Suhteet & seksi

Haloo nyt, kiusaaja!  37

Aina kun kiusaamisteema otetaan esiin, seuraa kiusaamisen vähättelyä.

Toki jotkut ovat yliherkkiä. On ihmisiä, jotka herkästi kuvittelevat, että muut ovat heitä vastaan. Tällaisesta erilaisesta tavasta lukea ympäristön viestejä on jopa saatu näyttöä aivotutkimuksessa.

Mutta.

Mitä järkeä on vähätellä kiusaamista, kun Suomessa kiusataan kymmeniä ihmisiä hengiltä vuosittain? Jotkut tapetaan parisuhderääkkäämisen viimeisenä niittinä. Toiset päätyvät itsemurhaan, kun eivät enää kestä kiusaamista.

Joidenkin tutkimusten mukaan maassamme miljoona ihmistä on kokenut tulleensa kiusatuksi. Aika isolta ongelmalta vaikuttaa tässä valossa.

Kiusaajia on paljon. Kaarina Korhosen mukaan 10-30 prosenttia ihmisistä toimii kiusaajina sopivissa olosuhteissa. 50-80 prosenttia kulkee ryhmän mukana ja on osallisina. Vain 10-20 prosenttia ihmisistä kieltäytyy aktiivisesti osallistumasta kiusaamiseen! Eli reiluja ja rohkeita on aika vähän.

Kiusaamisen seurauksena ihmisen perusluottamus katoaa ja hän alkaa kärsiä itsetunto-ongelmista, univaikeuksista, masennuksesta ja unettomuudesta. Arvottomuus, ahdistus, hylätyksi tulemisen pelko, itsetuhoisuus, jatkuva tarve miellyttää, ”näkymättömänä” eläminen, ristiriitojen välttäminen ja uhriutuminen ovat muita tavallisia seuraamuksia kiusaamisesta.

Työyhteisökouluttaja ja eroauttaja Riitta Mykkänen-Hänninen esittää kiusatulle kolme ratkaisuvaihtoehtoa: lähteminen, sopeutuminen tai taisteleminen. Kaikki ratkaisut vaativat kiusattua reagoimaan. Yksikään vaihtoehto ei ole helppo.

Seija Winter kirjoittaa blogissaan näin: ”Kiusaajaa voi Korhosen (2009, 71–76) mukaan olla yllättäen vaikea tunnistaa. Kiusaajat eivät tunnista tai eivät ainakaan tunnusta olevansa kiusaajia. Kiusaamisesta nauttii noin 10–20 prosenttia ihmisistä. Tähän ryhmään kuuluu myös puhdasoppiset psykopaatit ja narsistisesti häiriintyneet. Tälle ryhmälle kiusaaminen kuuluu normaaliin elämään, he eivät koe kiusaamista miksikään varsinaiseksi kiusaamiseksi tai kielteiseksi asiaksi. Kiusaaminen on loppujen lopuksi aika lähellä täysin mielivaltaista pahuutta. Kiusaajat tekevät kaikkensa kieltääkseen ja peittääkseen tekonsa viimeiseen asti.”

Kiusaajan mukaan mitään ongelmaa ei ole. Melkoista empatian puutetta lähteä arvioimaan tilannetta puhtaasti omasta näkökulmasta. Kun en näe ongelmaa, sitä ei voi olla olemassa? Tai, koska nautin siitä, teen kaikkeni, että voin sitä jatkaa?

Riitta Mykkänen-Hänninen
Kaarina Korhonen: Kiusaajat kuriin. WSOY 2009.
http://blogit.jamk.fi/seinajoki/tag/tyopaikkakiusaaminen/


Kiusaaja parisuhteessa  23

Kiusaamisesta puhutaan nykyään paljon. Koulukiusaamisen vastustamiseen on kehitetty erilaisia hankkeita ja toimintatapoja. Suomalaisilla työpaikoilla on väitetty esiintyvän kiusaamista enemmän kuin muissa vastaavissa länsimaissa.

Onko toisen kiusaaminen maan tapa? Parisuhteessakin kiusataan.

Työyhteisökouluttaja ja eronneita sparraava Riitta Mykkänen-Hänninen määrittelee kiusaamisen toistuvaksi, tietoiseksi ja aktiiviseksi kielteiseksi käytökseksi toista kohtaan.

Pohjoismaisissa tutkimuksissa kiusaamisen uhreiksi on laskettu henkilöt, jotka ovat kokeneet tulleensa kiusatuiksi vähintään puolen vuoden ajan, ja kun kiusaaminen on ollut jatkuvaa ja vähintään kerran viikossa toistuvaa.

Myös kertaluonteinen vakava tapahtuma voi olla kiusaamista.

Ja joskus voi myös kiusata tietämättään.

Kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus. Joskus ulkopuolinen hahmottaa sen selvästi, toisinaan ulkopuoliset eivät sitä huomaa, ja ajattelevat kiusatun olevan yliherkkä.

Kiusaaminen voi olla vain huonoa käytöstä tai pahimmillaan törkeää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa.

Tahdittomuus, epäasiallinen käytös, häirintä, huumori, kiusoittelu, erimielisyys, riitely, juoruilu, mustamaalaus, savustus, boikotointi, eristäminen...kiusanteon muodot vaihtelevat. Kovanahkainen onnellinen ihminen ei vähästä hätkähdä. Kenet tahansa saadaan murtumaan, jos kiusanteko jatkuu, eikä tilanteesta pääse pois.

Lapsuudenperheen kulttuuri ja muut kokemukset vaikuttavat siihen, miten kiusaamisen kokee ja miten sitä vastaan osaa puolustautua.

