Suhteet & seksi

Puhutko kumppanisi kanssa seksistä? Oletko huomannut seksipuheilla olevan yhteyttä muuhun parisuhde-elämään?

Luin erilaisia alan asiantuntijoiden kirjoituksia. Suomessa seksologit ja parineuvojat kehottavat usein puhumaan omista (seksi)toiveista ääneen. Kerro mitä toivot, kerro mistä pidät ja niin edelleen.

Lueskelin myös amerikkalaisia psyko-alan lehtiä. Siellä päiviteltiin, miten vähän me (jopa pitkissä suhteissa) tiedämme toistemme toiveista ja fantasioista. Jostain syystä seksi on intiimissäkin suhteessa salainen mystinen alue.

Ehkä toiveiden verbalisoiminen (tai miksei niiden näyttäminen tai ohjaaminen nonverbaalistikin) auttaa onneen. Jotain voi jättää hämärän kaapujen alle haaveiltavaksi.

Maailma on täynnä seksi- ja pornoviestintää, mutta monet ihmiset harrastavat ihan oikeaa seksiä toisen ihmisen kanssa yhä harvemmin.

Jos seksipuheessamme on jotakin laadullisesti väärää?

Löysin myös tieteellisen tutkimuksen verbaalisesta seksiviestinnästä ja avio-onnesta. Jon A. Hess ja Tina A. Coffelt tutkivat avioparien käyttämää seksiterminologiaa ja avioliiton ominaisuuksia.

Kyselytutkimuksessa selvisi, että pariskunnat puhuvat seksistä mm. kliinisin termein, slangilla ja yleiskielellä. Kielenkäytöllä näytti olevan selvä yhteys parisuhdetyytyväisyyteen, suhteen läheisyyteen ja siihen, kuinka tyytyväisiä kumppanit olivat liiton seksikommunikaatioon.

Seksipuhe korreloi, varsinkin slangin osalta, tyytyväisyyden ja läheisyyden kanssa. Erityisen voimakas yhteys oli naisten kohdalla.

Tietysti voi olla, että tyytyväiset parit, joilla on läheinen suhde ja hyvä seksielämä, uskaltavat puhua enemmän seksistä. (Huonossa suhteessa ei ehkä kannata alkaa yhtäkkiä toitottaa hirveää pornosanastoa kumppanille erotiikan toivossa.)

Suomessakin seksologit ovat tähän suuntaan vihjailleet. Seksistä nauttivat parit kehittelevät ihan omaakin sanastoa ja hassuja hellittelynimiä toisilleen ja sukuelimilleen.

Miltä kuulostaa? Puhutko kumppanin kanssa seksislangia? Onko oma suhteesi täynnä läheisyyttä ja hyvää seksiä?

Sossu-ukkelin viisi vinkkiä seksikommunikaatioon:
http://www.psychologytoday.com/blog/fixing-families/201308/five-ways-communicate-about-sex

Hess & Coffelt: Verbal Communication about Sex in Marriage: Patterns of Language Use and Its Connection with Relational Outcomes. Journal of Sex Research. Volume 49, Issue 6, 2012.

Olen saanut joidenkin asiantuntijoiden kommenteista sellaisen vaikutelman, että uskovaisuus parantaa elämänlaatua, lisää onnellisuutta ja on hyväksi parisuhteelle. Esimerkiksi psykologian emeritusprofessori, ”onnellisuusprofessori” Markku Ojanen on useasti mainostanut uskovaisuuden positiivisia puolia.

Entä jos ei vaan pysty uskomaan mihinkään yliluonnolliseen? Onko tulevaisuus synkkä?

Parisuhteen kannalta tulee mieleen muutamia näkökohtia. Suomalaisten tutkimusten mukaan uskonto ei ole parisuhteen kynnyskysymys. Kahden kulttuurin liitoissa kumppaneilla on usein eri uskontokunta, eikä sekään näytä yleensä aiheuttavan mitään suurempia ongelmia.

NMKY ja monet muut uskovaistahot haluavat korostaa parisuhteessa vanhaa sukupuolijakoa: mies päättää, vaimo alistuu. Sopiiko tämä suomalaiseen parisuhteeseen nykyään?

Entä monien uskonsuuntien suhtautuminen seksuaalisuuteen? Masturbaatio on kuulemma pahasta. Kirjoitin aiemmin tutkimustuloksista, joiden mukaan uskovaiset eivät nauti yhtä paljon seksistä kuin muut, ja tuntevat usein syyllisyyttä. Lisääkö tällainen parisuhteen onnellisuutta?

Tuntemissani uskovissa parisuhteissa en tosin ole ulkopuolisena huomannut mitään naisen alistamista tai alistumista, mutta en tietääkseni tunne lahkolaisia tai superhihhuleita, vaan normi-ev.lut.-ihmisiä.

Miten sukupuolten välinen uskomiskuilu vaikuttaa parisuhteeseen? Eri tutkimuksissa on käynyt ilmi, että naiset ovat keskimäärin paitsi uskonnollisempia myös muutoinkin taikauskoisempia kuin miehet. Onko tämä miesten mielestä söpöä, vääjäämätöntä vai kiusallista?

