Suhteet & seksi

Valtakunnallisten koulututkimusten mukaan suomalaisten nuorten miesten seksuaalitiedot ovat melko heikot. Väestöliitto perusti PoikaS-hankkeen selvittääkseen, miksei seksuaaliopetus uppoa poikien päähän ja saadakseen selville, miten tietoa kannattaisi tarjoilla.

Väestöliitto tutki erityisesti yläasteikäisten poikien ajatuksia ja huolenaiheita.

Viime syksynä julkaistun Mitä pojat todella haluavat tietää seksistä – Tehoa poikien seksuaaliopetukseen -oppaan toivotaan auttavan valistustyössä.

Suomalaiset pojat ovat huolissaan seksuaalisesta riittävyydestään ja etenkin peniksensä koosta. Poikia kiinnostaa miehen normaalimitta ja oma kasvuennuste. Liian pienen peniksen pelätään vaikeuttavan oman ja kumppanin tyydytyksen saamista.

Iso penis ja voimakas karvoitus ovat pojille merkkejä miehekkyydestä. Pojat miettivät, miten voisivat edesauttaa omaa kasvuaan. Väestöliiton tutkijan Anna Anttilan mukaan pieneksi pojaksi jääminen on nuorille miehille kauhistuttava ajatus. Anttila pitää pienuuden pelkoa poikaerityisenä pelkona.

Pojat haluaisivat ymmärtää tyttöjä paremmin. Yhtenä merkittävänä oppimisen keinona nuoret miehet käyttävät muiden poikien ja tyttöjen tarkkailua tunneilla, välitunneilla ja vapaa-ajalla.

Miten voi aloittaa seurustelun tytön kanssa? Entä jos mokaa ja esimerkiksi kiirehtii liikaa seksin suhteen? Mistä tietää, onko tyttö kiinnostunut? Monet pelottavat kysymykset pyörivät suomalaisten poikien päässä.

Pojat haluavat jakaa intiimejä asioita tyttöjen kanssa. Väestöliiton mukaan monet pojat suhtautuvat hyvin vastuullisesti – ja romantisoidustikin – tyttöihin.

Sen sijaan 12-14 -vuotiaat pojat ovat usein epäinhimillisiä ja julmia homoja kohtaan. Vihat ja pelot salataan aikuisilta. Ne lientyvät yleensä aikuistuessa ja kun poika huomaa, että joku tuttu onkin homoseksuaali. Homoihin pilkka ja ryhmän ulkopuolelle sulkeminen jättää pysyviä jälkiä.

Poikien mielestä seksuaaliopetus tulisi aloittaa jo ala-asteella, sen tulisi olla mahdollisimman realistista ja myös poikiin kohdistuvaa. Jatkuva kuukautisista puhuminen työntää pojat marginaaliin.

Suomalaisessa seksiopetuksessa keskitytään edelleen eniten tyttöjen riskeihin. Ei-toivottu raskaus, sukupuolitaudit ja traumatisoivat kokemukset haittaavat yhtä lailla poikia.

Suomen kouluissa tehdyt seksitietoselvitykset osoittavat, että pojilla on selvästi tyttöjä huonompi tiedontaso. Poikien osaaminen parani kuitenkin vuodesta 2000 vuoteen 2006. Murrosikä, sukupuolielimet, itsetyydytys, seksuaalinen kanssakäyminen, raskaus, ehkäisy ja sukupuolitaudit olivat tytöillä poikia paremmin hallussa. Pojat tunsivat parhaiten itsetyydytykseen ja raskauteen liittyvät asiat. Silti noin kolmanneksella pojista on huonot tiedot raskaudesta.

Parhaat seksuaalitiedot oli koulussa hyvin menestyneillä teineillä. Yhdynnän kokeneilla pojilla oli kaikista huonoimmat seksitiedot (!). Yhdyntämotivaatio ei ollut yhteydessä motivaatioon ja kykyyn hankkia lisää tietoa seksiasioista.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula on selvittänyt syitä poikien huonompaan tiedontasoon. Syitä ovat mm. tyttöjä myöhäisempi sukukypsyyden saavuttaminen, tyttöjä huonompi kotikasvatus, huonompi koulumenestys ja pelleily. Lisäksi seksikyselyissä keskitytään tyttöjen asioihin. Opetus voi myös tuntua sensuurilta ja nauttimisen kieltämiseltä.

Pojat omaksuvat käsityksiä naisen seksuaalisuudesta paljolti pornosta.

