Suhdeklinikka

KYSYMYS: Hei, kysyisin että mitä tehdä? Olen 30- vuotias mies ja naimissa ollut 4-vuotta. Suhteemme on todella yksi puolista, hän vain tuijottaa tietokonetta ja kännykkää kotiin tullessa. Yhteinen lapsemme on pääasiassa minun kanssa. Kun mainitsen asiasta hän vain suuttuu, että on katsonut lapsen perään 3- vuotta putkeen. Hän kehuu rakastavansa yms. ja kehuu loistavaksi isäksi, mutta viimeinen niitti on se kun hän lähtee kahden lähes tuntemattoman miespuolisen koulukaverin kanssa 8 päiväksi ulkomaille koulun takia. Hän suuttuu kaikesta, jos kyseenalaistan häntä näistä.

- justse

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat lapsiperheen elämästä, jossa tarpeet ja toiveet menevät ristiin ja yhteinen ymmärrys tuntuu olevan kaukana. Se, että kannat tästä huolta, kertoo että olet hyvä ja vastuullinen aviomies ja isä.

Koet, että vaimosi kiinnittää kotona ollessaan liikaa huomiota kännykkään ja tietokoneeseen sinun ja lapsenne sijasta. Olet maininnut asiasta, mutta keskustelut kääntyvät riidaksi. Kerrot, että vaimosi suuttuu, kun otat esille asioita, joihin olet tyytymätön. Jos toinen reagoi viestiini negatiivisesti, yksi vaihtoehto voi olla, että hän kokee sanomani syytökseksi ja puolustautuu. Puolustautuminen voi tapahtua vetäytymällä, selittelemällä tai hyökkäämällä. Tuntiessaan olonsa jollain tavalla uhatuksi, ihmisen kyky vastaanottaa, kuulla ja ymmärtää vähenee. Helpommin saamme viestimme perille silloin, kun toinen tuntee olonsa turvalliseksi.

Viestinnässä on aina kaksi osapuolta: lähettäjä ja vastaanottaja. Sinä voit itse vaikuttaa siihen, millä tavalla viestisi lähetät. Viesti perille menoon vaikuttavat mm. ajoitus (ei väsyneenä, nälkäisenä eikä kiireessä), äänen sävy, sanaton viestintä (eleet ja ilmeet) ja sanavalinnat.
Mitä jos yrittäisit kertoa tunteistasi mahdollisimman paljon minä-viestejä käyttäen, syyttelyä välttäen. Vaimosi rakastaa sinua ja uskon, että hän haluaisi kuulla ajatuksiasi ja tunteitasi, silloin kun hän ei samalla koe olevansa huono vaimo ja äiti. Pyri myös kuuntelemaan herkällä korvalla, mitä vaimosi kertoo sinulle.

Uskon, että toiveenne ovat paljolti samanlaiset. Välitätte molemmat paljon toisistanne ja lapsestanne. Toivoisitte molemmat, että toinen huomioisi teitä, vaimosi sinua miehenä ja sinä vaimoasi naisena. Toivoisitte varmasti molemmat hyvää keskinäistä suhdetta ja rakkaudellista ilmapiiriä kotiinne. Yksi tapa saada muutosta aikaan, on kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään, mitä on. Sanotaan, että kiitollisuus on vastalääke katkeruuteen. Mitähän muuttuisi, jos lisäisit kauniita sanoja ja helliä kosketuksia? Sanoisit ääneen kaiken sen hyvän, mitä näet ja tunnet. Moitteen sijasta kertoisit kaipuustasi vaimosi lähelle.

Kertoessasi vaimosi opiskelumatkasta vieraiden miesten kanssa, kuulen huolta ja loukkaantumista. Ehkä myös pelkoa. Mieti tarkkaan, millaisella tunnelmalla saattelet häntä matkaan, vihaisena ja riidellen vai rakastaen ja luottaen. Mieti, millainen aviomies olet parhaimmillasi. Luulenpa, että sellaisen miehen luo vaimosi palaa mielellään ja tuntee ehkä kaipausta poissa ollessaan.

Hyvä, että olet nyt hakemassa muutosta tilanteeseenne. Kuvailemasi kaltainen tilanne voisi helposti johtaa riitelykierteeseen, etääntymiseen, vieraantumiseen ja lopulta eroon. Nyt teillä on vielä mahdollisuus pelastaa tilanne ja löytää uudelleen tie toistenne luokse. Jos kahdenkeskinen kommunikaatio tuntuu vaikealta, kannattaa hakea ulkopuolista apua, esim. kirkon perheneuvonnasta tai yksityisiltä parisuhdeterapeuteilta.

Rakkauden voittoon uskoen
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Kaipaamme apua tai ainakin vähän eri näkökulmaa tilanteeseen.

Emme siis tiedä kuinka tästä jatketaan. Vetovoima välillämme on todella vahva ja tavallaan on onni että välimatkamme on myös pitkä. On vaikeaa ottaa selvää olemmeko yhdessä vain riippuvuudesta toiseen ihmiseen (ja hyvään seksiin) vai onko se jotain arvokkaampaa jota olisi syytä vaalia. Pelkään menettäväni hänet ja pelkään tekeväni virheen olipa suunta mikä tahansa.

-Neiti 35v.-

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet loppuelämäsi kannalta tärkeän kysymyksen äärellä.

