Suhdeklinikka

Tyttöystäväni suuttuu usein minulle, koska kuulostan vihaiselta / kiukkuiselta, mutta omasta mielestäni minulla on hyvä mieli. Tämän johdosta parisuhteeni kärsii. Mitä voin tehdä asian eteen?
Mies, 19

Hei nuori mies!

Kiitos yhteydenotostasi. Kuvailet probleemaasi aika niukasti, joten joudun vastaamaan sinulle yleisellä tasolla. Toivottavasti siitä on sinulle kuitenkin jotain apua.

Kerrot, että tyttöystäväsi suuttuu sinulle usein, koska kuulostat vihaiselta. Ymmärränkö oikein, että omasta mielestäsi et kuullosta etkä myös ole vihainen / kiukkuinen. Viestinnän lakien mukaan ihminen lähettää viestin, toinen vastaanottaa sen ja välillä on kohinaa.

Tuon kohinan läpi toinen vastaanottaa sen, mitä perille alkuperäisestä sanomasta pääsi. Joku on sanonut, että viesti haaksirikkoutuu perille, näin on aina. Ymmärsin, että puhut tuosta kohinasta. Mitä se on, mistä se tulee, mitä se tekee ja miksi se on? Ei ole olemassa mitään vuorovaikutustilannetta, joka olisi tämän lainalaisuuden ulkopuolella. Se, miten ymmärrän sinun viestisi tulee kohinan sumentamana ja sinä luet vastuksen, jossa "kohina" on muuttanut alkuperäisiä merkityksiäni.

Mitä tämä "kohina" siten on? Sinun viestiäsi lukiessani "kohinaa" on vaikkapa se, että joudun arvailemaan ja päättelemään paljon ns. rivien välistä, koska et suoraan kirjoita siitä. Voin arvata pieleen. Kohinaa on se, missä mielentilassa luen tekstisi: olenko itse väsynyt, hyvällä tuulella vai ärtynyt, mikä motivaationi on eli huvittaako homma tänään vai ei, miten työkaverin kanssa kohtaaminen juuri meni ja missä fiiliksissä lähdin kotoa tai mitä illalta odotan.

Kohinaa syntyy myös, jos puhelin soi kesken vastaamisen vai saanko vastata rauhassa. "Kohinaa" on se, mitä merkityksiä annan sanoille. Suuren määrän "kohinaa" tuottaa omat aikaisemmat kokemukseni: Millaiseksi muistan nuoren ihmisen elämän, mitä oletan miehistä, miten ymmärrän pariviestinnän, mitä mieltä olen nuorista, seurustelusta, kommunikaatiosta, tunteiden ilmaisusta ja loputtomasta joukosta mahdollisia asioita. Oman "kohinansa" muodostaa myös koulutustaustani, työkokemukseni jne...

Kyse on yksinkertaisesti siitä, että vastaanottaja ymmärtää viestin aina omalla persoonallisella tavallaan. Onnellisessa tapauksessa viesti tulee ymmärrettyä riittävästi oikein ja silloin koemme tulleemme vastaanotetuiksi. Sinä ja tyttöystäväsi tunnutte usein törmäävän väärinymmärrykseen. Asian tilan korjaamiseksi on kaksi keinoa: 1) Lähettäjä pyrkii parantamaan viestinsä ymmärrettävyyttä eli viestimään tunteitaan ja ajatuksiaan selkeämmin ja helpommin ymmärrettävällä tavalla kunkin tilanteen vaatimukset huomioiden. 2) Vastaanottaja pyrkii kuuntelemaan viestiä tarkemmin, herkemmin ja tarkistamaan ymmärsikö viestin oikein.

Koska pyysit vinkkejä itsellesi, panostan ensimmäiseen vaihtoehtoon:

• Kuulostele ja tarkista ensin oma mielentilasi. Pyri tunnistamaan millaisissa tunnelmissa itse olet. Yleensä tunteiden tunnistaminen on automaatio, johon ei juuri kiinnitä huomiota. Jos tavan takaa törmäät väärinymmärrykseen, pyri pysähtymään hetkeksi kuuntelemaan ja tunnistamaan omia tunteitasi.

• Yritä ymmärtää, missä tunnelmassa kumppanisi on. Onko hän ärtynyt, neutraali, iloinen, huolestunut... Mieti, miten asioita kannattaa ilmaista hänelle tilanne huomioon ottaen.

• Nämä kaksi asiaa tarkistettuasi, yritä kertoa viestisi mahdollisimman selkeästi. Kiinnitä huomiota, että sanasi, äänensävysi ja kehollinen viestintäsi ovat ns. synkassa. Muista kertoa kaikki oleellinen ja muista, että tunteet ovat äärimmäisen oleellisia! Ilmaise omat tunteesi sanoin, äänensävyin ja elein. Älä oleta, että toinen osaa lukea ajatuksiasi tai tulkita tunteesi oikein, ellet niitä näytä.

• Lähetä viesti matkaan.

