Suhteet & seksi

Cambridgen yliopiston tutkijat ovat saaneet mielenkiintoisia tuloksia perimän ja seksikäyttäytymisen yhteydestä. Aiemmin tutkitun perusteella tiedetään, että nuoren kaveripiiri ja muu elinympäristö vaikuttavat esimerkiksi seksin aloitusikään.

Nyt tutkijat ovat löytäneet Iso-Britannian biopankkiin tallennettujen kansallisen terveystutkimuksen tietojen perusteella ainakin 38 eri geenimuunnosta, joilla on vaikutusta seksin aloitusikään. Useat näistä tunnistetuista geenialueista ovat yhteydessä myös muihin lisääntymis- ja käyttäytymistapoihin.

Tunnistetut geenit tai niiden lähialueet vaikuttavat esimerkiksi siihen missä iässä saadaan ensimmäinen lapsi (ESR1 ja RBM6-SEMA3F), lapsilukuun (CADM2 ja ESR1), ärtyisään temperamenttiin (MSRA) ja riskikäyttäytymistaipumukseen (CADM2).

Tulokset osoittavat, että varhainen puberteetti yhdistyy aikaiseen seksin aloitusikään, nuorena vanhemmaksi tuloon ja vaatimattomaan koulutustasoon.

Brittiläisen biopankin otos on varsin iso, 125 667 ihmistä. Saatuja tuloksia on lisäksi verrattu lähes neljännesmiljoonaan islantilaiseen ja yli 20 000 naiseen, jotka ovat osallistuneet Women´s Genome Health -tutkimukseen.

Perimä vaikuttaa murrosiän alkamiseen, aivojen kehitykseen ja persoonallisuuteen. Varhain alkanut murrosikä ja nuorena aloitettu seksin harrastaminen vaikuttavat puolestaan ihmisen myöhempään koulutukseen, perhe-elämään ja terveyteen. Varhaisilla seksikokemuksilla on yhteys heikompaan fyysiseen terveyteen ja mielenterveyden ongelmiin.

Aikainen puberteetti lisää Cambridgen yliopiston tiedotteen mukaan diabeteksen, sydäntautien ja joidenkin syöpien riskiä.

Tutkijoiden mukaan varhaisella puberteetilla ja aikaisin aloitetulla seksielämällä on niin kauaskantoisia ja raskaita seuraamuksia, että erilaisten terveyskampanjoiden ja ns. varhaisen puuttumisen tulisi kohdistua oikeisiin ihmisryhmiin.

Seksi on iloinen asia, mutta sen aikaisen aloittamisen ei pidä antaa rajoittaa myöhemmän elämän menestystä, terveyttä ja onnea, ainakaan enempää kuin mitä geenit määräävät.

Study identifies gene changes that influence timing of sexual behaviour. University of Cambridge Research News. 18.4.2016.

Jokaisella on oma tapansa osoittaa rakkauttaan. Rakastamisen tapa voi olla osittain temperamenttiin tai persoonallisuuteen liittyvä, mutta yleensä ihmisenä olemisen tavat opitaan lapsuudenkodissa ja kaveripiirissä.

Parisuhteessa olevilla herää usein jossain vaiheessa pelko siitä, ettei toinen rakasta riittävästi. Vaikka molemmat osapuolet sanovat rakastavansa toisiaan, voi kummastakin tuntua, että eletään rakkaudettomassa liitossa.

Tulevatko ihmiset ajatelleeksi, että ehkä kumppani ilmaisee rakkauttaan eri tavalla kuin mihin on itse tottunut? Filosofian tohtori ja avioliittoneuvoja Gary Chapmanin mukaan ongelma voi piillä juuri erilaisissa ilmaisutavoissa.

Mitkä ovat vahvimmat rakkauden kielesi?

1. Sanat. Vahvistatko ja kannustatko puheellasi rakkaintasi? Kehutko hänen ulkonäköään, luonnettaan, menestystään tai käytöstään?

”Oletpa kaunis tänään!”
”Rakastan sinua joka kevät entistä enemmän!”
”Miten hienosti hoiditkaan äskeisen tilanteen!”
”Olen sinusta ylpeä!”

Jokainen janoaa kehuja ja kannustusta, mutta jotkut eivät voi elää ilman niitä. Jos rakkaasi kaipaa juuri verbaalista rakastamista, anna sitä hänelle.

2. Aika. Paljonko vietätte aikaa yhdessä? Ihminen priorisoi ajankäyttöään. Kiireinenkin ihminen löytää aikaa tärkeänä pitämilleen asioille. Chapmanin mukaan laatuaika on jakamatonta huomiota toiselle.

Laatuaikaa ei saa viettää katsomalla yhdessä telkkaria, vaan pitää keskittyä toiseen kunnolla. Jos kumppanisi kaipaa jakamatonta huomiota ja kahdenkeskistä aikaa kanssasi, ei hän tule onnelliseksi, ellet järjestä sellaista hänelle joka viikko.

3. Lahjat. Rakkaus on antamista. Joillekuille eivät muut rakkauden antamisen muodot riitä, vaan he tarvitsevat jotakin konkreettista saamista. Heille on annettava lahjoja. Paras tapa on yrittää saada selville, mitkä lahjat ovat toivottuja.

