Suhteet & seksi

Suomessa harva tekee lapsia nuorena, ja yhä useampi ei edes harkitse perheen perustamista alle kolmekymppisenä. Yllättäen Väestöliiton tutkimuksessa ilmeni, että pahin vauvakuume tulee kuitenkin jo parikymppisenä.

Onko nykyelämä ihan biologian vastaista?

Vauvakuume tarkoittaa voimakasta kaipuuta saada oma lapsi. Vauvakuumetta voi olla sekä naisilla että miehillä.

Vauvakuumeella on varmasti biologinen pohja, mutta se tarttuu ja leviää myös sosiaalisesti. Tutkimusten mukaan se voi tarttua esimerkiksi ystävistä, sukulaisilta ja työkavereilta.

Vauvakuumetta aiheuttavat mm. vauvanvaatteiden ja lelujen katselu, vauvan sylissä pitäminen, vauvojen näkeminen livenä tai kuvisssa, vauvan hoitaminen, nukkuvan vauvan katselu tai leikkivien ja nauravien lasten seuraaminen.

Väestöliiton Perhebarometrissä tutkitaan aina jotakin parisuhteeseen ja perheeseen liittyvää teemaa. Vuoden 2015 tutkimuksessa tutkittiin syntyvyyttä. Osallistujilta kysyttiin myös vauvakuumeesta: millaisia ajatuksia vauvat ja pienet lapset herättävät vastaajassa. Tutkimuksessa lapsettomat (n=1526) ja yksilapsiset (n=703) vastaajat arvioivat vauvakuumettaan.

Naiset tulivat äideiksi viime vuonna keskimäärin 29-vuotiaana ja miehet isäksi 31-vuotiaana. Vauvakuume on kuitenkin kovimmillaan selvästi paljon aikaisemmin.

Vauvakuumeelle herkimpiä näyttävät tutkimuksen mukaan olevan lapsettomat 20-25-vuotiaat naiset. Herkkyys vauvakuumeelle heikkenee naisilla iän myötä. Mitä vanhempi lapseton nainen, sitä heikompi vauvakuume!

Miehet ovat herkimmin vauvakuumeessa 26-30-vuotiaina.

Yhden lapsen vanhemmat kokevat muita herkemmin vauvakuumetta, mutta muiden naisten tapaan yhden lapsen äidin kuume hiipuu iän myötä. Yhden lapsen isillä vauvakuume oli pahin 31-35-vuotiaana.

Voimakkaimmin vauvakuumetta aiheuttivat vauvan sylissä pitäminen ja hellittely tai nukkuvan pienokaisen katselu.

Perhebarometrin mukaan nuorin ikäryhmä haaveili isommasta lapsikatraasta kuin heitä vanhemmat. Miksi vauvakuume hiipuu iän myötä, ja juuri silloin kun suomalaiset ajattelevat, että on sopiva hetki saada lapsia? Heikkeneekö hedelmällisyys, estääkö aikuisen todellisuus vai tuleeko pupu pöksyyn?

Toukokuun Tietovuoto: Vauvakuume voimakkainta parikymppisillä. Väestöliitto 10.5.2016.

Millaiset ihmiset ovat suosittuja deittipalveluissa? Jos miehiltä kysytään, on vastaus: ”kauniit”. Naisten sanotaan suosivan varakkaita. Tosiasiassa miehet ja naiset valitsevat kumppaniehdokkaita jatkoon täysin samoilla kriteereillä.

Kiltti, kiva, hyvännäköinen ja fiksu on haussa kaikilla, mutta kiireisessä nykykulttuurissa harvalla on mahdollisuus selvittää toisen ominaisuuksia kunnolla. Mikä on tärkeintä, jos haluaa päästä treffeille?

Neljän yhdysvaltalaisyliopiston tutkijat selvittivät kolmen tutkimuksen sarjassa millaisia ihmisiä oikeasti pyydetään treffeille. Ensin tutkijat nauhoittivat 144 pikadeittikohtaamista ja selvittivät keitä pidettiin kivoina, rakastettavina ja dominoivina.

Pikadeittipareilta kysyttiin lopuksi, keiden kanssa he haluaisivat treffeille. Nauhojen analysoinnin jälkeen saatiin tulokseksi, että paras ennustaja oli pikadeittaajan kehonkieli ja asento. Ryhdikäs, dominoiva, raajojaan rennosti levittävä ja tilaa vapaasti ottava tarjokas koettiin kaikkein viehättävimmäksi, sekä miesten että naisten mielestä.

