Suhteet & seksi

Munatakuulla varustettu pääsiäinen eli kikkelijuhla alkaa olla vihdoinkin ohi. Huh.

Olen puhunut niin paljon panemisesta, kikkeleistä, haluista, haluttomuudesta, kiveksistä, vaginoista ja perusanaaleista, että nyt ovat kassit aivan tyhjät.

No mutta ei se mitään. Muna pystyyn vaan ja uutta tippaa puristamaan. Jostakin se on minunkin leipäni revittävä. Joten luontoilta alkakoon.

Paneskelemisesta puhuttaessa jakaantuvat ihmiset helposti kahteen eri tiimiin.

Tiimi numero 1
Tiimin nimi: Mennäänkö naimisiin?
Motto: Jos ei oo lovee, käytä tota ovee!

Tämän tiimin jäsenet eivät harrasta satunnaista seksiä. Nämä eläimet yhdistävät seksin ja rakkauden niin voimakkaasti toisiinsa, että random-panot eivät tuota heille tyydyttävää nautintoa. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, sillä randomisti saattaa saada petikaverikseen vaikka minkälaista himonussijaa sekä hyvässä että ”mitä helvettiä toi tekee”.

Nämä kaverit elävät mieluummin selibaatissa kuin kulkevat kaduilla seiväs pystyssä tai mätäs turpeana etsien seuraavaa kohdetta. Tosin tässä selibaatissa itsensä jokailtainen koskettelu on kuitenkin sallittua ja jopa suotavaa.

Tämän tiimin jäsenet saattavat katsella kauhistuneesti, miten toisen tiimin teltta nousee pystyyn ja heiluu.

Tiimi numero 2
Tiimin nimi: Mennäänkö naimaan?
Motto: Lovee vasten ovee!

Nämä kaverit nauttivat himonussimisesta, vaikka eivät tunnekaan kohteensa tarkkaa historiaa. Himonussijat pystyvät nauttimaan vieraan käden kosketuksesta ja kiinnostuvat uudesta elimestä, joka viekoittelevasti kutsuu pussailemaan.

Himonussijat nauttivat lihan himoista sillä välin, kun etsivät sitä oikeaa. Molemmilla tiimeillä on siis pääsääntöisesti sama tavoite – rakkaudentäyteinen parisuhde.

Molemmat tiimit pyrkivät elämään sulassa sovussa keskenään aiheuttamatta kenelläkään mielipahaa tai harmia. Joskus kuitenkin vahinkoja sattuu.

Silloin tällöin kakkostiimin telttaan eksyy vahingossa viaton ykköstiimiläinen. Sokkiin menneen ykköstiimiläisen on kuultu kuvaavan kokemustaan järkyttävänä: ”Joku hipelsi jalkoväliäni, läähätti korvaani ja nylkytti reittäni.”

Kakkostiimiläiset kuittaavat tämän sillä, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole, jos kiinnostava ja hyvännäköinen ykköstiimiläinen astui telttaan.

Kansan suussa edellä mainitusta kakkostiimiläisen käyttäytymisestä käytetään nimitystä ”vonkaaminen”. Se toimii usein. Win!

Lopputekstit
Ohjaus: Rönkkönen
Tuotanto: Rönkkönen
Kuvaus: Rönkkönen
Lavastus: Rönkkönen
Perusanaali: Rönkkönen
Käsikirjoitus: Rönkkönen

Lämmintä kikkelijuhlan jälkeistä viikkoa!

Suomessa on useasti uutisoitu pikkutissuttelun terveyshyödyistä. Syöpälääkärit ovat kuitenkin varoitelleet viinan vaaroista. Alkoholi lisää syöpäriskiä.

Kukaan ei ole osannut määritellä mitään tiukkaa rajaa terveelliselle alkoholin käytölle juuri tiettyjä sairauksia ajatellen. Onhan meillä viikkosuositus ja kertakäytön maksimirajat (http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/alkoholi/suurkulutus_ja_kohtuukaytto/), mutta mikä määrä lisää esimerkiksi rintasyövän vaaraa?