Pojat katsovat pornoa uteliaisuudesta ja nautinnonhalusta, mutta myös osittain siksi, että joutuvat hankkimaan seksitietonsa jostakin, ja pornoa katselemalla sen voi tehdä näppärästi ja salassa. Valitettavasti yksinomaan pornosta hankittu mielikuva naisista tarjoaa harvemmin parasta faktatietoa onnistuneen sukupuolielämän tai tasapainoisen parisuhteen kannalta. Naisten esineellistämisen lisäksi porno aiheuttaa usein suorituspaineita nuorille miehille.

Poikien suoritusahdistusta ei helpota samanikäisten tyttöjen vähättelevä suhtautuminen. Tytöt arvostavat sitä, että mies tietää, mitä pitää tehdä. Nuoret naiset hakeutuvat itseään vanhempien miesten seuraan.

Pojat kaipaavat asiallista tietoa tekniikoista ja kehon toiminnoista. Lisäksi kaivataan myös tietoa tunteista. Kuten yksi pojista ilmaisi: Haluan tietää miltä tuntuu olla rakastunut. Poikien tunteisiin tulisi suhtautua vakavasti, eikä vähätellen ja naureskellen.

Opettajat, alatteko siis opettaa pojille ja tytöille aiempaa enemmän ejakulaatiosta, erektiosta, impotenssista, suuseksistä ja erityisesti poikien erityistoiveesta: seksiasennoista?

Mikä on miehen mitta? - PoikaS-raportti vastaa. Väestöliitto 16.10.2012.

Seksuaalikasvatus poikien näkökulmasta. Osmo Kontula. Väestöliitto 31.1.2011.

Kuinka usein ajattelet uskovaisten seksiä? En minäkään ole ajatellut, ennen kuin jokin aiheeseen liittyvä pääsee julkisuuteen. Onko uskovaisten seksielämä jotenkin erityistä?

Kansasin yliopiston psykologian tutkimuksen mukaan ateistit nauttivat seksistä eniten. Myös seksistä puhuminen oli helpointa sekulaarisen taustan omaaville. Mitä uskovaisempi ihminen, sitä enemmän hän tuntee syyllisyyttä seksin harrastamisesta tai orgasmin saamisesta. Seksin aiheuttama häpeän ja syyllisyyden tunne saattaa pysyä jopa kaksi viikkoa.

Kansasin tutkimukseen osallistui 14 500 uskontonsa hylännyttä ihmistä. Yli puolella oli seksielämä parantunut merkittävästi. Vain pari prosenttia kertoi seksin heikentyneen kirkon jättämisen jälkeen.

Päätutkija Darrel Ray on itse kirkon hylännyt henkilö.

Suomalaisilla ei käsittääkseni liity seksin harrastamiseen mitenkään yleisesti syyllisyyden tunteita. Kansasin tutkimuksen mukaan juuri luterilaiset uskovat ahdistuvat seksistä tutkituista uskontokunnista vähiten.

Suomessakin on erilaisten lahkojen piirissä esiintynyt seksuaalisuuden typistämistä ja naisten seksuaalista alistamista, mm. aviomiehen oikeutta pakottaa vaimo seksiin ja ehkäisyn kieltämistä.

Muutama vuosi sitten NMKY:n parisuhdeleirit joutuivat outoon valoon, kun julkisuuteen vuodettiin leirillä esiteltyjä vanhanaikaisia käsityksiä avioliitosta. Teologi Hanna Ranssi-Matikainen vastasi toimittamallaan Paremman avioliiton rakkauspankki -oppaalla. Päivä Osakeyhtiön julkaisema teos on tehty yhteistyössä Helsingin NMKY:n kanssa. Kirja sisältää enimmäkseen ihan hyviä ohjeita avioliiton parantamiseksi. Monet ideat sopisivat esimerkiksi Väestöliiton suosituksiin.

Silti, ihan selvä ”mies on perheen pää” -vaikutelma kirjasta syntyy. Ja hieman jäi mietityttämään, miksei masturbaatiota suositella avioliitossa. Ymmärrän että pakonomainen pornon katselu ja itsetyydytys heikentää avioelämää, mutta mihin perustuu kategorinen masturbaation kieltäminen? Psykiatrit tai seksologit saattaisivat pitää moista sääntöä ihmisen seksuaalisuutta rajoittavana asiana.

Darrel Ray & Amanda Brown: Sex and Secularism: What Happens When You Leave Religion?

Aikuistumisen hyviä puolia on ruumiillinen koskemattomuus. Suurin osa aikuisista saa kulkea rauhassa kadulla ja matkustaa julkisilla ilman, että joku nipistelee pepusta. Tai ahdistelee työpaikalla neukkarin perälle ja ehdottelee tungettelevia asioita.