Kaipaako kumppanisi säännöllisesti kukkia ja suklaakonvehteja, hajuvesiä ja matkoja? Vai olisiko parempi keksiä aina jotakin uutta sillä hetkellä toivottua tavaraa?

Lahjan kalleus ei Chapmanin mukaan ole se juttu. Lahjoja kaipaava ihminen tulee onnelliseksi siitä ajatuksesta, että on ollut rakkaansa mielessä niin pitkään, että tämä on halunnut hankkia jonkin lahjan. Lahja on rakkauden symboli.

Jos et ole tottunut saamaan ja antamaan lahjoja, mutta se on kumppanillesi tärkeää, on aika opetella uusi tapa.

4. Palveleminen ja auttaminen. Teoilla rakastamista on sanottu suomalaiseksi vahvuudeksi. Mies ei puhu vaimolleen viiteen vuoteen juuri mitään, mutta rakentaa hänelle omakotitalon.

Toisen huomioiminen palvelemalla ja auttamalla vaatii yllättävän paljon ajattelua, suunnittelemista ja viitsimistä. Jos rakkaasi kaipaa osallistumista ja auttamista, ei kannata jäädä siivouspäivänä sohvalle makaamaan.

5. Fyysinen kosketus. Toisen ihmisen fyysinen läheisyys ja kosketus on elintärkeää pikkulapsille. Myös aikuinen kaipaa kosketusta ja voi paremmin saadessaan läheisyyttä.

Halaus, suutelu, hyväily, kainalossa pitäminen ja seksi vahvistavat kaikki rakkaussuhdetta.

Osa ihmisistä kaipaa fyysistä kosketusta vielä muita enemmän. Heille fyysisen etäisyyden pitäminen on osoitus rakkaudettomuudesta. Jos ensisijainen rakkauden kielesi on juuri fyysinen kosketus, kannattaa pariutua samanlaisen rakastajan kanssa, sillä kaikki lähinnä muunlaisia kieliä puhuvat voivat saada olon kurjaksi.

Chapmanin mukaan kosketuksella rakastaminen ei vaadi juurikaan aikaa tai vaivaa. Voit koskettaa rakkaintasi koska tahansa, aina ohi kulkiessasi, töistä tullessasi, töihin lähtiessäsi. Voitte istua vaikka käsi kädessä leffateatterissa tai ruuhkabussissa.

Jos tiedät oman ja rakkaasi tavan osoittaa rakkautta, olette jo voiton puolella. Vahvista sitä, mitä toinen tarvitsee.

Onnellisuustutkimuksissa on saatu jänniä tuloksia. Joissakin tutkimuksissa elämän aikainen onnellisuuskäyrä muistuttaa u-kirjainta. Lapsuus ja nuoruus ovat ihanaa aikaa, keski-ikä syöksee ihmisen apeuteen, kunnes vanhuus taas voimistaa onnen tunteita.

Jotkut tutkijat ovat miettineet eri aikakausina syntyneiden ryhmien kokemuksia. Jos tiettynä aikana syntyneet ihmiset kokevat yhdessä vaikka pitkän laskukauden tai jonkin kriisin, jättää se jälkensä koko ikäluokan maailmankuvaan.

Suomessa esimerkiksi ”suuren laman” aikana opinnoista valmistuneet eivät vielä nyt nelikymppisinäkään ole kaikki päässeet elämän syrjään kiinni. Moni ei ole koskaan ollut vakituisessa työssä, vaikka olisi sellaisiin halunnut. Perheen perustaminen on voinut jäädä jne.

Jessica Schmerler kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa kahdesta pitkittäistutkimuksesta, joiden mukaan ihmisten onnellisuus lisääntyy nuoruuden jälkeen. Nostalgiset muistelmat lukio- tai opiskeluajoista ovat harhaa, aikuistuminen tuo onnen.

Albertan yliopiston tutkijat seurasivat 968 lukiolaisen elämää 43-vuotiaaksi ja toisen ryhmän elämää yliopisto-opiskelijoista 37-vuotiaaksi asti. Ryhmät osallistuivat onnellisuustutkimuksiin seitsemän kertaa vuosien 1985 ja 2010 välillä.

Molempien ryhmien onnellisuudentunne kasvoi tasaisesti iän myötä. Ainoastaan lukioiästä asti seuratut kokivat pienehkön notkahduksen 43-vuotiaana, mutta silloinkin onnellisuuden taso oli selvästi ylempänä kuin lähtötaso.

Onnellisuuden lisääntyminen iän mukana pysyi, vaikka tutkijat poissulkivat sosioekonomisen aseman, parisuhdestatuksen ja fyysisen terveyden vaikutukset.

Tutkijoiden mukaan Kanadan taloudellinen hyvinvointi ja esimerkiksi hyvä terveydenhoitojärjestelmä saattavat vaikuttaa kyseisten ikäkohorttien onnellisuuteen, ja tulokset eivät välttämättä ole täysin yhtäpitäviä kaikissa maissa. He haluavat kuitenkin murtaa myytin keski-iän kamaluudesta. On vaarallista, jos aikuinen ihminen ei tajua hakea apua masennukseensa, vaan kuvittelee, että kaikki tuntemukset kuuluvat johonkin keski-iän kriisiin.

Nuoruus on yliarvostettua. Aikuisuus on ihanaa! Uskotteko?

Jessica Schmerler: Most People Get Happier as They Approach Midlife. Scientific American Mind 1.5.2016.

