Suhteet & seksi

Fiksua kumppania etsivän kannattaa kääntää katseensa sijoittajiin, mikäli uskoo kotimaista ison aineiston tutkimusta.

Osakesijoittajia kutsuttiin vielä viime vuosituhannella keinottelijoiksi. Säästäminen ja sijoittaminen on yleistynyt, eikä tulevaisuuden vaurastujia kummeksuta enää niin paljon.

Nuorten sukupolvien eläkeleikkurit käytännössä pakottavat kaikki ihmiset miettimään tulevaisuutta, sillä kädestä suuhun eläminen ei välttämättä tule olemaan jatkossa kovin helppoa.

Osakesijoittaminen on historiassa ollut pitkällä aikavälillä paras tapa vaurastua. Tulevaisuuden kannalta näyttäisi olevan fiksua sijoittaa osakkeisiin tai avioitua osakesijoittajan kanssa - ainakin jos sijoittaja on erityisen älykäs. Ja niinhän osakesijoittaja usein on.

Toimittaja Karo Hämäläinen muistuttaa 3.5.2017 Taloustaito Bonuksessa sijoittamisen fiksuudesta. Joulukuussa 2011 The Journal of Financessa julkaistu ”IQ and Stock Market Participation” -artikkelista käy ilmi, että älykkyys korreloi selvästi osakesijoittamisen kanssa.

Mark Grinblattin, Matti Keloharjun ja Juhani Linnoinmaan tutkimuksessa seurattiin Suomen armeijan käyneiden miesten palikkatestien tuloksia ja myöhempää sijoitustoimintaa vuosina 1982-2002. Yli 158 000 suomalaisen miehen älykkyystestituloksia verrattiin mm. hallintarekisteri- ja verotietoihin myöhemmin elämässä.

Puolustusvoimien testeissä arvosanoja annetaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Yhdeksän on paras. Todennäköisimmin varusmies saa noin viitosen tuloksen. Ykkösen ja ysin ryhmään sijoittuu kumpaankin noin neljä prosenttia testatuista.

Matalimpaan älykkyysryhmään kuuluvista miehistä vain vajaa kymmenen prosenttia sijoitti osakkeisiin tai rahastoihin armeijan jälkeen, kun taas älykkäimmän ryhmän miehistä lähes puolet omisti osakkeita. Tutkimusryhmä selvitti myös miesten sijoitusten onnistumista. ”IQ, Trading Behavior, and Performance” -artikkelissa (Journal of Financial Economics, 2012) selostetaan tarkemmin erilaisten sijoittajien toimintatapaa.

Älykkäimmät menestyivät sijoituksissaan paremmin kuin vähemmän älykkäät. Älykkäät mm. hajauttivat salkkunsa paremmin. He omistivat useampia erilaisia osakkeita ja rahastoja kuin älykkyystesteissä heikosti menestyneet. Älykkäät osasivat aikatauluttaa ostonsa ja myyntinsä fiksummin kuin muut, ja he saivat myös pidettyä kaupankäyntikulunsa matalampina. Lisäksi älykkäät ymmärsivät veroseuraamukset muita paremmin.

Monet perivät osakkeita tai oppivat sijoittamisen taidot ja tavat jo kotona. Tutkijat poissulkivat iän, terveyden, koulutuksen ja perhetilanteen tuloksista. Älyn ja sijoittamisen sekä sijoitusmenestyksen korrelaatio säilyi vahvana. Äly ja sijoittaminen korreloivat jopa vahvemmin kuin äly ja koulutus, tai äly ja tulot.

Tulokset voidaan yleistää myös naisiin. Mitä korkeampi älykkyys, sitä todennäköisemmin nainen on pörssisijoittaja.

Tuore Yhdysvaltalaistutkimus paljasti syyn seksistisen huumorin viljelylle: maskuliinisuudestaan epävarmat miehet yrittävät tehdä pesäeroa feminiinisiin piirteisiin. Angloamerikkalainen lehdistö kommentoi tulosta yllättäväksi.

En usko, että Suomessa kukaan tästä yllättyy. Kaikki tuntemani miehet ja naiset pitävät näitä miehisyydestään meteliä pitäviä uhoajia ja naisista ja homoista halventavia vitsejä vääntäviä miehiä lähinnä säälittävinä. On ihan selvää, ettei luontevasti miehekkään miehen tarvitse yrittää vakuutella muita maskuliinisuudestaan. Miehekäs mies voi toki olla myös homo.

Western Carolinan yliopiston psykologian tutkijat testasivat asiaa kuitenkin heteromiehillä. Miesten persoonallisuus, asenteet ja huumorin tyyli selvitettiin kahdella kyselyllä. Mitä epävarmempi mies oli omasta maskuliinisuudestaan, sitä enemmän hän piti seksistisen huumorin viljelyä ja homoille nauramista hyvänä juttuna.

Hyvää huumoria on uhanalaisen miehuuden omaavan miehen mukaan mm. naisten käskeminen takaisin keittiöön, tai topakan naisen kyseenlaistaminen vihjailemalla hänelle, että nyt on varmaan se aika kuukaudesta.

Tutkijat epäilivät työpaikoilla melko yleisen naisten häirinnän johtuvan juuri siitä, että jotkut miehet kokevat naisten menestymisen työelämässä uhkaavan omaa asemaansa. Joidenkin miesten on hankala hyväksyä esimerkiksi nainen pomona.

Työpaikoilla ja yhteiskunnassa muutenkin tulisi auttaa maskuliinisuustraumasta kärsiviä miehiä. Naisten ja homojen ihmisoikeuksia ei voi oikein perua, joten mikä avuksi epävarmojen miesten itsetunnon pönkittämiseksi? Naisilla ja homoilla on oikeus elää rauhassa, ilman kiusaamista, pilkkaa ja vähättelyä. Mikä olisi hyvä, rakentava tapa palauttaa kaikkien miesten itsekunnioitus?

