Suhteet & seksi

Päihdevalistuksen mukaan kannabiksen polttaminen saattaa tehdä ihmisestä apaattisen ja haluttoman. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa heikkoon hygieniaan. Seksihalutkin voivat kadota.

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan ainakaan satunnainen marihuanan polttaminen ei vähennä seksin harrastamista.

Stanfordin yliopiston urologian tutkijat Andrew J. Sun ja Michael L. Eisenberg käyttivät National Survey of Family Growth -tutkimuksen aineistoja vuosilta 2002-2015 ja löysivät selvän korrelaation seksin harrastamisen ja marihuanan käytön välillä.

Yhteensä 28 176 naisen (keski-iältään 29,9 v.) ja 22 943 miehen (keski-iältään 29,5 v.) vastaukset analysoitiin. Marihuanan polttajat ovat useammin yhdynnässä kuin ihmiset, jotka eivät koskaan polta pilveä.

Urologien mukaan marihuanan polttaminen korreloi selvästi seksin harrastamisen tiheyden kanssa, eikä aineiston perusteella voitu osoittaa, että polttelu heikentäisi seksuaalitoimintoja. Aiheesta kaivataan lisätutkimusta.

http://www.jsm.jsexmed.org/article/S1743-6095(17)31417-0/fulltext

Tietoinen läsnäolo pelastaa ihmisen maailmantuskalta ja jopa sairauksilta. Tai sitten ei. Scientific American uutisoi mindfulnessin voivan jopa heikentää nuorten henkistä hyvinvointia, etenkin pojilla.

Psykologian professori Cindi Mayn artikkelissa kerrotaan mindfulness-tutkimusten heikkouksista ja uudesta yläasteikäisille tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan teinit eivät hyödy mindfulness-opetuksesta ollenkaan.

Myös aikuisiin kohdistuvissa tietoisen läsnäolon tutkimuksissa on huomattu puutteita. Kontrolliryhmät puuttuvat, vain positiivisia tuloksia on julkaistu, mindfulnessin määrittely ei ole ollut tarkkaa jne.

Koulututkimuksessa teinien psyykkistä hyvinvointia tutkittiin kolmena eri ajankohtana. Viikko ennen mindfulness-opetusta, viikko sen jälkeen ja vielä kolmen kuukauden kuluttua.

Itse minfulness-valmennus kesti kahdeksan viikkoa, se toteutettiin koulupäivän aikana ja kouluttaja oli sertifioitu mindfulness-opettaja. Sama kouluttaja kävi viidessä eri koulussa opettamassa. Jokaisessa koulussa oli myös kontrolliryhmä nuoria.

Nuoret saivat lisäksi kotitehtäviä, tosin vain noin neljännes teki niitä tunnollisesti.

Nuorten psyykkisen hyvinvoinnin testeissä arvioitiin seuraavia tekijöitä: masennus ja ahdistus, tyytyväisyys omaan kehoon ja painoon, hyvinvointi, tunteiden säätely, ns. itse-myötätunto ja mindfulness (tietoinen läsnäolo).

Aikuisten kohdalla on saatu lievää näyttöä mindfulnessin toimivuudesta masennuksen, ahdistuksen ja kivun lievityksessä. Miten kävi nuorten kanssa?

Mindfulness-opetus ei auttanut teinejä mitenkään. Itse asiassa nuorten poikien ahdistus lisääntyi koulutuksen myötä. Myös alkujaan tasapainoiset nuoret olivat sessioiden jälkeen aiempaa huolestuneempia painostaan ja heidän masennuspisteensä nousivat jonkin verran.

Cindi May arvioi, ettei nuorten kohdalla kannata käyttää muotivalmennuksia. Psyykkistä apua tarvitseville nuorille kannattaa edelleen tarjota toimiviksi todettuja terapioita. Ja terveiden nuorten päätä ei nähtävästi kannata sekoittaa aikuisten hörhöilyillä.

Jos nuori ei ole aiemmin kiinnittänyt sen suurempaa huomiota vartaloonsa, painoonsa tai onnellisuuteensa, ei kannata alkaa kaivella, josko jotain pientä traumaa tai kehitettävää kuitenkin löytyisi.

Vielä ehtii mukaan Parisuhdekeskus Katajan ja Väestöliiton parisuhdetiimin Parisuhdeviikon ohjelmiin:

http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=7525817

Imetetyt lapset ovat älykkäämpiä ja terveempiä kuin muut. Äidinmaidolla elämänsä aloittaneet ovat muita harvemmin ylipainoisia ja sortuvat harvemmin päihteisiin.