Sitten vain odottelemaan, miten viestisi tuli ymmärrettyä. Jos syntyi väärinkäsityksiä, yritä vielä selkeämmin. Jos sekään ei auta, yritä saada aikaan keskustelua siitä, mikä kumppaniasi estää ymmärtämästä sinua. Saat luultavasti arvokasta tietoa siitä, miten voisit kertoa asiasi selvemmin ja viestiä tunteesi tarkemmin ja miten voit räätälöidä sanottavasi juuri niin, että tyttöystäväsi voi sen ymmärtää niin kuin tarkoitit.

Olet opettelemassa inhimillisen elämän keskeisiä taitoja, joita tulet hyödyntämään koko loppuelämäsi. Hyvät kommunikaatiotaidot parantavat elämänlaatua ja ihmissuhteitasi merkittävästi. Onnea ja menestystä sinulle.

Iiris, perheneuvoja

Minulla on sellainen ongelma, että psykiatrini mukaan vain kuvittelen olevani liian ujo. Että oikeasti minulla on niin heikko itsetunto, että en uskalla tehdä mitään, jos nainen lähestyy minua baarissa tavalla tai toisella. Näin ollen jää sitten aina se tieto saamatta, että oliko nainen minusta kiinnostunut ja missä mielessä.

Itse en uskalla lähestyä naisia missään muodossa.
Mies, 34

Hei!

Kiitos kirjeestäsi!

Huomasitko, teit juuri itse aloitteen ja lähestyit meitä täällä? Uskalsit kirjoittaa omasta asiastasi. Lähestymistä tämäkin näin kirjallisessa muodossa.

Lyhyestä kirjeestäsi käy ilmi yksi tärkeä asia: naiset lähestyvät sinua, tavalla tai toisella. Se on jo kiinnostuksen merkki. Siinä nainen on ottanut ensimmäisen askeleen. Jotta kontakti jatkuisi, sinun tehtäväsi on vastata siihen jotenkin. Ihmisten välinen kommunikointi perustuu vastavuoroisuuteen. Siksi on olennaisen tärkeää, että reagoit naisen lähestymiseen. Tekemällä niin kutsut häntä jatkamaan kontaktia kanssasi. Jos katsot pois, se tulkitaan torjunnaksi.

Älä suotta aseta itsellesi liian suuria paineita. Katse ja hymy riittää aluksi. Ei sinun tarvitse olla stand-up-koomikko, joka löytää oikeat sanat sekunnissa. "Hei" voi riittää ihan hyvin. Siinä pallo siirtyy taas naiselle ja jos hän haluaa, hän jatkaa jutustelua jotenkin. Sinun tehtäväsi on vain reagoimalla jotenkin viestittää, että kiinnostunut olemaan jutussa mukana. Ajattele vaikka sulkapallopeliä kesäisellä pihamaalla. Siinä pallotellaan leppoisasti ja peli jatkuu niin kauan kunnes toinen palauttaa pallon. Sama juttu tässä.

Ujoudessa ei ole mitään pahaa. Usein ujoa ihmistä pidetään jopa miellyttävämpänä kuin suuriäänistä ja tilaa vievää. Jos et keksi mitä sanoa tai tehdä, sano se.

Toivon sinulle rohkeutta katsoa naisia suoraan silmiin ja uskon, että sitä kautta voit löytää juuri sen sinulle sopivan, ihanan naisen.

Kannustavin terveisin,
perheneuvoja Paula

Mikähän neuvoksi, olemma olleet piakkoin kolme vuotta yhdessä. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Ennen lasta me hankittiin koira ja sillon arki sujui hyvin tai ainakin paremmin: mies osallistui kotitöihin ja kauppareissuihin. Nykyään minä joudun tekemään kaiken: kotityöt, lapsenhoidon, koiran ulkoiluttamisen. Silloin tällöin mies käyttää sitä ulkona, jos sanon sille, mutta ei se ilman sanomista koiran kanssa lähde.

Meillä on parisuhde kuollut oikeastaan... Ei romantiikkaa, ei hellyydenosoituksia, seksiä todella harvoin... Toisinaan on päiviä, kun hän sanoo, että lähdetään kaupoille kiertelemään tai ehdottaa jotain, mutta näitä päiviä on hyvin vähän... Välillä kyllästyttää ja olen henkisesti uupunut, kun haluaisi toiselta vähän sitä hellyyttä tai tms.. Muttei itsekään viitsi mitään aloitetta tehdä, kun pelkää, että tulee sit torjutuksi tai jotain...
Nainen, 22

Hei ja haloo!

Nyt on toiminnan aika, ettei tilanteenne tuosta pahene! Olet pienen lapsen äiti ja varmasti väsynyt pyörittämään arkea, varsinkin kun miehesi ei tunnu osallistuvan sen enempää lapsen hoitoon kuin kotitöihinkään. Myös taloudellinen vastuu on jäänyt sinulle, vaikka miehesi käy töissä ja sinä elät pienemmillä tuloilla.