Jään seuraavaksi odottamaan psykologien tutkimusta naisten viljelemästä miehiä vähättelevästä huumorista. Esimerkiksi Suomessa miehet halutaan usein ”laittaa ulkoruokintaan”, miehet puetaan naisten ostamiin vaatteisiin, eikä mies osaa ”edes kananmunaa keittää”, vaikka olisi insinööri tai professori. Onko miehiä pilkkaava nainen epävarma naiseudestaan? Harrastavatko nuoret naiset miehiä vähättelevää ”huumoria”?

Onko sinulla mäkättävä vaimo tai murjottava mies? Hänen tyytymättömyytensä saattaa johtua laiminlyödyistä tarpeista.

Tyytymättömän kumppanin tarve läheisyydelle, seksille, yhdessäololle, älykkäälle keskustelulle tai yhteiselle hauskuudelle on ehkä pahasti laiminlyöty.

Jokainen on joskus väsynyt, huonotuulinen tai haluton. Jos parisuhteen toinen osapuoli on koko ajan kiukkuinen tai onneton, kannattaa syy selvittää.

Monessa parisuhteessa työ, harrastukset, karkkipussi, päihteet, kaverit, pelit, some tai salarakas vie oman kumppanin tarvitsemaa aikaa ja tilaa. On täysin normaalia kaivata yhteistä laatuaikaa oman rakkaan kanssa. Parille kannattaa kertoa, jos tuntuu siltä, että omiin tarpeisiin ei vastata.

Parisuhde on vuorovaikutusta. Jos toinen jää mielestään paitsi jostain tärkeästä ja oleellisesti juuri parisuhteelta yleensä odotetusta asiasta, tulisi asiasta voida keskustella rauhassa ja järkevästi.

Yleensä kumppani ei ole tarkoittanut loukata toista tai evätä häneltä mukavia asioita. Useimmat ihmiset haluavat toisilleen hyvää.

Kumppani voi olla niin väsynyt, ettei jaksa huolehtia toisen tarpeista. Hyvä jos pystyy itse sätkimään arjesta läpi. Joutuuko hän kenties tekemään niin paljon ansio- tai kotitöitä, ettei hän yksinkertaisesti ehdi huomioimaan sinua?

Joskus toinen on niin tarvitseva, ettei kukaan aikuinen ihminen voi vastata hänen tarpeisiinsa. Silloin on syytä mennä ammattiauttajalle selvittämään kovan tarvitsevuuden syitä.

Toisinaan odotukset kumppania kohtaan ovat ylimitoitetut. Hyvä parisuhde tarjoaa yleensä paljon tai vähintään jonkin verran läheisyyttä, kumppanuutta, seksiä, turvaa ja yhdessäoloa. Jos toinen odottaa parisuhteelta jatkuvaa tarpeiden tyydytystä kaikilla elämän osa-alueilla, ei tällaiseen rakkauteen yleensä kukaan pysty, eikä tarvitsekaan pystyä.

Tasapainoinen terve aikuinen toteuttaa itseään myös työssä, harrastuksissa, omien kavereiden kanssa yms. Kahden aikuisen ihmisen onnellisessa suhteessa on aika usein kaksi omasta elämästään nauttivaa ihmistä. Kaksi ihmistä, jotka molemmat antavat ja saavat.

Jotkut evoluutiopsykologit sanovat, että ihmisiä on kahdenlaisia. Yhdet ovat parisuhdeuskollisia, toiset haluavat paljon kumppaneita.

Onko taipumus pettämiseen biologista vai vain huonoa käytöstä?

Psykologian tutkijat ovat löytäneet alustavaa todistusaineistoa fysiologisiin eroavaisuuksiin ihmisten välillä.

Englannissa ja Yhdysvalloissa haastateltiin miehiä ja naisia heidän parisuhdemieltymyksistään. Miehistä reilu puolet ja naisista vajaa puolet toivoi useita kumppaneita ja paljon seksiä. Toinen joukko kaipasi yhtä erittäin läheistä parisuhdetta, joka kestää.

Tutkijat pyysivät myös kuvan ihmisten kädestä. Miehillä oli naisia useammin pitkä sormussormi. Professori John Manning on jo yli 20 vuoden ajan tutkinut ihmisten sormien pituutta. Jos nimetön on pitkä suhteessa etusormeen, on huomattu henkilön pärjäävän muita paremmin mm. jalkapallossa ja juoksussa.

Nimetön venähtää pitkäksi jos vauva on kohdussa ollut runsaassa testosteronikylvyssä. Pitkän nimettömän omaavat ihmiset ovat paitsi parempia urheilijoita, myös ilmeisesti keskimäärin rohkeita ja pelottomia. Tämä pätee siis myös naisiin.

Pitkä nimetön saattaa korreloida myös runsaiden seksihalujen ja useiden partnereiden kaipuun kanssa. Miesten korkeampi testosteronitaso saattaa osittain selittää miesten hieman naisia yleisemmän taipumuksen pettää kumppaniaan seksuaalisesti.

Jos siis haluat uskollisen, läheisen kumppanin loppuelämäksi, voit turvautua kahteen pikatestiin. Kysy mitä mieltä kumppanisi on uskollisuudesta, sopivasta määrästä seksiä, ja kuinka monen kanssa hän haluaisi sitä harrastaa. Voit myös katsoa minkä pituiset sormet hänellä on. Jos nimetön on etusormea pidempi, voi olla, että uskollisuus on rakkaallesi hieman haastavaa.