Uskonto suomalaisten elämässä -julkaisussa väitetään vain kahdeksan prosentin suomalaisista pitävän itseään hyvin uskonnollisina (vrt. Turkissa 55% ja Ruotsissa ja Ranskassa vain 4%). Suomalaisnaisista joka neljäs, mutta miehistä vain joka seitsemäs uskoo jumalan olevan olemassa ilman epäilyksiä.

Julkaisun mukaan suomalaisten luottamus ja myönteinen asenne kirkkoon on poikkeuksellisen korkea, mutta asenne ei perustu uskonnollisuuteen. Suomi kuuluu melko maallistuneisiin valtioihin. Suomalaiset ovat kuitenkin uskovaisempia kuin muut skandinaavit.

”Kirkko ja yhteiskunta ovat monin tavoin pyrkineet ohjaamaan yksilöiden seksuaalista ja
perhe-elämään liittyvää käyttäytymistä ja pitkään nämä normitukset ovat olleet yhdenmukaisia.
Kirkon esittämät normit esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, abortista, eutanasiasta ja
avioerosta ovat olleet voimakkaasti yksilöiden käsityksiin vaikuttaneita tekijöitä”, kirjoittaa Hanna Salomäki ja jatkaa:

”Suomessa erityisesti nuoret näkevät, että seksuaalielämään liittyvät valinnat kuuluvat yksityisyyden piiriin. Seksuaalista itsemääräämisoikeutta on kuvattu seksuaalioikeus-käsitteellä.
Tämä periaate on ollut myös seksuaalirikosoikeuksien uudistamisen lähtökohtana. Media on
tukenut voimakkaasti tällaisen länsimaisen, yksilökeskeisen moraalin etenemistä. Seksuaalioikeusajattelu on johtanut sukupuolten tasa-arvoistumiseen seksuaalimoraaliin liittyvissä kysymyksissä.
Yksilöiden täytyy myös aiempaa vahvemmin kiinnittää huomiota toisten ihmisten
itsemääräämisoikeuteen. Vanhemmalle sukupolvelle ulkoisesta valvonnasta riippumaton seksuaalioikeusmoraali ei ole itsestäänselvyys, vaan yhteisön etu on nähty yksilön etua tärkeämpänä seikkana. Nuorilla sukupolvilla yleinen ajattelutapa on sopimusmoraali, jossa parisuhteeseen liittyvät sopimukset ovat epämuodollisia ja ne tehdään vain parin kesken.”

Niinpä Suomessa on paljon nuoria ihmisiä, jotka viimeiseksi kysyisivät papilta tai uskonnolliselta yhteisöltä parisuhteeseen tai seksuaalielämäänsä liittyvistä asioista. Silti osa suomalaisistakin joutuu alistumaan uskonnon vaatimuksille esimerkiksi ehkäisyasioissa. Uskovaiset suhtautuvat keskimääräistä tiukemmin mm. homoihin, aborttiin ja avioeroon.

Evankelisluterilaisen kirkon tarjoamat perhepalvelut ja avioliittoneuvot lähtevät kristillisestä katsomuksesta. Ne kattavat koko maan ja ovat paikoitellen ainoa mahdollisuus saada apua parisuhteen ongelmissa. Kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut eivät aina riitä ja monet julkiset tahot kehottavat ihmisiä hakemaan apua kirkon palveluista. Kirkon tarjoama Suhdeklinikka saa näkyvän paikan myös Cityn sivuilla.

Vaikka suomalaiset aikuiset eivät koe itseään kovin uskonnollisiksi, harva suomalaislapsi saa täysin neutraalin kasvatuksen.

Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 90 prosenttia kertoo tulleensa kasvatetuksi luterilaisuuden mukaan. Kaikista suomalaisista vain viisi prosenttia sanoo, ettei ole tullut kasvatetuksi minkään uskonnon mukaan. Nuorimpien vastaajien joukossa osuus on lähes kaksinkertainen. (Vrt. Norjassa alle 25-vuotiaista kolmannes ilmoittaa saaneensa uskonnottoman kasvatuksen.)

Suomessa 91 prosentissa perheistä äidin ja isän uskonnollinen vakaumus on ollut sama. Uskonnottomiksi kasvatetuista lapsista 30 prosentia on liittynyt luterilaiseen kirkkoon ja kahdeksan prosenttia on kokenut uskonnollisen heräämisen. Enemmistö uskonnottomiksi kasvatetuista tiedostaa uskonnon myönteiset puolet, vaikka eivät itse kokisi uskontoa merkittäväksi omassa elämässään. Ns. uskonnon vastainen aivopesu ei siis ole suomalainen piirre.

Oman sukupuolen vanhemman esimerkki on tärkeä. Tutkimuksen mukaan kodin uskontokasvatus selittää uskonnollisuutta vielä enemmän kuin se, millä vuosikymmenellä ihminen on syntynyt.