Kerro miehellesi, että nyt riitti! Puhu hänen kanssaan omista tuntemuksistasi. Silläkin uhalla, että se jännittää. On ymmärrettävää, että pelkäät torjutuksi tulemista ja hylkäämistä. Mutta se riski on otettava, että tilanteeseenne tulisi muutos. Onkohan miehesi edes tullut ajatelleeksi, miten väsynyt ja tiukoilla olet pienen lapsen kanssa kotona? Työssä käyvän on joskus vaikea ymmärtää, että kotona oleva tekee saman pituisen ja rasittavan työpäivän.

Sano miehellesi, mihin et ole tyytyväinen ja mihin haluat parannusta. Lapsen kanssa oleminen käy niin työstä, ettet ehdi etkä jaksa tehdä kaikkia kotitöitä yksin. Lapsi tarvitsee myös isän läsnäoloa, miehesi voi hoitaa häntä kun sinä lepäät, käyt harrastuksessa (onhan sinulla sellainen?) tai teet jotain muuta kotona. Tarvitsette perheaikaa, te kolme yhdessä: se voi olla mitä tahansa tekemistä tai vain olemista, kunhan olette läsnä toisillenne. Parisuhteenne kaipaa myös pikaista huoltoa: aloittakaa kertomalla, mitä toivotte ja kaipaatte toisiltanne. Pienet teot ovat tärkeitä; jo halaus tai suukko voi pelastaa päivän... Ja usein seksikin alkaa sujua, kun alatte huomioida toisianne enemmän.

Laittakaa myös raha-asiat kuntoon. Listatkaa paperille yhteiset menot ja mitä kumpikin tienaa kuussa. Pyrkikää jakamaan menot tasapuolisesti molempien tulot huomioiden. Enemmän tienaava maksaa siis enemmän. Kun menet töihin, voitte arvioida taloustilanteen uudestaan.

Jos keskustelu kahden kesken ei onnistu, ota asia puheeksi neuvolassa. Tarvitset nyt kaiken sen avun ja tuen mitä on saatavissa. Itsesi, lapsesi ja perheesi takia.

Rohkeutta ja voimia sinulle!
Perheneuvoja Pirkko

Olemme olleet avopuolisoni kanssa kahdeksan vuotta yhdessä. Hän on 30-vuotias ja minä 37, lapsia ei ole.

Pikaista vastausta toivoen!
Nainen, 37

Kerrot parisuhteestasi, johon et ole enää pitkään aikaan ollut tyytyväinen. Haluaisit parisuhteelta jotain muuta kuin mitä se on ollut. Olet puhunutkin tuntemuksistasi, mutta muutosta ei miehen puolelta ole tullut, vaikka hän myöntääkin ajattelevansa samalla tavalla. Nyt, kun kerroit haluavasi erota, miehesi meni pois tolaltaan... ja alkoi yllätykseksesi toimia kuten olet vuosia toivonut. Hän jopa tunnusti kirjeitse rakastavansa sinua, kun ei koe osaavansa sitä muuten ilmaista.

Olet hämmentynyt: pitäisikö sinun pysyä päätöksessäsi erota vai antaa miehellesi vielä yksi mahdollisuus? Pelkäät, että unohdat jälleen itsesi ja omat tarpeesi, jos nyt annat periksi. Toisaalta et haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä miehellesi. Mietit, onko sinulla sittenkin vielä tunteita häntä kohtaan, kun kärsisit mieluummin itse kuin antaisit hänen kärsiä.

Pohdit, mahdatko olla läheisriippuvainen ja siksi niin kiinni puolisossasi. Oletko miettinyt asiaa myös toisinpäin: miten läheisriippuvainen puolisosi mahtaa olla? Kuvauksesi perusteella hän on epävarma itsestään. Hän yrittää miellyttää sinua mutta pelkää, ettei osaa toimia toivomallasi tavalla. Hän on samaa mieltä kanssasi siitä, millainen parisuhteen pitäisi olla. Hän kokee, ettei voi elää ilman sinua. Mahtaako hän itse tietää, mitä elämältään ja parisuhteeltanne haluaa? Onko hän niin keskittynyt ajattelemaan sinun parastasi ja toimimaan parhaaksesi - siinä tosin onnistumatta - että on unohtanut itsensä ja omat tarpeensa? Aivan samoin kuin sinä pelkäät itsellesi tapahtuvan, jos et nyt toimi niin kuin olet suunnitellut.

Olette nyt kovin erilaisessa tilanteessa: sinä olet pohtinut eroasiaa jo pidemmän aikaa mielessäsi ja alat olla paremmin tietoinen siitä, mitä haluat. Puolisollesi ero tuli tavallaan uutena asiana: hän ei voi uskoa, että rakkaus voi näin loppua. Sinun kannaltasi on ymmärrettävää, että haluat nyt toimia sen sijaan, että vielä odottaisit muutosta tapahtuvaksi. Olisiko kuitenkin mahdollista ottaa aikalisä niin, että puolisosi ehtisi samalle aaltopituudelle kanssasi? Kun pahin shokki on häneltä mennyt ohi, voisitte ehkä rauhassa puhua kumpikin omista toiveistanne ja pohtia, haluatteko jatkaa tässä suhteessa.

