Suhteet & seksi

Naimisiin menemiseen on vain yksi hyvä syy - lapset. Mitään muuta järjellistä syytä avioliittoon en tänä päivänä näe olevan olemassa.

Rakastuminen on suuri huijaus. Se ei kauaa kestä, muutamia kuukausia. Se on ihanaa ja jokaisen on se koettava. Mutta jos siinä huumassa menee naimisiin, voi tehdä elämänsä virheen. Ainakin jos tavoitteena on suhde, joka pitää koossa perhettä lapsineen.

Rakastua voi ihan vain ulkonäön perusteella ja seksuaalisessa kiihkossa. Kun suurin vimma katoaa, jäävät jäljelle perusrakenteet, joiden olemus ratkaisee sen, voiko olla rakkautta vai ei.

Rakastuminen voi muuttua rakkaudeksi ajan myötä - vai voiko? Mitä on rakkaus verrattuna rakastumiseen? Ilmeisesti kyseessä on jollain lailla sopivien ominaisuuksien yhdistelmä kahdessa ihmisessä. Pitkässä suhteessa kokee rakkauden tunnetta joskus enemmän, joskus vähemmän. Tai ylipäätään tuntee jotain toisen nähdessään.

Yhä useammin käy niin, että ei enää tunne mitään. Sitten erotaan. Tämä on väärin, jos lapset ovat pieniä. Ihan sama mitkä tunteet vanhempien välillä ovat. Jos ei jaksa puolisoa, fokus on asetettava lapsiin.

Käytännön fakta ainakin miesten kohdalla on, että on hyvä käydä muutamia naisia läpi ennen avioliittoa. Harva uros kestää tilannetta, jossa ei ole harrastanut seksiä muiden kuin oman vaimonsa kanssa parhaassa panoiässä.

Jos ihminen ryhtyy avioliittoon, on ymmärrettävä, mistä siinä on kysymys. Se on sopimus siitä, että homma hoidetaan loppuun asti. Kohtuutonta lienee tänä päivänä se, että 'loppu' tarkoittaisi hautajaisia. Niinpä pitäisi sopia tietystä aikamäärästä, joka ollaan yhdessä, kävi miten kävi. Se voisi olla esimerkiksi 20 vuotta, jona aikana lapset saataisiin riittävän vanhoiksi pärjäämään sen tosiasian kanssa, että vanhemmat eroavat.

Olen kerta kaikkiaan hämmästynyt, jopa järkyttynyt siitä, että ihan pienten lasten isät nostavat kytkintä. 1-3 -vuotiaat jätetään äidille ja lähdetään toteuttamaan omia haaveita. Voi jeesus! Hävetkää!

Nuoret miehet pitäisi käyttää psykologin haastattelussa ennen kuin heille annettaisiin naimalupa. Avioliittokoulutuksessa näille nuorille pässeille kerrottaisiin, mistä avioliitossa on kyse: lasten kasvattamisesta perheessä ja yhteisössä. Se homma on prioriteetti numero yksi.

Lapset ovat upeinta maailmassa. En voi käsittää, kuinka joku ei voi haluta nähdä omaa lastaan pääsääntöisesti joka päivä.

Jos naimisiin menevälle miehelle löisi naaman eteen paperin, jossa lukee 20 vuotta, hän ymmärtäisi, että se on nyt tavoite, jota kohti aletaan räpiköidä. Koulutuksessa voisi kertoa etukäteen, mitä tulee periaatteellisella tasolla tapahtumaan: tunteet himmenevät ja on vastoinkäymisiä, mutta mikään ei estä miestä johtamasta joukkuettaan maaliin asti. Sitten koittaisi vapaus. Jos sitä enää haluaa.

Puolet avioliitoista päätyy eroon joka tapauksessa. Ja lopuista pareista suuri osa haluaisi erota, tai ero tekisi hyvää, mutta siihen ei kykene joko taloudellisistä tai muista syistä.

Kun 20 vuotta alkaa olla paketissa, voi sitten pohtia, tehdäänkö uusi sopimus. Uskoisin että useimmissa tapauksissa ei. Järjestelmässä avioliitto purkautuisi ilman eri sopimusta automaattisesti 20 vuoden jälkeen.

Tässä olisi sekin etu, että voisi alkaa järjestellä omaisuutta, tietäen että se menee jakoon. Ei sitten tulisi yllätyksenä.

Järjestelmä olisi tärkeä nimenomaan ensiavioliitoissa nuorilla ihmisillä. Suhteessa tapahtuu jatkuvaa muutosta ja kehittymistä, oli se sitten hyvään tai huonoon suuntaan. Kun ollaan ohitettu 50 vuoden merkkipaalu, tilanne muuttuu entisestään ja keskimäärin eroottisuuden merkitys muuttuu. Jos kummallakin lataus putoaa ja tullaan hyvin toimeen, voi pariskunta jatkaa hautaan asti ihan tyytyväisenä. Suhde muuttuu rakkaussuhteesta enemmän pelkäksi kumppanuudeksi.