Uskonto suomalaisten elämässä -julkaisun mukaan suomalaiset suhtautuvat poikkeuksellisen myönteisesti kristittyihin ja epätyypillisen jyrkästi ateisteihin. Myös mielikuvat islamista, buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta ovat poikkeuksellisen kielteisiä. Samaan aikaan Suomessa on harvinaisen vähän ihmisiä, jotka uskovat totuuden löytyvän vain yhdestä uskosta (8%), tai henkilöitä, joiden mukaan uskonnot ovat pääsääntöisesti erehdystä (11%). Tyypillinen suomalainen on (uskonharjoituksessaan) maltillinen. Yli puolet uskoo perustotuuksia löytyvän monista uskonnoista.

63 prosenttia suomalaisista yhtyy väitteeseen, jonka mukaan uskonnot saavat yleisesti ottaen aikaan enemmän konflikteja kuin rauhaa, ja vain 13 prosenttia on eri mieltä.

Vain joka kymmenes suomalainen paheksuu liikaa tiedeuskoa ja kaipaisi lisää luottamusta uskontoon.

Suomalaisten myönteisyys omaa uskontoa kohtaan ja kielteisyys vieraita uskontoja kohtaan pohjautuu tutkimusten mukaan ennemminkin nationalismiin kuin syvään uskonnollisuuteen. Suomessa valtionuskonto on osa kansallista tarinaa ja kristillisiä symboleja ja instituutioita käytetään etnisen identiteetin vahvistamiseen. Lisäksi suomalaiset suhtautuvat kielteisesti voimakkaaseen uskonnollisuuteen ja ilmeisesti pelkäävät vieraiden uskontojen edustavan äärifundamentaalisuutta.

Suomalaiset ovat epäluuloisia kiihkoilijoita kohtaan, mutta eivät varsinaisesti suvaitsemattomia. Vain noin 11 prosenttia suomalaisista ei hyväksyisi toista uskontokuntaa edustavan ihmisen avioituvan sukulaisensa kanssa.

Suomalaiset ovat siis yleisesti ottaen maltillisia ja ovat valmiita solmimaan suhteita erilaisten ihmisten kanssa, kunhan he eivät ole ääri-ihmisiä. Parisuhteessa kukin saa pääsääntöisesti noudattaa omaa uskoaan tai olla vähemmän uskovainen. Uskonto tuntuisi olevan kuin yksi ominaisuus muiden joukossa. Joku on punatukkainen, toisella on keliakia ja kolmas on uskovainen.

Useimmat hakeutuvat parisuhteeseen samankaltaisesti ajattelevan kanssa. Miksi uskonto on parisuhteessakin alue, jossa jokaisella on omantunnonvapaus? Omat vanhempani olivat vakaumukseltaan erilaiset, mutta en kuullut yhtään uskontoon liittyvää riitaa lapsuudessani.

Miten on nyt? Aiheuttavatko kirkkohäät kiistaa kumppanin kanssa? Riidelläänkö parisuhteessasi uskonnosta? Miksi lapset kasvatetaan luterilaisiksi ja kastetaan kirkkoon, vaikka ei itse uskottaisi ollenkaan?

Uskovaiset ja seksi lyhyesti:
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288391431608.html

Uskonto suomalaisten elämässä. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja 9, 2011. http://www.fsd.uta.fi/fi/julkaisut/julkaisusarja/FSDjs09_uskonto.pdf

Vaikka länsimaissa on jo pitkään tiedetty, että isän panostukset jälkikasvuunsa tuottavat hyvää hedelmää, päättää osa isistä edelleen olla investoimatta resurssejaan lapsiinsa. Miksi?

Tutkijat ovat kehitelleet teorioita, joiden mukaan osa miehistä panostaa parittelukumppanien hankintaan ja osa perheen perustamiseen.

Nisäkäsmaailmasta tunnetaan siemeniään levittäviä lajeja ja niitä, jotka pysyvät uskollisina kumppanilleen ja hoivaavat jälkikasvua.

Myös ihmisurokset voidaan uuden tutkimuksen mukaan jakaa kahteen, ja vielä aika helpolla testillä. Tarvitaan vain tieto miehen testosteronitasosta ja kivesten koosta. Itse asiassa jo pelkkä kivesten koko ennustaa miehen kyvykkyyden isänä.

Jennifer Mascaro, Patrick Hackett ja James Rilling Emoryn yliopistosta Atlantasta kokosivat testiryhmän 21-43 -vuotiaista biologisista isistä, joilla oli yhdestä muutamaan 1-2 -vuotiaita lapsia.

Isien testosteronitasot mitattiin ja heidän kiveksensä ja aivonsa arvioitiin magneettikuvauksissa. Sekä testosteronitaso että kivesten koko korreloivat negatiivisesti hoivaavuuteen. Tutkijat tulkitsevat miesten biologian heijastavan vaihtokauppaa parinmuodostuspyrkimysten ja vanhemmuuden välillä.