Durhamin yliopiston antropologian professori Gillian Bentleyn johtamissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä lapsuuden kasvuympäristön vaikutuksista hedelmällisyyteen. Tutkimuksissa on verrattu erilaisia bangladeshilaisia ryhmiä toisiinsa ja britteihin.

Bangladeshista lapsena Lontooseen muuttaneilla tytöillä ja eurooppalaista alkuperää olevilla lontoolaisilla on paljon suuremmat munasoluvarastot kuin vasta aikuisiällä Lontooseen imigroituneilla tai edelleen Bangladeshissa asuvilla naisilla.

Löydös kyseenalaistaa käsityksen ”munasarjavaraston” pelkistä geneettisistä tai etnisistä eroista, sillä lapsuuden kasvuympäristön vaikutus on niin dramaattinen.

Tutkijat selvittivät myös eri ikäisenä Lontooseen muuttaneiden bangladeshilaisten lisääntymishormonien koostumusta ja määrää, ja vertasivat tuloksia edelleen Bangladeshissa asuviin naisiin sekä lontoolaisiin valkoihoisiin samalla seudulla asuviin naisiin.

Tutkittavat naiset osallistuivat erilaisiin hormonitasoja mittaaviin verikokeisiin, heidät mitattiin ja punnittiin, ja lisäksi he vastasivat erilaisiin kyselyihin kasvuympäristöstään, perheestään, terveydestään, muutostaan ja elämäntavoistaan.

Tietyt hormonitasot antavat viitteitä naisen hedelmällisyyden hiipumisesta ja jäljellä olevien munasolujen määrästä. Hedelmällisyysklinikat käyttävät samoja testejä määrittäessään asiakkaiden todennäköisyyttä tulla raskaaksi.

Ikään liittyvät hormonitasot erosivat selvästi eri bangladeshilaisryhmien kesken. Lapsena Lontooseen muuttaneilla bangladeshilaisnaisilla oli samantyyppiset hormonitasot kuin valkoihoisilla lontoolaisilla, ja he saivat vaihdevuodet paljon myöhemmin kuin vasta aikuisena Lontooseen muuttaneet maannaisensa.

Tutkijoiden mukaan Britannian ja Bangladeshin hedelmällisyyserot johtuvat todennäköisesti ympäristön ankarista olosuhteista Bangladeshissa. Huono terveydenhuolto, jatkuva kamppailu infektioita vastaan jne. verottavat ihmisten hedelmällisyyttä. Kehon energiavarastot kuluvat eloonjäämiskamppailuun.

Bentleyn mukaan vuonna 2001 alkaneiden tutkimusten tulokset osoittavat lapsuuden kasvuympäristön vaikuttavan geenejä enemmän hedelmällisyyteen aikuisena. Hedelmällisyyden premium-iässä olevilla 18-34 -vuotiailla jo lapsena Lontooseen muuttaneilla tai toisen polven bangladeshilais-lontoolaisilla oli paljon korkeammat progesteronitasot kuin emämaahan jääneillä tai vasta aikuisena muuttaneilla. Ovulaatioiden määrä oli myös paljon suurempi.

Ympäristö ei vaikuta ainoastaan naisten hedelmällisyyteen, vaan 18-80 -vuotiailla jo lapsena Lontooseen muuttaneilla bangladeshilaismiehillä oli selvästi suuremmat syljen testosteronitasot kuin Bangladeshissa asuvilla miehillä.

Bentleyn mukaan tarvitaan lisätutkimuksia hedelmällisyyden vaihtelun biologisista syistä. Mitkä täsmälliset tekijät vaikuttavat hedelmällisyyden lopulliseen ilmentymään? Miksi perimän vaikutus tuntuu niin pieneltä? Mikä saa geenit menemään päälle tai pois?

Ympäristön vaikutusta murrosiän alkamiseen on tutkittu myös Suomessa. Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksessa 2004-2005 huomattiin vanhempien siviilisäädyn vaikuttavan tyttöjen murrosikään ja menestykseen lukuaineissa. Eronneiden vanhempien tytöillä kuukautiset alkoivat tavallista aikaisemmin ja koulumenestys oli huonompaa kuin muilla. Pojilla ei vastaavien taustamuuttujien huomattu vaikuttavan murrosiän alkamiseen, mutta sen sijaan varhain kehittyneillä pojilla oli enemmän psyykkistä oireilua ja muita ongelmia. Otos oli 7 087. Tutkimuksen mukaan murrosikä, taustatekijät ja psyykkinen oireilu kietoutuvat toisiinsa.

Hedelmällisyyteen vaikuttavat siis erittäin paljon sekä fyysiset, sosiaaliset että psyykkiset tekijät. Turvallinen kasvuympäristö takaa parhaat mahdolliset edellytykset omaan myöhempään vanhemmuuteen.

Childhood environment and fertility. Durham University Research News 17.2.2016

Miksi lääkärit seurustelevat lääkäreiden kanssa ja juristit keskenään? Miksi toimittajilla on aina toimittajakavereita ja taiteilijat pyörivät omissa ympyröissään?

Aika iso osa ihmisistä menee jopa naimisiin samalla alalla työskentelevän ihmisen kanssa. Ilmiötä on selitetty silläkin, että paljon töitä tekevät eivät juuri ehdi tavata muun alan ihmisiä.

