Suhteet & seksi

Luin taas jutun hoitovapaalla tutkinnon suorittaneesta superäidistä. Aika ajoin huippusuorittajista tehdään hypetysartikkeli, jossa kuvaillaan, miten hillittömällä työllä ja tahdolla sekä loistavalla suunnittelulla voidaan hyödyntää äitiysloma tai hoitovapaa maksimaalisesti.

Yleensä vanhempainvapaalla firman perustanut tai väitöksen loppuun vääntänyt superäiti kommentoi saavutuksiaan näillä samoilla sanoilla: ”Kaipasin älyllistä toimintaa”.

On upeaa ja mahtavaa, että äidit pärjäävät ja osaavat. Jos on kova tarve tehdä ja menestyä, ei pidä jäädä vuosikausiksi kotiin pyörimään.

Silti, jokin tässä ärsyttää. Ensinnäkin, eikö kodin piirissä voi esiintyä älyllistä toimintaa? Millä perusteella lapsen kasvatus ei voi olla älyllinen haaste? Eikö juuri pieni ihminen, jonka kasvusta ja oppimisesta me vielä tiedämme vain murto-osan, ole iso haaste kenelle tahansa?

Eikö oman lapsen kasvu ja kehitys ole mielenkiintoista ja antoisaa seurattavaa?

Pieni lapsi tarvitsee vähintään yhden ihmisen, jonka kanssa voi muodostaa läheisen ihmissuhteen. Vauvan ja pikkulapsen kohtaaminen ja ymmärtäminen vaatii läsnäoloa ja mielellään tämän pikkuihmisen asettamista mielenkiinnon kohteiden kärkeen.

Hyvin intensiivisesti johonkin työ- tai muuhun projektiin keskittynyt aikuinen ei ole välttämättä aidosti läsnä vauvan tai lapsen kanssa. Voi olla, että joku supervanhempi osaa päivän mittaan sujuvasti vaihtaa intohimoista uppoutumistaan kohteesta toiseen, mutta vauva tarvitsee myös ihan aikaa, paljon aikaa, eikä vain laatuaikaa.

Älyllisen inspiraation kaipuun korostaminen kuulostaa vähän siltä kuin sanoja olisi kohtapuoliin saamassa fysiikan Nobelin. Muut, tavalliseen elämään tyytyvät taitavat olla vähän tyhmempiä.

Pidetäänkö lastenhoitotyötä niin matalan statuksen hommana, että menestystä janoava nainen haluaa tehdä eron tämän nyhjäkkeen ja itsensä välille? Senkö takia lastentarhanopettajien palkka on niin matala?

Yllättäen en ole kuullut tai lukenut yhdenkään koti-isän valittavan lastenhoidon epä-älyllisyydestä. Päinvastoin. Isät kertovat, miten paljon he ovat oppineet. Miten työn raskaus on yllättänyt heidät.

Pieni lapsi kehittyy joka päivä. Vanhempikin kasvaa vanhempana joka päivä, ainakin jos itse malttaa antaa tälle mahdollisuuden.

Kalifornian yliopiston psykologian tutkijat Alan S. Cowen ja Dacher Keltner väittävät löytäneensä labratutkimuksissaan valtavasti enemmän tunteita kuin mitä ihmisellä on ajateltu olevan.

Aiemmin ihmisten tunteita on kuvailtu kuuden perustunteen asteikolla: ilo, pelko, hämmästys, inho, suru ja viha. Nyt Cowen ja Keltner esittelevät 27 erilaista tunnetilaa. Tunteet on löydetty näyttämällä koehenkilöille 2 185 videonpätkää, jotka herättävät erilaisia emootioita ja reaktioita.

Uusi tunnelista näyttää tältä:

Ihailu, jumalointi, esteettinen arvostus, huvittuneisuus, ahdistus, kateus, kiusaantuneisuus, tylsistyminen, hämmennys, tyyneys, inho, halu, myötätuntokipu, hämmästys, ihastuminen, pelko, jännitys, kauhu, kiinnostus, ilo, haikeus, romanttisuus, sympatia, seksuaalinen halu, suru, mielihyvä ja voitonriemu.

