Suhteet & seksi

Meitä on valistettu, että naimisissa olevat ihmiset ovat onnellisempia, terveempiä, varakkaampia, tasapainoisempia ja henkisesti kypsempiä kuin sinkut. Jotkut tutkijat ovat jopa arvelleet, että hyvään parisuhteeseen kelpaavat ovat alun alkaen jotenkin parempia ihmisiä kuin muut.

Kalifornian yliopiston psykologian tutkija Bella DePaulo tyrmää koko parisuhdeideaalin. DePaulon mukaan lähes kaikki tutkimukset ihmisen siviilisäädyn vaikutuksista elämässä pärjäämiseen on tehty naimisissa olevien ihmisten näkökulmasta. Sinkut ovat olleet vain vertailuaineistona. Näitäkin DePaulon mielestä jo lähtökohtaisesti vinoutuneita tutkimuksia on tulkittu väärin.

DePaulo esitti tämän vuoden elokuussa APA:n (American Psychological Association) vuosikokouksessa ”What No One Ever Told You about People Who Are Single” -esitelmässään läpikäymiään löydöksiä aiemmista tutkimuksista. Sinkut eivät ole mitään parisuhdemarkkinoiden ylijäämäyksilöitä, vaan varsin fiksua ja omillaan toimeentulevaa porukkaa.

DePaulon mukaan aiemmat tutkimukset todistavat sinkkujen arvostavan muita enemmän työtä, jolla on merkitystä. Myöhemmin yksineläviksi päätyvät ovat itse asiassa jo koulussa määrätietoisia.

Sinkut ovat myös tutkitusti muita paremmissa väleissä vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä, työkavereihinsa ja naapureihinsa. DePaulon mukaan pariskunnilla on taipumus eristäytyä omiin oloihinsa, mutta sinkut pitävät hyviä suhteita yllä ympäristöönsä.

Parisuhteessa olevilla ihmisillä itseriittoisuus ei ole hyve, mutta itsenäiset sinkut taas menestyvät keskimäärin muita paremmin elämässään.

Yhdysvalloissa naimisissa olevat saavat DePaulon mukaan yli tuhat erilaista taloudellista, sosiaalista tai lainsäädännöllistä etuutta, mutta he eivät siitä huolimatta pärjää oikeasti paremmin kuin sinkut. Sinkut menestyvät elämässä, vaikka valtio ei auta heitä, vaan suosii perheitä.

Sinkkujen elämää varjostaa myös jatkuva perheiden ja parisuhteen paremmuuden toitotus, ja yksinelävien kurjuuden korostaminen. Seurusteluun, naimisiinmenoon ja lisääntymiseen liittyvät ylistysriitit tursuavat joka paikasta, mutta sinkkujen itsetunto kestää.

Sinkuista on tehty muutama seurantatutkimus. Niiden mukaan sinkuilla on voimakas tunne itsemääräämisoikeudestaan ja heidän elämänsä on muita useammin jatkuvaa kasvua ja kehitystä ihmisenä. DePaulon mukaan monien avioliittoon astuvien kehitys ihmisenä tyssää nuoruuden tasolle.

Kehittyneissä maissa yhä useampi ihminen elää elämänsä itsekseen, eikä tätä tarvitse välttämättä pitää minään ongelmana. Mikäli DePaulo on oikeassa, voi maailmasta jopa tulla parempi paikka, jos sinkkujen määrä jatkaa kasvuaan.

Kukaan ei haluaisi joutua tekemisiin myrkyllisen ihmisen kanssa. Silti moni joutuu vahingossa myrkyn uhriksi parisuhteessa, ystävyyssuhteessa tai työpaikalla.

Mm. Harvardin lääkiksessä opettanut psykiatri Ralph Ryback kuvailee viisi tunnettua myrkyllistä persoonallisuuden piirrettä tai häiriötä, joita olisi syytä varoa. Valitettavasti ihmiset ovat usein liian kilttejä, sinisilmäisiä tai hyvin kasvatettuja tajutakseen ajoissa milloin ovat joutuneet myrkyttäjän uhriksi.

Myrkyllinen ihminen voi olla päällisin puolin mukava, menestynyt, kaunis ja ystävällisen oloinen. Taitavimmillaan myrkyttäjää pidetään suorastaan hurmaavana henkilönä, jonka uhria ei ymmärretä.

Myrkyttäjät Rybackin mukaan:

1. Kriitikko löytää toisesta kaikki mahdolliset viat. Hänen arvosteleva katseensa läpivalaisee toisen typerän luonteen, ulkonäön puutteet ja käytöksen kummallisuudet. Kriitikon kumppanin itsetunto rapistuu tuota pikaa, sillä kriitikon mielestä mikään ei ole koskaan hyvin.

Kriitikon tavoitteena ei oikeasti ole antaa hyviä neuvoja, vaan lytätä toinen itseään alemmaksi. Kriitikon silmissä muilla on aina vääränlainen persoona, huonot ajatukset ja tyhmät tavat. Kriitikko haluaa kontrolloida toista.

2. Passiivis-aggressiivinen henkilö ei sano mitään rehellisesti ja suoraan. Hän onnistuu myrkyttämään ilmapiiriä epämääräisellä kyräilyllään ja pahansuopuudellaan. Muiden on häntä mahdotonta miellyttää. Passiivis-aggressiivinen kieltää tunteensa, harrastaa sarkasmia ja käyttää epäsuoraa ilmaisua.

Passiivis-aggressiivinen ihminen saattaa olla raivon vallassa, mutta väittää kumppanilleen tai ystävälleen kaiken olevan hienosti. Uhri vaistoaa toisen epämääräisen vihan, mutta on täysin kyvytön puolustautumaan tai tekemään mitään toisen hyväksi, koska passiivis-aggressiivinen ei suostu rehellisesti ilmaisemaan tarpeitaan. Kuin munankuorilla kävelisi, Ryback kuvailee.

3. Narsisti käyttäytyy kuin olisi jumalan lahja ihmiskunnalle. Kukaan ei voi koskaan olla yhtä hyvä kuin hän. Rybackin mukaan narsismi on (kuten passiivis-aggressiivisuuskin) persoonallisuushäiriö. Narsisti myrkyttää ilmapiirin jatkuvalla kilpailunhalullaan. Hän ei osaa tehdä kompromisseja, hän ei tunne empatiaa, ja hän haluaa olla jatkuvan huomion keskipisteenä. Narsisti saattaa pilata mitkä tahansa juhlat varastaessaan varsinaisen juhlakalun paikan.