Parisuhteen alkuun liittyy kaksi tärkeää tekijää, joiden molempien tulee olla kohdallaan, jotta jatko voi olla mahdollinen. Ensimmäinen on ajoitus. Teillä se ei ainakaan silloin puoli vuotta sitten ollut sopiva. Miesystävälläsi oli takana tuore ero pitkästä suhteesta ja kuvasit häntä ihmisraunioksi. Niinpä päätittekin, ettette edes ajattele mitään vakavaa, vaan nautitte vaan toistenne seurasta ja hyvästä seksistä. Rakastellessa kehossa erittyy hormoneita, jotka vaikuttavat meihin niin, että kiinnymme seksikumppaniimme. Toinen tekijä onkin tunteet. Tässä puolen vuoden aikana tunteenne ovat vahvistuneet. Kun lisäksi viihdytte hyvin yhdessä ja teillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita, niin ei ihme, että olette miettineet vakavampaa suhdetta.

Yksi kysymys onkin, missä vaiheessa ajoitus voisi olla sopiva. Sekä teidän molempien että suhteenne kannalta olisi tärkeää, että miesystäväsi olisi saanut käsiteltyä eroon liittyviä tunteitaan. Siis surua, vihaa, pettymystä, loukkaantumista, syyllisyyttä jne. Kaikki tämä ottaa aikaa. Eroryhmät ja -seminaarit ovat hyvä apu. Niistä saa sekä ammatillista että vertaistukea. Sama koskee tietysti myös sinun niitä kokemuksiasi, joihin hylätyksi tulemisen pelko on liittynyt.

Toinen kysymys liittyy mainitsemaasi negatiivisten tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn. Paljon auttaa jo se, että on edes jonkun verran selvillä omista haavoistaan ja herkistä kohdistaan. Edellä mainitsemani erotyöskentely liittyy osaltaan tähän. Sen lisäksi on hyvä ymmärtää omaa taustaansa eli sitä, millaisessa perheessä on kasvanut, minkä verran hellyyttä saanut, mitä on joutunut pelkäämään jne. Tätä tutkimusmatkaa voi toki tehdä myös yhdessä. Mikäli päädytte jossain vaiheessa seurustelusuhteeseen ja asumaan yhdessä, kannattaisi harkita hakeutumista pariterapiaan, jossa saisitte ohjausta riitatilanteiden ja vaikeiden tunteiden käsittelyyn.

Kerroit, että on vaikeaa ottaa selvää syistä, miksi olette yhdessä. Se onkin tärkeä kysymys. Aloita siitä, että mietit, miksi sinä olet hänen kanssaan. Mistä sinun kohdallasi on kysymys: riippuvuudesta, yksin olemisen pelosta vai rakkaudesta? Sinun osuutesi tässä suhteessa on 50%, ei enempää eikä vähempää. Toinen puoli on miesystävälläsi, tasan saman verran. Selvitä sinä itsellesi omat tunteesi, ajatuksesi, toiveesi, tarpeesi ja pelkosi tähän suhteeseen liittyen. Sen jälkeen olet jo selvemmillä vesillä.

Jos ajattelet, että teet virheen joka tapauksessa, suljet itsesi häkkiin. Mitä jos ajattelisit, että asiat menevät loppujen lopuksi juuri niin kuin on tarkoitettu?

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen elämäni onnellisimmassa suhteessa ja rakastan miestäni täydellisen paljon. Olemme edenneet nopeasti suhteessamme, yhteenmuutto tapahtui jo parin kk seurustelun aloittamisen jälkeen käytännön syistä ja mies kosi reilu vuoden seurustelun jälkeen. Ensi tapaamisesta lähtien on ollut selvää että hän on elämäni mies. Takana on molemmilla pitkiä parisuhteita, minulla mm. 8 vuoden avioliitto jossa oli miehen osalta pettämistä, fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja paljon päihteitä. Vaikka erosta on aikaa, on se jotenkin jättänyt pienen epävarmuuden jäljen.

Olemme menossa naimisiin ensi vuonna. En tiedä miten ottaa tätä kaikkea puheeksi miehen kanssa antamatta itsestäni täysin seinähullua vaikutelmaa. 99% Järki sanoo ettei tässä mitään, mutta minulla on outo tunne, joka sanoo että olen laastari miehelleni joka roikkuu edelleen exässä. Onko ihan älytöntä vetää tällaisia johtopäätöksiä edellämainituista asioista? Olen kuumeisesti miettinyt miten ottaa tämä aihe puheeksi saamatta aikaan riitaa, syyllistämättä miestä ja ennen kaikkea paljastamatta että olen kreisi stalkkeri :( Ennenkaikkea: ylireagoinko??
Olemme kolmekymppisiä molemmat.

Vainoileva stalkkeri

VASTAUS: Olet kuumeisesti miettinyt, miten otat epäilyksesi ja hankalalta tuntuvat kysymykset puheeksi. Tässä pohdinnassa kuulostaa olevan mukana jo se ajatus, että aiot ottaa asian esiin. Pelkäät, että tästä tulee riitaa ja mietit miten aloittaisit keskustelun.

Tilannettasi voi pohtia molempien kannalta ja siihen voisi löytää useita erilaisia lisäkysymyksiä. Mistä kertoo se, että sinulle tuli tarve stalkata? Voi johtua siitä, että et ole ihan varma itsestäsi? Jostakin epävarmuus nousee? Sinulla on joko aivan oikea tulkinta siitä, että mies muistelee entistä kumppaniaan tai sitten ei? Voi olla, että mies ei ajattele asiaa sinun kannaltasi ja käy tykkäämässä kuvista kohteliaisuudesta? Tai sitten hän haluaa pitää jotakin heikkoa yhteyttä entiseen kumppaniin? En täältä kaukaa pysty tietenkään vastaamaan siihen mitä mies ajattelee. Ehkä sitä todella silloin pitää kysyä häneltä?

