Suhteet & seksi

Miehet arvostavat kauniita naisia. Erityisen ihanina pidetään naisellisen näköisiä naisia, joilla on pieni leuka, täyteläiset huulet ja pyöreät silmät. Nämä ominaisuudet kertovat korkeasta estrogeenitasosta, ja antavat viitteitä hyvästä hedelmällisyydestä.

Aiemman tutkimuksen valossa tiedetään, että varsinkin nuoret miehet arvostavat naisessa eniten mahdollisimman feminiinisiä kasvonpiirteitä ja kaihtavat maskuliinisia ominaisuuksia. Miehet joilla on korkea testosteronitaso ja kovat seksuaaliset halut, arvostavat kaikissa ikäluokissa naisellisen näköisiä naisia.

Suuressa kansainvälisessä tutkimuksessa haluttiin testata miesten iän vaikutusta naiskauneuden ihailuun. Hellittävätkö himot vai pitääkö vanhenevien miesten kärsiä vieressä, kun nuoret komistukset vievät kauniit naiset?

2 125 iältään 17-73 -vuotiasta heteromiestä pääsi arvioimaan tietokoneella manipuloituja naiskasvoja. Naisia muuteltiin enemmän tai vähemmän naisellisen näköiseksi ja miehet valitsivat heitä viehättävät kasvot.

Feminiinisten kasvojen preferointi heikkeni iän mukana, mutta vasta lähempänä keski-ikää. Kaikista eniten naisellisia kasvoja ihailivat noin 30-vuotiaat miehet, ja kaikista vähiten noin 70-vuotiaat miehet.

Iän mukaan vaihteleva feminiinisyyden arvostus oli riippumatonta tutkittavan kotimaasta, sosioekonomisesta asemasta, seksuaalisesta avoimuudesta tai terveydestä.

Tutkijat arvelevat miesten makuerojen johtuvan testosteronitasosta. Yleensä testosteronitaso on korkealla parhaassa lapsentekoiässä olevilla miehillä.

Naisellisimpien naisten ihailun laantuminen iän myötä saattaa olla eduksi keski-ikäisille ja sitä vanhemmille miehille. Naisten muiden ominaisuuksien arvostaminen tuo enemmän kosiskelumahdollisuuksia miehille, jotka eivät enää itse pysty taistelemaan viehättävimpien naisten suosiosta. Toisaalta tämä tieto tuo ehkä miehillekin paineita löytää sopiva hedelmällinen ja kaunis nainen ajoissa, eikä vasta sitten kun on liian myöhäistä.

Urszula M. Marcinkowska, Barnaby J. Dixson, Mikhail V. Kozlov, Markus J. Rantala: Men´s Preferences for Female Facial Femininity Decline With Age. The Journals of Gerontology 28.7.2015.

Tyypillisessä parisuhteessa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Vuonna 2012 tällaisten avioliittojen osuus oli 67,1 prosenttia.

Parien samanikäisyys on hieman yleistynyt Suomessa, ja 2012 reilu 12 prosenttia oli naimisissa ikätoverinsa kanssa. Pientä ikäeroa pidetään merkkinä tasa-arvoisuudesta. Myös myöhäinen avioitumisikä voi pienentää ikäeroa. Kun naimisiin mennään vasta yli 30-vuotiaana, ovat miesten ja naisten mahdolliset nuoruuden kehityserot jo tasoittuneet.

Isot ikäerot avioliitossa ovat melko harvinaisia. Neljällä viidestä avioparista on ikäeroa maksimissaan viisi vuotta. Tilastokeskuksen mukaan hyvin suuri ikäero, eli 20 vuotta tai isompi, oli vuonna 2012 vain alle puolella prosentilla avioituneista. Vain 406 suomalaisparilla oli yli 30 vuotta ikäeroa.

Rekisteröidyissä parisuhteissa olevilla on suuremmat ikäerot kuin heteroilla. Naispareilla ikäeroa oli vuonna 2012 keskimäärin 4,7 vuotta ja miespareilla 7,1 vuotta. Homopareilla yli 20 vuoden ikäero on myös yleisempää kuin heteroilla: 3,5 prosenttia rekisteröidyistä pareista oli suuren ikäeron liitoissa.

Tilastokeskuksen uusimman perhetilaston mukaan, eli vuoden 2014 lopussa, rekisteröidyssä parisuhteessa olevien ikäero oli keskimäärin 5,7 vuotta (vrt. heteroiden 3,4 vuotta). Miesparien ikäero on 7,2 vuotta ja naisparien 4,7 vuotta. Yli 20 vuoden ikäero on kaikista pareista yleisintä homomiehillä. Rekisteröidyistä homopareista 7,5 prosenttia oli suuren ikäeron liitossa, mutta lesboista vain 0,8 prosenttia.