Anna Vedel tekee psykologian väitöstutkimusta Aarhusin yliopistossa. Hän on käynyt läpi alan tutkimuksia persoonallisuudesta ja opiskeluvalinnoista. Vedelin mukaan erilaiset ihmiset hakeutuvat eri ammatteihin. Persoonallisuus vaikuttaa ammatinvalintaan ja opintomenestykseen.

Eri pääainetta opiskeleville on tehty persoonallisuustestejä mm. Big Five -kyselyn avulla. Osa tutkimuksista on tehty jo opinnoissa edenneille, jolloin oman ryhmän sosiaalistava vaikutus on voinut muokata ihmisen persoonallisuutta. Joitakin tutkimuksia on tehty juuri opinnot aloittaneille.

Big Five selvittää yksilön asemaa viiden piirteen janalla. Persoonallisuuden pääpiirteinä pidetään sovinnollisuutta, tunnollisuutta, avoimuutta, neuroottisuuta (emotionaalinen epätasapaino) ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Suurin osa ihmisistä sijoittuu janan keskivaiheille. Kaikilla on siis yleensä jonkin verran em. ominaisuuksia erilaisena kombinaationa.

Kaikissa opinnoissa pärjäävät parhaiten tunnolliset ihmiset. Suomalaisopiskelijoiden parissa on huomattu myös järjestelmällisyyden tuovan menestystä.

Vedelin mukaan tunnollisuus selittää erityisen hyvin juuri psykologian opiskelijoiden opintomenestystä. Koska muiden alojen opiskelijat ovat erilaisia, päätti Vedel käydä läpi opiskelijoille tehtyjä persoonallisuustutkimuksia eri maissa ja eri aloilla.

Eri maiden tutkijoiden tulokset eri aloille suuntautuneiden persoonallisuuseroista ovat johdonmukaisia: eri pääaineisiin hakeutuu erilaisia ihmisiä. Psykologian, taiteen ja humanististen alojen opiskelijat ovat avoimia ja neuroottisia. Taloustieteen, lain, lääketieteen ja valtiotieteen opiskelijat ovat ulospäinsuuntautuneita.

Lääketieteen, psykologian, taiteen ja humanistisen alan opiskelijat ovat sovinnollisia. Taiteilijat ja humanistit saavat matalat pisteet tunnollisuudessa.

Vedel korostaa tulosten koskevan ihmisiä ryhminä. Yksilölliset erot voivat olla suuria. Silti tulokset osoittavat, että tietyn persoonallisuustyypin omaavat ihmiset yleensä hakeutuvat tietyille aloille. Kiteytynyt samankaltaisuus todennäköisesti vahvistaa entuudestaan alalla vallitsevaa kulttuuria. Joissakin ammateissa on esimerkiksi äärimmäisen tärkeää olla tunnollinen (terveydenhoito). Toisissa ammateissa siitä ei ole vastaavaa hyötyä, ehkä jopa haittaa (taideala).

Vedel aikoo tutkia tarkemmin, miksi juuri tietyn persoonallisuuden omaavat ihmiset hakeutuvat tietyille aloille. Onko välttämätöntä olla samanlainen persoona kuin muutkin, vai voisiko ajatella, että heterogeenisuudesta olisi hyötyä opinnoissa ja työelämässä?

Vaikka toivon, että vain tunnolliset ihmiset hakeutuvat jatkossakin sairaalaan töihin, voisiko siinä olla ideaa, että esimerkiksi talouden ja insinööritieteiden pariin saataisiin enemmän taiteilijaluonteita ja humanisteja?

Parinvalinnan kannalta toisen ammatti tai pääaine saattaa toimia pienenä vinkkinä luonteesta.

Anna Vedel: The Personality of Academic Majors. Scientific American Mind 19.4.2016.

Kukaan normaali sekulaari kaupunkilainen ei enää ajattele, että ihmisen pitää taipua vanhempiensa tahtoon aina ja ikuisesti. Silti kristinuskon neljäs käsky kummittelee suomalaisessa kulttuurissa, väittää sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Katriina Järvinen.

Järvinen on kritisoinut vanhempien ylivaltaa lapsiin. Hän haluaa kyseenalaistaa lapsen velvollisuuden antaa anteeksi kaikki vanhempiensa teot.

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on sinänsä kaunis kehotus, mutta sen voisi laajentaa koskemaan kaikkia ihmisiä ja luontoa.

Järvisen mukaan neljäs käsky pitäisi muuttaa muotoon ”Kunnioita lastasi, hänen erillisyyttään ja ainutlaatuisuuttaan, niin voit parhaassa tapauksessa iloita yhteydestä häneen koko loppuelämäsi ajan”.

Olisiko maailma parempi paikka, jos kunnioittaisimme niitä, jotka tulevat meidän jälkeemme? Lapsi ei ole pyytänyt päästä syntymään tänne, joten vanhempi on jo senkin takia aina enemmän vastuussa keskinäisestä ihmissuhteesta. Vanhempi on aina valtasuhteessa lapseen.

Aikuistumiseen kuuluu paitsi oman paikan löytäminen, myös tietynlainen tilinteko lapsuuteen. Usein ajatellaan, että jos ei keski-ikään mennessä ole antanut anteeksi vanhemmilleen kaikkia heidän pahoja tekojaan, ja tehnyt heidän kanssaan sovintoa, on epäkypsä henkilö.