Pitkän parisuhteen salaisuus näyttää olevan kahden sellaista kovasti arvostavan ihmisen pariutuminen keskenään. Länsimainen kulttuuri tukee yksiavioisuutta vahvasti.

Ehkä seksillä hurvittelijat joutuvat länsimaissa turvautumaan sarjamonogamiaan, vai onko kulttuurimme nykyään salliva useita kumppaneita harrastaville?

Haluatko oppia ymmärtämään itseäsi paremmin? Onko sinulla ongelmia parisuhteessa? Riiteletkö paljon muiden ihmisten kanssa?

Parisuhdekeskus Katajan pariterapeutti Sari Liljeström on kirjoittanut kirjan parisuhteen vuorovaikutuksesta. Siinä Liljeström esittelee tietoisuuden kartan, josta on apua oman elämän osa-alueiden hahmottamiseen.

Tietoisuuden kartta auttaa erottelemaan tosiasiat ajatuksista, kehon reaktioista, tahdosta ja tunteista. Usein ihmiset sekoittavat omat tulkintansa tosiasioihin.

”On jo liian myöhä” on tulkinta, ajatus. ”Kello on 22.30” on tosiasia.

”Meillä on liikaa velkaa” on ajatus. ”Meillä on 50 000 euroa asuntovelkaa” on tosiasia.

”Täällä on kylmä” saattaa olla tuntemus kehossa, ehkä ihminen palelee. Palelu voi johtua siitä, että on oikeasti kova pakkanen, tai sitten henkilöä väsyttää ja hän palelee sen takia. ”Ulkona on 15 astetta lämmintä” on tosiasia.

Tosiasiat, ajatukset, tahto, tunteet ja tuleva toiminta kuuluvat puheessa erilaisina ilmaisuina. Kehon reaktiot paitsi tuntuvat omassa kehossa, myös näkyvät ulospäin muille.

Tietoisuuden lisääntyminen auttaa puhumaan muille ihmisille järkevämmin ja selvemmin kuin pelkkien subjektiivisten tulkintojen varassa eläminen. Tietoisuuden lisääntyminen helpottaa myös muiden ihmisten kuuntelemista.

Jotkut hikeentyvät herkästi ja alkavat huutaa ja kiukutella muille ihmisille, vaikka reaktioiden syy ei olisi ollenkaan heissä. Omien ajatusten ja tunteiden erotteleminen todellisesta maailmasta auttaa pääsemään irti liian voimakkaista reaktioista.

Neutraali, todistettavissa oleva aines eli tosiasiat kertovat täsmällistä tietoa ulkomaailmasta, muista ihmisistä ja olosuhteista. Muiden ilmeet ovat aistihavaintoja ja tulkintoja, mutta ne mielletään usein tosiasioiksi.

Kulmien kurtistus on tosiasia. Emme välttämättä tulkitse kulmien kurtistusta ja silmien pyöritystä oikein. Oliko toinen kenties ärsyyntynyt, vihainen vai hämmästynyt?

Ihmiset tulkitsevat tosiasioitakin eri tavoin. Ihmiset myös muistavat tosiasiat omalla tavallaan, ja jokainen uskoo, että hänen omat muistonsa ovat tosiasioita.

Pyrkimys löytää yhteinen käsitys tosiasioista auttaa kuitenkin suhdetta eteenpäin. Kun molemmat hahmottavat, miten toinen käsittää todellisuuden, ollaan jo paljon lähempänä yhteistä todellisuutta.

Ajatukset kuvaavat valtaosaa tietoisuuden toiminnasta. Yleensä ihmiset myös puhuvat ajatuksistaan eniten. Johtopäätökset, tulkinnat, arvostukset, luulot ja uskomukset värittävät puheitamme. Useimmiten ajatukset sisältävät aika vähän oikeasti objektiivista ainesta. Ajatukset suodattuvat kaiken kokemuksen, opitun ja ennakkoluulojen läpi. Ihmisillä on taipumus arvostaa omia ajatuksiaan. Muiden ajatukset ovat hienoja silloin, kun ne muistuttavat omia käsityksiämme.

Tunteet ovat kokemuksen energisin alue. Erilaiset elämäntilanteet synnyttävät monenlaisia tunteita: hyvää mieltä, huolta, kiukkua, haikeutta, loukkaantumista jne. Arvot ja tarpeet määrittävät tunteita. Tunteet viestivät meille siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Tunteet ovat spontaaneja reaktioita ihmiselle tapahtuvista asioista. Ihmisten on hyvin vaikea ohjata edes omia tunteitaan.

Kehon reaktiot kertovat intuitiivisesta reaktiosta ulkopuoliseen maailmaan. Keho kertoo mitä mieltä olemme ihmisistä ja tapahtumista. Fysiologinen reaktio on tunteiden pohjalla. Kehon viestejä kannattaa kuunnella tarkasti, etenkin vaaratilanteissa.

Tahto ei voi tulla ulkoa annettuna. Oma tahto on sisäinen halu ja tarve, toive, pyrkimys, tavoite tai päämäärä. Sen hahmottaminen on monille vaikeaa. On helpompi tietää, mitä ei tahdo. Oman tahdon löytäminen ja ilmaiseminen rakentavasti ja rauhanomaisesti on yksi ihmiseksi kasvamisen suurista tehtävistä. Oman tahdon puolustaminen, rajojen asettaminen, mutta myös joustaminen ja vapaaehtoinen omasta tahdosta luopuminen toisen hyväksi ovat itsenäisen aikuisen ihmisen tunnusmerkkejä.

