Kun naistenmies Steve Santagati antoi nämä varoitukset opaskirjassaan "Miehen käyttöohjeet", oli tarkoituksena auttaa seurustelevia naisia pitämään kiinni kaappaamistaan miehistä. Mies, tuo villi viidakon jellona, kun haluaa pois naisen luota heti kun suhde alkaa käydä vakavaksi.
Mies karkaa ala Steve, jos...
kysyt heti muutaman viikon seurustelun jälkeen haluaako hän lapsia.
kysyt ensimmäisen kuukauden aikana, mihin suhde on menossa.
lihot rutkasti, pukeudut huonosti ja peität naisellisuutesi.
määräilet, masennut ja olet hankala.
laitat miehen maksamaan kaiken.
Nainen saa menomiehenkin ansaan, jos tekee kaiken päinvastoin.
Kääntäen tästä seuraa, että jos haluat äijästä eroon, toteuta varoitukset.
Lista näyttää hyvältä naisenkin karkotusohjeelta. Vain psykopaatti yrittää vakinaistaa suhteensa naiseen jo ennen kuin tunnetaan. Nainenko ilahtuu, jos mies lihoo rutkasti, pukeutuu surkeasti ja on epämiehekäs. Komentelu, depis ja oikuttelu eivät tee miehestäkään mukavampaa ihmistä. Kitsaat miehet ovat niin tavoiteltuja, että markkinoilla vallitsee kohta niukkuus.
Silti, jos rehellisiä ollaan, jotkut naiset ahdistelevat jo seurustelun alussa poikaystäväänsä tulevaisuutta koskevilla kysymyksillä ja jankkaavat naimisiinmenosta tai lapsenteosta siinä toivossa, että mies väsyy vastustamiseen ja myöntyy toisen tahtoon.
Kannattaako hankkia joku nahjus loppuelämän kiusoiksi? Onko kivaa, jos lapsi on isänsä mielestä ei-toivottu? Eikö olisi hienompaa jos ihmiset pysyisivät lähellä ihan vapaaehtoisesti?
Vai onko taustalla "kyllä nainen tietää paremmin" -asenne ja "kyllä se sit tykkää, ku tottuu" -suunnitelma?