Nuorista tytöistä yli viidesosa on Kouluterveyskyselyn mukaan kokenut seksuaalista väkivaltaa, ammattikoululaisista jopa kolmannes. Nuorista pojista 6-8 prosenttia ilmoittaa joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Mun kroppa. Mä päätän. on aiheellinen kamppis ihmisten seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Sivuston mukaan seksuaalista väkivaltaa on esimerkiksi ahdistelu, lähentely, häirintä, koskettelu, pakottaminen nöyryyttäviin tai epämiellyttäviin seksuaalisiin tekoihin, seksiin pakottaminen ja raiskaus. Seksuaalista väkivaltaa voivat kokea sekä tytöt että pojat.

2010/ 2011 Kouluterveyskyselyn mukaan seksuaalista häirintää on kokenut noin kolmannes pojista ja yli puolet tytöistä. Nuoret naiset joutuvat kulkemaan jopa vuosien ajan jatkuvan häirinnän kohteena, minne tahansa menevätkin. Nuorille miehille pahimpia paikkoja ovat uimahallit.

Eikö enää saa sanoa kauniille naisille kohteliaisuuksia? Onko flirttailu kiellettyä? Kun eduskunnan nuoret työntekijät vuosivat mediaan seksuaalisen häirinnän kokemuksistaan, alkoi keski-ikäisten härskien tyyppien aggressiivinen hyökkäily ja typerien kysymysten heittely. Minne saa enää katsoa? Miten voin matkustaa hississä naisen kanssa?

Flirttailu on molemminpuolista leikkiä, josta tulee molemmille osapuolille hyvä, kutkuttava olo. Häirintä on yksipuolista, loukkaavaa, hämmentävää tai uhkaavaa huomiota, jota ei saa loppumaan. Usein häiritsijä on valta-asemassa häirittävään nähden (pomo, vanhempi, isompi tms.).

Jokainen täysijärkinen ihminen tietää oikeasti, milloin mennään härskiyden puolelle, milloin toisesta alkaa tuntua epämukavalta, milloin vastapuoli ei ole mukana leikissä. Jotkut vaan haluavat nolata toisen, saada nuoremman ja viattomamman punastumaan ja nolostumaan – he haluavat käyttää valtaa toiseen. Jotkut luulevat, että heillä on oikeus koska tahansa tyydyttää omia tarpeitaan muiden kustannuksella.

Keski-ikäisillä naisilla on aiempaa laajemmat mahdollisuudet ahdistella poikia. Tästä ilmiöstä ei juurikaan puhuta, tai jos puhutaan, aiheesta väännetään vitsiä. Kaikkia uhreiksi joutuneita nuoria miehiä eivät puumavitsit naurata.

Nuoret ihmiset saattavat esittää kovaa, kokenutta maailmankansalaista. Oikeasti he ovat epävarmoja, viattomia ja herkkiä olentoja, jotka joutuvat epämiellyttävien keski-ikäisten ihmisten himojen, turhaumien ja pettymysten maalitauluiksi.

Nuoruus on muutosten ja epävarmuuden aikaa. Aikuisen tulisi tukea nuoren ihmisen kehitystä ja suojella hänen henkistä ja seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.

Rauhoittakaa nuoret vartalot. Silloin meillä on jatkossa enemmän elämästä (ja seksistäkin) nauttivia aikuisia, ja vähemmän niitä, joiden tavoitteena on häpäistä ja hyväksikäyttää.

Mun kroppa. Mä päätän. -kampanjasta vastaa THL. Mukana on lukuisa joukko muita tahoja, mm. MLL, Poliisi ja Väestöliitto.
http://www.munkroppa.fi/

Kyllä kyvykkäät naiset pääsevät pomoksi, pääseväthän? Eivät useinkaan pääse. Joukko taloustieteilijöitä alkoi selvittää miesten yliedustusta esimiestehtävissä. Columbia Business Schoolin apulaisprofessorin Ernesto Reubenin johtama ryhmä tutki MBA-tutkinnon suorittajia.

Opiskelijat pyydettiin reilu vuosi laskutehtäviä sisältävän tentin suorittamisen jälkeen tutkimustilanteeseen, jossa heidät jaettiin ryhmiin. (Naiset menestyivät tentissä yhtä hyvin kuin miehet.) Ryhmien tuli valita keskuudestaan paras edustaja kilpailemaan muiden ryhmien edustajia vastaan tenttiä vastaavissa laskutehtävissä. Voittajan edustamalle ryhmälle oli tiedossa rahapalkinto.

Ryhmien etuna oli siis valita keskuudestaan paras laskija.

Tutkittaville ei kerrottu todellisia tenttituloksia, vaan kaikki saivat itse kertoa osaamisestaan.

Tutkijat huomasivat, että naiset valittiin ryhmän edustajaksi paljon harvemmin kuin mitä heidän todellinen suorituskykynsä olisi edellyttänyt.