Kehitys- ja kehittyvissä maissa suuret ikäerot heteroliitoissa ovat yleensä merkki epätasa-arvosta. Nuoret naiset naitetaan vanhoille ukoille vastoin heidän omaa tahtoaan. Yleensä nuoret naiset ovat kiinnostuneita ikäisistään miehistä.

Kehittyneissä maissa suurten ikäerojen liittoja paheksutaan (ehkä osin em. syystä) herkästi. Erityisen paljon paheksutaan liittoa, jossa nuoremman puolison ikä on pienempi kuin se luku, joka saadaan kun vanhemman puolison ikä jaetaan kahdella ja siihen lisätään seitsemän vuotta.

Länsimaissa suurten ikäerojen liitot ovat yleisimpiä alhaisissa tuloluokissa, ja vain hieman keskimääräistä yleisempiä yläluokissa. Stereotypia menestyneen miehen nuorentuvista vaimoista ei siis saa kovin paljon vahvistusta tilastoista.

Suurten ikäerojen liittojen eroriski vaihtelee eri tutkimusten mukaan. Joissakin tutkimuksissa riski kasvaa hieman, toisissa ei ole löytynyt eroa samanikäisempien liittoihin. Vanhempi nainen ja nuorempi mies ei paperilla kuitenkaan ennusta hyvää. Liitot joissa nainen on selvästi vanhempi, päättyvät tavallista useammin eroon. Liitoissa joissa mies on selvästi vaimoaan vanhempi on myös vähän suurempi riski väkivallalle.

Miksi homoliitoissa on tavallista suurempi ikäero?

Yhden selityksen mukaan homot tekevät valintansa enemmän mieltymyksensä kuin tavan mukaan. Eli homot olisivat valmiimpia rikkomaan vallitsevia käytänteitä.

Ehkä homoväestön pienuus vaikuttaa myös parinvalintaan. Suunnilleen samanikäisiä homoseksuaaleja löytyy esimerkiksi omasta kaupungista huomattavasti vähemmän kuin heterovaihtoehtoja. Kun sopiva henkilö löytyy, ikä on vain numero.

Anna Rotkirch: Ikäerot parisuhteissa. Väestöliitto.fi
Tilastokeskus: Perheessä keskimäärin 2,8 henkilöä. 27.11.2015

Jotkut ihmiset ovat helposti lähestyttäviä ja katsovat mielellään muita silmiin. Toiset väistävät katsetta, välttelevät kontaktia ja kävelevät seinänvieriä pitkin. Kumpaan ryhmään itse kuulut? Pidätkö siitä, että muut katsovat sinua?

Luonnollinen tapa aloittaa vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa on ottaa ensin katsekontakti häneen. Jos toinen katsoo takaisin, uskallat ehkä lähestyä häntä. Jos hän kääntää katseensa pois, tulkitset sen helposti niin, ettei nyt sovi mennä juttelemaan. Hän haluaa olla rauhassa.

Kaikki ihmiset eivät tulkitse katsekontaktia samalla tavalla. Kaikki eivät myöskään pidä silmiin katsomisesta tai katseen kohteena olemisesta.

Tampereen ja Tarton yliopiston psykologian tutkijat ovat selvittäneet katsekontaktin vaikutusta ihmisiin aivokuvantamisen avulla. He halusivat selvittää vaikuttaako persoonallisuus katseen kohteena olevan reaktioihin ja miten tämä näkyy aivoissa.

Koehenkilöiden aivosähkökäyrää mitattiin samalla kun he katsoivat toista henkilöä, joka joko otti katsekontaktin tai käänsi katseensa sivuun. Tutkittavat olivat ennen koetta osallistuneet persoonallisuustestiin.

Koehenkilöt reagoivat eri tavoin katsekontaktiin tai siitä kieltäytymiseen. Persoonallisuus vaikuttaa katseen kohteena olemisen kokemukseen. Erilaisten ihmisten aivotkin reagoivat tällöin katseeseen eri lailla.

Vähiten ahdistuneiden ja varautuneiden koehenkilöiden aivoissa tapahtui eniten muutosta lähestymismotivaatioon liittyvällä aivoalueella silloin kun heitä katsottiin, kun taas katseen kohteena olevat neuroottiset ja vähemmän avoimet henkilöt kokivat eniten aivoaktiviteettia välttämismotivaatioon liittyvällä alueella.

Varautuneet ja ahdistuneet koehenkilöt pitivät sivuun katsovaa ihmistä takaisin katsovaa miellyttävämpänä. Neuroottisuuteen taipuvaiset halusivat katsoa kohti katsovaa ihmistä vain lyhyen aikaa.

