Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 21-vuotias tuleva äiti. Lapseni isän kanssa olen ollut yhdessä vajaan vuoden ja suhteemme on alusta asti voinut hyvin, lukuunottamatta kommunikaatio-ongelmia. En jostain syystä osaa puhua tunteistani miehelleni, enkä välttämättä ihan arkisistakaan asioista. Olen tottunut pärjäämään yksin ja pitämään kaiken sisälläni, enkä lukuisista yrityksistä huolimatta pysty edelleenkään puhumaan miehelleni. Tämä asia vaivaa ajoittain meitä molempia, mutta selvästi enemmän miestä. Itse en pidä puhumattomuuttani niin suurena ongelmana. Minusta kaikesta ei tarvitsekaan pystyä puhumaan.

Miten voisin alkaa opetella puhumista? Tällä hetkellä yritän monta kertaa viikossa avautua miehelleni edes jostakin asiasta, mutta se tuntuu ylivoimaiselta ja tunnen ikään kuin jähmettyväni enkä saakaan sanaa suustani. Lopulta yleensä sanon jotakin turhanpäiväistä vaikka säästä tai pysyn hiljaa. Mikään muukaan viestimiskeino, kuten kirjoittaminen, ei tunnu luontevalta vaan puhumistakin vaikeammalta.

Nainen, 21

VASTAUS: Puhumisen vaikeus nousee esiin useissa parisuhteissa. Et siis ole asiasi kanssa yksin. Teidän tilanteessanne kuulostaa erittäin hienolta se, että olet itse motivoitunut muutokseen!

Ensimmäiseksi kehottaisin sinua tutustumaan puhumatomuuteesi. Onko se osa persoonallisuuttasi siten, että olet aina ollut vähäpuheinen? Miten puhelias olet yleensä? Jutteletko päivän tapahtumista, tuttujen kuulumisista, maailman tapahtumista tai muista yleisistä asioista? Tuntevatko perheesi ja ystäväsi sinut yleisesti ottaen hiljaisena ihmisenä? Jos tunnistat itsessäsi tällaista, hiljaisuus voi olla vahva osa omaa temperamenttiasi. Ehkä olet jossain määrin introvertti, sisään päin kääntyvä pohdiskelijatyyppi. Vaikka kulttuurimme tuntuu suosivan ulospäin suuntautuvia, koko ajan juttelevia ja muihin kontaktissa olevia ekstrovertteja, kumpikin perustemperamentti on yhtä hyvä ja tarpeellinen. Arvosta itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Kun haluat sanoa jotain miehellesi, sano ensin omassa mielessäsi itsellesi: " Minun tapani puhua on ihan riittävän hyvä. Saan puhua niin kuin puhun." Ei ole väliä, käytätkö vähän vai paljon sanoja. Ei ole väliä, mistä aloitat. Kun pääset alkuun, kaikki tarpeellinen tulee kyllä sanotuksi.

Vähäpuheisuus ei kuitenkaan aina liity temperamenttiin. Se voi kehittyä myös huonojen kokemusten kautta. Onko sinulla kokemuksia siitä, että mielipiteitäsi tai tunteenilmaisujasi olisi joskus vähätelty ja olisit tullut nolatuksi, kun kerrot, mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu? Jos tällaisia tilanteita kertyy liikaa, alkaa tulla varovaiseksi avautumaan itsestään. Mikäli tunnistat menneisyydestäsi tällaisia kokemuksia, muistuta itseäsi siitä, että nyt on nyt. Sinulla on mies, jonka kanssa haluat jakaa asioita ja tunteita. Saatte lapsen. Tämä on uusi mahdollisuus.

Kolmanneksi mietin puhumista suhteen kannalta. Onko puhuminen miehellesi luontevaa ja helppoa? Jos niin on, onko se aina ollut hänelle sellaista? Miten teidän kummankin lapsuudenkodissa puhuttiin? Mistä oli helppo puhua, mistä vaiettiin? Miten miehesi voisi auttaa sinua puhumaan kaikesta siitä, mistä haluaisit puhua? Miten te yhdessä haluatte puhua lapsellenne? Minusta on tärkeätä, että puhumisesta ei tule sinun ongelmaasi vaan teidän yhteinen asianne, sinun ja miehesi. Voisitte varata aikaa siihen, että istutte rauhassa sohvalle ja kerrotte toisillenne yhden mukavan ja yhden ikävän lapsuus- tai nuoruusmuiston. Puhukaa siitä, keille olette aikaisemmin kertoneet tästä muistosta ja miten kuulija suhtautui. Entä miltä tuntuu nyt kertoa tuo muisto puolisolle?

Puhumista voi opetella myös ammattilaisen kanssa. Näin raskausaikana vaikka neuvolapsykologi voi auttaa teitä alkuun.