Tämän ns. totuuden Järvinen haluaa kiistää. Kaikkea ei voi antaa anteeksi, kaikkea ei pidä antaa anteeksi, eikä katkeruuskaan ole pelkästään huono asia. Jos kaikki ihmiset olisivat sovussa maailman kanssa, ei syntyisi hienoa taidetta, mahtavaa kirjallisuutta.

Tulehtuneet välit omiin vanhempiin aiheuttavat ulkopuolisissa ihmetystä ja paheksuntaa.

”Kulttuurinen skeema aktivoi ensimmäisenä mielikuvan, jossa aikuinen lapsi on jollain lailla epäonnistunut kehitystehtävässään”, kirjoittaa Järvinen.

Entä jos on katkaissut välit vanhempiin kokonaan? Uskaltaako tätä kertoa kenellekään tutulle?

”Sanna” on Järvisen asiakas. Hän kertoo Järvisen kirjassa ”Kaikella kunnioituksella” omista ajatuksistaan.

”Mulla on sellainen tunne, että ihmiset pitää mua normaalina kivana naisena, mutta kerrottuani, etten ole enää tekemisissä perheeni kanssa, ne alkaa miettiä, mitä vikaa mussa on.”

Sanna pohtii, mikseivät kaikki välirikot ole yhtä pahoja.

”Jos laittaa välit poikki alkoholistimiehen kanssa, se on hienoa, silloin olet tehnyt naisen työn, olet hieno ihminen, päässyt pitkälle, vahva nainen. Mutta kun jätät perheesi, siinä ei ole mitään jaloa.”

Miksi vanhempien kanssa ei saa laittaa missään olosuhteissa välejä poikki?

Miksi muut ihmiset ajattelevat, että kaikilla on ongelmia vanhempiensa kanssa, mutta ei niiden takia erota lopullisesti? Mistä muut tietävät minkä suuruisista ongelmista on kyse? Kuinka isoja asioita pitää antaa anteeksi ja mitä kaikkea joutuu sietämään?

Jos on elänyt hyvin rakastavassa perheessä, jossa vanhemmilla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa, persoonallisuushäiriöitä, avio-ongelmia, taloudellisia huolia tai muuta onnellista elämää rajoittavaa vaivaa, ja vanhemmat ovat aina huolehtineet vanhemman tehtävistä, niin voiko edes ymmärtää mitä eroa on vanhemmilla ja vanhemmilla?

”Mikä sinä luulet olevasi?”

Katriina Järvinen syntyi helluntailaisperheeseen, jossa vanhemmilla oli vain vähän koulutusta. Vanhemmat harjoittivat fyysistä, henkistä ja uskonnollista väkivaltaa, vaikka itse varmasti luulivat tarkoittavansa vain lapsensa parasta.

Juuret ja perintö olivat vielä 70-luvulla tärkeitä asioita. Ihmistä vahvempi oli yhteisön tahto ja tarpeet. Uusi yksilöllinen sukupolvi joutui riuhtomaan itsensä vapaaksi vanhempien vanhasta maailmasta. Uskonnollisessa yhteisössä oli vielä pienempi valittujen ja oikeassa olijoiden piiri, jonka tahdon alle rakastettiin jokainen, vaikka väkisin.

Valitettavasti kaikki tiukat ja ankarat yhteisöt eivät lopettaneet toimintaansa 1970-luvulla. Moni lapsi käy läpi samoja asioita yhä edelleen.

Yhteisöllisyydestä puhutaan nykyään kuin ihannemaailmasta. Kaikki rakastavat toisiaan ja huolehtivat toisistaan. Yhteisöllisyys tarkoittaa myös aina yhteisön sääntöjen ja tarpeiden laittamista yksilön edelle. Yhteisö tietää paremmin mitä tarvitset ja miten sinun kuuluu elää. Jos elät yhteisön normien mukaan, saatat sopeutua. Jos et jostain syystä sovi normiin, alkavat vaikeudet.

Samassa perheessä saattaa kasvaa huolettomia ja huolten painamia sisaruksia. Samat vanhemmat saattavat olla erilaisia eri lapsilleen. Lapsetkin syntyvät erilaisina.

”Sama lapsuus” saattaa traumatisoida yhden lapsen, vaikka toisen mielestä kaikki meni normaalisti.

Joskus vanhempien henkinen väkivalta tai ymmärtämättömyys on niin hienovaraista, ettei ulkopuolinen pysty tajuamaan sitä. Joskus lapsi itse ei vielä aikuisenkaan ymmärrä, miksi vanhemmat ovat niin ahdistavia.

Vanhempi on aina valta-asemassa lapseensa. Lapsen ”kuuluu” rakastaa vanhempaansa, antaa kaikki anteeksi ja varoa likaamasta omaa pesäänsä. Järvisen mukaan etenkin Suomessa on opetettu lakaisemaan kaikki maton alle. Perheen pitää näyttää normaalilta ulospäin, vanhempien kunniaa ei saa kyseenalaistaa.

Anteeksi antamisesta puhutaan paljon. On hienoa antaa anteeksi, jos aidosti pystyy siihen ja jos toinen on pyytänyt anteeksi ja hän on myös käsittänyt tehneensä väärin ja on oppinut kantamaan vastuun.