Taloustieteen opiskelijat suhtautuivat tutkijoiden mielestä melko tasa-arvoisesti eri sukupuoliin. Mikä sai ihmiset hylkäämään taitavat naiset johtajan valinnassa?

Reuben ja kumppanit testasivat kolmea mahdollista selittävää tekijää.

Miehistä 70,5 ja naisista 64,3 prosenttia liioitteli omaa osaamistaan. Miehet yliarvioivat suoritustaan 30,5 ja naiset 14,4 prosenttia.

Mitä suurempaa palkkiota osallistujien nenän edessä heiluteltiin, sitä törkeämmin ruvettiin liioittelemaan omaa suorituspistemäärää.

Kaikki eivät muistele pärjäämistään vaaleanpunaisten lasien läpi. Miehistä 19,5 ja naisista 12,0 prosenttia vähätteli omaa osaamistaan. Jos vähättely johtui halusta vältellä ryhmän pomoksi/ edustajaksi joutumista, ei naisilla ollut miehiä suurempaa halua pakoilla vastuuta ja kilpailutilannetta.

Aiempien tutkimusten valossa on käynyt ilmi, etteivät naiset pidä kilpailutilanteita yhtä miellyttävinä kuin miehet - etenkään jos he joutuvat kilpailemaan miehiä vastaan. Naisten antipatia kilpailua kohtaan voi johtua mm. tutkimuksissa havaitusta negatiivisesta suhtautumisesta asemasta taisteleviin naisiin. Ihmiset pitävät tiukassa neuvottelutilanteessa tosissaan kilpailevaa naista epämiellyttävänä. Samassa tilanteessa jämäkkänä esiintyvä mies koetaan positiivisesti.

Kun MBA-tutkinnon suorittajille näytettiin heidän todellinen suoriutumiskykynsä, ei miehillä ollut naisia suurempaa taipumusta valehdella osaamisestaan. Rahapalkinnolla houkuttelu ei myöskään todistanut miehiä naisia ahneemmiksi.

Tutkijat totesivat, että miehet valitaan ryhmän johtajaksi, koska heillä on ylikorostunut itseluottamus. Nämä suurten luulojen miehet eivät ole niinkään hyviä huijareita, vaan he itse todella uskovat olevansa kolmanneksen parempia kuin mitä he todellisuudessa ovat.

Luja luottamus itseen hämää muita.

Ihmisten taipumus uskoa omahyväisyyteen osaamisen sijaan kostautuu. Ryhmä ei valitse parasta osaajaa, vaan sen, jolla on suurimmat harhaluulot itsestään.

Tulokset ovat tutkijoiden mukaan yhdenmukaiset aiemman johtajuustutkimuksen kanssa (asema, jossa naiset ovat aliedustettuina). Johtotehtävissä olevilla on muihin nähden ylikorostunut itseluottamus ja liioiteltu käsitys omasta osaamisesta ja älystä. Ylimitoitettu itsetunto johtaa huonoihin investointeihin ja typeriin riskeihin.

Tutkijat huomauttavat, että tällainen vääristymä itseluottamuksessa saattaa olla erityisen korostunut talouden alalla. Alalle hakeutuu harvinaisen optimistisella itseluottamuksella varustautuneita ihmisiä.

Toisaalta tulos on siinä mielessä lohdullinen, ettei naisten syrjintä siis välttämättä ole tarkoituksellista sovinismia, vaan vahinko. Miten johtajia rekrytoivien tulisi suhtautua kokelaisiin jatkossa? Reubenin mukaan miehiä tulisi verrata vain muihin miehiin ja naisia toisiinsa. Hänen mukaansa tilanteen korjaaminen on vaikeaa, koska miehet eivät tiedosta valehtelevansa, vaan he aidosti uskovat olevansa (todellisuutta) parempia.

Entä miten turvataan itseään alirvioivien miesten mahdollisuus päästä kykyjään vastaaviin tehtäviin? Jos miehiä verrataan keskenään, tulisi Reubenin ryhmän löydökset ottaa huomioon myös tässä porukassa. Uhoajat voittavat vaatimattomien kustannuksella.

Kotimainen tutkimus on antanut samansuuntaisia tuloksia. Lilli Sundvikin psykologian väitöksessä selvitettiin, miten ihmisten käsitykset omista johtajankyvyistään vastaavat heidän johtamisominaisuuksiaan. Luulot ja taidot kohtaavat erityisen heikosti nuorilla miehillä ja keski-ikäisillä naisilla. Nuoret miehet näkevät itsensä liian positiivisesti ja keski-ikäiset naiset taas aliarvioivat johtajantaitojaan.

Millainen olisi siis hyvä mittari erottelemaan oikeat osaajat niistä, joilla on vain turvonnut ego?

Ernesto Reuben et al. : The Emergence of Male Leadership in Competitive Environments. Feb 2011. Julkaistu mm. Journal of Economic Bahavior & Organization -julkaisussa.

HS 17.3.2013 Olisiko minusta pomoksi?

Pari linkkiä naisjohtajista: http://www.porssisaatio.fi/blog/2012/05/14/naisjohtaja-saa-aikaan-tulosta/

http://www.avatv.fi/kauneusjahyvinvointi/artikkeli.shtml/tutkimus-naiset-ovat-parempia-johtajia-kuin-miehet/2011/03/1286638

Monilla tutkijoilla on taipumus esittää rakkaus ja seksi numeroina. Yhdysvalloissa on tutkittu ja tilastoitu erilaisia parisuhteeseen liittyviä asioita erityisen innokkaasti.

Keskimäärin amerikkalainen nainen suutelee elämänsä aikana 79:ää sammakkoa ennen kuin löytää prinssinsä.

Ihminen rakastuu noin seitsemän kertaa elämänsä aikana.

20-vuotias mies ajattelee seksiä joka viideskymmenestoinen sekunti.

Puolet ihmisistä on harrastanut seksiä autossa .

Seksiä harrastetaan elämän aikana keskimäärin 5 100 kertaa.

Miehet saavat elämänsä aikana keskimäärin 4 233 ja naiset 1 836 orgasmia.

Hyvän seksin painoarvo parisuhteessa on noin 25 prosenttia.

Tuntuvatko luvut uskottavilta? Millaisia ovat omat kokemukset ja mikä tuntuu mahdolliselta?

Jotkut rakastuvat jo yhden vuoden aikana seitsemän kertaa.

Ajatteleeko suomalainen nuori mies seksiä joka minuutti, ihan joka päivä ja aamusta iltaan? Entä jos urheilee tai pelaa kavereiden kanssa korttia? Ajatteleeko sitä silloinkin?

Jos mies elää vanhaksi ja harrastaa säännöllisesti seksiä kumppanin kanssa ja itsekseen, niin eikö orgasmilukeman pitäisi olla korkeampi? Onko naisten lukema oikeasti noin paljon pienempi?

Mikä on hyvän seksin osuus parisuhteessa?

YLE Teema: Rakkaus numeroina -dokumentti

Seksuaalisen hyväksynnän mallimaana mainetta luonut Ruotsi pettää jälleen. Ensin urheilusivujen toimittaja raportoi havainnostaan, jonka mukaan urheilusivuilla on enemmän seksi-ilmoituksia kuin juttuja naisten urheilusta. Havainto saa hänet kieltämään seksi-ilmoitusten julkaisemisen lehdessään sillä perusteella, että "...äijät, jotka haluavat läähättää luuriin, saavat etsiä ilmoituksensa tästedes jostain muualta..."

Tästä voidaan päätellä, että kyseinen toimittaja ei ymmärrä, mistä seksissä on kysymys. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä suurelle osalle ihmisistä seksuaalisuuden olemus on epäselvä. Pääsyynä tähän on häpeäntunne, jota ei hallita.

Kerrataan nyt vielä: seksi on luonnollinen tarve, jota ihmisen on saatava tyydyttää. Toisten enemmän, toisten vähemmän. Seksi ei ole harrastus ja nautinto samalla lailla kuin vaikkapa tupakointi tai alkoholin juominen, sillä se perustuu vuosimiljoonaiseen kehitykseen. Ei ole mitään syytä erityisesti pidättäytyä seksistä. Ei myöskään ole erityistä syytä estää tai pidättäytyä tavoittelemasta tyydytystä eri tavoin. Elämässä muodostuu tilanteita, joissa tyydyttäminen joudutaan tekemään vaihtoehtoisilla menetelmillä.

Niin tai näin, toimittajan käytös kertoo kielteisestä asenteesta seksiin. Hänen mielestään kiihottuminen on jotenkin väärin ja paha asia, jota ei soisi tapahtuvan. Kysyn, että miksi ihminen ei saisi kiihottua? Mitä pahaa siitä seuraa esimerkiksi puhelimessa? Kuinka 'läähättäminen' on vahingollista?

Mutta tilanne ei jäänyt tähän. Nyt tulee pahin: joku taho sai päähänsä, että seksiä tavalla tai toisella ostava tarvitsee terapiaa. Siis ajatelkaa: väitetään, että ihminen joka etsii tyydytystä luonnolliselle tarpeelleen, tarvitsisi terapiaa. Terapiaa, jotta lopettaisi luonnollisen tarpeen tyydyttämisen.