Imettäneet äidit pysyvät muita äitejä terveempinä ja välttävät paremmin useita syöpiä.

Tällaisia tutkimustuloksia ja väitteitä on esitetty imetyksen puolesta. Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut hyvin pitkiä täysimetyksiä. Etenkin kehitysmaissa vauvoja uhkaa jopa kuolema, jos äiti ei imetä.

Suomessa imetysmyönteisestä ilmapiiristä puhutaan, mutta päällimmäisenä on hirveä huoli äitien tunteista. Ketään ei saa syyllistää.

Amerikan psykologiyhdistys APA:n tuoreen uutisen mukaan imetyksen kauaskantoiset itsenäiset hyödyt on nyt voitu osoittaa tieteellisesti pitkittäistutkimuksessa.

Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että imetyksen aloittavat ja sitä jatkavat pitkään useimmiten ulospäinsuuntautuneet, emotionaalisesti tasapainoiset ja tunnolliset äidit.

On ajateltu, että valikoitu äitijoukko saa hyvin pärjääviä lapsia.

Millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia itse imetyksellä on? Yhdysvalloissa alkoi vuonna 1991 pitkittäistutkimus, johon rekrytoitiin vastasyntyneitä kymmeneltä eri paikkakunnalta. Tutkimukseen haluttiin myös vähän koulutettuja (30%) ja etniseen vähemmistöön (13%) kuuluvia äitejä.

Tuoreet äidit vastasivat ensin kyselyyn. Lopulliseen tutkimukseen osallistui 1 272 henkilöä. Perheissä käytiin arvioimassa vanhempien ja lapsen suhdetta kahdeksan kertaa, aina vastasyntyneistä vauvoista yhteentoista ikävuoteen saakka. Perheitä myös videoitiin.

Äidit ja lapset tekivät mm. erilaisia testipelejä ja muita tehtäviä yhdessä, aina lapsen kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla. Äitiä ja lasta kehotettiin vapaaseen leikkiin vauvan ollessa puolivuotias. Kun lapsi oli 4,5-vuotias tuli äidin ja lapsen tehdä erilaisia yhteistyötä vaativia ongelmanratkaisutehtäviä.

Äidin kohdalla arvioitiin esimerkiksi hänen kykyään kannustavaan läsnäoloon ja lapsen autonomian kunnioitukseen. Äidin mahdollisesta vihamielisyydestä tuli miinuspisteitä.

74,4 prosenttia äideistä oli joskus imettänyt lastaan. Reilu puolet äideistä imetti vähintään kuusi viikkoa ja 26,4 prosenttia imetti ainakin puoli vuotta. Yhdeksän kuukautta imetystä jaksoi äideistä 16,6 prosenttia ja vuoden imetykseen pääsi alle kymmenes.

Vauvan ollessa kuukauden ikäinen äidit tekivät neuroottisuustestin ja kuuden kuukauden kohdalla testattiin vanhempien kasvatusasenteet. Kun lapset olivat kaksivuotiaita, koulutetut tarkkailijat seurasivat perheitä kahden tunnin ajan ja koodasivat 90 kohdan mukaan arvionsa lapsen ja vanhemman välisestä kiintymyssuhteesta.

Pitkään lastaan imettäneet äidit olivat kaikissa lapsen ikävaiheissa muita herkempiä ymmärtämään lapsen tarpeita ja parempia kommunikoimaan lapsensa kanssa.

Esimerkiksi niiden äitien lapset, joita oli imetetty sekä kuuden viikon että puolen vuoden iässä, olivat kaksivuotiaana turvallisemmin kiintyneitä vanhempiinsa kuin vähemmän imetetyt lapset. Vauva-aikana edellisen mittauskerran imetys ennusti aina lapsen parempaa pärjäämistä seuraavalla mittauskerralla.

Imetys lisäsi vain äitien herkkyyttä lapsensa tarpeille. Isien herkkyyteen imetys ei vaikuttanut ollenkaan.

Äidin herkkyys ilmeni parempana vastavuoroisuutena lapsen kanssa, myönteisenä emotionaalisuutena, käytöksen joustavuutena ja parempana kykynä ymmärtää lapsen antamia vihjeitä.

Imetys lisää äidin oksitosiinihormonia ja ilmeisesti vasopressiiniä, joiden tiedetään edesauttavan ihmisen kykyä prososiaaliseen käytökseen. Imetyksen tuoma läheisyys parantaa äidin ja lapsen suhdetta. Imettävät äidit koskettavat enemmän ja lempeämmin lapsiaan kuin muut.