Kohti katsominen saa siis vain osassa ihmisistä aikaan lähestymismotivaation, kun taas jotkut kokevat katseen jopa ahdistavana.

Jos ihastumisen kohde vaikuttaa hyvin ujolta tai ennen kaikkea ahdistuneelta, ei siis kannata katsoa häntä liian kauan silmiin. Ahdistuneen ihmisen aivot saattavat alkaa vältellä katselijaa, eikä toivottu lähestymismotivaatio pääse syntymään.

Joidenkin ihmisten lähestymismotivaatio on taas niin kova, että jo pieni vilkaisu heidän suuntaansa saa heidät harppomaan katselijan luokse isoin loikin. Katsomista on siis syytä annostella kohteen mukaan.

Uusberg H., Allik J. & Hietanen J. K.: Eye contact reveals a relationship between Neuroticism and anterior EEG asymmetry. Neuropsychologia Jul 2015.

Persoonallisuus muokkaa aivojen tapaa reagoida katsekontaktiin. Tampereen yliopiston tiedote 3.6.2015.

Siitä puhe mistä puute. Seksistä höpötetään joka paikassa, mutta suomalaisten yhdynnät jatkavat vähenemistään. Vielä 1970-luvulla naimissa olevat parit yhtyivät keskimäärin kahdesti viikossa, nyt joudutaan tyytymään yhteen kertaan.

Naiset ja miehet toivovat seksiä aiempaa enemmän. Vain 47 prosenttia parisuhteessa olevista naisista ja 40 prosenttia miehistä pitää nykyistä yhdyntämääräänsä sopivana. Muut ovat vähän puutteessa.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan johtama uusin FINSEX-aineisto kerättiin keväällä 2015 yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa. Vastaajina oli 6 000 yli 18-vuotiasta suomalaista. Tutkimusta jatketaan Väestöntutkimuslaitoksella, mutta seksin harrastamisen päätrendit haluttiin julkaista jo nyt.

Väestöliiton tiedotteen mukaan tulos on ristiriidassa elämän seksualisoitumisen kanssa, tai sen väitteen kanssa, että ihmisillä olisi entistä enemmän paineita erilaisiin seksuaalisiin suorituksiin. Minusta tällaista johtopäätöstä ei voi vetää. Yhdyntöjen väheneminen voi ihan hyvin johtua liioista paineistakin. Rento paineeton ihminen saattaa harrastaa seksiä paljon useammin ja mieluummin kuin hermoheikko. Monilla ihmisillä on myös paljon työpaineita, ja se ei välttämättä tee heistä parempia työntekijöitä. Stressaava ihminen saattaa myös luopua paineita aiheuttavasta vapaa-ajan toiminnosta kokonaan. Yksi iso syy seksin vähenemiseen (toisen kanssa) voi olla digimaailma ja omaan itseen käpertyminen.

Väestöliiton mukaan yhdyntäaktiivisuus on huipussaan 20-vuotiailla naisilla ja 50-vuotiailla miehillä (!). Suhteellisesti eniten määrät ovat vähentyneet 30-40 -vuotiailla aikuisilla, ilmeisesti pienten lasten ja työkiireiden takia.

Entistä harvempi suomalainen oli ollut yhdynnässä viimeisen viikon aikana, naisista vain kolmannes ja miehistä 39 prosenttia. Vuonna 2007 seitsemän prosenttiyksikköä useampi oli päässyt viikon aikana sänkyyn, ja vuonna 1971 vielä viidenneksen suurempi porukka oli harrastanut seksiä viikon sisään. Ei mikään ihme, että syntyvyyskin laskee.

Suurimmat pudotukset yhdyntäaktiivisuudessa oli nuorilla miehillä ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla, eli parhaassa iässä olevilla aikuisilla. Yhdynnät ovat vähentyneet molemmilla sukupuolilla, avioliitoissa, avoliitoissa ja erillisliitoissa. Viimeksi mainituissa liitoissa rakastellaan sentään seitsemän kertaa kuukaudessa, kun avoliitoissa yhdytään keskimäärin kuudesti kuussa ja avioliitoissa kerran viikossa.

Kaikilla miehillä oli vuonna 2015 keskimäärin 4,4 yhdyntää kuukaudessa, kun naisten luku oli 3,6. (Joku muistaa väärin, tai miehet yhtyvät keskenään tai harvojen suurharrastajanaisten kanssa, jotka osuvat harvemmin tutkimusseulaan?)