Tunnistettu tahto tuo paljon energiaa, jonka avulla voi saavuttaa asettamiaan päämääriä, ja löytää rohkeutta ja sinnikkyyttä toteuttaa niitä.

Tietoisuuden eri osa-alueiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan vallitsevaa tilannetta. Moni jää tässä kohtaa paikoilleen vatvomaan.

Suhteen tai elämäntilanteen analysoiminen ei johda mihinkään, jos ei toimita tulevaisuuden eteen. Miten uusi aiempaa parempi ymmärrys näkyy toimintana?

”Meidän pitäisi keskustella tästä asiasta” kuvaa ajatuksia ja tahtotilaa. ”Keskustelemme tästä perjantaina kello 20” ilmaisee täsmällisesti ja selvästi, mitä tulen tekemään asian suhteen, ja missä aikataulussa.

”Meidän pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä” on ajatus ja toive. Omasta halusta kertominen toiselle on tärkeää. Parisuhde voi jäädä pelkäksi toiveajatteluksi, ellei aietta toteuteta. ”Varataan ensi viikonlopuksi hotellihuone Turusta ja ollaan kahdestaan koko viikonloppu” on tulevan toiminnan suunnittelua ja toivottavasti myös toteuttamista.

Sari Liljeström: Vuorovaikutustaidot parisuhteessa. Kataja-Parisuhdekeskus ry 2012.

Tietoisuuden taidoista on hyötyä myös tarkkaavaisuushäiriöisille. Tässä linkissä näkyy kuva tietoisuuden kartan kakkarasta.

Millä perusteella ihmiset valitsevat ystävänsä? Tutustutaanko ihmisiin vain sattumalta, vai valikoidaanko ystävät jonkin kriteerin mukaan?

Usein varhaiset ystävyyssuhteet perustuvat siihen, että asutaan samassa talossa tai ollaan samalla luokalla viereisissä pulpeteissa. Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että jo puolistoistavuotias valitsee ystäväksi samannäköisen lapsen.

Yalen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että ystävillä on hämmästyttävän samankaltaiset geenit. Saattaa olla, että ystävät valitaan hajun perusteella.

”Friendship and natural selection” -artikkelissa esitellään suuren sydäntutkimusaineiston avulla löytyneitä havaintoja ystävyyssuhteista ja perimästä. Läheisillä ystävillä on yllättävän paljon toisiaan muistuttava dna.

Helsingin yliopiston ja Väestöliiton tutkimuksessa huomattiin, että persoonallisuus vaikuttaa selvästi ystävien valintaan. Tutkimuksessa käytettiin yli 12 000 hengen brittiaineistoa.

Ulospäinsuuntautuneet ja sovinnolliset ihmiset etsiytyvät yleensä samankaltaisten ihmisten seuraan. Heidän ystävänsä asuvat yleensä lähellä ja aikaa vietetään yhteisissä illanistujaisissa ja samanhenkisten riennoissa. Perinteet, pitkät ystävyyssuhteet ja samanlaiset harrastukset ovat arvossaan.

Persoonallisuudeltaan avoimilla ihmisillä on enemmän erilaisia ystäviä. Hyvät ystävät saattavat olla eri ikäisiä, toista sukupuolta, toisesta etnisestä ryhmästä, ja he saattavat asua toisella puolella maapalloa. Avoimien ihmisten ystävyyttä ei häiritse myöskään se, että ystäviä tavataan vain harvoin.

Tunnolliset ihmiset seurustelevat mieluiten omien sukulaistensa kanssa. Sukulaiset ovat siis myös ystäviä.

Avoimen ihmisen maailma on älyllisesti ja emotionaalisesti ehkä kaikkein rikkain, mutta hänen kannattaa huomioida se, että suurin osa ihmisistä ei kaipaa ajatustensa mylläämistä. Useimmat ihmiset tapaavat mieluiten samoja ihmisiä, tuttujen ja turvallisten traditioiden mukaan ja mukavan yhdessäolon merkeissä.

Uusia ajatuksia, rohkeita keskusteluja ja yllättävää seuraa kaipaava avoin luonne voi joutua etsimään kaltaisiaan tutkimusmatkailijoita vähän kauempaakin. Eri kaveriporukoiden kesken sukkulointi saattaa myös virkistää.

Oletko bestiksesi kanssa kuin kaksi marjaa? Kaipaatko koskaan mitään uutta, vai onko vanha porukkasi parasta mitä tiedät?

Ennätysmäärä naisia haki tänä keväänä vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Yli 1 100 nuorta naista ilmoittautui halukkaaksi käymään armeijan miesten rinnalla. Voiko tasa-arvo toteutua, jos asepalvelus on pakollinen vain toiselle sukupuolelle?

Yhä useampi nuori mies on alkanut ihmetellä asepalveluksen pakollisuutta. Vaikka Suomen puolustusvoimat on uudistanut ennen näkemättömällä tavalla asepalvelusta ja siihen hakeutumista, muuttuu nuori väestö vielä nopeammin. Nuoret eivät ole tottuneet siihen, että A. joku komentaa heitä ja B. joudutaan tavattoman epämukaviin olosuhteisiin, joissa ei saa käyttää nettiä.

Autoritäärisyys ei ole muotia. Lasten kasvatuksessa sen on todettu aiheuttavan pelkkää tuhoa ihmisen psyykelle ja moraalille. Armeijasta ei kai kuitenkaan voi tehdä puhtaasti mukavaa ja ihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa koulutuspaikkaa?

Kun kirjoitan Googleen ”armeija on”, tarjotaan jatkoksi ”paskaa”, ”turha”, ”pelleilyä” ja ”vitsi”.

