Etelän suurissa kaupungeissa asuu eniten korkeasti koulutettuja, hyvin ansaitsevia ja hoikkia ihmisiä. Tämä valiojoukko ei kuitenkaan jakaudu tasan miehiin ja naisiin.
Olen otsa huolten peittämissä rypyissä jo pitkään seurannut pääkaupungin väestöä tilastojen valossa. Helsingin Sanomat täräytti maanantaina 4. maaliskuuta: 50 vuotta sitten, siis jo vuonna 1963, yli puolet ylioppilaista oli naisia. He myös menestyivät opinnoissa miehiä paremmin.
Naisten koulutustaso on paljon korkeampi kuin miesten.
HS uutisoi samassa numerossa kohulehtien tapaan: katso paljonko yksinhuoltajia asuinalueellasi asuu. Mielenkiintoista. Sinkkunaisten kannalta vieläkin mielenkiintoisempaa on Väestöliiton johtajan Anna Rotkirchin kommentti naisten pienestä valinnanvarasta Helsingissä: sataa naista kohden on Helsingissä vain 89 miestä nuorten aikuisten ryhmässä!
Helsingissä on aivan liian vähän miehiä.
HS kirjoittaakin, että ”täällä on miesten markkinat”. Rotkirch sanoo artikkelissa, että yhtenä syynä eroihin on naisten vähäisen valinnanvaran lisäksi se, että meillä on miehillä houkutuksia. Huu. Eli naiset joutuvat ottamaan vähän aiottua huonomman vaihtoehdon ja sitten he pettyvät? Ja miehet pettävät tai vaihtavat kumppania tavallista useammin, koska siihen on mahdollisuus? Vai mitä tällä tarkoitetaan?
Millaisia miehiä tässä liian pienessä tarjonnassa sitten esiintyy? Tohtoreiden, maistereiden, asiantuntijoiden, johtajien ja hyvien työmiesten lisäksi mm. maan eniten asunnottomia.
Helsingissä asuu paljon yksinhuoltajaäitejä. He eivät kuitenkaan ole suurin ryhmä esimerkiksi toimeentulotuen saajissa. Ehei, fattan luukulla ahkerimpana joukkona käyvät yksin asuvat miehet.
Vaikka pk-seudulla on koko maahan verrattuna tavallista työteliäämpää väkeä, paljastavat tilastot taas erikoisen piirteen Helsingin työllisyydessä: naisten työllisyysaste on stadissa korkeampi kuin miesten. Normaalistihan naisten työllisyyttä miehiin verrattuna hieman laskee naisten tapa jäädä hoitamaan kotia ja lapsia muutamaksi vuodeksi.
Maajussille morsian -tyyppisille uusille ohjelmille voisi olla kysyntää. Helsinkiläisnaiset eivät kaikki ehkä ole valmiita muuttamaan maatilalle, mutta muun Suomen miesylijäämästä voisi yrittää löytää ratkaisun pääkaupungin naisylitarjonnalle. Nykyinen parisuhdemarkkinatilanne ei ole edullinen Helsingin heteronaisille.
HS 4.3.2013
Tilastokeskus
Helsingin kaupungin Tietokeskus
Voivatko heteromies ja heteronainen olla keskenään ”vain kavereita”, vai alkaako jompikumpi haluta suhteelta enemmän?
Naisen ja miehen välinen platoninen suhde on haastava. Scientific Americanin artikkelin mukaan mies haaveilee lähes aina seksistä naispuolisen kaverinsa kanssa.
Yhdysvaltalaisen Wisconsin-Eau Clairen yliopiston tutkimuksessa haastateltiin 88:aa eri sukupuolta olevaa heteroa ystäväparia. Kaveruksia haastateltiin erikseen ja he lupasivat olla keskustelematta tutkimuksesta jälkeenpäin. Näin tutkijat halusivat varmistaa saavansa rehellisiä vastauksia.
Tulosten mukaan naiset pystyvät oikein hyvin platoniseen suhteeseen miehen kanssa. Naisilla on harvoin romanttisia haaveita miespuolisista kavereistaan. Naiset myös uskovat - virheellisesti - että kaverimiehet ajattelevat samoin.