Ihmiset uskovat, että kehonkieleltään ”ekspansiivinen” ja dominoiva ihminen on myös hauska, viehättävä ja hyvin tienaava.

Estyneeseen ja suppeasti esiintyvään kilpailijaan verrattuna, tilaa ottavan deittaajan suosio oli kaksinkertainen. Edes naisilla ei kauneus auttanut, jos kehonkieli oli estynyt ja jäykkä. Tilan haltuun ottava kumppaniehdokas tuntui pikadeittaajasta jopa ihanammalta kuin deittipalvelun valmiiksi hahmottelema parhaiten sopiva pari.

Seuraavaksi värvättiin kuusi apulaista, joista otettiin estyneet ja vapautuneet valokuvat Tinderiin. Profiili oli muutoin sama, vain henkilön asentoa/ olemusta manipuloitiin. 3000 koehenkilöä laitettiin selaamaan Tinder-kuvia ja etsimään kiinnostavia ihmisiä treffeille. Estyneisiin kuviin verrattuna kehoaan rennommin levittelevät saivat 27 prosenttia enemmän ”kyllä”-vastauksia.

Kolmannessa vaiheessa koehenkilöitä pyydettiin merkkaamaan ne Tinder-kuvat, jotka parhaiten sopivat ominaisuuksiin ”avoin” ja ”hallitseva”. Ominaisuudet sopivat hyvin juuri kehonkieleltään rentojen ja itsevarmojen kuviin.

Tutkijoiden mukaan ihannekumppania pikadeiteiltä tai Tinderistä etsivät eivät ehdi tutustua ihmisen ihaniin piileviin ominaisuuksiin, vaan he hakevat houkuttelevinta treffiehdokasta olemuksen perusteella. Avoin ja sosiaalisesti dominoivan oloinen on halutuin partneri, koska hänen oletetaan olevan hierarkian huipulla ja suosittu.

Tutkijoiden mukaan avoin, dominoiva ja itsevarma kehonkieli lisää molempien sukupuolten viehätysvoimaa. Ei siis mikään ihme, että miehet istuvat mielellään jalat harallaan ja hartiat leveällä! Mitä epäestyneet naiset tekevät? Liikkuvat rennosti, heiluttelevat hiuksiaan ja ovat sinut kehonsa kanssa?

Millainen kehonkieli viehättää sinua eniten?

Tanya Vacharkulksemsuk, Emily Reit, Poruz Khambatta, Paul W. Eastwick, Eli J. Finkel, and Dana R. Carney: Dominant, open nonverbal displays are attractive at zero-acquaintance. PNAS.org 22.2.2016.

Garth Sundem: Tinder Study Shows Science of Best First-Date Body Language. Psychology Today 2.4.2016.

Tilastokeskuksen 14.4.2016 julkistuksen mukaan syntyvyys on Suomessa laskenut viidettä vuotta peräkkäin. Suhteellisesti jyrkimmin syntyvyys on laskenut Kainuussa ja Keski-Pohjanmaan kunnissa.

Vähintään 50 000 asukkaan kunnista korkein syntyvyys on Seinäjoella (1.94), Oulussa (1.92) ja Espoossa (1.86). Maan pienin kokonaishedelmällisyysluku on Helsingissä (1.32). Myös Turun (1.35) ja Tampereen (1.45) syntyvyys ovat alhaisia.

Ensimmäisen elävän lapsen synnyttäneiden keski-ikä oli viime vuonna 28,8.

Väestöliiton tutkijan Anneli Miettisen ”Miksi syntyvyys laskee?” -kirjassa esitellään perheen perustamiseen liittyviä trendejä ja tilastoja.

Ihanteellinen perhekoko on pienentynyt ja lapsettomuuden kannatus kasvanut. Kohta 50 vuoden ajan (vuodesta 1969) suomalaisten syntyvyys on ollut alle uusintamisluvun 2.1.

Lastensaanti polarisoituu Suomessa. Entistä suurempi osa ihmisistä jää lapsettomiksi, mutta samalla kolme tai useampia lapsia hankkineiden perheiden määrä on hieman kasvanut 1955-1970 -syntyneiden kohdalla (verrattuna suuriin ikäluokkiin). Nuorten polvien lopullista lapsilukua ei vielä tiedetä.

Vuonna 2015 suomalaisten mielestä ihanneikä tulla äidiksi oli 26.7 vuotta. Isäksi pitäisi tulla 28.5-vuotiaana. Ensisynnyttäjien ikä on korkeampi, melkein 29 vuotta, ja isäksi tullaan vasta keskimäärin yli 30-vuotiaana.