Onko ollut avoin, erimielisyyksiä hyväksyvä ilmapiiri, vai onko vaiettu? Onko ollut väkivaltaa? Saiko omia rajoja puolustaa?

Kiusaaminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Kohdetta voidaan satuttaa vahingoittamalla hänen vuorovaikutussuhteitaan tai sulkemalla hänet pois joukosta. Tervehtimättä ja vastaamatta jättäminen ja toistuva vuorovaikutusnormien hienovarainen rikkominen syö pikku hiljaa toisen itseluottamusta.

Mykkänen-Hännisen mukaan kiusaamisessa on kyse valtasuhteista ja rajoista sekä vallan epätasapainosta. Halutaan määritellä toinen jollakin tavalla.

Parisuhteessa kiusaaja keskittyy usein vähättelyyn, alistamiseen, mitätöintiin, painostukseen, kontrolliin, epäilyyn ja mustasukkaisuuteen.

Myös määräily, rajoittaminen, syyllistäminen ja pakottaminen voivat kuulua repertuaariin. Jotkut kiusaavat itkemällä, heittäytymällä marttyyriksi tai uhkaamalla itsetuhoisuudella. Lasten kautta kumppanin kiusaaminen on myös yllättävän yleistä.

Kulttuurissamme vapaaehtoisesti valittu suhde sisältää ajatuksen lämmöstä, välittämisestä ja toisesta huolehtimisesta. Kiusaamisessa mikään näistä ei toteudu.

Kiusaaminen parisuhteessa onkin erityisen loukkaavaa. Jokainen haluaa tulla rakastetuksi. On vaikeaa tunnustaa, että ei saa rakkautta siltä henkilöltä, jolta sitä eniten odottaa.

Kiusaaminen aikuisten kesken, luento 16.3.2013: Riitta Mykkänen-Hänninen (työyhteisökouluttaja, työnohjaaja, eroauttaja)


Pohjois-korealaista seksiä

Kolmannen maailman ongelmista vinkuminen kuuluu suomalaistenkin arkipäivään.

Parisuhteen mitättömältä tuntuvat vaikeudet saattavat naurattaa parin lähipiiriä. Joskus marmatusten taustalla on isoja parisuhdeongelmia. Toisinaan taas kyseessä on oikeasti ihan vaan turhanaikainen valitus ja tyytymättömyys.

Lukiessani Pohjois-Korean vankileirillä vuonna 1982 syntyneen Shin Don-hyukin ja hänen perheensä tarinaa, aloin väkisin vähän vertailla vankien rakkauselämää suomalaiseen romantiikkaan.

Pohjois-korealaiselle vankileirille voi joutua oman vanhemman - tai muun sukulaisen - poliittisen arveluttavuuden takia, eikä sieltä ehkä koskaan pääse pois. Vankileirillä 14 syntyvät vain vartijoiden suosimat kunnostautuneiden vankien jälkeläiset, koska vain luotetut vangit saavat luvan pariutua ja lisääntyä. Näillä ”onnekkailla” on myös jatkossa mahtava oikeus tavata puolisoaan peräti muutaman kerran vuodessa. Lapset sijoitetaan jo nuorena erilleen vanhemmistaan ”kouluihin” ja lasten parakkeihin.

Vähemmän onnekkaat naisvangit raiskataan ja jos he tulevat raskaiksi, heidät tapetaan.

Perhesuhteet vaarantuvat nälän ja vasikoimisen pakollisuuden takia. Lapset eivät rakasta vanhempiaan, eivätkä parit voi nauttia normaalista parisuhde-elämästä.

Shin ei leirillä syntyneenä ymmärrä normaalielämästä mitään. Hänelle ei kehity moraalia eikä tunne-elämää. Ainoana tarpeena on säilyä hengissä, eli saada ruokaa ja nöyristellä vartijoita. Jonkinlainen ystävyys on leirillä mahdollista, mutta esimerkiksi ihastuminen tyttöön on kiellettyä

Shinin päästyä noin parikymppisenä aikuisten töihin vankien vaatetehtaaseen, hänen seksuaalinen kiinnostuksensa naisia kohtaan herää. Normaali suhde ei ole tehtaallakaan mahdollinen. Shinin pitäisi yletä hierarkiassa muiden vankien työnjohtajaksi, jotta hän voisi käyttää ompelijatyttöjä hyväkseen.

Elämä vie Shinin lopulta ulos maailmaan, josta hän on kuullut vain kahdelta rangaistusleirien ulkopuolelta tulleelta vangilta. Se että maapallo on pyöreä tai naapurissa sijaitsee Kiina-niminen maa, ei Shiniä paljon kiinnosta. Hän ajattelee vain paistettua lihaa. Nälkä ja pelko ovat Shinin koko elämä.

Jos kirjan luettuaan ei halua pelastaa Pohjois-Korean kansaa, voi ainakin hetkeksi herätä (globaaliin) todellisuuteen ja kiittää siitä, mitä itsellä on. Vaikka olisi yksinäinen, voi ainakin leiri neljäntoista vankia helpommin yrittää etsiä seuraa. Jos on parisuhteessa, voi miettiä omia onnellisuuden minimeitään.

Blaine Harden: Leiri 14. Pako Pohjois-Koreasta. Gummerus 2013.


Mitä sun vaari niinku teki?  23

Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan isovanhempien luokka-asema vaikuttaa radikaalisti lastenlasten asemaan nykymaailmassa.

Tutkija Vikki Boliverin johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin 17 000 hengen otoksella tutkittavien sekä heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa ammattia ja asemaa.

Pitkään on tiedetty vanhempien sosioekonomisen aseman vaikuttavan jälkikasvun koulutustasoon, työnsaantiin ja ansaintamahdollisuuksiin. Isovanhempien vaikutusta ei ole juuri tutkittu.