Eli sama asia kuin että ihminen, joka haluaa nukkua, tarvitsee terapiaa, jotta lopettaisi nukkumisen. Tai ihminen, joka haluaa syödä, tarvitsee terapia, jotta lopettaisi syömisen.

Eikä kyse ollut addiktoituneista, vaan kaikista.

Joku muukin kritisoi tätä Suomessa perustellusti ja vertasi tällaista terapiaa homoseksuaalien 'eheytysterapiaan', jossa homoseksuaaleista yritetään tehdä heteroseksuaaleja. Vasenkätisistä oikeakätisiä. Vaaleatukkaista tummatukkaisia. Pitkistä lyhyitä. Ja niin edelleen.

Tilanne pakottaa asettamaan kysymyksen: Miksi ihminen haluaa, että kaikki muut käyttäytyvät seksuaalisesti samalla lailla kun hän itse käyttäytyy? Asiahan ei muille kuulu. Ei heteromiehen tarvitse esimerkiksi olla millään tavoin läsnä homoseksuaalisessa toiminnassa tai päinvastoin.

Koettakaa hyvät ihmiset olla puuttumatta toistenne asioihin seksin saralla. Seksi ei ole rikollista toimintaa, jos osapuolet harjoittavat sitä vapaaehtoisesti. Ei vaikka toinen osapuoli maksaisi siitä rahalla toiselle.

Kyse on valtavasta itsekkyydestä, josta on päästävä eroon. Ja sivistyksen puutteesta. Ja tiedon puutteesta. Ottakaa selvää asioista ja toimikaa tiedon mukaan toisianne kunnioittaen ja ymmärtäen. Varsinkaan kun ei siitä ole mitään haittaa kenellekään.

Kyse on siitä, että erilailla ajattelevat ihmiset haluavat purkaa omaa (käsittämätöntä) tuskaansa alistamalla muita ihmisiä. Pääsyy tähän on väärä käsitys siitä, mistä seksissä on kysymys. Jos seksi ymmärrettäisiin vain ja ainoastaan positiivisena asiana, ei esimerkiksi esiintyisi sosiaalisia ongelmia prostituution ympärillä. On siis ihmisiä, joille prostituutio sopii oikein hyvin ja ihmisiä, joille se ei sovi lainkaan.

Perehtykää Kinseyn raporttiin, josta käy ilmi perustotuus siitä, millaisia ihmiset ovat seksuaaliselta käyttäytymiseltään.

Ihmiset ovat erilaisia.

Rakastuminen muuttaa ihmisen aivoja pysyvästi. Evoluutioantropologian professori Helen Fisher pitää rakastuneen ihmisen aivojen reagointia liioiteltuna. Fisherin mielestä mikään muu ei sekoita ihmisen päätä yhtä pahasti.

Rakastunut voi ajatella kumppaniaan 95 prosenttia valveillaoloajastaan. Viiden prosentin panos jaetaan työn, harrastusten, omien ystävien ym. kesken.

Professorin mukaan lisääntyminen on ihmisen tärkein tehtävä (evoluution kannalta) ja sen varmistamiseksi ihmiselle on kehittynyt niin voimakkaita pariutumiseen liittyviä tunteita.

Aivojen tärkeimpänä päämääränä on saada elämän hienoin palkinto eli paras mahdollinen parittelukumppani.

Mitä mieltä olet? Onko näin? Biologian kannalta tämä pätenee kaikkiin eläimiin. Ehkä kaikkeen elolliseen. Lisäänny, laajene, valloita, jatka elämää.

Helen Fisherin mukaan rakkaudessa toimii kolme erilaista aivojärjestelmää: seksihalut (himokkuus), romanttinen rakkaus (euforia) ja kiintymys (ystävyys, vakaus ja turvallisuus). Näiden kolmen vahvan tuntemuksen eri aivojen osiin vaikuttavilla koukutusyhdistelmillä saadaan parisuhde alkuun, syvenemään ja lopulta jopa kestämään.

Ilman rakastumisen järjetöntä järjestelmää mukavuudenhaluinen ihminen tekisi jotakin muuta kuin rakastuisi.

Jotkut löytävät korvikkeen työstä, päihteistä tai suuresta elämäntehtävästä. Yleinen mielipide taitaa kallistua siihen, että vain rakkaus voi tuoda täyden tyydytyksen.

Suomessa hoetaan aina, että puolet liitoista päättyy eroon. Ei kukaan voi oikeasti varmuudella ennustaa, miten käy, ja väitekin taitaa perustua solmittujen avioliittojen ja otettujen erojen suhdelukuun. Eli ei ole seurattu todellisia liittoja.