Aivokuvauksissa miehille näytettiin lasten kuvia samalla mitaten eri aivoalueiden toimintaa alueilla, jotka yhdistetään tunteisiin, hoivaavuuteen, motivaatioon ja dopamiinieritykseen. Kuvissa lapsilla oli eri tunnetiloja.

Isokiveksiset miehet eivät reagoineet kunnolla edes omaan lapseensa, kun taas pienikiveksiset miehet reagoivat herkästi jopa vieraiden lasten kuviin.

Myös miesten vaimoilta kysyttiin puolison hoivaominaisuuksista. Oliko mies osallistunut lastenhoitoon, vienyt lasta lääkäriin tai herännyt yöllä hoitamaan itkevää lasta?

Vaimojen kuvaukset miestensä huolehtivaisuudesta osuivat yksiin tutkijoiden mittaustulosten kanssa.

(Tutkimuksessa ei mitattu miesten yleistä huolehtimista perheestään, kuten turvallisuuden ja elannon hankintaa jne.)

Isot kivekset saattavat tuoda miehelle paremman pokausonnen, mutta hyväksi ja lempeäksi isäksi kannattaa etsiä pienikiveksinen mies.

Mitenköhän tämä käytännössä tapahtuu?

Toisaalta Emoryn tutkijat eivät olleet varmoja kivesten koon pysyvyydestä. Voisiko panostus lastenhoitoon saada kivekset kutistumaan, kuten on huomattu käyvän testosteronitasojen kanssa? Paljon aikaa vaimon ja lasten kanssa viettävän miehen testosteronitaso laskee. Kun mies poistuu naisen ja lasten läheisyydestä, testosteronitasot nousevat takaisin.

Perheharmonia ei ole kokonaan menetetty kivesten koon takia. Isokiveksiset miehet voivat tutkijoiden mukaan tietoisesti ponnistella paremman isyyden eteen. Aivothan yleensä harjaantuvat siihen mihin niitä käytetään.

Ihan käytännön testitilanteissa monet isät ovat osoittautuneet loistaviksi hoivaajiksi, jos kohtalo on heidät hommaan yllättäen määrännyt.

Oletteko miehet tarkkailleet kivestenne kokoa? Esiintyykö vaihtelua elämäntilanteen mukaan?

Mitä sanovat naiset, jotka ovat tehneet lapsia useamman eri miehen kanssa? Muistatteko lastenne isien kivesten koon, ja vaikuttiko se isyyteen?

Jennifer S. Mascaro, Patrick D. Hackett, James K. Rilling: Testicular volume is inversely correlated with nurturing-related brain activity in human fathers. PNAS 2.8.2013

sciencedaily.com 9.9.2013

Tiede.fi

Eroja käsitellään useimmiten naisten näkökulmasta. Naiset kirjoittavat, tutkivat ja tulkitsevat. Jari Koskela tarkasteli väitöksessään eroa miesten kokemana.

Aiemmassa parisuhdetutkimuksessa on selvitetty ristiriitojen ja eron syitä.

”Suomalaisissa perheissä ehkä eniten ristiriitoja aiheutuu lasten kasvatuksesta, kotitöistä ja rahan käytöstä. Nämä riidat kuitenkin harvemmin johtavat avioeroon. Useimmiten eron syynä on, että puoliso tai puolisot kärsivät rakkauden ja läheisyyden puutteesta, ja että heillä on vaikeuksia selvittää erimielisyyksiään eikä parisuhteen hoitamiselle ja keskusteluille tahdo löytyä yhteistä aikaa.”

Koskelan mukaan naiset odottavat parisuhteen laadulta aiempaa enemmän.

”Yleisin yksittäinen avioeron syy on sekä naisten että miesten uskottomuus, johon liittyy usein myös päihteiden käyttöä. Tämänkaltainen käyttäytyminen johtaa helposti rakkauden loppumiseen.”

Silti Koskelan mielestä mikään yksittäinen syy harvoin johtaa suoraan eroon. Ero on pitkä prosessi ja useimmat parit yrittävät monia eri keinoja liiton pelastamiseksi. Ero on viimeinen vaihtoehto.

”Sukupuolielämän ongelmat, toisin kuin on oletettu, eivät ole eroon johtavista syistä keskeisimpiä. Suurempi merkitys on sillä, että puolisoilla on ollut epärealistisia odotuksia toisen suhteen, jolloin liitto voi päättyä lyhyeen.”

Koskela neuvoo ihmisiä tutustumaan kumppaniin paremmin ennen sitoutumista. Eikö suurin osa ihmisistä teekin juuri näin? Seurustelee eri ihmisten kanssa? Asuu ensin avoliitossa ja ehkä myöhemmin avioituu.

Koskelan mukaan avioliitto pysyy koossa vain jos molemmat niin haluavat. Uskonto tai moraali eivät tuo enää paineita pysyä yhdessä. Koskelan väitöstutkimuksessa korostuu avioliiton merkitys tunnesuhteena. Avioliiton tulee olla elämyksellinen, palkitseva ja virikkeellinen. Vaikka ulkoiset puitteet, kuten talous, olisivat kunnossa, ei avioliittoa yritetä pitää koossa.