Mummon ja vaarin asema on yllättävän vaikuttava. Asiantuntija- tai johtotehtävissä toimineiden lastenlapsilla on vähintään 2,5-kertainen mahdollisuus ponnistaa samoihin asemiin verrattuna ei-ammattitaitoa vaativissa työntekijäammateissa toimineiden lastenlapsiin.

Luokka-asema on tutkijoiden mukaan paljon pysyvämpi ja pitkäaikaisempi kuin mitä aiemmin on luultu. Vaikka vanhempien vaikutus poissuljettaisiin (koulutus, asema, omistusasuminen), on isovanhempien asemalla erittäin voimakas vaikutus jälkipolvien menestysennusteeseen.

Niistä miehistä, joiden isä ja isoisä olivat toimineet asiantuntija- tai johtotehtävissä, jopa 80 prosenttia oli hyvissä asemissa itse. Naisilla hyväosaisuuden periytyvyys oli heikompaa.

Myös Suomessa hyväosaisuus on osin periytyvää: https://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2012-09-11_001.html

THL:n mukaan toimeentulotuen asiakkuus periytyy, etenkin vanhemmilta pojille. Toisaalta pienten tuloerojen maissa, kuten Suomessa, vanhempien aseman periytyvyys on vähäisempää kuin suurten tuloerojen maissa, kuten Yhdysvalloissa: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/uutiskirjeet/thln_uutiskirje/2_2010_6

Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola kysyy miksi sosiaalisen aseman periytyminen on kiinnostavaa? Osin tirkistelynälän takia, toisaalta asia kiinnostaa mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta.

”Lapsen aseman aikuisuudessa pitää määrätä omat kyvyt ja motivaatio pikemminkin kuin perhe, johon syntyy.”

Erolan mukaan koulutuksen saaminen mahdollisimman tasa-arvoiseksi parantaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Perhetausta vaikuttaa koulutusvalintoihin ja koulutus selittää noin puolet siitä, mihin asemaan päätyy.

Suomessa hyväosaisuuden periytyvyys on voimakkaampaa kuin huono-osaisuuden periytyvyys.

Nykyään suurin asemiin pääsemis -ongelmamme voi johtua syntymävuoden mukaan määräytyvän syntymäkohortin perusteella. Laman aikana työmarkkinoille tulleiden luokka-asema periytyi vahvemmin kuin muina aikoina. Vaikeina aikoina vanhempien suhteista on hyötyä.

Joka tapauksessa hyviin asemiin kannattaa pyrkiä vauhdikkaasti. Uraliikkuvuus on suurinta ennen keski-ikää. ”Nelikymppisenä peli on menetetty!”, sanoo Erola.

Erolan mukaan luokkarakenne on muuttunut meillä hitaasti, toisin kuin luullaan. Tulevaisuudessa sosiaalinen liikkuvuus näyttää professorin mielestä vielä aiempaa nihkeämmältä.

http://www.youtube.com/watch?v=eiS5RzJamu4

Durham University News: Climbing the social ladder is strongly influenced by your granparents´class. 1.7.2013.


Ovulaatio parisuhteessa on miehen seksikkyystesti  7

Kaikki tietävät, että naiset ovat yleensä halukkaimmillaan silloin kun ovat hedelmällisimmillään, eli ovulaation aikana.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että naiset ovat kuukautiskierron puolivälissä kaikista kiinnostuneimpia maskuliinisista, seksikkäistä miehistä. Loppukuukauden aikana useimmat naiset priorisoivat kivoja, kilttejä ja fiksuja miehiä.

Tutkijat kiinnostuivat pitkässä parisuhteessa olevien naisten tuntemuksista. Suurin osa naisista ei vaihtele kumppania kuukautiskierron mukaan, vaan useimmat pysyvät saman miehen kanssa hormonimyllerryksen tasosta toiseen.

Mitä tapahtuu vakisuhteessa kierron eri vaiheissa?

Kalifornian yliopiston psykologien tutkimuksessa selvisi (http://goo.gl/2fvb6A),
että naiset, jotka pitävät miehiään vähemmän seksuaalisesti haluttavina, olivat kaikista tyytymättömimpiä kumppaniinsa juuri parhaan hedelmällisyyden aikana. Epäseksikkäiksi koetut miehet tuntuivat vähemmän läheisiltä ja naiset suhtautuivat paljon kriittisemmin heidän vikoihinsa kuin muina aikoina kuukaudesta.

Seksikkäiden ja vetovoimaisten miesten vaimot taas tunsivat ovulaation aikana olevansa erityisen läheisiä miehensä kanssa. He kokivat silloin myös voimistuvaa parisuhdetyytyväisyyttä.

Tutkitut naiset eivät aikoneet ryhtyä mihinkään toimiin hormonien heilahtelun takia. Hedelmällisyysaikana tyytymättömät vaimot eivät suunnitelleet muita naisia useammin eroa.

Tutkijoiden mukaan naiset ovat alunperin valinneet puolisonsa tietyn seksikkyys- ja isyys -kombinaation mukaan, joten ajoittainen halun ja kiintymyksen vaihtelu ei tule heille yllätyksenä. Seksikkyyttä korostavat naiset hyötyvät hedelmällisinä päivinä ja muut ehkä kaikkina muina päivinä.

Naiset, kuulostaako tutulta? Oletteko huomanneet mitään tämän suuntaista?

Tutkijat kirjoittavat, että yleensä naiset tietävät, että muutamana päivänä kuukaudesta fiilikset voivat vaihdella paljonkin, mutta kaikki eivät ehkä tiedosta, miten voimakkaasti biologiaan pohjautuvasta asiasta on kysymys.