Kauan sitten naimisiin menneet vanhukset pysyvät keskimäärin paljon paremmin naimisissa ja vähän aikaa sitten avioituneet eroavat helpommin.

Yhdysvaltalainen parisuhdeasiantuntija Andrew Trees väittää, että suurin riski sisältyy nuorena naimiseen. USA:ssa eroriski oli muutama vuosi sitten 51 prosenttia. Eronneista 77 prosenttia oli avioitunut alle 30-vuotiaana, 16 prosenttia yli 30-vuotiaana ja seitsemän prosenttia yli nelikymppisenä. En tiedä eri ikäisinä naimisiin menneiden suhdelukuja, joten oletan Treesin laskeneen erotodennäköisyydet.

Tyypillisin avioitumisikä oli kuitenkin 27-28 vuotta.

Suomessakin on tilastollisesti riskaabelia mennä kovin nuorena naimisiin, varsinkin alle 20-vuotiaana. Karvan alle kolmekymppinen ei mielestäni ole mitenkään liian nuori.

Jotta eroskenaarion välttäisi, voi tukeutua seuraaviin tutkittuihin tietoihin:

Onnistuneessa avioliitossa lausutaan viisi ystävällistä sanaa jokaista kahta epäystävällistä sanaa kohti. Onnelliset parit pystyvät jopa riidellessään sanomaan enemmän ystävällisiä kuin epämiellyttäviä asioita toiselle.

Parisuhteen onnellisuutta lisää uusien asioiden tekeminen yhdessä.

Lyhyet liitot kukistuvat yleensä negatiiviseen ilmapiiriin. Sarkasmi, halveksunta ja pureva arvostelu heti avioliiton alussa ennustavat eroa jo alkumetreillä.

Tällaiseen kiduttavaan liittoon ei pidäkään jäädä, jos ei saa suhdetta kääntymään positiiviseksi.

Myöhemmin, noin 15-20 vuoden avioliiton jälkeen, parit eroavat positiivisten tunteiden puuttumisen takia. Ihminen kaipaa rakkautta ja huomiota kaiken ikäisenä.

37 prosenttia yli 40 vuotta naimisissa olleista on edelleen intohimoisesti rakastuneita. Jotenkin he ovat onnistuneet säilyttämään monilla vain pari vuotta kestävän rakkauden ensihuuman vähän pidempään kuin muut.

Vielä kun joku keksisi, miten tällaisen rakkauden voisi tunnistaa ja valita pari-kolmekymppisenä.

Naisten ja miesten henkiset ominaisuudet eivät juuri poikkea toisistaan, väittävät psykologian professori Harry Reis Rochesterin yliopistosta ja it-asiantuntija Bobbi Carothers Washingtonin yliopistosta.

Miehet analysoivat uudelleen kolmentoista aiemman tutkimuksen tietokannat ja tekivät oman pienen tutkimuksen psykologian opiskelijoille. Aineistona käytettiin yhteensä yli 13 000 hengen otosta.

Reis ja Carothers analysoivat 122:ta erilaista ominaisuutta, joiden oletettiin paljastavan tutkittavan mieheys tai naiseus. Listalla olivat mm. fyysinen voima, harrastukset, seksiasenteet, kiinnostuksen kohteet, parinvalinnan kriteerit, empatia, menestymisen pelko, hoivavietti, intiimiys ihmissuhteissa ja persoonallisuudenpiirteet.

Koko aineisto ajettiin kolmen eri tilastoanalyysin läpi, jotta löydettäisiin varma metodi päätellä yksittäisen tutkittavan sukupuoli hänen ominaisuuksiensa perusteella. Tuloksena oli, ettei tällaisia tiukan dikotomisia ominaisuuksia ole kuin muutamia (yli sadasta).

Fyysisten ominaisuuksien perusteella miehet ja naiset muodostavat melko hyvin erottuvat kaksi ryhmää. Miehet ovat lähes aina naisia pidempiä, harteikkaampia ja vahvempia. Myös harrastukset jakaantuivat aika lailla miesten ja naisten puuhiin.

Psykologisten ominaisuuksien pohjalta oli taas lähes mahdotonta varmuudella päätellä, oliko vastaaja mies vai nainen. Esimerkiksi monet maskuliinisina pidetyt piirteet, kuten jämäkkyys, jakautuivat yllättävän tasaisesti molemmille sukupuolille. Sama koski ns. feminiinisiä ominaisuuuksia.

Erot sukupuolen sisällä ovat paljon suurempia kuin sukupuolten välillä.