Toivon teille iloista odotusaikaa ja rentoa puhumisen ja kuuntelemisen harjoittelemista! Jokainen voi oppia eikä kukaan tule koskaan valmiiksi.

Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Seurustelin 6kk ja poikaystävälläni on vakava masennus ja nyt noin viikko sitten sanoin poikaystävälleni,että mä lähen ja pakkasin kamat kun olin hänen luona. Ärähdin hänelle ja ihan syystä ja nyt kohta 2 viikkoa oon miettinyt,että sanoinko väärin tai jätänkö hänet väärään aikaan masennuksen myötä,minulla on tunteita häntä kohtaan mutta hänellä ei varmaan kun haluaisin hänet takaisin niin onko mulla enään toivoa ?

Tunnevammanen19

VASTAUS: Vakava masennus on raskas sairaus sekä ihmiselle itselleen että hänen lähellään oleville ihmisille. Masennuksen oireet ovat usein sen kaltaisia, että ne peittävät alleen ihmisen omaa luontaista persoonallisuutta. Masentunut ihminen voi olla ärtyisä, saamaton, välinpitämätön, vetäytyvä, ahdistunut, toivoton, kiinnostuksen kohteiltaan kapeutunut, jne. Masennus saattaa ilmetä mitä moninaisimmin tavoin. Koska monilla masentuneilla on masennuksen lisäksi myös paljon toimivaa, ulkopuolisen on joskus vaikea ymmärtää, että tietty käyttäytyminen voi olla masennuksen oiretta. Masennuksen oireet aletaan helposti nähdä osana ihmisen persoonallisuutta ja ne alkavat rasittaa suhdetta. Monet masentuneen läheiset tuntevat masennuksen alussa myötätuntoa, mutta jos tila jatkuu, niin monet läheiset tulevat ärtyisäksi tai saattavat jopa itse tuntea masennuksen kaltaisia oireita. Masennus imaisee helposti sen läheisyydessä olevat ihmiset mukaansa, ellei aktiivisesti yritä säilyttää elämässä niitä asioita, jotka tuovat iloa ja toivoa. Kumppanin masennus saattaa myös tuntua siltä, että häneen ei saa yhteyttä. Yhteydettömyys tekee helposti ärtyisäksi.

Kirjeestäsi ei käy ilmi, mikä on se syy, mikä sai sinut ärähtämään ja lähtemään. Mutta sanot, että haluaisit kuitenkin hänet takaisin. En tiedä onko se mahdollista. Ainoa vaihtoehto sinulle on kysyä suoraan häneltä. Mikä saa sinut epäilemään hänen tunteitaan sinua kohtaan? Liittyykö se kyseisen tilanteen asioihin? Voisiko se mahdollisesti liittyä hänen masennusoireisiinsa? Masentuneena ihminen ei välttämättä jaksa olla innostunut tai kiinnostunut edes niistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat hänelle tärkeitä. Se voi tuntua satuttavalta ja ymmärrettävästi myös siltä, että hän ei välitä. Masennus voi myös olla tila, jossa ihmisellä ei ole kapasiteettia pitää yllä seurustelusuhdetta, kun oma mieli on täynnä käsiteltäviä asioita.

Jos päädytte jatkamaan yhdessä, on tärkeää, että poikaystävällesi on tarjolla ammattimaista apua ja tukea. Masentuneen ihmisen hoitaminen ja kannattelu ei voi olla parisuhteen varassa, vaikka tuki ja myötätunto ovat toki tärkeitä. On myös tärkeää, että sinä säilytät elämässäsi sinulle tärkeitä asioita, tekemisiä ja muitakin ihmissuhteita. Näin suojelet itseäsi ja omaa jaksamistasi. Toisen masennus ja sen herättämä myötätunto eivät kuitenkaan voi olla perusteita jatkaa suhdetta.

Toivotan sinulle hyvää kesää!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen seurustellut miesystäväni kanssa useamman vuoden. Suhteemme aikana olemme kohdanneet erilaisia karikkoja ja pahin tapahtui jonkin aikaa sitten. Miehellä oli rankkaa rajujen mielenterveysongelmieni oireilujen takia ja purki sitä todella väärin minuun ja minä purin pahaa oloani takaisin häneen. Kuulin hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä.

Voiko luottamusta enää saada takaisin? Mitä meidän kannattaisi tehdä?

Rikkinäinen

VASTAUS: Kiitos rehellisestä ja koskettavasta viestistäsi! Ihan ensimmäisenä minulle tulee mieleen, että jos kertoisit kaiken tämän , minkä kirjoitat, miesystävällesi, hän varmasti ymmärtäisi. Kirjoitat niin avoimesti ja rehellisesti peloistasi ja heikkouksistasi, menneisyydestäsi ja tavoistasi yrittää selviytyä! En tietenkään voi olla varma miesystäväsi kyvystä tai halusta antaa anteeksi ja luottaa sinuun uudelleen, mutta ainakin tämä voisi auttaa häntä ymmärtämään sinua paremmin. Joskus on helpompi kirjoittaa vaikeista asioista, kuin puhua niistä. Yritykset puhua ja keskustella muuttuvat nopeasti riidoiksi, kun on kyse vaikeista ja kipeistä asioista.