Narsistin itsetunto on hauras kuori, jonka alla on haavoittuva itseään vihaava persoona. Narsisti on hyvin herkkänahkainen, ja hän voi raivostua kohtuuttomasti. Narsisti saattaa olla jopa valmis tuhoamaan kaiken ympärillään, jos häntä on loukattu tai jos hän kokee tulleensa torjutuksi.

4. Kivimuurin pystyttäjä kieltäytyy keskustelemasta toisen kanssa tärkeistä asioista. Hän ei suostu jakamaan tunteitaan. Muuri vaikenee heti kun päästään todellisten asioiden äärelle. Toiselle tulee tunne, ettei hänen kanssaan kannata puhua. Muuri-ihminen tuntuu kylmäkiskoiselta. Hän kieltää ongelmien olemassaolon.

Muuri voi aiheuttaa toiselle tarpeen piilottaa mielipahansa. Mitä järkeä on yrittää jakaa asioitaan ihmiselle, joka on kuin seinä? Muurin kieltäytyminen normaalista läheisten välisestä keskustelusta aiheuttaa toiselle turhautumisen ja vihan tunteita. Pokerinaaman pitäminen voi toimia politiikassa, muttei läheisessä ihmissuhteessa.

5. Antisosiaalinen persoonallisuus on kattokäsitys sosiopaatille ja psykopaatille. Sosiopaatiksi tullaan Rybackin mukaan lapsuuden huonoissa olosuhteissa. Sosiopaatti on impulsiivinen ja usein aggressiivinen, eikä hän osaa ottaa muiden tarpeita huomioon. Hän pystyy kuitenkin usein jälkeenpäin tuntemaan syyllisyyttä ja jopa katumusta. Psykopaatti ei tunne katumusta eikä syyllisyyttä. Psykopatiaa pidetään perinnöllisenä tai synnynnäisenä, muuttumattomana ominaisuutena, joten muiden ihmisten on syytä pysyä kaukana psykopaatista.

Psykopaatti on hyväksikäyttäjä, joka ei kaihda lain rikkomista, eikä toiselle väärin tekemistä. Psykopaatti saattaa olla niin fiksu ja hyvä jäljittelemään miellyttävää käytöstä, ettei hän edes jää kiinni rikoksistaan. Psykopaatti on usein hyvässä asemassa yhteiskunnassa. Tämä kameleontti on mestari huijaamaan toiselta seksiä, rahaa, rakkautta, valtaa ja kiitollisuutta. Useimmat ihmiset eivät tunnista tätä julmaa saalistajaa ennen kuin on liian myöhäistä. Psykopaatin menneisyydestä löytyy murskattuja onnettomia ihmisiä.

Myrkyllisen ihmisen tunnistaminen onnistuu parhaiten reflektoimalla omia tuntemuksia. Miltä tuntuu olla tällaisen ihmisen seurassa? Tuntuuko olo turvalliselta ja mukavalta? Onko henkilö kannustava ja todellinen ystävä vai onko olo aina kurja tämän ihmisen seurassa? Ihmisen sisäinen hälytysjärjestelmä ei valitettavasti aina toimi myrkyttäjän suhteen. Ralph Rybackin mukaan jopa ammattilainen voi mennä myrkyttäjän lankaan.

Ralp Ryback: 5 Faces of Toxic Relationships. Psychology Today 16.11.2016.

Tutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita median ja somen aiheuttamista nuorten naisten ulkonäköpaineista. Kauneusihanteisiin jumittuminen ja ulkomuodon arvostelu eivät näytä vielä saavuttaneen lakipistettään. Erityisesti nuoret ovat jatkuvan arvioinnin kohteena.

The University of North Texasin tutkijat rekrytoivat 1 044 naista ja 273 miestä Tinder-tutkimukseen. Suurin osa tutkituista oli nuoria opiskelijoita, ja vain osa käytti Tinderiä. Tutkijoiden tarkoituksena oli selvittää deittisovelluksen vaikutuksia mm. ihmisten itsetuntoon, itsearvostukseen ja kehonkuvaan.

Tutkimuksen mukaan Tinderin käyttäjät suhtautuvat keskimäärin hyvin kriittisesti ulkonäköönsä. Tiuhaan Tinderiä käyttävät häpeävät muita enemmän kehoaan ja tarkkailevat sitä jatkuvasti. Aktiivitinderöijät ovat sisäistäneet kulttuurin kauneusihanteet, vertailevat itseään muihin ja luottavat median luomiin ulkonäkökriteereihin. Tinderin käyttäjät suhtautuvat myös muiden ihmisten ulkonäköön kriittisesti.

Tinderin toimintaperiaate saattaa tutkijoiden mukaan lisätä ihmisten depersonalisaatiota. Käyttäjien ihmiskäsitys alkaa muistuttaa kertakäyttökulttuuria: ihmiset ovat vaihdettavissa parempaan nopeasti.

Tutkimukseen oli rekrytoitu enemmän naisia kuin miehiä, koska tutkijat olettivat erityisesti naisten kärsivän tällaisesta kehon objektifikaatiosta. Tutkijoiden hämmästykseksi selvisi, että miehet kärsivät hyväksikäytöstä ja ulkonäön arvostelusta vähintään yhtä paljon kuin naiset, ehkä jopa naisia enemmän.

Tinderissä olevien miesten itsetunto on heikompi kuin miehillä, jotka eivät käytä Tinderiä. Tutkijat muistuttavat, ettei huono itsetunto tai kriittinen käsitys omasta ulkonäöstä johdu välttämättä Tinderistä. Onhan mahdollista, että itseensä tyytymättömät ihmiset haluvat jostakin syystä hakea (julmien) deittimarkkinoiden mielipidettä ulkomuodolleen.

Jatkuvasti arvosteltavana olo tai itsensä vertaileminen muihin ei tutkitusti paranna kenenkään itsetuntoa. Ehkä oma keho ja oma ulkonäkö olisi helpompi hyväksyä, jos ei turvaudu ventovieraiden mielipiteisiin, vaan yrittää keskittyä muihin, esimerkiksi oman kehon ulkopuolella oleviin mielenkiintoisiin asioihin.