Entä jos anteeksi annettavat asiat ovat liian isoja? Entä jos vanhempi ei halua pyytää anteeksi, ei käsitä tehneensä väärin tai ei halua ottaa vastuuta?

Entä jos vanhempi JATKAA samaa inhottavaa käytöstä tai toimintaa?

On hyvä, että ihminen pitää puolensa, eikä suostu mihin tahansa.

Järvisen mukaan suomalainen anteeksiantokulttuuri perustuu villaisella painamiseen. Asioista ei saa tehdä numeroa, on jaloa antaa anteeksi ja siirtyä elämässä eteenpäin. Toista ei saa syyllistää, asioita ei pidä vatvoa.

Johanna Hurtig on haastatellut seksuaalisen väkivallan uhreja. Yksi voimakkaimmin uhreja loukannut asia on myötätunnon puute. Uhrin kärsimyksiä ei tunnusteta, ja esimerkiksi monissa uskovaisryhmissä syyllinen saa yhteisöltä nopeasti anteeksi ja muka jumalan armon saman tien, vaikka uhri kärsii lopun ikää. Uhria vastuutetaan ja syyllistetään tapahtuneesta ja hänen odotetaan heti antavan anteeksi mitä tahansa. Jos hän ei siihen pysty, tulee hänestä syntipukki.

Järvinen huomasi oman terapeuttikoulutuksensa aikana, miten terapiakin näyttää perustuvan uskontoon. Vallassa on anteeksiantamisen pakahduttava pakkomielle. Ihminen on toipunut vasta kun hän antaa kaiken anteeksi ja jatkaa onnellisena ja seesteisenä elämäänsä.

Onneksi on myös terapeutteja, jotka uskovat, että ihminen voi toipua ja jatkaa elämäänsä, vaikka ei kaikkea anteeksi antaisikaan. Jopa välit vanhempiinsa katkaisseet voivat saada hyvän elämän. On olemassa vanhempia, joista kannattaa pysyä kaukana.

Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella. Irtiottoja vanhempien vallasta. Kirjapaja. Helsinki 2014.

Montako hoikkaa ihmistä olet tavannut, joilla on lihava kumppani? Veikkaan, ettet kovin montaa. Lihavuus näyttää tarttuvan aviopuolisoon. Tutkijoiden mukaan syynä saattavat olla kodin elämäntavat.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa seurattiin 3 889 pariskuntaa 25 vuoden ajan. Osallistujien BMI:t mitattiin ja tutkijat seurasivat pysyivätkö puolisot normaalipainoisina vai lihoivatko he. Myös valmiiksi lihavien painoa seurattiin: pysyivätkö he ylipainoisina vai laihtuivatko he normaalipainoisiksi.

BMI eli body mass index mittaa kehon pituuden ja painon suhdetta. BMI saadaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Normaalipainon raja on WHO:n mukaan 18.5-25.

Tutkimuksessa selvitettiin aviopuolisoiden BM-indeksien muutosten korrelaatiota erilaisin lineaarisin mallein. Lähtötilanteessa miehistä 22.6 ja naisista 24.7 prosenttia oli liikalihavia.

Pariskunnat näyttivät lihovan ja laihtuvan melko lailla tasatahtia. Normaalipainoisella puolisolla oli suuri riskiä lihoa tutkimusaikana, jos toinen puolisoista alkoi lihoa. Liikaa syövän kumppanin rinnalla lihomisen riski oli melkein kaksinkertainen. Kilojen kertyminen uhkaa melkein yhtä paljon miehiä kuin naisia.

Tutkijoiden mukaan erilaiset laihdutus- ja muut elämäntapakampanjat kannattaisi jatkossa räätälöidä pariskunnille. Todennäköisesti niin laihdutus, terveellisen ruokavalion aloittaminen, urheilullisen elämäntavan omaksuminen kuin tupakoinnin/ viinan juonnin lopettaminen onnistuvat paljon paremmin, jos molemmat puolisot ryhtyvät samansuuntaisiin muutoksiin elämässään samaan aikaan.

Ajattele siis kumppanisi parasta, äläkä päästä itseäsi lihomaan liikaa.

Lääkäri Emilia Vuorisalmi on perehtynyt rakkaustieteeseen. Hän on tutkinut rakkautta evoluutiobiologian, neurofysiologian ja kulttuuriantropologian näkökulmasta.

Vuorisalmen mukaan hormonitoiminta ei ole vain satunnaista ja perimän määräämää kemiaa, vaan jokainen voi siihen itse vaikuttaa. Näin buustaat hormonisi superhyvään kuntoon rakkautta ajatellen:

1. Huolehdi kehon sopusuhtaisuudesta ja sopivasta painosta. Rasvakudos osallistuu useiden hormonien valmistukseen, ja esimerkiksi testosteroni metaboloituu rasvakudoksessa estrogeeniksi. Miehillä liikarasvaisuus laskee testosteronitasoja ja aiheuttaa naismaisuutta. Myös alipaino aiheuttaa häiriöitä hormonitoiminnalle, ja varsinkin naisten tulisi varoa liian alhaista rasvaprosenttia.

2. Lyhytkestoinen kova treeni nostaa tehokkaimmin testosteronitasoja. Testosteroni nostaa sekä naisten että miesten seksihaluja. Kokeile esim. intervalliharjoituksia ja mäkijuoksua. Yli tunnin kestävät rankat treenit laskevat testosteronitasoa ja nostavat stressihormonipitoisuutta, joten rakkauselämää ajatellen liika huhkiminen ei kannata. Muista huolehtia hyvästä palautumisesta, eli syö, juo ja lepää hyvin.