Olet valinnut nimimerkiksesi sanan "rikkinäinen". Me olemme kaikki rikkinäisiä, jotkut enemmän, toiset vähemmän. Yhteistä meille kaikille on se, että yritämme peittää rikkinäiset kohtamme muilta. Pelkäämme, että meitä loukataan tai me haavoitumme, jos näytämme totuuden itsestämme. Luulen, että sinulle on edellisessä suhteessa käynyt juuri näin, sinua vahingoitettiin psyykkisesti ja fyysisesti ja luottamuksesi, niin itseen kuin muihin vaurioitui pahasti. Kun nykyisessä suhteessa ajauduitte pahaan riitatilanteeseen, jossa kuulit "hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä", pelästyit ja omien sanojesi mukaan päädyit hakemaan "turvaa ja hyväksyntää muualta". Juuri tuo "turva" on avainsana ja olennainen asia. Sinun tulisi tuntea olosi turvalliseksi nykyisessä suhteessa.

Ymmärrän, että miehesi kokee tulleensa petetyksi, mutta hänen tulisi antaa sinulle anteeksi, jotta voisitte jatkaa suhdettanne. Turvallisuutta ei lisää se, että hän uhkaa lähteä luotasi jos "hän saa kiinni sinut jostain asiasta , josta et ole ollut totuudenmukainen."

Kysyt kirjeessäsi, olemmeko tilivelvollisia kumppanillemme menneisyydestämme tai ajatuksistamme. Emme ole. Menneisyydestä kerromme sen minkä haluamme ja mihin olemme valmiita. Ja ajatuksemme taas ovat omiamme. Ne tulevat ja menevät, niitä ei voi pakottaa mihinkään suuntaan, eikä niistä tarvitse tehdä tiliä.

Olet jo päässyt pitkälle, kun myönnät, että sinulle on kehittynyt tapa valehdella ja kaunistella asioita, suojellaksesi itseäsi ja muita. Myöntäminen on osa ratkaisua, toinen osa on halu muuttua ja uskallus ottaa askelia kohti totuudenmukaista tapaa puhua ja olla. Tavasta valehdella voi päästä eroon, mutta silloin sinun pitää pystyä luottamaan itseesi enemmän. Luottaa siihen, että kelpaat omana itsenäsi. Sellaisena kuin olet, sellaisen menneisyyden kanssa, kuin olet.

Kysyt, mitä teidän tulisi tehdä ja voiko luottamuta saada takaisin. Itse uskon, että voi. Et ole tehnyt mitään sellaista, jota ei voisi antaa anteeksi. Mutta jos miehesi ei ole valmis anteeksiantoon ja uuteen alkuun, niin silloin herää kysymys, rakastaako hän sinua aidosti ja onko todellisuudessa valmis antamaan teille uuden mahdollisuuden?

Sinulle kaikkea hyvää toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olen 35v mies ja avopuolisoni 33v nainen. Olemme olleet ja asuneet yhdessä nyt 5v. Meillä on ollut välillä melkoista vuoristorataa. Alussa minulla oli osittainen työttömyysjakso jolloin olin enemmän kotosalla ja omasta tilastaan tarkka puolisoni kiukustui tähän. Tavallaan sen ymmärrän mutta koin vaikeaksi vain lähteä kaupungille joka ilta, että hän saisi olla illan rauhassa. Hankalaa kaikkiaan eritellä yksittäistä ongelmaa - on vain selvää, että koen niitä olevan mutten enää ole yhtään varma niiden alkuperästä ja edes todellisuudesta. Välillä tunnen olevani mietelmieni kanssa niin yksin, että kallistun uskomaan, vian olevan minussa mistä seuraa osaltani valtavaa turhautuneisuutta ja sulkeutuneisuutta koska koen, etten tule kuulluksi tai ymmärretyksi alkuunkaan. Kumppanini on syyttänyt minua ongelmieni omimisesta missä tavallaan myös on totta. Saatan tehdä niin, sen jälkeen kun koen, että niiden julki tuominenkaan ei muuta mitään.

VASTAUS: minulle tuli kirjeestäsi jotenkin surullinen olo. Kuulostaa siltä, että olet sitoutunut parisuhteeseesi ja valmis tekemään töitä sen eteen, mutta et saa oikein avopuolisoltasi vastakaikua. Olet kunnioittanut kumppanisi oman ajan ja tilan tarvetta. Puoli vuotta kestänyt nukkuminen olohuoneen lattialta on jo varsin äärimmäinen esimerkki tästä. Ymmärtääköhän puolisosi, kuinka paljon olet valmis hänen vuokseen tekemään? Arvostaako hän sitä?