Voi myös hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on, ilman jatkuvia ponnisteluja ulkonäön yli-ihmiseksi. Terveissä ihmissuhteissa kannustetaan hyviin elämäntapoihin ja vahvistetaan myös henkisiä ominaisuuksia. Ulkonäköön keskittyvä parisuhde ei yleensä ole kovin kestävällä pohjalla. Mitä arvoa on rakkaudella, joka hyväksyy vain tietynlaisen kauneuden?

APA News: Tinder: Swiping Self Esteem? 4.8.2016.
(Love Me Tinder: Objectification and Psycho-Social Well-Being -esitelmä 4.8.2016.)

Jokaisella hyvännäköisellä naisella tulisi olla homomiehiä kavereina. Heteronaisen ja homomiehen ystävyys tuo iloa ja hyötyä molemmille.

Yhdysvalloissa ilmiölle on jo kauan sitten annettu nimikin: Fag hag. Fag hag -nainen viihtyy homojen seurassa, tai hänen paras kaverinsa on homomies. Miksi?

Heteronainen viihtyy homomiehen kanssa, koska he ovat kiinnostuneita samoista asioista, he nauravat samoille asioille vähän eri näkökulmasta, ja koska homokaveri antaa hyviä neuvoja deittailuun.

Millaisia vaatteita kannattaa ostaa? Millainen tukka näyttää hyvältä? Miten mies isketään? Miksi miesten kanssa seurustelu on niin vaikeaa?

Homokaverin eduista on nyt tieteellistä näyttöä! Sosiaalipsykologian professori Theresa DiDonato kirjoittaa Psychology Today -julkaisussa, että homomies antaa oikeasti muita parempia deittineuvoja heteronaiselle, varsinkin jos nainen on kaunis.

Viehättävän naisen ystävien ei aina kannata tehdä frendistään entistä halutumpaa jo valmiiksi kilpailluilla parisuhdemarkkinoilla. Miksi kauniin ystävän pitäisi saada vielä lisää etumatkaa miesten silmissä?

Heteromiehet eivät myöskään aina anna reiluja neuvoja kauniille heteronaiselle. Heteromiehen ensisijainen etu on saada kyseinen kaunis nainen omaan, eikä toisen miehen kainaloon.

Heteronaisen seurasta ja neuvoista on myös vastavuoroisesti iloa ja hyötyä homomiehelle. Kauniskaan nainen ei yleensä onnistu viemään homomiehen kiikarissa olevaa miestä. Heteronainen ja homomies kilpailevat eri miesten suosiosta, ja he osaavat aidosti iloita toisen onnesta. Match Made in Heaven.

Yksin asuminen ja yksinäisyys kietoutuvat puheessa usein yhteen, vaikka kaikki yksinasuvat eivät tunne itseään erityisen yksinäisiksi. Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta yksin oleminen ja itsekseen viihtyminen ovat lisääntyneet.

Tilastokeskuksen 2014 ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät aiempaa useammin aikaa yksin. Myös perheissä ihmiset puuhastelevat itsekseen, etenkin tietokoneiden ja mobiililaitteiden kanssa.

Yksin vietetty aika on lisääntynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa vietetään päivässä seitsemän tuntia yksin. Miehet ovat naisia useammin itsekseen. Naiset ovat vähentäneet perheen kanssa vietettyä aikaa, ja nyt pk-seudun naiset ja miehet viettävät perheen kanssa yhtä paljon aikaa. Maaseudun naiset omistautuvat edelleen miehiä enemmän perheelleen.

Helsingin kaupungin tietokeskus on julkaissut tänä vuonna Yksin kaupungissa -tietokirjan, johon on koottu aihepiirin tutkimustietoa. Yksinäisyyden kokemukset raastavat kaikkia, myös parisuhteessa eläviä. Yksin asuvat kokevat tilastollisesti enemmän yksinäisyyttä kuin kaksin tai perheen kanssa asuvat, mutta urbaani yksineläminen ei ole pelkkää kärsimystä.

Urbanisaatio- ja modernisaatiokehitys mahdollistui kaupungistumisen myötä. Ihmiset eivät enää olleet sidottuja tiukan yhteisön normeihin. Pikkupaikkakuntien tiukkikset rajoittivat uskonnon, seksin, suvun, perinteen ja pelkän ilkeyden varjolla toisten elämää. Kaupunkeihin karanneet yksilöt saattoivat aloittaa uuden, erilaisen elämäntavan suhteellisen anonyymisti, koska suuremmassa ja heterogeenisemmässä porukassa ketään ei kiinnostanut rajoittaa muita turhaan.

Naisten mahdollisuus opiskeluun, työhön, yksin asumiseen ja oman kehon määräämiseen on ollut suuri vallankumous.

Kommunikaation muuttuminen tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä muihin, vaikka asuisi yksin. Kaupungeissa on paljon toimintaa sinkuille, eikä perhettä tai sukua välttämättä kaivata jokapäiväiseen elämään, jotkut eivät kaipaa ollenkaan.

Eliniän pidentyminen, pariutumisen myöhentyminen ja avioerot ovat myös lisänneet yksin asumista. Yhä useammat lesket ja eronneet eivät solmi uutta parisuhdetta.

Naiset asuvat miehiä useammin yksin nuorena ja vanhana. Suurin osa 35-44 -vuotiaista naisista asuu perheessä.

Helsingin asuntokunnista noin puolet on yksinasuvia. 1.1.2015 yksinasuvia oli 154 091. He muodostavat koko väestöstä noin neljänneksen ryhmän. Kolme neljäsosaa helsinkiläisistä asuu parisuhteessa tai perheessä.

Helsingin yksinasuvista reilu 60 prosenttia on naimattomia, vajaa neljännes on eronneita, joka kahdeksas on leski ja neljä prosenttia on naimisissa. Kaikki yksinasuvat eivät siis ole vapaita sinkkuja, vaan osa elää erillissuhteessa.

Tutkimusten mukaan yksinasuvilla on vahvat sosiaaliset verkostot kodin ulkopuolella. Koska muita tavatakseen on yleensä poistuttava kotoa, on hyvillä liikenneyhteyksillä ja palveluilla tärkeä rooli myös yksinasuvien asumisvalinnoissa.