Miehet eivät todellakaan ole ainoita lisääntymisvietin viemiä ihmisen edustajia.

Scientific American: Women´s Fertility and Mood Fluctuate in Tandem. 18.9.2013.


Puoliso koulukuvan perusteella  3

Tutkijoiden mukaan hymyn leveys koulukuvassa ennustaa selvästi henkilön todennäköisyyttä erota myöhemmin elämässä. Ts. leveästi hymyilevät ihmiset pysyvät paremmin naimisissa.

Yhdysvalloissa tämän ns. vuosikirjatutkimuksen julkistus aiheutti aikanaan kohua. Tulokset on vahvistettu jatkotutkimuksissa.

Tutkijat olivat aluksi varsin varovaisia tulosten tulkinnassa. Voisiko näin yksinkertainen menetelmä oikeasti ennustaa henkilön tulevaisuuden ehkä tärkeintä ihmissuhdetta?

Kyllä voi. Ilmeisesti kuvissa hymyily kuvastaa laajemmin henkilön emotionaalista tilaa ja psyyken tasapainoa.

Iloiset, miellyttävät ja enimmäkseen hyväntuuliset ihmiset ovat suositumpia kuin yrmeät. Hyväntuuliset tulkitsevat elämän pienet ja isotkin vastoinkäymiset positiivisemmin kuin negatiiviset henkilöt.

Avioliittotutkimuksissa mukavan kannustavan ilmapiirin on huomattu ennustavan suhteen onnistumista. Jatkuva negatiivisuus ja jurputtaminen taas ennustavat suhteen loppumista.

Ilmeisesti lapsuuden (kuvissakin näkyvä) negatiivisuus ja neuroottisuus ennakoivat myöhempää persoonallisuuden kehitystä.

Vuosikirjapaljastuksen jatkotutkimuksissa haluttiin tarkastella useita erilaisia valokuvia koehenkilöistä eri tilanteissa, jottei ihmistä tuomittaisi yhden kuvan perusteella. Usean kuvan taktiikalla saadut tulokset tukevat alkuperäistä havaintoa: hymyilijät pariutuvat pysyvämmin.

Nähtävästi muihin myötämielisesti suhtautuvat eivät juuri anna satunnaisen huonon päivän näkyä valokuvissakaan. Sosiaalinen ihminen saa huononanakin päivänä hymyn huulilleen muiden seurassa.

Tutkijat eivät halua yleistää tuloksia muihin kulttuureihin. Amerikkalaisuudessa hymyily on erittäin tärkeää.

(Silti, kun kaivan vanhat koulukuvat esiin, huomaan helposti miten ne livenäkin kivat ja iloiset näyttävät kuvissa joko rauhallisen hyväntuulisilta tai nauruun revenneiltä. Huonotuulisuus ja ahdistuneisuus näkyvät myös valokuvissa.)

Häitä suunnittelevat istuvat usein tulevan anopin sohvalla ja katsovat rakkaansa lapsuuden- ja nuoruudenkuvia. Jos puolisokokelas on usein huonotuulinen ja jo koulukuvissa mököttää, kannattaisiko yhteiselämä laittaa vielä harkintaan?

Matthew J. Hertenstein, Carrie A. Hansel, Alissa M. Butts, Sarah N. Hile: Smile intensity in photographs predicts divorce later in life. Springer Science+Business Media, LLC 2009.


Mies varoittaa miehistä 2  7

Johtamisen ja organisaatiopsykologian professori Ronald E. Riggio kirjoittaa Psychology Todayssä, miten miehet tiedostamattomasti tai jopa tahallaan käyttäytyvät naisia kohtaan dominoivasti ja alistavasti.

Miesten nonverbaali viestintä, kehonkieli, ilmentää valtaa ja voimaa. Miehet ottavat enemmän tilaa kuin naiset mm. elehtimällä isommin ja voimallisemmin.

Miehet vaativat naisia isomman reviirin ja jännittyvät nopeammin toisen henkilön loukatessa heidän aluettaan.

Miehet ylittävät toisen reviirin naisia useammin. Erityisen herkästi miehet tunkeutuvat naisen reviirille.

Riggion mukaan tutkimukset osoittavat miesten tunkeutuvan toisen henkilökohtaiseen tilaan mm. koskemalla toista (ilman lupaa) naisia useammin. Aloitteellisuus tulkitaan vallan osoitukseksi, sillä niin ihmis- kuin eläinkunnassakin dominoivan (useimmiten uros-) yksilön on huomattu toimivan aloitteellisesti alistettuihin nähden.

Miesten tapa istua vie enemmän tilaa kuin naisten. Naiset usein pienentävät itseään ja istuvat jalat tiukasti kiinni toisissaan. Naisten elekieli on yleensä suppeaa ja rajoitettua. Naisten olemus säteilee miehiä useammin alamaisuutta.

Naisten pukeutuminen rajoittaa sukupuolen toimintaa. Naisten vaatteet ovat samaan aikaan paljastavia ja rajoittavia. Kapeat minihameet, korkeat korot ja pussukoiden kanniskelu hankaloittavat liikehtimistä ja tekevät naisista avuttomia ja hitaita.

Miehet pukeutuvat mukavampiin, toiminnan mahdollistaviin vaatteisiin. Miesten tapa tunkea tavaransa taskuihin jättää heidän molemmat kätensä vapaiksi toimintaan. Pikkulaukkuja kanniskelevia miehiä pidetäänkin yleisesti naismaisina.

Riggion mukaan miehillä on tutkitusti taipumus ohjata nainen dominoivan kätensä puolelle rinnakkain kävellessä.