Tutkijat muistuttavat, että ns. puhtaita tunteita esiintyy kovin harvoin. Ihmisten tunteet vaihtelevat kuin Suomen sää, yleensä tunnetaan montaa tunnetta samaan aikaan, ja tunteiden voimakkuus vaihtelee heikosta voimakkaaseen.

Tyydyttääkö tämä tunteiden esittely? Onko jotain liikaa? Mitä puuttuu?

Joka tapauksessa tunteet näyttävät upeilta tutkijoiden luomalla kartalla.

Harrastatko sidontaa, fetissejä, sadomasokismia, kuritusta tai muuta ”kiellettyä” makuuhuoneessasi? Ei hätää, se on normaalia, väittää belgialaistutkimus.

Duffelin ja Antwerpenin yliopiston psykiatrian tutkijat selvittivät edustavalla otannalla belgialaisväestön taipumusta sadomasokistisiin fantasioihin ja käytökseen. Osallistujia oli 1 027.

Poikittaistutkimuksella selvitettiin sadomasokistisia intressejä ja kiinnostusta fetisseihin. BDSM-esimerkkejä oli kyselyssä 54 ja fetissejä 14. Osallistujilta kysyttiin myös identifioivatko he itsensä sadomasokismin harrastajiksi, missä tilanteissa BDSM:ää harrastetaan, missä iässä he tulivat tietoisiksi kiinnostuksestaan, ja kuinka avoimesti he uskalsivat osoittaa kiinnostustaan muille.

Erilaiset BDSM-fantasiat ja kokeilut seksielämässä ovat verrattain yleisiä belgialaisväestön keskuudessa. Noin 47 prosenttia vastaajista oli harrastanut ainakin kerran elämässään jotakin BDSM-aktiviteettia ja reilu viidennes haaveili siitä.

12,5 prosenttia harrasti jotakin BDSM-touhua säännöllisesti. Yli neljännes vastaajista ilmoitti olevansa kiinnostuneita aihepiiristä, ja lähes kahdeksan prosenttia mielsi itsensä BDSM:n harjoittajiksi.

BDSM-toiveet ja kiinnostus fetisseihin on selvästi yleisempää miesten kuin naisten parissa. Nuoret miehet ovat kaikista innostuneimpia. Vanhempien ikäryhmien (48-65v.) kohdalla kiinnostus oli selvästi laimeampaa.

Suurin osa aihepiiristä kiinnostuneista oli huomannut taipumuksensa alle 25-vuotiaana.

Tutkijoiden mukaan mediasta tuttu muoti-ilmiö on levinnyt laajalle kansan pariin, eikä BDSM-taipumuksia pidetä nuoremman väestön keskuudessa kovinkaan outona. Itse asiassa fantasiointi ja harrastuneisuus on niin yleistä, että psykiatrian tutkijat arvelevat sen kuuluvan normaaliin seksielämään, eikä sitä pitäisi suoralta kädeltä diagnosoida psykiatriseksi ongelmaksi.

http://www.jsm.jsexmed.org/article/S1743-6095(17)31318-8/fulltext

Väestöliiton elokuun tietovuodossa tutkimusprofessori Osmo Kontula paljastaa mikä motivoi suomalaisen uskottomuuteen. Sinänsä uskollisuus on parisuhteen megatrendi, eikä puolisoa petetä menneiden vuosikymmenten tyyliin mieluiten ollenkaan.

Aiemmin miehistä noin 40 prosenttia ja naisista noin kolmannes sortui seksiin vieraissa lakanoissa. Nyt suurin osa yhä harvemmaksi käyvistä pettäjistä kertoo kysyttäessä avoimesti kannattavansa mahdollisuutta rinnakkaissuhteisiin.

Ensimmäistä kertaa vuonna 2015 suomalaisilta kysyttiin FINSEX-tutkimuksessa syytä pettämiselle. Miehillä ja naisilla on vähän erilaiset syyt syrjähyppyyn.

Miehiä motivoi eniten eteen tullut houkutteleva tilaisuus. Miehistä 45 prosenttia ja naisista noin kolmannes oli tarttunut tällaiseen mahdollisuuteen. Naisia yleisimmin motivoiva syy uskottomuuteen olivat ongelmat omassa parisuhteessa. Tämän kertoi syyksi naisista 39 ja miehistä 16 prosenttia.