Imetyksen myönteiset vaikutukset pysyivät, vaikka tutkijat poissulkivat äidin koulutuksen, etnisen ryhmän, kasvatusasenteet ja parisuhdestatuksen. Yksinhuoltajien, mustien, matalasti koulutettujen ja emotionaalisesti tasapainottomien on huomattu muita useammin tarttuvan tuttipulloon. Juuri näiden äitien lapset hyötyisivät erityisen paljon rintaruokinnasta.

APA:n mukaan imetys parantaa äidin ja lapsen välistä suhdetta ja sen myönteiset seuraukset ulottuvat pitkälle lapsuuteen.

Halusit tai et, välität vai et, jokaisesta tehdään pika-analyysi ulkonäön ja olemuksen perusteella.

Onko toinen kaunis, normaalipainoinen, mihin sosiaaliseen ryhmään hän kuuluu, mikä on hänen sosioekonominen asemansa, pitääkö hän huolta itsestään, onko hän terve ja henkisesti tasapainoinen, kuinka energinen hän on jne.

Nekin jotka kieltävät välittävänsä ulkonäöstä, asemasta tai vaatetuksesta, tulevat ainakin muiden arvioimaksi. Kasvot, vartalo ja vaatetus antavat aina muille ihmisille viestin.

Taloussosiologian dosentti Outi Sarpila Turun yliopistosta johtaa Suomi ulkonäköyhteiskuntana -tutkimusprojektia, jonka tarkoituksena on selvittää ulkonäön asemaa maassamme. Onko se pääomaa, kuten sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen pääoma ovat?

Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että ainakin luokka, sukupuoli ja ikä vaikuttavat paljon ulkonäkövaatimuksiin.

”Ulkonäöstä huolehtiminen on tyypillisesti tärkeää erityisesti korkeasti koulutetuille tai korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleville, nuorille ja naisille, kun taas muita väestöryhmiä vähemmän kiinnostuneita ulkonäköasioista ovat ennen kaikkea ikääntyneet, vähemmän koulutetut sekä miehet.”

Erityisesti naiset joutuvat ulkonäkönsä takia tiukan arvioinnin kohteeksi. Toisaalta on huomattu, että työväenluokkaiseen maskuliinisuuteen samaistuvat miehet ovat erityisen tiukkoja ulkonäön suhteen: mikään ei saa viitata naisellisuuteen tai homouteen, joten kaikenlainen ehostaminen on kielletty.

Kaupungistuminen, koulutus, kulutusyhteiskuntaan siirtyminen, internet, palvelukulttuurin tulo ja fyysisten töiden keventyminen ovat kaikki vaikuttaneet ulkonäön korostumiseen. Maatalousyhteiskunnassa tärkeintä oli olla terve ja vahva ja omistaa työhön sopivat vaatteet.

Korostunut ulkonäkökeskeisyys on Suomessa yhdistetty kielteisiin luonteenpiirteisiin, kuten turhamaisuuteen ja teeskentelyyn.

Suurin osa suomalaisista kertoo edelleen arvostavansa eniten pukeutumisen tarkoituksenmukaisuutta ja siisteyttä. Muodikkuus ja tiettyjen merkkien käyttö on enemmistön mielestä toisarvoista.

Suomalaisten suhtautumista erilaisiin elämän tärkeisiin asioihin mitattiin vuosina 2009 ja 2014. Tärkeintä ovat terveys, itsekunnioitus, vapaus ja rakkaus ja vähiten tärkeintä oli suomalaisille ulkonäkö.

Viiden vuoden aikana suomalaisten arvot eivät juuri muuttuneet. Ainoastaan mukavaa elämää ja ulkonäköä arvostettiin aiempaa enemmän. Kun vuonna 2009 vastaajista 35 prosenttia arvioi, ettei hyvä ulkonäkö ole kovinkaan tärkeä asia, vastasi näin vuonna 2014 enää 29 prosenttia suomalaisista.

Erityisen tärkeää hyvä ulkonäkö on alle 31-vuotiaille ja naisille.

Jatkotutkimuksen kannalta on kiinnostavaa uskaltavatko suomalaiset kertoa avoimesti ulkonäön merkityksestä. Moni pelkää leimautuvansa turhamaiseksi, itsekeskeiseksi tai pinnalliseksi.