Tällä hetkellä yleinen asevelvollisuus koskee kaikkia miespuolisia 18-60 -vuotiaita suomalaisia. 18-29 -vuotiaat naiset saavat hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Miksi naisia ei velvoiteta palvelemaan maata niin kuin miehiä? Jos naiset eivät sovellu asepalvelukseen, miksei heitä velvoiteta siviilipalvelukseen tai jonkinlaiseen yhdyskuntapalveluun? Eikö naisilla ole peräti samanlainen oikeus kuin miehilläkin saada myös valtion maksutonta johtajakoulutusta?

Ruotsissa pakollinen asepalvelus ehdittiin jo välillä lopettaa, kun ruotsalaiset olivat tulleet siihen tulokseen, että palkka-armeija sopisi heille paremmin. Venäjän armeijan aktivoituminen ja muut levottomuudet Euroopassa aiheuttivat mielenmuutoksen, ja Ruotsin hallitus palautti 2.3.2017 yleisen asevelvollisuuden maahan.

Ruotsissa yleinen asevelvollisuus (ehkä oikeammin puolustusvelvollisuus) koskee kaikkia 16-70 -vuotiaita kansalaisia, ja vuodesta 2010 myös naisia. Naisten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä astua aseisiin, mikäli jokin muu palvelusmuoto soveltuu heille paremmin. Sama koskee myös ruotsalaisia miehiä. Ruotsalaiset voivat osallistua esimerkiksi pelastustehtäviin.

Ruotsin hallitus ei aio sotilaskouluttaa koko ikäluokkaa, vaan kutsuu syksyllä katsastukseen noin 13 000 satunnaista miestä ja naista, joista 4 000 parhaiten sopivaa henkilöä koulutetaan vuosina 2018-2019.

Suomen puolustusvoimat ei ole ilmaissut halukkuutta laajentaa pakollista asepalvelusta naisiin. Nykyinen puolustusministeri Niinistö taas on. Onko muilla kuin perussuomalaisilla halua keskustella asepalveluksen laajentamisesta?

Mitä mieltä olet? Pitäisikö naiset määrätä inttiin? Soveltuvatko naiset asepalvelukseen? Entä jos naiset valtaavat armeijassa kaikki parhaat paikat?

http://inttiin.fi/naisten-asepalvelus/

Ehdotin melkein kymmenen vuotta sitten Cityn silloiselle päätoimittajalle isoa juttua eläkkeistä. Minulle oli selvinnyt, että kauan pelätty eläkepommi tulee kosahtamaan nuorten niskaan, eikä päättäjiä kiinnosta asia pätkääkään.

Pt sanoi, että aihe on tärkeä, mutta nuoria aikuisia eläke ei voisi vähempää kiinnostaa.

Syytä olisi.

Vaikka demarivaikuttaja Kimmo Kiljusen masinoima kansalaisaloite eläkkeiden nostamiseksi ei näytäkään menevän läpi eduskunnassa, on jo nykyinen eläkesysteemi äärimmäisen epäreilu nuorille. (Kiljunen vetoaa köyhien eläkeläisten puolesta, vaikka kansalaisaloite olisi hyödyttänyt rikkaita eläkeläisiä.)

Suuret ikäluokat, eli 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, astuivat työelämään 1960-luvulta lähtien. He ovat totisesti aloittaneet, ainakin muistelmissaan, työnteon jo noin 13-vuotiaana. Mitään eläkettä ei heille kertynyt alle 24-vuotiaana, ei ollut opintotukea, eikä kämppääkään. Ja kouluun hiihdettiin kuudelta aamulla vähintään 50 kilometriä.

Suomalainen eläkejärjestelmä toimii niin, että seuraava sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkkeet.

Kun suuret ikäluokat olivat töissä, oli Suomessa hyvin vähän eläkeläisiä. Miehiä oli kuollut sodassa, ihmiset eivät eläneet kovin vanhoiksi, ja nekin mummot, jotka vanhoiksi elivät, saivat mitättömän pientä eläkettä. Mummot olivat hoitaneet lapsia, tai korkeintaan tehneet jotain vaatimatonta työtä naispalkkaluokassa. Näiden muutamien mummojen eläke oli helppo koota hyvin pienestä eläkemaksusta, jonka maksoi työnantaja.

Nyt yhä pienempien sukupolvien täytyy maksaa valtavan isojen, ja Suomen historiassa kovimpia palkkoja saaneiden ihmismassojen eläkkeet.

Eläkeläiset väittävät sinisin silmin, että he ovat eläkkeensä ansainneet. He oikeasti uskovat niin, koska heille on aina niin uskoteltu. Aluksi eläkejärjestelmä toimikin niin, että eläkeyhtiö laittoi ihmisen nimellä varustettuun lokerikkoon seteleitä pinoon vanhuuden varalle.

Järjestelmää muutettiin, mutta jostakin syystä suurin osa eläkeläisistä ei näytä tietävän sitä. Minäkään en tiedä vakuutusmatematiikasta riittävästi, joten luotan asiantuntijoiden laskelmiin.

Toimittajat Teemu Muhonen ja Jari Hanska ovat jaksaneet kaivaa eläkesysteemistä perustiedot, joita ei kukaan alan asiantuntija ole tainnut osoittaa vääriksi. Eläketurma-kirja on hyvin ja varsin vetävästi kirjoitettu.

Yritän kiteyttää kirjan perussanoman.

Jopa Eläketurvakeskus itse on laskenut, että suuret ikäluokat ovat maksaneet omista eläkkeistään 20-25 prosenttia. He ovat saaneet esimerkiksi 36 vuoden työnteolla eläkkeen, joka on noin 60 prosenttia palkasta. Heidän eläkkeensä on laskettu viimeisiä työvuosia painottaen. Muita kauemmin töissä tsempanneet ovat lisäksi kerryttäneet ns. superkarttumaa.