Naisten mielestä vanhemmaksi tulon ihanneikä on hieman korkeampi kuin miesten mielestä. Korkeasti koulutetut haluavat tehdä lapsia muita myöhemmin.

Nuorilla aikuisilla - varsinkin miehillä - sopivan kumppanin puute oli tärkeä syy olla hankkimatta lapsia. Naisilla uudeksi, vieläkin tärkeämmäksi syyksi on tullut ”muut kiinnostuksen kohteet”. 42 prosenttia naisista piti omia kiinnostuksen kohteitaan hyvin tärkeänä syynä siirtää lastenhankintaa. Kolmannes nuorista naisista ei halua luopua elämäntyylistään.

Aiemmin omiin intresseihin ja elämäntapaan liittyvät syyt ovat olleet yleisiä lähinnä nuorten miesten parissa. Nyt erityisesti naisten mielestä itsensä toteuttaminen on tärkeää.

Nykyään jopa avioliitossa olevat vastaajat saattavat mainita oikean kumppanin puuttumisen syyksi lapsettomuuteen. Ihmiset siis ottavat puolisokseen kumppanin, joka ei heidän mielestään sovi vanhemmaksi.

2015 nuorilla aikuisilla myös työhön ja toimeentuloon liittyvät epävarmuustekijät saivat luopumaan ainakin toistaiseksi perheen perustamisesta.

”Lapsettomista 20-34 -vuotiaista naisista 45 prosenttia ja miehistä lähes kolmasosa suunnitteli hankkivansa lapsen tai lapsia jossain vaiheessa. Naisista lähes 30 prosenttia ja miehistä 35 prosenttia oli epävarma siitä, aikoiko hankkia lapsia lainkaan.” (s.53)

Perusasteen koulutuksen saaneista muita suurempi osuus aikoo jäädä lapsettomiksi. Keskiasteen koulutuksen hankkineiden keskuudessa lastensaantiaikeet ovat kovimmat.

Suomalaisnaiset ovat halukkaampia hankkimaan lapsia kuin miehet. Varsinkin perusasteen koulutuksen miehet tyytyvät 0-1 lapseen, naiset toivoisivat lapsia enemmän.

Lapsettomuuden lisääntymisen ohella myös vain yhden lapsen tekeminen on yleistynyt. Miksi lapselle ei haluta tehdä sisaruksia?

Miettisen mukaan yhden lapsen vanhemmista monilla oli aikomus hankkia lisää lapsia. Naisista peräti 55 prosenttia olisi halunnut lisää lapsia, ja miehistäkin yli neljännes. Yksilapsisista vanhemmista neljännes äideistä ja 40 prosenttia isistä ei aikonut hankkia enempää lapsia.

Ns. itsekkäät syyt eivät juuri vaikuta toisen lapsen hankkimisen punninnassa. Miehet pihtaavat lapsilukua selvästi naisia useammin taloudellisista syistä. Viidennes miehistä piti talouteen tai työhön liittyvää epävarmuutta tärkeänä syynä lykätä lisälasten hankintaa, naisista näin ajatteli 10-15 prosenttia. Kuitenkin joka toinen vastaaja piti taloutta yhtenä tekijänä toisesta lapsesta luopumisessa.

Toisesta lapsesta luopuminen johtuu hyvin usein siitä, ettei puoliso halua lisää lapsia.

Lähes 30 prosenttia naisista piti työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia vähintään jokseenkin tärkeinä harkitessaan perheen kasvattamista. Perhevapaan aiheuttama katkos työelämässä mietityttää varsinkin lapsettomia korkeasti koulutettuja naisia. Heistä melkein kolmannes piti työuran katkosta vähintään jokseenkin tärkeänä syynä harkita lapsentekoa.

Akateemisesti koulutettujen joukossa on paljon lapsettomuuden kannattajia, mutta osa korkeasti koulutetuista jää ilman lapsia liian kauan asiaa vetkutellessaan. Koska akateemiset naiset lykkäävät lastensaantia yhä myöhemmäksi, eivät koulutetut miehetkään saa aina toivomaansa perhettä. Useimmiten koulutetut nimittäin naivat suurin piirtein omasta koulutus- ja ikäryhmästään.

Vaurailla korkeasti koulutetuilla työssäkäyvillä miehillä on parhaat edellytykset hankkia perhe. Biologian unohtaminen voi kampittaa alfaurosten haaveet.

Anneli Miettinen: Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Katsauksia E49/2015. Väestöliitto. Hansaprint Oy.

