Suhteet & seksi

Ei, en ole hurahtanut astrologiaan. Löysin tammikuun Tiede-lehdestä mielenkiintoisen artikkelin syntymäajan vaikutuksesta persoonallisuuteen.

Unkarilaiset tutkijat Semmelweisin yliopistosta selvittivät opiskelijoiden luonnetta ja psyyken ominaisuuksia ja vertasivat niitä heidän syntymävuodenaikaansa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet syntymäajan vaikuttavan ihmisen terveyteen.

Apulaisprofessori Xenia Gondan johtamassa tutkimuksessa havaittiin syntymäajan vaikuttavan selvästi neurotransmittereihin. Dopamiinin ja serotoniinin määrä vaihtelee eri vuodenaikoina, ja näyttää siltä, että vauva-ajan altistuksen määrä voisi vaikuttaa kauas aikuisuuteen.

Psykiatrit ovat kauan olleet kiinnostuneita siitä, miksi esimerkiksi skitsofreenikoiden syntymäpäivät eivät sirotu tasaisesti kaikille kuukausille. Gondan ryhmän tulokset valottavat nyt mielialavaihteluiden taustaa.

”Biokemialliset mittaukset osoittavat kemian vaihtelevan syntymäajan mukaan”, kertoo Gonda European College of Neuropsychopharmacologyn ”Birth season affects your mood in later life” -tiedotteessa 19.10.2014.

Talvella syntyneet ovat selvästi muita tyynempiä, eivätkä he juuri ärry asioista. Kevään ja kesän lapset ovat poikkeuksellisen positiivisia ja energisiä. Toisaalta kesällä syntyneillä on taipumus jyrkkiin mielialavaihteluihin. Syksyllä syntyneillä on vähiten taipumusta masennukseen.

Tutkijat eivät pysty vielä varmuudella sanomaan miksi persoonallisuus vaihtelee eri vuodenaikoina syntyneillä, mutta neurotransmitterit voisivat olla yksi selittävä tekijä. Niiden tiedetään paitsi vaihtelevan eri vuodenaikoina myös vaikuttavan ihmisen mielialaan.

Millaisia tulokset olisivat eri puolilla maailmaa? Vaihteleeko suomalaistenkin luonne syntymäajan mukaan? Silloin harmonista perhe-elämää toivova yrittäisi löytää mukavan kumppanin, joka on syntynyt talvella. Iloista elämää kaipaava pariutuisi kevään lapsen kanssa. Kesäihminen toisi kaivattua draamaa tylsyyden inhoajalle. Syksyllä syntynyt olisi paras puoliso sille joka kammoaa masennukseen taipuvaisia ihmisiä.

Kuulostaa sen verran oudolta, että jään odottamaan jämerämpää tutkimusnäyttöä.

Ihmisillä syntyy erilaisia mielikuvia huonoa äitiä ajatellessaan. Yhden mielestä hän on huolimaton päihteidenkäyttäjä, toisen mielestä kylmäverinen nipo ja diktaattori.

Mistä huonot äidit tulevat? Ilmeisesti osa saa jo syntymälahjana huonot eväät huolehtijaksi. Toisilla kehno lapsuus heikentää mahdollisuuksia hyvään äitiyteen.

Lääkäri Marianne J. Legato on tutkinut paljon hormonien vaikutusta ihmisen käytökseen. Hänen mukaansa äitiydestä vähemmän nauttivat naiset omaavat muita vähemmän reseptoreita nautintoa tuottaville läheisyyshormoneille.

Oman lapsen sively nostaa esimerkiksi dopamiinitasoa. Hellittely kohottaa myös oksitosiiniarvoja. Omien rakkaiden ajattelu tai näkeminen lisää serotoniinia. Kaikille ei edes läheisimpien ihmisten läheisyys tuo samanlaista mielihyvää kuin muille.

Psykologi Anne Storey tutki odottavien parien hormonitasoja raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Stressihormoni kortisolin tason nousua ei aina pidetä kivana ilmiönä, mutta mitä korkeampi kortisolin taso tuoreella äidillä oli, sitä herkemmin ja myötätuntoisemmin hän reagoi lapseensa. Äideillä kortisoli parantaa muistia ja nopeuttaa vauvanhoidon niksien opettelua.

Myös prolaktiinitaso vaikutti hoivakäyttäytymiseen. Korkea määrä teki hyvän hoitajan.

(Lasta odottavat isät kokivat myös hormonimuutoksia jo ennen lapsensa syntymää. Sekä prolaktiinin että kortisolin tasot nousivat ja testosteronin taso laski. Nämä muutokset valmistavat miestä lapsen hoitajaksi. Muutokset tapahtuvat parhaiten miehille, jotka ovat vaimonsa lähellä odostusaikana ja synnytyksen jälkeen.)

Paljon ympäristön tukea saaneet naiset ovat yleensä muita parempia äitejä. Heidän ei tarvitse hermoilla yhtä paljon kodin rakentamisesta tai taloudellisista huolista.

Monet äidit rakastuvat lapseensa jo kohdussa ja ajattelevat tuntevansa lapsensa heti synnytyksen jälkeen. Toiset taas pitävät sisällään liikkuvaa olentoa muukalaisena, kaameana tunkeutujana, joka ei kuulu kehoon. Lapsen synnyttyä äiti ei ymmärrä, miksi makkara laitetaan hänen rintansa päälle, eikä huonoimmassa tapauksessa pysty sietämään omaa lastaan ollenkaan.

Osa äideistä ei tunne mitään vauvaansa kohtaan. Olento on kuin vieras, josta täytyy pitää huolta vuorokauden ympäri. Tunteiden puuttuminen aiheuttaa monelle äidille syyllisyydentunteita.

Lapselleen tiuskiva äiti huomataan varmaan helpoiten. Monen asiantuntijan mukaan lapselle paljon vaarallisempi on välinpitämätön ja tunnekylmä äiti. Lapsi ei saa sellaista lämmintä ja läheistä vuorovaikutusta, jota hän kehittyäkseen onnelliseksi ihmiseksi tarvitsee.

Erityisen haitallisena pidetään myös ailahtelevaa äitiä. Lapsen turvallisuudentunne on uhattuna, jos äidin mielialat ja käytös vaihtelevat kaiken aikaa. Välillä lämmin ja rakastava, seuraavassa hetkessä varsinainen hirviöäiti, voi olla todella pelottava hahmo.

Yksi huonon äidin merkki on aika erikoinen: tutkijat väittävät, että vauvan oikealla kädellä kantaminen kertoo äidin huonoista hermoista ja depressiosta. Suurin osa tasapainoisista sekä vasen- että oikeakätisistä äideistä tuuditteli lastaan vasemman käden päällä.

https://www.dur.ac.uk/news/newsitem/?itemno=5689

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/pahoinpitely_muuttaa_lapsen_aivoja