Entä jos hakisitte tilanteeseenne apua? Ulkopuolinen kuuntelija voi auttaa teitä löytämään ja ilmaisemaan omia tuntemuksianne ja arvioimaan suhteenne tulevaisuutta. Sekä yksityiseltä puolelta että kirkon perheasiain neuvottelukeskuksista löytyy terapeutteja, jotka työskentelevät parien kanssa.

Toivotan sinulle rohkeutta ja viisautta tuleviin päätöksiin,
Perheneuvoja Pirkko

Olen noin kuusi kuukautta seurustellut hieman vanhemman naisen kanssa. Oli yhteisiä lomia, tavattiin sukua ja kaikin puolin kaikki oli mahtavaa. Meillä on tietyillä alueilla erilaiset maailmankatsomukset, mutta myös yhteistä on ja olen ilmaissut kiinnostukseni hänen harrastuksiaan kohtaan, koska olen aina halunut löytää jotain uutta elämästä. Omasta mielestäni erilaisuus voi olla myös parisuhteen suola.

Mikä siis neuvoksi?
Mies, 30

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Ymmärrettävästi olet hämmentynyt, kun puolisen vuotta kestänyt, lupaavasti alkanut suhde vaikuttaa olevan yksipuolisesti katkolla. Ehditte jo tutustua paitsi toisiinne, myös toistenne sukuihin ja siten liittyä toistenne elämiin pintaa syvemmältä.

Kun jompi kumpi alkaa pohtia suhteen lopettamista, yhteinen keskustelu asiasta olisi tarpeen. Sitä kautta selkiytyisi, mitä kumpikin suhteelta odottaa, mitä toiveita toista kohtaan on olemassa ja mitä pettymyksiä on koettu. Näin voisi parhaimmillaan muodostua jonkinlainen yhteinen käsitys siitä, mitä on tapahtunut. Vaikka keskustelun lopputulokseksi jäisi se, että ero tapahtuu toisen osapuolen päätöksellä, keskustelu auttaisi teitä käsittelemään tilannetta ja sinuakin vähitellen hyväksymään tapahtuneen. Sitä kautta kumpikin saisi itselleen arvokasta palautetta, jota voisi hyödyntää seuraavassa suhteessaan. Parasta olisi, jos voisitte keskustella kasvotuksin, mutta mikäli kumppanisi ei siihen suostu, kannattaisi ehkä soittaa vielä uudelleen ja kysyä tarkemmin.

Samalla aaltopituudella olemisella ja seksuaalisten halujen erilaisuudella voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita. Jos kumppanisi kertoisi asioista suoremmin, sinulta voisi hälventyä joukko epämääräisiä kuvitelmia ja huolia.

Kumppanisi mielenterveydellisillä ongelmilla voi olla osuutta hänen (äkkinäiseen?) päätökseensä, mutta sitä ei häntä tuntematta voi kuin arvailla. Kerrot, että hänen kuvauksensa sinusta tuntuu itsellesi vieraalta. Onko lähipiirissäsi ihmisiä, joiden kanssa voit puhua tästä tilanteesta? Ystäväsi ja sukulaisesi voisivat toimia sinulle peilinä, joka kuvaa sinua monelta taholta peilaten sellaista kuvaa, jota voit itsekin paremmin tunnistaa. On tärkeätä, että et jää väärien tai yksipuolisten kuvausten vangiksi, vaan saat kokea itsesi riittävän hyväksi ihmiseksi, mieheksi, jolla on seuraavassa suhteessaan täydet mahdollisuudet onnistua. Voit miettiä, mitkä ovat parhaat puolesi parisuhteessa. Entä ne alueet, joissa haluaisit kehittyä? Millaisiin asioihin voisit kiinnittää huomiota valitessasi seurustelukumppania?

Jos naisystäväsi kanssa päädytte siihen, että suhteenne jatkuu vielä, näen, että teidän olisi tarpeen keskustella näistä samoista kysymyksistä ja miettiä yhdessä, minkä verran kumpikin voi korjata suuntaa. Kukaan ei voi muuttua toiseksi ihmiseksi, mutta toimintatavoissaan ja tunteidensa ja toiveidensa avoimessa ilmaisemisessa jokainen voi kehittyä.

Terveisin
Päivi, perheneuvoja

Haluaisin kysyä olenko idiootti, jos annan miehelleni toisen mahdollisuuden? Mieheni on siis pettänyt minua, ensimmäisen kerran noin puoli vuotta sitten. Hän kertoi syyksi meidän latistuneen suhteen, jossa ei siis ollut silloin läheisyyttä, puhumattakaan seksistä. Pettämisessä ei menty ihan loppuun asti, mutta pettämiseksi koen myös muiden kanssa suutelun.