Euroopassa on tehty tutkimuksia eri perhetyyppien asumispreferensseistä. Useimmat yksinasuvat ovat varsin urbaaneja ja asuvat mieluiten kaupungin keskustassa. Iäkkäämmät sinkut asuvat jonkin verran myös maaseututaajamissa. Osittain ilmiö johtuu leskien ja eronneiden jäämisestä perheen vanhaan kotiin. Nuoret aikuiset kaipaavat palveluiden ja tapahtumien ytimeen. Kaupunkien keskustoissa on myös tarjolla muita alueita enemmän pieniä asuntoja.

Yksinasuvia piinaavat korkeat asumiskustannukset. Kuitenkin aika iso osa jopa Helsingin keskustassa asuvista yksineläjistä tulee varsin hyvin toimeen. Keskusta on korkeasti koulutettujen ja hyvin ansaitsevien suosiossa. Yhä useammin yksinasuva hankkii itselleen ison asunnon.

Yksinasuvat saattavat priorisoida kantakaupunkia myös ajansäästön takia. Näppärät työmatkat, mahdollisuus autottomuuteen ja nopea pääsy harrastuksiin ja ystäviä tapaamaan voittavat jopa neliöiden määrän. Arkiaskareita ei voi jakaa kenenkään kanssa, joten keskustassa asuvan on helpompi selvitä kauppa- ym. reissuista nopeasti.

Vuonna 2014 yksinasuvia löytyi eniten Alppiharjusta ja Kalliosta, vähiten Östersundomista. Alppiharjussa yli puolet yli 20-vuotiaista asui yksin, kun Östersundomin peruspiirissä yli 20-vuotiaista asui yksin alle 10 prosenttia väestöstä. Kolmekymppisiä asuu paljon myös muualla kantakaupungissa, kuten Ullanlinnassa, Kampinmalmissa ja Töölössä.

Nuorten aikuisten absoluuttiset määrät ovat kasvaneet eniten Vuosaaressa, Herttoniemessä, Mellunkylässä ja Lauttasaaressa. Näille alueille on rakennettu paljon uusia asuntoja, ja yksinasuvien suosiossa olevia yksiöitä ja kaksioita.

Yksinasuvilla ihmisillä on keskimääräistä urbaanimmat elämänarvot. Kantakaupunki houkuttaa paitsi palveluiden, kahviloiden, ravintoloiden, työpaikkojen ja säpinän vuoksi myös väljemmän asenneilmapiirin takia. Naapurit eivät välitä kyttäillä sinkkujen elämää, ja erilaiset elämäntavat ovat sallitumpia kuin esimerkiksi pienillä paikkakunnilla.

Vaikka yksinasuvat asuvat yleensä pienemmissä asunnoissa kuin perheet, ei yksinasuvien keskimääräinen asumisväljyys ole mitenkään huono. Yksinasuvan kodin koko on keskimäärin 54,1 neliötä, kun muilla taas on käytössään vain 35,6 neliötä per henkilö.

Yksinasuvat asuisivat mieluiten kaksiossa. Vain alle kymmenen prosenttia kelpuuttaisi alle 40 neliön asunnon, jos saisivat itse valita mieluisan kokoisen kodin.

Helsingin lähiöiden yksinasuvista lähes 90 prosenttia asuu kerrostalossa, kun taas muista lähiöasukkaista lähes puolet asuu pientaloissa. Yksinasuvista myös useampi pitää kerrostaloa itselleen parhaiten sopivana asumismuotona. Halukkuus asua kerrostalossa kasvaa iän mukana. Eläkeläisistä selvä enemmistö arvostaa asumisen helppoutta.

Helsingin yksinasuvat arvostavat muita enemmän asumista keskustassa. Sisemmässä kantakaupungissa asuvista 75-80 prosenttia asuu mieleisellään alueella, esikaupungeissa asuvista kaksi kolmasosaa on tyytyväisiä.

Sinkut asuvat muita useammin vuokralla, vaikka he haluaisivat asua omistusasunnossa. Yllättäen kantakaupungin yksinasuvat eivät koe asumismenoja laitakaupungin sinkkuja kuormittavampina, vaikka asuminen keskustassa on kalliimpaa. Usein keskustan yksinasuvat ovat varakkaampia kuin lähiöiden sinkut.

Yksin asuvilla nuorilla on jonkin verran muita nuoria enemmän taloudellisia huolia, yksinäisyyttä ja muita ongelmia.

Valtakunnallisen Nuorisobarometrin (2015) mukaan vanhemmiltaan viimeisen puolen vuoden aikana taloudellista tukea oli saanut 63 prosenttia helsinkiläisnuorista. Muissa isoissa kaupungeissa 71 prosenttia nuorista oli saanut tukea kotoa.

Yksinasuvat nuoret naiset kokevat miehiä useammin yksinäisyyttä. Työttömät ovat yksinäisempiä kuin muut.

Yksinasuvien hyvinvointitutkimuksessa läheiset ihmissuhteet nousivat jopa perhesuhteita tärkeämmiksi. Terveys ja ympäristö ovat sinkuille tärkeitä. Fyysinen kunto ja itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi tunteminen ovat myös tavoittelemisen arvoisia hyvinvointitekijöitä. Joka neljäs yksinasuva mies ei hyvinvointitutkimuksessa kokenut itseään rakastetuksi. Naisilla osuus oli 16 prosenttia.

Yksinasuvista 29 prosenttia on tyytymättömiä kulutusmahdollisuuksiinsa. Vähiten tyytyväisiä ollaan sukupuolielämään.

Helsingin yksinasuvat ovat vapaa-ajanviettotavoiltaan jonkin verran muita aktiivisempia ja suhteessa vähemmän perhekeskeisiä. Nuoret yksinasuvat ovat keskimäärin aktiivisempia kuin vanhat, ja kaikista aktiivisimpia ovat hyvätuloisimmat sinkut. Urbaaniin elämäntapaan kuuluu itselle tärkeiden ihmisten tapaaminen, harrastukset, ja ulkonäöstä ja tyylistä huolehtiminen. Naiset ovat hieman miehiä seurallisempia.