Miehille oli tutkimuksen mukaan hyvin yleistä elätellä romanttisia ja eroottisia kuvitelmia naispuolisesta ystävästään. Miehet myös kuvittelivat (virheellisesti), että naiset olivat kiinnostuneita heistä myös romanttisessa mielessä. Miehet ylipäätään yliarvioivat oman tärkeytensä naiskaverilleen.
Molempien sukupuolten arviot ystävyyssuhteen tunnepuolesta menivät siis metsään. Kuitenkin sekä miehet että naiset olivat sitä mieltä, että ihastuminen kaveriin tuo suhteeseen ongelmia.
Harvinaisen vaikeaa platoninen suhde heteroiden välillä on vanhemmille miehille. Nuoret miehet haaveilivat suhteen muuttumisesta seurustelusuhteeksi huomattavasti iäkkäämpiä harvemmin.
Ovatko amerikkalaiset erityisen huonoja muodostamaan kaverisuhteita heteromiesten ja -naisten välille vai päteekö tämä myös Suomessa? Kertokaa naiset ja miehet kokemuksistanne!
Toivon myös homojen ja lesbojen kommentoivan: voiko saman sukupuolen kanssa olla ”vain kaveri”, vai ihastuuko toinen aina jossain vaiheessa romanttisseksuaalisesti?
Men and Women Can´t Be ”Just Friends”. Scientific American 23.10.2012.
Ei ihme, että Ruotsi on feminismin kehto ja tasa-arvon mahtimaa. Siellä naisilla on isommat klitorikset kuin miehillä penikset. Paikallinen "Väestöliitto", RFSU, kertoi kansalaisille, että naisen klitoriksen pituus on ainakin 10 cm. Levossa.
Onhan lähtökohta erilainen, kun baarista on siirrytty makuuhuoneeseen ja naisen housuissa pullottaa enemmän kuin miehellä. Kyllä siinä ruotsalaismies tuntee miehuutensa olevan huteralla pohjalla, kun vastapelurin klitoris on isompi kuin oma instrumentti. Ruotsissa ollaankin hellan ja klitoriksen välissä.
Oikeasti, jutun mukaan tuo kiihkon katkarapu on 8-10 cm, mutta sisällepäin. Mitä merkitystä sillä on, kun vain tuolla 1-2 sentin alueella tuntuu hyvältä? On harhaanjohtavaa puhua 10 sentin klitoriksista, joista saa kuvan, että iloakin riittäisi 10 sentin matkalla. Höpö-höpö. Kyllä edelleen kannattaa opettaa, että klitoris on yleensä 1-2 cm kooltaan. Piste.
Eivätkä swedu-erikoisuudet jää tähän. Nainen kuulema saa yhtä nopeasti orgasmin kuin mies. Onkohan tämä tulos saatu testissä, joka on suoritettu hemputtamalla? Ruotsalaisnaiset hemputtamassa klitoriksiaan. Vai onko testin suorittanut iskujoukko miehiä? Laboratoriossa, sekuntikello kädessä? Joka tapauksessa tietoa pidetään ehdottomana perustotuutena, josta tietämätön on tyhmä.
Orgasmi on yhtä lailla ajatuksista kiinni kuin biofysiikasta. Naisen teknisesti yhtä nopea orgasmi kuin miehellä on kiinnostava väite, sillä siitä voi päätellä, että naisen ajatuksissa on jotain perusteellisesti pielessä, kun hän ei saa yhdynnässä orgasmia kuten mies. Jos kone pelaa, miksi sitä ei haluta käyttää oikein? Miestä aina syytetään vääristä toimenpiteistä. Joskus voi olla niinkin, mutta kyllä naisen on osallistuttava yhteisen hyvän luomiseen siinä missä miehenkin.
Se, ovatko naisen pielessä olevat ajatukset kokonaan naisen oma vika, on sitten kokonaan toinen keskustelunaihe. Joku kuitenkin mättää, jos ei nalli pala. Ja seksi ylimainostettua.