Miehet toivoivat viime vuonna keskimäärin kolmea ja naiset kahta yhdyntää viikossa. Nuoret miehet haluaisivat neljä ja nuoret naiset kolme kertaa viikossa. Jopa suhteen alussa kerrat jäävät vain kahteen. Yli puolet suomalaisista aikuisista haluaisi lisää yhdyntöjä.

Suomi on täyttymättömien seksitoiveiden maa.

FINSEX yhdyntätrendit. Väestöliitto.fi 15.2.2016.

Stressistä valittaminen tuntuu olevan tavallisen ihmisen päivittäinen puheenaihe. Miten stressi vaikuttaa parisuhteeseen?

Kansainvälinen psykologien tutkimusryhmä halusi testata naisten ja miesten kykyä auttaa stressaantunutta kumppania. Erilaiset aiemmat mallintamiset ovat antaneet ymmärtää, että naiset olisivat miehiä parempia tukemaan kumppaniaan parisuhteessa. Varsinaisissa behavioraalisissa tutkimuksissa tätä eroa ei kuitenkaan ole voitu näyttää todeksi.

Yleinen käsitys naisten paremmista ihmissuhdetaidoista on laitettava siis stressitestiin. Kun pariskuntia tarkkaillaan, huomataan että useimmiten miehet osaavat olla tarvittaessa tukena puolisolleen ihan yhtä hyvin kuin vaimotkin. Guy Bodenmann, Nathalie Meuwly ja Janine Germann Zurichin yliopiston psykologian laitokselta, Fridtjof W. Nussbeck Bielefeldin ylipistosta, Markus Heinrichs Freiburgin yliopistosta ja Thomas M. Bradbury UCLA:n psykologian laitokselta testasivat pariskuntien tuen antamista stressaantuneelle kumppanille.

Observointitilanteessa ei-stressaantuneet miehet ja naiset olivat suurin piirtein yhtä hyviä auttamaan stressaantunutta puolisoa.

Ryhmä ennusti miesten tuen heikkenevän heti heidän oman stressitasonsa noustessa. Tämä ennuste piti paikkansa vain tilanteissa, joissa hyvin stressaantuneen vaimon viestintä hyvin stressaantuneelle miehelle oli emotionaalissävytteinen. Kun naiset ilmaisivat tuen tarvettaan mahdollisimman epätunteellisesti, neutraalisti ja asiallisesti, osasivat miehetkin tukea puolisoaan, omista paineista huolimatta.

Miesten kyky tukea kumppaniaan ei siis ole keskimäärin heikko, vaan vain hieman rajoittunut kovan paineen alla. (Onko miehille kehittynyt evoluution aikana sellainen ominaisuus, ettei heillä ole aikaa kuunnella toisten tunneilmaisua silloin kun on erittäin stressaava tilanne päällä?)

Jotta parisuhde toimisi myös molempien ollessa stressaantuneita, on etsittävä erilaisia uusia tapoja selvitä tilanteesta sopuisasti. Joko miesten täytyy opetella paremmiksi tunneilmaisun ymmärtäjiksi tai naisten pitää päästä aiempaa korkeammalle tasolle omassa tarveilmaisussaan. Jos molemmat ovat erittäin stressaantuneita, ei emotionaalissävytteinen viestintä toimi. Ehkä naisten kannattaa panostaa parisuhteessaan mahdollisimman neutraaliin ja asiakeskeiseen viestintään. Näin molemmat hyötyvät.

Vai onko naisten kovasti stressaantuneina yhtä vaikeaa kuvata tunteitaan ja tarpeitaan insinöörimäisesti kuin mitä miesten on kovasti stressaantuneina ylipäätään ottaa huomioon toisen tunteita?

Tutkijoiden mukaan naisten miehiä hieman paremmat ihmissuhdetaidot perustunevat naisten kykyyn ymmärtää myös muiden ihmisten tunteita jopa tilanteissa, joissa heidän oma stressitasonsa on korkea.

Guy Bodenmann, Nathalie Meuwly, Janine Germann, Fridtjof W. Nussbeck, Markus Heinrichs, Thomas M. Bradbury: Effects of Stress on the Social Support Provided by Men and Women in Intimate Relationships. Psychological Science. October 2015.

Jenkkideittailusivusto match.com tekee joka vuosi tutkimuksen sinkuista. Tuoreimman Singles in America 2015 -tutkimuksen mukaan sinkuilla on tarkkoja toiveita deitin somekäytöksen suhteen. Naisten ja miesten toiveet eroavat hieman toisistaan. Yhdessä asiassa kaikki toivovat samaa: älä hukuta toista viesteillä. Jos kiinnostuksen kohde ei ole vastannut viestiisi, älä jatka pommitusta.

Sinkuista 60 prosenttia käyttää vähintään tunnin päivässä somessa. 39 prosenttia päivän keskusteluista käydään digiympäristössä.