Oletteko sattuneet tarkkailemaan paikasta toiseen siirtyviä ihmisryhmiä? Monet miehet haluavat koskettamalla ohjata jopa itselleen tuntemattomia naisia tilasta toiseen. Miehet koskevat usein olkapäähän tai laittavat dominoivan kätensä naisen selkää vasten ikään kuin ohjaten ja suojaten naista etenemisessä.

Osa naisista reagoi tuollaisissa tilanteissa varsin palkitsevasti: alistuen, keimaillen ja hymyillen. Naisen myötäilevä käytös kannustaa miestä jatkossakin luotsaamaan naisia siirtymätilanteissa.

(Suomalaiset naiset ovat ilmeisesti hyvin hanakoita avaamaan ovia ja kantamaan omia kantamuksiaan. Ehkä suomalaismiesten melko vähäinen avuliaisuus johtuu pitkälti naisten halusta selvitä kaikissa tilanteissa mahdollisimman itsenäisesti.)

Miesten koskettelu on yksisuuntaista toimintaa.

Naiset yleensä rajoittavat vieraiden miesten koskemista julkisella paikalla. Riggion mukaan naisten kosketukset tulkitaan lähes aina (väärin) seksuaalisiksi ehdotuksiksi.

Toisen tuijottaminen on tyypillistä dominoivaa käytöstä ja katseen alas laskeminen taas alistuvaa elekieltä. Naisilla on taipumus katsoa miehiä silloin kun nämä eivät sitä huomaa, ja naiset laskevat yleensä nopeasti katseensa alas tai poispäin, jos mies kääntyy katsomaan heitä kohti.

Kaikki naiset eivät niinkään halua viestiä alamaisuutta, mutta naisen katse usein väärintulkitaan seksuaaliseksi ehdotukseksi.

Professori Riggio haluaa avata ihmisten silmät. Esimerkiksi työelämässä nainen ei etene, jos hän käyttäytyy alistuvasti. Vakuuttava ihminen käyttäytyy itsevarmasti ja jämäkästi. Tilan haltuun ottava henkilö on uskottavampi myös asiakysymyksissä.

Jos ihminen söpöilee, pyytelee anteeksi ja sopertelee, miten ihmeessä hän voisi hallita isoja kokonaisuuksia ja ihmisryhmiä, kun oman itsen hallinta vaikuttaa olevan sortumispisteessä?

Kehonkielellä voidaan myös yrittää ohjata toista ja ottaa kaikenlaisissa tilanteissa määräävä rooli. Riggion mukaan miehillä on tähän erityinen taipumus.

Epävarma ihminen herättää miehessä entistä voimakkaamman tarpeen dominoida ja alistaa tai vaihtoehtoisesti suojella ja turvata, joten varsinkin aremmilta naisilta vaaditaan tietoisia ponnisteluita jämäkämmän vaikutelman luomiseksi.

The Nonverbal Power Cues of Men and Women. Psychology Today 30.11.2012.


Mies varoittaa miehistä  10

Eräs nainen kertoi minulle, miten hänen miehensä ei voi osallistua kaikille työ- ja palkitsemismatkoille, koska ei halua osallistua miesten normitoimintaan: dokaamiseen, huorissa käyntiin, nuorten hyväksikäyttöön ja yleiseen sikailuun.

Kyseinen johtajamies sanoo usein vaimolleen: ”Miehet ovat sikoja. Naiset eivät tiedäkään, miten sikoja olemme”.

Olen hieman hämmentynyt. Onko asia juuri noin?

Monessa pienessä piirissä noudatetaan omituisia sääntöjä tai tapoja. Koodin voi murtaa vain olemalla avoin muunlaisille ihmisille ja toimintatavoille.

Jos miehet tai naiset ovat kehitelleet keskenään outoja tapoja, voi jo pelkästään toisen sukupuolen ilmaantuminen samaan kerhoon muuttaa systeemiä.

Media rakastaa sikailujuhlia, mutta pääsee harvoin yksityistilaisuuksiin seuraamaan touhua. Paitsi ehkä tavallisten julkisuudenkipeiden ihmisten bileisiin. Yläluokan bakkanaalit ovat suljettuja ja salaisia.

Kirjoitin aiemmin menestyneiden ihmisten taipumuksesta sikailuun. Myös naiset ryhtyvät tavallista useammin esimerkiksi kumppaninsa pettäjiksi, jos saavat rahaa ja valtaa.

Mielenkiintoista, miten jotkut miehet näyttävät pitävän naisia puhtaampana ja viattomampana sukupuolena. Naiset ovat tällaisten miesten mielestä usein myös hieman naiiveja.

Monenko isä on varoittanut tytärtään miehistä?

Yhtenään saa kuulla, miten naiset ovat ihmisenä miehiä parempia. Jos annat koulutuksen tai rahaa naiselle, hyötyy siitä koko perhe ja koko yhteisö. Jos annat rahaa miehelle, ostaa hän aseita, viinaa ja huumeita. Tuttua?

Mitä jos kyse ei ole sukupuolten välisistä valtavista synnynnäisistä eroista? Miehet ovat vain tähän mennessä keskimääräistä useammin päässeet asemaan, jossa he luulevat voivansa käyttäytyä, miten haluvat.

Ja vain murto-osa miehistä. Enemmistön toimintaa ei juuri seurata. Arjen puurtajat jatkavat nöyrinä elämäänsä.

Oikeuspsykiatri Hannu Lauerma kirjoitti Turun Sanomissa suomalaisten miesten virheellisestä väkivaltaleimasta. Lauerman mukaan eurooppalaista tasoa hurjempaa väkivaltarikollisuutta esiintyy vain Pohjois- ja Itä-Suomessa. Muualla Suomessa ollaan aika hissuksiin.