RFSU harmittelee sitä, että hyväilemistä ei pidetä kunnon seksinä. No, seksiä tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun jompikumpi, toki mieluummin kumpikin, osapuoli selvästi kiihottuu. Hyväily on kivaa ja myönteistä, ja johtaa toivon mukaan kiihottumiseen. Mutta jos ei johda, se ei ole seksiä.
En toisaalta ymmärrä, miksi pelkkää hyväilyä pitäisi pitää seksinä? Onko seksin itseisarvo ja imago niin korkea, että sitä pitää tavoitella ehdoin tahdoin? Kehuskellaanko Ruotsissa sillä, että on harrastettu seksiä? Taustalta paistaa se, että tutkimuksen ovat tehneet naiset, jotka pyrkivät siihen, ettei taas tarvitsisi vaivautua jakamaan. Tyydytään vain silittelemään, kun RFSU sanoo, että se on seksiä. Joo - ei ole.
Tutkimuksessa oli muitakin outouksia. Kuten esimerkiksi, että osa miehistä oli kertonut kärsineensä haluttomuudesta. Voi herranen aika, jos kenelle tahansa lapatossulle lyödään uusi nainen nenän eteen, jostain syystä haluttomuutta ei enää esiinnykään. Jos ette usko, niin tehkääpä tutkimus asiasta.
Edes RFSU ei ihan kaikilta osin ymmärrä, mistä seksissä on kysymys. Siitä halutaan tehdä sosiaalisesti hyväksyttävää ja salonkikelpoista, mitä se ei, valitettavasti, aina voi olla. Minkä takia luulette, että Victoria Milan -tyyppisillä palveluilla on satojatuhansia jäseniä?
RFSU tekee totta kai erinomaista työtä. Kiitos siitä. Tässä nyt vain lipsahti parissa kohtaa. Rapatessa roiskuu.
Seksi on siirtymässä pikku hiljaa normaalin toiminnan kategoriaan. Tällä kertaa YLEn Puoli seitsemän -niminen makasiiniohjelma kunnostautui nimittämällä hiihtolomaviikon 'Seksiviikoksi'. Viikon kaikissa neljässä puolen tunnin ohjelmassa seksi oli pääosissa. Ohjelman alussa en huomannut edes ikärajoitusvaroituksia.
Ohjelmaideat olivat sisällöltään tavanomaisia, mutta positiivisia. En huomannut missään kohtaan tavanomaista kielteistä jäkätystä, jolla pyritään perustelemaan, että ei seksiä voi harrastaa. Käsittelytavassa oli iloa ja hauskuutta, ja toteutus oli kaikin puolin kelvollinen. En myöskään huomannut ohjelman jälkeen julkisuudessa valituksia seksin käsittelystä näin päivänvalossa.
Olennaista on, missä seksiä käsitellään. Kun seksiä käsitellään parhaaseen lähetysaikaan tavallisten ihmisten eniten katsomalla kanavalla, niin että se varmasti nähdään, luo se ihmisille esimerkkiä ja mielikuvaa siitä, mikä on seksin asema tietyllä tasolla arjessa ja elämässä.
Tällaisilla kampanjoilla mielikuva kehittyy siihen suuntaan, että seksi on ihan normaalia ihmisten välistä toimintaa. Tämä antaa mahdollisuuksia viedä asiaa eteenpäin. Sillä jos ihmiset eivät pelkää seksiä ja siitä puhumista, he voivat keskustella aiheesta vapaammin. Tällöin tietenkin he voivat oppia hyödyllisiä asioita ja kehittää omaa toimintaansa.
Jos olisin ollut ohjelman käsikirjoitusporukassa, olisin ottanut yhdessä ohjelmassa hieman filosofisemman perspektiivin ja käsitellyt seksin asemaa yhteiskunnassa. No, toisaalta näillä toteutuksilla aihe pysyi sopivan keveänä ja tietyllä tavalla neutraalina. Jostainhan se on lähdettävä.
Seksi on aihe, josta riittää jutunjuurta useampaankin ohjelmaan. Olennaista on se, että ote säilytetään positiivisena. Takana meillä on vuosisatojen kielteisyysaika, jonka vastapainoksi nyt aihetta voitaisiin käsitellä muutaman tuhat vuotta myönteisessä hengessä.
Olipa männä viikolla negatiivisiakin uutisia. Kristillisdemokraatit esittivät, että lääkärit ja sairaanhoitajat voisivat kieltäytyä halutessaan aborttien tekemisestä. Gynekologien yhdistys aivan oikein vastusti esitystä perusteella, että ei kukaan mielellään tee abortteja. Itse vastaan tähän idealla, että niiden, jotka eivät tee abortteja, palkka puolitetaan.
On surullista, että yhteiskunnassamme on puolue, jonka ajatusmaailma on pimeältä keskiajalta. Sama puolue vastustaa homojen tasa-arvoa. Tätä ihmettelen syvästi, sillä kristillinen etiikka on esitetty sellaisena, että se asettuu heikkojen ja vainottujen puolelle ja hyväksyy ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Kristillisdemokraatit hyväksyvät vain itsensä sellaisina kuin he ovat.
Naiset turhautuvat miehen haluttomuuteen ymmärtää naisen ajatuksia, kiinnostuksen kohteita tai tunteita. Yhtälailla mies turhautuu, jos nainen ei osoita pienintäkään kiinnostusta tai yritystä tajuta miestä.
Väestöliiton mukaan miehen yritys ymmärtää parinsa tunteita näyttää olevan tärkeämpää parisuhdetyytyväisyyden kannalta kuin varsinainen empatia. Eli pelkkä yritys ymmärtää toista riittää:
Yrittämisen arvostamisen voi hyvin laajentaa toiminnan puolelle. Tunnen naisia, jotka suhtautuvat kumppaninsa epäonnistuneisiinkin yrityksiin kannustavasti.
Olen havainnut miehiä, jotka arvostavat kumppaninsa omia väkerryksiä ja syövät mielihyvin kotona leivottuja pikkupalleroisia, joita ei ehkä kannattaisi laittaa myyntiin.
Ei haittaa, jos mies ei osaa nauttia baletista. Riittää, että hän suostuu edes kerran katsomaan yhtä esitystä. Jälkeenpäin kommentoikoon, että tanssijat kyllä näyttävät urheilijoilta, mutta esityksessä ei ole mitään juonta tai sisältöä, niin kuin jalkapallossa.
Moni mies toivoo, että nainen olisi edes pikkiriikkisen kiinnostunut miesten maailmasta. Osallistuminen kalaretkeen tai moottoriajoneuvon huoltoon edes kerran elämässä voisi tuoda syvyyttä parisuhteeseen.
Vai oletko sitä mieltä, että kumppanin olisi parasta pysyä omissa ympyröissään?
Vaatimattoman näköiset naiset ja nörttimiehet ovat petoja sängyssä. Onko näin ja miksi?
Olen kuullut miesten puhuvan hiirulaisen näköisten naisten tulisuudesta seksissä. Kauniit naiset odottavat miehen palvelevan heitä.
Aiemmin blogasin tutkimuksesta, jossa hyvännäköisten naisten todettiin olevan muita itsekeskeisempiä ja konservatiivisempia, mikä ei kuulosta hauskalta rakkauselämää ajatellen.
Entinen pomoni, paperi-Cityn päätoimittaja Maria Pettersson (http://areena.yle.fi/radio/1797309) pyysi minua tekemään suhteet-palstalle jutun kuumista nörttirakastajista.
Geeks are better lovers -haku tuokin hauskoja tuloksia.
Suhtautuvatko nörtit seksiin kuin parhaimmat tutkijat tieteeseen? Uteliaisuudella, intohimolla, leikkisyydellä, intuitiolla ja varmuudella omasta älykkyydestä?
Hyvin älykkäät miehet tuntuvat etsivän naisesta muutakin kuin perusnättiyttä. Huomion pois omasta ulkonäöstään suuntaava nainen on yleensä onellisempi ja rennompi kuin omiin ulkoisiin ominaisuuksiinsa jumittunut henkilö.
Ja onko vanha väite totta? Naisen tärkein erogeeninen alue on aivot?
Kaikkien ihmisten tärkein elin on aivot. Ilman niitä mikään ei liiku minnekään. Ei ajatus, tunne eikä teko.