Olet ilmeisen herkkä ja tunteellinen mies, joka kaipaisi niin fyysistä kuin henkistäkin läheisyyttä. Tällä hetkellä kumppanisi ei kuvauksesi perusteella vastaa näihin tarpeisiisi. Kuinka kauan jaksat vielä odottaa? Missä menee sinun rajasi?

Kirjoitit teidän yrittävän hankkia lasta, mutta se ei ole vielä tutkimuksista huolimatta onnistunut. Kuinka tämä on vaikuttanut parisuhteeseenne? Onko se mahdollisesti etäännyttäneet teitä toisistanne? Joskus käy niin, pidempään jatkunut tahallinen lapsettomuus alkaa nakertaa parisuhdetta ja heijastuu negatiivisesti myös seksielämään. Seksistä voi tulla ikäänkuin vain väline saada toivottu lapsi, jolloin seksi itsessään ei enää ole nautinto. Kirjoitit kaipaavasi seksiä enemmän kuin sitä tällä hetkellä on, mutta toisaalta kaipaisit myös hellyyttä ilman painetta seksiin. Oletteko kyenneet keskustelemaan tästä asiasta keskenänne?

Kirjoitat puolisostasi arvostavasti ja kerrot hänessä olevan paljon viehättäviä piirteitä. Olette samalla alalla, mikä yhdistää teitä. Toisaalta koet koet tunnetasolla jääväsi kovin yksin. Kuinka kauan arvelet vielä jaksavasi tätä? Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voit jakaa mieltäsi painavia asioita?

Olet harkinnut pariterapian ehdottamista puolisollesi ja suosittelen tätä lämpimästi! Kirkon perheneuvonta tarjoaa luottamuksellista ja maksutonta keskusteluapua. Lähimmän Perheasiain neuvottelukeskuksen yhteystiedot löydät netistä. Terapeuttista keskusteluapua voi hakea myös yksityissektorilta.

Toivon kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen seurustellut mieheni kanssa tasan kolmevuotta. Suhde alkoi niin että molemmat olimme omalla tavallaan menneissä kumppaneissa kiinni vaikkei seurusteltu enää heidän kanssaan mutta silti halusimme tutustua toisiimme koska tunsimme suurta vetovoimaa toisiamme kohtaa ja meillä riitti naurua,kuumia öitä ja lempeitä aamuja ja kiihkeitä päiviä kuumana kesänä yhdessä. Itse jo melko pian tiesin haluavani olla hänen kanssaan enemmän kuin sillon olimme, hänkin kertoi haluavan.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Se oli koskettavaa luettavaa. Kirjoitit, että suhteenne alkuvaiheessa teillä oli miehesi kanssa paljon naurua, kuumia tunteita ja kiihkeyttä. Tämä ensimmäinen kesänne kuulostaa lähes "paratiisimaiselta" vaiheelta. Usein suhteen alkuvaiheeseen kuuluukin tällainen ihana ja kuuma vaihe, joka muuttuu suhteen edetessä toisenlaiseksi. Meillä kaikilla on kuitenkin kaipuu takaisin "paratiisiin"; siihen ihanaan ja koukuttavaan rakastumisen huumaan. Toki näitä paratiisimaisia hetkiä voi olla pitkässäkin parisuhteessa, mutta ei jatkuvasti. Seksin määrä yleensä vähenee suhteen jatkuessa pidempään, mutta sen laatu voi jopa parantua.

Jos ymmärsin oikein, luottamuspula on vaivannut suhdettanne melko pitkään. Miehesi varjelee tarkasti yksityisyyttään ja tämä luonnollisesti epäilyttää sinua. Varsinkin kun hän on jäänyt aiemmin kiinni deitti/porno/nettiseksi -vierailuistaan. Tilannetta tuskin helpottaa se, että miehensi syyttää sinua sairaaksi ja epäluuloiseksi sekä uhkailee erolla. Miehesi fyysinen etääntyminen ruokkii vielä epäluuloisuuttasi. Minusta tässä olisi tärkeä keskustelun paikka. Teidän olisi hyvä päivittää suhteenne pelisäännöt, jotka olisivat molemmille samat. Avoimuus, rehellisyys, luottamus ja luottamuksen arvoisena oleminen ovat parisuhteen kulmakiviä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, ei epävarmuudelle ja toisen kontrolloimiselle ole tarvetta.

Kerroit rakastavasi miestäsi. Olet vaihtanut paikkakuntaa, luopunut koirasta ja tehnyt muitakin uhrauksia hänen vuokseen. Entä miehesi - onko hän luopunut tai tinkinyt jostakin sinun vuoksesi? Kirjeesi lopussa kuvasit elämäntilanteesi olevan raastava ja kaukana onnellisuudesta. Vaikuttaakin siltä, että toisaalta olet sitoutunut suhteeseen ja valmis tekemään edelleen töitä sen eteen, toisaalta et jaksaisi enää päivääkään. Tilanne on ristiriitainen. Olen samaa mieltä kanssasi, että tällaisena suhteenne ei voi enää kauan jatkua.