Samoin em. alfa-uroksen käsitys miesten sikamaisuudesta pohjautuu stereotypiaan, jonka pönkittämiseen osallistuu vain pieni osa miehistä.

Monet kaupunkiasiantuntijat ovat väittäneet, että sivistynyt enemmistö saa sikailijat ruotuun ottamalla kaupunkitilan haltuunsa. Lapsiperheiden pitäisi mennä ulos syömään viikonloppuiltaisin. Tätilaumojen tulisi käydä yökävelyllä Kaisaniemen puistossa.

Joskus sikailun lopettamiseen tarvitaan vain yksi rohkea ihminen. Lauma seuraa perässä.

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/544097/Suomalainen+mies+ei+ole+vakivaltainen

http://pss.sagepub.com/content/22/9/1191.abstract


Kosketelkaa toisianne  5

Suomalaisten omastakin mielestä kulttuurimme on aika kylmä ja negatiivinen, varsinkin talvikaudella.

Opiskeluaikana luin tenttikirjasta, että Suomessa on yksi maailman laajimmista reviireistä. Eli suomalainen haluaa toisen ihmisen oleskelevan mahdollisimman kaukana itsestään.

Jotkut tutkijat ovat kuvanneet suomalaisen ja esimerkiksi etelä-eurooppalaisen keskustelua hippaleikkinä, jossa etelän ihminen yhä uudestaan yrittää lähestyä puhekumppania ja suomalainen ahdistuneena perääntyy. (Puhumattakaan arabeista, jotka näyttävät huutavan toisilleen kasvot kiinni toisen kasvoissa.)

Monen ihmissuhdeasiantuntijan mielestä tulisimme onnellisemmiksi ja ystävällisemmiksi yksinkertaisella asialla: kosketuksella. Eli meidän pitäisi mennä ihmisten lähestymisessä vielä tiukkaakin reviiriä pidemmälle: iholle.

Psychology Today -julkaisussa Rick Chillot kirjoittaa kosketuksen voimasta. Toisin kuin monissa muissa ilmaisun muodoissa, koskettavilla ihmisillä on tutkimusten mukaan taipumus tulkita toisen tunteet oikein.

Esimerkiksi DePauw-yliopiston tutkimuksessa 2009 ihmiset pystyivät kosketuksen avulla selvittämään toisen vihan, pelon, inhon, rakkauden, kiitollisuuden, sympatian, onnen ja surun tunteet 78 prosentin tarkkuudella.

Tutkijoiden mukaan meillä on ikiaikainen intuitiivinen taito aistia toisen läheisyydessä hänen tunteensa ja halunsa. Ehkä opimme tämän jo kauan ennen puheen oppimista.

Kosketus myös tehostaa ihmisten välistä yhteistyötä kiinnittämällä ihmiset toisiinsa.

Kosketus parantaa tuloksia työ- ja urheiluyhteisöissä. Yhdessä tutkimuksessa alkukaudella toisiaan eniten koskemalla kannustaneet joukkueet menestyivät parhaiten loppukaudella.

Koskettaessa stressihormonitaso alenee ja oksitosiiniarvo nousee parantaen luottamusta ja kiintymystä ihmisten välillä.

Mikä hienointa, koskettaja ja kosketeltava ”hyötyvät” yhtä paljon kosketuksesta, oli kyse sitten hieronnasta tai halailusta.

Kosketuksella saa selville, miten toinen suhtautuu koskettamiseen.

Työelämässä tai vieraiden ihmisten kanssa ei varmaan kannata rynnätä lääppimään toista. Asiantuntijoiden mukaan varovaisinta lähestymistä on syytä noudattaa mitä korkeammassa asemassa on suhteessa toiseen. Näin esimerkiksi johtaja ei aloita alaisten koskettelua, vaan alainen tekee aloitteen.

Suomalaisten onnellisuuden kohentaminen olisi helpointa aloittaa parisuhteissa. Kumppanin koskettelu käy kätevästi kotona. Tyytyväisyys ja rauhallisuus leviäisivät kaikille elämänalueille.

Pitkäaikaisessa parisuhteessa ei aina kosketa niin paljon kuin vastarakastuneina.

Kosketus on yksi suhteen hyvinvointimittari. Kosketuksen määrä ei niinkään mittaa pitkän suhteen tilaa. Tärkeintä on vastaako toinen kosketukseen.

Onnellisissa parisuhteissa kumppani vastaa kosketukseen lämpimästi ja vastavuoroisesti, lähestyen pariaan. Huonossa suhteessa kosketus saa aikaan torjunnan.

The Power of Touch. Psychology Today. 11.3.2013.

Aiheen vierestä: http://www.psychologytoday.com/blog/stop-walking-eggshells/201004/touch-is-the-ultimate-communication


Rakkaus maksaa  9

Suomalaista työelämää, politiikkaa ja perhe-elämää ruoditaan harvoin tällaisena ideologisena kokonaisuutena kuin mitä ruotsalainen kirjailija, kirjallisuustutkija ja kulttuurikriitikko Nina Björk tekee.

Björk kyseenalaistaa koko länsimaisen maailman tavan syöttää koko ihmisyys kapitalismin alttarille. Elämämme muistuttaa Disney-elokuvaa, jossa uskotellaan, että kun tarpeeksi toivot ja yrität, voit muuttaa oman elämäsi ja löytää onnen.

Björk yrittää kirjassaan Lyckliga i alla sina dagar osoittaa, miten poliitikkoja ja mediaa myöten meille iskostetaan, ettei yhteiskuntaa voi enää muuttaa ja kaikella on hintalappu. Ainoa joka voi ja jonka täytyy muuttua on yksilö. Vasemmistokin on mennyt tähän mukaan. Äänestäjien odotetaan tekevän poliittisetkin valinnat vain oman lompakon mukaan. Paljonko kiinteistöveroni nousee, jos äänestän tätä puoluetta?