Helsingin Sanomien sunnuntain numerossa 10. helmikuuta oli kaksi seksiin liittyvää kirjoitusta, joissa kummassakaan ei ollut minkäänlaista merkkiä paheksumisesta. Tämä oli merkillepantava asia. Helsingin Sanomat on ollut konservatiivisuuden linnake ja varonut aina sanojaan arkaluontoisissa asioissa, ettei Eirassa mene kahvimukit aamuisin nurin.
Molemmat olivat Sunnuntai-liitteessä ja kylläkin ilmapiiriä keventävillä palstoilla. Toinen juttu oli Anna-Stina Nykäsen Elohiiri-kolumnissa otsikoltaan "Martta-seksi tekee hyvää". Ei lauseen lausetta, jossa olisi paheksuttu seksuaalista käyttäytymistä.
Toimittaja oli luonut pehmeän termin Martta-seksi, jota hän kuvaili kodikkaaksi, rentouttavaksi, elämää helpottavaksi ja terveelliseksi tavaksi, joka antaa hyvän unen, tuo (jopa) lihaksia ja liikkuvuutta. Wau! Ja: Martta-seksi on järkevää ja hyödyllistä, mutta pieni hupsuttelu ja nautiskelu kuuluu asiaan.
Kuinka nainen on voinut kirjoittaa tällaista? Olikohan tässä sarkasmia jota en huomannut? Niin tai näin, lukijalle jää positiivinen kuva.
Toinen tarina olikin sitten taas miehen, Pekka Hämäläisen "Klikkaa ja kiksauta". Siinä kerrotaan Facebookin "Bang With Friends" -palvelusta, jossa on mahdollista ruksata seksikumppaniksi haluamansa henkilöt FB-ystävien joukosta. Jos vastapuolikin ruksaa, tulee vasta silloin ilmoitus ja on mahdollista edetä toiminnan tasolle.
Mykkänen jopa maalaa, että palvelu vie Facebookin henkisille alkujuurille, jolloin Facemash-sivustolle asetettujen kuvien 'seksikkyyttä' piti arvioida.
Palvelu itsessään on siinä mielessä hassu, että miehet nyt ruksaavat kaikki naiset vähintään omaan ikään asti, lahjakkaimmat vähän vanhemmatkin. Naiset saavat tehdä varsinaisen valinnan. Tosin naiset etupäässä huvittelisivat ajatuksella - ja onhan se viihdyttävää kuulla, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja haluaisi päästä pehkuihin kanssasi. Yhteinen salaisuus teippaa huulet. Tai ei ehkä sittenkään.
Kolmas positiivisesti - tai ei-negatiivisesti - uutisoitu juttu Hesarissa (taisi olla Nyt-liitteessä) oli tieto Helsingissä sijaitsevan Milliklubin toimivuudesta etsittäessä seksiseuraa. Amerikkalaisen huhun mukaan sieltä saa helpoiten seksiä koko maailmassa. Juttuhan on toki puhdas vitsi, mutta hauska sellainen. Seksiä nyt saa mistä tahansa kapakasta, missä on naisia ja miehiä. Ehkä amerikkalaiset toimittajat vain lipsahtivat ihan ensimmäiseksi tullessaan Eurooppaan juuri kyseiselle klubille. Ja heti herui. Päinvastoin kuin Amerikassa, konservatiivisuuden ja kaksinaismoralismin kiirastulessa, jossa pintakiilto tuhoaa elämää.
Itse jutussa pisti silmään lause: "... seksiseuraa saa varmasti, jos standardit ovat matalalla..." Tällä haluttiin sanoa, että jos kedon kaunein kukkanen ei ole ainoa vaihtoehto, ei tarvitse sänkyillä yksin. Amatöörin lausahdus. Ulkonäkö ei koskaan takaa hyvää seksiseuraa. Ulkonäöstä voi päätellä jotain, mutta ei kykyä toimia sängyssä. Mutta monet poikasethan vain hakevat valloituksia, eivät hyvää seksiä. Ajan myötä Siperia opettaa. Ja eri iässä on erilaiset huvit. Lause henkii tyypillistä amerikkalaista pintakiiltoa.