Kertomuksesi kuvaa ristiriitaista oloasi. Kerrot miten mies on ihana ja suhteenne hyvin onnellinen, mutta sitten tämä asia on alkanut vaivaamaan. Yksi ehdotus voisi olla, että aloitat keskustelun juuri noilla sanoilla, kun kirjoitat: ”En oikein tiedä miten aloittaisin tämän keskustelun…”

Voitko sanoa hänelle, että pelkäät antavasi itsestäsi ”seinähullun” vaikutelman ja pelkäät myös, että asiasta saattaa tulla riitaa, mutta sinun on tärkeää kysyä, koska asia vaivaa? Voisitko sitten kertoa, että olet huomannut some -liikenteen ja sen, miten mies tykkää entisen kumppanin kuvista? Kerro, että haluat puhua tästä siksi, että teidän kahden tunneyhteys säilyisi hyvänä ja paranisi.

Jos otat tämän puheeksi, saat selville jotakin oleellista. Jos tästä tavasta puhua syntyy iso riita, on sekin tärkeä tieto ja viesti ja sitten hoidatte seuraavaksi sitä asiaa. Avoimuuteen kannattaa yleensä pyrkiä. Voi olla, että asia on paisunut mielessäsi liian suureksi, tai sitten ei. Yleensä asiat selviävät, kun niihin tartutaan. Mies saattaa oivaltaa, että olet suhteen ja teidän kahden puolella, kun käynnistät keskustelun.

Hyvää alkuvuotta!
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olemme avomieheni kanssa tunteneet kaksi vuotta. Yhteen muutimme reilu vuosi sitten. Puolivuotta sitten muutimme pääkaupunkiseudulta takaisin minun kotipaikkakunnalleni Pohjois-Suomeen. Tästä asti avomieheni on ollut työttömänä. Jo ennen muuttoa mieheni ei suostunut etsimään töitä uudelta paikkakunnalta, vaan oli jo asennoitunut siihen, että hän jää työttömäksi. Nyt puolen vuoden aikana mieheni on sulkeutunut ja parisuhteemme ei enää tunnu parisuhteelta. Läheisyyttä ei enää ole. Kommunikoimme pääasiassa vain arkisista asioista ja mieheni ei kysele minulta kuulumisiani tai mietteitäni. Tuntuu, että mieheni ei enää välitä minusta. Puhuminen on miehelleni vaikeaa, kun yritän keskustella parisuhteestamme saan yleensä yksisanaisia vastauksia eikä sitä oikein kunnolliseksi keskusteluksi voi sanoa. Eikä mieheni puhu jos häntä vaivaa jokin asia, vaan hän vetäytyy itseensä. Kyselemällä ja kaivelemalla saatan saada vastauksen mikä häntä vaivaa.

Voiko erota miehestä, jolla on elämässä muutenkin vaikeaa? Minua huolettaa myös se, miten miehelleni käy jos eroamme - niin taloudellisesti kuin mielenterveyden kannalta.

Nainen, 25

VASTAUS: Vastaan ensimmäiseksi viimeiseen kysymykseen, koska se on niistä helpoin ja yksiselitteisin. Kyllä voi erota. Kenenkään ei tarvitse velvoittaa itseään olemaan toimimattomassa parisuhteessa siksi, että toinen ei kestäisi eroa. Parisuhde, joka jatkuu vain tästä syystä, on tuomittu olemaan epätyydyttävä ja epätasapainoinen molemmille osapuolille.

Sitten muut teemat: Ensiksi herää kysymys, onko muutto ja työttömyys olleet miehesi kannalta huonoja ratkaisuja. Mikäli hän työssä ollessaan jaksoi käydä salilla, mutta nykyään ei jaksa tehdä mitään, syntyy vaikutelma, että muutto ja työttömyys ovat laukaisseet hänessä masennuksen. Masennuksen juuret, kuten vetäytymisen ja puhumattomuudenkin voivat toki olla lapsuudessakin. Masennus on tila joka tarvitsee hoitoa. Tutkitusti tehokkainta on lääkityksen ja keskusteluavun yhdistelmä. Ensimmäinen askel on hakeutua terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Teillä kuitenkin toivoa, jos parisuhteenne oli kunnossa ennen muuttoa, ja keskusteluyhteys toimi. Jos se on joskus toiminut, se on mahdollista löytää uudelleen.

Olette jo todenneet se, että näin ei voi jatkua. Hyvä niin. Ensiksi olisi tietysti hyvä kuulla, mitä hän on valmis tekemään. Jos hän ei jaksa tehdä mitään yhdessä, eikä halua mennä keskusteluapuun tai pariterapiaan, niin mitä sitten? Mikäli häneltä ei tule toimivaa ehdotusta, suosittelisin pariterapiaa. Sitä saa muun muassa kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, joten on vaikeaa sanoa, paranevatko ongelmanne kun miehesi saa töitä, vai jatkuuko puhumattomuus. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tilanteenne on jo nyt niin vaikea, että pariterapia olisi ehdottomasti suositeltavaa. Mikäli mies ei suostu lähtemään terapiaan, on sinun hyvä miettiä, miten omalle mielenterveydellesi käy, jos suhde jatkuu tuollaisena. Ja kuinka pitkään ylipäänsä kannattaa olla suhteessa, joka on taakka, eikä voimavara, niin kuin itse kerroit.