MedlinePlus väittää, että jo yksi drinksu päivässä lisää naisen rintasyöpäriskiä viidellä prosentilla ja kolme annosta päivässä aiheuttaa jopa 50 prosentin nousun rintasyöpäriskiin.

Jotkut sydänlääkärit suosittelevat tissuttelua, sillä se vähentää sydän- ja verisuonitaudin riskiä. MedlinePlussan mukaan Heidelbergin yliopiston professori Helmut Seiz sanoo viinanjuonnin hyödyttävän vain joitakin vanhuksia. Nuorten tulisi välttää koko tuotetta.

Yhdysvalloissa arvellaan yhden naisen kahdeksasta sairastuvan elämänsä aikana rintasyöpään. Varsinkin syöpäsuvuista tulevien naisten pitäisi tarkkailla alkoholinkulutustaan ja tutkijoiden mukaan mieluiten lopettaa juominen kokonaan.

Syöpäjärjestöt-sivuston mukaan Suomessa noin joka yhdeksäs nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Se on naisten yleisin syöpä maassamme. http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/rintasyopa/

Tutkijaryhmän viinasuositukset perustuvat yli sataan "kevyttä juomista" ja rintasyöpää selvittäneen tutkimuksen metatutkimukseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Even a Little Drinking May Raise Breast Cancer Risk: Study
MedlinePlus 29.3.2012

Lähtötilanne:

On lauantai-ilta ja Kerttu lähtee kreisibailaamaan. Kerttu tapaa tosi kivan miehen, jonka raahaa kotiinsa himonussittavaksi. Kaikilla on kivaa. Onpas mukava mies. Vastoin omia periaatteellisia sääntöjään Kerttu päättää antaa miehelle puhelinnumeronsa, koska mies on niin kiva ja lupaa soittaa.

Mitä sitten tapahtuu?

1. VIIKKO

Sunnuntai
Aamupanon jälkeen Kerttu kaipaa omaa krapulaista rauhaansa ja saa häädettyä miehen puoleen päivään mennessä pois. Puhelinnumeron antaminen ei tunnu missään. Jopa unohtuu.

Maanantai
Kaverit soittavat, että no minkälainen mies se oikein oli. Kerttu vastaa, että tosi mukava. Kaverit kysyvät, että näettekö vielä, johon Kerttu että kyllä se pyysi puhelinnumeron. Kerttu ei itse ajattele vielä asiaa juurikaan. Onhan vasta maanantai.

Tiistai
Kaverit kysyvät, että onko se soittanut. Kerttu painottaa ihan tosissaan, että nämä yhdenillanjutut ovat aina yhdenillanjuttuja, että tuskin se soittaa. Mutta olisihan se kiva käydä kahvilla, ei siinä mitään. Mutta siis tuskin se soittaa.

Keskiviikko
Kerttu saa tekstiviestin ja hymy nousee kasvoille. Onnellista myhäilyä. Hymy hiipuu, viesti on äidiltä, jolla asiaa villasukista.

Torstai
Kerttu muistelee, että mies puhui jotain torstaista. Kerttu ei muista, että mitä puhui, mutta jotain. Varuiksi Kerttu ajelee häpykarvat pois, vaihtaa lakanat, imuroi asunnon, tiskaa astiat ja pesee hiukset eikä sovi torstaille mitään. Imuroidessa _varmuuden vuoksi_ puhelin taskussa.

Perjantai
Kerttu hokee itselleen, ettei kiinnosta yhtään, soittaako mies vai ei. Varmuuden vuoksi kuitenkin Kerttu istuu paskalla puhelin kourassa. Mutta tuskin se soittaa.

Lauantai
Kaverit kysyvät, että onko se soittanut. No ei ole. Ihan sama! Ei kiinnosta! Uutta miestä kehiin! Wuhuu! Bileet!