Kyllä seksistä voidaan kirjoittaa cosmopolitaneissa sun muissa ilman synkistelyä, mutta jos vakavammin otettava lehdistö alkaa pohtia, että onko seksi sittenkin positiivinen juttu, niin voi meikäläinenkin pikku hiljaa lopettaa tämän propagandan.
P.S. Hesarin tabloidiuudistus oli turha. Olemme siirtymässä sähköisiin lehtiin kokonaan. Ne, jotka haluavat lukea pienessä tilassa, kuten junassa, voivat käyttää tablettia. Loput haluavat lukea isoa lehteä aamiaispöydässä. Ja miten ihmeessä se säästää tilaa, jos lehti pitää hajoittaa 4-7 osaan lukemista varten?
”Jee, hiihdin tänään 5,3 kilometriä ja tein Miramarin kanssa ihania vaaleanpunaisia kuppikakkuja.”
Typerykset lykkii ladulla ja noi itetehdyt muffinit maistuu peeltä, ehkä ajattelet lukiessasi tutun fb-päivitystä.
Menestyneet ihmiset ovat usein lapsellisen omahyväisiä. He postailevat ärsyttäviä juttuja pikkupikkuelämästään ja saavat kyynikot ärtymään sohvillaan.
Pienestä iloitseminen, pikkuruiset välitavoitteet, ahkeruus ja itsetyytyväisyys tuovat kuitenkin onnen.
Tehdessäni muutama vuosi sitten juttua uranvalinnasta, törmäsin suomalaiseen tutkimukseen, jonka mielenkiintoisena tuloksena oli ehkä monen mielestä yllättävä avain menestykseen yliopisto-opinnoissa: hyvä organisointitaito. Kaikki huippu-urheilua tai mitä tahansa menestymistä läheltä seuranneet tietävät, ettei ilman sinnikkyyttä päästä mihinkään.
Masennustutkijat ovat jo kauan tienneet, että masentuneet ihmiset ovat useimmiten realisteja. Onnelliset ja tyytyväiset ihmiset taas harrastavat johdonmukaista itsepetosta. He uskottelevat itselleen, että ovat oman kyvykkyytensä, lahjakkuutensa ja erinomaisuutensa ansiosta pärjänneet hyvin elämässään. He myös osaavat vakuutella itselleen, että kehno lomamatka säälittävässä kohteessa oli huippuhieno reissu, tai että heidän omistamansa ritsa on automalleista paras, tyylikkäin ja aistikkaimman värinen.
Professori Kaarina Määttä on vuosikymmeniä tutkinut parisuhdetta. Määttä on todennut kestävän suhteen perustuvan osittain molemminpuoliseen harhaan toisen ihanuudesta. Parisuhteessaan onnellinen pystyy rakastumishuuman jälkeenkin uskomaan, että oma mussukka on maailman upein ja fiksuin.
Ihmislajin menestys maan päällä saattaa osin perustua tähän omahyväisyysharhaan ja kykyyn nousta tappion suosta uskomaan huomiseen onneen.
Elämässään menestyneen ”pöhkön” kitkerä pilkkaaminen ei ehkä ole viisas metodi. Onnen kierrettä voi itse ruokkia ajattelemalla, että kaikki kääntyy parhain päin – ja kannustamalla itseään ja muita yrittämään iloisella mielellä vielä kerran.
Onnelliset muistavat hyvät asiat ja kääntävät mielessään ikävätkin asiat parhain päin.
Kaikki aina sanovat, että seksi on luonnollista. Ei sitä tarvitse hävetä. Silti sitä hävetään enemmän kuin mitään muuta yhteiskunnassamme. Siis omaa henkilökohtaista seksuaalisuutta. Muiden seksistä kyllä kyetään puhumaan, tosin usein kielteisesti. Seksiä pidetään aina automaattisesti pahana asiana. Samaan kategoriaan kuuluvat väkivalta ja huumeet.
Yksilötasolla seksiä voidaan häpeällisyydessä verrata muihin kehon välttämättömiin toimintoihin, kuten ulostamiseen, virtsaamiseen, piereskelemiseen ja hikoilemiseen. Seksi eroaa näistä siinä, että siihen voidaan liittää kauneutta ja esteettisyyttä, mitä näihin muihin harvemmin, sillä kaikki nämä muut haisevat pahalle. Toki on ihmisiä, jotka kiihottuvat kehon jätöksistä ja se sallittakoon heille. Mutta on ymmärrettävää, että pahan hajun tuottaminen voi luoda häpeää. Sillä on oma funktionsa: paha haju pidetään poissa, mikä on kaikkien etu. Seksin sulkemisella pimentoon ei saavuteta nykymaailmassa etuja.
Seksin olemassaolo on niin hävettävää, että esimerkiksi elokuvien tehokeinona se usein korvataan väkivallalla. Mikä on järjetöntä. Näin kuulema esimerkiksi uusimmissa Bondeissa.
Mutta miksi seksi luo häpeää? Mitään asiallista perustetta, kuten paha haju, ei ole olemassa. Sukupuolielimet pyritään peittämään katseilta. Miehen erektion näyttäminen on käytännössä kielletty. Yhdyntöjen näyttäminen on osittain kielletty. Ei ole montaa vuosikymmentä siitä, kun jopa seksivideossa peitettiin se kohta, jossa näkyi kun penis meni naisen vaginaan.
Ihmisille, joilla on ongelmia seksielämässään ja jotka kokevat seksin kielteisenä, myös häpeävät keskimääräistä enemmän kaikkea omaan ja muiden seksielämään liittyvää. Ja päinvastoin.
Yleisin seksin piilottelulle annettu peruste on se, että halutaan suojella lapsia. Miltä lapsiamme siis suojellaan? Nykyisin jokainen kymmenvuotias, ainakin poika, tietää, että miehen sukuelimellä on kyky ja taipumus nousta seisomaan. Eikä siitä paljon vanhemmaksi tarvitse varttua, kun jo tiedetään, miksi seisominen on välttämätöntä. Mikä siinä siis järkyttää? Pojilla pippelit seisovat joka tapauksessa, oli se sallittua tai ei. Pitäisikö kenties lailla kieltää pienten poikien pippelien seisottaminen perusteena se, että pojat ovat alaikäisiä?
Ahaa, olisiko syy siinä, ettei haluta, että seksiä aletaan harrastaa kovin nuorena? Mutta kun pojat hiplaavat vehkeitään jo ennen kouluikää joka tapauksessa ja tytötkin hinkkaavat etumustaan. He siis harrastavat seksiä, ihan ehdottomasti, pyrkivät aikaansaamaan kiihotusta. Pitäisikö heitä siis rangaista K-18 -toiminnasta? Eikö heille saa kertoa, mistä on kysymys? Mitä etua salailulla saavutetaan? Pientä lasta seksi ei varsinaisesti kiinnosta. Mutta kun alkaa kiinnostaa, tietoa haetaan sieltä, mistä sitä saa. Ja sitähän saa, joskin ne lähteet, jotka jäävät salailun ulkopuolelle, eivät jaa sitä parasta tietoa. Lapsien suojeleminen ei ole ihan paras peruste häpeälle.
(Toki valistus on tehtävä järkevästi, eikä sitä voi aloittaa hard core -pornolla. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Luotan tässä täysin suomalaiseen koulujärjestelmään.)
Häpeällisyyttä perustellaan usein intimiteettisuojalla ja toki joissain tilanteissa on hyvä suojella omaa toimintaa, totta kai. Mutta - syy häpeään lienee siinä, että ihmiset haluavat piilotella erilaisuuttaan. He eivät halua paljastaa sitä, mitä kaikkea heistä löytyy. He pelkäävät, että erilaisuutta pilkataan, ja että se muuttaa ihmisten suhtautumista heihin. Se saattaa pilata heidän roolinsa. Sillä jokaisella ihmisellä on oma rooli, jota hän vetää, eli ulkoinen kuva, jota hän haluaa esittää muille. Harva haluaa paljastaa kaikkia puoliaan muille.
Eräs kirkonmies totesi FB:n häpeä-keskustelussa, että kristinuskon ydinasioita on se, että jokainen ihminen on ainutlaatuisen arvokas, eikä hyväksyntää tarvitse ansaita. Tämä koskee myös ihmisen seksuaalisuutta. Ihmisen ei tarvitse hävetä sitä mitä hän on.
Henkilökohtainen seksi on stigma. Seksille on muodostunut aikojen saatossa tietty, kielteinen status. Leima läsähtää otsaan heti, jos ihminen mainitsee sanan seksi. Vain rohkeimmat ja persoonallisimmat ihmiset uskaltavat tuoda tätä aihemaailmaa esille, eivätkä piittaa 'stigmoista'.
Mitä me häviäisimme, jos paljastaisimme kaiken? On selvää, että löytyy alhaisia ihmisiä, jotka pilkkaisivat avoimia ihmisiä. Mikä olisi pilkan kohde? Että Pirkko kykenee laukeamaan vain takaapäin, ja sittenkin sivellen itse klitoristaan. Mitä siinä on pilkkaamista?
Joku kysyy: miksi on tarpeellista paljastaa seksikäyttäytymistä? Minä vastaan: jotta ihmiset oppisivat. Vielä tänäkin päivänä liian moni ihminen kärsii tarpeettomasti siitä, että ei tiedä aiheesta tarpeeksi. Hyvänä esimerkkinä vaikka homokammo tai epätyydyttävä kotiseksi. Seksi on osa jokaista ihmistä, toisilla valtavan suuri, toisilla pienempi. Ajattele, jos sinullakin olisi aarre takapihalla, etkä koskaan kaivaisi sitä esiin. Kuolivuoteella sen joku sinulle osoittaisi. Koko elämän positiivinen voima käyttämättä!
Seksiin liitetty häpeä ja liiallinen intimiteettisuoja ovat este seksin muotoutumiselle myönteiseksi.
Länsimainen naisihanne on aikakauslehtien kuvien perusteella laiha. Syömishäiriöitä hoitavat asiantuntijat eivät suoraan syytä mediaa, mutta sanovat anorektisten mallien lisäävän painetta laihduttaa.
Durhamin yliopiston tutkijat ovat yhdessä Newcastlen ja Amsterdamin VU-yliopiston tutkijoiden kanssa saaneet mielenkiintoisia tuloksia alustavissa tutkimuksissaan mallien paksuuden vaikutuksesta naisiin.
XL-mallien lisääminen näyttää vähentävän naisten pakkomiellettä laihuuteen:
Pilottitutkimus saa jatkoa. Tutkijoita kiinnostaa, josko hieman pyylevämpien ihmisten kuvien katselu muuttaisi ihmisten suhtautumista hoikkuuteen pysyvästi. Tarkoitus on ympätä tutkimukseen myös miehiä.
Päätutkija tohtori Lynda Boothroid Durhamista kommentoi, että jatkuva superlaihojen julkkisten ja mallien kuvatulva lisää todistetusti tyttöjen ja naisten epätervettä suhtautumista omaan kroppaan. Paksumpien mallien käyttö saattaisi helpottaa naisten pakkomiellettä ohuuteen.
Durhamin artikkelissa muistutetaan WHO:n määrittämistä normaalipainon rajoista. BMI 18,5 – 25 on normaali. BMI lasketaan näin: paino jaettuna pituuden neliöllä. 60 kiloa painava 1,65 metriä pitkä henkilö saa arvon n. 22 (60: 1,65 x 1,65).
Naisten liioiteltu hoikkuuskaipuu liittyy varmaan enemmän tunne-elämän häiriöihin ja elämänhallinnan ongelmiin kuin varsinaiseen kauneusihanteeseen. Ainakaan miesten kauneusihanteeseen. Naiset ihailevat hoikkia naisia.
Miestenkin mielestä hoikka nainen on usein kaunis. Luin kerran yliopistotutkimuksesta, jossa miesten mielestä naisella bmi 21 ja risat oli kaunein. Miehet valitsivat ihannenaisensa kuvan perusteella. Moni mies haluaa kuitenkin omaan kainaloonsa hieman pehmeämmän puristeltavan.
Ja vakituisessa parisuhteessa ratkaisee luonne, ei ulkonäkö.