Tällaisen kalkyyli-ihmisen koko elämä joutuu hyötypuntariin.

Ihmisiä ei tarvitse aivopestä ulkoa päin mainonnalla ja markkinoinnilla, koska meidät kaikki sosiaalistetaan lapsuudesta asti kapitalistiseen kilpailuun muita vastaan. Markkina-arvosta on tullut sisäinen ääni ja jokainen on oman onnensa seppä.

Suomessa perheen kriisiä ja suurta avioerojen määrää on voivoteltu vuosikymmenet. Yhdeksi syyksi on esitetty naisten taloudellista itsenäisyyttä, mikä varmaan onkin ihan pätevä osatekijä. Kulttuurin muutos kohti tasa-arvoa ja individualismia on myös tuonut mahdollisuuden miettiä omia valintoja henkilökohtaisina ratkaisuina, eikä loukkauksena kirkkoa tai sukua kohtaan.

Mielenkiintoista Björkin kirjassa on hänen näkemyksensä perheen muutoksesta. Ruotsissa on julkaistu runsaasti naisten vapautusideologiaa julistavaa kirjallisuutta. Naistenlehdistä tuttua ”minä olen arvokas ja saan tehdä, mitä haluan” -ideologiaa myydään erilaisina self help -kirjasina, joissa eronneet naiset kertovat, miten ryhtyivät viimein ajattelemaan omaa parastaan ja kuinka se on ihan helvetin oikein. Ja parasta lapsille.

Onnellinen äiti on paras äiti lapselle. Kuulostaako tutulta? Siksi äidin täytyy saada hakeutua johtotehtäviin ja tehdä 15-tuntisia työpäiviä. Ja koska isätkin saavat. Äidin pitää myös hieman rentoutua ja ottaa pullollinen skumppaa ja suunnata viikonlopuksi tyttöjen kanssa kylpylään hoitoihin. Takaisin kotiin palaa tyytyväinen äiti, joka viettää laatuaikaa lastensa kanssa ja jaksaa taas olla perheen parissa puolisen tuntia.

Perheestä puhutaan projektina ja usein naiset kuvaavat olevansa projektijohtajia. Äitien vastuulla on oman palkkatyönsä lisäksi johtaa Oy Perhe Ab:tä ja pitää huolta kaikkien perheenjäsenten menojen aikataulutuksesta. Jos äiti ei laita ruokaa ja siivoa itse, hän ainakin johtaa ja delegoi perheen kaikkia toimintoja. Ruotsalaisten feministien huolena on, miksei naiselle taata samanlaisia vapauksia keskittyä uraan kuin miehille ja miksi projektijohtaja saa vähiten palkkaa.

Vaativaa työtä tekeville pareille onkin tarjolla kaikenlaista kotiapua. Siivoustyön ulkoistamisella on Björkin mukaan ihmisyyttä syövä aspekti. Jokaisen pitäisi siivota omat jälkensä, jotta hän ymmärtäisi elämän kokonaisuutta. (Kuulen puhinaa ja tirskuntaa, mutta ymmärrän vessanpesun arkeen ja ihmisyyden ytimeen ankkuroivan työn idean.)

Feministinä Björk myöntää, että äitien ja isien kesken tasa-arvoinen työelämä on ratkaisematon dilemma. Hän kuitenkin kyseenalaistaa vapautusrintaman naisten koko arvomaailman. Naiset ovat alkaneet ajatella perhettään kapitalismin silmälasien läpi. Mitä minä saan tästä? Miten minä kehityn täällä kotona? Kannattaako minun panostaa perheeseen?

Naisten monopolisoima ikiaikainen tehtävä: tuntea myötätuntoa ja huolehtia muista, on aina ollut aliarvostettu työ. Koulutetut naiset haluavat pois kotoa työelämään, jossa panokset saavat konkreettisen tuotoksen ja hyödyt voi kerätä itselleen. Naiset haluavat miesten maailmaan, mutta kuka hoitaa perheen?

Björkin mukaan rakastaminen, muista huolehtiminen ja kokonaisuuden (perheen) laittaminen oman edun edelle on ihmisen tärkein tehtävä. Muut naiset eivät välttämättä elä tämän ihanteen mukaan.

Perheen huolehtimis- ja rakastamistehtävätkin aletaan yhä useammin ulkoistaa. Päiväkodit ja palvelutalot ovat jo pitkään huolehtineet lapsista ja vanhuksista, mutta myös vapaa-ajan seurustelu perheenjäsenten kanssa vähenee, kun eri sukupolvet voi työntää erilaisten huolehtimis- ja viihdyttämispalvelujen piiriin.

Naisten tunnetaidoista on syytä maksaa työelämässä, kirjoittavat ruotsalaiset feministit. Työelämä onkin feminisoitunut, eli naisellisina pidetyt ominaisuudet, kuten ”tunneäly”, ovat saaneet paljon jalansijaa, kuten myös lempeämpi johtaminen yms. Björk lainaa Eva Illouzin kommenttia Lorealin uudesta rekrytointisysteemistä. Kauneusjätti päätti muuttaa rekrytointiperusteitaan ja painotti älyn sijaan tunteita. Uusien tunnetaitajien vuotuinen myynti oli keskimäärin 91 370 dollaria kovempi kuin vanhojen myyjien. Tunteilla tehdään rahaa, paljon rahaa.