2. VIIKKO

Sunnuntai
Kerttu herää yksin. Viime lauantain flow on kadonnut, väkisinpokaamisesta ei tullut mitään. Ihan sama. Yksin on parempi, Kerttu toteaa.

Maanantai
Kertulta tulee itsesäälipainotteinen itku. Räkäisen nyyhkytyksen seasta kuuluu jotakin: ”En koskaan löydä ketään. Kaikki inhoo mua. Oon ruma.”

Tiistai
Kerttu kertoo kavereille, että paha mieli tuli sittenkin. Kavereiden kanssa ihmetellään, että miksi helvetissä se pyytää numeron, jos se ei soita. Vähän haukutaan miestä Kertun lohdutukseksi.

Keskiviikko
Tuntematon numero soittaa! ÄÄÄÄÄÄ! Pulssi nousee sataan, kädet tärisevät, ääni värisee. Voiko tämä olla totta? Ei se voi. Luurin toisessa päässä on lehtimyyjä. --> Syvä itsensä häpeäminen verhoaa Kertun – ei kukaan voi olla näin säälittävä.

Torstai
Pidetään kavereiden kanssa alustava palaveri. Ensimmäinen vaihtoehto: mies on kaikkien nössöjen kuningas. Toinen vaihtoehto: ehkä se seurusteleekin tai ehkä sen puhelin tipahti maahan ja koira kusi siihen päälle niin että kaikki tiedot vaan hävisivät, sillä eihän sitä voi koskaan tietää. Kolmas vaihtoehto: ehkä se vielä soittaakin.

Perjantai
Virallisessa palaverissa todetaan ykskantaan, että sitten kun se OIKEA löytyy, ei tarvitse miettiä tämmöisiä. Ja toki Kerttu löytää kyllä vielä paremman. Ja tietysti hyvä vaan, ettei soittanut.

Lauantai
Mies alkaa vihdoinkin unohtua, Kertun pettymys helpottaa ja häpykarvoituskin kasvaa jo takaisin. Alkuviikon ”ihan sama soittaako se vai ei” tuntuu nyt oikeasti siltä miltä pitääkin. --> Ei miltään.

Mitä Kerttu oppii tästä? ----------> Ei mitään. Seuraavalla kerralla sama ruljanssi.

Korkeat testosteronitasot korreloivat riskinottohalun kanssa. Varsinkin taloudellisen riskin ottaminen kiinnostaa testosteronipitoisia miehiä, mutta korkeiden hormonien on huomattu vaikuttavan myös terveyskäyttäytymiseen.

Joukko Michiganin yliopiston tutkijoita halusi testata nuorten opiskelijamiesten hormonitasoja ja niiden yhteyttä seksuaaliterveysasenteisiin.

Onko testosteroni-tyypeillä hälläväliä-asenne sukupuolitauteihin?
Aiheuttaako turvaseksin vaatiminen sosiaalisia ongelmia tai noloja tilanteita? Vai katsotaanko turvaseksimyönteisyys (esim. kondomien ostaminen) ennemminkin rohkeudeksi ja merkiksi säännöllisestä sukupuolielämästä?

Tutkijat testasivat 78:n ensimmäisen vuoden miesopiskelijan syljen testosteronitasot. Miehet täyttivät myös kyselykaavakkeen, jossa arvioitiin käyttäytymiseen vaikuttavia seksiasenteita.

Korkeat testosteronitasot olivat positiivisesti yhteydessä myönteisiin turvaseksiasenteisiin, varsinkin sukupuolitautien välttämiseen tähtäävään käytökseen. Rohkeat maskuliiniset miehet uskaltavat vaalia seksuaaliterveyttään.

Tutkijoiden mukaan näitä alustavia tutkimuksia kannattaa jatkaa ja hyödyntää sukupuolitautien torjunnassa. Paradoksaalisesti ”rohkea riskinottaja” suojaakin itsensä ja kumppaninsa vaaroilta.