Aktiivisesti nettiä käyttävät ovat myös aktiivisempia tapaamaan ystäviään. Kaksi kolmasosaa netissä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelevista myös tapasi ihmisiä viikoittain livenä, kun taas nettiä harvemmin tai ei lainkaan käyttävistä vain vajaa puolet näki ihmisiä joka viikko.

Toisin kuin usein väitetään, somen suurkuluttajilla on muita laajemmat sosiaaliset verkostot ja he liikkuvat enemmän julkisissa tiloissa. Tiiviisti yhteyksiä pitävät ovat yleensä aktiivisia useilla eri tavoilla.

Yksin asuvista melko usein yksinäisiä on 19 prosenttia. Jatkuvasta yksinäisyydestä kärsii neljä prosenttia. Opiskelijat tuntevat enemmän yksinäisyyttä kuin työssäkäyvät. Vähiten yksinäisyyttä kokevat korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Osa kaikista vähiten muita ihmisiä tapaavista yksinasuvista ei tunne lainkaan yksinäisyyttä. Heille yksin oleminen on oma valinta.

Neljällä viidestä yksinasuvasta on lähiomainen ja joka toisella on läheinen ystävä, joka välittää. Neljä prosenttia sanoo, ettei heillä ole ketään, joka välittää.

Eläkeläisten jatkuvasta napinasta huolimatta vähiten pienituloisia yksinasuvia on eläkeläisten joukossa (14,3 %), kun taas alle 25-vuotiaista sinkuista yli puolet on pienituloisia (54 %). Nuorten taloudellista epävarmuutta lisää entisestään tulojen epävarmuus. Pienituloinenkin eläkeläinen tietää rahan napsahtavan säännöllisesti tilille. Erityisen hankalaa on työkyvyttömällä tai työttömällä pääkaupungissa vuokralla asuvalla yksinasujalla, joista 89 prosenttia piti menojen hoitamista hankalana. Edes ruokaan tai lääkkeisiin ei ole rahaa. Yli puolet työttömistä yksinasuvista onkin joutunut turvautumaan toimeentulotukeen.

Hyvin toimeentulevista sinkuista neljä viidesosaa pitää elämänlaatuaan hyvänä. Köyhistä vain puolet arvioi elämänlaatunsa hyväksi. Taloudelliset vaikeudet laskevat miesten elämänlaatua enemmän kuin naisten.

Vuonna 2011 vaimon ja lasten kanssa asuvien miesten työllisyysaste oli 89,7 prosenttia, kun yksin asuvista miehistä kävi töissä vain 57,6. Äiditkin osallistuvat sinkkunaisia useammin työelämään, eron ollessa 20 prosenttia.

Parhaiten yksinasuvat työllistyvät Suomessa pääkaupunkiseudulla. Helsingin, Espoon ja Vantaan sinkut käyvät useammin töissä kuin muun Suomen perheelliset. Pk-seudulla on hyvin tarjolla työpaikkoja, ja toisaalta asumisen ja muiden menojen kalleus pakottavat menemään töihin. Yksinasuvat naiset käyvät yksinasuvia miehiä useammin töissä. Alle 40-vuotiaat sinkkunaiset osallistuvat työelämään enemmän kuin äidit.

Pk-seudun sinkuista lähes 70 prosenttia osallistuu työelämään, kun muualla Suomessa yksinasuvista käy töissä vain 56,7 prosenttia. Naisten työllisyysaste on koko maan sinkkujen kohdalla miehiä korkeampi. Sinkkumiehet tienaavat vähemmän kuin perheelliset miehet, mutta enemmän kuin minkään ryhmän naiset.

Yksinasuvien kulutusmenot poikkeavat hieman muusta väestöstä. Sinkuilla menee muita suurempi osuus kulutusmenoista asumiseen (kallis vuokra), matkustamiseen ja baareihin. Metropolialueen asukkaiden kulutusmenot ovat suuret muuhun maahan verrattuna. Suurin selittäjä on kallis asuminen ja liikennekustannukset, mutta etelän asukkaat käyttävät myös vapaa-aikaan enemmän rahaa kuin muut suomalaiset.

Sinkkujen kauhistelu saattaa kummuta yleisestä urbanismin pelosta. Tutkimustiedon valossa yksinasuvista suurin osa ei poikkea kovinkaan paljoa muusta väestöstä. Melkein kaikki asuvat jossakin elämänsä vaiheessa yksin. Useimmat toivovat itselleen parisuhdetta, jos sopiva ihminen sattuu kohdalle.

Yksin kaupungissa. (Toim.) Jenni Väliniemi-Laurson, Pekka Borg ja Vesa Keskinen. Helsingin kaupungin tietokeskus 2016.

Milleniaalit eli Y-sukupolven edustajat stressaavat ikäryhmistä eniten, väittää American Psychological Association. Nuorilla aikuisilla on myös eniten ahdistusta, unihäiriöitä, syömisongelmia ja työhuolia.

APA:n Stress by Generation -tiedeuutisen mukaan amerikkalaisväestön elämänhallinta näyttää heikkenevän sitä enemmän, mitä nuoremmista aikuisista on kyse. Johtopäätökset perustuvat Stress in America -tutkimukseen.

Y-sukupolvi on myös kaikista huonoin lievittämään stressiä ja ylläpitämään terveellisiä elämäntapoja. Nuoret aikuiset käyttävät muita ikäryhmiä enemmän huonoja stressinhallintakeinoja, kuten juopottelua, syöpöttelyä, tupakointia ja lohtushoppailua.

Milleniaaleista 39 prosenttia sanoi stressinsä vain pahentuneen edellisen vuoden aikana. Kolme neljäsosaa stressaa työstä. Myös raha-asiat aiheuttavat ahdistusta.

Yli puolet oli stressin takia valvonut yöllä viimeksi kuluneen kuukauden aikana, ja 44 prosenttia tunsi itsensä ärtyneeksi tai vihaiseksi. 62 prosenttia on yrittänyt keksiä rentoutumiskeinoja, mutta vain 29 prosenttia on onnistunut lievittämään stressiä.

Nuorista aikuisista vain 27 prosenttia syö terveellisesti ja vajaa kolmannes nukkuu riittävästi.

The Huffington Post on listannut kahdeksan huonoa tapaa, joiden takia milleniaalit ovat stressaantuneita, ahdistuneita ja epätuotteliaita.