Olen aivan hukassa tämän asian kanssa. En tiedä kuinka pystyn enää luottamaan mieheeni. Haluaisin antaa vielä mahdollisuuden, mutta samalla pelkään. Auttaisiko parisuhdeterapiakäynnit tähän kriisiin?
Nainen, 23

Miehesi on pettänyt Sinua. Ja niin tehdessään haavoittanut Sinua. Sinulla on täysi syy olla pettynyt ja vihainen. Voisitko kuitenkin ajatella pettämistä myös viestinä, jolla hän on halunnut kertoa tyytymättömyydestään teidän suhteeseenne? Ensimmäiseen pettämiseen miehesi sanoo syyksi läheisyyden ja seksin puuttumisen teidän suhteestanne. Toisen pettämisen syy on hänen mielestään, että et tarpeeksi kysele hänen kuulumisiaan. Toisin sanoen hän ilmaisee kaipaavansa enemmän Sinulta. Mitä muuta teidän suhteestanne mahtaa puuttua? Mitä muuta sellaista hänelle tärkeää, jota hän ainakin kuvittelee voivansa saada joltain toiselta naiselta? Sanot kokeneesi, ettei miehesi ole hyvä keskustelukumppani. Mutta hän on kuitenkin osannut kertoa pettämisensä syitä!

Entä mitä Sinä itse kaipaat teidän suhteessanne? Millaisesta yhteiselosta haaveilet? Oletko puhunut näistä asioista hänen kanssaan?

Eräs yksityiskohta kirjeessäsi pisti silmääni. Millainen sopimus teillä mahtaa olla toisten viestien lukemisesta? Tietääkö kumppanisi, että luet hänen sähköpostinsa? Sähköpostien luvatta lukeminen on minusta myös tavallaan pettämistä, toisen luottamuksen väärinkäyttämistä, jos ei sähköpostien lukemisesta ole selvää sopimusta.

Kirjeesi lopussa sanot itse, että haluaisit antaa toisen mahdollisuuden miehellesi. Parempi olisi varmaan ajatella, että annat toisen mahdollisuuden teille kummallekin. Parisuhteen muutttaminen tyydyttävämmäksi vaatii teidän kummankin panosta. Se vaatii teiltä molemmilta työtä.

Siksi onkin todella hyvä idea, että menisitte pariterapiaan. Jos haluatte pitää kiinni suhteestanne ja tehdä siitä paremman, se vaatii teidän kummankin halua pysähtyä miettimään asioita ja nähdä vaivaa asioitten muuttamiseksi. Pariterapiassa teille voi myös kirkastua kuva siitä, oletteko riittävän "oikeat" toinen toisillenne vai onko sittenkin vielä parempi jatkaa etsimistä.

Ystävällisin ajatuksin,
perheneuvoja Pirjo

Miten pitäisi miehen jaksaa olla suhteessa, missä on muuten kaikki hyvin, mutta seksiä ei ole ollenkaan? Olen jopa ajautunut juomaan liikaa (toki vain olutta ja vain pari illassa) eikä itsestä huolehtiminen enää kiinnosta. Lapsia ei ole, eikä niitä kumpikaan halua. Muutenkin tuntuu, että mitään positiivista ei tapahdu mulle...
Mies, 34

Kiitos kysymyksestä, jossa muutamalla lauseella avaat tilannettasi, joka tuntuu tällä hetkellä turhauttavalta ja tukalalta. Et kerro suhteenne pituudesta etkä sitoutumisen asteesta (seurustelu, kihlaus, avioliitto, avosuhde). Oletan, että olette sitoutuneessa suhteessa, koska olette puhuneet lapsista ja kumpikin on yhtä mieltä siitä, että ette halua lapsia. Vai olisiko kumppanisi sittenkin halunnut edes pikkuisen, ja sitten kuin huomaamatta seksihalut ovat hiipuneet, kun naisen elämän yksi perustarve ei pääse toteutumaan.

Et myöskään kerro, onko suhteenne alkutaipaleella seksuaaliset tarpeenne olleet lähempänä toisiaan ja seksielämä tyydyttävää. Oletan tässäkin, että asiat ovat olleet alussa paremmin. Olet varmaan yrittänyt kysyä, mihin seksihalut ovat hiipuneet. Naisen ja miehen seksuaalisuus kulkee erilaisia latuja. Syttyäkseen seksiin naisen on ensin koettava kumppaninsa taholta välittämistä, hellyyttä ja yhteyttä. Mies syttyy seksiin joskus silmänräpäyksessä ilman sen suurempia virittelyitä. Seksi voi olla näin lujittamassa suhdetta ja lähentämässä. Naisella järjestys on juuri päinvastoin. Kirjoitan tästä siksi, että tältä alueelta löytyvät joskus naisen seksihaluttomuuden syyt. Kun puhutte tästä aiheesta, kuuntele kumppaniasi tarkkaan. Älä syytä äläkä vaadi, sillä se lukkiuttaa suhteen.