The Journal of Sexual Medicine, March 2012.

Ei hitsin pippeli.

Olen pikkaisen liian myöhään nyt liikenteessä. Nimittäin juuri äsken, 14. maaliskuuta vietettiin virallista Steak and Blowjob -päivää.

Ihana! Hienoa pojjaat!

Idea päivään lähti siitä, että ystävänpäivä (semisti hyi saatana) on muodostunut naistenpäiväksi tai sanotaanko naisten luomaksi parisuhdepäiväksi (varsinkin Jenkeissä), jolloin miehet joutuvat kantamaan kotiin kaikkea vaaleanpunaista ja pehmeää tai kovaa ja kimmeltävää.

Tuloksena on riita, koska päivänä, jona pitäisi rakastaa enemmän kuin naapurit, kaikki menee vituilleen.

Ei siinä mitään. Annetaan ystävänpäivän olla olemassa, sillä toiset naiset nauttivat vaaleanpunaisesta rituaalisesta väkisinrakastamisesta todella paljon.

Mutta koska kaikki eivät, esitän seuraavassa ratkaisun.

Eli siis. Pihvi ja bloukkaripäivä, 14. maaliskuuta.

Tämänlaisen huomionosoituksen ansioista mies kantaa kotiinsa ruusuja ja suklaata paljon mieluummin. Mitä useammin imet, sitä enemmän saat sitä, mitä haluat. --> Win-win.

Koska suklaa ja kukat jättävät kuitenkin useammat naiset kylmäksi, ehdotankin, että ihan kohta, 14. huhtikuuta vietetään Pihviä ja pillunnuolemista –päivää! Wihii!

Toistan! Pihviä ja pillunnuolemista, 14. huhtikuuta. Ihan kohta! Ota sinäkin pillu suuhusi. Muista kuitenkin sitä ennen laittaa chateaubriand pannulle tirisemään.

Äläkä unohda esileikkiä. Ammattimaiset pillunnuolijat voivat aloittaa kokovartalohieronnalla. Keskitason nuolijat keskittyvät jalkahierontaan, ja aloittelijat yleensä pakara- ja tissiosastolle.

Mies, voin luvata, että tämän jälkeen heruu aivan 110 % varmasti. Joten --> Win-win.

Ps. Sinkku. I feel you. Ei ole munaa, ei ole pillua, ei ole mitään. Jätä pihvi ostamatta. Runkkaa. Win.

50 vuotta sitten vajaa 190 000 suomalaista asui yksin. Nyt sinkkutalouksia on reilu miljoona.

HS uutisoi 23.3.2012, että yksin asuminen on riski mielenterveydelle. http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkimus+Yksin+asuminen+saattaa+olla+riski+mielenterveydelle/a1305558384142#kommentit
Tutkijoiden mukaan on toki mahdollista, että syy- ja seuraussuhteet menevät niin päin, että mielenterveysongelmat johtavat yksin asumiseen.

Joka tapauksessa näyttäisi olevan terveellisempää asua jonkun kanssa.

Heini Orell on tehnyt sosiologian gradun ystävyydestä. Hän kuvaili alan tutkimustuloksia näin: ei-vakiintuneet aikuiset luovat enemmän uusia ystävyyssuhteita, vaalivat tarkemmin vanhoja suhteita ja tapaavat useammin ystäviään kuin naimisissa olevat. Ystävät ovat tärkeä läheisyyden, tunteiden jakamisen ja yhteenkuuluvuuden lähde. He täyttävät osaksi tyhjyyttä, jonka aviopuolison ja lasten puute tuo. Ystävät eivät kuitenkaan täysin kompensoi partnerin puutetta esimerkiksi parisuhteen loppuessa.

Osa yksin asuvista voi olla tutkimustulosten kanssa eri mieltä. Kaipaavatko kaikki omaa perhettä? En tiedä.