Superkarttuma on nyt tietysti tulevilta polvilta poistettu. Samoin mahdollisuus päästä 36 vuoden työllä täydelle eläkkeelle. Jos vuonna 1997 syntynyt henkilö haluaisi saada tällä hetkellä miesten keskimääräisen eläkkeen, 2 100 euroa, pitäisi hänen aloittaa kokopäivätyö noin 19-vuotiaana, ja tehdä tauotta työtä noin 51 vuotta. Lisäksi hänen tulisi saada joka kuukausi vähintään 3 300 euroa palkkaa. Siis jo 19-vuotiaana. Samaan aikaan hän joutuu todennäköisesti kohta maksamaan 30 prosentin eläkevakuutusmaksuja.

Suuret ikäluokat taas eivät aluksi maksaneet eläkevakuutusta. Työnantaja maksoi, vähän päälle viisi pinnaa palkasta. Vuonna 2016 pakollinen eläkevakuutusmaksu oli yhteensä 24,4 prosenttia. Suurimman osan maksaa työnantaja, mutta palkansaaja maksaa enemmän kuin suurten ikäluokkien koko vakuutusmaksu oli aikanaan. (Ihan sama kumpi sen maksaa, pakollinen veroluonteinen maksu pienentää palkkaa.)

Valtio ja kunnat joutuvat tinkimään omasta verotuksestaan, koska korkean eläkemaksun päälle ei voi loputtomiin kasata muita veroja. Sen takia meillä ei ole kohta enää varaa hyvinvointivaltioon.

Viime vuosina on haukuttu päivittäin työttömiä. Voivoi, miksi nuoret ovat työttömänä? Mikseivät opinnot maistu?

Meille on annettu mielikuva, että työttömien takia joudumme konkurssiin. Osittain tämä on totta. Jokaikisen työikäisen tulisi mennä töihin, jotta saamme maksettua kaikki luvatut eläkkeet, ja saamme samalla maksettua vanhenevan väestön tarvitsemat massiivisen isot sote-palvelut.

Tosiasiassa varsinaiset työttömyysmenot eivät vie meitä konkurssiin.

”Vuonna 2006 valtiontalouden verotulot ja muut tulot olivat yhteensä 41 miljardia euroa ja menot 40 miljardia, joten valtiontalous oli ylijäämäinen. Vuoteen 2016 mennessä valtion tulot olivat itse asiassa nousseet yli 49 miljardiin euroon, mutta vastaavasti menot olivat paisuneet 55 miljardiin. Työttömyysmenot olivat kohonneet vajaasta kahdesta miljardista noin kolmeen miljardiin, mutta paljon suuremman osan 15 miljardin euron loikasta selittivät valtion kunnille maksamien valtionosuuksien ja työeläkkeiden ja kansaneläkkeiden kasvu.”

Samalla ajanjaksolla Suomen eläkemenot kasvoivat 10 miljardilla eurolla 28 miljardiin euroon. Ja suurin eläköitymisaalto on vasta edessä.

Teemu Muhonen ja Jari Hanska väittävät, että eläkeuudistuksissa on leikattu nuorten eläkkeitä kolmanneksella. Jos 2 000-luvun alkupuolella eläkkeelle jääneen 5 000 euron hulppea eläke laskettaisiin nuorille sukupolville säädetyllä laskuperusteella, saisi sama henkilö enää reilu 3 000 euroa eläkettä.

Tätä kivaa uudistusta päättäjät ovat kuvanneet sanoilla reilu ja nuoret sukupolvet huomioonottava.

Jotkut asiantuntijat ovat verranneet lakisääteistä eläkejärjestelmäämme Pajazzoon, jossa vanhempi polvi laittaa peliin yhden euron ja saa ulos neljä euroa, hieman nuoremmat tienaavat pyramidihuijauksessa kaksi euroa, mutta kaikista nuorin sukupolvi näyttää saavan euron sijoituksellaan takaisin vain 70 senttiä.

Nuoren sukupolven huonojen kertoimien lisäksi valtio on määrännyt nykyiset lapset ja nuoret aikuiset työskentelemään yli 70-vuotiaaksi. Oikeasti, kuka uskoo, että vuonna 1999 syntynyt kaveri jaksaa painaa kokopäivätöissä melkein 73-vuotiaaksi?

Nykyiset keski-ikäiset uupuvat jo reilu 50-vuotiaina ja johtajat voivat jäädä hulppealle yhteiskunnan kustantamalle eläkkeelle 60-vuotiaana. Terveet hyväosaiset johtajat ovat olleet työelämässä reilu 30 vuotta ja he tulevat nostamaan reiluja korvauksiaan jopa 30 vuotta, nuorten ikäpolvien piikkiin.

Nykyinen nuorimies saa tehdä töitä 51 vuotta saavuttaakseen murto-osan näistä eduista.

Netissä on tarjolla laskureita tulevan eläkkeen ja eläköitymisiän laskemiseen.

Esimerkiksi vuonna 1952 syntynyt henkilö pääsee täydelle eläkkeelle 63 vuoden ja kolmen kuukauden iässä, kun vuonna 1995 syntynyt saa alkaa kunnolla levätä laakereillaan vasta 71-vuotiaana. Miltä kuulostaa?

Kuka uskoo elinajanodotteen oikeasti tuovan näin paljon terveitä reippaita vuosia sairasteleville nykynuorille?