1. Huonot yöunet. Jatkuva kännykän, padin tai kannettavan räplääminen pilaa unirytmin ja verottaa sekä unen pituutta että laatua.

2. Kehnot ravintotottumukset. Syödään mitä sattuu ja koska sattuu. Nuorilla aikuisilla on liian pitkät ateriointivälit, jolloin verensokeri laskee liian alas. Väsyneenä mätetään epäterveellistä ruokaa liikaa, ja saadaan verensokeri liian ylös. Terveellistä ruokaa pitäisi nauttia pieniä annoksia muutaman tunnin välein, jotta stressi pysyisi loitolla ja tuottavuus korkealla.

3. Liikaa kahvia. Jatkuva kofeiinin litkiminen aiheuttaa sydämen pamppailua, hikoilua ja seinille hyppimistä. Hermostuneena on vaikea saada asioita tehtyä hyvin. Liiallinen kahvinjuonti voi myös aiheuttaa kehon kuivumista.

4. Istuminen. Joidenkin tutkimusten mukaan jatkuva istua röhnöttäminen aiheuttaa ahdistuneisuutta. Enemmän aikaansaava ihminen harrastaa taukojumppaa ja pyrähtelee välillä hakemaan vaikka lasin vettä. Töitä kannattaa myös välillä tehdä seisten.

5. Puhelin. Amerikkalaisopiskelijat käyttävät kännykkää keskimäärin yhdeksän tuntia päivässä. Puhelin on kiva ja hyödyllinen kapistus, mutta puhelinviihde ja pelit nostavat keskushermoston aktiivisuutta aiheuttaen hermostuneisuutta ja lisääntyvää ahdistuneisuutta. Jatkuva somessa roikkuminen on yhteydessä masennukseen.

6. Aina saavutettavissa. Nuorten mielestä kahdeksasta neljään konttorilla kykkiminen on älyttömyyden huippu. Ihminen voi olla töissä missä ja milloin vain. Ongelmana on jatkuva varuillaanolo. Oman mielenterveyden ja mielenrauhan takia kannattaisi välillä estää työn tunkeminen yksityiselämään, ts. sulkea puhelin ja tietokone ja koko ulkomaailma vaatimuksineen, ja keskittyä johonkin muuhun kiinnostavaan.

7. Netflix ja chillailu sohvalla. Monet nuoret aikuiset kertovat rentoutuvansa hyvän leffan tai sarjan parissa, mutta tutkimus sanoo muuta. TV:n töllöttäminen ei oikeasti vähennä stressiä, vaan telkkarin tai tietsikan ääressä chillaavat ovat muita ahdistuneempia ja masentuneempia. Lyhytaikainen lepo tekee toki hyvää, mutta varsinaisen virkistymisen saa paremmin kävelylenkillä tai puuhastelemalla jotakin kivaa tai hyödyllistä.

8. Ahdistuneiden seura. Moni ajattelee samanhenkisen seuran auttavan, mutta jos aina hakeutuu muiden stressaantuneiden tai masentuneiden ryhmään, ei ole mitään mahdollisuuksia piristyä tai reipastua. Itse asiassa negatiivisuus tarttuu ja syvenee. Kannattaa hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka saavat olon tuntumaan paremmalta. Hyvän tapaamisen jälkeen olo on hyvä, tasapainoinen ja tyyni. Ikävät ihmiset vaarantavat kaikkien terveyden.

Jatkuva stressi ja ahdistuneisuus voivat pitkittyessään aiheuttaa mm. sydänvaivoja, migreeniä ja suolisto-oireita. Nuorena on helpompi muuttaa tapoja kuin vanhana. Miksi ei aloittaisi jo tänään?

Mietitkö ensitreffeillä toisen lapsuutta? Kysytkö mahdollisen kumppanin perhesuhteista? Ehkä kannattaisi, sillä lapsuudenperhe näyttää vaikuttavan ihmisen parisuhdetaitoihin voimakkaasti.

Psykologiassa jo pitkään muodissa ollut kiintymyssuhdeteoria on jälleen saanut vahvistusta Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston tutkimuksissa. Harvinaisen kauan kestänyt pitkittäistutkimus amerikkalaisista nuorukaisista vahvistaa hyvän lapsuuden ja tunne-elämän säätelytaitojen yhteyden.

Bostonin yliopisto tutki toisen maailmansodan aikana teinipoikien psykologista hyvinvointia ja poikien suhdetta vanhempiinsa. Tutkijat myös havainnoivat perheen ihmissuhteiden toimivuutta ja perheenjäsenten kommunikaatiotaitoja. Samoja poikia on seurattu läpi elämän.

Millaiset suhteet pojalla on äitiinsä ja isäänsä? Millainen ilmapiiri perheessä on? Tutkijat haastattelivat ja tarkkailivat erilaisista oloista tulevia teinipoikia. Jopa sotien ja muiden yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä jotkut saavat kasvaa rakastavassa huolehtivassa perheessä, jossa perheenjäsenillä on lämpimät suhteet toisiinsa. Perheen kiintymyssuhteiden laatu saattaa ratkaista loppuelämän ihmissuhteiden tasapainoisuuden.

Hyvissä perheissä, eli sellaisissa perheissä, joissa vanhempien huolehtiva rakkaus on ravinnut jälkikasvua, kasvaa miehiä, jotka vielä keski-iässä ja vanhuuden kynnyksellä pystyvät muodostamaan parempia parisuhteita kuin huonossa kasvuympäristössä varttuneet.

Hyvän lapsuudenperheen opit ovat yhteydessä keskivertoa tasapainoisempaan tunne-elämään, parempaan tunteiden säätelykykyyn ja lämpimämpään parisuhteeseen. Hyvän perheen pojat pystyvät aikuisina suhtautumaan parisuhteen tai perheen ongelmiin rakentavammin, ja jopa huumorilla, verrattuna huonossa ympäristössä kasvaneisiin poikiin. Heikon lapsuuden saaneet eivät pysty yhtä hyvin muodostamaan luottamussuhteita myöhemmin elämässään.

Heikommat tunne-elämän säätelytaidot näkyvät esimerkiksi vihamielisyytenä, umpimielisyytenä tai aggressiivisuutena. Tunteita tukahdutetaan, niitä ei ymmärretä tai ne ryöpsähtävät yli.

