Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa on keskiviikkona marssittu lasten päivähoidon puolesta. Vain kaksi kättä -miekkarissa vastustettiin uuden hallituksen säästötoimia, joiden uskotaan imevän viimeisetkin veret päiväkotien työntekijöistä.
Hallitus haluaa puuttua subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, etteivät kaikki lapset enää saisi automaattisesti kokopäivähoitoa kuntien päiväkodeissa. Kotona olevien vanhempien lapsille riittäisi puolipäivähoito.
Hallitus kaavailee myös päiväkotiryhmien minimiryhmäkoon suurentamista. Aiemman seitsemän lapsen sijaan yksi aikuinen voisi olla vastuussa kahdeksasta yli 3-vuotiaasta lapsesta.
Hallitus miettii myös maksuttoman päivähoidon järkeä. Köyhimmätkin perheet maksavat ehkä tulevaisuudessa jonkin pienen maksun lastensa päivähoidosta.
Erilaiset naisryhmät ovat älähtäneet. Kasvatusalan naiset ovat kauhuissaan ryhmien paisumisesta. Vasemmistonaiset vastustavat nollamaksuluokan poistoa. Feministit uskovat subjektiivisen päivähoito-oikeuden viemisen pilaavan tasa-arvon ja naisten mahdollisuuden työntekoon.
Julkilausumat on esitetty, mutta missä viipyy keskustelu? Koska vastapuoli tulee esiin kertomaan perusteluja muutoksille? Säästäminen ei ole riittävä selitys.
Eniten minua häiritsee päivähoitokysymyksessä ja lasten edusta taistelussa miesten näkymättömyys. Pari hassua asiantuntijamiestä on saatu mukaan. Miksi miehet vaikenevat?
Omivatko naiset kaikki lapset? Onko vain nainen lapsiasioiden asiantuntija? Vai sysätäänkö kaikki lapset taas naisten harteille?
Ymmärrän ettei alalla työskentele kovin paljon miehiä, mutta eihän lapsista keskustellessa ole kyse vain ammattiryhmän etupolitiikasta. Puhumme jälkeläisistä. Jokaisella lapsella on myös isä ja lasten asiat kuuluvat myös miehille.
Missä ovat kaikki miehet?
3 kommenttia
yksi isä
15.6.2015 13:12
Myönnän yleistäväni.
Miehet eivät kommentoi, koska naiset eivät halua kuulla miesten mielipiteitä. Eivät varsinkaan jos miehen mielipide ei ole sama kuin oma tai yleisesti hyväksytty, mutta ennen kaikkia etukäteen hyväksytetty. Auta armias jos mies kuitenkin esittää mielipiteen niin helvetti on irti. Tässä tilanteessa mies yleensä toivoo joko pikaista kuolemaa tai lähtee pois. Kaljalle, pleikkarilla pelaamaan, .....
Saunassa tehtävälle politiikalle on olemassa syynsä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
NOMAD_1
16.6.2015 13:41
Mielenkiintoista:
Ensin puhutaan säästötoimista, joiden "uskotaan imevän viimeisetkin veret päiväkotien työntekijöistä." Sitten jatketaan säästökuurin pommittamista sillä käsittämättömällä vääryydellä, että "Hallitus haluaa puuttua subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ... Kotona olevien vanhempien lapsille riittäisi puolipäivähoito." Molemmat muutokset esitetään hallituksen säästöohjelmaa vastaan, mutta ei huomata, miten jälkimmäinen nimenomaan vähentää päiväkotien työntekijöiden kuormitusta. Tässä siirretään hoitovastuuta kotona olevalle vanhemmalle/vanhemmille. Puolipäivähoidon pitäisi jättää aikaa työnhakuun eikä oman lapsen hoitaminen toisen puolikkaan aikana pitäisi olla liikaa vaadittu (myös täyspäivätyössä olevien pitää hoitaa lapsiaan).