Naispettäjistä neljännes oli rakastunut uuteen kumppaniin. Miehistä vajaa kymmenen prosenttia rakastui yhtäkkiä toiseen naiseen.

Puolison haluttomuuteen viittasi miehistä 28 ja naisista 20 prosenttia. Joka neljäs ei oikein osannut kertoa selvää motiivia pettämiseen (M 27%, N 23%). ”Se vain tapahtui.”

Kontulan mukaan pettämisen syyt voi pelkistää näin: naisten syyt pettää liittyvät suhteeseen ja tunteisiin, miesten hairahtumisen motiivina on usein seksiin tai tiettyyn tilanteeseen liittyvä asia.

Osa pettäjistä oli pahoja sarjapettäjiä. Suhteita saattoi olla kymmeniä.

Vaikka suurin osa suomalaisista haluaa nykyään uskollisen parisuhteen, jotkut kaipaavat jatkuvaa vaihtelua seksikumppaneihin. Seurustelusuhteen alussa kannattanee selvittää kumpaan leiriin potentiaalinen puoliso kuuluu.

Sanonta ”kerran pettäjä, aina pettäjä” näyttää nimittäin pitävän aika hyvin paikkansa.

Ihannekumppanin vaatimuslista vaihtelee sukupuolen, iän, koulutuksen, ulkonäön ja tulotason mukaan. Eniten kumppanitoiveisiin vaikuttaa sukupuoli.

Kahdessa yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin millaisia ominaisuuksia 18-75 -vuotiaat heteromiehet ja -naiset pitävät erityisen tärkeinä ihanteellisella parisuhdekumppanilla. Ensimmäiseen tutkimukseen osallistui 22 815 ja toiseen 4 790 vastaajaa.

Molemmat sukupuolet pitävät kumppanin viehättävyyttä tärkeänä. Miehille hyvä ulkonäkö on erityisen tärkeää. Miehistä 92 ja naisista 84 prosenttia painottaa kumppanivalinnassaan hyvännäköisyyttä.

Miehistä 80 prosenttia toivoo, että kumppanilla on hoikka vartalo. Naisista hoikkuutta arvostaa paljon 58 prosenttia tutkituista.

Vakituisia tuloja kumppaniltaan toivoo miehistä 74 ja naisista 97 prosenttia. Naiset arvostavat miehiä enemmän kumppanin hyvätuloisuutta (69 vs. 47 prosenttia).

Naiset myös edellyttävät miehiä useammin, että pari tienaa vähintään yhtä paljon kuin mitä he itse ansaitsevat (46 vs. 24 prosenttia), tai että kumppani tekee hyvää uraa työelämässä (61 vs. 33 prosenttia).

Varakkaat miehet vaativat rinnalleen kauniin ja hoikan kumppanin. Omaan ulkonäköönsä tyytyväiset eivät sukupuoleen katsomatta kelpuuta kumppanikseen mielellään vähemmän hyvännäköistä tai ylipainoista partneria.

Tutkijoiden mukaan vaatimukset vaihtelevat myös sukupuolen sisällä. Heidän mielestään ns. hyvät kortit parisuhdemarkkinoilla saaneilla on kovemmat vaatimukset kuin muilla.

Vanhemmat ihmiset eivät pidä ulkonäköä, tulotasoa tai uralla menestymistä erityisen painavina kumppanin valintaperusteina. Iän myötä ihmiset alkavat arvostaa muita ominaisuuksia kuin statusta parisuhdemarkkinoilla.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan komeiden miesten vaimot sairastuvat muita helpommin syömishäiriöön. Jatkuvan laihdutusneuroosin riski on suuri, jos nainen on miestään vähemmän viehättävän näköinen.

Tutkijoiden ennakkoarvion mukaan miehet eivät juurikaan saa paineita laihduttaa, vaikka heillä olisi suhteellisesti todella hyvännäköinen vaimo. Tämä hypoteesi sai vahvistusta tutkimuksesta.

Nuorten pariskuntien piti vastata erilaisiin kysymyksiin, kuten pidänkö siitä, että vatsani tuntuu tyhjältä, tai tunnenko syyllisyyttä syömisestä, tai kauhistunko, jos painoni nousee.

Tutkimuksen parit suostuivat lisäksi ulkopuolisen raadin ulkonäköarvioon. Joukko miehiä ja naisia eri etnisistä ryhmistä arvioi pariskunnan kasvokuvia. Toinen ryhmä antoi arvosanan vartalokuvista.

Komeiden miesten vähemmän kauniilla vaimoilla oli tavallista useammin häiriintynyt käsitys painostaan. He kuvittelivat, että heidän täytyy olla tosi hoikkia.

Kauniilla naisilla ei esiintynyt jatkuvaa tarvetta laihduttaa.

Tutkijoiden mukaan avioliitot ovat onnellisempia ja tasapainoisempia, jos vaimo on miestään paremman näköinen.

Vaatimattoman näköisten vaimojen komeat miehet saavat tutkijoilta kehotuksen kehua vaimon ihanuutta. Komean miehen tavallisen näköisenä vaimona ei ole ilmeisesti helppo olla.

Osa tuoreista isistä kokee joutuneensa perheessä syrjään. Äidit ja vauvat ovat perhe-elämän päähenkilöitä. Isät on yleensä sivuutettu niin tutkimuksessa, neuvolassa kuin julkisuudessakin.

Psykologi Jallu Lindblomin tuoreessa väitöskirjassa tutkitaan lasten varhaisen tunne-elämän kehitystä ja perhesuhteita. Tampereen yliopistossa väitelleen Lindblomin pitkittäistutkimuksessa on löytynyt tyytymättömien isien joukko.

Isät ovat varmaan aina rimpuilleet perhe-elämän paineissa, mutta aiemmissa tutkimuksissa on näyttänyt siltä, että miehet ovat pääsääntöisesti naisia tyytyväisempiä parisuhteessaan.

Suomessa naiset tekevät enemmän eroaloitteita, puivat tyytymättömyyttään kovaäänisesti, ja ovat tutkijoiden mielestä miehiä vaativampia parisuhdetoiveissaan.

Lindblomin tutkimuksissa noin 15 prosentissa perheistä miehet ovat vaimojaan tyytymättömämpiä perhe-elämään. Tätä ryhmää Lindblom nimittää eriäväksi perhetyypiksi: vanhempien kokemukset perhe-elämästä eroavat toisistaan selvästi.

Vaimon mielestä parisuhde voi hyvin, miehen mielestä ei.

Miksi miehet, ja isät, ovat tyytymättömiä parisuhteeseen? Aamulehden tekemän haastattelun mukaan isät tuntevat olevansa kolmantena pyöränä liitossaan.

Miesten turhautuminen ja avuttomuuden kokemukset syövät parisuhdetta. Miksi vaimot eivät herää tilanteeseen? Riittääkö naiselle vauvan tuoma onni?

Vauva ei pelasta kenenkään parisuhdetta. Tämä käy selvästi ilmi tutkimuksessa. Onnellisimmat lapsiperheet ovat niitä, joissa vanhempien suhde voi hyvin jo ennen lisääntymistä. Lapsi tuo parisuhteeseen lisähaasteen, eikä perheen perustaminen helpota parisuhteen ongelmia.

Vauva-lehti on listannut onnistumisen eväitä. Jokainen fiksu ihminen ymmärtää, että hyvä ihmissuhde perustuu keskinäiselle kunnioitukselle ja arvostukselle.

Miehet, kertokaa miten tämä toteutuu parhaiten?

Kuka käyttää valtaa kotona?

Helsingin Sanomat teetti viime syksynä kyselyn kodeista. Vastaajia oli lähes 13 400. Avoimessa kysymyksessä ihmiset saivat kirjoitella kodeistaan mitä halusivat ja tutkija Jenni Berlin Tampereen yliopistosta luki kaikki vastaukset.

Suomalaiselle kodissa on tärkeää oma rauha, itsemääräämisoikeus ja siisteys. Kyllä, siisteys ja puhtaus. Sotku aiheuttaa ihmisille ahdistusta, ja perheissä tulee paljon riitaa siivouksesta ja kodin tavaroiden hallinnasta.

Kodeissa valtaa käyttävät etupäässä naiset.

”Mielenkiintoinen ilmiö on se, miten naisten valta julkisessa elämässä on kasvanut mutta ainakaan tämän kyselyn perusteella miesten valta kotona ei ole lisääntynyt.”

Jenni Berlin käyttää termiä kotivalta (domestic power), jolla aikoinaan haluttiin tuoda esille naisten mahdollisuus käyttää valtaa edes jossain.

Tutkimuksen mukaan naiset päättävät Suomessa miehiä useammin esimerkiksi siitä mitä syödään, koska siivotaan tai ketä kutsutaan kylään.

Osa vastaajista oli sitä mieltä, ettei heille oikein ole tilaa kotona. ”Tuntuu ettei koti ole hallussani.”

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että Berlin tulkitsee vastausten tarkoittavan sitä, että yksi kodin suurimmista ristiriidoista on kamppailu hallinnan ja yksinäisyyden välillä.

”Näyttää siltä, että vaikka suomalaiset haluavat itselleen täydellisen kotivallan, harva haluaa asua yksin sen saavuttaakseen.”

Mitä tekee ihminen, joka haluaa täydellisen vallan, mutta ei halua tai voi asua yksin? Ryhtyy kodin hirmuhallitsijaksi. Vaikuttaa siltä, että kodin diktaattori on useimmiten nainen.

Miksi naiset eivät jaa kodin valtaa miehille? Onko vastaus sama, jonka naiset usein saavat, kun urputtavat tasa-arvon puutteista? Valta on otettava itse. Eli miesten pitäisi vain reippaasti napata kauha, imuri ja perhekalenteri haltuunsa.

Miksi miehet eivät saa päättää kodin asioista?

Arvaan jo naisten vastaukset, sillä olen kuullut ne satoja kertoja eri yhteyksissä. Ensimmäinen selitysryhmä on ilmiön kieltäminen: minun mieheni osallistuu kodin asioihin, meillä on tasa-arvo. Seuraa luettelo ”naisten töistä”, joista tässä kyseisessä perheessä vastaa mies. Toinen selitysmalli on erilaisten syiden lista, joiden taustalta paljastuu epäluottamus miehen harkintakykyyn, osaamiseen ja siisteyteen. Mies tekee epäterveellistä ruokaa. Jos mies päättää siisteystasosta, meillä ei siivottaisi ikinä. Miehen junttikavereita ei meille kutsuta. Lapset eivät pysy hengissä miehen hoteissa.

Hesarin jutussa yksi mies kertoi kodissa parasta olevan perhe, lapset ja vaimo. Hyvänä kakkosena tuli hetki, kun hän pääsee kakalle lukemaan Fb-feediään. Onko paskalla käyminen suomalaisen miehen ainoa henkireikä?

HS Sunnuntai 30.7.2017, sivut B2-B5.

Seksologien tutkimuksia on syytetty ongelmakeskeisyydestä ja liioittelusta. Siksi tutkijat halusivat testata väestötasolla seksielämän ongelmien yleisyyttä. Yllättävän monella on erilaisia vaikeuksia, selviää The Journal of Sexual Medicinen huhtikuun 2017 numerosta.

Australiassa toteutettuun tutkimukseen osallistui yli 20 000 16-69 -vuotiasta miestä ja naista. Yleisin ongelma on seksuaalinen haluttomuus, jonka oli kohdannut 51 prosenttia naisista ja 27 prosenttia miehistä.

Orgasmin saavuttaminen liian nopeasti on lähinnä miesten ongelma, josta kärsii 22 prosenttia vastaajista. Vain viisi prosenttia naisista tulee liian vikkelään.

Erektio-ongelmista kärsii 11 prosenttia miehistä, ja vaginan kuivuudesta 22 prosenttia naisista. Naiset kärsivät miehiä useammin yhdyntäkivuista (16 vs. 2 prosenttia).

Kyvyttömyys saada orgasmi vaivaa selvästi useampaa naista kuin miestä. Naisista tästä kärsii 24 prosenttia ja miehistä seitsemän prosenttia.

