Suurin osa suomalaisista on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on hieman pyöreä, ja joka todennäköisesti on jo lihonnut suhteen aikana tai tulee keräämään massaa lähivuosina. Miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen?
Miehiä pidetään ainakin heterosuhteessa esteettisyyttä enemmän arvostavana osapuolena (vaikka naiset nauravat tälle, viitaten miesten vaatetukseen, omaan ulkonäköön, sisustusmakuun jne.).
Miehet kuitenkin arvostavat naiskauneutta. Sille löytyy kaikenlaisia evoluutiopsykologisia selityksiä, kuten se, että sopivan painoiset kurvikkaat ja kauniit naiset ovat muita terveempiä ja älykkäämpiä, ja saavat kauniimpia ja älykkäämpiä lapsia.
Miehet haluavat harrastaa seksiä kauniiden naisten kanssa, koska viehättävät naiset herättävät miehessä seksuaalisia haluja. Tämä itsestään selvä idiotismilta vaikuttava kehäpäätelmä on kuitenkin käytännössä totta. Kun oma kumppani ei enää vastaa kauneusihannetta ollenkaan, mitä siitä seuraa? Haluaako häntä vielä?
Seksuaalinen halukkuus on monimutkainen asia, johon fyysiset ominaisuudet saattavat vaikuttaa yhä vähemmän silloin, kun ollaan pitkässä parisuhteessa. Tutun ihmisen näkee eri tavalla kuin vieraan. Läheisen lihomista tai vanhemista ei välttämättä ”näe”, jos edelleen rakastaa toista syvästi. Monet vanhukset ovat kertoneet näkevänsä puolisonsa nuorena tyttönä tai poikana. He tunnistavat toisen hymyn takaa kumppanin koko hienon elämän.
Kaikki eivät tähän kuitenkaan pysty. Oman kumppanin kilot, arvet ja rypyt alkavat ahdistaa tai ällöttää.
Haastattelin Suhdeklinikan pornoa ja parisuhdetta käsittelevää artikkelia varten perheneuvoja Päivi Stelin-Valkamaa. Hän sanoi mm. näin: ”Jos kumpi tahansa puolisoista ei ole tyytyväinen kumppaninsa ulkoiseen olemukseen, se on isompi asia. Kuinka paljon asia kuuluu toiselle? Äkkiseltään tuntuu, että se on oma asia, miltä näyttää, mutta jos kumppani lihoo vaikka 30 kiloa, miten sen sanoo nätisti toiselle?”. Niin miten?
Rivien välistä olen ollut lukevinani useammankin parineuvojan huolen. Ihmiset kärsivät kumppaninsa lihomisesta, mutta sitä ei saisi sanoa ääneen, koska se on epäkohteliasta, epämiellyttävää, ja puuttumista toisen yksityisasiaan. Lisäksi se on pinnallista ja pikkumaista ja itsekeskeistä. Vai onko?
Miten lihominen vaikuttaa ihmisen elämäntapaan ja aktiivisuuteen?
Miten ulkonäön muuttuminen ja lihominen vaikuttaa ihmiseen itseensä? Monet lihavat kokevat itsensä rumaksi, ja yrittävät peitellä kilojaan kaavuilla ja mustalla kankaalla. Itseinhon vallassa oleva ihminen koetaan harvemmin viehättäväksi.
Entä miten muiden ihmisten suhtautuminen vaikuttaa asiaan? Näkeekö oman kumppaninsa muiden, ehkä julmin, silmin?
Ovatko lihavat ihmiset leppoisia, suvaitsevaisia ja iloisia? Vai ovatko he kyllästyneitä, masentuneita, katkeria tai vihamielisiä? Ovatko he luovuttaneet? Vai nauttivatko he vain elämän ihanista antimista, kuten hyvistä juomista ja herkullisesta ruoasta?
Mielestäni ihmisen silmä tottuu näkemäänsä. Suurin osa aikuisista on terveysviranomaisten mielestä vähintään hieman pulleita. Kun hoikkia ihmisiä näkee aika harvoin, alkaa pitää tanakkuutta normina. Osalla ihmisistä kilot myös kertyvät viehättävästi ns. oikeisiin paikkoihin.
Varsinaisessa merkittävässä lihavuudessa yksi ongelma parisuhteen kannalta on ehkä runsaan ylipainon aiheuttama sukupuolettomuus.
Oikein lihava mies on epämiehekäs, koska hänellä on liikaa ”naisellisia” pyöreitä muotoja, eikä hän enää vaikuta voimakkaalta ja aktiiviselta, miesihanteen mukaiselta mieheltä. Miehellä runsas rasvakudos tuottaa estrogeeniä. Testosteronin tuotanto heikkenee.
Vain laihat naiset tulevat lihoessaan naisellisemmiksi. Kun feminiininen pyöreys lisääntyy merkittäväksi ylipainoksi, alkaa nainen muistuttaa sukupuoletonta olentoa. Vyötärön mukana naisellisuus katoaa, hormonitasapaino muuttuu epäedulliseksi, ja naisen keho alkaa saada jopa miehekkäitä ominaisuuksia.
Jos unohtaisi terveysfasismin (vaikka tosiasia on, ettei terveellistä ruokaa syövä ja riittävästi liikkuva ihminen hevin pysty lihomaan merkittävän ylipainoiseksi) ja keskittyisi rakkauteen. Jos rakastaisi itseään niin paljon, että pitäisi itsestään ja kehostaan hyvää huolta loppuun asti. Eikö se olisi paras rakkaudenosoitus myös toiselle?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00046