Hyvään parisuhteeseen kuuluu seksi. Se tuo yhteistä iloa ja lähentää suhdetta. Kaipaat sitä luonnollisesti. Parisuhteessa on lukuisia muitakin alueita ja yhdistäviä tekijöitä. Joku on sanonut, että seksi on 1/16 parisuhdetta. Miten nämä muut alueet teillä; puhuminen, kuuntelu, yhteinen aika, yhteinen tekeminen, ristiriitojen käsittely, tunteiden ilmaisu, hellyys, toinen toisensa huomioiminen ja niin edelleen? Muiden alueiden toimimattomuus heijastuu myös seksin alueelle. Kysele kumppaniltasi, miten tyytyväinen hän on muihin alueisiin suhteessanne? Jos siellä on huolia, voisitteko lähteä niitä yhdessä korjaamaan? Se olisi kumppanillesi viesti, että suhteenne on sinulle tärkeä.

Rivien välistä olin lukevinani, että olet allapäin ja ehkä hivenen masentunut. Kerroit, että et jaksa huolehtia itsestäsi, juot kun olet turhautunut ja sinusta tuntuu, että sinulle ei tapahdu mitään positiivista. Nämä saivat minut miettimään masennuksen mahdollisuutta. Juttele tästäkin kumppanisi kanssa.

Seksuaaliterapian mahdollisuus on aina olemassa. Siellä lähdetään ensin tutkimaan suhdetta ja sitä, miten se toimii ja pyritään ymmärtämään, mistä seksuaaliset vaikeudet johtuvat, jotta niihin voitaisiin puuttua. Seksuaaliterapiaa antaa siihen erikoistuneet seksuaaliterapeutit. Heitä löytyy Perheasian neuvottelukeskuksista, Väestöliitosta ja yksityisiltä lääkäriasemilta ja terapeuteilta.

Toivon sydämestäni, että löytäisitte polun pään ongelmanne ratkaisemiseksi, sillä ymmärrän, että olet turhautunut tilanteessanne. Usein polun pää löytyy suhteen arvioimisesta ja toinen toisensa kuuntelemisesta.

terveisin,
Saara, perheneuvoja

Minulla on takana lähes kymmenen vuoden sinkkuus. Tarjokkaita kyllä oli, mutta en saanut niitä miehiä, jotka halusin, enkä halunnut niitä miehiä, jotka sain.

Toivottavasti saisin täältä uusia ajatuksia, jotka auttaisivat minua pääsemään eteenpäin, joko hänen kanssaan tai yksin.
Nainen, 32

Kiitos pitkästä kirjeestäsi, jossa kuvaat varsin oivaltavasti nykyistä hankalaa tilannettasi. Kohtasit pitkän odottelun jälkeen miehen, johon saatoit ihastua. Et halua seurustella seurustelun vuoksi, vaan sinulla on oikeutettuja odotuksia mahdollisen kumppanin suhteen. Nykyisen seurustelukumppanin kanssa alussa kaikki meni lupaavasti. "Tässä se on, elämäni mies". Sitten tuli pilviä taivaalle. Mies alkoi jarruttelemaan. Hän on tullut epävarmaksi.

Et tarkemmin kerro, mikä oli hänen eronsa syy, oliko ero sovittu ennen teidän tapaamistanne, olitko eron syy tai joudutitko sitä. Joskus eroa harkitseva hankkii sivusuhteen jouduttaakseen eroa tai saadakseen syyn erolle. Jos taas eropäätös oli jo tehty, monilta jää työstämättä ero, joka aina sisältää pettymystä ja surua, vaan he hankkiutuvat uuteen suhteeseen. Uusi romanttinen suhde lieventää eron kipua, mutta usein nämä suhteet muodostuvat ns. "siirtymäsuhteiksi". Ne kestävät muutaman kuukauden lupaavina, mutta sitten käsittelemätön ero alkaa nousta pintaan tai sitoutumisen pelko valtaa "Mitä olen taas tekemässä?", tai suhteen alkuromantiikka alkaa tasaantua ja siinä vaiheessa kysellään, onko tämä elämäni suhde, johon panostan.

Nyt katselin asiaanne seurustelukumppanin tilanteesta käsin. Halusin avata sitä, että osaat katsella mihin kokonaisuuteen suhteenne liittyy. Itsekin aavistelet jotain tämän suuntaista, kun puhut hänen toipumisesta omasta erosta ja mietit etenittekö suhteessa liian nopeasti.

Sinun kysymyksesi on pysyäkö suhteessa vai lähteä. Vastaat itse, että et ole valmis lähtemään, katuisit, miettisit jälkeenpäin, teitkö kaikkesi. Vaikka et itse aktiivisesti katkaise suhdetta, valmistaudut henkisesti siihen mahdollisuuteen, että se katkeaa. Sitä on myöskin tämän kysymyksesi kirjoittaminen. Tarkastelet monelta kantilta tilannettasi.

