Suhteet & seksi

Tietäminen ja tiede ovat ihania asioita. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, ettei kaikkea halua tietää. Esimerkiksi, haluaako lasta suunnitteleva pari todella tietää mitä kaikkia vaaroja sisältyy matkalla hedelmöityksestä syntymään?

Mitä enemmän lukee ihmisen hedelmöittymisestä, raskausajasta ja synnytyksestä, sitä ihmeellisemmältä tuntuu terveen lapsen syntymä.

Elämän alku on täynnä vaaroja ja riskejä.

Suurin osa hedelmöityneistä alkioista ei koskaan pysty tarttumaan kohdun seinämään.

Naiset saavat todella paljon varhaisen vaiheen keskenmenoja, usein itse asiaa edes tietämättä. Kuukautiset saattavat olla runsaat ja kivulloiset, mutta nainen ei tiedä olleensa raskaana.

Ehkä terveydenhuollon työntekijät eivät välitäkään pitää kiirettä raskauden toteamiseksi. Monet ryntäävät itse apteekkiin hakemaan yhä tarkempia raskaustestejä.

Todetuistakin raskauksista jopa viidennes menee kesken - suurin osa jo aika alkuvaiheessa raskautta.

Ovatko ihmiset oikeasti valmistautuneita tällaisiin mahdollisiin menetyksiin? Suru on suuri.

Olen miettinyt miltä miehistä tuntuu menettää syntymätön lapsi. Naisten surusta ja epätoivosta kerrotaan paljon enemmän. Jotenkin ajatellaan, ettei asia kirpaise miestä yhtä paljon, koska hän ei kanna lasta sisällään. Mutta onko asia näin? Ottaako mies menetyksen kevyemmin?

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/elaman_ja_kuoleman_kimpussa

Kun vanha lukiokaverini muutti pari vuotta sitten Lontooseen, hän huomasi, että lyhyt tukka ei ole vain näppärä hiusmalli, vaan jotain paljonpaljon suurempaa.

Hiukset tekevät naisen. Englannissa lähes kaikilla naisilla on pitkät hiukset. Lyhyttukkaiset naiset saavat osakseen ihmettelyä, paheksuntaa ja huomauttelua, harvemmin ihailua. Frendini tajusi aika äkkiä, että (hetero)sinkun on paras alkaa kasvattaa hiuksia, ja vähän äkkiä.

Suomessakin käsittääkseni enemmistö miehistä pitää pitkistä hiuksista (naisilla). City-lehdessä oli muutamia vuosia sitten kysely miesten ja naisten mieltymyksistä. Pitkät tummat hiukset olivat kaikista ihanimmat.

Suomalaiset miehet harvemmin selittävät pitkien hiusten mieltymystään. Tai no, se on miesten mielestä naisellista.

Useimmilla suomalaissyntyisillä naisilla on maantien värinen, ohuehko, suora, melko kiilloton tukka, joka näivettyy kasvussaan entisestään usein jo 30-40 -vuotiaana. Siksi monet aikuiset naiset leikkaavat lyhyen napakan kypärän.

Useimmat suomalaiset naiset käyvät myös kokopäivätöissä, eikä heillä ole aikaa föönata tukkaa tuntikaupalla.

Suomessa naisella saa olla lyhyet hiukset, jos hän on muuten kaunis tai kiva. Voi olla, etteivät miehet lähesty lyhythiuksisia naisia yhtä innokkaasti kuin pitkähiuksisia, mutta luulisin, etteivät he ainakaan kovin äänekkäästi ja sankoin joukoin käy lyhyttukkaisten naisten kimppuun.

Toisin näyttää olevan Englannissa: http://www.newstatesman.com/laurie-penny/2014/01/why-patriarchy-fears-scissors-women-short-hair-political-statement

Laurie Penny lopettaa kirjoituksensa napakasti. Jos lyhyt tukka on kannanotto, hyvä. Hän ei haluakaan olla tekemisissä naisia tiukasti kategorisoivien konservatiivimiesten kanssa. Lyhyillä hiuksilla hän pitää väärät tyypit loitolla.

Varmaan joku mies Suomessakin on joskus nimittänyt siilitukkaista naista rekkalesboksi, mutta meillä kunnon reaktion aikaansaaminen vaatisi vähintään kaljua. Vai herättääkö edes kalju nainen enää sen kummempaa ihmettelyä?

Suomessa on jo kauan sitten luovuttu ajatuksesta, jonka mukaan naisten elämän ensisijainen tarkoitus on miesten miellyttäminen. Vai onko sittenkään?

Parinvalinnassa voivat ratkaista itselle oudotkin (jo muinais)biologiasta kumpuavat merkit hedelmällisyydestä. Pääsääntöisesti vain terveellä - ja useimmiten vain nuorella - naisella voi olla paksu, terve, kiiltävä, ja pitkäksi kasvava tukka.

Erektio-ongelmia pidetään vähän liikkuvien vanhojen plösöjen vaivana. Tutkijatkin ovat keskittäneet erektiointressinsä iäkkäiden ja/ tai sairaiden tarkkailuun.

Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että keski-ikäisillä miehillä liikunnan lisääminen korreloi vahvasti parantuneiden erektioiden kanssa.

Joukko tutkijoita päätti ottaa selvää 18-40 -vuotiaiden terveiden miesten liikuntatottumusten vaikutuksesta seksielämään.

Tutkittavien ryhmästä rankattiin pois sairaat ja erektio-ongelmaiset. Jäljelle jääneet terveet miehet jaettiin kahteen ryhmään: vähän liikkuviin (treenivaikutus alle 1400 kaloria viikossa) ja paljon liikkuviin (yli 1400 kcal/ vko). Miehet täyttivät liikuntakyselyn lisäksi kansainvälisen erektio-funktio-testin.

Reilu kolmannes kuului epäaktiiviseen ryhmään ja loput liikunnallisiin. (Tutkittavat eivät taida vastata normaalia miesjoukkoa, jos vain kolmannes ei treenaa paljon.)

(Liikunta-aktiivisuuden raja-arvo alkoi kummastuttaa. Olen huomannut puolen tunnin kuntopyörällä ajon polttavan vain pienen määrän kaloreita. Kysyin asiasta paremmin tietävältä. 1400 kilokaloria viikossa kuluttavan liikunnan määrä ei ole ihan vähäinen. Tämän tehon saavuttamiseksi joutuu rehkimään rankasti, ja monta kertaa viikossa.)

Epäaktiivisilla huomattiin toimintahäiriöitä seuraavilla seksuaalisuuden alueilla: erektiot, orgasmit, yhdyntätyytyväisyys ja kokonaistyytyväisyys. "Flegmaattisten" ja urheilullisten välillä ei sen sijaan huomattu eroa seksuaalisen halukkuuden määrässä.

Tutkijat tiivistävät tulokset näin: fyysinen aktiivisuus on kiinteästi yhteydessä parempiin seksuaalitoimintoihin nuorilla terveillä miehillä. Tutkijaryhmän mielestä jatkotutkimusta kyseisten miesten liikuntatottumusten pitkäaikaisvaikutuksista seksuaaliterveyteen tarvitaan. Ehkä sitä ei kannata jäädä odottelemaan.

Täällä voit testata oman treeni-intensiteettisi: http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet03/energycosts.pl

The Journal of Sexual Medicine, Feb 2012