Vaikka uskollisuutta vaaditaan Suomessa yhä tiukemmin (ainakin Osmo Kontulan mukaan), ei uskottomuus välttämättä johda eroon. Koskelan tutkimuksessa vaimon tai oma uskottomuus ei ole häirinnyt miehiä niin paljon, että he olisivat halunneet erota.

Koskelan mukaan miehet ovat olleet yllättyneitä siitä, että vaimo haluaa erota. Miehet ovat kokeneet liiton riittävän hyväksi. Tunnesuhteen väljähtyminen on johtanut uskottomuuteen ja myöhemmin (naisten aloitteesta) eroon. Tutkijan mukaan miehet eivät ole tajunneet, että pelkkä tasainen ja turvallinen elämä ei ole riittänyt vaimolle.

”He luulevat olevansa hyviä aviomiehiä myös puolisoidensa mielestä.”

”Puolisoiden ajatukset hyvästä avioliitosta eivät näytä kohdanneen toisiaan. Ehkä yhteinen aika ja sen myötä mahdollisesti parantunut kommunikointi puolisoiden kesken olisi voinut muuttaa tilanteen. Naiset selvästikin odottavat liitoltaan enemmän yhteistä aikaa ja yhdessä koettuja elämyksiä, kun miehille liiton aineellinen puoli, miehen elättäjän rooli, vaikuttaa ensisijaiselta.”

Miehet ovat olleet yllättyneitä, kun raha ei ratkaisekaan kaikkia ongelmia ja tarpeita. Intensiivinen paneutuminen työelämään näyttää ajavan vaimon vieraaseen syliin.

Koskelan mukaan runsaskaan tilipussi ei näytä pitävän liittoa koossa.

Tässä aineistossa käsitys naisesta pesänrakentajana ja lasten vuoksi uhrautujana ei pidä paikkaansa. Naiset hakevat eroa ja hajottavat perheen. Miehet yrittävät pitää liittoa kasassa ja antavat uskottomuudenkin anteeksi.

Koskelan mukaan miehet eivät ole ymmärtäneet kommunikaation tärkeyttä avioliitossa. Vaimon tyytymättömyys tulee yllätyksenä.

Tutkija kysyykin, ilmentääkö tapausaineisto yleisempää kulttuurista muutosta parisuhteessa. Etenkin miesten puutteelliset sosiaaliset valmiudet joutuvat koetukselle. Liittojen kommunikaatiossa on jotakin pahasti vialla, jos ei parisuhteen perusteista päästä yhteisymmärrykseen, eikä asioista edes kunnolla keskustella ennen eroa.

Miesten mielestä erosta toipuminen on yksityisasia. Miehet saavat kuitenkin kavereiltaan tukea. Joskus majapaikan, joskus jopa työpaikan.

Miehillä pahimmat ongelmat eron jälkeen liittyvät lasten huoltajuuteen. Talous ei pääsääntöisesti ole ongelma. Tutkimus vahvistaa kansainvälistäkin trendiä miesten naisia paremmasta taloudellisesta asemasta eron jälkeen. Hyvä talous on erosta selviytymistä tukeva tekijä.

Hyvä suhde lapsiin on keskeinen voimavara erosta selviytymisessä. Tutkimuksen mukaan Suomessa yleinen ilmapiiri on tasa-arvon ja yhteishuoltajuuden kannalla, mutta sosiaalitoimen ja oikeustoimen asenneilmapiiri ja päätökset laahaavat menneisyydessä.

Joidenkin miesten nihkeä into tavata äidin kanssa asuvia lapsia saattaa johtua miehen nöyryyttäväksi ja hankalaksi kokemasta tapaamissysteemistä. Miehellä ei ole valtaa ja valmiuksia säätää omien lastensa kanssa seurustelua mieleiseksi.

Miehet eivät halua hakea ammattiapua eron jälkeen. Sitä pidetään vieraana ja epämiehekkäänä. Miehet näyttävät kuitenkin tutkimuksen valossa tarvitsevan ulkopuolista apua naisia enemmän.

Miehet solmivat nopeasti eron jälkeen uusia suhteita. Runsaat sukupuolisuhteet tuovat lohtua ja ikään kuin varmistavat kelpaavuuden parisuhdemarkkinoilla. Eronneet miehet eivät juurikaan näytä menettävän markkina-asemia.

Ovatko tulokset itsestään selviä vai löytyikö yllätyksiä?

Jari Koskela: Avioero suomalaisen miehen kokemana. Ero ja erosta toipuminen prosessina. Väitöstutkimus. Itä-Suomen yliopisto. 2012.

Sukupuoliroolit ovat väljentyneet monessa asiassa. Naiset ajavat ylinopeutta. Miehet laittavat ruokaa.

Yksi ero pysyy. Naiset eivät harrasta seksiä, eivät ainakaan nuorena, tai monen kanssa, jos heiltä kysytään. Paitsi jos nainen kytketään valheenpaljastuskoneeseen.