Aika moni mies on tullut pariterapiaan silloin, kun toinen vaihtoehto on ollut, että vaimo ottaa eron. Ja terapia on silti saattanut toimia.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: perheeseeni kuuluvat pojat 4v ja 7v sekä vaimo 37v. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Olen jo kauan ennen lapsia haaveillut perheestä ja pohtinut että kaksi lasta on minulle täydellinen perhekoko. Esikoisen kanssa kaikki meni hyvin, mutta toisen vauva-aikana vaimoni sairastui masennukseen ja oli pahimmillaan jopa itsetuhoinen.

Miten asiassa voi saada apua, kun puhuminen on vaikeaa ja ammattiavusta kieltäydytään?Pitäisikö minun tehdä jotain mitä vain toinen haluaa vai onko edessä väistämättä perheen hajoaminen?

Mixxa82

VASTAUS: Kiitos kysymyksestä, joka on keskeinen monelle lapsiperheelle!

Vaimosi haluaisi vielä kolmannen lapsen, mutta sinulle nykyiset kaksi olisi riittävä lapsimäärä. Perustelet näkemystäsi hyvin ja monelta kannalta. Pohdit taloudellisia seikkoja, ajankäyttöä ja sitä, että elämä nyt jo 4- ja 7-vuotiaiden poikien kanssa alkaa olla helpompaa. Niin sinulla kuin vaimollakin on jo mahdollisuus harrastuksiin. Mahdollinen uusi vauva merkitsisi lapsiperhearjessa palaamista lähtöruutuun. Eniten olet huolissasi siitä, että vaimollasi oli edellisen lapsen syntymän jälkeen paha synnytyksen jälkeinen masennus. Viimeksi kulunut vuosi on ollut kokemuksesi mukaan teille hyvin onnellinen vaimosi toivuttua, poikien kasvettua ja elämän asetuttua mukavasti aloilleen. Ymmärrän hyvin huolesi siitä muutoksesta, jota mahdollinen kolmas lapsi merkitsisi.

Vaimosi haluaa vielä yhtä lasta, mutta hänen perusteluitaan emme tiedä. Sinun näkökulmastasi vaimo haluaa lasta pakkomielteisesti. Miten hän mahtaisi itse kuvailla ja perustella toivettaan? Emme tiedä sitä, joten alan vähän arvailla. Voisin kuvitella, että hän kokisi mielellään vielä yhden, seesteisemmän vauva-ajan korjaavana kokemuksena edelliselle, masennuksen varjostamalle kaudelle. Ehkä hän ajattelee, että uusi, parempi pikkulapsikausi yhdistäisi koko perhettä. Mietin myös, millaisista perheistä te kumpikin olette itse lähtöisin. Omat kokemukset pienestä tai suuresta sisarusparvesta voivat vaikuttaa mielikuviimme joko niin, että haluamme omille lapsille samanlaisen tai sitten erilaisen perheen kuin itsellämme on ollut.

Kun sanot, ettet halua lastesi elävän köyhyydessä, mietin, onko itselläsi kokemusta siitä, että isossa perheessä on jouduttu taloudellisesti tinkimään paljon esimerkiksi harrastuksista. Tai oletko kokenut, että vanhemmilta ei ole riittänyt aikaa ja huomiota riittävästi jokaiselle lapselle? Tai aivan päin vastoin: ehkä olet kasvanut pienessä, taloudellisesti vakaassa perheessä, jossa jokaiselle on riittänyt aikaa ja kohtuullisesti taloudellisia resursseja, ja haluat huolehtia siitä, että omien lastesi asiat ovat yhtä hyvin. Millaisesta perheestä vaimosi mahtaa olla lähtöisin?

Onko omilla vanhemmillasi ollut mielestäsi riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia myös omien unelmiensa toteuttamiseen? Entä vaimosi vanhemmilla? Miten sinun ajatuksesi kahdesta lapsesta on muotoutunut? Kerrot, että olet jo kauan ajatellut sitä sopivana lapsilukuna. Entä miten vaimosi ajatus hyvästä lapsiluvusta on muotoutunut?

Voisi olla kiinnostavaa laajentaa lapsilukua koskevaa keskustelua teidän kummankin elämänhistoriaan ja malleihin, joita olette kotoanne saaneet. Mitä oman lapsuudenkotinne arvoista ja elämäntavoista haluatte tuoda omaan perheeseenne, mitä taas haluatte muuttaa omalla kohdallanne? Mitä hyvä elämä on teille yksilöinä, parina ja perheenä? Jos pysytte kaksilapsisena perheenä, miten vaimosi voisi kokea itsensä onnelliseksi ja tyytyväiseksi naiseksi, puolisoksi ja äidiksi? Jos taas päädytte kolmanteen lapseen, mikä motivoisi sinua miehenä, isänä ja puolisona tällaiseen valintaan?

On kyse loppuelämään vaikuttavasta valinnasta, joten ymmärrän, että kummankin on vaikeata luopua omasta toiveestaan. Luultavasti kumpikaan valinta sinänsä ei dramaattisesti ratkaise mahdollisuuksianne hyvään ja turvattuun elämään. Olennaista on se, että voisitte löytää yhteisymmärryksen, niin että kumpikaan ei koe joutuvansa pakosta alistumaan toisen tahtoon. Suosittelen lämpimästi ulkopuolista keskusteluapua, jotta saisitte tilaa ja virikkeitä keskustelulle.

Ennen kaikkea vaalikaa sitä hyvää ja toimivaa, jota olette löytäneet suhteeseenne masennuksen jälkeisenä onnellisena aikana. Millä keinoilla pidätte onnea yllä, vaikka olettekin lapsiasiasta nyt eri mieltä?

Iloa ja rentoutta perheeseenne!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Kuvaisin itse parhaani mukaan tilannettani seuraavanlaisesti: Aina parisuhteemme alusta alkaen (4 vuotta sitten) on vaimoni ollut paljon tukea ja huomiota tarvitseva ihminen. Hän on saanut voimakkaan uskonnollisen kasvatuksen yh-äidiltään, joka taas on elänyt täysin miten huvittaa ja ollutkin esim. irtosuhteissa enemmän kuin kukaan tuntemani ihminen. Lyhyesti sanottuna vaimoni kasvatusta leimaa epäjohdonmukaisuus ja useat, toistuvat turvattomuuden tunteet sekä lapsuuden puuttuminen siinä mielessä, että hän on joutunut ottamaan aivan liikaa vastuuta jo alle kouluikäisenä ja esim. toimimaan äidilleen terapeuttina mm. hänen miesongelmistaan.

VASTAUS: Kiitos koskettavasta viestistäsi! Kirjoitat rankasta parisuhdetilanteesta varsin kauniisti ja puolisoasi ymmärtävästi. Kirjoitat, että olet yrittänyt parhaasi olla kuunteleva, tukeva, auttava, rakastava ja hellä aviomies. Pidä kiinni näistä hienoista ja arvokkaista ominaisuuksistasi! Toivottavasti puolisosi osaa arvostaa näitä piirteitä. Mielestäni myös sinä ansaitset tulla rakastetuksi ja hyvin kohdelluksi!

En halua ottaa tässä vastauksessani sen enempää kantaa vaimosi psyykkiseen tilaan, sillä en ole kuullut hänen omaa tarinaansa. On hyvä, että hänellä on psykologikontakti, sillä kuvauksesi perusteella hän tarvitsee apua.

Sen sijaan haluan ottaa kantaa siihen, ettei kenenkään pidä joutua henkisen väkivallan kohteeksi! Henkistä väkivaltaa on monenlaista. Se voi olla toisen tahallista loukkaamista, arvostelua, murjottamista, huomiotta jättämistä, töykeyttä, huutamista, raivoamista, epäilemistä, syyttämistä, nolaamista, häiritsemistä, pelottelua, uhkailua, kiristämistä, alistamista, liikkumisen / ihmissuhteiden / rahankäytön kontrollointia ja / tai rajoittamista... Jatkuessaan pidempään henkisen väkivallan kohde saattaa vähitellen uhriutua eli sopeutua omaan kohtaloonsa ja ehkä alkaa virheellisesti ajattelemaan ansaitsevansa saamansa kohtelun.

Yleensä niin henkisellä kuin fyysiselläkin väkivallalla on taipumus raaistua ajan myötä, ellei väkivallan kierrettä saada katkaistua. Väkivalta kun loppuu harvoin itsestään ellei siihen puututa tarpeeksi jämerästi. On tärkeää, että väkivallan käyttäjä ottaa vastuun omasta käyttäytymisestään ja haluaa aidosti muuttua. Mietit, että kun annat vaimollesi anteeksi henkisen väkivallan käytön, niin etkö ole itse oikeutettu samaan...? Sanotaan, että "silmä silmästä ja hammas hampaasta", mutta itse en suosittele tätä tietä. Väkivalta kun ei vähene sitä lisäämällä vaan sitä rajoittamalla. Kostaminen ei ratkaise mitään vaan yleensä vain pahentaa tilannetta. Sen sijaan suosittelen, ettet enää suostu huonoon kohteluun!

On hienoa, että olet lähtenyt hakemaan apua Suhdeklinikan kautta! Se kertoo sinun halustasi muuttaa nykyistä tilannetta ja löytää siihen uusia ratkaisuja. Kysyt mahdollisuutta pariterapiaan. Maksutonta ja luottamuksellista terapeuttista apua voitte saada alueenne Perheasiain neuvottelukeskuksesta. Älä jää odottamaan parempaa huomista vaan hae terapeuttista apua jo tänään!

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen nuori nainen, jolla ei ole kovinkaan paljon kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta, mikä hävettää minua. neitsyydenkin menetin melko myöhään. Lähiaikoina viestittelin kiinnostumismielessä yhden miehen kanssa muun, mikä ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Kerroin tästä ystävälleni, mutta liioittelin tarinaa. Liioittelin, koska pelkäsin mitä hän ajattelee minusta, jos kerron totuuden. En kehdannut myöntää mitä oikeasti tapahtui, sillä häpeän kokemattomuuttani. Nyt kuitenkin hävettää todella paljon. Haluaisin kertoa ystävälleni totuuden, mutta pelkään sitä miten hän reagoi sen kuullessaan. En haluaisin tietenkään jäädä kiinni valehtelusta, vaikka kyseessä ei olekaan mikään kovin suuri asia. Minulla on kuitenkin todella suuret omatunnontuskat asiasta. Olen vasta hiljattain tajunnut, ettei minun tarvitse esittää mitään ystävälleni.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot häpeän tunteistasi, joita koet kokemattomuudestasi vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tunnet omantunnontuskia siitä, että tämän häpeän vuoksi olet liioitellut ystävällesi tarinaa viestittelystäsi miehen kanssa. Tällä hetkellä olet ymmärtänyt, että sinun ei tarvitse esittää mitään ystävällesi.

Häpeä on suuri ja raskas, mutta kuitenkin hyvin luonnollinen ja tavallinen tunne. Me kaikki tunnemme häpeää jostakin. Myös ne ihmiset, jotka tuntuvat häpeämättömiltä. Hienoa, että olet motivoinut pohtimaan omaa häpeän tunnettasi ja sen tuomia vaikeuksia suhteessa muihin.

Työkokemukseni ja lukemieni tutkimusten valossa ei ole ollenkaan kummallista, että nuoret aikuiset ja vähän vanhemmatkin aikuiset ovat kokemattomia parisuhteessa ja seksielämässä. Et kerro ikääsi, mutta ilmeisesti vertaat itseäsi johonkin keskiarvoon tai ystäviesi kokemuksiin. Ajattelen, että ihminen on valmis parisuhteeseen silloin kun aika on hänelle oikea. Vaikka olisi valmis, ei sitä kiinnostavaa ja oikealta tuntuvaa ihmistä aina tule vastaan. Onneksi parisuhdetta ja seksielämää ehtii opetella missä iässä tahansa.

Lyhyestä kirjoituksestasi minulle tulee mieleen kysymyksiä. Mihin muihin asioihin liittyen tunnet häpeää? Mihin liität häpeän tunteesi, mistä ajattelet sen johtuvan? Jos olisit vastaanotollani, kysyisin sinulta lapsuudestasi, suhteestasi vanhempiin, vastakkaiseen sukupuoleen yleensä, ystäviisi ja ympäröivään maailmaan. Pikaohjeeksi suosittelen sinulle uskoutumista ystävällesi. Vaikka kynnys olisi iso, asian kertominen varmasti helpottaa sinua. Ystävät yleensä ymmärtävät ja antavat tukea. Jos haluat miettiä häpeän tunnettasi perinpohjaisesti, voisit varata ajan joltain ammattiauttajalta. Esimerkiksi opiskelu- tai työterveydenhuollosta esimerkiksi voisit saada apua tai ainakin vinkkejä oikean paikan löytämiseksi.

Tilanteen helpottumista ja hyvää jatkoa sinulle toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kysyisin miten tulisi menetellä suhteeni kun minusta tuntuu,että toisen osapuolen tunteet kohtaani ovat hiipuneet?

VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että sinusta tuntuu, että kumppanisi tunteet sinua kohtaan ovat hiipuneet. Jos ymmärsin viestisi oikein, niin muutos hänen suhtautumisessa sinuun/suhteeseenne alkoi jo yli kaksi vuotta sitten. Kerrot hänen sanoneen muutoksen syyksi työpaineet, mutta itse ajattelet, että kyse on mahdollisesti muustakin.

Olet todennäköisesti yrittänyt ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan, sillä se lienee ensimmäinen tapa selvittää asiaa. Yleensä paras tapa selvitellä parisuhteeseen liittyviä epävarmuuksia tai pettymyksiä on ottaa asia puheeksi mahdollisimman suoraan ja syyttämättä. Voit myös kertoa omia havaintojasi suhteestanne ja kuvata sitä, mitä ne sinussa herättävät. Tässäkin tapauksessa parasta on puhua rohkeasti omista epävarmuuksista sekä peloista ja mitä ne sinulle merkitsevät. Sanot, että suhteestanne eivät tiedä muut kuin kumppanisi lapsi ja ystävä. Se tuntuu kieltämättä erikoiselta sillä suhteenne on jatkunut jo useamman vuoden. On tärkeää miettiä omalta osaltaan millaisen parisuhteen haluaa ja mihin on valmis sopeutumaan. Yleensä ei ole hyvä pitkän aikaa sopeutua olosuhteisiin, jotka ovat toisen asettamia mutta jotka itsestä tuntuvat epätyydyttäviltä.

Lyhyen viestisi perusteella en lähde tässä arvailemaan mistä kaikesta on kysymys sillä taustalla voi olla mitä tahansa. Koska koet, että asiat välillänne eivät mielestäsi ole hyvin ja luottamus suhteeseenne sekä riittävä tunneyhteys väliltänne puuttuu, olisi varmaankin tärkeää odottamisen sijaa tarttua asiaan ja lähteä selvittämään asiaa. Kysytkin mihin asiasta voi ottaa yhteyttä. Koska en viestisi perusteella tiedä asuinpaikkaasi, niin yleisellä tasolla voisin sanoa, että monilla paikkakunnilla on Kirkon perheasian neuvottelukeskuksia, joihin voi hakeutua joko yksin tai puolison kanssa saamaan keskusteluapua parisuhteen tilanteisiin. Yhteystiedot löytyvät netistä. Asiakkaiden ei tarvitse kuulua kirkkoon. Tarjolla on myös yksityisiä, maksulisia pariterapiapalveluja, joita löytyy netistä tai esimerkiksi pariterapia.fi -sivuilta. Yksityiselle hakeutumisessa on tärkeää varmistaa, että kyseessä on Valviran hyväksymä virallisesti pätevä psykoterapeutti.

Toivotan sinulle hyvää alkavaa talvea!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen seurustelu miehen kanssa jo 1,5 vuotta.
Meille alkoi olemaan ongelmia, riitelemme jatkuvasti kaikesta.

VASTAUS: Jatkuva riitely kuluttaa kenen tahansa parisuhdetta. On hyvä asia, että olet huomannut tämän ja ryhdyt toimimaan. Asiat voivat muuttua. Tuntuu siltä, että olet tehnyt itseäsi koskevan ison havainnon. Olet ymmärtänyt, että käytöksesi toista kohtaan on ollut liian kontrolloivaa ja kahlitsevaa. En tiedä miten tämän oivalluksen teit, mutta se tuntuu tärkeältä. Voit varmaankin jatkaa oman käytöksesi tarkastelua. Ymmärsin niin, että kumppanisi on sanonut, että sinun kysymyksesi tuntuvat liian kontrolloivilta ja vaivaavat häntä. Nyt olet myöntänyt asian ja lähtenyt tätä miettimään. Se kertoo minulle siitä, että olet valmis ja halukas muuttamaan käytöstäsi. Nämä ovat tärkeitä lähtökohtia.
Aika tavallista on, että lapsuuden kokemukset vaikuttavat jotenkin aikuisten parisuhteessa. Onko sinun kohdallasi kyse siitä, että olet lapsena kokenut jotakin sellaista, että se saa sinut nyt tuntemaan itsesi epävarmaksi ja pelkäät, että toinen hylkää? Silloin pitää oman elämänmatkan tarkastelu aloittaa jostakin kauempaa. Toinen tapa on miettiä sitä, miksi sinussa herää nyt näin voimakkaita tunteita, joita itsekin jo ihmettelet. Jos tuntuu siltä, että asia ei lähde aukenemaan, kun keskustelette tästä kahdestaan, voit koittaa varata aikaa perheasiain neuvottelukeskukseen tai johonkin muuhun paikkaan, missä parisuhteesta pääsee puhumaan. Yleensä asia alkaa jotenkin selviämään, kun olette nyt päässeet siihen käsiksi.

Mietit, että miten korjaat omat tunteesi. Voi olla, että sinun ei tarvitse korjata tunteitasi, mutta joitakin uskomuksia niiden tunteiden taustalla kannattaa varmasti tarkastella. Yksi hyvä keino on sopia jokin käytännön toimintatapa kumppanisi kanssa. Miten sinä tai hän voi osoittaa heti aluksi sen, että nyt ollaan taas tuhoisalla tiellä, heti kun sama keskustelu alkaa seuraavan kerran. Näin, ette joudu ”vahingossa” samaan keskusteluun uudestaan ja uudestaan, vaan ryhdytte etsimään toisenlaista tapaa puhua. Sinä voit sanoa, että ”tiedän tämän olevan taas näitä minun kummallisia epäilyjä, mutta haluaisin rauhassa puhua yhdestä asiasta, joka minua vaivaa, sopiiko se?” Muutenkin voit kysyä kumppaniltasi, että onko hän valmis aloittamaan kanssasi tämän asian työstämisen? Sinä olet valmis muutokseen.

Hyvää alkutalvea
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen nainen iältäni47v, mieheni on 36 vuotias. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta. Kesti kolme vuotta ilman riitoja lukuunottamatta minun mustasukkaisuuttani, miehelläni on paljon naispuoleisia ystäviä joihin hän on yhteydessä netin välityksellä. Lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta riitti. Suhdettamme on rasittanut minun luottamus mieheeni, luottamus koki kolauksen suhteemme alussa, tein väärin kun luin mieheni keskustelun naispuoleisen ystävän kanssa, viestin sisältö oli hyvinkin seksistinen. Olin aivan rikki. Mies perusteli sen olevan huumoria.

Tämän vuoden maaliskuulla suhteemme rakoili, taas kävin lukemassa yhden keskustelun, sen sisältö tuntui pahalle ja parisuhdettamme loukkaavalle. Mieheni käytös muuttui huhtikuussa, hänestä tuli hyvin etäinen, kaikki yhteinen tekeminen loppui, lämpö, läheisyys ja seksi loppui. Yritin puhua, kysyä missä mennään, kaikki oli kujlemma hyvin. Kävimme kesälomalla ulkomailla, kaipasin läheisyyttä, siitä tuli riitaa, puolet matkasta meni pilalle. Kotona sain taas tilaisuuden tutkia mieheni puhelimen, järkytyin. Tajusin että hänellä oli ollut seksisuhde naiseen jonka minäkin tiedän. Suhde oli alkanut huhtikuussa. Tapailuja oli useampia, viimeisin yhteisen matkamme jälkeen elokuussa, he olivat viettäneet yön mieheni kaverin mökillä. Olen ihan rikki, mies ei osaa sanoa syytä teolleen, ei oikein suostu puhumaan mitään. Alussa kielsi kaiken. Miten tästä voin selvitä, kumpikaan ei halua erota. Puhuminen ei luonnistu. Minä haluan puhua, mies sanoo että asia on jo käsitelty hänen osaltA. En saa miehestäni mitään irti. En pysty luottamaan. Mies on tapaillut tätä naista töidensä lomassa, mies betoni alalla. Pelkään että he lankeavat taas toisiinsa ellei suhteemme piristy. Nainen asuu keskustassa, miehelläni alkaa 2 kk työt keskustassa. Pelkään, haluan jatkuvasti tietää missä mieheni kulkee, jos hän on kotona päivän, minä työssä, olen rauhallinen mutta kun mies lähtee töihin, olen levoton. Tarvitsen neuvoja.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot neljän vuoden suhteessasi kokeneesi lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, mutta myös luottamuspulaa ja mustasukkaisuuden tunteita. Miehelläsi on naispuolisia ystäviä, joihin hän pitää yhteyttä netin välityksellä. Jo suhteen alussa järkytyit luettuasi miehesi keskusteluja naispuolisen ystävän kanssa. Huhtikuussa miehesi kirjoittelu toisen, sinulle tutun, naisen kanssa eteni seksisuhteeseen. Miehesi on lopettanut suhteen, mutta sinä pelkäät sen jatkuvan. Ette kumpikaan halua erota. Miehesi on haluton käsittelemään tapahtunutta. Pyydät neuvoja tilanteeseen.