Vaikka et halua olla aktiivinen suhteenne lopettamisessa, voit kysyä kuitenkin, mitä toinen ajattelee tällä hetkellä suhteestanne. Ehkä voit senkin varmistaa, onko teidän suhteenne ns. siirtymäsuhde. Toivottavasti hänessä on miestä tekemään johtopäätökset ettei hän pidä sinua hyvänä kaverina, jonka kanssa on mukava olla ja jonka seurassa voi toipua jatkaakseen sitten matkaa etsimään "tulenpalavaa rakkautta".

Olet tienhaarassa, tietä ei ehkä tarvitse valita heti, mutta tiedät, että joskus on sen aika. Olet valmistautumassa siihen. Se voi olla myös yhteinen tie, mutta myös erillinen. Toivon, että ajatuksistani olisi jotain apua sinulle pohdintoihisi ja yhteisiin keskusteluihinne.

Parempaa uutta vuotta toivoo,
Saara perheneuvoja

Olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa useamman vuoden. Pari vuotta seurusteltuamme sain tietää, että poikaystävälläni oli ollut jonkinlainen yhdenillan juttu toisen tytön kanssa. Murruin täysin, mutta halusin kaikesta huolimatta yrittää pelastaa suhteemme, sillä olimme siihen saakka viettäneet mukavaa elämää yhdessä. Yritin pitkään saada selville pettämiseen johtaneita syitä, mutta poikaystävälläni ei ollut mitään sanottavaa. Kun yritin ottaa asian puheeksi, hän usein suuttui ja sanoi olevansa hirveä ihminen ja kaikki ongelmat parisuhteessamme ovat hänen syytään. Tuntui, että pettämisestä tuli minun ongelmani, josta minun täytyi yksin selvitä.





Olemme yrittäneet keskustella ongelmistamme, mutta suhteemme on nyt solmussa. Haluaisin ratkoa ongelmat, jotta voisimme jatkaa elämäämme ja olla vihdoin onnellisia. Onko väärin vaatia toiselta rehellisyyttä? Miten voisin oppia luottamaan mieheeni?
Nainen, 26

Hei ja kiitos viestistäsi,

Sen keskeinen teema näyttää olevan rehellisyyden ja luottamuksen merkitys parisuhteessa. Ensimmäisenä haluan sanoa, että on hienoa, että olet avoimesti kertonut poikaystävällesi tunteistasi ja siitä, miten tärkeää luottamus parisuhteessa on sinulle. Mutta vastaus, jonka olet mieheltäsi saanut tekee minut surulliseksi puolestasi. Jos miehesi ihan tosissaan sanoo, ettei voi luvata Sinulle enää yhtään mitään, niin olen samaa mieltä kanssasi, se todellakin vie pohjaa pois suhteeltanne.

Kerrot poikaystäväsi valehtelevan Sinulle toistuvasti. Viestistäsi ei kuitenkaan voi ihan varmuudella päätellä, mihin kaikkeen valehtelu liittyy. Konkreettisina esimerkkeinä kerrot hänen valehdelleen baarireissuistaan ja raha-asioista. Rajoittuuko valehtelu näihin kahteen teemaan? Jos näin on, voisiko poikaystäväsi tarve valehdella loppua, jos itse suhtautuisit suopeammin hänen baarireissuihinsa ja 
tapaansa käyttää rahaa? Tähän suuntaan viittaa myös se, että poikaystäväsi mielestä rajoitat hänen elämäänsä liikaa. Auttaisiko vakava keskustelu siitä, mitä toisiltanne odotatte ja millaiset ovat suhteenne "pelisäännöt"?

Vai onko poikaystäväsi valehtelu mahdollisesti sittenkin paljon laaja-alaisempaa, suorastaan "patologista"? Siinä tapauksessa tilanne on vakavampi ja joudut miettimään, oletko valmis jatkamaan suhdetta, vaikka valehteluun ei tulisikaan muutosta? Oletko valmis kestämään ajoittaista epäluotettavuutta ja sillä tavalla maksamaan hinnan kaikesta muusta mukavasta, jota suhde tarjoaa? Saattaa nimittäin olla niin, että miehesi ei lopeta valehteluaan, jos/kun hän ei itse näe siihen mitään tarvetta.

Lopussa esität kysymyksen, miten voisit oppia luottamaan ihmiseen, joka on toistuvasti osoittautunut epäluotettavaksi? Kysymykseen sisältyy minusta jonkinlainen ristiriita! Miksi pitäisi oppia luottamaan ihmiseen, joka ei ole luotettava?

Jos poikaystävälläsi ei ole halua muuttaa käyttäytymistään, niin Sinun tuhannen taalan kysymyksesi taitaa olla, oletko valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Vai ovatko rehellisyys ja luotettavuus sinulle niin suuria arvoja, että on parempi lopettaa suhde. Rehellisiäkin miehiä maailmasta löytyy!

Jos olette kumpikin halukkaita jatkamaan pohdintaa, niin voisitte toki yrittää löytää itsellenne pariterapeutin vaikka lähimmästä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Yksityisiä terapeutteja löytyy netistä.