Avioliittoneuvoja ja psykoterapeutti Mel Schwartz kärsi uransa alussa avuttomuudentunteesta. Hänen vastaanotolleen tuli pariskuntia, joiden tappelun sivustaseuraaminen teki hänet neuvottomaksi.

Schwartzin mukaan syviin vesiin ajautuneet parit eivät pääse riitelyssään koskaan perille. Vaikka kukaan ei voita tai häviä, silti suhteessa käydään jatkuvaa matsia. Riitaisissa liitoissa kumpikin unohtaa toisen kuuntelemisen.

Yhtenä päivänä Schwartz kyllästyi ja keksi ehdottaa paasaavalle asiakkaalleen pientä kokeilua: ”Yritä löytää edes viisi prosenttia asiaa, josta voit olla samaa mieltä puolisosi kanssa!”.

Viiden prosentin sääntö oli mullistava keksintö. Useimmat ihmiset ovat kohtuuttomuudessaan kumppaniaan kohtaa säilyttäneet kuitenkin jonkinlaisen järjenhivenen. Täytyyhän toisen puheista löytää edes totuuden siemen jossakin asiassa, asutaanhan sentään saman katon alla.

Schwartz tähdensi, ettei viiden prosentin sääntöä kokeilevan tarvitse mitenkään myöntää syyllisyyttään, antautua täydellisesti tai tunnustaa olleensa kaikessa väärässä. Omista mielipiteistä ja tunteista saa ja täytyy pitää kiinni. Samalla on annettava toiselle mahdollisuus sanoa mielipiteensä. Hänkin saattaa olla vähän oikeassa.

Ristiriitoja ei pitäisi tietenkään koskaan päästää niin pahoiksi, että avioliiton tarkoitus olisi puolison tyrmäys. Mitä iloa olisi voitosta, jos läheinen on nujerrettu ja murrettu? Hyvällä itsetunnolla varustettu tasapainoinen ihminen ei halua sotia muita vastaan. Schwartzin tavoitteena on saada terapiaan tuleville riittävä itseluottamus ja kyky rakastavaan ja joustavaan parisuhteeseen.

Kaikkien ihmisten kanssa kommunikaatio sujuu paremmin, jos lähestymistapa on empaattinen ja ymmärtävä. Ihmisten tulisi kuunnella herkällä korvalla toisen näkökulmia asiaan. Varsinkin läheisissä ihmissuhteissa on luonnollista olla rakastava ja kannustava, ja haluta saada selville, miksi toinen ei voi hyvin. Mistä hän mahdollisesti loukkaantui, minkä katsoi epäreiluksi tai tylyksi käytökseksi.

Silti yllättävän moni suhtautuu kumppaniinsa kuin viholliseen, vaikka sanoisi rakastavansa tätä. Schwartzin mukaan on opittava käyttäytymään, puhumaan ja toimimaan rakastavasti.

Jos myöntää edes jossakin asiassa, että toinen saattaa olla vähän oikeassa, alkaa riitelyn kuvio murtua. Aluksi kumppani saattaa karjua vanhaan malliin, mutta hetken kuluttua hän huomaa, että jokin on muuttunut.

Kun ihminen kokee tulleensa kuulluksi, kun hän saa toiselta vahvistuksen olemassaololleen, sanoilleen tai tunteilleen, ei hänen tarvitse enää hyökätä. Tilanne rauhoittuu ja voidaan yhdessä miettiä mistä asioista ollaan samaa mieltä ja miten edetä kiistakysymyksissä.

Schwartzin mukaan jatkuva kamppailu johtuu halusta voittaa ja olla oikeassa. Silloin sivuuttaa toisen hyvät huomiot ja asialliset kommentit, koska ne muka heikentävät omaa suoritusta. Schwartzin mielestä ihmissuhteissa ei ole järkeä pyrkiä niskan päälle, sillä se tietää toisen tappiota, eikä siitä seuraa kuin katkeruutta ja onnettomuutta.

Ihmissuhteissa tavoitteena ei ole voitto, vaan välittäminen.

Parisuhdetaitojen ja emotionaalisen älykkyyden opettelu pitäisi terapeutin mielestä saada jo kouluihin. Viiden prosentin sääntö on vain ensiaskel kohti hyviä vuorovaikutus- ja riitelytaitoja.

Mel Schwartz: The 5% Rule - Breaking Through the Argument. Psychology Today 3.4.2016

Miesten haluttomuudesta puhutaan aiempaa enemmän, mutta todellisena ilmiönä se on edelleen paljon harvinaisempaa kuin naisten haluttomuus. Oikeasti suurin osa suomalaismiehistä ei saa seksiä niin usein kuin haluaisi.