Sama seksistä valehtelu vaivaa myös miehiä, mutta toiseen suuntaan. Miehet keksivät itselleen lisää seksikokemuksia ja partnereita. Pseudokumppanit katoavat, kun miehet joutuvat valheenpaljastuskoneeseen.

Ohion yliopiston psykologian professorin johtamassa tutkimuksessa nuoret hetero-naiset ja -miehet vastailivat laajaan kyselyyn, jossa heidän piti kertoa, minkä tyyppiseen toimintaan he olivat osallistuneet aiemmin.

Kyselyssä udeltiin vastaajan seksielämästä ja erilaisista toiminnoista ja harrastuksista, joita yleensä pidetään joko miehisinä tai naismaisina.

Sekä naiset että miehet paljastivat aika estottomasti harrastaneensa (ihmisten mielestä) toiselle sukupuolelle tyypillisempää toimintaa, kuten runoja ja painosta valehtelua (”naismaista”) tai renkaidenvaihtoa ja likaisten vaatteiden pitämistä (”miesmäistä”).

Sen sijaan seksistä valehtelivat kaikki.

Tutkittavia ei tosiasiassa kytketty oikeaan valheenpaljastuskoneeseen, mutta luulo valheen paljastumisesta sai miehet ja naiset korjaamaan seksihistoriaansa ja kumppanilukemaa. Keskimäärin miehet olivat lisänneet elämäänsä yhden seksipartnerin ja naiset ”unohtaneet” yhden.

Tutkimuksen johtaja professori Terri Fisher kehottaa suhtautumaan seksitutkimusten tuloksiin kriittisesti. Jostakin syystä seksi näyttää olevan sinnikkäimpiä vanhoillisuuden linnakkeita. Jonkunhan kanssa ne heteromiehet ovat sitä seksiä harrastaneet.

Ovatko suomalaiset vapaamielisempiä, vai pitääkö naisen esittää kainoa?

IS:n jutussa on aiheesta ihan mielenkiintoista spekulaatiota: http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288374265974.html

Oma juttuni kumppaneista ja muusta seksiin liittyvästä: http://www.city.fi/suhteet/seksin+numerologia/3329

http://www.science20.com/news_articles/psychology_students_lie_about_sex_match_gender_expectations-113255

Monte Morin, Chicago Tribune/ Los Angeles Times 29.5.2013

Nuorten miesten väitetään ajattelevan seksiä joka minuutti. Tai ainakin heidän uskotaan miettivän seksiin liittyviä asioita paljon useammin kuin naisten. Tutkijat ottivat selvää naisten ja miesten ajatuksista ja löysivät osittaista tukea väitteelle.

Ohion valtionyliopiston psykologian professorin Terri D. Fisherin ja kumppaneiden otos oli muutama sata opiskelijaa, joiden piti pitää päiväkirjaa päivittäisistä ruokaan, nukkumiseen ja seksiin liittyvistä mietteistään viikon ajan.

Tutkijat huomasivat nuorten miesten raportoivan huomattavasti enemmän tarvesuuntautuneita ajatuksia kuin naisten. Eli miehet ajattelivat sekä seksiä että nukkumista ja ruokaa paljon useammin kuin naiset. Miehet eivät ajatelleet suhteellisesti (muihin tarpeisiin verrattuna) seksiä sen enempää kuin naisetkaan.

Tutkimuksen alussa tutkittavat arvioivat, kuinka paljon he mahdollisesti tulevat ajattelemaan perustarpeidensa tyydytystä. Miehet arvioivat ajattelevansa paljon seksiä, mutta muita tarpeita he eivät juuri maininneet.

Vastaavatko miehet ja naiset niin kuin heidän odotetaan vastaavan? Onko seksin merkitys (miehille?) kuitenkin tavallaan painavampi kuin unen ja ruoan?

Naisilla seksin ajatteluun vaikutti eniten erotofilia (http://encyclopedia.thefreedictionary.com/Erotophilia). Ylipäätään tutkittavan seksimyönteisyys oli suurempi selittävä tekijä runsaalle seksin ajattelulle kuin sukupuoli.

Tutkijoiden mielestä miehet ja naiset toimivat sukupuolistereotyyppisesti. Naisten ei ole suotavaa kailottaa ääneen seksimyönteisyyttään, mutta miehiltä sitä suorastaan odotetaan.

Poikkeavatko suomalaiset nuoret aikuiset strereotypiasta?

Journal of Sex Research, Volume 49, Issue 1, 2012

Suomen eduskunta ei kannata homoliittojen hyväksyntää. Näin YLE kommentoi asiaa aiemmin tänä vuonna: http://yle.fi/uutiset/onko_suomi_homoliittojen_takapajula/6513874 . Kansanedustajat suhtautuvat aiheeseen hyvin varovaisesti, vaikka kansalaiset ovat muuttuneet melko suvaitsevaisiksi.

Samaan aikaan homoliittojen vastustus on tietysti nostanut päätään.

Konservatiivisesti suhtautuvat ihmiset kysyvät usein, miksi homojen pitäisi päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen.