”Aito hymy”, ”aito ystävyys” ja ”aito luotettavuus” ovatkin nykyajan markkinointijargonia. Björkin mukaan osasyy ihmisten pahoinvoinnista ja runsaasta psyyke- ja unilääkkeiden popsimisesta voidaan vierittää ihmisen perustavanlaatuisten syvien tunteiden manipuloinnin harteille. Jos meidän täytyy taata v-mäisen työpäivän lomassa aitoja hymyjä ventovieraille ja usein epämiellyttäville tyypeille, mitä meille jää jäljelle? Missä on ihmisen aito ydin? Eikö aitoja tunteita kuulu kokea rakkaimpien kanssa?

(Nykytyön psyykettä kuluttavasta puolesta on kirjoittanut myös työelämätutkija Anu Järvensivu. Jotkut suomalaiset tutkittavat kokevat tarvetta huumata aidot tunteensa pärjätäkseen työelämässä ja säilyäkseen hengissä.)

Yksityisyyskin on viety markkinoille. Myös Suomessa monilla ihmisillä on ystävinään vain työkavereita ja jotkut seurustelevat vain business-kumppaneidensa kanssa.

Kilpailuyhteiskunta on Björkin mukaan johtanut siihen, ettei koti edes voi olla turvasatama ja rentoutumispaikka, vaikka viikkosiivooja olisi hoitanut putsauksen. Naiset kilpailevat kodin sisustuksella, perheen ulkomuodolla ja onnellisen parisuhteen parametreilla, kuten kuinka monta herkkuaamiaista kannetaan sänkyyn, montako koneellista pyykkiä on saanut miehen pesemään tai millaista eksoottista seksiä on harrastettu viime aikoina.

Björkin mukaan kapitalismin logiikan mukaan naisen myötätunto ja välittäminen johtaa kotona pelkkiin tappioihin (nainen joutuu tekemään kaikki hommat, kuten huolehtimaan muiden tarpeista tai nukuttamaan lapset, koska ”isä ei osaa” tai viitsi), kun taas työelämässä naisen tunneälyä aletaan arvostaa yhä enemmän ja nainen pystyy paitsi rahastamaan, myös keräämään arvostusta ja ihailua menestyksestään. Toisin kuin kotona.

4-vuotias ei välitä äidin tittelistä tai hienoista opinnoista. Pikkulapsi kiintyy siihen, jonka kanssa viettää eniten aikaa. Itse asiassa lapsen maailmassa kotona vieraileva uraputki-aikuinen on sankari, vieraileva tähti ja ihailun kohde. Äidit haluavat olla ihailtuja sankareita, eivät arjen raatajia, joille kiittämättömyys ja huono eläke ovat ainoa palkka.

Björkin lainaamat Rebecka Edgren ja Tinni Ernsjöö Rappe kirjoittavat, että kotona palkatta raatava ja uhrautuva äiti, joka antaa miehen luoda uraa, on yhtä tyhmä sijoittaja kuin vuokramökin vimpan päälle remontoiva idiootti. Lasten takia ponnisteleva äiti ei edes saa koskaan kiitosta. Jos nainen lähtee puolen vuoden ajan töistä aikaisemmin hakeakseen lapsensa päiväkodista, eivät tarhan tädit huomaa mitään, mutta jos isä tulee muutaman kerran hakemaan lapsensa aikaisin hoidosta, hurraavat kaikki hänelle kuin ensimmäiselle kuussa kävijälle. Pyykkiä pesevä tai vaipan vaihtava mies on sankari, mutta samaa hommaa tekevä nainen ei koskaan.

Mikseivät ikiaikaiset tunteet ja uusi parisuhde- ja työelämä kohtaa? William Ogburn keksi käsitteen kulttuurinen jetlag. Naisten koulutus- ja työmenestyksen nopeus on niin valtavaa, etteivät tunteet pysy perässä. Vaikka pohjoismainen nainen käy usein kokopäivätöissä, odotetaan hänen edelleen hoitavan perinteiset lasten- ja kodinhoidolliset työt. Naisen tulisi edelleen olla kodin lämmin hengetär, joka tukee lapsia ja miestään kaikessa, oman aikansa uhraten.

Moderneilla naisilla on ollut kova tarve muuttaa vanhanaikaisia tunnemalleja. Yksi näkyvä alue on avioliitto. Sen sijaan, että avioeroa pidettäisiin epäonnistumisena ja tragediana, ovat nykyfeministit markkinoineet uudenlaista suhtautumistapaa. (Jos avioero on epäonnistumisen merkki, miten voisimme sietää sitä tänä kilpailun ja pakkopärjäämisen aikana? Silloinhan puolet ihmisistä epäonnistuisi elämänsä tärkeimmässä tehtävässä!)

Oletko eronnut? Onnittelut! Nyt alkaa uusi elämä. Minä Itse olen elämäni keskus ja Päähenkilö. Minun Tarpeeni tulevat ensin. Ajattele Itseäsi.

Ja mitä tekee Hyvä Äiti? Näyttää tyttärilleen esimerkkiä. Hyvä äiti ei uhraudu kotiin, vaan kouluttautuu, tekee uraa ja etsii itselleen onnellisen parisuhteen.

Björk on idealisti ja kapitalismi-kriitikko. Hän haluaa naisten menestyvän työelämässä, mutta ei perheen kustannuksella. Björkin tarjoama ratkaisu löytyy miehistä.

Ruotsalaisen kyselyn mukaan miehet eivät juuri kaipaa lisää aikaa lastensa kanssa, kuten äidit tyypillisesti kaipaavat. Björk jakaisi kuitenkin lastenhoidon kumppanien kesken. Näin molempien töiden arvostus kasvaisi ja perheet voisivat paremmin, Björk vakuuttaa.

Miltä kuulostaa?

Nina Björk: Lyckliga i alla sina dagar. Om pengars och människors värde. Wahlström & Widstrand. 2012.