Ihmiset ovat erilaisia.

Joulukuussa pimeys on syvimmillään, ilma kylmenee. Pysymme sisätiloissa. Voi käpertyä itseensä tai päästä lähemmäs muita. Piirit tiivistyvät.

Kaksi päivää sitten ohitimme talvipäivän seisauksen. Hitaasti valon määrä lisääntyy. Maa on roudassa. Samoin monen mieli.

Joulu voi tuoda ihanaa lomaa kiireestä ja useille ihmisille se merkitsee luvallista mässäysviikkoa. Joulu ahdistaa, jos siihen liittyy ikäviä muistoja tai jos joulu pakottaa traditioiden tai ihmisten pariin, jotka ahdistavat.

Yksinäisyys voi tuntua tavallista raskaammalta.

Nyt on hyvä aika yrittää lähentyä niiden läheisten kanssa, joiden kanssa on ollut ongelmia. Voi antaa anteeksi. Voi kokeilla positiivista ja rakentavaa lähestymistapaa, syyttelyn ja riitelyn sijaan. Toisen käytös ehkä muuttuu, kun käyttäytyy itse toisin kuin ennen.

Sukulaisia ei voi valita, sanovat ne, jotka kokevat ystävät tärkeämmiksi. Yleensä omat vanhemmat rakastavat sinua kuitenkin eniten maailmassa. Ehkä tällainen varmakin rakkaus on arvokasta.

Hyvää joulua Frank Pappan sanoin: ”Rakastakaa toisianne!”. Vai olikohan se ”Kosketelkaa toisianne!”?

Ihmisten seksielämä on kehnoa. Ihmiset eivät taida mitään muutakaan elämän perusasiaa kovin hyvin: ihmiset syövät vääränlaista ravintoa, harrastavat liikuntaa liian vähän, nukkuvat huonosti ja tyrivät työelämänsäkin niin, että haluavat eläkkeelle mahdollisimman pian. Kun seksi on näistä vielä vaikein hallittava, miten ihmeessä se voisi olla kovin hyvälaatuista?

Seksi on taitolaji siinä missä vaikkapa koripallo. Merkittävimmät taitoon vaikuttavat asiat ovat lahjakkuus ja harjoittelu. Toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset. Seksuaalinen lahjakkuus sisältää mm. hyvät fyysiset ominaisuudet, kuten vilkkaan hormonitoiminnan ja hyvän perusterveyden. Yhtä tärkeä on mielen lahjakkuus, joka sisältää mm. oikeanlaisen asenteen ja tunne-elämän sekä sosiaalisuuden. Oikea asenne mahdollistaa harjoittelun. Kaikkia osa-alueita voidaan kehittää harjoittelemalla ja opiskelemalla, myös tunne-elämää.

Seksin kehittäminen ja oppiminen vaatii positiivisen asenteen. Asian tekee vaikeaksi se, että meidän yhteiskunnassamme seksi esitetään kielteisessä valossa. Koska seksiä hävetään, siitä ei puhuta avoimesti, eikä sitä opeteta. Kouluissa opetetaan vain se, mitä ei missään tapauksessa saa tehdä. Nuoriso saa kuvan seksistä tahoilta, jotka esittävät seksin kielteisessä valossa, tai yksipuolisesti värittyneenä. Asenne muokkautuu huonoksi.

Tavallisten ihmisten tavallinen seksi on piilossa. Jos seksi tulee puheeksi, ihminen siirtää yleensä puheen johonkin muuhun asiaan. Jos häntä kovistelee asiasta, vedotaan intimiteettisuojaan, ja asian käsittely loppuu siihen paikkaan. Seksistä puhuvaa ja kiinnostunutta pidetään outona ja jos hän jatkaa puhumista seksistä, häntä aletaan viimein kutsumaan seksihulluksi.

Jos seksiä ei hävettäisi niin paljon, hyvät käytännöt leviäisivät tehokkaammin ja laajemmalle. Kävisi ilmi kaikille, että seksi on hyvin monivivahteista ja erilaista eri ihmisillä eri iässä ja elämäntilanteessa. Nyt monille ihmisille seksin salaisuudet eivät aukene koskaan. Tämän seurauksena seksi ei tuo niin paljon iloa elämään kuin se voisi. Itse asiassa, se tuo surua - ja ihan turhaan. Moni ihminen kuvittelee, että hänen tapansa saada kiihotusta on jotenkin väärä. Vaikka seksissä kaikki mikä tuntuu hyvältä on oikein, kunhan se ei vahingoita toista.

Seksin tavoite on kiihottuminen ja sen huippuna orgasmi. Seksin avulla ja ohessa voidaan saada tyydytystä monella lailla, mutta olennaista on kiihottuminen. Jos ei ole kiihotusta, ei ole seksiä.

Suomessa ei opeteta käytännön seksiä. Kursseja järjestetään vähän tai ei ollenkaan. Moni sanoo, että seksi on jokaisen opeteltava itse kumppaninsa kanssa. Se on mahdollista, kuusi miljardia ihmistä puhuu puolestaan. Tosin omin päin kantapään kautta opettelu tuo monia ongelmia. Suurin osa ihmisistä mieluummin kohtaa ongelmat kuin toimii avoimesti.

Ihminen on oppimiskone, jonka on aina edettävä siinä asiassa, mitä hän tekeekin. Tämä pätee myös seksiin. Seksi ei siis pysy samanlaisena läpi elämän tästäkään syystä. Yhdellä hetkellä kiihottaa yksi asia, toisella toinen. Tämä tosiasia on tunnustettava. Kiihotusta haetaan eri elämän ajanjaksoina eri lailla ja eri asioista.

Seksiä ei voi koskaan hallita täydellisesti, vaikka kuinka harjoittelisi. Tämä johtuu siitä, että seksin olennainen osa on intohimo, ja intohimon olemukseen kuuluu tietty hallitsemattomuus. Merkittävät seksikokemukset syntyvät hyvin usein yllättäen ja tietyllä lailla hallitsemattomasti. No, ehkä sekin on asian hallintaa, kun tunnustaa hallitsemattomuuden - ja pyrkii siihen aktiivisesti.

Seksuaalista lahjakkuutta voi kukin arvottaa haluamallaan tavalla. Kinseynsä lukeneet tietävät, että osa ihmisistä ei ole lainkaan seksuaalisia. Se heille suotakoon. Mutta lahjakkaille on suotava kunniaa, kuten elämän muillakin osa-alueilla.

Ihmiset ovat erilaisia.

Syömisen tutkijat ovat havainneet, että runsas valikoima saa ihmisen syömään enemmän. Jos potentiaalista parivalikoimaa lisätään, hamstraavatko ihmiset enemmän kumppaneita?

Suomalaiset parisuhdeasiantuntijat ovat kuvailleet nykyisten parisuhteiden elävän tavallaan globaalin kilpailun ehdoilla. Aiemmin kumppani valittiin melko pienestä piiristä ja kylän kaunein tai komein riitti. Nyt kumppania vertaillaan jopa maailman kauneimpiin ja menestyneimpiin.

Jotkut tuntuvat kärkkyvän uutta parempaa kumppania kuin auton vaihtajat tai kännykän päivittäjät. Ehkä joku kokee tavaran vaihtamisen uuteen parantavan elämänlaatua. Ihmissuhteissa toiseen kunnolla tutustuminen, luottamuksen ja rakkauden syventäminen, turvallisuus ja suhteeseen panostaminen tuo syvempää tyydytystä.

Joissakin markkinatutkimuksissa on todettu liian suuren valikoiman hämmentävän ihmisiä. Jos värejä, makuja tai malleja alkaa olla kymmenittäin, voi käydä niin, ettei ihminen pysty päättämään mikä olisi paras. Valinta jää tekemättä.

Ihmissuhteissakin voi käydä niin, ettei suuren ihmismäärän keskeltä löydykään ketään mieluista. Tai aina uuden vaihtoehdon esiin nouseminen alkaa hämmentää.

Edinburgin yliopiston psykologi Alison P. Lenton ja Essexin yliopiston ekonomisti Marco Francesconi analysoivat yli 3 700 pikadeittipäätöstä. Kun osallistujien ominaisuudet vaihtelivat paljon (pituus, ikä, ammatti, koulutus) ihmiset tekivät vähemmän tapaamisehdotuksia kuin tilanteessa, jossa treffiehdokkaat olivat samankaltaisempia. Tapaamisehdotukset vähenivät erityisen paljon, jos ihmisille esiteltiin isompi joukko potentiaalisia partnereita. Tutkijat arvelivat, että ainakin pikadeittien tyyppisessä hieman kiireisessä tilanteessa valikoiman laajuus aiheuttaa vain hämmennystä.

Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä vaikeampi valita. Johtuuko juuri suurten kaupunkien runsas yksinäisten ja yksinasuvien määrä tästä ilmiöstä?

Too much of a good thing? Variety is confusing in mate choice. Biology Letters. 2.3.2011.

Seksiä kohdellaan kielteisenä ilmiönä. Seksiä piilotellaan. Siitä puhutaan pahaa, sitä varoitetaan harrastamasta. Eikä kukaan puhu siitä hyvää ensimmäiseksi. Kukaan ei ylistä sitä hyvänä, tarpeellisena asiana; sen harrastamiseen ei kannusteta. Kukaan ei edes mielellään myönnä harrastavansa seksiä.

Kun kirjoituksiani kommentoidaan täällä Cityssä, ovat melkein kaikki kommentit kielteisiä. Harva asennoituu seksiin myönteisesti, hyväntahtoisesti ja ymmärtävästi.

Kaikissa valtavirran elokuvissa seksi on paha asia. Muistelkaapa Musta jää, Miehen työ ja Levottomat-sarja. Missään niistä ei seksiä esitetä ihanana, myönteisenä asiana. Päinvastoin, paha syntyy juuri seksin ansiosta. Itse asiassa, en muista yhtään elokuvaa, jossa seksi esitettäisiin myönteisenä. Vai voisiko James Bond -elokuvien siloiteltua sankariseksiä pitää myönteisenä? Tosin uusimmissa Bond-elokuvissa seksin määrää on vähennetty ja väkivaltaa lisätty, arvatenkin, koska seksi on angloille aikaisempaa entistäkin kielteisempää.

Kuvitelkaa maailmaa, jossa nuorille, jopa lapsille, kerrottaisiin, että seksi on hyvä asia. Ihanaa läheisyyttä, joka yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Tarpeellista hyvää. Kuka tai mikä taho välittää tällaista kuvaa?

Vaan mikä on ensimmäinen asia seksistä, jonka kuulet? Todennäköisesti, ollessasi lapsi, joku aikuinen puhui jotain seksistä, mutta kun höristit korviasi, hän vaikeni. Jos yritit selvittää asiaa, ehkä hymyiltiin, mutta sitten joku kuittasi asian jollain harhaanjohtavalla lauseella. Sinulle jäi kuitenkin mieleen häiritsevä mielikuva, jota halusit myöhemmin selventää. Vaistosit salaperäisyyttä, häpeää.

Koulussa opettaja yritti urheasti kertoa seksistä, mutta aihe käsiteltiin nopeasti ja pintapuolisesti. Varoiteltiin aloittamasta seksiä liian aikaisin. Ihmettelit, mitä tarkoittaa 'liian aikaisin'. Jos mieli teki koskettaa naista, kyrpä seisoi, mutta ikää oli 14, oliko se liian aikaisin? Jos se oli liian aikaisin, niin miksi se oli liian aikaisin? Mitä piti odottaa? Kypsymistä aikuiseksi, tunne-elämän kehittymistä. Milloin tietää, että on kypsä? Onko siihen joku mittari, kuten joulukinkulle?

Asiasta kiinnostuneet alle 10-vuotiaat tietävät, että miehen sukuelin seisoo ja se työnnetään naiseen sisään. Ja jos eivät tiedä, johtuu se siitä, että se ei kiinnosta. Silti asian julkista käsittelyä paheksutaan, koska se on kuulema haitallista. Onko jossain todistettavasti koitunut jollekin lapselle haittaa siitä, että hänet on tehty asiallisesti tietoiseksi siitä, miten ihminen käyttäytyy? Vai olisiko sittenkin niin, että asian tekee haitalliseksi pelokkaiden vanhempien seksin paheksuminen? Tapa käsitellä seksiä siten, että lapsi säikähtää ja alkaa pelätä aihetta?

Mistä siis on kysymys? Maailman paras asia, joka virallisesti on pahin asia. Samassa kategoriassa huumeiden ja väkivallan kanssa. Miten tähän on päästy?

En ole koskaan kuullut kenenkään suoraan sanovan, miksi seksi on paha asia. Jos kysytään virallisesti kantaa seksistä, tietenkin sanotaan, että se on hyvä asia. Mutta seisovaa kyrpää ei saa näyttää mediassa. Miten ihmeessä joku voisi saada trauman nähdessään peniksen seisovan? Oikeasti. Mistä on kysymys? Onko todella niin, että jos ihminen näkee, kuulee ja tiedostaa seksin olemassaolon myönteisenä asiana, siitä on hänelle haittaa?

Voi tulla raskaaksi tahtomattaan, voi saada sukupuolitaudin. Siinä kait suurimmat syyt välttää seksiä, kieltää kokemattomia nuoria harrastamasta. Mutta kyse on vähän samasta asiasta kuin jos kiellettäisiin autolla ajo sen takia, että voi ajaa kolarin. Ihan varmasti joku aina ajaakin kolarin, jopa kuolee. Mutta pitääkö sen takia olla ajamatta? Voiko oppia ajamaan ajamatta?

Seksiä voitaisiin verrata vessassa käymiseen. Nämä toiminnot ovat luonnollisia ja tarpeellisia, mutta niitä ei julkisesti paljastella. Näiden ero on kuitenkin siinä, että vessassa käymisen oppii, kun antaa rullan paperia käteen, mutta seksin harjoittamista eivät toiset opi koko elämänsä aikana. Koska seksi on häpeällisen salaista.

Ihmiset ovat erilaisia.

Anniina Hovi on tutkinut markkinoinnin pro gradussaan luksuksen kuluttajia. Laajan kirjallisen materiaalin sekä oman laadullisen tutkimuksensa perusteella Hovi on löytänyt luksuskuluttajaa ja tavallista massakuluttajaa kuvaavia ominaisuuksia.

Luksus on etsintää ja seikkailua. Joskus se korvaa yksinäisyydentunnetta. Luksustuotteiden käyttäjät ovat enimmäkseen 24-25 -vuotiaita sinkkuja, jotka haluavat esitellä saavutuksiaan ja näyttää sivistyneeltä. Luksus osoittaa muille nuorille aikuisille, että tuotteen omistajan elämän perusasiat ovat kunnossa. "Katsokaa, olen hyvä saalis."

Hovi näytti nuorille aikuisille samasta nuoresta naisesta otettuja kuvia, joissa toisessa kuvattiin nainen luksustuotteen, toisessa massatuotteen ostajana. Parikymppisillä tutkittavilla oli voimakkaita mielipiteitä ja mielikuvia erilaisista kulutusryhmistä.

Mihin kuluttajatyyppiin samaistut?

Luksustyyppi. Omasta mielestään tärkeä ja hienostunut. Arvostaa laatua ja mielihyvää. Kaipaa ja ansaitsee huomiota. Muiden mielestä luksuksen ostaja on itsekeskeinen ja pinnallinen tyyppi, koppava ja turhamainen materialisti.

Massatuotteen ostaja. Mukava ja kiltti ihminen, sopeutuva ja ahkera. Arvostaa aitoutta. On perheihminen. Ostaa joskus itselleen kalliin tuotteen, jos katsoo ansainneensa sen kovalla työnteolla.

Trendsetteri. Vaihtelunhaluinen, kärsimätön, utelias, itsenäinen ja rohkea.

Klassinen tyyli. Varma ja looginen, mutta myös viileä ja pidättyväinen.

Retro/ kierrätystyyli. Omasta mielestään oikeudenmukainen, moraalinen, omaperäinen ja huumorintajuinen. Muiden mielestä vähän outo, köyhä ja tosikko.

Värikäs ja runsas tyyli. Ulospäin suuntautunut, iloinen ja antelias.

(Jotkut hermostuvat ulkoasun viestien tulkinnasta. Mitä sanoo psykologi? "Ihmisen olemuksen perusteella ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä tulkintoja, mutta se antaa viitteitä henkilön persoonallisuudesta. Onko hänellä korkea vai matala itsekontrolli, vaikuttaako hän tasapainoiselta, onko elämä hallinnassa? Epäsiisti tai yliampuva ilmiasu saattaa kertoa ongelmista." Psykiatrian peruskurssilla kehotetaan lääkäriä huomioimaan potilaan vaatetus. Onko ulkoinen olemus balanssissa henkilön iän, sukupuolen ja aseman kanssa?)

Voiko luksusta ostaa "vahingossa", vai halutaanko sillä aina viestittää jotakin?

"Luksuskuluttaminen on usein nimenomaan statushakuista", sanovat nuoret tutkittavat henkilöt Suvi Schreyn markkinoinnin gradussa: .https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18562/URN_NBN_fi_jyu-200806025385.pdf?sequence=1. Näyttämisen halu on vahvasti läsnä.

Kuluttajat kuvailevat varsinkin itseään kuitenkin niin, että kuluttaessaan luksusta he eivät välttämättä halua tuoda itseään esiin varsinkaan parempana ihmisenä, vaan kyse voi olla halusta käyttää laadukkaita ja tietyntyylisiä tuotteita. Itsestään huolehtiminen ja mielihyvä ovat motiiveja luksuskuluttamiseen.

Schreyn mukaan ylellisen tuotteen hankintaan ja oston suunnitteluun liittyy enemmän mielihyvää kuin itse tuotteen pitämiseen. Kannattaako mitään siis ostaa?

Vastatrendi eli halu ottaa etäisyyttä merkkeihin ja suora vastenmielisyys brändäämistä kohtaan on myös vahva. Osa ihmisistä ei tietoisesti osta merkkituotteita, tai jos ostaa, saattaa esimerkiksi leikata merkit pois.

Suomessa on pitkään (vai aina?) vallinnut säästäväisen ja järkevän kuluttajan ihanne ja luksuksen kuluttamisen perinne on ohut ja lyhyt. Tuleeko tilanne muuttumaan? Mitä mieltä olette? Olisiko hyvä, jos suhteemme luksukseen muuttuisi?

Entä miltä vaikuttaa kalliita tuotteita käyttävän ihmisen ajatus siitä, että hän on "hyvä saalis"? Onko luksustuotteita käyttävä henkilö houkutteleva kumppani?

Seksi on jokaiselle ongelma. Jos se ei ole sitä juuri nyt, se on ollut aikaisemmin tai on sitä tulevaisuudessa. Miksi? Koska seksi on tärkeä asia. Seksi liittyy moneen elämänalaan, joista kaikista saa ongelmia aikaiseksi. Seksi on ihmisen syvää sisintä ja siihen liittyvät tunteet, joita on vaikea hallita.

Ihminen muuttuu koko ajan ja on eri ikäisenä erilainen seksuaalisesti. Ensin syntyy ongelmia, kun huomataan, että voi kiihottua, sitten syntyy ongelmia saada kiihotusta tarpeeseen ja lopuksi ongelmia tuottaa se, ettei saa kiihotusta. Kiihotusta halutaan, mutta aina se ei tule samalla lailla. Yksi merkittävimmistä ongelmien tuottajista on se, että jokainen ihminen on erilainen ja kiihottuu eri lailla ja eri asioista ja eri aikaan ja eri ikäisenä. Ja seksiähän harrastetaan perinteisesti toisen ihmisen kanssa, joka siis on aina erilainen kuin itse.

On olemassa tietty julkinen kuva siitä mitä seksi on. Koska seksiä hävetään, nuorille ei välity suoraan esim. vanhemmilta kuvaa siitä, mitä seksi on. Todetaan vain: "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa". Puu on tässä tapauksessa sellainen, miksi media sen luo. Kuva seksistä syntyy televisiosta, seksivideoista, internetistä ja pornolehdistä; sieltä, missä seksi on näkyvillä. Ja sitä saa mitä sattuu tulemaan.

Media saa seksistä rahaa, jonka ansaitseminen on niin tärkeää, että seksin häpeää voidaan sietää. Koska yksityiset ihmiset ja viralliset tahot häpeävät seksiä, he eivät jaa siitä tietoa sitä tarvitseville, eivätkä hyvät käytännöt tai tietoisuus erilaisuuden normaaliudesta leviä. Kuva seksin olemuksesta leviää seksistä taloudellisesti hyötyvän median kautta. Media taas esittää seksin yksipuolisesti ja tietystä, kapeasta, helposti yleisesti hyväksyttävästä näkökulmasta, joka tuottaa voittoa.

Monesti käy niin, että ihmiselle tulee väärä kuva seksin olemuksesta ja varsinkin käytännöistä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että miehen on tyydytettävä nainen peniksellä orgasmiin, vaikka suurin osa naisista ei useimmiten kykene saamaan orgasmia pelkästään peniksen aiheuttamasta kiihotuksesta. Tai että yhdynnän päätavoite olisi ensisijaisesti orgasmi ja ejakulaatio, vaikka yhdyntää voidaan suorittaa jopa tuntitolkulla esileikinomaisesti saaden koko ajan nautintoa.

Ihminen pakotetaan muottiin, joka ei sovi hänelle. Periaatteessa ihmisen pitäisi saada harrastaa sellaista seksiä, mikä tuo tyydytyksen, kunhan se ei riko toisen oikeuksia. Yhteiskunnassamme seksuaalisen tyydytyksen tavoittelu ja saavuttaminen on perinteisesti ollut virallisesti rajoitettua. Vielä joitakin vuosia sitten, jos et täyttänyt yhteiskunnan vaatimuksia, et saanut harrastaa seksiä ollenkaan, vaikka kuinka teki mieli. Itsetyydytystä pidettiin mielisairauden oireena tai ainakin mielisairauteen johtavana. Annettiin ymmärtää, että on oltava virallinen suhde, ennen kuin voi sekstailla. Ikää piti olla riittävästi. Eikä ole pitkää aikaa siitä, kun katsottiin, että seksiä sai harrastaa vain yhden ihmisen kanssa koko elämänsä aikana.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Seksi pitäisi vapauttaa häpeän ja synnin ikeestä. Sille pitäisi antaa normaalin, luonnollisen toiminnan status. Siitä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti kaikilla foorumeilla. Ei, älkää väittäkö, että seksi olisi jo vapautunut. Ei ole. Jos alat puhua seksistä jossain muualla kuin puolisosi tai läheisimmän ystäväsi kanssa, vaimenevat kommentit lähes aina välittömästi. Henkilöt katoavat muualle, lähtevät hakemaan juomaa, tai sitten puheenaihetta vaihdetaan. Ihmiset häpeävät seksiä. Mutta ainoa tapa oppia seksiä ilman että itse sitä harrastaa, on kuulla kuvauksia siitä mitä se on.

Seksi ei siis ole vapautunut, vaikka niin väitetään. Seksi on vapautunut vasta sitten, kun ihmiset kykenevät puhumaan omasta seksielämästään kuin jalkapallosta tai meikkaamisesta. Silloin vasta muodostuu oikea kuva siitä, mitä seksi on: ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Ihmiset ovat erilaisia.

Anu Juntunen selvitti gradussaan tyttöjen käsityksiä pukeutumisesta. Oma tyyli on identiteetin rakentamista. Persoona ja harrastukset määräävät valintoja. Juntunen muodosti tyttöjä syvähaastateltuaan neljä erilaista pukeutumisen tyyppiä.

Muotitietoiset ovat sosiaalisia, naisellisia ja valppaita. He shoppailevat mielellään seurassa ja puhuvat vaatteista ja asusteista ystäviensä kanssa. Vaatteet tarjoavat elämyksiä ja esteettistä nautintoa sekä mahdollisuuden kuulua joukkoon. Muotitietoinen on aistillinen hypistelijä, joka nauttii vaatteiden tunnusta. Hän on hieman ristiriitainen persoona: haluaa olla erityinen, mutta sopeutuu kuitenkin muotiin.

Oman tyylin etsijä rakentaa pukeutumisellaan omaa persoonallista tyyliä ja pyrkii kieltämään muodin. Yksilöllisyys ja erottautuminen muista on hänelle tärkeää. Oman tyylin etsijä on hyvin hintatietoinen ja harkitseva. Koska hän ilmaisee pukeutumisellaan omaa minuuttaan, kokee hän matkimisen loukkaavana. Hän on suvaitseva, eikä hyväksy muiden tyylin arvostelua.

Poikamainen tyyppi pitää vaatteista, joissa voi olla vapaasti ja liikkua esteettä. Hän ei halua korostaa sukupuoltaan, vaan tahtoo olla rento, reilu ja huumorintajuinen. Käytännöllisyys, toiminnallisuus ja mukavuudenhalu ovat keskeisiä vaikuttumia vaatteiden ja kenkien hankinnassa. Muista ryhmistä poiketen poikamainen tyttö ei ole arka ulkonäköön kohdistuvista kommenteista.

Tavallinen tyttö haluaa samaistua massaan. Hän pukeutuu tavallisiin, yleisen maun mukaisiin vaatteisiin. Hän ei halua ärsyttää eikä herättää huomiota. Tavallinen tyttö arvostaa siisteyttä, kestävyyttä ja luonnollisuutta. Hän miettii ensimmäiseksi, miltä näyttää muiden silmissä. Itsetunto ei ole kovin vahva.

"Koska tytölle pukeutuminen voi olla merkittävä tapa ilmaista omaa persoonallisuuttaan, ulkoiseen olemukseen kohdistuvat huomautukset koskettavat häntä syvästi", arvioi Juntunen.

Mitä mieltä olette, nuoret naiset ja nuoret miehet, voiko vaatteiden perusteella päätellä ihmisen persoonasta tällaisia asioita?

Ovatko em. pukeutujatyypit kuvailujen kaltaisia myös ystävänä tai tyttöystävänä?

Oliko todella niin, että Bill Clinton ensi töikseen alkoi luetella ydinaseiden laukaisukoodeja, kun sai Monica Lewinskyn pikkuhousuja raolleen? Kuinka monta sellaista tapausta lähihistoriamme tuntee, jossa seksin avulla on saatu selville näitä paljon puhuttuja salaisuuksia? Ja että ne ovat johtaneet johonkin, mitä ei ole haluttu. Tarkoitan, että kuinka todellinen on uhka, että seksiä harrastava mies vuotaa merkittäviä tietoja? En muista otsikoissa nähneeni ihan hiljan. Mutta perinteinen tapa oikeuttaa syyttäminen on vedota salaisuuksien paljastumiseen.

Miksi poliisin virka-autossa harrastama seksi sitten nostettiin Suomessa otsikoihin? Mikä oli todellinen syy tähän? Seksin harrastaminen on periaatteessa ihan yhtä normaalia toimintaa kuin syöminen tai nukkuminen. Ymmärrän, että poliisia nuhdellaan, jos hän nukkuu, kun pitäisi tehdä töitä. Mutta ei siitä vankilaan joudu. Syömisestä ei edes nuhdella, sillä donitsit kuuluvat ainakin amerikkalaissarjojen perusteella virkavarustukseen.

Entäpä jos poliisimies olisi ollut lounaalla naisen kanssa ja hänelle olisi tullut työpuhelu? Olisiko siitä nostettu syyte? Olisiko mies yhtä innokkaasti luetellut valtionsalaisuuksia kuin paljaan takapuolen edessä? Pitäisikö kaikissa tärkeissä viroissa edellyttää seksikoulutus, jossa opetetaan, että kun ryhtyy harrastamaan seksiä, pitää panna suu suppuun.

Kaiken taustalla on kielteinen suhtautuminen seksiin. Paateron julkisuudessa kuvailtu reagointi tapaukseen kuvastaa vanhakantaista suhtautumista seksiin. Jos hänet olisi kasvatettu suhtautumaan myönteisesti seksiin, hän olisi nostanut vähän kulmakarvojaan, hymyillyt ja sanonut: "Niin sitä pitää. Kyllä minäkin nuorempana. Mutta sanotko Toropainen sille kynämiehelle, että jättää nuo hommat työajan ulkopuolelle, ettei tule enempää sanomista."

Paateron toimintaa vähän puolustaa se, että hän edustaa instituutiota, joka on sidottu vallitsevaan valtavirran ajatteluun. Hänen on toitotettava virallista mantraa, jotta saa pitää työnsä. Toki tämän lisäksi hän saattaa vanhempana herrahenkilönä ja perinteiselle alalle hakeutuneena henkilökohtaisestikin ajatella vanhakantaisesti – eli kielteisesti – seksistä.

Uros panee silloin kun siihen tulee tilaisuus. Sana 'tilaisuus' sisältää erilaisia varauksia, mutta silti. Vaikka virallisesti puhutaan siitä, kuinka seksiä tule harrastaa 'korrektisti', esimerkiksi vaikka vain naimisissa ja peiton alla pimeässä, oikeassa elämässä on toisin. Elämä on ainutkertaista ja jos on mahdollista kokea jotain ainutlaatuista ja innostavaa, intohimoista, mies käyttää tilaisuuden hyväkseen. Hänet on luotu siihen. Moraali on hyvä asia pääsääntöisesti, mutta aina sen noudattaminen ei tuota parasta lopputulosta. Tästä ei tietenkään julkisesti puhuta mitään, eikä pidäkään.

Työpaikoilla on kautta aikojen sekstailtu. Mutta onkohan muita ammattikuntia, joiden työntekijöitä uhkaisivat syytteet seksin harrastamisesta töissä? Putkimies, laborantti, kirjastonhoitaja, opettaja? Sairaaloissa, ainakin saippuasarjojen perusteella, lääkärit ovat iät ajat saaneet piparia hoitajilta. Pitäisikö tästä nostaa syyte? Siinähän on vaarannettu potilasturvallisuutta. Taksikuskit ovat saaneet maksuja luonnossa. Siinä ei liene syytteen sijaa, kunhan ovat malttaneet pysäyttää auton.

Kun ihmisellä on syvään iskostunut, lapsesta asti opetettu kielteinen asenne seksiä kohtaan, ei hän kykene näkemään seksiin liittyviä asioita muuta kuin kielteisinä. Ei vaikka rautalangasta vääntäisi.

Olen yrittänyt saada ihmisiä järkiintymään tämän asian suhteen kehottamalla heitä vertaamaan seksiä syömiseen tai nukkumiseen. Korvatkaa sana 'seksi' syömisellä tai nukkumisella, ja maistelkaa sen jälkeen, tuntuuko lause edelleen 'törkeältä'.

Tällä hetkellä tilanne on edelleen liian usein sellainen, että kun tavallinen tallaaja kuulee sanan 'seksi', hänellä alkaa niska punoittaa, sitten posket ja suusta puskee epämääräistä muminaa. Eikä tämä johdu seksuaalisesta kiihottumisesta. Tai jos sanottavaa löytyy, lauseet edustavat jotain pahaa ja kielteistä. Mutta sen ei tarvitsisi olla niin.

Ihmiset ovat erilaisia.

Ihmissuhteissaan menestyvillä ja sosiaalisesti hyvinvoivilla ihmisillä on tutkimusten mukaan yleensä tietynlainen luonne: ulospäinsuuntautunut, miellyttävä, tunnollinen, emotionaalisesti tasapainoinen ja avoin.

Yhdysvalloissa julkaistu tutkimus todistaa persoonallisuuden muutosten myös vaikuttavan sosiaaliseen hyvinvointiin samansuuntaisesti (http://spp.sagepub.com/content/3/6/698.abstract).

Ulospäinsuuntautuneet ja avoimet ovat muiden ihmisten suosiossa. Ekstrovertti on seurallinen ja avoin jakaa asioita itsestään, joten on luonnollista, että ihmisystävällinen ja helpommin ymmärrettävä henkilö tuntuu muista kivalta ja mutkattomalta.

Suomessa on joidenkin arvioiden mukaan ehkä maailman eniten introvertteja. Muistaakseni ei niin seurallisten ihmisten osuuden on väitetty olevan jopa 40 prosenttia kansasta. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on moneen kertaan kiistänyt ekstroverttien ylivertaisuuden. Hänen mukaansa introverteilla on usein jopa paremmat sosiaaliset taidot ja taipumusta empatiaan, mm. http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510383520.

Joskus etsitään vastakohdasta elämän täydentäjää. Puhelias saattaa ottaa ”kuuntelevan” parin, eli pölpöttäjä saa silloin itse olla äänessä. Ujoa ja hiljaista voi kiehtoa rohkea ja puhelias kumppani. Ehkä arka ihminen ihailee reippaita ihmisiä, tai hän laskelmoi voivansa jatkaa omalla tyylillään, kun saa jonkun hoitamaan perheen sosiaaliset suhteet ulospäin. Mykkää miestä pidettiin ennen viisaana. Kaupunkiolosuhteissa tällainen ei oikein toimi.

Rakkautta tutkineen professori Kaarina Määtän mukaan samankaltaiset sopivat hyvin yhteen. Kaksi introverttia voi siis menestyä ihmissuhteessaan ja tuntea sosiaalista hyvinvointia, vaikka ihan keskenään.