Sinkkumiehet toivovat naisilta kuvia, seksikkäitä kirjoituksia ja tunteiden osoituksia. Miehet eivät halua mitään tekstiryöppyjä, jos eivät ole itse ehtineet vastata edelliseen kommenttiin. Sinkkumiehiä ei tule lähestyä työaikana. Naisen kannattaa myös välttää someslangia, kuten LOL ja OMG. Ne ärsyttävät sinkkumiehiä.

Sinkkunaiset toivovat miehiltä kuvia, tunteiden osoituksia ja someslangia, kuten LOL ja OMG. Miesten kannattaa siis taipua inhoamiinsa lyhenteisiin, jos haluavat miellyttää sinkkunaisia. Naiset eivät pidä seksikkäistä kuvista, viestipommituksesta tai seksiä tihkuvista viesteistä.

Sinkkumiehistä 46 prosenttia on lähettänyt jollekulle seksiviestin, kun naisista taas näin on tehnyt vain kolmannes. Miehet siis tekevät sitä, mitä toivoisivat itsellensä tehtävän.

Jos olet innokas selfie-kuvaaja, muista luonnollisuus. Jotkut pitävät sinua narsistina, jos postaat omakuvia yhtenään. Varsinkin naiset vieroksuvat selfie-tulvaa.

Sinkut eivät innostu turhasta draamasta. Jos pahoitit jostakin mielesi, lähde vaikka lenkille, älä ala lähetellä hysteerisiä postauksia.

Sekä miehet että naiset pitävät huonosti kirjoittavia potentiaalisia kumppaneita epäkiinnostavina. Kannattaa siis kiinnittää huomiota kielioppiin, ja oikolukea viestit ensin.

Sinkut pitävät emojien käytöstä, ja ne jotka käyttävät niitä eniten, harrastavat paljon muita useammin seksiä. Emojien välttelijät eivät harrasta seksiä juuri lainkaan.

Singles in America 2015 -tutkimus valaisee yhdysvaltalaissinkkujen sielunelämää jo viidettä kertaa. Match-deittisivusto käyttää asiantuntijoinaan kovia nimiä, kuten tohtorit Helen Fisher ja Justin R. Garcia. Yli 5 600 sinkkua eri ikäryhmistä ja taustoista on vastannut erilaisiin kysymyksiin.

Tutkimuksen mukaan sinkut muuttuvat maailman mukana, ja yhä harvempi hakee hyvin perinteistä parisuhdetta. Machomiehet ja heistä riippuvaiset naiset alkavat olla historiaa. Sinkkumiehet etsivät yhä useammin itsenäistä naista, ja naistenkin toiveet miehen suhteen ovat osin muuttuneet.

86 prosenttia sinkkunaisista ottaisi mieluiten yhtä älykkään miehen. Reilu kolmannes naisista hyväksyy vähän tomppelimmankin, mutta 61 prosenttia ei tapailisi itseään tyhmempää miestä. 89 prosenttia sinkkunaisista toivoo miehensä olevan itsenäinen.

74 prosenttia naisista hyväksyy sen, että silloin tällöin tapailee useampaa kumppaniehdokasta samaan aikaan. Varsinaisen seurustelun aikana arvostetaan yksiavioisuutta.

Sinkkunaisista 55 prosenttia ei halua elättää kumppaniaan, eli lähes puolet voisi sen tehdäkin! Ylivoimainen enemmistö, eli 94 prosenttia naisista etsii kumppania, joka on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa.

Sinkkumiehet olisivat valmiita seurustelemaan älykkään naisen kanssa. Peräti 87 prosenttia tapailisi itseään fiksumpaa naista. Saman suuruinen porukka hyväksyisi myös itseään paremmin koulutetun ja enemmän ansaitsevan naisen! Yhdeksän kymmenestä hyväksyy naisen aloitteellisuuden treffien ehdottelussa.

Miehistä 44 prosenttia etsii itsenäistä, mielellään urasuuntautunutta naista. Sama osuus ei tapailisi itseään huonommin koulutettua naista, ja 43 prosenttia miehistä toivoo naiselta samaa koulutustasoa. 86 prosenttia sinkkumiehistä arvostaa itsevarmaa naista.

Sinkkumiehet eivät pelkää pitkiä naisia, 58 prosentin mielestä jopa huomattavan paljon pidempi nainen käy heille.

Kaikki sinkut kaipaavat hauskuutta elämäänsä. Miehistä 90, ja naisista peräti 97 prosenttia on sitä mieltä, että hyvä huumorintaju on kumppanissa tärkeämpää kuin hyvä ulkonäkö.

Usko rakkauteen ja yksiavioisuuteen ei ole kuollut. 89 prosenttia sinkuista uskoo, että on mahdollista elää saman puolison kanssa koko elämänsä.

Elämänkumppani on nykyään haettava netistä, töistä, harrastuksista tai tuttujen kautta. Vain kuusi prosenttia vastaajista oli löytänyt nykyisen treffikumppaninsa baarista tai klubilta. Tästä ei kannata murhettua. Nettideittaajat ovat perinteisiä parinhakijoita paremmin koulutettuja, useammin töissä, ja ylipäätään liikkeellä tositarkoituksella. Iso osa hakee vakituista seuraa, usein tähtäimenä on avioliitto.

Länsimaiset tutkijat ovat kertoneet meille, että äärimmäisen feminiinisyyden tai maskuliinisuuden etsintä perustuu evoluutiobiologisille faktoille, joiden mukaan kauniit ja komeat saavat terveempiä ja parempia lapsia. Ihmisen muinaishistoriasta kumpuaa biologinen tarve löytää kumppaniksi mahdollisimman miehekäs mies tai naisellinen nainen.

Tällaiset sukupuolten erilaisuutta korostavat kauneusihanteet saattavatkin olla varsin urbaani ilmiö.

Isabel M. Scottin johtama 22 tutkijan ryhmä on saanut uusia mielenkiintoisia tutkimustuloksia parinvalinnan taustoista. Scott työskentelee Brunelin yliopiston psykologian laitoksella. Muut tutkijat ovat Yhdysvalloista, Kiinasta, Kanadasta tai Scottin tavoin Englannista.

Ryhmä keräsi kasvokuvia viidestä eri kulttuuritaustasta ja teki niistä tietokoneella sarjoja, joissa samasta konekasvosta tehtiin hyvin maskuliininen, neutraali tai feminiininen kuva. Molemmista sukupuolista tehtiin siis miehekkäät, neutraalit ja naiselliset versiot.

Tutkijat valitsivat 12 erilaista kulttuuriryhmää eri puolilta maailmaa. Mukaan haluttiin erilaisessa kehitysasteessa olevia yhteisöjä.

Koehenkilöille esitettiin kasvokuvia ja heiltä kysyttiin liuta kysymyksiä.

Aluksi piti vastata ketä pitää viehättävimpänä vaihtoehtona pitkäaikaiseksi kumppaniksi, kuten aviopuolisoksi. Seuraavaksi tuli valita lyhytaikaiseen suhteeseen mieluisin, esimerkiksi treffeille tai seksin harrastamiseen sopivin. Kolmanneksi piti valita kasvoista ilkein, se jonka kanssa olisi epämiellyttävä elää (julmalta, epäystävälliseltä, hankalalta, aggressiiviselta tai epämiellyttävältä näyttävä kuva).

Tulokset yllättivät tutkijat. Naiselliset kasvot viehättivät 75 prosentissa kulttuureja. Erityisen tärkeänä parinvalinnan kriteerinä ne näyttivät olevan kehittyneissä yhteisöissä, toisin sanoen, mitä urbaanimpi paikka, sitä enemmän arvostettiin naiskauneutta.

Naisten miesvalinnat erosivat eri kulttuureissa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa naiset halusivat mieluiten pitkäaikaiseen suhteeseen neutraalin näköisen miehen kanssa, mutta valitsivat lyhytaikaiseen suhteeseen miehekkään miehen. Näin on yleensä aiemminkin raportoitu länsimaista. Kaikissa kulttuureissa prioriteetit eivät kuitenkaan ole samoja.

Tutkijoita ällistytti ehkä eniten se, että suurimmista terveysongelmista ja sairaudesta kärsivissä yhteisöissä ei haluttu kumppaniksi miehekkäitä miehiä. Tähän asti evoluutiobiologit ovat olleet vakuuttuneita siitä, että naiset etsivät komeita maskuliinisia miehiä jälkeläisten immuunipuolustuksen parantamiseksi.

Tutkijat eivät löytäneet myöskään tukea kuukautiskierron aikana tapahtuvalle preferenssien muutokselle. Aiempi tutkimus on esittänyt naisten suosivan ovulaation aikana hyvin maskuliinisia miehiä.

Yhdessä asiassa kaikki tutkimuksen naiset olivat samaa mieltä. Kaikki ryhmät yhdistivät miehekkäät kasvot käsitteisiin aggressiivisin ja epäsosiaalisin. Maskuliinisuuden ja aggression korrelaatio oli voimakkain kehittyneissä maissa. Eli mitä urbaanimpi ympäristö, sitä varmemmin naiset pitivät miehekästä miestä aggressiivisena.

Mitä urbaanimpi ympäristö ja mitä vähemmän sairautta, mitä matalampi hedelmällisyysaste ja mitä pienempi väkivaltarikollisuus, sitä selvemmin korostui sukupuolten kaksimuotoisuus/ erilaisuus, ns. seksuaalinen dimorfismi ja toisaalta käsitys maskuliinisuuden ja aggression kytköksestä.

Tutkijat pohtivat eri kulttuurien erilaisia prioriteetteja. Miksi länsimaiset naiset pitävät maskuliinisia kasvoja komeina? Kehittyneissä maissa miehet ovat terveempiä, joten heillä saattaa olla korkeampi testosteronin tuotanto kuin muilla miehillä. Ehkä naisetkin tulevat mukavissa olosuhteissa kauniimmiksi ja naisellisemmiksi? Urbaaneissa olosuhteissa ainakin sukupuolten pituusero kasvaa.

Entä mikä vaikutus on jatkuvalla visuaalisella tarjonnalla? Isoissa kehittyneissä yhteisöissä ihmiset näkevät valtavan määrän erilaisia kasvoja sekä luonnossa että mediassa. Noustakseen esiin joukosta on erottauduttava muista. Ihmisten mieltymykset saattavat muokkautua suosimaan poikkeavan miehekkäitä tai naisellisia hahmoja. Pienemmissä yhteisöissä ihmisillä on paremmat mahdollisuudet tutustua eri kumppaniehdokkaisiin rauhassa ja luonnossa, tai ainakin kuulla heistä juoruja yhteisön muilta jäseniltä.

Tutkijoiden mukaan urbaaneissa olosuhteissa saattaa korostua tarve stereotypioille, koska kaikkiin kumppaniehdokkaisiin ei mitenkään ehdi tutustua kunnolla. Toisaalta ainakin yhdellä urbaanilla stereotypialla on tutkijoiden mukaan totuuden siemen taustallaan: maskuliinisuus on merkki aggressiivisuudesta.

Koska urbaaneissa olosuhteissa ihmisten erilaistuminen eri tehtäviin on erityisen voimakasta (toisin kuin yksinkertaisissa kulttuureissa, joissa esimerkiksi kaikki miehet voivat olla saman ammatin harjoittajia), saattaa maskuliinisuuden merkitys korostua. Tiukan kilpailun olosuhteissa saattavat kaikista maskuliinisimmat miehet menestyä parhaiten, mitä pidetään usein viehättävänä ominaisuutena. Saattaa myös olla, että naiselliset kauniit naiset ovat urbaaneissa olosuhteissa suosituimpia juuri paremman geneettisen perimän ansiosta. Näitä ominaisuuksia ei arvostettu yhtä paljon aiemmin, eikä arvosteta edelleenkään kulttuureissa, joissa elämisen olosuhteet ovat alkeellisemmat ja rankemmat.

Onko kysymys kehittyneiden kulttuurien mahdollisuudesta valita parhaista parhain vai ”häiriintyneestä” länsimaisesta ajattelusta? Ehkä kehitys johtaa yhä naisellisempien ja yhä miehekkäämpien ihmisten suosimiseen kautta maailman?

Urbaaneissa maissa kaikki naiset eivät havittele mahdollisimman maskuliinista puolisoa. Tässäkin tutkimuksessa britit ja shangailaisnaiset valitsivat pitkäaikaiseksi kumppaniksi mieluiten neutraalin näköisen miehen. Tutkijat ovat aiemmin arvelleet vähemmän maskuliinisen miehen olevan miellyttävämpi puoliso ja parempi isä. Hyvin maskuliiniset miehet voivat olla karskeja, aggressiivisia, petollisia, kilpailuhenkisiä ja liian työkeskeisiä.

Suomalaisnaiset ovat aiemmin osoittautuneet kehittyneiden maiden vertailussa kummajaisiksi. Meillä ei arvosteta maskuliinisia mieskasvoja. Onko tämä merkki maamme äärimmäisen kehittyneestä tilanteesta vai siitä, että kuulumme johonkin pieneen heimokulttuuriin, joka ei urbanisoidu vielä pitkään aikaan?

Isabel M. Scott et al: Human preferences for sexually dimorphic faces may be evolutionarily novel. PNAS, October 7, 2014.

Mikä innostaa naista meikkaamaan ja kaunistautumaan? Monet naiset kertovat meikkaavansa omaksi ilokseen. Jotkut laittautuvat muiden naisten takia, ja toiset sanovat kaunistautuvansa miesten vuoksi.

Miten hormonit mahtavat vaikuttaa naisten intoon meikata ja kaunistautua?

Aiemmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että nainen haluaa erityisen paljon kaunistautua ovulaation aikana, eli silloin kun mahdollisuus tulla raskaaksi on korkealla. Miten naisen hormonitason vaihtelu vaikuttaa oikeasti kaunistautumishaluun?

Glasgown yliopiston neurotieteen ja psykologian laitoksen tutkijat halusivat testata naisten hormonitoiminnan vaihtelua ja viehättämismotivaatiota yksilötasolla, sillä kaunistautumishalun ja hormonitoiminnan korrelaatiota ei ole aiemmin mitattu kuin ryhmätasolla. Tutkijat päättivät selvittää asiaa pitkittäistutkimuksella.

Nainen haluaa meikata itsensä erityisen kauniiksi silloin kun hänen syljestä mitatun testosteronin tasonsa on korkea. Naisen keltarauhashormonin tai estradiolin (estrogeeni) tasoilla ei näyttänyt olevan selvää yhteyttä kaunistautumishaluun. Tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että juuri testosteronitasojen kohoaminen toimisi kimmokkeena huolelliseen meikkaamiseen ja ylipäätään kaunistautumisintoon.

Glasgown tutkijoiden mukaan viimeaikaiset tutkimustulokset testosterin vaikutuksesta ihmisten käytökseen parisuhdemarkkinoilla ovat samansuuntaisia. Testosteroni näyttää olevan tärkeä tekijä resursseista kilpaillessa. Se vaikuttaa sekä miesten että naisten haluun löytää kumppani ja pärjätä elämässä. Testosteronia voisi kutsua energiahormoniksi.

Claire I. Fisher, Amanda C. Hahn, Lisa M. DeBruine and Benedict C. Jones: Women´s Preference for Attractive Makeup Tracks Changes in Their Salivary Testosterone. Psychological Science. November 2, 2015.

Monogaamisen parisuhteen ajatellaan suojaavan ihmisen seksuaaliterveyttä. Jos jollakulla on monta seksipartneria hän on varmaan auttamattomasti holtiton käytökseltään?

Ennakkoluulo moniavioisuutta kohtaan ei ole välttämättä kovin hyvin perusteltua. Monissa tutkimuksissa on huomattu ns. yksiavioisten petollisuus.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin yksiavioisessa suhteessa elävien ja useamman seksipartnerin pitäjien seksikäyttäytymistä ja seksuaaliterveyttä. 556 ihmistä vastasi kyselyyn, jossa piti kertoa onko yksiavioinen vai ei, kuinka monta seksikumppania on ollut, käyttääkö kondomia eri suhteissa, miten usein käy sukupuolitautitesteissä, ja mitä tauteja on sairastanut.

Vastaajista noin kaksi kolmesta ilmoitti olevansa yksiavioisessa parisuhteessa ja noin kolmannes harrasti useampia seksisuhteita niin että kumppanit olivat näin yhdessä sopineet.

Monogaamisilla oli ollut vähemmän seksikumppaneita elämänsä aikana kuin ei-monogaamisilla. Useita (sovitusti samanaikaisia) seksikumppaneita pitävät käyttävät useammin kondomia sekä pääasiallisen seksikumppaninsa että muiden seksikumppaneidensa kanssa kuin yksiavioisessa parisuhteessa elävät. Moniavioiset käyvät yksiavioisia useammin sukupuolitautitesteissä, mutta heidän sairastavuutensa on suurin piirtein samalla tasolla yksiavioisten kanssa.

Yksiavioisista noin neljännes ilmoitti pettävänsä/ pettäneensä kumppaniaan. Suurin osa pettäjistä ei kertonut seksisuhteestaan vakikumppanilleen. Monogaamiset käyttävät monikumppaneisuutta harrastavia harvemmin kondomia.

Avoimesti ei-monogaamiset ottivat tässä tutkimuksessa yksiavioisia paremmin huomioon sekä oman että partnerinsa seksuaaliterveyden.

Kumpi ryhmä on vastuullisempi ja moraalisesti korkealla tasolla? Ei ainakaan muka-yksiavioinen sarjapettäjä, joka tyhmyyksissään jättää käyttämättä kondomia satunnaisen kumppaninsa kanssa. Jos haluat seksiä monen kanssa, kerro siitä rehellisesti kaikille seksikumppaneillesi.

J.K. Tässä moniavioisuus on ymmärretty seksuaalikäyttäytymisen muotona. Se ei siis viittaa siihen, että ihminen olisi naimisissa tai avoliitossa monen kumppanin kanssa.

Lehmiller, J.J. (2015), A Comparison of Sexual Health History and Practices Among Monogamous and Consensually Nonmonogamous Sexual Partners. Journal of Sexual Medicine, 12: 2022-2028. doi: 10.1111/jsm.12987