Suuri vaihtelu (sukupuolen sisällä) ei tarkoita vain ”naismaisia miehiä” tai ”äijämäisiä naisia”, vaan ominaisuudet voivat esiintyä täysin satunnaisena kimppuna. Henkilö voi samaan aikaan olla vaikka jämäkkä, empaattinen, hoivaava miesjohtaja, joka ei omista autoa, pitää ruoanlaitosta ja tykkää käydä poikien kanssa kaljalla.

Tutkijoiden mukaan ”mitä mies ajattelee” tai ”katso miten mies toimii” -tyyppiset naistenlehtijutut ovat pahasti hakoteillä. Ei ole olemassa mitään miesprototyyppiä, joka aina ajattelisi ja toimisi ennustettavalla maskuliinisella tavalla. Sama koskee naisia.

Miehiä ja naisia on todella monenlaisia ja tyypillisimmätkin sukupuolierot ovat tutkijoiden mukaan vain aste-eroja.

Miksi me sitten haluamme väittää, että jokin ominaisuus on juuri miesmäinen tai naismainen?

Ihmisten jakaminen kategorioihin on helppoa, tehokasta ja hauskaa. Jos meillä ei koskaan olisi mitään ennakkokäsityksiä asioista, menisi tiedonkäsittelyyn hurjan paljon nykyistä enemmän aikaa. Tehokkuuden nimissä on silti tyhmää olla tiukan ennakkoluuloinen. Sellainen rikkoo myös ihmisoikeuksia.

Itse haluan uuden henkilön tavatessani määritellä hänen sukupuolensa, ikänsä ja persoonallisuuden pääpiirteet. Onko hän luotettava, huumorintajuinen, älykäs ja helposti lähestyttävä? Ei sen perusteella tarvitse kuitenkaan vetää kireitä johtopäätöksiä kymmenistä muista asioista. Tyyliin: siis mies, tehdään hänestä ryhmän puheenjohtaja; ai nainen: hän haluaa varmasti keittää kaikille kahvia.

Men and women are from Earth: Examining the latent structure of gender. Journal of Personality and Social Psychology. Feb. 2013.

Men and Women´s Differences Aren´t Actually Distinct, Confirms Study. The Huffington Post 6.2.2013.

Yhä uudelleen ihmiset esittävät jänniä väitteitä naisten ja miesten erilaisuudesta. Käyttäytymistieteessä on saatu myös senkaltaista näyttöä, ettei kamalan isoja eroja välttämättä ole.

Sukupuolierot liukuvat janalla milloin mihinkin suuntaan.

Onko jollekin etua siitä, että naisten ja miesten ajatellaan olevan täysin erilaisia? Pönkittääkö tällainen käsitys aina perinteisiä rooleja?

Mitä haittoja tai hyötyjä erilaisuuden korostamisesta on? Lisääkö se ihmisten välistä ymmärrystä?

Minna Lindgren muistuttaa kirjassaan Sivistyksen turha painolasti ratkaisevasta sukupuolten erilaisuudesta. Vaikka kirjoitus on vitsikäs, voi monen mielestä siinä olla perääkin.

”Goya. Espanjan taiteella ei ole tulevaisuutta, ei ole ollut sitten vuoden 1828, jolloin sen viimeinen ylimaailmallinen mestari Fransisco de Goya kuoli 82-vuotiaana. Ihmekös tuo, että keskittyvät turismiin.

Goya kuuroutui 34-vuotiaana. Samalla hänen näkönsäkin heikentyi ja hermosto meni epäkuntoon, mikä ei estänyt häntä joutumasta intohimoiseen suhteeseen Alban kauniin ja omapäisen herttuattaren kanssa. Tässä on naisen ja miehen ero. Kuinka moni nainen heittäytyy kuurona ja sokeana hermorauniona aikansa komeimman miehen kanssa rakkausseikkailuun?

Muistatteko, mitä tapahtui Salman Rushdielle, kun hän oli vuosikausia fatwaa paossa maan alla? Hän löysi upean rakastajattaren.”

Viittaako Lindgren siihen, että sairaalle, surkealle miehelle löytyy aina ottaja? Naiset lähettävät kirjeitä kamalimpiin rikoksiin syyllistyneille miesvangeille, rähjäiset hampparit löytävät kodin kunnon naisten helmoista.

Käsittääkseni monet miehet ovat asiasta hieman eri mieltä. Miten on miehet? Heittäydyttekö hermorauniona upeiden naisten kanssa rakkausseikkailuun (muutkin kuin muusikot ja taiteilijat)? Tekevätkö naiset näin?

Kelpaako surkea mies aikansa upeimmalle naiselle? Muistaakseni olen yhä useammin lukenut ja kuullut tavallisten ihan kivasti pärjäävien miesten valittavan, että nykynaisille kelpaa vain kaikkein paras mieslaatu: menestynyt, komea ja rikas.