3. Saatko riittävästi sinkkiä? Vuorisalmen mukaan sinkki vaikuttaa noin 200 entsyymin toimintaan ja tukee optimaalista hormonitasapainoa. Sitä tarvitaan niin munasolujen kypsymisessä kuin siemennesteen tuotannossa.

4. Hyvien rasvahappojen saanti on tärkeää, sillä niitä tarvitaan sukupuolihormonien synteesissä. Kala, pähkinät ja kylmäpuristetut öljyt kannattaa laittaa ostoslistalle ja muistaa myös nauttia ruoaksi. Omega-3 lievittää kehon tulehdustiloja ja laskee stressihormipitoisuuksia.

5. Syö mahdollisimman puhdasta ruokaa ja vältä kemikaaleille altistumista. Niistä saa helposti kseno- eli synteettisiä estrogeeneja, jotka sotkevat luonnollista hormonituotantoa.

6. Vuorisalmen mukaan kehon voi puhdistaa ksenoestrogeeneista syömällä parsa-, lehti- ja kukkakaalia sekä kuitupitoista ruokaa.

7. Nuku riittävästi. Univaje aiheuttaa stressihormonien nousua ja heikentää sukupuolihormonien tuotantoa. Univaje laskee testosteronia jopa 40 prosenttia!

8. Älä juo liikaa viinaa. Yli kahden lasin päiväannosten on todettu pitkäaikaiskäytössä alentavan miehillä testosteronituotantoa ja aiheuttavan naisille maskulinisoitumista. Alkoholi siis alkaa muuttaa sinua vastakkaisen sukupuolen edustajan näköiseksi.

9. Älä polta tupakkaa. Tupakointi lisää kehon tulehdustilaa ja häiritsee sukupuolihormonien synteesiä.

10. Stimuloidu seksuaalisesti. Ajattele seksiä, harrasta seksiä ja keksi seksuaalisia virikkeitä. Kaikki seksiin liittyvä positiivinen toiminta ylläpitää hyvää sukupuolihormonien synteesiä ja tervettä libidoa.

Emilia Vuorisalmi: Sekaisin lovesta. Rakkaustieteen käsikirja. Otava 2015.

Romanttiseen rakkauteen kuuluu usein erilaisia sitoumuksia ja valoja. Jo ensitreffeillä salamarakastunut voi intoutua väittämään, että aikoo olla ihastuksen kanssa loppuikänsä.

Seurustelun aikana vaaditaan ja annetaan uskollisuus- ja muita lupauksia. Kumppani haluaa ehkä kuulla silloin tällöin olevansa maailman rakkain - vain sinun nyt ja aina. Viimeistään avioliittoon vihittäessä annetaan lupauksia rakastaa toista ikuisesti.

Evankelisluterilaisen kirkon avioliittolupauksessa on kaksi perusvaihtoehtoa. Vihittäviltä kysytään joko (vapaasti muotoiltuna) ”tahdotko ottaa X:n puolisoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”, tai ”tahdotko rakastaa häntä hyvinä ja huonoina päivinä, aina kuolemaan asti?”.

Maistraatissa vihkikaavaan sisältyy johdanto, jossa kerrotaan, että avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Tulevilta puolisoilta kysytään samantyyppiset kysymykset kuin kirkossakin, eli ”tahdotteko ottaa tämän X:n rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”.

Sitten avioliittoon vihittävät vastaavat: ”Tahdon”.

Suurin osa tarkoittanee sillä hetkellä tätä koko sydämestään.

Choosehonesty.com -sivuston pitäjä psykologian tohtori Courtney S. Warren pitää rakkauslupausten antamista lähtökohtaisesti valheellisena. Warrenin mukaan ihmiset todellakin uskovat rakkauden hurman hetkellä ihaniin lupauksiinsa, mutta silloinkin ne perustuvat itsepetokselle.

Ihmiset antavat lupauksia vastoin parempaa tietoaan. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, eikä varsinkaan tulevaisuuden tunteitaan ja käytöstään. Emme voi tietää rakastammeko puolisoamme enää kymmenen vuoden päästä. Ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua huomaamme suorastaan inhoavamme häntä.

Tilastoista ja todellisuudesta tutut tapaukset, joissa avioliitto purkautuikin ennen jommankumman kuolemaa, alkavat olla arkipäivää. Warrenin mukaan tutkimukset osoittavat, että 50-60 prosenttia miehistä ja 45-55 prosenttia naisista pettää uskollisuuslupauksensa ja harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Warren tähdentää, ettei luvuissa ole mukana lukuisia tapauksia, joissa puoliso solmii emotionaalisesti läheisen suhteen toiseen kumppaniin, mikä saattaa loukata aviopuolisoa vielä satunnaista seksisuhdetta pahemmin.

Warrenin mukaan ihminen ei voi antaa rehellisiä lupauksia omista tunteistaan tulevaisuudessa, sillä kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä se tuo tullessaan. Ihmiset muuttuvat, tunteet ailahtelevat. Katteettomia lupauksia antaessamme joko valehtelemme tai hourailemme.