Helmikuussa tänä vuonna Population Studies julkaisi Marika Jalovaaran artikkelin ”Socio-economic resources and first-union formation in Finland, cohorts born 1969-81”. Jalovaara kirjoittaa, että tutkijoilla on ollut yhteneväinen käsitys miesten taloudellisen menestyksen positiivisesta vaikutuksesta avioitumisen todennäköisyyteen. Jalovaaran tutkimuksessa selvitettiin suomalaista tilastotietoa hyödyntäen, miten nuorten aikuisten sosioekonomiset resurssit vaikuttavat ensimmäisen liiton perustamiseen.

Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että avoliiton muodostaminen vaatii vähemmän resursseja kuin avioliitto. Nyt Jalovaara halusi tutkia miten sosioekonominen asema vaikuttaa ensimmäisen liiton perustamiseen ja vaihtelevatko vaikutukset sukupuolen ja solmittavan liiton tyypin mukaan. Tulokset osoittavat, että korkea koulutus, työelämään osallistuminen ja hyvät tulot edistävät pariutumista sekä miehillä että naisilla, sekä avo- että avioliittoon. Avioitumista edistävät erityisesti yliopistokoulutus ja vakkarityö. Avioliittoa harkitsevat näyttävät punnitsevan tulevaisuudennäkymiä varsin kauaskantoisesti.

Jotkut ovat kuvailleet ystäviään perheekseen. ”Ystävät saa itse valita, sukulaiset tulevat annettuina.” (Suomessa kumppaninkin saa valita itse.) Vaikka suhteet ystäviin olisivatkin läheiset on moni sinkku kertonut tuntevansa olonsa joskus hyvin yksinäiseksi. Niin parisuhteessa olevat kuin tutkijatkin tietävät, että liitossakin voi tuntea välillä yksinäisyyttä. Huonossa parisuhteessa olevat ovat kuvailleet yksinäisyyden tunnetta erityisen jäätäväksi, kun oletusarvona on ihana yhteiselo. Jos tämä yhtään lohduttaa.

Yritin järkeillä ja ajatella. Tekstiä tuli helvetisti, ratkaisuja nolla (0) kappaletta. Menikö vituiksi? Meni. --> Lopetan kaiken.

Ajattelin ihmisen seksuaalisia haluja eli paneskelemisen riemua.

Sitten ajattelin tätä ”yksiavioisuutta”, ja sen ristiriitaisuutta ihmisen halujen kanssa.

Ai mitä?

No sitä, että ihminen pyrkii kaikin keinoin yksiavioiseen parinmuodostukseen ja pitää ideaalina sellaista tilannetta, jossa ollaan (lue: paneskellaan) saman ihmisen kanssa 80 vuotta. Sitten juhlitaan atomihääpäivää. Jee.

Okei. Uskonnon perintö jyrää tässä ajattelumallissa aika voimakkaasti. Mutta miten paljon sitä kannattaa kuunnella. Pitäisikö välillä ajatella itse?

Hei kamoon, papit panevat lapsia ja sitten ollaan vähän silleen että no semmoista sattuu. SEN SIJAAN HOMOUS! JUMALAUTA! Miettiikö siellä jumalallisen aamenen ääressä kukaan, mättääkö tässä seksuaalimoraalissa joku asia, kun vanhat miehet hipeltävät poikia? Rukoillaan rukous niiden lasten puolesta ehkä. Ja sitten ajetaan homot hankeen. Sairasta.

Parisuhteessa halujen kieltämisestä seuraa mitä?

Porukka paneskelee menemään, minkä kerkiää ja missä sattuu. Halut eivät ole väärin vaan se, että niistä vaietaan ja sitten valehdellaan. Ollaan sovittu jotakin ja sitten toinen rikkoo lupauksensa. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.

Noh. Mitäs jos sukat mustuvat?

