Suhteet & seksi

Yksiavioisen isommat aivot  19

Psykologi ja evoluutiotutkija Robin Dunbarin tutkimuksissa on selvinnyt, että yksiavioisessa pitkässä suhteessa olevilla on isommat aivot kuin muilla.

”Olisi voinut uskoa, että monien partnereiden kanssa toimiminen ja pärjääminen olisi erityisen vaativaa. Osoittautui päinvastoin, että vaativampaa on pysyä pitkään yhden ja saman puolison kanssa”, kirjoittaa sosiologian professori Anna Rotkirch kirjassaan Yhdessä.

Yksiavioinen liitto onkin älyllisesti erityisen haastava. Ilmeisesti pitkän liiton mukanaan tuomat vaiheet ja lukuisat ongelmat ja muut eteen tulevat asiat pakottavat ihmiset keksimään uusia ratkaisuja, mikä taas kehittää älyä. Pysyvässä suhteessa myös tunne-elämä kehittyy tavallista paremmin.

Ihmiskunnan perusihanne ympäri maapallon on yksiavioisuus, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Moniavioisia kulttuureja ei pidetä kovin kehittyneinä.

Yksiavioisuuteen siirtymisen jälkeen ihmiset ovat yleensä pysyneet systeemissä. Mistäköhän se mahtaa johtua?

Myös muut monogamiaan siirtyneet lajit pysyvät yksiavioisuudessa, väittää Dunbar. Yksikään laji ei ole vaihtanut takaisin moniavioisuuteen.

Jälkeläisille omien vanhempien jatkuva tuki on tutkitusti paras hoivan ja menestyksen tae, mutta mitä etuja yksiavioisuus tuo puolisoille?


Terassikauden avajaiset talvisäässä

Cityn Suuren Ravintolaäänestyksen Parhaan bailupaikan & Parhaan palvelun kategorian voittanut Rymy-Eetu osasi sulattaa jään terassikauden avajaisissa tiistaina.

Aamupäivällä mittari kettuili seitsemässä asteessa ja välillä satoi jotain rännän näköistä puuskissa. Illemmalla ei ollut läheskään yhtä kylmä kuin aamupäivällä. Reilu kymmenen asteen lämpötilassa ei tule mitään ex tempore -terassi-ideoita, mutta Suomen parhaan Helsinki-oppaan Paula Lehtonen-Mauffretin avecina on aina hauskaa.

Ystävällinen ovimies hyväksyi tällä kerralla jopa kaksi avecia, ja pääsimme nauttimaan mahtavista tapaksista: chorizoa, ilmakuivattua kinkkua, melonia, valkosipulimarinoituja oliiveja, chiapataa, melonia, juustoa ym. Trubaduuri sytytti biletystunnelmaa.

Pisarana herkkujen päällä oli tarjolla Laurent Perrieriä ja tuhtia kahvia. Tarjoilu jatkui jopa kutsuvierasajan jälkeen. Mihin sitä olisi ihminen lähtenyt, kun päällä oli untuvatakki ja lasiin kaadettiin koko ajan lisää shampanjaa?


Tyttöjä sorretaan jumppatunnilla  9

Tuomari väittää blogissaan, ettei naisten huonoista heittotaidoista voi puhua ääneen.

Höpöhöpö. Siis kyllä, yleensä tytöt ja naiset heittävät huonosti, mutta ei sen sanomista tarvitse varoa mitenkään.

Olen monta kertaa ihmetellyt ääneen, mikseivät naiset osaa heittää kunnolla, minä mukaan lukien.

Useimmat pienet pojat aloittavat heittelyn jopa jo ennen kuin oppivat kävelemään. He saattavat treenata sitä monta tuntia päivässä. Miksi?

Onko se jokin geneettinen taipumus, kuten jäänne jostain villieläinten metsästyksestä, vai onko tämä hauska seikka vain kulttuurinen tapa? Vaikea on sitäkään uskoa. Toki paljon heittelevää tyttöä varmasti torutaan poikia enemmän. Heittely jotenkin kuuluu poikana olemiseen.

Heittelin jonkin verran kiviä veljeni ja muiden poikien kanssa pienenä. Saan edelleen muutaman leivän veden pintaan, mutten ole koskaan saanut kiveä lentämään kerrostalon katolle. Jotenkin en saanut kipinää jatkaa harjoittelua.

Olin kerran valvomassa erään koulun urheilupäivää. Moni poika heitti hienosti keihästä ensimmäistä kertaa elämässään. Vain yksi tyttö ylsi samaan. Sattumaako?

Yksi syy tyttöjen joihinkin huonompiin urheilutaitoihin on koulujen erilliset liikuntatunnit. Vaikka aineopettajat valmistuvat kaikki Jyväskylän liikuntatieteellisestä, näyttää siltä, että he ovat käyneet siellä miesten ja naisten linjat.

Pojille opetetaan paljon useammin liikunnan perustaitoja ja niiden tekniikoita perusteellisesti. Minulle ei ole koko (12v) kouluaikana kertaakaan näytetty, miten heitetään oikein. Yksi mies on nyt aikuisena näyttänyt minulle heittotekniikan juurta jaksain, mutta unohdan ohjeet aina heittäessäni. Heitän jopa tikkaa todella hullunkurisesti, vaikka välillä ihan hyvin tuloksin. Olin liikunnassa kuitenkin kiitettävä oppilas, mikä varmaan hämmästyttää niitä miehiä, joiden kanssa olen pelannut sählyä.

Vastaavasti monet pojat jäävät varmaan paitsi sellaisista liikuntataidoista, joita pidetään naisellisina. Kun laittaa ryhmän miehiä ensimmäistä kertaa aerobicciin, saa nauraa silmät vedessä. Miesten kuntokaan ei tahdo kestää koko tuntia. Silti heidän koordinaationsa voi olla hyvä jalkapallokentällä tai pallonheitossa.

Tytöt ja pojat pitäisi laittaa yhteiseen jumppakouluun 1-vuotiaana ja vetää sama monipuolinen treeniohjelma läpi kaikille. Viidentoista vuoden jälkeen voitaisiin alkaa arvioida tuloksia ja sukupuolen vaikutuksia niihin. Tietenkään tällaista koetta ei tehdä, eikä varsinkaan eristetä lapsia muusta yhteiskunnasta, joka aina ympärillä ohjeistaa, miten tulee toimia tyttönä ja poikana.

Muutamassa koulussa on testattu liikunnan yhteistunteja hyvin tuloksin. Ehkä kaikki koulut siirtyvät yhteisopetukseen tulevaisuudessa?

Noin 12-vuotiaiksi saakka lapset ovat yhtä nopeita ja taitavia liikunnassa. Murrosiästä alkaen testosteroni alkaa vahvistaa poikia voimakkaasti. Miehillä on voima puolellaan. Naisilla sulokkuus?



Paras kasvatusneuvo ikinä  4

http://goodmenproject.com/families/tmb-latest-parenting-trend-ctfd-method/

Olen haastatellut aika montaa parisuhdeasiantuntijaa ja -neuvojaa, psykologia, psykiatria, lastenhoitajaa, lastentarhanopettajaa ja opettajaa. Olen seurannut lasten kasvatusta läheltä ja kaukaa. Olen lukenut erilaisia oppaita ja teorioita lukuisan määrän.

Kaikilla asiantuntijoilla on yksi yhdistävä tekijä: jokainen varoittaa liian suurista, suorastaan päättömistä odotuksista.

Kun parisuhteet eivät pysy kasassa, syytetään liian vähäisestä ponnistelusta. Kun lapsi ei pärjää koulussa, valitetaan huonosta yrittämisestä.

Jokaisen parisuhteen ja jokaisen lapsen pitäisi olla maailman paras. Tietysti omat pikku kultamussukat ovatkin maailman parhaita - omilleen. Erityisiä, aivan ihania, huippuja. Mutta pitääkö heiltä oikeasti vaatia maailman parhainta ulkonäköä, suoritusta ja menestystä?

Ei todellakaan.

Suuret ikäluokat kasvatettiin suurin piirtein ilman hellyyttä, koska halaus ja sylissä pito turmelivat lapsen, sen aikaisen kasvatuskäsityksen mukaan. Vielä 70-luvulla vauvaa piti huudattaa nälässä ja yöllä yksinäisyydessä, ettei sitä olisi hemmoteltu piloille.

Yhtään en kaipaa sellaista nykyaikaan.

On hyvä, että ihmisen kasvusta ja kehityksestä tiedetään tärkeitä asioita, kuten ettei lasta kannata hakata jne.

Silti nykyvanhemmuus on mennyt monin tavoin toiseen äärimmäisyyteen. Perheet, lähinnä kai äidit, kilpailevat aivan mahdottomilla tavoitteilla "hyvyydestä". Ja kertakäyttövaipan käyttäminen on rikos.

Ehkä pieni herääminen todellisuuteen olisi paikallaan.

Siksi CTFD-metodi on suositeltava. Se ei vain naurata, vaan siinä on ihan syvällinen sanomakin. Eikä yksikään psykologi voi väittää, etteikö vanhemman rauhallisuus ja levollisuus olisi hyvä asia.


Syrjiikö koulu poikia?  79

Tasa-arvoa miehillekin 2

Osa 2. Koulutus

Suomalaispojat menestyvät koulussa suomalaistyttöihin verrattuna heikosti. Kansainvälisten vertailujen, kuten PISA:n mukaan Suomessa sukupuolten välinen ero on erityisen suuri.

Uusimmassa PISA:ssa pojat ovat jääneet tytöistä jälkeen jopa matematiikassa, joka on aiemmin ollut suomalaispoikien vahvaa aluetta.

Jos emme oleta suomalaisten poikien muuttuneen yhtäkkiä todella tyhmiksi (olisi mielenkiintoista, jos jossain kansassa onnistuttaisiin jalostamaan ihmisiä, joilla toinen sukupuoli olisi erityisen älykäs ja toinen hyvin epä-älykäs), joudumme kysymään mikä ympäristötekijöissä aiheuttaa tällaisen epätoivotun tuloksen poikien osaamisessa?

Koulussa pärjääminen tai epäonnistuminen ei monen mielestä kerro ihmisestä varmuudella mitään. Tosiasiassa opintomenestys koulussa korreloi myöhemmän opiskelumenestyksen kanssa, ja monen harmiksi myös aikuisena mitatun älykkyyden kanssa.

Oli koulusta mitä mieltä tahansa, Suomen koululaitosta pidetään yhtenä maailman parhaista, ja koulussa opetettavien asioiden, kuten äidinkielen ja matematiikan, tärkeyttä ei kai kukaan tosissaan kyseenalaista.

Poikien huono osaaminen ja kehno menestys testeissä johtunee useista tekijöistä. Väitän että koko kulttuurimme on jo pitkään sallinut poikien lööbailun, samaan aikaan kun työiltä vaaditaan enemmän vähän kaikessa.

Tyttöjen pitää osata käyttäytyä, istua hiljaa, tehdä hommia, auttaa opea/ äitiä/ harrasteryhmän vetäjää jne. Jotkut feministit ovat hermostuneet päiväkoteihin sisäänrakennetusta tyttöjen pikku avustajan tehtävästä (suomalaispäiväkodeissa tehtiin tutkimus, jossa videoitiin päiväkotien toimintaa ja havaittiin, että tytöt laitetaan hommiin ja pojat ovat palveltavina). Asian voi myös kääntää toisin päin: tytöt oppivat tärkeitä taitoja ja oppivat ottamaan vastuuta, kun pojat saavat viestin, että ei tarvitse osata mitään, senkus katsot, kun osaaja tekee.

Opetetaan siis avuttomuutta.

Kun puhutaan sukupuoleen kasvattamisesta, moni älähtää. Harva äiti tai isä, tai lastentarhanopettaja tai luokanopettaja, myöntää kasvattavansa tyttöjä ja poikia aivan eri tavalla. Varsinkin jos aletaan puhua reiluudesta tai oikeudenmukaisuudesta, ei juuri kukaan myönnä olevansa puolueellinen.

Vain täysin aistiton voi väittää, että lapset olisivat samalla viivalla.

Ennen satsattiin vain poikiin. Nyt tytöt saavat ottaa menestyjän roolin.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tehnyt elämäntyönsä temperamenttitutkijana ja lasten kotihoidon puolestapuhujana. Ohessa hän on kritisoinut sukupuoleen liittyviä oletuksia ja tietynlaista tyttöjen suosimista peruskoulussa.

Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut opettajien niputtavan pojat yhdeksi laumaksi, jolle huudellaan ”Olkaa kunnolla siellä, pojat!” -tyyppisiä moitteita. Tytöille annetaan kuulemma henkilökohtaista palautetta, jossa yksilöidään puutteellinen osaamisalue, kuten ”Opettele aikamuodot paremmin”.

Jokainen minkään ikäistä ihmistä ohjeistanut ymmärtää eron kehotusten välillä.

Suomalaisesta peruskoulusta tiedetään yllättävän vähän. PISA-huuman jälkimainingeissa unohtuu helposti, ettei arkitodellisuutta ole riittävästi tutkittu Suomessa. Luokissa on tehty enimmäkseen pieniä laadullisia kyselyitä kasvatustieteen gradujen pohjaksi.

Opettajien mielestä pojat pitävät luokassa jöötä. Vuosien ajan pk-seudun kouluissa sijaistaneena voin periaatteessa yhtyä väitteeseen. Normitilanne luokassa on se, että muutama häirikköpoika vie pahimmillaan opettajan huomiosta 90 prosenttia. Loppuaika edetään sen toiseksi hitaimman mukaan. Fiksut oppilaat puurtavat itsekseen, jos jaksavat. Koulun vaatimustaso on senkaltainen, että päivän työt saa keskittyen tehdyksi noin puolessa tunnissa.

Luokassa kärsivät eniten hiljaiset, kiltit pojat. He eivät käyttäydy vallitsevan stereotypian mukaan. Pojan pitää olla dominoiva. Samaan aikaan poikia syyllistetaan ryhmänä kaikesta mitä muutama tyhmäilijä saa aikaan.

Helsingin yliopistossa koulutuksen tasa-arvoa tutkii Kristiina Brunila. Hän on tutkinut mm. ns. syrjäytyneiden nuorten ja vankien koulutusmahdollisuuksia. Brunilan mukaan molempia ryhmiä määritellään voimakkaasti ulkopuolelta, eikä heille välttämättä tarjota varsinaiseen tutkintoon johtavaa koulutusta, vaan lähinnä terapia-tyyppistä puuhastelua.

Yhä useampi poika työnnetään tähän syrjäytyneiden/ syrjäytettyjen ryhmään.

Helsingin Sanomat kirjoitti 6. toukokuuta tutkijatohtori Sari Mullolan tutkimuksesta, jonka mukaan ujoja poikia sorsitaan arvostelussa koulussa. Ujous heikentää kaikkia arvosanoja jopa neljänneksellä. Vaikka ujous ja negatiivinen mieliala laskevat myös tyttöjen arvosanoja, pojillla kyseiset ominaisuudet ovat vielä epätoivotumpia.

Kysyin muutamalta mieheltä mielipidettä asiaan. Miehet pitävät koulua sopivampana ympäristönä tytöille kuin pojille. Itse entisenä vilkkaana oppilaana en ihan allekirjoita noin karkeaa yleistystä jokaiseen yksilöön sopivaksi, mutta varmaan asiassa on totta toinen puoli. Synnynnäinen rauhallisuus ei ole mikään tyttöjen juttu, mutta Suomessa tytöt kasvatetaan edelleenkin suhteessa poikiin kiltimmiksi ja tottelevaisemmiksi.

Kysyin myös muutaman teinipojan mielipidettä asiaan. Pojat kertoivat, ettei älykkyys ja asioista hyvin suoriutuminen ole muodissa. Kaikenlainen extreme-tyhmäily on kuulemma suositumpaa kuin koskaan. No, ei tarvitse kuin avata TV miltä tahansa kanavalta ja todeta, että näin on. Koulussa pärjäävää poikaa eivät ihaile enää edes fiksuimmat tytöt.

Tiede-lehdessä kerrottiin (4/ 2013) lukutaidon määräävän menestyksen koulussa. Anne-Mari Panulan väitöskirjan mukaan lukemisvaikeuksista kärsivillä on muita huonompi keskiarvo. Pojilla on enemmän ja pysyvämpiä lukemisvaikeuksia kuin tytöillä. Vanhemmat voivat siis lukea paljon lapsilleen, kannustaa poikia lukemaan ja vaatia vaikeuksista kärsiville pojilleen tukiopetusta. Alakoulussa saatu tukiopetus kohentaa tutkimuksen mukaan lukutaitoa ja parantaa menestystä yläkoulussa.

Pojat kehittyvät keskimäärin hieman tyttöjä hitaammin lähes kaikilla osa-alueilla. Miten saisimme räätälöityä jokaista yksilöä tukevan oikeudenmukaisen kasvatuksen koteihin, päiväkotiin ja kouluun?


Älä ryhdy kummiksi  16

Suomessa on perinteisesti syntynyt eniten lapsia keväällä. Siitä parin kuukauden kuluttua pidetään yleensä ristiäiset tai nimiäiset.

Vanhemmat pyytävät ystäviään tai sukulaisiaan kummeiksi. Kummiksi pyytäminen on rakkauden, kunnioituksen ja luottamuksen osoitus. Vanhemmat kertovat pyynnöllään halustaan saada kummi osaksi lapsensa elämää. Kummin toivotaan kulkevan perheen elämässä mukana pitkään.

Harvemmalla on enää mielessä kummin uskonnolliset tehtävät. Kummin toivotaan käyvän kylässä, ehkä myöhemmin vievän lapsen jonnekin retkelle ja muistavan lasta merkkipäivinä.

Jos ei aio hoitaa kummin tehtävää kunnialla seuraavat vähintään 18 vuotta, kannattaa sanoa ei kiitos. Vanhemmat ehkä vähän loukkaantuvat, mutta pyytävät jonkun toisen tilalle.

Kummiudesta kieltäytyminen on ryhdikästä käytöstä, jos luulee tehtävän olevan liian suuri vaiva tai taakka.

Lapselle kamalinta on oikukas kummi. Sellainen joka joskus muistaa ja useimmiten ei. Lapsi odottaa kummin vierailua tai soittoa, korttia tai lahjaa. Kun jouluna tai syntymäpäivänä kummi ei muistakaan, on se hirveä pettymys.

Huono kummi ei tule perheen järjestämiin juhliin ja laittaa vasta juhlien jälkeen viestin, ettei millään kerennyt. Tai ei ilmoita mitään.

Aikuisen on hankala selittää lapselle toisen aikuisen välinpitämättömyyttä.

Moni aikuinenkin loukkaantuu, jos häntä ei muisteta. Miltä äidistäsi tai veljestäsi tuntuisi, jos et moikkaisi jouluna, tai jättäisit soittamatta synttäripuhelun?

Pieni lapsi on vielä huonompi kestämään toisen ”unohduksen”. Älä käyttäydy kuin luopio, vaan ota vastuu lupauksestasi.

Kummi pitäisi voida vaihtaa kesken kauden. Kuinka kummin voisi irtisanoa tyylikkäästi?


Naisen saaminen  28

No saitko?, kysytään poikaporukassa. Pitäkää se siellä poikaporukassa.

Kun suuren päivälehden sunnuntai-numerossa kirjoitetaan muina miehinä nörttimiehen naisen saamisesta, alkaa ärsyttää melko paljon. Naisen saaminen on levinnyt joka paikkaan.

Saitko viinaa, siskonmakkarakeittoa, nautaa, palan naista? Osuutesi naisesta vai naisista? Jotenkin ilmaisu särähtää korvaan. Se tarjoillaan usein höystettynä hieman riettaalla virneellä tai kaksimielisellä höhötyksellä. Oikeat tosimiehet tässä nyt tietävät, mistä puhutaan...

Naisen korvaan tämä ei kuulosta naista kunnioittavalta ilmaisulta tai hyvältä iskureplalta. Voi olla, että tällaisia puhuessa jää moni nainen saamatta.

Naisia ei normaalisti saada, osteta tai peritä metritavarana tai kiloittain.

On ymmärrettävää, että nuoriso himoaa seksiä kaiken aikaa. Silti, suurin osa miehistä haluaa ihan kokonaisen naisen tyttöystäväkseen tai vaimokseen.

Päätin perustaa riippumattoman ja puolueettoman kahden hengen komitean, johon kuului yksi heteromies ja yksi heteronainen. Yli kolmen minuutin syvällisen pohdinnan, perusteellisen keskustelun ja asianhaarojen punninnan jälkeen komitea päätyi suosittelemaan seuraavaa:

Poliittisesti korrekti tapa ilmaista asia on: saitko seksiä? Tällöin ei esineellistetä toista sukupuolta, ei tehdä arvioita toisen seksuaalisesta suuntautumisesta, eikä sotketa hellyyttä, kiintymystä ym. asiaan, jos halutaan puhua vain seksin harrastamisesta.

Muissa tapauksissa korrekti tapa ilmaista tarve päästä läheisempiin väleihin toisen sukupuolen kanssa on esimerkiksi seuraava ilmaisu: ”Koska olen omissa oloissani tai miesten porukoissa viihtyvä nörtti, eivät naiset/ miehet osoita kiinnostusta minua kohtaan (tai en osaa sitä kiinnostukseksi tulkita)”.

Voi myös sanoa, että ”kukaan ei kiinnostu minusta” tai ”minulla ei koskaan käy flaksi”, tai ”kukaan ei suostunut lähtemään luokseni yökylään”.

Asian voi ymmärtää hieman paremmin, jos kääntää objektin päinvastoin. Naiset alkavat porukassa ääneen päivitellä miehen saamistaan, muutama viittaus (miehen) sukupuolielimiin, pari merkitsevää virnuilua päällle. Ei tunnu kivalta.


Ainoan lapsen taakka  1

Monet ovat huolissaan ainoan lapsensa sosiaalisista suhteista. Miten hän oppii pärjäämään ikätovereiden seurassa? Osaako pitää puolensa? Tuleeko liian itsekeskeiseksi? Miten oppii ottamaan muut huomioon?

Ainoan lapsen sosiaaliset taidot ovat useimmiten hyvät. Ainut on tottunut olemaan aikuisten seurassa. Hänelle on puhuttu kuin ihmiselle ja hän on päässyt moniin sellaisiin paikkoihin mukaan, mihin sisarussarjaa ei olisi raahattu paikalle.

Ainoan lapsen kitkakohta ovatkin omat vanhemmat. Ainokainen on yleensä läheinen vanhempiensa kanssa. Perhe elää triangelina. Vanhemmat eivät yleensä sysää ainokaistaan yhtä selvästi loitommalle rakkaudestaan kuin lapsilaumaa kaitsevat parit.

Ainoa ei voi saada samanlaista murrosikää kuin lapsikatraassa kasvava. Mitä järkeä edes kapinoida vanhempia vastaan? Tuntuu nololta.

Ainoa lapsi on Silmäterä, ainokainen, rakkain lapsi, jolle ei saa tapahtua mitään pahaa. Vanhemmat ovat joskus ylisuojelevia.

On varottava uimista, liikennettä, pahoja ihmisiä, tapaturmia, riskinottoa. Ainokainen ei saa olla myöhään ulkona. Eikä hän saa joutua huonoon seuraan. Vanhemmat vahtivat häntä haukkana.

Vanhempien suurin pelko on ainoan lapsensa menettäminen.

Kuolemanpelko niskassaan ainokainen yrittää selvitä nuoruudesta läpi tyylikkäästi ja sovussa. Pian häneltä odotetaan hyvää koulutusta ja perheen perustamista. Ainoa lapsi on vanhempiensa ainoa toivo päästä isovanhemmiksi.