Voimia muutoksen tielle - joko yhdessä tai erikseen!

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 5vuotta, suhteemme alkutaipaleelle mahtui paljon ikäviä asioita. Pettämistä, nettideitti-sivuja mieheni osalta. Nyt meillä on lapsi joka on ensi viikolla vuoden. Suhteemme on kuihtunut lapsen myötä vielä enemmän siitä mitä se jo oli.. olemme jatkuvasti riitelemässä, mieheni ei kovin anna minulle huomiota tai osoita rakkauttaan, seksiä on kerran vkossa ja sekin on nopeaa paineiden purkua. Rakastan miestäni ja en tahdo erota mutta en myöskään halua että parisuhteemme on sitä että kinastellaan jatkuvasti eikä suhteessa ole enään mitään ns kipinää.. mitä voisin/voismme tehdä suhteemme parantamiseksi? Kiitos jo etukäteen neuvoista!

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Tilanteenne on varmasti varma monille pienten lasten vanhemmille. Vanhemman rooliin asettuminen vie tilaa parisuhteen miehenä ja naisena olemiselta. Arki uuvuttaa aivan eri lailla kuin ennen lapsia. Vauva-aikana joskus työssäkäyvä osapuoli tuntee itsensä ulkopuolisiksi kotona vauvaa hoitavan puolison keskittyessä vauvaan. Lyhyestä kirjoituksestasi tulee ilmi myös hyviä asioita. Hienoa, että teillä on seksielämää. Joskus tässä vaiheessa tulee pitkiäkin taukoja. Kerrot rakastavasi miestäsi, mikä on hyvä asia! Kun on vielä rakkautta, tilanteeseen haluaa muutosta ja on valmis tekemään asioita muutoksen eteen.

Kirjoituksestasi ei käy ilmi kuinka paljon suhteenne alun epäluottamus mieheesi vaivaa sinua. Oletan sen vaivaavan, koska mainitset siitä. Mietin tunnetko epäluottamusta tällä hetkellä miestäsi kohtaan? Monesti suhteen alussa tapahtuneet loukkaukset vaikuttavat ”taustalla” pitkään tai pomppaavat esiin parisuhteen vaikeimmissa vaiheissa. Lapsen hankkiminen yhdessä on yleensä merkki sitoutumisesta parisuhteeseen. Kerrot suhteenne kuihtuneen entisestään vauvan saamisen jälkeen. Mitähän tämä kuihtuneisuus oli ennen vauvaa? Ilmeisesti alun hankaluuksien jälkeen kuitenkin tapahtui jotain, joka sai sinut perustamaan perhettä yhdessä miehesi kanssa. Tällä hetkellä koet olevasi etäällä miehestäsi ja ilmeisesti tunnet olosi turvattomaksi. Turvattomuus on todennäköisesti yhteydessä suhteen alun tapahtumiin.

Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka voitte tehdä, on keskustella avoimesti parisuhteestanne. Mitenköhän miehesi kokee suhteenne? Mitä hän toivoo ja on valmis tekemään suhteenne hyväksi? Keskustelut lähentävät ja helpottavat oloa silloin kuin ne eivät mene riitelyksi. Kaipaat suhteeseesi kipinää. Kipinän herättelyyn, kuten yleensäkin parisuhteen parantamiseen, tarvitaan motivaation lisäksi konkreettisia tekoja. Mitä ovat ne mukavat asiat, joita olette joskus tehneet yhdessä? Voisitko miettiä mistä miehesi tykkää erityisesti ja järjestää jotain sellaista? Mukavan yhdessäolon seurauksena seksikin voi muuttua enemmän toisen kohtaamiseksi. Usein väsymys vie tilaa seksiltä. Voiko seksielämään järjestää jotenkin aikaa ja rauhaa tai erilaisen tilanteen, jotta se ei olisi vain kuvaamaasi ”nopeaa paineiden purkua?”

Jos tilanteenne ei helpotu keskustelun ja parisuhteen parantamisvinkkien avulla, ottakaa rohkeasti yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin haetaan apua, sitä paremmin ongelmat myös lievittyvät!

Mukavaa kesää ja voimaa antavaa parisuhdetta teille toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Oikeesti mua huoleettaa, että mun mies ei tykkää musta enää. Tavattiin tinderissä n. puol vuotta sitten ja juteltiin silloin paljon. Viime aikana se ei ole lähettänyt mulle enää mitään viestejä.ja vaikka me asutaankin eri maissa ja se on ilmottanu että ei pidä musta enään, koska kuulemma valehtelin hänelle. Minun mielestä se ei ole valehtelemista jos esiintyy väärällä nimellä vain ensimmäiset kolme viikkoa. Sanoin myös että olen malli, mutta periaatteessa olenkin. Millä keinolla voisin taas saada hänen kiiinnostuksen???

