Suhteet & seksi

Arviolta kolmannes avioliitoista päättyy eroon. Naiset hakevat eroa miehiä useammin. Yhä useammin eroa hakee pienten lasten äiti.

Pitkään pariterapiatyötä tehnyt psykoterapeutti Annikki Kaikkonen väitteli uskottomuudesta Lapin yliopistossa 5.6.2015. Kaikkosen mukaan petetyksi tulee useimmiten pikkulasten äiti.

Pettäjä on usein reissutyöläinen tai johtaja. Pettämistä perustellaan vahingolla tai juopumuksella. Kaikkosen mukaan pettäminen on yleensä täysin harkittua. Myös maksulliseen seksiin turvautujia on paljon.

Erilaisissa kotimaisissa tutkimuksissa ja kyselyissä miehet kertovat pettäneensä naisia useammin. Miehillä on myös naisia useammin myönteinen asenne omia syrjähyppyjä kohtaan.

Asennetutkimuksissa on selvinnyt, että ilmeisesti tutkittavat naiset vaikenevat pettämisestään miehiä useammin. Nainen harvoin kertoo edes ystävilleen syrjähypyistään. Naisten petollisuuteen on suhtauduttu erittäin negatiivisesti, ja naisten uskottomuuden ajatellaan raunioittavan perheen lopullisesti.

Oli pettäjä kumpi tahansa, yleensä hän ei paljasta syrjähyppyään kumppanilleen.

Seksuaalisen käyttäytymisen muutokset ovat todellisuudessa johtaneet aiempaa "tasa-arvoisempaan" pettämiseen. Monilla naisilla on yhtäläiset valmiudet pettämiseen kuin miehillä. Yhdysvaltalaistutkimuksissa on todettu aseman vaikuttavan pettämisintoon, ei sukupuolen. Eli korkean statuksen ihmiset pettävät muita useammin.

"Syrjähyppyjen tasa-arvo" ei koske pikkulasten äitejä. He tulevat petetyiksi, mutta he harvemmin itse haluavat tai pystyvät pettämään miestään.

Kaikkosen väitöksen mukaan pettäminen jättää uskottua syvemmät jäljet petetyn mieleen. Trauma voi olla elinikäinen.

Suomalaiset pikkulasten vanhemmat tarvitsevat kaiken tuen perhe-elämälleen. Mistä vanhemmat saisivat uskoa siihen, että kohta elämä helpottaa?

Isät, älkää olko rintamakarkureita!

Jos ei arki pikkulapsiperheessä miellytä, älä pakene paikalta, vaan mieti miten saatte homman toimimaan. Jaa koti- ja kasvatustöitä, osta ulkopuolista apua, satsaa parisuhteeseen. Kaikkosen väitöksen mukaan paras tapa tuhota liiton tunne- ja seksielämä on vaimon pettäminen.

Äidit, älkää sulkeko isiä pois pyhästä perheestänne.

Älä karkota miestäsi kotoa. Muista huomioida myös kumppaniasi, vaikka olisit miten väsynyt lastenhoitoon. Työnnä miehelle osuus kotihommista. Irtoa arjesta ja lähde miehen kanssa viikonloppulomalle.

Yleensä asiantuntijat sanovat, ettei uskottomuuden syynä ole seksin, vaan rakkauden puute. Huomioikaa toisianne.

Annikki Kaikkonen: Tarinallisen tutkimuksen näkökulma suomalaiseen uskottomuuteen. Acta Universitatis Lapponiensis 302. 2015.

Vieläkö äitipuolet syöttävät miehen lapsille myrkkyomenoita?

Haastattelin kirkon perheneuvojaa Suhdeklinikan uusperhejuttua varten. Vaikka suomalaisissa uusperheissä on useammin isäpuoli kuin äitipuoli, riittää pahoista äitipuolista juttua loputtomiin.

”Varmasti on olemassa pahoja äitipuolia, mutta yhtä lailla myös pahoja isäpuolia, vaikka jälkimmäisistä harvoin puhutaan. Toisaalta on varmasti olemassa myös pahoja äitejä ja isiä, eli biologinen vanhemmuus ei luonnostaan takaa hyvää vanhemmuutta", kertoo perheneuvoja Outi Lepistö.

"Päivi Sutinen on on väitöskirjassaan tutkinut erilaisia uusperheeseen liittyviä myyttejä. Näissä nimenomaan naisiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia, ja herkästi myös leimaamista. ”Äidit eivät jätä lapsiaan”, ”paha äitipuoli”, ”naiset rakastavat kaikkia lapsia”, ”äidit ovat parasta lapsilleen”....Uusperheissä myytit siis vainoavat enemmän naisia kuin miehiä. Ja näinhän on ollut jo Grimmin saduista alkaen! Hannu ja Kerttu, Lumikki ja Tuhkimo ovat kaikille tuttuja. Pahat äitipuolet piinaavat ja yrittävät tuhota lapsipuoliaan”, Lepistö kuvailee.

”Sutisen mukaan uusperheissä äitipuoli kohtaa roolinsa mukaisia ennakko-odotuksia: hänen on päivittäin ratkottava, miten peittää myyttistä ilkeyttään. Onnistumisen pakko ja myytin puristus saavat äitipuolen usein odottamaan itseltään liikoja. Äitipuolen ensimmäinen virhe on kuvitella, että hän luonnostaan voisi rakastaa lapsipuoltaan. Kun niin ei käykään, hän tuntee epäonnistuneensa. Riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet saavat hänet pelkäämään ilkeän äitipuolen leimaa, mikä taas saa hänet yrittämään entistä enemmän...Mitä enemmän äitipuoli yrittää, sitä vakavammin hän ottaa lapsipuolen mahdolliset kielteiset reaktiot ja alkaa nähdä tämän käytöksessä kiittämättömyyttä ja epäkunnioitusta. Kiitoksen puutteessa hän saattaa alkaa kohdella lapsipuoltaan epäreilusti ja noidankehä on valmis....Yritettyään ensin liikaa äitipuoli joutuu loppujen lopuksi miettimään, miksi yrittää lainkaan. Häneen kohdistuvat ennakko-oletukset näyttävät niin vahvoilta, että hyvätkin yritykset tulkitaan kielteisesti”, Lepistö avaa hillitöntä odotusten kehää.

”Avoin keskustelu voi osoittautua parhaaksi lääkkeeksi em. noidankehän purkamiseksi. Äiti- tai isäpuolen ei tarvitse ryhtyä heti tunnetasolla toisen lapsen vanhemmaksi, jos ei pysty siihen. Vanhemmuus syntyy luonnostaan ajan kuluessa”, Lepistö lohduttaa.

Itse en ole koskaan kuullut yhdenkään uusperheen äidin problematisoivan ääneen vaikeuttaan rakastaa lapsipuoltaan. Miksi en? Eikö asia ole ongelmallinen, vai eikö siitä haluta puhua?