Suhteet & seksi

Hyvin koulutettu äiti eroaa muita äitejä harvemmin.

Korkeasti koulutetun äidin lapsilla on suojatuin lapsuus ja eniten resursseja. Vain peruskoulun käyneet naiset eroavat muita äitejä useammin lapsen ollessa vasta päiväkoti-ikäinen.

Akateemisen äidin lapset elävät keskimäärin neljä viidesosaa lapsuudestaan ydinperheessä, kun matalan koulutustason äidin lapset saavat viettää vain puolet lapsuudestaan molempien vanhempien kanssa.

Akatemiatutkija Marika Jalovaara on analysoinut rekisteriaineistosta vuoden 1969 jälkeen syntyneiden naisten liitto- ja lastensaantihistorioita. Tutkimuksessa on selvitetty vuosina 2003-2009 syntyneiden lasten perhemuotoja ja niiden muutoksia 0-15 vuoden iässä.

Jalovaaran projekti ”Family Dynamics and Social Inequalities” on osa Suomen Akatemian eriarvoisuuden torjuntaa selvittävää tutkimushanketta.

Lukuisista aiemmista tutkimuksista tiedetään, että vanhempien sosioekonominen asema ja avioliitto suojaavat jälkikasvua. Hyvinvoivien ydinperheiden lapsilla on parhaat mahdollisuudet voida mainiosti tulevaisuudessa: he pärjäävät parhaiten kaikilla hyvinvoinnin mittareilla, kuten koulumenestys, terveys jne.

Peruskouluun opintonsa päättäneet naiset synnyttävät muita useammin lapsen ihan yksin. Koulutusta vaille jääneiden äitien lapsilla on kaksinkertainen todennäköisyys syntyä avoliittoon ja nelinkertainen todennäköisyys syntyä yh-äidille (korkeasti koulutettujen äitien lapsiin verrattuna).

Vain peruskoulun käyneiden (tai sen keskeyttäneiden) äitien lapsista 43 prosenttia kokee vanhempien eron ennen kouluikää. Näistä lapsista enää kolmasosa elää molempien vanhempiensa kanssa 15-vuotiaana.

Korkeasti koulutettujen äitien lapsista eron ennen kouluikää kokee 12 prosenttia. 71 prosenttia asuu omien vanhempiensa kanssa vielä 15-vuotiaana.

Uusperheiden muodostus on Suomessa yleistä. Kolmen vuoden kuluttua erosta jo neljä kymmenestä lapsesta asuu kahden vanhemman kodissa. Yh-äideille syntyneistä lapsista jopa neljä viidesosaa on viidenteentoista ikävuoteen mennessä jossain vaiheessa asunut kahden vanhemman perheessä.

Jalovaaran mukaan perhemuotojen eroavaisuudet voivat vahvistaa lasten sosiaalista eriarvoisuutta. Taloudelliset ja sosiaaliset resurssit jakautuvat hyvin epätasaisesti lapsiperheissä. Resurssien menetykset ovat yleisimpiä niillä, jotka ovat jo alun alkaen heikommassa asemassa.

Kiitos ja näkemiin! Tämä on toistaiseksi viimeinen blogaukseni Cityyn. Rakastakaa toisianne! <3

Vieläkö äitipuolet syöttävät miehen lapsille myrkkyomenoita?

Haastattelin kirkon perheneuvojaa Suhdeklinikan uusperhejuttua varten. Vaikka suomalaisissa uusperheissä on useammin isäpuoli kuin äitipuoli, riittää pahoista äitipuolista juttua loputtomiin.

”Varmasti on olemassa pahoja äitipuolia, mutta yhtä lailla myös pahoja isäpuolia, vaikka jälkimmäisistä harvoin puhutaan. Toisaalta on varmasti olemassa myös pahoja äitejä ja isiä, eli biologinen vanhemmuus ei luonnostaan takaa hyvää vanhemmuutta", kertoo perheneuvoja Outi Lepistö.

"Päivi Sutinen on on väitöskirjassaan tutkinut erilaisia uusperheeseen liittyviä myyttejä. Näissä nimenomaan naisiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia, ja herkästi myös leimaamista. ”Äidit eivät jätä lapsiaan”, ”paha äitipuoli”, ”naiset rakastavat kaikkia lapsia”, ”äidit ovat parasta lapsilleen”....Uusperheissä myytit siis vainoavat enemmän naisia kuin miehiä. Ja näinhän on ollut jo Grimmin saduista alkaen! Hannu ja Kerttu, Lumikki ja Tuhkimo ovat kaikille tuttuja. Pahat äitipuolet piinaavat ja yrittävät tuhota lapsipuoliaan”, Lepistö kuvailee.

”Sutisen mukaan uusperheissä äitipuoli kohtaa roolinsa mukaisia ennakko-odotuksia: hänen on päivittäin ratkottava, miten peittää myyttistä ilkeyttään. Onnistumisen pakko ja myytin puristus saavat äitipuolen usein odottamaan itseltään liikoja. Äitipuolen ensimmäinen virhe on kuvitella, että hän luonnostaan voisi rakastaa lapsipuoltaan. Kun niin ei käykään, hän tuntee epäonnistuneensa. Riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet saavat hänet pelkäämään ilkeän äitipuolen leimaa, mikä taas saa hänet yrittämään entistä enemmän...Mitä enemmän äitipuoli yrittää, sitä vakavammin hän ottaa lapsipuolen mahdolliset kielteiset reaktiot ja alkaa nähdä tämän käytöksessä kiittämättömyyttä ja epäkunnioitusta. Kiitoksen puutteessa hän saattaa alkaa kohdella lapsipuoltaan epäreilusti ja noidankehä on valmis....Yritettyään ensin liikaa äitipuoli joutuu loppujen lopuksi miettimään, miksi yrittää lainkaan. Häneen kohdistuvat ennakko-oletukset näyttävät niin vahvoilta, että hyvätkin yritykset tulkitaan kielteisesti”, Lepistö avaa hillitöntä odotusten kehää.