Osmo Kontulan johtama FINSEX 2015 -tutkimus valaisee suomalaisparien haluja. Yli 2 000 parilta kysyttiin kumpi haluaa suhteessa useammin seksuaalista kanssakäymistä. Yli puolet pariskunnista oli sellaisia, jossa mies haluaa seksiä naista useammin. Nainen oli useammin seksiä haluava 15 prosentissa parisuhteista.

Vain noin 30 prosenttia pareista haluaa yhtä paljon. Enemmistö parisuhteessa olevista ei siis ole tyytyväisiä seksin määrään!

(Tutkimustiedon valossa näin on tainnut olla aina. Miehet haluavat keskimäärin useammin kuin naiset. Onko tälle olemassa jokin hyvä syy? Evoluutiopsykologit keksivät varmaan hyvän selityksen. Naisen täytyy olla vähän kranttu taatakseen lapselleen hyvät geenit ja hyvät olosuhteet.)

Kontulan mukaan yhdyntää useammin haluava osapuoli on harvoin tyytyväinen seksin määrään parisuhteessaan. Kumppania useammin haluavista miehistä oli yhdyntämäärää sopivana pitäviä vain viidennes ja puutteessa elävistä naisista vieläkin harvempi, vain kymmenen prosenttia piti saamansa seksin määrää riittävänä. Tyytymättömyys on siis hyvin yleistä enemmän haluavien joukossa.

Sen sijaan monet kumppaniaan harvemmin halua tuntevat porskuttavat suhteellisen tyytyväisinä elämässään eteenpäin. Osa naisista koki miehen runsaat halut epätoivottuina. Noin kymmenes kumppaniaan harvemmin haluavista naisista koki yhdyntämäärät liiallisiksi. Tuloksesta voinee lukea, että osa runsaasti haluavista miehistä painostaa vaimonsa harrastamaan seksiä useammin kuin mitä hänelle sopisi.

Miten saada suomalaisten halut kohtaamaan? Kuinka paljon halujen kohtaamattomuudesta on haittaa ihmisille?

FINSEX halu. Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset. Vaestoliitto.fi

Huhtikuun Tietovuoto. Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset. Vaestoliitto.fi. 5.4.2016

Naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään. Syitä on etsitty biologiasta ja elintavoista. Monet tutkijat uskovat estrogeenin suojaavan naisia. Luostariolosuhteissa sukupuolten elinikä on yllättäen melkein yhtä pitkä. Nunnat voittavat munkit vain vuodella.

Suomessa miehet kuolevat melkein kuusi vuotta aiemmin kuin naiset. Vastasyntyneen elinajanodote oli vuonna 2015 tytöillä 84,1 vuotta, pojilla 78,5 vuotta. Muissa Pohjoismaissa miehet ovat pitkäikäisempiä.

Rutgersin yliopiston psykologian laitos on tutkinut miesten ja naisten asenteiden vaikutusta terveyskäyttäytymiseen. Apulaisprofessori Diana Sanchezin mukaan miesten lyhyempi elinikä ei johdu fysiologisista syistä. Miehet kuolevat naisia nuorempina omien uskomustensa ja elintapojensa takia.

Sanchezin johtamissa tutkimuksissa selvisi, että itseään kovana ja miehekkäänä pitävät miehet eivät halua mennä lääkäriin. Perinteisen mieskäsityksen omaavat äijät ovat rohkeita, luottavat itseensä, eivätkä tarvitse muiden apua. He eivät rutise turhasta, eivätkä näytä tunteitaan tai heikkouksiaan muille.

Kovat miehet arvostavat enemmän mies- kuin naislääkäriä. Kun kovat kundit viimein menevät lääkäriin, he pimittävät oireitaan ja tuntemuksiaan, varsinkin jos päätyvät mieslääkärin vastaanotolle. Oman heikkouden osoittaminen toiselle miehelle laskee kovan kundin statusta.

Vaikka terveestä itseluottamuksesta on usein hyötyä elämässä, ei valheellinen väkisin pönkitetty urhoollisuus johda kovin hyvään terveyteen.

Tutkimuksen mukaan kovien äijien kannattaisi mennä mieluummin väheksymilleen naislääkäreille, sillä mieslääkäri saa heidät peittämään sairautensa oireet. Naislääkäri on machomiehen mielestä statukseltaan alempi, joten naiselle voi vapaammin paljastaa asiansa ilman nöyryyttävää kolhua miehuudelle.