Mustasukkaisuushan on epävarmuutta itsestä. Eikö? Ihminen ei luota itseensä eikä siihen, että on sellaisenaan tarpeeksi hyvä vaan peilaa omaa itsetuntoaan Toisen ihmisen käyttäytymisen myötä. Ja sitten se Toinen käyttäytyy epärehellisesti. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.

Epärehellisyys taas on kaikissa suhteissa puhdasta paskaa eli epäkunnioittamista. On se kiva, kun kaverit tietävät, mitä siellä jatkoilla oikeasti tapahtui. Ollaan hys hys, koska ei uskalleta avata suuta. Vituiksi menee tämmöinen. Paha olo tulee kaikille.

Jumalauta, kun porukka ei kanna vastuuta teoistaan!

Missä ovat suhteet, joissa puhutaan seksuaalisista haluista niin kuin ne ovat?

Jutellaan yhdessä vaikka, että sinä olet minulle se numero yksi ja kaikkein rakkain, mutta vähän tekisi mieli paneskella jotakin muuta välillä. Ihan vaan virkistämismielessä näin 10 vuoden jälkeen. Saat seurata vierestä puuhia, ei sitten tapahdu mitään salaperäistä hotellihuoneen hämyssä.

Eihän kukaan meistä omista toista ihmistä. Ja mitä kukaan voi sille, että panettaa.

JA HEI!

Seksihän tuottaa mielihyvää! Miksi totaalikieltää semmoinen, mistä toinen, se rakkain, nauttii ihan sikana?

Eikö tässä koko hommassa ole kyse rehellisyydestä itseään ja toista kohtaan?

Mikä siinä rehellisyydessä on niin kamalaa? Tai siinä, jos himottaa välillä joku muukin? Mitä se on keneltäkään pois?

Korinaa. Hirveä hedari. En ajattele enää koskaan.

Tarvitaanko perheeseen rikas faija?

Vauvaperheessä todellisuus mullistuu. Nainen voi yhtäkkiä friikahtaa perheen asunnosta, taloudesta, vakuutuksista ym. asioista, jotka ovat siihen asti olleet ok, mutta lapsen synnyttyä eivät enää olekaan. Äidin vaatimukset kasvavat. Äärimmäinen valppaus valtaa äidin ja hän kyttää vauvan ympäristöä haukan lailla: ovatko ihmiset pesseet kätensä, onko ympäristö turvallinen jne.

Äitiyden kannalta tärkeintä ei ole mahdollisimman laaja resurssiverkosto, vaan mahdollisimman ennustettava ja luotettava apu ja tuki.

Rhesus-apinat laitettiin kolmenlaisiin ympäristöihin. Äiti ja vauva testattiin ympäristössä, jossa oli 1. paljon ruokaa koko ajan tarjolla, 2. vähän ruokaa säännöllisesti tarjolla ja 3. paljon ruokaa joinakin päivinä ja toisina vain vähän. Ykkösryhmän apinaäidit hoivasivat lapsiaan parhaiten, kakkosryhmän äidit vastasivat lasten tarpeisiin lähes yhtä hyvin, mutta kolmannen, epäennustettavan ympäristön lapset saivat sekä vähiten hoivaa, että aggressiivisen ja kaltoinkohtelevan äidin. Kolmosryhmän äitien ja lasten stressihormonit nousivat ja oksitosiinitasot olivat alhaalla.

Ennustamaton ympäristö johtaa ihmisillä pelokkaaseen ja vauhkoon äitiin ja masentuneen oloisiin vauvoihin. Tällaiset lapset takertuvat äitiinsä, eivätkä ole yhtä kiinnostuneita ympäristön tutkimisesta ja muiden lasten kanssa leikkimisestä kuin muut lapset. Ominaisuus pysyy nuoruuteen, jopa aikuisuuteen asti. Äidit pystyvät parhaaseensa ennustettavissa olosuhteissa. Muiden tuki, niin taloudellinen, emotionaalinen kuin sosiaalinenkin, varmistaa lasten hyvinvoinnin.