Voimia Sinulle toivoo,
perheneuvoja Pirjo

Olisin kysellyt paria asiaa. Minulla on yksi lapsi ja hän on minulle kaikki kaikessa. Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta, ja hän ollut välillä kamala ja toisinaan taas ihana. Mutta viime aikoina hän on muuttunut radikaalisti, enkä saa sanaakaan irti hänestä. Jos yritän kysyä mikä on hätänä, hän suuttuu.

Riitelemme ja huudamme usein, mikä on minusta kamalaa ja seksikään ei enää minua kiinnosta, ja se tuntuu tylsältä. Olisiko aika erota vai kenelle voisimme puhua?
Nainen, 26

Hei,

Viestisi lopussa pohdit olisiko aika erota vai kenelle voisitte puhua. Kiitos yhteydenotostasi ja hyvä kun olet aloittanut avun hakemisen ja kerroit huolesi, sillä ilman muuta te tarvitsette apua. Ennen kuin päätyy erovaihtoehtoon, olisi hyvä saada enempi ymmärrystä sille, mistä on kysymys. Sen jälkeen on valmiimpi tekemään realistisia päätöksiä jatkosta.

Kuvauksesi perusteella miehesi on viime aikoina muuttunut vetäytyväksi, sulkeutuneeksi, vihaiseksi, jopa agressiivikseksi. Hän on itse kuvannut oloaan yksinäiseksi ja masentuneeksi. Siltähän hänen käyttäytyminen kieltämättä kuulostaakin.

Onko siis niin, että sinulla ei ole mitään käsitystä/arvailuja siitä, miksi? Onko tapahtunut jotain, joka on aiheuttanut tämän yksinäisyyden tai masentuneisuuden, esimerkiksi työelämässä, ihmissuhteissa, sukulaisuussuhteissa, terveydessä. Ainakin se muutos perheessänne on tapahtunut, että teille on syntynyt yhteinen tytär, joka on sinulle kaikki kaikessa, kuten kerrot. Tiedätkö, miten miehesi on kokenut lapsenne syntymän? Millainen suhde hänellä on tyttäreenne? Miten hän on kokenut sen, että sinusta on tullut äiti?

Joskus lapsen syntyminen ja se, että puolisosta tulee äiti, herättää miehessä voimakkaita sivuun jäämisen tunteita, jotka saattavat myös johtaa masentuneisuuden tunteisiin. Joskus näitä tunnelmia voi olla miehen itsekin hankala tunnistaa. On hyvin tyypillistä, että ne purkautuvat ulospäin vihaisuutena ja vetäytymisenä. On myös tyypillistä, että tällaisissa tilanteissa mies hakee yhteyttä vaimoonsa erityisesti seksin avulla ja jos puoliso ei seksistä innostu se johtaa vihaisuuteen, syytöksiin ja lisää entuudestaan sitä, että vaimo ei halua seksiä. Eli pari joutuu eräänlaiseen pahenevaan kierteeseen joka vie heitä yhä kauemmas toisistaan.

Kerrot, että miehesi on pari kertaa käynyt sinuun käsiksi. Se on ensimmäinen asia joka pitää saada muuttumaan. On tärkeää, että sinä teet sekä itsellesi, että miehellesi selväksi, että sen kaltaisten tilanteiden ei saa enää antaa toistua. Fyysinen väkivalta on rajan ylitys, joka on haitallista kaikille osapuille, myös sille (esim. lapsi) joka joutuu sitä näkemään tai kuulemaan. Se on psyykkisesti vaarallista ja lisäksi siihen sisältyy aina myös riski hengenvaarasta.

Ehdottaisin, että otat tilanteenne miehesi kanssa puheeksi rauhallisesti mutta päättäväisesti. Sano hänelle, että olet hyvin huolissasi hänestä ja teistä, ja että te tarvitsette apua. Monilla paikkakunnilla toimii Jussi-työ tai Lyömätön linja, jonka kautta miehesi voisi saada apua omien tunnelmiensa ja vihaisuutensa pohtimiseen. Voitte ottaa yhteyttä myös perheneuvolaan tai kirkon perheasian neuvottelukeskukseen. Myös lastenneuvolan kautta voi kysyä ohjeita siitä, mistä voisitte saada apua.

Usein, jos parisuhteessa on ollut väkivaltatilanteita, pohditaan aluksi sitä olisiko hyvä työskennellä parin kanssa yhdessä vai erikseen. Siinä tapauksessa jos miehesi kieltäytyy kaikesta avusta, niin on tärkeää, että sinä lähdet puhumaan tilanteestanne yksin.

Teillä on pieni ihana tytär, jolle toivot viisaasti turvallista ja hyvää kasvuympäristöä. Huolesi tilanteestanne on aiheellinen, sillä tämänhetkinen tilanne ei ole teidän eikä lapsenne kannalta turvallinen ja hyvä. Siksi sen ei saa antaa jatkua.

Ystävällisin terveisin,
perheneuvoja Helena