On totta, että suuret ikäluokat ovat kekseliäisyydellään ja työllään luoneet hyvinvointivaltion. Osa heistä on syntynyt saunassa, eikä elämä ole aina ollut heille helppoa. He ovat jatkaneet suomalaista perinnettä, jossa nuori ikäluokka saa aina enemmän palkkaa ja paremman elintason kuin vanhempansa. Ero suurten ikäluokkien omiin vanhempiin on itse asiassa varmaan maailmanennätys. Suomi nousi köyhyydestä yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.

Meillä on paljon etuja, joita ei aiemmilla sukupolvilla ollut edes unelmissaan. Nyt meillä ei tosin ole enää varaa niihin.

Isoäitini ei kehdannut mennä sairaalaan, kun sai sydänkohtauksen. Suurten ikäluokkien edustajat ovat tottuneet anteliaaseen työterveyteen ja vaativat eläkkeelläkin hyvää palvelua jokaiseen pikkuvaivaan.

Nuoret ovat tottuneet saamaan rahaa, tavaroita ja palveluita vanhemmiltaan, eikä moni ymmärrä, että jatkossa jokainen euro revitään irti verisin sormin.

Kaikki muut yhteiskunnan ryhmät ovat joutuneet leikkaamaan rutkasti omista etuuksistaan paitsi työeläkettä ansaitsevat. He ovat ainoat koskemattomat Suomessa. (Jos ei lasketa muutamia superrikkaita sukuja.)

Nykyiset nuoret tulevat olemaan maamme historian ensimmäinen sukupolvi, joka on paljon huonommassa asemassa kuin vanhempansa. Meillä on jo nyt 30- ja 40-vuotiaita työntekijöitä, joilla ei tule koskaan olemaan varaa hankkia omaa yksiötä, vaikka heillä olisi korkea koulutus.

Lapsilta ja nuorilta leikataan koko ajan lisää. Samaan aikaan saamme kuulla, miten ala-arvoisesti vanhuksia ”hoidetaan” vanhainkodeissa ja sairaaloiden vuodeosastoilla. Miten huonosti vanhuksia hoidetaan sitten kun eläkeläisiä on vielä miljoona lisää?

Mitä nuori voi tehdä tässä tilanteessa? Auttaa mummoa ja vaaria, ettei heitä tarvitsisi laittaa 20 vuodeksi laitokseen.

Hankkia nopeasti hyvä koulutus ja mennä kovapalkkaiseen työhön. Säästää pienestäkin palkasta rahaa vanhuuden varalle. Voittaa lotossa. Muuttaa ulkomaille (mutta ei niihin maihin, joissa eläkepommi on viritetty vielä isommaksi). Mennä rikkaisiin naimisiin. Perustaa tuottoisan yrityksen. Muita ideoita?

Teemu Muhonen & Jari Hanska: Eläketurma. Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus. Vastapaino 2016.

Hyvä kirjoitus Eläketurma-kirjasta: http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/elaketurma/

Eläkeuudistus 2017: http://www.etk.fi/elakejarjestelmat/elakejarjestelma-muutoksessa/lainmuutosten-taustoja/elakeuudistus-2017/

Keskimäärin eläkeläisillä menee tosi hyvin: http://yle.fi/uutiset/3-9403403

Useimmat ihmiset pitävät itseään hieman keskivertoa parempina ihmisinä. Suomessa on tutkittu esimerkiksi autoilijoita, ja yhdeksän kymmenestä arvioi itsensä vähintään keskivertokuskiksi.

Erilaisissa tutkimuksissa on selvitetty yleisesti toivottavina pidettäviä piirteitä ja pyydetty ihmisiä arvioimaan sen jälkeen omia ominaisuuksiaan. Mitä toivotumpi ominaisuus, sitä todennäköisemmin kyseinen kiva piirre sopii hyvin itseen.

Psykologit kutsuvat kyseistä itsensä ruusunpunaisin lasein näkemisen ihmettä ”self-enhancement -efektiksi”. Oma persoonallisuus ja teot nähdään ylevämmässä valossa kuin muiden.

Erityisen rajuja arviointivirheitä tehdään moraalia punnittaessa. Psykologian professori Cindi May on kirjoittanut hyvän jutun aiheesta tammikuun Scientific American -julkaisuun.

Osin omien ominaisuuksien ja tekojen näkeminen suotuisassa valossa johtuu luonnollisista syistä. Meillä on eniten tietoa juuri omien tekojemme taustoista ja ehkä outojen moraalisten ratkaisujen lieventävistä asianhaaroista. Muiden teot on helpompi tuomita raskaimmalla rangaistusasteikolla.

Ihmisen itseluottamuksen kannalta on suotuisaa ajatella itsestään myönteisesti. Liian suuri luottamus muihin aiheuttaa myös jatkuvia pettymyksiä. Ihmisen on hyvä olla hieman varuillaan varsinkin ventovieraiden kanssa, koska saattaahan sitä joutua puijatuksi ja petetyksi.

Moraalisen vaakakupin taaraaminen olisi yleisen hyvinvoinnin kannalta paikallaan. On huomattu, että käsitys omasta moraalisesta ylemmyydestä voi nurinkurisesti johtaa oman moraalin venymiseen.

Esimerkiksi jonkin hyvän teon tehneet ihmiset alkavat usein leijua sen verran voimallisesti hyvien ihmisten taivaassa, että alkavat itse asiassa lipsua moraalissaan heti tekemänsä yksittäisen hyvän työn, lahjoituksen tai auttamisen jälkeen.

”Koska juuri annoin viisi euroa köyhälle, voin varastaa parilla kympillä toimistotarvikkeita duunista ja valehdella kumppanilleni.”

Ei kuulosta hyvältä.