Sanchezin mukaan myös naiset voivat kärsiä yksin pärjäämisen ihanteesta. Mitä enemmän nainen jakaa kovan kundin elämänasenteen, sitä herkemmin hän jättää lääkärissä käynnin väliin. Itseään urhoollisina pitävät naiset vähättelevät oireitaan, lykkäävät lääkäriin menoa, eivätkä viimein hoitoon hakeutuessaan kerro avoimesti terveydestään lääkärille.

Sanchezin mielestä naisten ”urhoollisuus” on kuitenkin harvinaisempaa kuin miesten. Kulttuurimme vahvistaa miesten machokäsityksiä, koska heikkous ja sairastaminen ovat paremmin sallittuja naisille ja lapsille. Kaikki miehet eivät jaa kovaa mieskäsitystä. Miehet joiden ei tarvitse esittää kovaa, menevät herkemmin lääkäriin.

Suomalaislääkäreiden mielestä moni ramppaa lääkärillä turhaan valittamassa nuhaa ja yksinäisyyttä. Suurempi ongelma taitavat kuitenkin olla vakavasti sairaat, jotka eivät kehtaa hakeutua hoitoon. Oma käsitykseni on, ettei miesten vaivoihin suhtauduta yhtä vakavasti kuin naisten.

Meillä suomalaisilla olisi varmasti paljon opittavaa Rutgersin yliopiston tutkimustuloksesta. Jos tulee huolestuttavia oireita, on syytä mennä lääkäriin. Sisäänpäin kääntyminen ja oireiden kestäminen yksin voi johtaa varhaiseen kuolemaan. Jos terveys ei ole oikeasti rautaa, on turha esittää teräsmiestä tai -naista.

Ken Branson: The Tougher Men Think They Are, the Less Likely They Are to Be Honest with Doctors. Rutgers Today 23.3.2016.

Professori Jussi Huttusen artikkeli suomalaisten eliniästä
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01025

Naiset sairastavat enemmän, mutta miehet kuolevat nuorempina
http://tesso.fi/artikkeli/suomalaisen-miehen-hyvinvointi-terveys

Vastasyntyneiden elinajanodote Suomessa
http://www.findikaattori.fi/fi/46

Käyttäytymistieteilijä Francesca Gino Harvard Business Schoolista on tutkinut ihmisten vireystilaa ja päätöksentekokykyä. Useat tutkimukset kertovat ihmisten uupuvan päivän mittaan niin pahasti, että se vaikuttaa dramaattisesti päätöksentekokykyyn.

Tuomareiden päätökset tulevat syytetyn kannalta sitä keljummiksi, mitä pidemmälle päivä ehtii. Aamiaisen jälkeen ollaan skarppina ja ymmärtäväisiä, mutta juuri ennen lounasta ja myöhään iltapäivällä tuomitaan tylysti ja kyynisesti.

Väsyneet ja nälkäiset lääkärit alkavat määrätä kaikille ylähengitysteiden vaivoista kärsiville antibioottia, vaikka he aamulla ja virkeänä tietävät, ettei se ole järkevää.

Koululaiset selviävät sitä huonommin kokeista, mitä myöhemmin päivän aikana ne pidetään.

Lähes kaikki ihmiset alkavat suoriutua tehtävistään päivän mittaan huonommin, ja tulevat myös koko ajan yhä huonommalle tuulelle. Joissakin ammateissa tällainen väsyminen voi olla todella kohtalokasta. Se vaikuttaa potilaiden, oppilaiden, lainan- ja työnhakijoiden elämään dramaattisesti.

Kurjinta on, etteivät edes huippuammattilaiset yleensä itse tunnista uupumustaan. Päätökset ovat huonoja ja epäreiluja, mieliala on kehno, ja ihminen muuttuu kyyniseksi. Silti kuvitellaan, että homma on hanskassa.

Onneksi tauot, kuten pieni lepo ja ateriointi, palauttavat Francescan mukaan sekä kognitiiviset taidot että mielialan melko hyviksi. Moni tosin nipistää näistä kuvitellessaan olevansa tehokas ilmankin.

Miksi ensitreffeille mennään aina pitkän päivän päätteeksi väsyneenä ja ehkä hieman kiukkuisena? Francesca suosittelee aamiaistreffejä. Silloin ihmiset ovat yleensä terävimmillään, levänneitä ja hyvällä tuulella. Tärkeät päätökset tulisi tehdä aina tässä briljantissa tilassa.