Tunne-elämän säätelytaitojen on jo pitkään huomattu olevan yhteydessä sekä henkilön omaan hyvinvointiin että hänen ihmissuhteidensa laatuun. Tunne-elämän säätelykyky vaikuttaa selvästi parisuhdetyytyväisyyteen ja parisuhteen pysyvyyteen.

Tutkijoiden mukaan on ensiarvoisen tärkeää tukea lapsiperheitä kasvatustehtävässä ja puuttua ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Onnellisesta lapsuudesta näyttää seuraavan onnellisempia aikuisia ja parempia kumppaneita ja vanhempia.

Robert J. Waldinger & Marc S. Schulz: The Long Reach of Nurturing Family Environments. Links With Midlife Emotion-Regulatory Styles and Late-Life Security in Intimate Relationships. Psychological Science. September 2016.

Catherine Caruso: Men with Happier Childhoods Have Stronger Relationships in Old Age. Scientific American Mind 19.10.2016.

Neljän vuoden tauon jälkeen Riku Korhoselta on ilmestynyt uusi elämän kauheudesta kertova romaani. Korhosen miehet katsovat maailmaa hieman sivusta. Elämän hyytävä kauneus pilkistää dystopian varjosta. Tällä kerralla seikkaillaan Turun esikaupunkialueella, hyvinvoivien ihmisten nurmikoilla, olohuoneissa ja sairaissa mielissä.

Korhosen kuvaus parisuhteesta on rehellinen, vaikka näkökulma on pääasiassa itsekeskeisen, lievästi tarkkaavaisuushäiriöiseksi esitellyn Eero-paintball-yrittäjän tajunnanvirtaa. Hienoa on, ettei naista, vaimoa typistetä vain tietynlaiseksi ohueksi ihmistyypiksi. Naisessa voi olla myös vihaa, joka ryöpsähtää yllättäen yli.

”Raivo osasi kannatella itseään. Tämä ei ollut hän, eikä tuo Eero. Eikä mikään silti ollut vierasta. Heidän huoneissaan oli yhdessä maalatut seinät, ja tällaista he toisilleen tekivät, olipa syy raha, politiikka, työ, ruoka, kasvattaminen tai seksi. Abstrakteja sotia, verenmaku suussa.”

Päähenkilö rakastaa leikkiaseilla puuhailua. Suuret suunnitelmat kuuluvat luonteeseen. Ensin vaimo ei enää usko häneen, sitten työkaveritkin pehmenevät pullamössömiehiksi. Palaverissa hermostuminen johtaa vanhojen kavereiden nimittelyyn, kotona iskee katumus. Mikä miehiä yhdistää? Sota naisia vastaan?

”Hän muisti edellistalvisen illan, jolloin he kolme olivat saunoneet hänen luonaan. Kaikki olivat samaan aikaan aviokriisissä, ja kaikkien vaimot syyttivät heitä narsismista. Se oli ilmeisesti nykynaisten reseptiselitys rakkauden varjopuolille. He saunoivat, nauroivat vaimoille ja itselleen ja päättivät perustaa bändin nimeltä Eronneet narsistit.”

Korhonen kuvaa oivasti pariskuntien ystävyyssuhteita. Nuoruuden köyhäily, häröily ja uho vaihtuu aikuisuuden banaaleihin tosiasioihin ja keski-iän kynnyksellä olevien parien väsyneeseen arkeen. Luisu sovinnaisuuteen alkaa yhden basilikan ostamisesta. Sen jälkeen olet myynyt pikkusormesi sisustamiselle.

Mikä on keskiluokkaisen lähiöihmisen parasta kesäpuuhaa kotiseudulla? Eero, vaimo ja lapset viettävät päivää rannalla. Tavallisuuden pinnan alla Eero suunnittelee kummia ja vaimo muistelee vanhoja.

”Aino muisti toukokuisen keskustelun, jossa hän oli sanonut tuntevansa itsensä seksuaalisesti laiminlyödyksi ja rumaksi, ja Eero oli tulistunut ja marssinut ympäri olohuonetta ja huutanut: Miehellä on oikeus panna omaa vaimoaan huonosti.
Aino nauroi ja sanoi ääneen, mitä oli juuri muistanut.
- Se on sekä hauskin että surullisin asia mitä olet sanonut.
- Sinä se saat musta parhaat puolet esiin.
- Voi luoja. Halaa mua.”

Eeron ja Ainon avioliitto ei vastaa kummankaan odotuksia ihanasta rakkaussuhteesta. Kuusivuotiaat kaksostytöt vievät Ainon voimat. Eero on jättänyt naistenmiehen elämän taakseen ja yrittää olla hyvä aviomies. Elämä on tylsää, seksi ei innosta. Ainon unesta alkanut idea itää Eeron hieman lennokkaassa mielessä ja hän alkaa kehitellä avioliiton pelastussuunnitelmaa. Avuksi hän päättää rekrytoida Larin.

Eeron vastaeronnut, onneton opiskelukaveri Lari on päättänyt lopettaa parisuhteiden harrastamisen kokonaan. Kaikki menee naisten kanssa pieleen. Larin kesä on huvennut yhden petollisen naisen pakkomielteiseen ajatteluun ja pyöräilyyn ympäri helteistä Turkua. Lari ei tahdo mukaan Eeron suunnitelmaan, mutta löytää itsensä toteuttamassa kaverinsa fantasiaa. Näinkö käy löperöille miehille, joiden pomokaveri päättää, että nyt repästään jätkät?

Mitä tapahtuu kun modernin elämän kyykyttämä mies alkaa etsiä myyttistä äijää itsestään ja yrittää tehdä vaimonsa eroottisesta fantasiasta totta? Eero ei tyydy vaimon fiilistelemään liian hempeään tarinaan, vaan päättää tehdä romanttisen viikonlopun ”kunnolla”. Ainon uni muuttuu Eeron seikkailukertomukseksi, josta pitää löytyä aggressiivisuutta ja yllätyksiä.

Eero ja Lari tekevät modernin vaimonryöstön, mutta romanttinen viikonloppu vuokramökillä päättyy karmeasti. Sattuma sotkee esikaupunkikuninkaan tielle seudun pohjasakkaa. Kunnon mies ei pystykään suojelemaan vaimoaan.

”Kun miehet alkavat elvyttää vanhoja myyttejä, naisten on paras valmistautua uusiin kyyneliin.”