Tässä yksi vastaus:

APA (American Psychological Association) eli amerikkalainen psykologiyhdistys on ottanut kantaa homoliittoihin. Psykologien ”virallinen näkemys” on, että tutkijat ovat osoittaneet, että toisiinsa sitoutuneet homoparit muistuttavat (psykologisesti ja sosiaalisesti) pääpiirteittäin heteropareja.

Heterojen tavoin useimmat lesbot ja homot haluavat muodostaa pysyvän ja pitkäaikaisen parisuhteen, ja tekevätkin niin. Heterojen tavoin homot sitoutuvat emotionaalisesti kumppaniinsa ja käyvät läpi samoja parisuhteen (ongelma)kysymyksiä ja vaiheita kuin heterotkin. Parisuhteen intiimiys, rakkaus, uskollisuus ja pysyvyys ovat yhtä tärkeitä kaikille ihmisille.

APAn mukaan lesbo- ja homoparit kokevat parisuhteessaan yhtä hyvää tai jopa parempaa parisuhdetyytyväisyyttä kuin heterot.

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan avioliiton kieltäminen homopareilta aiheuttaa heille sosiaalista stressiä ja mielenterveysongelmia. Vähemmistöön kuulumisen stigma pahenee. Psykologit ovat huolissaan etenkin murrosikäisten ja nuorten aikuisten seksuaalisesta kehityksestä, sillä leimautuminen poikkeavaksi juuri kehityksen herkkinä vuosina vaarantaa terveen kasvun.

Homojen ja lesbojen perheet ja ystävät saattavat myös kärsiä syrjivän avioliittolainsäädännön negatiivisista terveysvaikutuksista.

Tutkimusten mukaan homot ja lesbot ovat yhtä hyviä vanhempia kuin heterotkin ja heidän lapsensa ovat psyykkisesti yhtä tasapainoisia kuin enemmistöperheiden jälkeläiset. Homoseksuaalien lapset menestyvät koulussa yhtä hyvin kuin muiden perheiden lapset ja he ovat aivan yhtä suosittuja ikätoverien joukossa kuin heteroidenkin lapset.

Miksi homoille on niin tärkeää päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen? APAn psykologit vastaavat näin: avioliitto tuo sitoutuneeseen parisuhteeseen sellaista sosiaalista ja taloudellista tukea, joka johtaa yleensä huomattavasti parempaan terveyteen ja tyytyväisyyteen. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat miehet ja naiset saavat selviä psyykkisiä ja fyysisiä terveyshyötyjä (avoliittoon verrattuna).

Laillistetussa parisuhteessa olevien (homo)liitot ovat Yhdysvalloissa olleet kestävämpiä kuin avoliitot. APAn mukaan homojen avioliittojen kieltämiselle ei ole mitään tieteellistä pohjaa.

Ovatkohan suomalaiset kansanedustajat tutustuneet aiheesta tehtyihin tutkimuksiin?

http://www.apa.org/topics/sexuality/index.aspx

Durhamin yliopiston tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että tulevaisuuden naiset alkavat muistuttaa malleja. Naiset tulevat aiempaa pidemmiksi ja hoikemmiksi.

Tutkimuksen kohteena olivat tuhannet maalaisnaiset Gambiassa vuosina 1956-2010. Maan terveyspalvelujen kohentaminen ja kaikenlainen modernisoituminen muuttivat väestön ominaisuuksia ja ohjasivat parinvalintaa.

Gambialaiset suosivat aiemmin lyhyitä ja pulleita naisia. Eliniän pidentyminen ja syntyvyyden raju lasku näyttävät selittävän eniten naisten muutosta pitkulaisempaan suuntaan.

Myös länsimaissa ihmiset ovat pidentyneet. Monien tutkijoiden mukaan naiset ovat muuttuneet muutenkin. Nykynainen on aiempaa leveäharteisempi, vahva keskivartaloltaan ja kapealanteisempi kuin naiset 50 vuotta sitten. Tiimalasinaiset ovat hävinneet atleeteille. Naiset ovat siis alkaneet muistuttaa miehiä.

Luin jokin aika sitten suomalaisten naisten mahdolllisesti saavuttaneen jo pituuskasvunsa huipun. Monilla nuorilla on aiempaa heikompi ruokavalio, joten joidenkin arvioiden mukaan kaikki eivät ehkä enää saavuta potentiaalista pituushuippuansa.

Nuorten naisten jatkuvat laihdutuskuurit ja omituiset ruokavaliot voivat pitkään jatkuessaan vaikuttaa kasvuunkin. Nuoria miehiä moititaan runsaasta ylipainosta ja pizza-kalja -dieetistä. Useimmat miehet syövät silti riittävästi proteiineja ja sentään joskus myös ruisleipää ja muuta luustoa ja lihaksia ruokkivaa ravintoa (ainakin näin olen lukenut ravitsemustieteilijöiden sanoneen). Monet nuoret naiset taas nauttivat lähinnä salaattia, kevyt-kokista, siideriä ja karkkia.