Moni iltavirkku tapaa mielellään ihmisiä illalla, ja on ainakin omasta mielestään virkeimmillään ja viehättävimmillään lähempänä puolta yötä. Aamukahvi taas maistuu mahdollisimman myöhään - ja ainoastaan Hesarin seurassa. Silti vihje voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Ehkä deitit todella onnistuvat paremmin aamulenkillä tai aamiaisella. Silloin näkee ihmisen virkeänä, selvin päin ja päivänvalossa. Vai ehkäiseekö moinen selväjärkisyys koko suhteen aloittamisen?

Francesca Gino: Why Meeting a First Date for Breakfast Might not Be a Bad Idea. The time of day affects how people think. Scientific American 22.3.2016.

Viikko sitten kirjoitin hyvännäköisten ihmisten suosiosta parisuhdemarkkinoilla. Kaunis ulkonäkö teininä helpottaa parinmuodostusta myöhemmin.

Komeat miehet eivät saa ainoastaan helpommin kumppania, heille myös maksetaan parempaa palkkaa kuin muille. Tasan eivät käy onnen lahjat -sanonta sopii tähän erittäin hyvin.

Wisconsin Longitudinal Studyn suurta edustavaa otosta hyödyntäen on tutkittu ihmisten taloutta. John Karl Scholz ja Kamil Sicinski todistivat kauniskasvoisten miesten ”pärstäpreemion” artikkelissaan Facial Attractiveness and Lifetime Earnings: Evidence from a Cohort Study.

Lukion päättävistä komeista nuorista miehistä tulee hyvin ansaitsevia aikuisia miehiä.

Hyvännäköisiin ihmisiin liitetään paljon hienoja ominaisuuksia, mutta perustuuko usko kauniiden ihmisten selvästi muita parempaan perimään mihinkään faktoihin?

Scholzin ja Sicinskin mukaan hyvännäköisyydellä ja kognitiivisilla taidoilla on vain heikko korrelaatio, ja komeudella ja kuolleisuudella ei ole yhteyttä ollenkaan.

Tutkijat analysoivat kattavasti miesten erilaisia ominaisuuksia. Älykkyysosamäärä, itseluottamus, persoonallisuus, harrastukset ja perhetausta testattiin. Näillä kaikilla tekijöillä on aiemmin osoitettu olevan yhteys menestykseen työelämässä.

Kaikkien em. henkisten ominaisuuksien ja taustatekijöiden poissulkemisen jälkeen tutkijat huomasivat selvän tilastollisen eron tutkittavien miesten taloudellisessa menestyksessä. Ero johtuu Scholzin ja Sicinskin mukaan ulkonäöstä. Komeat miehet tienaavat muita paremmin koko aikuisuuden ajan. Muiden kykyjen päälle maksetaan siis kauneuslisää.

Viehättävä ulkomuoto antaa tutkijoiden mukaan pysyvän edun työmarkkinoilla. Ihmetteleekö joku vielä miksi kauneusteollisuus hotkaisee miehetkin syövereihinsä?

Onko tämä oikein? Onko tässä järkeä? Onko komeudesta oikeasti hyötyä ihan kaikissa ammateissa?

John Karl Scholz and Kamil Sicinski: Facial Attractiveness and Lifetime Earnings: Evidence from a Cohort Study. The Review of Economics and Statistics. March 2015.

Seuraa huonoja uutisia ulkonäkökeskeisyyteen kyllästyneille. Kasaantuva tutkimustieto vahvistaa yhä varmemmin, että kaunis ulkonäkö edesauttaa pariutumista, avioitumista ja kaikenlaisia romanttisia ja seksuaalisia suhteita.

Yhdysvaltalaistutkijat hyödynsivät Wisconsin Longitudinal Studyn yli 50 vuotta kerättyä pitkittäistutkimuksen aineistoa ja tekivät erilaisia analyyseja selvittääkseen nuoruuden hyvännäköisyyden ja intiimien suhteiden yhteyttä myöhemmin elämässä. Kuinka paljon seksiä ja tarjolla olleita kumppaneita ihmisillä on ollut elämänsä aikana?

Vaikuttaako nuoruuden kauneus vielä myöhemmin vipinään parisuhdemarkkinoilla vai ei?

Kyllä vaikuttaa. Teini-iän hyvännäköisyys johtaa seksikkääseen elämään. Kauniille ja komeille on tarjolla kumppaneita ja seksiä vaikka millä mitalla myöhemmin elämässä juuri ulkonäön ansiosta. Hyvännäköisyys ei kuitenkaan vaikuta seksin harrastamiseen avioliitossa.

