön. Monet vihaansa väkivaltaan purkavat eivät edes terapian ja tuomioiden jälkeen tajua, että ongelma on hyvin lähellä: itsessä. Ei muissa ihmisissä. Ei siinä, että joku oli ärsyttävä. Vihaiset yksilöt kulkevat suhteesta toiseen ja kuvittelevat kaikkien muiden olevan syypäitä omaan pahaan oloon.

Yhden tutkimuksen mukaan kolmasosa suomalaisista tuntee vihaa päivittäin ja 75 prosenttia on ärsyyntynyt monta kertaa viikossa.

Aiheesta lisää:
http://www.psychologytoday.com/blog/anger-in-the-age-entitlement/200904/living-angry-partner

http://www.nyyti.fi/tietoa/tunteet/viha-kuuluu-normaaliin-tunne-elamaan/

Aikalainen 27.1.2012

Avuton tarvitsija hakeutuu herkästi vahvojen ihmisten seuraan. Joskus avuton ja vahva muodostavat ”toisiaan täydentävän” parisuhteen.

Mielen taito -kirja tarjoaa hyviä ajatuksia ja idiksiä avuttomalle ja avuttoman kumppanille.

Psykologi Juhani Laakso väittää meidän luovan oman maailmamme ajattelumme kautta. Voimme elää täyttä elämää tai tehdä olostamme surkean - pelkän oman ajattelun voimalla. Ajatukset saavat aikaan kehollisia reaktioita ja paniikkitilan ruokkiminen johtaa lopulta jopa mielen tai kehon sairastumiseen.

”Paniikkituntemuksia on enemmän niillä, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida ahdistustaan”, kirjoittaa Laakso.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita, joita emme haluaisi hyväksyä. Lapsenomaisesti toivomme ja vaadimme saavamme elämältä vähintään kaiken mitä haluamme. Miten opetella kestämään elämän ikävät puolet menettämättä toimintakykyään? Monet piileskelevät ja välttelevät pahoja tunteita (eivätkä esim. avaa laskuja).

Ikäviä asioita ei tietenkään voi oikeasti välttää.

Mitä ajatuksia ruokit?, Laakso kysyy. ”Sisällämme oleva tietotulva täytyy rauhoittaa. Ajatukset ovat mielen yksi ilmentymä. Ne ovat vain ajatuksia, eivät suinkaan aina tosiseikkoja. Voimme suhtautua kaikkiin ajatuksiimme levollisesti, koska ne eivät voi tuhota meitä eivätkä pakottaa meitä tekemään mitään.” Ihminen voi rakentaa ajatuksilleen vastineita ja kysyä itseltään: miten perustelet tuon?

Passiiviseen mieleen hyökkää helpommin kamalia asioita. Ikävät ajatukset kannattaa oppia huomaamaan ajoissa, etteivät ne pääse valloilleen. Niitä pitää oppia kaitsemaan.

”Henkilökohtaiset totuutemme sisältävät usein arvostelmalauseita.”

Määritteleminen on toinen luonto, eikä sitä lopulta enää huomaa. Kaikkia ajatuksia ei tarvitse ostaa, voit hyvästellä ne sanomalla hyvää päivänjatkoa!, neuvoo Laakso.

Tämä on mielestäni ihastuttava vinkki. Hyvästi typerät ajatukset!

Laakso neuvoo kysymään itseltään: millaista on hyvä elämä? Jos emme käyttäisi kaikkea aikaamme loputtomalta tuntuvaan taisteluun (tosiasioita tai kuviteltuja vastoinkäymisiä vastaan), mihin omistaisimme elämämme?

Odotamme pääsevämme perille, asioiden tulemista valmiiksi, ikävien asioiden lopullista poistumista. Sitä päivää ei tule, elinaikanamme.

Kulje kohti arvojasi, Laakso kehottaa. Älä keksi tekosyitä, ”teen vain ensin nämä asiat alta pois”. Iloitse siitä, mitä sinulla on. Keskity arvokkaaseen ja hyvään, älä pahaan. Selvitä elämäsi ykkösasia ja mene sitä kohti.

Avuton kumppani syyttelee pariaan tai muita vastoinkäymisistään tai ainakin odottaa puolisonsa selvittävän hänelle itselleen kuuluvia asioita. Hyvässä parisuhteessa tuleekin voida turvata toiseen, mutta jos suhde on täysin epäsuhtainen voimatasapainon suhteen, ei ehkä kaikki ole kunnossa.

Kuka haluaa olla avuttoman kanssa? Ehkä joku, joka haluaa päteä ja tuntea ylemmyyttä. Jokainen viisaasti ajatteleva tukee kumppaniansa kohti oman elämän herruutta, oli tämä sitten mies tai nainen.

Juhani Laakso: Mielen taito.

Jos et ole vielä lomaillut uuden kumppanisi kanssa, varo. Brittilehti Independent kirjoitti lomasaitin (sunshine.co.uk) kyselystä, jonka mukaan eka loma sisältää isoja riskejä. Noin 25 prosenttia brittipareista eroaa ensimmäisen yhteisen loman aikana tai pian sen jälkeen.

Tässä tiedoksi kymmenen yleisintä syytä:
Lähes 70 prosenttia dumppasi parin, koska tämä tuijotteli liikaa muita ihmisiä rannalla.
Epäsopiva lomavaatetus sai melkein 50 prosenttia vastaajista kärsimään niin paljon, ettei kestä ajatusta tyylittömästä kumppanista enää lomaakaan.
43 prosenttia oli joutunut lomalle liian pihin kanssa. Kaikista loukkaavimpana oli koettu halvimman mahdollisen ruokapaikan etsiskelyä.
Liika kännäily ei ole kivaa sille toiselle.
Epäkohteliaisuus muita lomailijoita kohtaan ei nosta parisuhdestatusta.
Epäaktiivisuus ja pysyttely hotellialueella on mälsää.
Englantilaisbaarien preferointi, kun kumppani olisi halunnut tutustua paikalliseen anniskeluyksikköön ei oo kivaa. (Älä siis vie kysymättä rakastasi sinne suomibaariin.)
Kuumuudesta valittaminen on niin tyhmää.
Huonot käytöstavat henkilökuntaa tai paikallisia kohtaan nolostuttavat kumppania.
Yksin retkille osallistuminen ei sovi. Pitää olla vähän sosiaalisempi, hei.

Minulla on vain hyviä lomakokemuksia. Mites muilla?