Tällainenko on suomalainen parisuhde vuonna 2016?

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan. WSOY 2016.

Nuorilla naisilla on eri tutkimuksissa ja kyselyissä todettu olevan jyrkän kriittinen käsitys omasta kehostaan. Huono kehonkuva on yhteydessä elämän mielekkyyteen, seksuaaliterveyteen ja parisuhteen laatuun.

WHO:n mukaan hyvä seksuaaliterveys tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hyvää fyysistä suorituskykyä. Emotionaalinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi vaikuttavat seksuaaliterveyteen. Pelkkä toimintahäiriön tai sairauden puuttuminen ei vielä johda hyvään seksielämään.

Seksuaaliterveyden tutkijat halusivat selvittää miten kehonkuva, seksuaalinen toimintakyky ja parisuhde vaikuttavat nuoren naisen seksuaaliterveyteen ja tyytyväisyyteen.

Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä toteutettuun tutkimukseen osallistui 2 685 alle 36-vuotiasta lääketiedettä opiskelevaa naista. He vastasivat anonyymisti netissä seksuaalista toimintakykyä mittaavaan the Female Sexual Function Index FSFI -testiin sekä oman kehon hyväksymistä mittaavaan the Self-Acceptance of the Body Scale -kyselyyn.

Vastaajien piti ilmoittaa ovatko he olleet vakituisessa parisuhteessa viimeisen puolen vuoden aikana. Mikäli olivat, pyydettiin heitä arvioimaan parisuhteen laatua. Oliko kyseessä ihastus, rakkaus, ystävyys vai riitaisa suhde?

Eri osatekijöiden keskinäisten vaikutussuhteiden selvittämiseksi aineisto myllytettiin eri tilastoanalyysien läpi (Spearmanin korrelaatio, Kruskal-Wallis ja varianssianalyysi).

Seksuaalisesti aktiivisten naisten keskuudessa tavallista korkeammat FSFI-tulokset olivat yhteydessä hyvään oman kehon hyväksymiseen ja vakituiseen parisuhteeseen. Parisuhdettaan ihastukseksi tai rakkaudeksi kuvanneet naiset saivat kaikista korkeimmat seksuaalisen toimintakyvyn pisteet.

Sinkkunaiset ja parisuhdettaan ystävyydeksi tai riitaisaksi kuvaavat naiset saivat keskimääräistä matalammat pisteet. Seksuaaliseen hyvinvointiin vaikuttivat sekä oman kehon hyväksyminen että parisuhteen laatu. Tyytyväisyys omaan kehoon taas vaikutti voimakkaasti seksuaaliterveyteen etenkin sinkuilla ja huonossa parisuhteessa olevilla nuorilla naisilla. Ts. oman kehon rakastaminen suojaa huonossa parisuhteessa ja lieventää sinkkuuden mukanaan tuomaa heikompaa seksuaalista tyytyväisyyttä.

Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että tarvitaan psykologisia interventioita nuorten naisten kehonkuvan parantamiseksi - ja seksuaaliterveyden ja seksielämän kohentamiseksi. Mistä aloitetaan? Riittävätkö psykologiset interventiot? Pitäisikö myös kulttuurin muuttua?

Stephanie Wallwiener et al.: Sexual Function Is Correlated With Body Image and Partnership Quality in Female University Students. The Journal of Sexual Medicine. October 2016.

Suomalaistutkijat ovat kyseenalaistaneet joitakin urologian todeksi luultuja uskomuksia erektio-ongelmista. Åbo Akademin tutkijat Daniel Ventus ja Patrick Jern ovat löytäneet erektiohäiriöiden ja liikunnan välillä sen kaltaista korrelaatiota, että heidän mukaansa jatkossa on syytä tutkia entistä tarkemmin, josko liikunnalla voitaisiin tehokkaasti hoitaa erektio-ongelmia.

Monien erektiovaikeuksien on luultu olevan pysyviä, elinikäisiä. Esimerkiksi ennenaikaisen siemensyöksyn on ajateltu olevan synnynnäinen hormonitoimintaan liittyvä häiriö. Suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa on kuitenkin löydetty merkkejä siitä, ettei kaikkia häiriöitä vielä ymmärretä täysin. Lähes puolet ”elinikäisen” ennenaikaisen siemensyöksyn diagnoosin saaneista miehistä oli myöhemmin päässyt eroon ongelmastaan. Diagnostiikassa on siis ongelmia.

Miten elintavat vaikuttavat ennenaikaiseen siemensyöksyyn? Alkoholinkäyttö, paino ja liikuntatottumukset voivat vaikuttaa ennenaikaiseen laukeamiseen ja erilaisiin muihin erektiohäiriöihin. Vahvin yhteys löytyi liikunnan ja nopean siemensyöksyn välillä. Kärsivätkö hätäisestä laukeamisesta eniten liikuntaa karttavat miehet? Åbo Akademin tutkimuksessa on käytetty suomalaisaineistoa.

Tarkempia tutkimustuloksia odotellessa kannattaa ehkä lähteä lenkille ja salille. Liiallinen urheilu ja etenkin vääränlaisen kemian käyttö rokottavat mieskuntoa. Sopiva paino, kohtuullinen päihteidenkäyttö, tupakoinnin välttäminen, hyvä ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat parhaita keinoja ennaltaehkäistä ja hoitaa jo alkanutta erektiohäiriötä. Erilaiset erektio-ongelmiin kehitetyt lääkkeet aiheuttavat lähes aina ikäviä sivuvaikutuksia. Osa lääkkeistä voi jopa aiheuttaa vaaraa terveydelle. Liikkuminen on lähes ilmaista ja sivuvaikutukset ovat hyvät.

Daniel Ventus & Patrick Jern: Lifestyle Factors and Premature Ejaculation: Are Physical Exercise, Alcohol Consumption, and Body Mass Index Associated With Premature Ejaculation and Comorbid Erectile Problems? The Journal of Sexual Medicine. October 2016.

Daniel Ventus, Mari Ristilä, Annika Gunst, Antti Kärnä, Stefan Arver, Juhana Piha & Patrick Jern: A Longitudinal Analysis of Premature Ejaculation Symptoms Raises Concern Regarding the Appropriateness of a ”Lifelong” Subtype. European Urology Focus. February 2016.