Miehillä, terveillä ja varakkailla on myös tavallista useammin runsaasti seksikumppaneita. Varsinainen hyvän ulkonäön tuoma hyöty parisuhdemarkkinoilla on kuitenkin naisille suurempi kuin miehille. Naiset tosin ilmeisesti käyttävät syntymälahjaansa mieluummin päästäkseen hyviin naimisiin kuin ulosmitatakseen mahdollisimman paljon seksiä mahdollisimman monen partnerin kanssa.

Tutkijoiden mukaan jo olemassa olevan tutkimustiedon tarkempi analysoiminen valottaa ihmisten elämänvalintoja ja erilaisia mahdollisuuksia pariutua tai saada seksikumppaneita. Se kertoo myös hieman karusti, miten vaikuttava tekijä ulkonäkö on, ainakin Yhdysvalloissa.

Haluatko jakaa oman kokemuksesi parisuhdemarkkinoilla? Onko hyvä ulkonäkö tärkein valtti potentiaalisten kumppaneiden kiinnostuksen herättämiseksi? Kantaako kauneus pitkälle?

Amelia Karraker, Kamil Sicinski, Donald Moynihan: Your Face is Your Fortune: Does Adolescent Attractiveness Predict Intimate Relationships Later in Life? The Journals of Gerontology. November 5, 2015.

Samanniminen alustus: Population Association of America 2015 Annual Meeting, San Diego CA.

Miesten seksuaaliongelmien syitä on etsitty fyysisistä sairauksista ja mielenterveysongelmista. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että miesten seksiongelmat aiheuttavat ongelmia parisuhteeseen.

Millaista on seksuaalielämän ongelmista kärsivien miesten kotielämä? Onko kodin ilmapiirillä yhteys miesten ongelmiin?

Kaikki ongelmat eivät johdu parisuhteesta, vaan miehellä voi olla muitakin stressin aiheuttajia. Stressitekijät saattavat heikentää parisuhteen intiimielämää. Italialaiset tutkijat halusivat selvittää aiemmin laiminlyötyä tutkimusaluetta: perheen sisäisten konfliktien vaikutusta parisuhteen seksiin.

3 975 seksuaaliterveysklinikalle ensikäynnille tulevaa miestä osallistui terveystutkimukseen, jossa selviteltiin erilaisia mahdollisesti seksiongelmiin liittyviä tekijöitä. Erilaisten terveysseikkojen haarukoimisen lisäksi miehet vastasivat kyselyyn, jossa piti arvioida kodin ihmissuhteita.

Miesten piti vastata kahteen perheongelmia selvittävään strukturoituun kysymykseen. Onko kotona mitään konflikteja? Onko sinulla vaikea suhde kumppaniisi? Vastausvaihtoehtoina oli 0= normaalit suhteet, 1= riitoja silloin tällöin ja 2= aina tai jatkuvasti riitaa.

Kolmannes miehistä koki paljon ongelmia ja konflikteja perheen sisällä. Viidesosa miehistä oli huonoissa väleissä puolisoonsa. (Seksiongelmista kärsivät miehet näyttivät siis olevan paremmissa väleissä vaimoonsa kuin muihin perheenjäseniinsä.) Sekä vaimon että muun perheenjäsenen kanssa riitelevät miehet kärsivät selvästi muita enemmän erilaisista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista.

Perhe- ja parisuhdevaikeudet olivat selvästi yhteydessä ahdistuneisuuteen, masennusoireisiin ja seksiongelmiin. Seksuaaliongelmat olivat sekä itseraportoituja (esimerkiksi erektio-ongelmia tai liiallista seksuaalista halukkuutta) että kliinisissä testeissä esiin tulleita. Myös potilaan ilmoittamat vaimon seksuaalitoimintoihin liittyvät tekijät olivat selvästi yhteydessä parin tai perheenjäsenten välisiin konflikteihin kotona.

Tutkijoiden mukaan kodin ihmissuhteilla ja ilmapiirillä voi olla aiemmin luultua vakavampi vaikutus miesten seksuaalielämän ongelmiin. Seksuaalisuus ja hyvinvointi ovat kietoutuneet toisiinsa monimutkaisesti, eikä syy- ja seuraussuhteiden selvittäminen ole kovin helppoa.

Valentina Boddi, Egidia Fanni, Giovanni Castillini, Alessandra Daphne Fisher, Giovanni Corona, Mario Maggi: Conflicts Within the Family and Within the Couple as Contextual Factors in the Determinism 0f Male Sexual Dysfunction. The Journal of Sexual Medicine. December 2015.