En missään nimessä puolusta hallituksen säästöohjelmaa, koska päiväkotiryhmien kasvattaminen ja nollamaksuluokan poistaminen viittaavat huonoihin muutoksiin (siis lasten, hoitajien ja pienituloisten kustannuksella tapahtuviin sellaisiin). Haluan kuitenkin osoittaa sokeuden, jolla kaikki muutokset ladataan samaan tykkiin ei-toivottua uudistusta vastustamaan. Sitten feministit tekevät jutusta vielä tasa-arvokysymyksen uskoessaan "subjektiivisen päivähoito-oikeuden viemisen pilaavan tasa-arvon ja naisten mahdollisuuden työntekoon." Lakatkaa hankkimasta lapsia laiskojen ja itsekkäiden miesten kanssa. Hankkikaa mies, joka ymmärtää oman lapsen kanssa vietetyn ajan arvon. Laki ei voi tähän pakottaa muulla tavoin, kuin vanhempainvapaiden pituuksista ja muista vastaavista asioista päättämällä.
Kylmä tosiasia on se, että olemme eläneet yli varojemme (Suomi ja useimmat länsimaat). Ongelmaa on kuitenkin mahdoton ratkaista, koska suurimmalle osalle on mahdoton ajatus luopua yhdestäkään saavutetusta edusta. Toisaalta olemme sodassa, vaikka se onkin institutionalisoitu taloudelliseksi taisteluksi: kaikkien on kasvatettava talouttaan, koska jos me emme lisää kulutusta, niin muut sen tekevät ja kaikki kärsivät seurauksista (maaPALLON resurssit/saastenielut kun ovat rajallisia). Tässä kiihtyvässä taistelussa tuottamattomista osista on pakko leikata, koska kukaan ei tingi omastaan, jos sen vain voi lakkoilemalla tai muilla keinoin välttää. Ja tämä koskee niin talousalueita, valtioita kuin niiden sisäisiä eturyhmiä ja lopulta aina yksittäisiä ihmisiä.
Nyt sitten taistelemme kutistuvasta potista sen sijaan, että ymmärtäisimme tehdä asialle jotain. Eikä se tee taistelusta yhtään sen jalompaa, jos sitä käydään feminismin lipun alla tai vaaditaan lapsille suurempaa osaa vähenevistä resursseista. Tässä taistelua käydään kuitenkin juuri ulkoisista resursseista sen sijaan että ymmärrettäisiin vastustaa ongelman ydintä eli kapitalistista yksiarvologiikkaa: mitä selvemmin ainoa todellinen arvon mitta on se, mitä joku on valmis jostain maksamaan - sitä selvemmin ihmisarvon mitta on se, mitä kukin pystyy mistäkin maksamaan. Ja onko ihme, jos lapset, sairaat ja vanhukset jäävät tällä mitalla mitattuina arvottomiksi ja ensisijaisiksi leikkauskohteiksi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
22.6.2015 08:50
Kuten aiemmin todettiin, miehet pitävät pääasiassa ajatukset asiasta ominaan koska rehellisesti sanottuna aihe kuuluu siihen ryhmään jossa nainen ei halua kuulla miehen mielipidettä vaan oman mielipiteensä matalammalla äänellä. Turha aloittaa tappelua asiasta koska muuta siitä ei seuraa.
Tämä korostuu erityisesti julkisessa keskustelussa jossa lapsiin liittyvä keskustelu ja "oikeat mielipiteet" ovat molemmat naisasianaisten monopolisoimia asioita. Sellaisessa ympäristössä vallitsevaan konsensukseen ristiriidassa olevan mielipiteen esittäminen johtaa julkiseen ajojahtiin ja terrorisointiin "hyväksyttävän" kannan määrittäneiden feminististen tahojen osalta. Jälkimmäinen seurauksista on käyty näyttämässä faktaksi ihan henkilökohtaisella tasolla.
Käytännön tosiasiahan on se, että jos toinen vanhemmista ei ole töissä ei kokopäivän päivähoitoakaan tarvita. Puolipäiväinen pitää kuitenkin säilyttää kaikkien oikeutena ihan lapsen sosiaalisen kehityksen nimissä, mutta kuvitelma siitä, että kotona oleva vanhempi voi aivan oikeutetusti olla 8 tuntia päivässä kotona kaivamassa nenää ja hakea lapsen sitten työssä käyvän vanhemman hoidettavaksi kun tältä loppuu työaika on silkkaa tuubaa. Tätähän feministit ajavat, naisille oikeuden valita 8h päivässä nenänkaivuun ja työn väliltä ilman, että tämä vaikuttaa kenenkään muun päiväohjelmaan ja työmäärään mitenkään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin