Sinua syytetään kaikesta, mihin ihmiskunta on sortunut viimeisen tuhannen vuoden aikana, etenkin sadan viimeisen vuoden aikana.
Muutama lajitoverisi onkin tehnyt tyhmyyksiä ja kauheuksia, mutta entä kiltti ja reipas enemmistö? Mistä sitä syytetään? Miltä tuntuu herätä joka ikiseen päivään tietäen, että on syypää kaikkiin maailman ongelmiin? Kaikki yli 12-vuotiaat pojat törmäävät samaan.
Jokaisessa vähänkään isommassa poikain ryhmässä on yleensä yhdestä muutamaan sikailevaa häirikköä, joiden perusteella kaikki miehet leimataan.
Pojat, hiljaa siellä!
Miksi valkoinen heteromies on niin hyvä syntipukki? Miksi hän kantaa kaikki menneet vääryydet?
Mihin on kadonnut miehisyyden arvostus?
”Perustyötä tekevän perusmiehen mitättömyys tulee monessa esille”, sanoo yksi valkoinen heteromies minulle perjantai-iltana oluttuopposensa yli. Perusmies juo kaksi olutta ja lähtee kotiin, jotta ehtii viikonloppuna auttamaan muita (taas).
Hän vakuuttaa minulle, että tavallinen mies ei jaksa puolustautua, koska kokee, että esimerkiksi naisia on oikeastikin sorrettu kauan ja vastareaktio on normaalia merenkäyntiä. Entä jos jonkun koko elämä osuu lokakaudelle?
”Antaa tulla vaan. Tavallinen mies kestää aika paljon paskaa.”
Tavalliset miehet ovat arjessa hiljaa. Lähinnä vain marginaaliryhmät mekastavat, ja monet kokevat heidän esiintymisensä kiusallisena.
Mies, älä vaikene enää. Nosta käsi pystyyn ja ilmoita, ettei sinulla ole mitään tekemistä idioottien, sikojen, tappajien, varkaiden ja raiskaajien kanssa. Ota kunnon irtiotto.
Jos et kaipaa maineesi puhdistusta itsesi vuoksi, ajattele nuoria poikia, joille on saatava hyvä malli. Muuten he luulevat, että törkeät jätkät tai luuserit ovat ainoa määränpää elämässä.
Enemmistö pojista ja miehistä on kilttejä kunnon miehiä. He eivät häiriköi koulussa tai nakkikioskilla, tekevät usein raskaan työnsä, ja elävät ihmisiksi. He eivät aiheuta hämminkiä, vaan estävät sitä.
He eivät yleensä pidä meteliä muiden arkea helpottavasta toiminnastaan.
Kiitos, kun vaihdoit autooni kesärenkaat, kun et halunnut minun likaavan vaatteitani.
Kiitos, kun rakensit tämän talon ja kaupungin ja tiet, joita kuljemme. Kiitos, kun toimitat ruokaa lähikauppaani, niin että saan syödäkseni ja jaksan taas imuroida ja pestä pyykkiä ja kirjoittaa ärsyttäviä blogejani.
Kiitos, kun kiipesit pystyttämään uuden kännykkämaston, niin että voin pulista muiden naisten kanssa puhelimessa. Kiitos, kun tyhjennät jäteastiani ja toimitat kotiini vettä, lämpöä, sähköä ja ties mitä signaaleita. Kiitos että asennat tarvitsemani laitteet odottamatta kiitosta tai minkäänlaista ylimääräistä huomiota ja kehua.
Helsingin Sanomat on tuonut esiin arjen sankarimiehiä, jotka saattavat ihmisiä kunnialla kuolemaan, tai lainaavat siemenrahaa uusille yrityksille, tai keksivät uusia asioita ihmiskunnan iloksi. Media ei pelkästään syytä, vaan myös ihailee sankarimiehiä, myös ihan tavallisia arjen toimijoita.
Nyt on myös naisten vuoro avata suunsa, jos valkoista heteromiestä turhaan haukutaan. Hiljaisuus on myöntymisen merkki. Avaa suusi, jos kohtaat rasismia. Myös sitä luomakunnan kruununa pidettyä kohtaan. Hän voi nykymaailmassa tuntea itsensä ennemmin tunkioksi kuin kuninkaaksi.