Durhamin tutkimuksessa tutkijat arvelevat, että evoluutio ei välttämättä lopu, mutta se muuttuu. Miten tätä tulisi tulkita?

Entä Suomessa? Mihin suuntaan olemme matkalla?

http://www.dur.ac.uk/news/newsitem/?itemno=17471

Parisuhdetyytyväisyyden kannalta on hyvä tietää, ettei nainen unohda negatiivisia sanoja kovin hyvin.

Joskus miehet ovat väittäneet, että naisilla on jopa taipumus muistaa ikäviä asioita, joita ei ole tapahtunut. (Tai sitten miehet eivät huomaa kaikkia pieniä epämiellyttäviä asioita, joita naiset havaitsevat.)

Ehkä miesten väitteissä on perää. Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että kaikilla ihmisillä on valemuistoja, tai ainakin vääränlaisia muistikuvia. Jokainen muistelukerta muuttaa mennyttä tapahtumaa jonkin verran, ja lopulta muistoilla ja tapahtuneella saattaa olla aika vähän yhteistä todellisuuspintaa.

Tutkijat ovat nyt osoittaneet, että naiset muistavat muistitestissä miehiä enemmän negatiivisia sanoja sanalistasta – ja mikä mielenkiintoisinta - naiset ”muistavat” kielteisiä sanoja jopa silloin kun sanat eivät ole listalla (!).

Useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että naisilla on keskimäärin miehiä useammin taipumusta ahdistuneisuuteen ja huolestuneisuuteen. (Taipumusta on selitetty ihmiskunnan historialla. Naisen on fyysisesti heikompana sukupuolena ollut välttämätöntä aistia viidakon kuninkaan, miehen, aikeet ja emootiot, jotta on voinut välttää konflikteja ja pitää itsensä ja jälikasvunsa hengissä ja turvassa miehen mahdolliselta raivolta.)

Naiset myös muistavat paitsi miehiä paremmin myös miehiä pidempään ikävät sanat ja kurjat tapahtumat. (Testosteroni vaimentaa fyysistä kipua ja ehkä osaltaan auttaa unohtamaan epämiellyttävät kokemukset. Kovasti pelokas mies ei pärjää parhaalla mahdollisella tavalla edes turvallisessa ja mukavassa nykymaailmassa.)

Ei mikään ihme siis, että miehet usein huolestuvat, jos nainen alkaa itkeä. Mies ei ehkä tiedä/ arvaa itkun syytä. Mies ehkä vaistoaa, että nainen tulee muistamaan ikävän asian pitkään.

Monet naiset valitsevatkin miehen, joka onnistuu luomaan rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin parisuhteeseen ja elämään.

Dewhurst et al. (2011). A gender difference in the false recall of negative words: Women DRM more than men. Cognition & Emotion. DOI:10.1080/02699931.2011.553037.

Psychology Today 15.1.2012

http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-23447600

”Tiedätkö, miksi miellytät naisia?”

Jed mutisi vastaukseksi jotakin epäselvää.

”Sinä todellakin miellytät naisia”, Olga jatkoi, ”luulen että olet jossakin vaiheessa huomannutkin sen. Olet aika suloinen, mutta se ei johdu siitä, ulkonäkö on oikeastaan sivuseikka. Ei, kyse on jostakin muusta...”

”Kerro.”

”Se on yksinkertaista: se johtuu siitä, että sinulla on tiukka katse. Innoittunut katse. Ja sitä naiset erityisesti hakevat. Jos he voivat lukea miehen katseesta tarmoa ja innostusta, he pitävät häntä viehättävänä.”

Michel Houellebecqin kirjassa Maasto ja kartta, Olga, pitkäsäärinen kaunotar, valitsee pienen ja söpön, aluksi köyhän taiteilijan, Jedin, vaikka puoli Pariisia kuolaa hänen peräänsä.

Monet miehet valittavat naisten ihastuvan kovaäänisiin öykkäreihin. Olen eri mieltä. Vain pieni, erittäin pieni ryhmä naisia ihastuu mahtaileviin ääliöihin.

Sen sijaan Olga kiteyttää useimpia naisia ihastuttavan asian: innostuneen katseen. Intohimoiset ihmiset ovat ihan tutkimustenkin mukaan muiden mieleen.

Intohimoinen ihminen on energinen, usein positiivinen, ja asioille avoin. Innostus tarttuu muihinkin. Elämä on paljon hauskempaa innostuneessa kuin kyynisessä tai tylsistyneessä seurassa.

Valitettavasti Jed on lopulta innoissaan vain kartoista ja muista yksityiskohdista. Hän on erakko, joka ei ymmärrä löytäneensä todellisen rakkauden. Tai ei ymmärrä, ettei sellaiseen törmää välttämättä kovin montaa kertaa elämässään.

Miehen tiukan innostuneen katseen ei todellakaan tarvitse kohdistua naiseen. Nainen rakastuu intoon. Pidemmän päälle suhde ei välttämättä toimi, jos mies keskittyy täysin vain johonkin ihmissuhteen ulkopuoliseen kohteeseen, mutta se on toinen tarina.