”Avoin keskustelu voi osoittautua parhaaksi lääkkeeksi em. noidankehän purkamiseksi. Äiti- tai isäpuolen ei tarvitse ryhtyä heti tunnetasolla toisen lapsen vanhemmaksi, jos ei pysty siihen. Vanhemmuus syntyy luonnostaan ajan kuluessa”, Lepistö lohduttaa.

Itse en ole koskaan kuullut yhdenkään uusperheen äidin problematisoivan ääneen vaikeuttaan rakastaa lapsipuoltaan. Miksi en? Eikö asia ole ongelmallinen, vai eikö siitä haluta puhua?

Millainen on maailman paras perhe?

Tulisiko siihen kuulua isä, äiti ja lapsi(a)?

Perheiden paremmuudesta kinastellaan jatkuvasti. Erilaiset perheet nousevat politiikan teon kohteeksi. Muutetaanko lakeja? Miten rahaa jaetaan? Mikä lasketaan perheeksi?

Tutkimusprofessori Anna Rotkirch on kirjoittanut kirjan perheistä. Hän ymppää koulutuksensa ja tutkimuksensa perhesosiologiasta yhteen pitkäaikaisen tutkimusintonsa kohteen – evoluutiotutkimuksen – kanssa.

Kymmenet, elleivät sadat, tutkimukset ovat paljastaneet ydinperheen ”kilpailukyvyn”. Yhdysvalloissa, Suomessa ja muualla tehdyt tutkimukset, ja erityisesti pitkittäistutkimukset, ovat todenneet ydinperheen lasten olevan keskimäärin kaikista älykkäimpiä, parhaita kouluissa, tasapainoisimpia ja mieleltään terveimpiä lapsia - ja aikuisia.

Simon Chapplen 2009 julkaisema tutkimus totesi ydinperheiden lasten pärjäävän yh-lapsia paremmin erityisesti USA:ssa ja Suomessa (verrattuna muihin OECD-maihin). (Miksi asia on näin? Olisi erittäin mielenkiintoista saada selville, miksi yh-lapset eivät saa Suomessa yhtä hyvää elämää kuin muissa vastaavissa maissa?)

Rotkirchin mukaan perheiden paremmuutta ei ollut aiemmin tutkittu riittävän hyvin lasten todellisen mielenterveyden kannalta, mutta viime vuonna viimein julkaistiin 50 perusteellista tutkimusta aiheesta. Kaikki saivat saman tuloksen.

Ydinperhe saa kultamitalin.

Hopeasijalle sijoittuvat yh-äitien lapset.

(Jorge Amaton tutkimuksen (USA) mukaan lapselle vanhempien ero on paljon huonompi asia kuin isän kuolema!)

Pronssia saavat biologisen äidin ja isäpuolen muodostamat uusperheet.

Jostain syystä isäpuolten on Rotkirchin mukaan vaikea tarjota toisen lapsille hyvä kasvuympäristö. Uusperheiden lapset saavat huonoimman koulutuksen esimerkiksi hyvinvointivaltio Ruotsissa. Tutkimusten mukaan useimmat isät panostavat vain biologisiin lapsiinsa.

Rotkirch väittää oikean korkeimman pallin paikan kuuluvan itse asiassa kahden lesboäidin perheille. Kahden naisen kasvattamat lapset pärjäävät elämässä parhaiten ja ovat mieleltään tasapainoisimpia. Lesboäitien perheitä on kuitenkin tutkimuksissa mukana sen verran vähän, ettei mahdollisen tilastoerheen takia heille jaeta nyt mitalia.

Homoisien muodostamien perheiden lapsista on vielä vähemmän yleistettävissä olevaa tietoa.

Rotkirch kirjoittaa, ettei isien välttämättömyys lasten hyvinvoinnille ole kiveen hakattu tieto, vaikka esimerkiksi Suomessa on pitkittäistutkimuksissa saatu järisyttäviä tietoja ilman isää elävistä pojista. Esimerkiksi rikoksen poluille joutuminen on yh-äitien pojille jopa kahdeksan kertaa yleisempää kuin ydinperheessä kasvaneilla pojilla. (Voihan olla, että ns. rikkinäisten perheiden lapsilla ei ole vain huonompi kasvuympäristö, vaan yksinkertaisesti syntymäarvonnassa saadut poikkeuksellisen huonot geenit.)

Rotkirch veikkaa yhden aikuisen hartioiden olevan liian huterat. Ihminen on hänen mielestään jaetun kasvatuksen laji. Lapsella on hyvä olla vähintään kaksi turvallista läheistä aikuista jatkuvana tukenaan.

Rotkirchin mukaan biologisella äidillä on luonnollinen etulyöntiasema pitää muita paremmin huolta jälkikasvustaan. Hyvä äiti on evoluution tulos. Erilaisissa tutkimuksissa (tilastot, väestötutkimukset, kirkonkirjat jne.) on käynyt ilmi, että äiti on lapsen paras hengissä selviämisen turva kaikkialla maailmassa.

Isät, ottovanhemmat ja muut huoltajat voivat oppia kiintymään lapseen yhtä hyvin, jos he hoitavat lasta paljon. Ihmisen aivot mukautuvat uusiin asioihin ja hormonitoiminta muuttuu lapsen läheisyydessä.

Rotkirchin teosta tultaneen käyttämään poliittisena nuijana.

Anna Rotkirch: Yhdessä. WSOY 2014.
Pojasta mieheksi -pitkittäistutkimus