Vaikka nykyajan some- ja nettimaailma tarjoavat oivia tilaisuuksia suhteen ulkopuoliseen virikkeiden hakuun sitä haluaville, pariskunnat harvoin sopivat pelisääntöjä muiden ihmisten kanssa viestittelyyn ja chattailuun. Usein asia tulee yllätyksenä toiselle osapuolelle ja sitten on pähkäiltävä mitä se tarkoittaa parisuhteen kannalta. Toki joissain suhteissa on sopivaa kirjoitella yksityisviestejä ja chattailla muiden kanssa kokematta sitä omaa suhdetta uhkaavana. Usein kuitenkin pitkäaikainen ulkopuoliselle ihmiselle uskoutuminen ja/tai flirttailu kirjoittelemalla koetaan hyvin loukkaavaksi, joskus jopa pahemmaksi uskottomuudeksi kuin yhden yön seksiseikkailu.

Suhteenne alussa miehesi kuittasi sinun mielestäsi seksistisen kirjoittelun huumoriksi. Jäätyään kiinni seksisuhteesta, hän ei ensin myöntänyt pettäneensä. Myönnettyään tapahtuneen hän ei ole halukas asiaa käsittelemään. Koet ettet saa miehestäsi mitään irti. Se on varmasti turhauttavaa ja raskasta. Sinun näkökulmastasi asian käsittely on kesken ja olet jäänyt asian kanssa yksin. Ei ole mukavaa epäillä, kontrolloida ja pelätä mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Sinun luottamuksesi uudelleen rakentumisen kannalta olisi tärkeää, että miehesi ottaisi vastuun teostaan, kykenisi osoittamaan myötätuntoa sinua kohtaan ja ehkä jollain lailla hyvittelemään tapahtunutta. Luottamuksen voi saada takaisin perinpohjaisten keskustelujen ja uusien, hyvien luottamusta herättävien kokemusten avulla. Jotta voisitte jatkaa parisuhteessa tyytyväisinä, asiasta on vaan keskusteltava. Parempaa keinoa ei ole keksitty. Asian sivuuttaminen ei toimi. Luottamuksen takaisin saaminen vie aikaa. Ihmiset toki ovat yksilöllisiä sen suhteen miten selviytyvät kohtaamistaan vaikeuksista, mutta yleensä uskottomuus jää työstämättömänä vaivaamaan hyvin pitkään. Petetyksi tulemisen kokemuksella on yleensä vaikutuksensa myös mahdollisiin tuleviin ihmissuhteisiin.

Kerrot, että kumpikaan ei halua erota. Mietin mikä pitää teitä yhdessä? Mitkä ovat ne suhteenne hyvät puolet, jotka saavat sinut jatkamaan suhdetta tämän kolauksen jälkeen? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä lapsia tai yhteistä omaisuutta, jotka yleensä saavat ihmiset yrittämään yhdessä uskottomuuden jälkeen. Jos keskustelisimme kasvokkain, kysyisin sinulta mitä kaikkia tunteita miehesi uskottomuus sinussa herättää. Kerrot, että olet ollut ”rikki.” Kirjoitat myös pelosta. Kerrot pelkääväsi, että miehesi lankeaa tähän naiseen uudestaan jos suhteenne ei piristy. Lauseesta minulle tulee sellainen olo, että koet jotenkin syyllisyyttä tapahtuneesta. Mietin oletko pystynyt tuntemaan vihaa tai kiukkua tapahtuneen johdosta? Kerrot, että hän ei osaa sanoa syytä käytökseensä. Keskusteluissanne ei ilmeisesti selvinnyt miksi miehesi kokee tarvetta kirjoitella seksuaalissävytteisesti muiden naisten kanssa. Ja miksi hän oli uskoton juuri tämän naisen kanssa. Se, että sinäkin tiedät naisen, tuntuu sinusta varmasti erityisen pahalta. Joskus uskoton osapuoli perustelee tekoaan parisuhteen toimimattomuudella tai suoraan toisen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä. Uskoton osapuoli on kuitenkin yksin vastuussa tekemästään toista loukkaavasti teosta.

Kirjoitat suhteenne piristymisen toiveesta. Oletteko yhdessä miettineet suhteenne piristämiskeinoja? Olisiko hän valmis puhumaan niistä ensin ja sitä kautta voisitte päästä pohtimaan suhteenne tilaa ennen uskottomuutta ja puhumaan tapahtuneesta? Voisiko miehesi suostua pariterapiaan, rauhalliseen keskusteluun ammattilaisen avulla? Jos hän ei suostu keskustelemaan asiasta kotona tai pariterapiassa, suosittelen sinulle käyntejä yksin jollain ammattiauttajalla. Myös ystäviin on hyvä tukeutua tässä tilanteessa.

Voimia ja tilanteen helpottumista toivoen
Perheneuvoja Nina