Haaveet varmasta ikuisesta romanttisesta rakkaudesta ovat Warrenin mukaan ymmärrettäviä ja ihania pilvilinnoja, mutta eivät valitettavasti perustu aikuismaiseen, järkevään ajatteluun. Pitäisikö sitten unohtaa koko avioliittovala ja kestävä parisuhde?

Ei. Warren ehdottaa uudeksi lupaukseksi järkevämmin muotoiltua valaa. Vapaasti suomennettuna se kuuluisi suunnilleen näin: ”Rakastan sinua syvästi juuri nyt. Haluan rakentaa elämäni kanssasi. En keksi ketään toista, jonka haluaisin mieluummin kumppanikseni. Jos tunteeni joskus muuttuvat, lupaan yrittää kertoa sinulle siitä mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, ja toivon, että sinäkin teet samoin. Eläkäämme suhtautumalla toisiimme rakkaudella ja kunnioituksella”.

Romanttisen rakkauden ei siis tarvitse tarkoittaa toisen puijaamista tai itsepetosta, vaan se voi perustua avoimelle ja järkevälle kumppanuudelle, jossa kumpikin pyrkii olemaan luotettava partneri. Teemalla ”mitä huomenna tunteilleni tapahtuukaan, olet ensimmäisenä kuulemassa siitä”. Ihan hyvä ajatus, ja varmasti parempi perusta rehelliselle parisuhteelle kuin ihastumisen hormonihuumassa annetut katteettomat lupaukset.

Choosehonesty.com

Courtney S. Warren: Lying Vows. Why the promises we make to our romantic partners often are not true. Psychology Today 3.4.2016.

evl.fi

maistraatti.fi

Erilaisissa tutkimuksissa on yritetty selvittää parisuhteen onnellisuuden ja seksin suhdetta. Useimmissa tutkimuksissa saadaan tulokseksi, että tyydyttävä seksielämä korreloi parisuhdetyytyväisyyden kanssa. Vain pieni osa ihmisistä kokee seksittömän liiton todella onnelliseksi.

Jotkut yhdysvaltalaistutkijat ovat alkaneet epäillä kulttuuristen odotusten vaikuttavan onnellisuuden ja tyytyväisyyden kokemuksiin. Miksi muuten juuri kerran viikossa rakastelevat, eli kaikista keskimääräisimmän yhdyntäaktiivisuuden harrastajat, olisivat kaikista tyytyväisimpiä?

Hollantilais- ja belgialaistutkijat halusivat tutkia pariskunnan seksielämää luonnollisessa ympäristössä. Heidän mukaansa seksielämä on monimutkainen kahdenkeskinen ja herkkä asia, jonka mallintamisessa kannattaa selvittää pariskuntien oikeata parisuhde-elämää molempien näkökulmasta.

Heteropariskunnat pitivät kolmen viikon ajan sähköistä päiväkirjaa omasta mielialastaan, omasta ja toisen käytöksestä ja parisuhteeseen liittyvistä tunteistaan, ja nämä kirjattiin joka päivä ylös iltaisin. Lisäksi parit kirjasivat aamuisin havaintonsa suhteen seksuaalisesta aktiivisuudesta, fyysisestä läheisyydestä sekä itsetyydytyksestä. Näin tutkijat uskoivat saavansa selville parien päivittäisten kohtaamisten, kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen ja seksielämän ajallisen yhteyden. Mitkä asiat vaikuttavat fiiliksiin ja toisaalta seksin harrastamiseen?

Hyvä mieliala, kivat teot, vaimon positiiviseksi koettu käytös ja parisuhteeseen liittyvät positiiviset tunteet ennustivat miehillä lisääntyvää seksuaalista toimintaa ja fyysistä läheisyyttä. Seksi ja läheisyys taas voimistivat miesten hyväntuulisuutta, ja he kokivat puolison käytöksen ja parisuhteen myönteisesti seuraavana päivänä. Kumppanin mielialat ja käytös vaikuttivat voimakkaasti miesten kokemaan läheisyyteen.

Naisilla samantyyppiset positiiviseksi koetut asiat päivän mittaan ennustivat seksuaalista toimintaa myöhemmin. Naisilla seksi ei niinkään vahvistanut seuraavan päivän mielialaa tai käytöstä, vaan vaikutti enemmän naisten parisuhdeorientaatioon. Kaikki päivän aikaiset tapahtumat vaikuttivat naisten kokemaan parisuhteen läheisyyteen. Naiset kokivat edellisen päivän läheisyyden vielä seuraavana päivänä myönteisenä fiiliksenä parisuhteesta.

Miehet kokivat masturbaation eri lailla kuin seksin vaimon kanssa. Miesten mielestä itsetyydytys oli negatiivisesti yhteydessä parisuhteeseen.

Tutkijoiden mukaan seksillä ja intiimiydellä on tärkeä säätelevä vaikutus parisuhteeseen. Ne vahvistavat suhteen myönteistä ilmapiiriä. Tutkimus antaa myös selviä viitteitä siitä, että parisuhteen laatu arkielämän päivittäisissä kohtaamisissa vaikuttaa siihen, ollaanko sellaisella tuulella, että seksin harrastaminen kiinnostaa.

Dewitte M., Van Lankveld J., Vandenberghe S., and Loeys T.: Sex in its daily relational context. The Journal of Sexual Medicine. December 2015.