VASTAUS: Kerrot tavanneesi puoli vuotta sitten miehen, jonka kanssa aloititte viestittelyn. Mies kuitenkin lopetti yhteydenpidon ja hän sanoi syyksi sinun valehtelemisesi.

Sen sijaan, että mietit, miten voisit saada hänet uudelleen kiinnostumaan itsestäsi, ehdottaisin, että miettisit sitä, miksi ylipäätään aloitat tutustumisen uuteen ihmiseen puolitotuuksilla ja esiintymällä henkilönä, joka et oikeasti ole. Entä jos lähtisitkin liikkeelle omana itsenäsi? Miltä se tuntuisi? Mitä mahdollisesti pelkäät tapahtuvan, jos et ota suojaksesi turvaksesi mitään sellaista, mikä ei ole oikeasti sinua?

Suurin osa meistä haluaa suhteen alussa näyttää ja kertoa itsestämme parhaat puolet. Se on ymmärrettävää, sillä meillä on suuri tarve tulla hyväksytyksi, vastaanotetuksi ja rakastetuksi. Paljastamme henkilökohtaista, heikkouksiamme ja haavoittuvuuksiamme yleensä vähitellen, kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Näiden puolien näyttäminen on tärkeää, sillä se lähentää paria ja syventää suhdetta.

Jos kuitenkin heti alkumetreillä aloitamme suhteen valheilla, se kertoo jotain tärkeää meistä itsestämme. Toinen osapuoli kysyy oikeutetusti: ”Valehtelit minulle silloin. Mistä tiedän, ettet valehtele jotain muuta? Voinko luottaa sinuun?”. Hyvät ja syvät parisuhteet, rakkaus ja kiintymys, rakentuvat turvallisuudelle ja luottamukselle. Joku viisas sanoi, että ”On parempi tulla hylätyksi omana itsenään kuin tulla rakastetuksi jonain sellaisena, jota ei ole”. Jos siis etsit onnellista, läheistä rakkaussuhdetta, älä valehtele, edes suhteen alussa.

Aitoja, hyviä ja syviä ihmissuhteita sinulle toivoen,

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olemme n. 70 v pari. Olemme pikkuhiljaa ajautuneet todella eroon toisistamme jonka seurauksena terveytemme huononee. Emme pysty enää keskusteleen asioista kuin "ethän sinäkään" linjalla ja toinen ottaa itseensä ja homma loppuu siihen. Ei loppuelämämme voi olla tällainen. Muut olosuhteet suurinpiirtein ok.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kirjoitit melko lyhyesti, joten mieleeni tulvii lisäkysymyksiä. Kerrot teidän olevan 70-vuotias pari, joten ilmeisesti olette olleet yhdessä pitkään. Mietin mikä on saanut teidät ajautumaan eroon toisistanne. Ja mitä terveyden huononeminen tarkoittaa, oletteko sairastelleet vai tarkoitatko myös henkistä kuormittavuutta. Riitelynne kaavasta olisi hyvä tietää myös lisää, mutta ilmeisesti asioista puhuminen menee toisen syyttelyksi ja siihen vastataan puolustautumalla. Jompikumpi suuttuu ja riita loppuu ilmeisesti toisen vetäytymiseen tilanteesta. Ehkä olette hiljaa mököttäen jonkun aikaa. Tyypillistä tällaisissa tapahtumaketjuissa usein on se, että asioita ei selvitetä eikä sovita ja ne jäävät mieltä painamaan ja aktivoituvat jälleen uudelleen riidan yhteydessä. Jos suhteessa ei riitelyn vastapainoksi ole riittävästi hyviä hetkiä, tilanne on luonnollisesti hyvin raskas.

Kirjoitat ”loppuelämämme ei voi olla tällainen.” Haluatte siis muutosta tilanteeseen. Oletteko miettineet mitä mukavaa voisitte tehdä yhdessä? Mitä ovat ne asiat, joista olette nauttineet pitkän parisuhteenne aikana? Voisitteko lisätä tai uudelleen elvyttää näitä asioita suhteenne hoitamiseksi? Kun riitelyn lisäksi tulee mukavia hetkiä, riitelykin todennäköisesti on rakentavampaa ja vähemmän uuvuttavaa.