Nykyään naiset eivät juuri jää odottelemaan rikasta faijaa lapsilleen, vaan hankkivat itse itselleen ja mahdollisille lapsilleen sopivat olosuhteet. Itse asiassa epävarmuuteen joutuneet välttävät lisääntymistä. http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=72788:naisten-tyoepaikan-menetys-vaikuttaa-syntyvyyteen&catid=5:tiede&Itemid=7

Ympäristön ei tarvitse olla taloudellisesti hirmu rikas, mutta olosuhteiden pitäisi taata jatkuva turva ja ravinto. Kuinka moni suomalainen lapsi saa tämän nyt?

Louann Brizendine: The Female Brain

Moikka pimppini! Pyysin sinut vieraakseni puhumaan pimpeistä, sillä viime viikolla ilmestyi teos Pimppini on valloillaan – naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö.

Haluan jutella kanssasi, sillä sinä olet osa minua ja maailmaa ja naiseutta ja niin edelleen. Sinä tiedät nämä hommat.

Minä tiedän hyvin vähän pimpeistä. Lapsuuden sain kasvaa omaa vauhtia omissa oloissani. Sitten kasvoin aikuisemmaksi ja tutustuin vastakappaleisiin. Kaikki penikset, kädet ja suut, jotka minä olen tavannut, ovat olleet ihania ja juuri oikeita sillä hetkellä.

Koetko siis olevasi onnekas?

Onnekas? Onko tässä tosiaan kyse onnesta? Minä olen iloinen, että olen saanut kasvaa toista ihmistä kunnioittavassa ympäristössä. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta koska se ei vieläkään ole, on tämä teos julkaistu.

Oletko aikuisiällä törmännyt kaltoinkohteluun?

Ei, en ole. Sinä olet hoitanut esikarsinnan erinomaisesti. Luotan sinuun. Jos sinä olet epävarma, en minäkään ala kaveeraamaan sellaisen tyypin kanssa. Meillä on täydellinen diili!

Mutta voisihan joku kaltoinkohdella sinua väkisin enkä minä pystyisi auttamaan. Pelkäätkö sitä koskaan?

Pelkään. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Riippuu yön pimeydestä, riippuu paikasta. Tuulessa heiluvat puunoksat näyttävät joskus äkkiseltään siltä, että joku hiipii pimeydessä. Silloin säikähdän. Mutta saanko minä vuorostani kysyä sinulta?

Saat toki.

Miksi ihmiset jäävät sellaisen luokse, joka satuttaa?

Heikoilla ei ole tarpeeksi voimaa lähteä, pelokkailla ei rohkeutta.

En ymmärrä!

Pelko lamaannuttaa ja häpeä syövyttää niin paljon, ettei ole olemassa enää minää, joka nousisi barrikadeille.

Niin kai. Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään. Hmm.

Mitä mietit?

On olemassa ihaniakin miehiä. Suurin osa miehistä. Ne ovat ihania. Miehiä, jotka kunnioittavat toista ihmistä ja pimppiä myöskin. Niin niistä tuntuu varmasti pahalle tämä.

Mitä tarkoitat?

Suurin osa miehistä on tosi tosi rakastavaisia. Sellaisia, jotka ymmärtävät pimppiä välillä paremmin kuin pimppi itse. Niin sitten kun puhutaan seksuaalisesta vallankäytöstä, on selvää, ketä syytetään.

Hyväksikäyttäjiä?

Niitäkin. Mutta samalla tuo sanapari syyttää miehiä. Kokonaisuudessaan. Massana. Kaikkia peniksiä, koska penis voi vallata pimpin. Miehistä varmasti tuntuu pahalta. Niistä miehistä, jotka aina rakastavat ja jotka eivät koskaan tekisi kipeää tahallaan.

Mutta ei tässä teoksessa ole siitä kyse, että sillä pyrittäisiin tuomitsemaan kaikki miehet.