Naisista 18 ja miehistä neljä prosenttia on kärsinyt siitä, ettei pidä seksiä miellyttävänä.

Tutkimuksessa esiintyneistä seksuaalielämän ongelmista kärsittiin useimmiten alle kolmen kuukauden ajan. Pitkäaikaisia ongelmia olivat miehillä fyysinen kipu ja erektio-ongelmat ja naisilla emättimen kuivuus.

Ongelmien vakavuutta tarkasteltaessa ilmeni, että useimmat haitat eivät olleet vastaajien mielestä kovin vakavia. Suurinta haittaa aiheuttivat yhdyntäkivut, seksin nautinnon puuttuminen, erektio- ja kuivuusongelmat, suorituspaineet ja orgasmin saamisen vaikeus.

Ihmiset olivat hakeneet eniten apua yhdyntäkipujen ja erektio-ongelmien sekä emättimen kuivuuden takia. Asiantuntija-apua haettiin siis useimmin fyysisiin ongelmiin, etenkin jos ne olivat lääketieteellisesti korjattavissa, ja jos ne häiritsivät omaa kumppania.

Tutkijoiden mukaan selvitys tuo hyvää lisätietoa koko väestön seksuaalielämän ongelmista. Suurin osa alan tutkimuksesta kohdistuu vain apua hakeneisiin ja sairaisiin.

Tutkimus ei selvittänyt lääkärien diagnooseja, tai sitä millaisia psykologisia tai psykiatrisia ongelmia ihmisillä on. Väestötasolla vaikuttaa siltä, että suuri osa ihmisistä kokee ajoittain vastoinkäymisiä seksuaalisuuden eri osa-alueilla, mutta läheskään kaikki harmit eivät aiheuta vakavia ongelmia.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmiset suhtautuvat suopeammin äiteihin kuin lapsettomiin naisiin. Suomessa lapsettomuus on lisääntynyt ja tarkoituksellisesti lapsettomat kertovat aiempaa avoimemmin kannastaan.

Tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden käsityksiä lapsettomista naisista ja äideistä. Nuorilla ja hyvin koulutetuilla luulisi olevan melko liberaalit käsitykset lisääntymisestä. Akateemisten parissa on paljon lapsettomia ihmisiä.

Mitä vielä.

Opiskelijoiden havaintoja, tunteita, käsityksiä ja käytöstä selvitettiin suhteessa äiteihin ja tahattomasti tai tarkoituksella lapsettomiin naisiin.

Äidit ovat nuorten aikuisten mielestä mukavinta porukkaa.

Opiskelijat mieltävät äidit ja tahattomasti lapsettomat naiset enemmän lämpimiksi kuin päteviksi. Tarkoituksella lapsettomat naiset vaikuttavat taas ennemminkin päteviltä kuin lämpimiltä ihmisiltä.

Äitejä ihaillaan naisista eniten. Heillä on korkein status ja he herättävät positiivisia mielleyhtymiä. Heille halutaan olla ystävällisiä ja avuliaita, kun taas tahattomasti lapsettomat naiset saavat osakseen lähinnä sääliä.

Opiskelijoiden asenteet ja tunteet tarkoituksella lapsettomia naisia kohtaan ovat melko negatiiviset. Pintaan pulpahtavat inho, kateus ja ikävä käytös.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että havaintoja ja käytöstä säätelevät eniten tunteet. Äiteihin kohdistuu hyvin erilaisia tunteita kuin lapsettomiin naisiin. Negatiivisesti värittyneet emootiot saattavat siis vääristää ihmisten lapsettomista naisista tekemiä havaintoja.

Tutkija Annalucia Bays arvioi, että ihmisten kielteinen suhtautuminen lapsettomiin naisiin voi jopa vaikuttaa erittäin epäsuotuisasti heihin kohdistuvaan käytökseen.

Yhdysvalloissa epäluuloisuus lapsettomia naisia kohtaan on varsin pysyvä ilmiö. Miten on meillä Suomessa? Ihaillaanko äitejä? Autetaanko heitä mielellään?

Entä koituuko lapsettomuudesta haittaa muiden ihmisten taholta?