Ainoan lapsen taakkana on kantaa yksin vanhempiensa kaikki rakkaus, kaikki toivo ja kaikki menettämisen pelko.


Kehnoa parisuhdeviestintää  5

Nojaako jossain baaristiskiin mies, joka valittaa, ettei vaimo ymmärrä häntä? Mitä vieras nainen vastaa siihen? Itkeekö jossain nainen, joka hakee ymmärrystä ystäviltä, kun on ongelmia kotona? Mitä ystävät sanovat naiselle?

Kokemus siitä, ettei toinen ymmärrä, on aivan ydinongelma toimimattomassa parisuhteessa.

Kaarina Määttä ja Anu-Liisa Turunen tutkivat parien puhetta ja havaitsivat pienen sukupuolieron: naisille kysyminen voi olla tapa ylläpitää keskustelua, miehille se on yleensä keino saada informaatiota.

Vaikka tunnepidättyvyys on ollut tyypillisesti miehinen ominaisuus, tutkimukset osoittavat, että parisuhteessaan onnelliset miehet ovat avoimia. Ja tyytyväiset naiset osaavat ennustaa parhaiten, onko toinen tulkinnut viestin oikein. Erityisen huonoja tulkitsijoita ovat tyytymättömät miehet.

Hyvässä suhteessa näyttää olevan itseään ruokkivia puolia: osataan, halutaan ja ymmärretään. Tulkitaan asiat myönteisesti.

Määttä esittelee kirjassaan Kestävä parisuhde kolme erilaista parisuhteen kommunikointivaikeutta:

ILMAISUVAIKEUDET

Ihmisillä voi olla kyvyttömyyttä ilmaista negatiivisia tunteita, tai yleinen kyvyttömyys ilmaista mitään tunteita, tai kyvyttömyyttä ilmaista selvästi mitä he haluavat ja tarvitsevat.

Samaan aikaan ihmiset luovat odotuksia toisen tunteista, ajatuksista ja suunnitelmista, ja unohtavat varmistaa oletusten paikkansapitävyyden.

Ihmiset eivät osoita tarpeeksi kiintymystä, ja sanovat asioita ajattelematta, että ne loukkaavat toista.

Sanotaan typerästi, tai kiusoitellaan toista sopimattomaan aikaan.

Odotetaan voimakkaampaa romanttisuutta ja petytään.

Ei paneuduta puheen sisältöön riittävästi.

Hermostutaan toisen jostakin tavasta, joka alkaa haitata kommunikaatiota, eikä pystytä keskittymään itse aiheeseen.

Yhteistä aikaa on liian vähän.

Ei puhuta juuri ollenkaan.

VASTAAMISVAIKEUDET

Ei vastata pyyntöihin.

Ei oteta huomioon toisen näkökulmaa.

Ei hyväksytä toisen mielipiteitä tai tunteita.

Ei huomioida toista.

KOMMUNIKOINTIVAIKEUDET RISTIRIITATILANTEISSA

Ollaan liian usein erimielisiä. Miksi?

Järkytytään tai häiriinnytään merkityksettömistä asioista.

Puretaan turhautuneisuus toiseen.

Syytetään kumppania vastoinkäymisistä.

Korotetaan ääntä.

Poistutaan tai vetäydytään.

Riidellään vailla logiikkaa ja rationaalisuutta, tai korostetaan niitä liikaa.

Kaikki parit riitelevät, mutta osa pareista osaa riidellä niin hienosti ja taitavasti, ettei pahoja vaurioita pääse syntymään. Suhdeklinikan riitely-artikkelissa käsitellään riitelyä ja esitellään joitakin ratkaisukeinoja:

http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka/riitely+kuuluu+parisuhteeseen/126822

Määtän mukaan parin kyky selvittää ristiriidat on ratkaisevan tärkeä taito parisuhteen jatkumisen kannalta. Ongelmat voivat yhdistää ihmisiä ja lujittaa suhdetta, tai ne voivat kaataa sen. Ongelmien varsinainen vakavuus ei läheskään aina ole ratkaisevaa, vaan tärkeintä on halu ja kyky selvittää asiat ja tahto jatkaa yhdessä eteenpäin.