Juuri ilmestyneen Nuorisobarometrin mukaan suomalaisnuorten luottamus omaan tulevaisuuteen on hyvä, mutta usko hyvinvointiyhteiskuntaan ja muihin ihmisiin on laskenut. Nuoret uskovat siis pärjäävänsä itse elämässä, mutta eivät oikein luota muuhun Suomeen.

Suomen kaltaisen pienehkön kylmän reunavaltion yksi parhaista kilpailutekijöistä uhkaa murentua. Luottamusyhteiskunta on arvokkainta omaisuuttamme. Jos emme luota siihen, että minua ja kaveria ei jätetä, alamme järjestellä itsellemme hyviä oltavia ja unohdamme, että kaikkien hyvinvointi on tärkeää.

Kukaan ei voi hyvin, jos ainaisena pelkona on oman onnen ja hyvinvoinnin menetys, ja jos jokainen toinen ihminen on uhkaava vihollinen. Poteroihin kaivautuminen on paitsi epämiellyttävää, myös kallista puuhaa. Luottamus on jotain mitä ei pelkällä rahalla saa. Sitä on vaikea rakentaa, mutta se on helppo tuhota.

Parisuhteessa moraalinen ylemmyydentunto uhkaa rakkautta. Jos kumppanin käytös nähdään epäilyttävänä ja oma käytös on aina selitettävissä paremman ihmisen toimintana, ei ole mahdollista päästä läheiseen rakastavaan suhteeseen.

Oman rakkaan näkeminen hieman muita paremmassa valossa onkin tyypillistä onnellisissa liitoissa. Joskus toki tällainen ”rakkaus” hyväksyy myös rikollisen tai sairaan toiminnan, mikä ei tietenkään ole järkevää ja yleisen edun mukaista.

Oletko parisuhteessa? Kuka on läheisin ihmisesi?

Useimmat avo- tai avioliitossa olevat sanovat kumppaniaan läheisimmäksi ihmisekseen. Todellisuudessa moni jakaa syvimmät tuntonsa jonkun muun kuin oman puolison kanssa.

Parisuhteen alussa halutaan tietää uudesta rakkaasta kaikki. Millainen olit lapsena? Miltä näytit teini-iässä, missä kävit koulua, mitä harrastuksia sinulla oli?

Mitä ajattelet? Mistä pidät? Miten sinusta tuli noin ihana?

Rakastumisvaiheen jälkeen suhde usein tasaantuu ja lopulta koittaa arki. Kukaan ei jaksa jatkuvaa hullaantumisen tuomaa aivomyrskyä, vaan useimmille ihmisille normaali rakastava parisuhde riittää.

Normaali rakastava parisuhde vaatii yhteistä aikaa, puhumista ja tekemistä. Kumppanille kerrotaan yleensä tavalliset arkikuulumiset: miten töissä meni, onko koira käytetty ulkona tai mitä tehdään päivälliseksi.

Joskus arki muuttuu komenteluksi tai mäkätykseksi. Vie koira ulos, mikset ole käynyt kaupassa, aina täällä kompastuu näihin sun kenkiin.

Tyytyväiset parit ovat kiinnostuneita toistensa mielipiteistä ja pohdinnoista. Puhutaan politiikasta, kasvatuksesta, uskonnosta ja rahasta. Pohditaan pitäisikö oman kylän kirkon vihkiä homoja vastoin piispojen suositusta tai pitäisikö aloittaa uusi harrastus.

Onnellisimmat parit uskaltavat luottaa toisiinsa vielä syvemmin. Puhutaan omista tunteista ja arimmistakin toiveista, peloista ja tarpeista.

Omien syvimpien ja salaisimpien tunteiden jakaminen, tarpeista kertominen ja lähelle päästäminen ei ole parisuhteessa itsestään selvää.

Intiimeimmällä alueella pitää voida luottaa toiseen täysin. Nyt kerrotaan asioita, joiden avulla ihmistä voidaan haavoittaa ja loukata syvälle.

Osa ihmisistä erkanee omasta kumppanistaan. Asioiden jakaminen ja yhdessä tekeminen ei kiinnosta. Yhteiselämä on pelkkää tosiasioiden toteamista ja arjen töiden delegointia. Jotkut juttelevat parinsa kanssa kaikista muista tärkeistä asioista, paitsi niistä, jotka ovat oman ihmisyyden syvintä olemusta.

Kun kumppanin kanssa ei uskalla puhua kaikista intiimeimmistä asioista, saattaa käydä niin, että jakaa ne parhaan ystävänsä kanssa. Parisuhteen kylkeen voi kasvaa kolmas osapuoli, joka itse asiassa tietää yhden puolison syvimmät tunteet, vaikka liiton toinen varsinainen jäsen on tärkeistä asioista ihan ulkona.

Kun jollekulle (aika usein miehelle) tulee sellainen tunne, että ei itse aina kuulu oman avioliittonsa tai parisuhteensa johtoryhmään, voi tunne olla varsin aito kokemus siitä, että jää oikeasti ulkopuolelle. Jossakin jotkut ovat jakaneet, puhuneet, pohtineet ja päättäneet jopa siitä, mihin parisuhde menee, mutta toiselta varsinaiselta osapuolelta ei ole kysytty mitään.

Jakamalla, luottamalla, kuuntelemalla, puhumalla rehellisesti ja avoimesti kumppanilleen voi huolehtia siitä, että on parisuhteen toinen varsinainen osapuoli. Uskaltaako sinulle puhua? Oletko luottamuksen arvoinen? Haluatko tosissasi ymmärtää toista?

Intiimissä hyvässä ja läheisessä suhteessa on toimiva vuorovaikutus. Siihen ei mahdu kolmatta pyörää.