Yhdysvalloissa on huomattu ulkonäön vaikuttavan työmarkkinoilla työn saantiin ja palkkaukseen. Miehet saavat paremmin johtotehtäviä ja hyvää palkkaa, jos ovat pitkiä ja komeita. Naiset eivät saa hyvästä ulkonäöstä välttämättä lainkaan lisäpisteitä uskottavuutta vaativiin tehtäviin. Sen sijaan naisten kohdalla ulkonäkö vaikuttaa negatiivisesti, sillä lihavat naiset saavat muita vähemmän palkkaa. Kaunis nainen voi toki saada helpommin työtä sihteerinä tai matalasti palkatulla palvelusektorilla.

Tutkimuksissa on huomattu, että jo pienet lapset valitsevat leikkitoveriksi mieluiten kauniin lapsen. Hyvään ulkonäköön liitetään usein positiivisia luonteenpiirteitä, kuten kiva ja rehellinen.

Parisuhdemarkkinoilla kauniit naiset voittavat lähes aina.

Sarpila, Outi; Pajunen, Tero; Åberg, Erika & Kekäläinen, Sonja (2017) Onko ulkonäön arvostus nousussa Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka 82:1, 86-94.

Suomalaisten työttömyysaste sulaa hitaasti, vaikka talouskasvu on viimein vauhdissa. Samaan aikaan kymmenettuhannet työpaikat ovat tyhjillään. Kohtaanto-ongelmia ei ole vain työmarkkinoilla, vaan suomalaiset parisuhdemarkkinat toimivat myös huonosti.

Miksi ihmiset eivät löydä kumppania?

Työmarkkinoilla yrittäjät haukkuvat työttömiä laiskoiksi ja työhaluttomiksi. Työttömät lupaavat tulla töihin, jos palkka ja muut työehdot ovat edes kohtuulliset. Kukaan ei kuulemma halua palkata yli 45-vuotiaita.

Myös parisuhdemarkkinoilla syytellään toista osapuolta. Heterot löytävät vikaa vastakkaisen sukupuolen toiminnasta. Naisia syytetään nirsoiksi, miehiä vetelyksiksi tai juopoiksi.

Missä on vika?

Naisten korkeaa ja miesten matalaa koulutustasoa on pidetty yhtenä pääasiallisena ongelmana. Ajatellaan etteivät akateemiset naiset ota ei-akateemista miestä. Tämä ei aivan pidä paikkaansa.

Toki moni akateeminen nainen ottaisi mielellään maisteri- tai tohtorimiehen, mutta suurimmalla osalla naisista miehen koulutus ei ole kynnyskysymys. Tämän voi tarkistaa tilastoista. Suomalaisnaiset ovat jo vuosikymmeniä naineet itseään matalammin koulutettuja miehiä.

Väestötieteilijä akatemiatutkija Marika Jalovaara Turun yliopistosta tutkii avo- ja avioliiton solmimista ja purkautumista. Hänen mukaansa esimerkiksi lapsettomuuden yksi suuri syy on se, etteivät ihmiset löydä kumppania. Lähes puolet lapsettomista ei ole koskaan ollut avo- tai avioliitossa.

Miksi niin moni suomalainen ei tunnu sopivan työmarkkinoille, eikä myöskään parisuhteeseen? Mitä asialle pitäisi tehdä?

Monen tutkijan mielestä näillä asioilla on yhteys toisiinsa.

Mitä yksilö voi tehdä onnensa eteen? Voiko yhteiskunta auttaa jotenkin parisuhdemarkkinoiden kohtaanto-ongelmissa?

Pitäisikö osapuolten yrittää tulla vähän toista vastaan ja tsempata enemmän?

Ja tyytyväiset sinkut, ei kannata loukkaantua. Suurin osa yksineläjistä kuulemma toivoo löytävänsä jonkun.

Naisia varoitellaan lykkäämästä lastentekoa liian vanhaksi. Hedelmällisyyden lasku on hyvin yksilöllistä, mutta jo alle 30-vuotiaana alkaa joidenkin naisten mahdollisuus äidiksi heiketä. Yli 30-vuotiaana alkavat riskit sikiön kromosomimuutoksille myös selvästi kasvaa.

Paljon harvemmin puhutaan miesten ikäriskistä. Nyt on tiedossa, että isien korkea ikä on isompi riski keskenmenolle kuin äidin korkeahko ikä. Miesten siittiöt ovat vanhana vähän ”sekundaa”.

Kári Stefánssonin johtamissa tutkimuksissa on selvitetty lähes 15 000 islantilaisen perimää, ja huomattu, että ikämiesten lapsilla on mutaatioiden aiheuttamia harvinaisia sairauksia huomattavasti enemmän kuin nuorilla isillä. 36-vuotiaan isän riski mutaatioille on jo kaksinkertainen verrattuna 20-vuotiaaseen isään.

Tutkijat ovat jo kauan tienneet, että terveet vanhemmat voivat saada sairaita lapsia. Syyn arveltiin aiemmin olevan äideissä, mutta nyt on huomattu, että isät aiheuttavat neljä kertaa äitejä useammin jälkikasvulleen poikkeamia.

Nykytiedon valossa naiset saavat jo syntyessään tietyn määrän munasoluja. Miehet taas tuottavat spermaa koko ajan, ja iän myötä spermantuotannossa alkaa tapahtua yhä enemmän virheitä.

Iäkkäällä isällä on myös korkeampi riski saada lapsi, jolla on skitsofrenia, autismia tai jokin muu neuropsykiatrinen ongelma. Toisaalta monissa tutkimuksissa on osoitettu, että hieman kypsempien isien lapset pärjäävät hyvin koulussa, vaikka ovatkin keskimääräistä useammin ns. nörttejä.

Suomessa ja monissa muissa kehittyneissä maissa vanhemmaksi tullaan vuosi vuodelta yhä vanhempina. Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että suomalaismiehet eivät halua nuorina lapsia. Ehkä miesten on hyvä tietää, ettei lapsionni välttämättä parane edes vaihtamalla nuorempaan vaimoon. Myös miesten biologinen kello tikittää, ja se tikittää paljon luultua aikaisemmin.

Tatuointien ja lävistysten ottaminen on normalisoitunut suomalaisten keskuudessa. Aiemmin vain merimiehet ja entiset vankilakundit olivat tatuoituja. Nyt ihan tavalliset keskiluokkaiset ihmiset, keski-ikäiset ja jopa eläkeläiset voivat ottaa tatuoinnin.

Psykiatrian parissa ajateltiin tatuointien ja lävistysten viestivän ihmisen huonosta tilasta. Etenkin nuorten kohdalla tämä aiemmin korreloikin selvästi mielenterveysongelmien ja itsetuhoisuuden kanssa.

Tatuoinnit ja lävistykset on myös liitetty alempaan yhteiskunnalliseen asemaan, antisosiaalisuuteen, liialliseen riskinottotaipumukseen, päihteiden käyttöön ja syömishäiriöihin. Kaikesta tästä on myös tutkimusnäyttöä.

Tatuointien suosion kasvaessa on uusissa tutkimuksissa löydetty yhä vähemmän korrelaatiota erilaisiin riskitekijöihin.

Psykologian tohtori Vinita Mehta kirjoittaa Psychology Today -sivustolla, että tatuointi todella kertoo jotain ihmisen luonteesta. Kun tatuoituja verrataan ihmisiin, jotka eivät ole ottaneet tatuointeja, erottuvat tatuoidut muusta väestöstä kolmella ominaisuudella.

Ensinnäkin tatuoidut ovat yleensä ekstrovertteja. He saavat energiaa kaikesta sosiaalisesta toiminnasta ja he kuvailevat itseään puheliaiksi ja vilkkaiksi.

Toisekseen kuvan ottaneet etsivät tavallista useammin uusia kokemuksia. He haluavat tehdä elämässään erilaisia, uusia ja jännittäviäkin asioita.

Kolmas syy merkitä ihonsa on tavallista voimakkaampi käsitys omasta ainutlaatuisuudesta. Tatuoinnilla halutaan erottautua muista ihmisistä ja pyritään rakentamaan omaa erityislaatuista persoonallisuutta.

Hassua tietysti on, että mitä muodikkaampia tatuoinneista ja lävistyksistä tulee, sitä vaikeampaa on olla erityinen ja ainutlaatuinen. Kohta kaikista ainutlaatuisinta on olla tekemättä mitään pysyviä muutoksia syntymälahjana saatuun ulkonäköön.

Tänä vuonna noin 12 prosenttia äideistä on läimäyttänyt omaa lastaan. Isistä tähän kertoo syyllistyneensä viisi prosenttia. Naisista vain kahdeksan prosenttia hyväksyy ruumiillisen kurituksen, kun miehistä näin tekee 18 prosenttia. Jostakin kumman syystä kaupungissa asuvat hyväksyvät fyysiset rangaistukset kaksi kertaa useammin kuin maalla asuvat.