Puolisoa on helppo arvostella ja kertoa hänelle mitä hänen pitäisi muuttua. Rakentavampaa on miettiä mitä itse voisi tehdä estääkseen riitatilanteen saman vahingollisen kehän pyörimisen uudelleen ja uudelleen. On hyvä pohtia millä tavalla saa itsensä rauhoittumaan, miten kuunnella toista kärsivällisesti ilman puolustautumista ja miten kuulla oikeasti toisen näkökulma. On hyvä pitää toisen tunteita totena, vaikka ei tunnistaisikaan itseään niiden aiheuttajaksi. Toisin sanoen jos puolisosi esimerkiksi sanoo, että et arvosta häntä, niin ei ole hyvä lähteä väittämään, että asia ei niin ole, syyttämään toista samasta asiasta tai puolustautumaan miksi tein niin silloin ja silloin. Rauhallisena ja järkevänä pysyminen tilanteessa on haastavaa, mutta onnistuessaan erittäin hedelmällistä. Kehän kulku muuttuu heti kun lähdet kuuntelemaan puolisoa rauhassa ja kysyt esimerkiksi miksi hän tuntee niin. Jos vielä pystyt tilanteessa kertomaan, että tuntuu pahalta nähdä puoliso surullisena tai kokea, että tämä ajattelee itsestä niin, se varmasti vaikuttaa tilanteeseen positiivisesti. Hänen hyökkäyksensä sinua kohtaan vähenevät.

Jos tilanteenne ei kotikonsteilla helpotu, kirkon perheneuvonnassa on saatavilla apua parisuhdeongelmiin. Perheasiain neuvottelukeskuksissa me perheneuvojat usein tapaamme myös eläkkeellä olevia pariskuntia muiden pariskuntien lisäksi.

Tilanteen helpottumista toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Meillä eletään kuin kaverina/kämppisenä. Kaikki läheisyys hävinnyt,sanoja ei ole muuta kuin pakolliset miytä puhummme.Kaikki alkoi siitä kun tyttäreni sairastui syöpään 2015 syksyllä ja nukkui pois 26.5.2016. En tiedä kuinka kauan toinen jaksaa katsoa minua.pelottaa milloin sanoo et nyt riittää. Ei oikein pysty puhumaan ei usakalla suuttuu määrätyistaä asioista jos alan puhua. Luottamus pula lisäksi.Koska sain kiinni netissä seksisivujen käytöstä ja jutteluista muiden naisten kanssa .Sivu oli naisilta jotka antavat piristystä elämään seksin muodossa. Meillä oli kauhee riita ei tunnustanut heti mutta kuitenkin sitten tunnusti asian. Nyt luotto sitten aika huono ja en tiedä käykö sivuilla vielä koska nyt tajuaa poistaa ne sivut jos käy. Mun itsetunto aika alhaalla inhoan itseäni. En tiedä mitä tehdä .? Meidän olis kuitenkin jutttelemassa käydä jossakin yhdessä.auttasko se tilnateeseen. Tunteetkin kuolee tälläisessä tilanteessa tullut jo pientä sellaista inhoa joissakin kohdin.MInua pelottaa tilanne.

Pysähdyksissä, 57 vuotta

VASTAUS: Kiitos koskettavasta viestistäsi. Sen lukeminen tuntui sydämessäni asti. Näin mielessäni kaksi kuin eksyksissä olevaa, yksinäistä ihmistä.

Teitä yhdistää vahva side. Olette eläneet pitkään yhdessä pariskuntana ja perheenä. Te kaksi olette kuitenkin sen lisäksi jakaneet yhdessä jotain aivan erityistä. Tieto tyttärenne vakavasta sairastumisesta pysäytti siihenastisen elämänne. Sen jälkeiset kuukaudet täytti sairaus kaikkine vaiheineen, hoidot, lääkärit, sairaalat. Maailma kapeni ja rutiinit muuttuivat. Voin vain kuvitella millainen tunnemyllerrys sisällänne onkaan vallinnut. Ja sitten koitti toukokuun loppu ja kaikki taistelu yhteistä vihollistanne, syöpää, vastaan päättyi. Tuli aika palata taas ”normaaliin” elämänjärjestykseen, vaikka maailmanne oli pysähtynyt eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.

Tämän kirjeenvaihtomme aikana on ensimmäinen surun vuosi vasta menossa. Edessä on ensimmäinen äitienpäivä ilman tytärtänne. Vuosi sitten hän oli vielä elossa, vaikkakin viimeisiä elämänsä päiviä. Suru on vielä vahvasti läsnä, ainakin hetkittäin. Olkaa siis armollisia toisillenne. Olette eläneet äärimmäisen rankkaa aikaa, sekä tyttären sairauden aikana että nyt hänen kuolemansa jälkeen.