Niin, toivottavasti miehet ymmärtävät sen. Enemmänkin se taitaa pyrkiä halaamaan niitä naisia, joilla on paha olla ja jotka tarvitsevat apua. Ehkä he saavat sitä nyt. Ehkä he rohkenevat.

Ajan kanssa maailma muuttuu.

Ehkä seuraava jatko-osa kertookin siitä hyvästä olosta. Niistä hyvistä miehistä.

Pitäisitkö siitä?

Pitäisin! Kirjoittaisin oman tarinani. Se on ilolaulua.

Ennen kuin joku sen laulun sinulta varastaa.

Tarvitseeko minun pelätä sitä?

Äitiys muuttaa peruuttamattomasti naisen aivoja, väittää neuropsykiatri Louann Brizendine. Raskausajan hormonit, kohdun kasvu, synnytys, imetys ja lapsen läheisyys muokkaavat aivoja.

Läheinen kontakti vauvaan saa ihmisen ”äidilliseksi”.

Teorian mukaan vauvakuume tarttuu, kun vauvan pään makea tuoksu lähettää feromoneja naisen aivoihin (syntyy oksitosiinia). Olen kuullut joidenkin isäksi haluavien miesten yrittäneen tartuttaa kuumetta kumppaniinsa raahaamalla vauvoja naisen lähettyville, ja joskus lopputulos on ollut täysin päinvastainen.

Kovimmankin uranaisen aivot muuttuvat, jos hän tulee raskaaksi. Progesteronitasot nousevat. Tulee väsy, nälkä, jano ja aamupahoinvointia. Elämän arvojärjestys muuttuu.

Raskausaikana hajuaisti on yliherkkä (suojaa alkiota, joka on myrkytysvaarassa). Progesteronitaso nousee 10-100-kertaiseksi ensimmäisen 2-4 kuukauden aikana, vaikutus on Valiumin kaltainen (rauhoittava). Yhdessä korkean estrogeenitason kanssa koktaili pitää tulevan äidin rauhallisena raskauden suhteen. Kortisolitaso nousee. Nyt tämä stressihormoniksi kutsuttu aine ei vaikuta stressaavasti, vaan pitää naisen valppaana sikiön terveyden ja turvallisuuden suhteen: ravinto, ympäristö ja puuhat mitoitetaan vauvan mukaan.

Aivot ovat yhtä suuressa muutoksessa kuin murrosiässä. FMRI -kuvissa kuuden raskauskuukauden ja synnytyksen välillä naisen aivot kutistuvat. Tilanne normalisoituu puolessa vuodessa synnytyksen jälkeen (noin kaksi viikkoa synnytyksestä aivot alkavat laajeta). Eläinkokeissa on huomattu cortexin laajenevan raskauden aikana. Muutokset johtuvat ilmeisesti aivojen rakenteellisista muutoksista ja metaboliasta. Äidin täytyy pystyä täysin uusiin tehtäviin lapsen synnyttyä.

Synnytyksen alkaessa progesteronitaso romahtaa ja oksitosiini- ja dopamiinitasot kohoavat. Aivoissa neuronit etsivät tuhansia uusia yhteyksiä. Vastasynnyttänyt äiti pystyy 90 prosentin todennäköisyydellä tunnistamaan oman lapsensa pelkän tuoksun perusteella. Brizendinen mukaan vauvan tuoksu, ääni ja liikkeet syöpyvät äidin aivoihin ja hän muuttuu naarasleijonaksi, joka tekee mitä tahansa puolustaakseen lastaan.

Äidinrakkaus muistuttaa rakastumista: aivokuvat näyttävät samalta ja oksitosiini- ja dopamiiniarvot nousevat. Ei ihme, että monet miehet ovat jopa mustasukkaisia omille lapsilleen.

Tässä ”beibibjooorn”-mainoksessa psykiatri kertoo, miten äitiys parantaa pidemmällä aikavälillä aivojen toimintaa.

Louann Brizendine: The Female Brain