Lastensuojelun keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan lasten kuritusväkivalta on radikaalisti vähentynyt Suomessa. Silti liian moni lapsi joutuu vanhempansa väkivallan uhriksi.

Kymmenen vuotta sitten lapset kokivat vielä enemmän väkivaltaa kotona. Nyt esimerkiksi piiskaaminen on äärimmäisen harvinaista. Nykylasta uhkaillaan, tukistetaan ja läimäytetään. Lapselle saatetaan antaa luunappeja, tai hänet laitetaan jäähypenkille, eli yksin selviämään liian kuumana käyvistä tunteistaan.

41 prosenttia vanhemmista kertoo joskus käyttäneensä kuritusväkivaltaa kasvatuksessa. Neljännes on tukistanut lastaan. Väkivallan uhriksi itse lapsena joutuneet syyllistyvät muita useammin ruumiilliseen kuritukseen. Kurituksen hyväksyvät vanhemmat myös käyttävät muita enemmän väkivaltaa lasta kohtaan.

Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että lasten uhkaileminen ja jäähypenkille laitto on lisääntynyt. Vanhemmat ovat varsin tietoisia siitä, että lapsen yksin jättäminen tai lapseen kohdistuva henkinen väkivalta on erittäin haitallista. Ehkä hermostunut vanhempi pystyy olemaan lyömättä vain siksi, että huutaa lapselle solvauksia ja uhkauksia, tai eristää hänet toiseen huoneeseen.

Äidit kurittavat lapsiaan isiä useammin. Tässä tutkimuksessa vanhempien kurittamistaipumusten ero näyttää kasvaneen entisestään. Tosin tutkija huomauttaa miesten jättäneen kysymykseen naisia useammin vastaamatta. Naisten väkivaltaisuus on tabu. En usko naisten olevan tässä asiassa miehiä avoimempia.

Aiemmin äitien kurittamista selitettiin sillä, että he viettävät niin paljon aikaa lapsen kanssa. ”Toki siinä hermo menee ja tilaisuuksia tukistaa on paljon.” Isät ovat lisänneet lasten kanssa viettämäänsä aikaa, mutta isien väkivaltaisuus lapsia kohtaan ei näytä lisääntyneen.

Isien osallistumista kodin ja lastenhoitoon on toivottu tasa-arvon nimissä. Isien kannattaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, sillä he itse saavat siitä iloa ja läheisemmän suhteen lapsiinsa. Nähtävästi isien kannattaa hoitaa lapsiaan aiempaa ahkerammin myös lasten turvallisuuden takia.

Kuinka moni kuolee seksiä harrastaessaan?

Amerikkalaisen elokuvan esittämä kauhukuva: korkeassa asemassa oleva mies saa sydärin harrastaessaan seksiä rakastajattaren tai prostituoidun kanssa, voikin olla totta, joskin harvinaista.

Saksalaisen klinikan kaikki ruumiinavaukset käytiin läpi 45 vuoden ajalta. Frankfurtin yliopistollisen sairaalan patologian laitos tutki yhteensä noin 38 000 ruumista.

99 ihmistä oli kuollut seksiä harrastaessaan. Kuolleista oli miehiä 91 ja naisia kahdeksan. Seksin aikana tapahtuva äkkikuolema on siis paljon todennäköisempää miehille kuin naisille. Totaali kuolleisuus seksiaktiin on kuitenkin vain 0,26 prosenttia.

Yleensä kuoleman aiheuttaa jokin sydämeen liittyvä vika. Ylipaino nostaa seksikuoleman riskiä selvästi.

Sydänvaivaisille ja ylipainoisille miehille seksi prostituoidun kanssa on erityisen vaarallista, sillä vain alle kymmenen prosenttia miehistä kuoli harrastaessaan seksiä vaimon kanssa. Lähes neljäkymmentä prosenttia seksin aikana kuolleista miehistä oli ostanut seksiä yhdeltä tai kahdelta naiselta. Vajaa kolmannes kuoli masturboidessaan. Viisi miehistä kuoli homoseksin aikana ja seitsemän rakastajattaren seurassa.

Eniten kuolemia sattui kesällä ja keväällä, yleensä loppu tuli vainajan kotona.

Seksin aikana kuolleista naisista enemmistö menetti henkensä aviomiehen syliin.

Tutkijat muistuttavat, että naislesket saattavat tarvita psykologista tukea miestensä yllättävän kardiovaskulaarisen kuoleman johdosta.

http://www.jsm.jsexmed.org/article/S1743-6095(17)31378-4/fulltext