On tavallista, että ihmiset surevat eri tavoilla. Kun yhteinen suru meinaa musertaa alleen, on joskus vaikeaa jakaa sitä yhdessä sen kaikkein läheisimmän kanssa. Kuulostaa siltä, että te olette molemmat käpertyneet yksin oman surunne kanssa ettekä ole osanneet sitä toistenne kanssa jakaa. Se on hyvin ymmärrettävää. On vaikeaa puhua, kun tuntuu, ettei ole sanoja ja pelkää, ettei toinen ymmärrä. Surun lisäksi teillä on todennäköisesti monenlaisia muitakin tunteita: syyllisyyttä, vihaa, epätoivoa, katkeruutta jne. Voi olla, että näiden raskaiden tunteiden kanssa pärjääminen on niin rankkaa, että kaikki energia tuntuu menevän omaan selviytymiseen. Silti, voi olla, että molemmat teistä toivoisitte, että toinen huomaisi kärsimyksenne ja tulisi lähelle ja lohduttaisi.

Kun toisen lähelle on, syystä tai toisesta, vaikeaa mennä, olette molemmat valinneet erilaiset tavat selvitä yksin. Mietin, onkohan miehesi käyminen netin seksisivuilla hänen tapansa selvitä. Luulen, että hän kaipaa läheisyyttä, kosketusta ja hellyyttä. Netin kautta saatava lohtu on kylmää ja etäistä, vain korvike oikean naisen lämmölle, mutta joskus se voi tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Se, että tämä satutti sinua, kertoo minulle siitä, että miehesi ei ole sinulle yhdentekevä, vaan välität hänestä edelleen paljon. Toivottavasti miehesi ymmärtää tämän myös. Samaa kertoo myös se, että kirjoitit meille. Sinulla on vielä toivoa ja tahtoa saada asiat korjattua. Se on tärkeää. Hienoa, että otit ensimmäisen askeleen kohti muutosta ja kirjoitit Suhdeklinikkaan!

Luuletko, että voisit katsoa miestäsi niin, että näet hänessä ihmisen, joka on kulkenut läpi saman helvetin kuin sinäkin ja yhä vielä taistelee kohti tavallista, hyvää elämää, niin kuin sinäkin? Olette taistelutovereita, jotka sodan jo päätyttyä vielä horjuvat taistelukentällä jäljelle jääneitä palasia kokoillen. Vain te kaksi tiedätte, mitä kaikkea olette käyneet läpi. Vaikka molemmilla teillä on omat henkilökohtaiset kokemuksenne ja tunteenne, niin kukaan muu kuin oma puolisonne ei koskaan tule samalla tavalla ymmärtämään, mitä kaikkea olette kokeneet. Tämän vuoksi olisi surullista, jos tyttärenne kuoleman lisäksi menettäisitte vielä toisennekin.

Menkää ehdottomasti juttelemaan ulkopuolisen kanssa! Tie toisen luo, kun omakin sydänkin on vielä niin haavoilla, voi olla vaikeaa löytää ilman apua. Kirkon perheneuvonnasta saa maksutonta ja asiantuntevaa apua. Toki voitte myös käyttää yksityisiä pariterapeutteja. Voisitkohan näyttää tätä vastaustani miehellesi? Sillä tavalla voisitte alkaa pienin askelin etsiä tietä toistenne luokse.

Toivon teille sydämestäni kaikkea hyvää, uskoa, toivoa ja rakkautta,
lämpimin ajatuksin Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen Eve 26v - nainen minulla on ollut takana 3 vuotta kestänyt pari suhde. ( ei ole yhteen muutettu) vaikka hänellä oli oma kämppä, meille tuli ero. Sitten ilmestyi mun elämään toinen mies jota olen tuntenut vuosia, ja löytetiin että me tykätään toinen toisesta ja hän nyt rakastan mua ihan täydestä sydämestä ja mä itse tunnen itseni tosi pahasti kun olen saanut aikaan kaksi miestä kerrala ja enkä osa päätä mitä tai ketä haluan kun molemman kerralla tyrkyttä rakkautta mulle. Tuntsin tämän ensimäisen poika ystävän kanssa tosi ahisteulta koska hän on todella mustasukkainen jokaisesta asiasta, ja jos hän juo käniin niin sitten se alkaa riehumaan toinen mies osaa lukea minua kuna avointa kirjaa ja heti ymmärtä jos jokin on vialla ja hän osaa rauhoitta mua... ja enkä itse osaa tehdä päätöstä mitä tehä enkä osaa exsästä irti sanoa että nyt tulisi ero. Mitä minun pitäisi tehdä?

VASTAUS: Kyllä sinun on vain tehtävä päätös. Kahta miestä ei voi pitää, varsinkin, jos se toinen on todella mustasukkainen. Mieti nyt itsekin, mitä kirjoitat. Toinen saa sinut ahdistumaan, hän on todella mustasukkainen ja riehuu kännissä. Toinen lukee kuin avointa kirjaa, rauhoittaa ja ymmärtää. Kumman valitset? Erosta ilmoittaminen tulevalle exälle on varmasti vaikeaa. Mutta niinhän tässä on tehtävä jommallekummalle. Kumman valitset? Itse en miettisi hetkeäkään.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero