Suhteet & seksi

Naisten väitetään suosivan miehiä, joilla on korkea itseluottamus. Seurauksena mahtavasta itsevarmuudesta on menestys: hyvä ura, isot tulot ja suosiota.

Väite hyvän itseluottamuksen tuottamasta menestyksestä on talouspsykologian suurin cliché, väittää Tomas Chamorro-Premuzic Harvard Business Review -blogissaan. Chamorro-Premuzic on business-psykologian professori University College Londonissa. Hän on opettanut mm. London School of Economicsissa, ja häntä pidetään yhtenä rekrytointimaailman parhaina asiantuntijoina.

Chamorro-Premuzic väittää, että menestyksen takaa parhaiten matala itseluottamus. Todella matala itseluottamus ei tietenkään auta. Silloin ihminen ajautuu liialliseen stressiin ja surkeuteen, mutta sopivan kehno itsetunto auttaa asettamaan realistiset tavoitteet ja tekemään töitä niiden eteen.

Matalampi itseluottamus auttaa kiinnittämään huomiota negatiiviseen palautteeseen, ja tuo tervettä itsekritiikkiä. Samaan aikaan omahyväiset ihmiset kelluvat omassa erinomaisuudessaan, eivätkä huomaa muuta kuin positiivista palautetta.

Chamorro-Premuzicin mukaan suurin osa ihmisistä elää muutenkin positiivisen itseharhan vallassa. Saavutukset ovat hänen mukaansa vain 10-prosenttisesti itse suoritusta, mutta jopa 90-prosenttisesti valmistautumista. Ja epävarmempi varautuu paremmin kuin itsevarma. Mitä enemmän tiedostat heikkoutesi, sitä paremmin pystyt valmentautumaan.

Proffan mukaan pessimismi yhdistettynä kunnianhimoon tuottaa usein loistavia suorituksia. Ollaksesi paras missään, on sinun oltava itsesi kovin kriitikko, mikä on lähes mahdotonta, jos lähtökohtana on korkea itsetyytyväisyys.

Chamorro-Premuzicin mukaan parhaat aikaansaajat ovat yleensä heikon itsetunnon omaavia, mutta he harjoittelevat kovaa ja jatkuvasti, kunnes saavuttavat hyvän kompetenssin. Menestys on paras lääke epävarmuuteen!

Vähän heikomman itseluottamuksen omaava on usein muita valmiimpi tekemään paljon työtä tavoitteidensa eteen. Hän ei luulottele pääsevänsä helpolla mistään. Moni haluaisi olla poikkeuksellisen erinomainen omalla alallaan, mutta harva on valmis ponnistelemaan tämän ylivertaisuuden eteen.

Hieman heikommalla itseluottamuksella varustettu henkilö ei tule yhtä helposti ylimieliseksi paskiaiseksi, eikä elättele harhaluuloja omasta erinomaisuudestaan. Esimerkiksi yli 60 prosenttia yhdysvaltalaisista inhoaa työtään, suurimpana syynä mainittiin narsistinen pomo. Tällaisen omahyväisen ja aina muita syyttelevän johtajan alaiset eivät ole valmiita antamaan työssään parastaan. Vähemmän itsetyytyväinen työntekijä tai esimies saa koko työpaikan toimimaan paremmin, koska hän on valmis myöntämään virheet omikseen ja ottamaan opiksi jatkossa.

Hieman heikko itseluottamus on siis Tomas Chamorro-Premuzicin mukaan ennemminkin hieno asia. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että naiset ovat miehiä paljon itsekriittisempiä. Proffan oppien mukaan kannattaa vaan ryhtyä hommiin ja hankkia kompetenssia. Jos oma ura ei sytytä, kannattaa satsata sellaiseen mieheen, joka ei luule omistavansa koko maailmaa. Hänen kanssaan on mukavampi elää. Hän on miellyttävä, keskusteleva ja työteliäs. Chamorro-Premuzicin mukaan hänellä on myös parhaat eväät menestykseen. Arrogantti heppu päätyy ehkä sohvalle makaamaan ja syyttelemään muita idiooteiksi.

Helsinkiin on keksitty maailman edullisin yksityisautoilua rajoittava kampanja. Joku voisi väittää, että kyse on pelkästään sattumasta, mutta minä uskon, että meitä kiusaa salaliitto.

Joukko pari-kolmikymppisiä hipsterimiehiä on ilmeisesti kimpassa hankkinut pieniä vähäpäästöisiä henkilöautoja. He jakavat autoiluvuoroja samanhenkisille yksityisautoilua vastustaville anarkisteille, jotka vuorollaan sijoitetaan Helsingin strategisiin pisteisiin haittaamaan mahdollisimman paljon liikenteen etenemistä.

Vihreät ovat saaneet aikaiseksi ympärivuotiset ja ympäri vuorokauden toimivat bussikaistat, joiden ansiosta esimerkiksi Mannerheimintiellä on ruuhkaa myös sunnuntai-iltaisin.

Koska tämä ei riitä, ovat liikenteen jarruttajat päättäneet vallata autokaistat kansalaistoiminnallaan.

Aluksi luulin, että joku satunnainen hipsteritukkainen tai -lakkinen nuorimies siellä vain ajelee kahdella kaistalla 10-15 kilometriä tunnissa, mutta ilmiö on niin yleinen ja toistuva, etten enää usko pelkkään yksittäisen aloittelevan, leppoisan, mitä-onko-minun-selkänikin-takana-liikennettä -kuskin teoriaan.

Systeemi on nerokas. Mitkään tietullit, autoverot, bensaveron korotukset ym. eivät toimi ollenkaan niin hyvin kuin tällainen tahallinen liikenteen tukkiminen myös ruuhka-aikojen ulkopuolella. Siitäs saitte sikaniskamaasturit, bemarikuskit ja audikaahaajat!

Moottoritiellä matelu voisi vielä periaatteessa tuoda sakot liikenteen vaarantamisesta (vaikka en ole koskaan silloin poliisia paikalla nähnyt), mutta kantakaupungin alueella ei voi saada sakkoja liian hitaasta ajamisesta vaikka perässä tulevan auto meinaisi sammua liikenteeseen.

Tämä ”italialainen lakko” on ihan mahtava idea, ja se onkin osittain omaksuttu myös yrityksiin, jotka ovat viime aikoina käyneet yt-neuvotteluja tai vähentäneet väkeä tiuhaan. Työntekijöitä ottaa sikana päähän ja he viivyttelevät ja säätävät tahallaan, jotta asiakkaat huomaisivat, miten hankalaa heillä on töissä.

Kohta tämä maa pysähtyy kokonaan. Hienoa?

Terveyskirjaston mukaan noin viidennes ihmisistä on hirmu stressaantuneita. Jo sana stressi tuo mieleen negatiivisia mielleyhtymiä, vaikka alunperin stressi tarkoitti myös positiivista intoutumista.

Joidenkin tutkijoiden mukaan naiset stressaavat miehiä enemmän kotiasioista ja miehet työasioista. Näin ei välttämättä ole silloin kun miehet ja naiset työskentelevät yhtä vaativissa tehtävissä, tai jos kotityöt jaetaan tasan.

Työterveyslaitoksen mukaan suomalaisnaiset tekevät edelleen keskimäärin selvästi enemmän kotitöitä kuin miehet. Lisäksi suurin osa naisista käy kokopäivätöissä. Koska naiset ovat maamme koulutetuin kansanosa, ei monikaan pääse töissä helpolla. Työtehtävät ovat vaativia.

Monet naiset työskentelevät koulutustasosta riippumatta hoitoalalla, ja ihmisten kanssa työskentely vaatii oman persoonan likoon laittamista, mikä toisinaan aiheuttaa paineita.

Suomalaisnaisia haukutaan joskus kireiksi ja stressaantuneiksi, ja lihaviksi. Näillä kaikilla asioilla on yhteys. Jos ihmiseltä vaaditaan sitoutumista aamusta iltaan, ja hän kokee, ettei riitä, seuraa stressiä. Stressi heikentää suoritusta, hyvänolontunnetta ja yöunta sekä vastustuskykyä. Kireys on oikea noidankehä. Kärttyisää stressaantunutta ihmistä ei kukaan mielellään auta.

Tutkimuksissa on todettu komeiden miesten miellyttävän naisia. Tämä on hyvä asia, sillä tutkimuksissa on selvinnyt, että komistukset myös ovat terveempiä ja vastustuskykyisempiä lasten siittäjiä.

Tutkijaryhmä halusi testata päteekö sama naisten kohdalla. Yllättäen kauniiden naisten tärkein ominaisuus ei ollutkaan vastustuskyky, jota testattiin vasta-ainetuotannolla, vaan rentous. Stressaantuneet naiset eivät miellyttäneet miestutkittavia ollenkaan. Stressaantuneiden naisten stressihormoni kortisolin tasot olivat koholla ja heidän kehollaan oli taipumus kerätä rasvaa.

Miesten mielestä sopivan painoiset tyytyväiset naiset olivat kauneimpia.

Jos suomalaiset naiset eivät ole sopivan painoisia, kauniita ja tyyniä, ei stressin aiheuttaminen auta ollenkaan. Naiset kannattaa pitää rentoina ja tyytyväisinä. Silloin he pysyvät sopivan hoikkina ja ovat mahdollisimman kauniita ja miellyttäviä.

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/9/4/20130255.abstract?sid=13b77dcd-bcd3-464d-93b1-45c1fe2f21e3

Suurin osa suomalaisista on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on hieman pyöreä, ja joka todennäköisesti on jo lihonnut suhteen aikana tai tulee keräämään massaa lähivuosina. Miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen?

Miehiä pidetään ainakin heterosuhteessa esteettisyyttä enemmän arvostavana osapuolena (vaikka naiset nauravat tälle, viitaten miesten vaatetukseen, omaan ulkonäköön, sisustusmakuun jne.).

Miehet kuitenkin arvostavat naiskauneutta. Sille löytyy kaikenlaisia evoluutiopsykologisia selityksiä, kuten se, että sopivan painoiset kurvikkaat ja kauniit naiset ovat muita terveempiä ja älykkäämpiä, ja saavat kauniimpia ja älykkäämpiä lapsia.

Miehet haluavat harrastaa seksiä kauniiden naisten kanssa, koska viehättävät naiset herättävät miehessä seksuaalisia haluja. Tämä itsestään selvä idiotismilta vaikuttava kehäpäätelmä on kuitenkin käytännössä totta. Kun oma kumppani ei enää vastaa kauneusihannetta ollenkaan, mitä siitä seuraa? Haluaako häntä vielä?

Seksuaalinen halukkuus on monimutkainen asia, johon fyysiset ominaisuudet saattavat vaikuttaa yhä vähemmän silloin, kun ollaan pitkässä parisuhteessa. Tutun ihmisen näkee eri tavalla kuin vieraan. Läheisen lihomista tai vanhemista ei välttämättä ”näe”, jos edelleen rakastaa toista syvästi. Monet vanhukset ovat kertoneet näkevänsä puolisonsa nuorena tyttönä tai poikana. He tunnistavat toisen hymyn takaa kumppanin koko hienon elämän.

Kaikki eivät tähän kuitenkaan pysty. Oman kumppanin kilot, arvet ja rypyt alkavat ahdistaa tai ällöttää.

Haastattelin Suhdeklinikan pornoa ja parisuhdetta käsittelevää artikkelia varten perheneuvoja Päivi Stelin-Valkamaa. Hän sanoi mm. näin: ”Jos kumpi tahansa puolisoista ei ole tyytyväinen kumppaninsa ulkoiseen olemukseen, se on isompi asia. Kuinka paljon asia kuuluu toiselle? Äkkiseltään tuntuu, että se on oma asia, miltä näyttää, mutta jos kumppani lihoo vaikka 30 kiloa, miten sen sanoo nätisti toiselle?”. Niin miten?

Rivien välistä olen ollut lukevinani useammankin parineuvojan huolen. Ihmiset kärsivät kumppaninsa lihomisesta, mutta sitä ei saisi sanoa ääneen, koska se on epäkohteliasta, epämiellyttävää, ja puuttumista toisen yksityisasiaan. Lisäksi se on pinnallista ja pikkumaista ja itsekeskeistä. Vai onko?

Miten lihominen vaikuttaa ihmisen elämäntapaan ja aktiivisuuteen?

Miten ulkonäön muuttuminen ja lihominen vaikuttaa ihmiseen itseensä? Monet lihavat kokevat itsensä rumaksi, ja yrittävät peitellä kilojaan kaavuilla ja mustalla kankaalla. Itseinhon vallassa oleva ihminen koetaan harvemmin viehättäväksi.

Entä miten muiden ihmisten suhtautuminen vaikuttaa asiaan? Näkeekö oman kumppaninsa muiden, ehkä julmin, silmin?

Ovatko lihavat ihmiset leppoisia, suvaitsevaisia ja iloisia? Vai ovatko he kyllästyneitä, masentuneita, katkeria tai vihamielisiä? Ovatko he luovuttaneet? Vai nauttivatko he vain elämän ihanista antimista, kuten hyvistä juomista ja herkullisesta ruoasta?

Mielestäni ihmisen silmä tottuu näkemäänsä. Suurin osa aikuisista on terveysviranomaisten mielestä vähintään hieman pulleita. Kun hoikkia ihmisiä näkee aika harvoin, alkaa pitää tanakkuutta normina. Osalla ihmisistä kilot myös kertyvät viehättävästi ns. oikeisiin paikkoihin.

Varsinaisessa merkittävässä lihavuudessa yksi ongelma parisuhteen kannalta on ehkä runsaan ylipainon aiheuttama sukupuolettomuus.

Oikein lihava mies on epämiehekäs, koska hänellä on liikaa ”naisellisia” pyöreitä muotoja, eikä hän enää vaikuta voimakkaalta ja aktiiviselta, miesihanteen mukaiselta mieheltä. Miehellä runsas rasvakudos tuottaa estrogeeniä. Testosteronin tuotanto heikkenee.

Vain laihat naiset tulevat lihoessaan naisellisemmiksi. Kun feminiininen pyöreys lisääntyy merkittäväksi ylipainoksi, alkaa nainen muistuttaa sukupuoletonta olentoa. Vyötärön mukana naisellisuus katoaa, hormonitasapaino muuttuu epäedulliseksi, ja naisen keho alkaa saada jopa miehekkäitä ominaisuuksia.

Jos unohtaisi terveysfasismin (vaikka tosiasia on, ettei terveellistä ruokaa syövä ja riittävästi liikkuva ihminen hevin pysty lihomaan merkittävän ylipainoiseksi) ja keskittyisi rakkauteen. Jos rakastaisi itseään niin paljon, että pitäisi itsestään ja kehostaan hyvää huolta loppuun asti. Eikö se olisi paras rakkaudenosoitus myös toiselle?

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00046

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo91379&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Menen perjantai-iltana helsinkiläiseen kauppakeskukseen etsimään farkkuja. Vastaan kävelee kaunis pari kinastellen.

Kiinnitän ensin huomiota sievään blondiin. Onko nuori nainen jotenkin pulassa? Ehei. Hän on kiukkuisen näköinen ja kiskoo ostoskassia lähemmäksi vartaloaan.

Vierellä komea atleetti yrittää tarttua kassin kahvoista kiinni. Hän puhuu jotain rauhoittavaan sävyyn. Miehen olemus on epäaggressiivinen, alistunut ja hämmentynyt.

(Parivaljakko on käytöksestä ja fyysisestä läheisyydestä päätellen pariskunta.)

Nuori nainen tiuskii poikaystävälleen: ”Kyllä mä jaksan tän kassin kantaa!”

Mies yrittää vielä kerran ottaa muovipussin haltuunsa ja mutisee jotain...”Anna mä kannan”.

Blondi on keskipituinen ja hoikkarakenteinen, mutta varmasti riittävän vahva kantamaan ostoksia. En kuitenkaan ymmärrä, miksei hän anna kassiaan vielä vahvemmalle seuralaiselleen, kun hän kerran niin nätisti tarjoutuu sen kantamaan.

Monelle miehelle on noloa kuljeskella tyhjin käsin, jos vierellä kulkee fyysisesti pienempi ja hauraampi olento. Minulle tulisi sama tunne jonkun kolmanneksen pienemmän henkilön seurassa.

Miksi niin monet suomalaiset naiset suuttuvat, jos mies tarjoutuu auttamaan? Tuleeko tunne, että mies kohtelee kuin lasta? Olen nähnyt useammankin epäluuloisen katseen ja kuullut monta kiukkuista tuhahdusta, kun toinen on ritarillisesti tarjoutunut nostamaan, työntämään, kantamaan tai vetämään jotain.

Meillä ei edes voi tekosyynä epäluuloon pitää kaikkialla vaanivaa rikollisuutta. En ole varmaan koskaan kuullut, että esimerkiksi junassa naisen matkalaukun nostamaan tarjoutunut mies olisikin yllättäen ryövännyt laukun ja karannut paikalta.

Ystävällisyyden harjoittaminen on täysin turvallista, sallittua ja toivottua.

Tasa-arvon kannattaminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi auttaa tai ottaa apua vastaan. Avun tarjoaminen vähenee, jos reaktiona on tyrmistys tai vihamielisyys. Hämmästynyt ilahtuminen palkitsee myös enemmän kuin itsestäänselvänä pidetty palvelus. Armollinen kuningatar tai kiukkuinen pikkuprinsessa esiintyvät liian usein suomalaisten ovien liepeillä.

Parisuhde suojaa tilastollisesti masennukselta. Kaikista suojaavin parisuhde on avioliitto.

Ehkä noin viidennes sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Naisten osuus sairastuneista on vieläkin suurempi. Myös parisuhteessa olevat ihmiset voivat masentua. Joskus itse parisuhde aiheuttaa jatkuvaa pahaa mieltä.

Netissä surffaillessa törmää tavallista useammin masentuneisiin miehiin. Heistä kertovat vaimot ja tyttöystävät. Löysin myös oppaita ja opinnäytetöitä, joissa useimmin sairastunut oli mies. Naiset haluavat nähtävästi käsitellä asiaa kirjoittamalla ja puhumalla, ja ilmeisesti kärsivät tilanteesta aika lailla.

Saavatko miehet tukea vaimonsa masentuessa?

Miesten näkökulmaa sairastuneen kumppanin kanssa elämisestä tarjoaa esimerkiksi Äimä ry (Äidit irti synnytysmasennuksesta).

Jos googlettaa masentunut puoliso/ vaimo/ mies, saa mielenkiintoisia tuloksia. Osa sivuista antaa tukea ja ohjeita tai diagnooseja ja vertaistukea. Toisaalta tarjotaan myös pettämissivustoa, aasialaisia vaimoja ja rukouksia.

Masentunut ystävä ei ole kovin helppo kaveri. Masennus on raskasta, ikävää, se vie ilon elämästä ja tuo negatiiviset asiat ja epäonnistumiset pintaan. Masennus tarttuu, koska tunteet ja mielialat tarttuvat. Moni vältteleekin masentunutta.

Jos masentunut on oma perheenjäsen, ei välttely oikein onnistu, eikä se ainakaan toimi. Masentunut kumppani vaikuttaa voimakkaasti myös terveen puolison hyvinvointiin. Jos terve puolisko ei saa toista nostettua depressiosta, kannattaa ehkä auttaa kumppani ammattiavun piiriin.

Usein masentuneen kumppanin terve pari sairastuu myös. Tämä ei ole mikään ihme, sillä yleensä kumppani on elämän tärkein ihminen. Kodin ilmapiiri on raskas. Parisuhde ei ole enää kahden tasaveroisen ihmisen vastavuoroinen rakkaussuhde. Masentunut kumppani ei ole hyvää seuraa, ei jaksa tehdä kotitöitä, eikä ehkä harrastaa seksiä ollenkaan. Epäkohtien lista on pitkä.

Joskus terve osapuoli uskaltaa masentua vasta kun toinen jo tervehtyy.

Terveen kumppanin tulisi suojata omaa mieltään ja jaksamistaan heti toisen masennuksen merkkien ilmaannuttua. Kumppania ei ole ehkä reilua hylätä, mutta on oikein huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, esimerkiksi harrastamalla mukavia asioita ja tapaamalla omia ystäviä.

Joskus masentuneen kumppanin vaatimukset ovat mahdottomia. Silloin terveen täytyy asettaa asioille rajat.

Hyvä parisuhde suojaa masennukselta. Hyvä parisuhde myös auttaa kumppania parantumaan, jos hän hyvästä parisuhteesta huolimatta on voimakkaan taipuvainen masentumaan.

Millaisia kokemuksia teillä on aiheesta?

Parisuhteen alussa ihastuminen ja rakkaus korvaavat toisen tuntemisen. Alun huuman jälkeen suhteen jatkaminen vaatii yleensä toiseen tutustumista.

Toisen kanssa eläminen voi tulla vaikeaksi, jos ei tunnista toisen ajatuksia, tunteita, tarpeita ja pelkoja.

Psykoterapeutti Teija Niemelän artikkelissa ”Toisen mielen ymmärtäminen parisuhteessa” (Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti 2010, 7, (1), 48-70) kuvaillaan kahdeksan kerran pariterapian vaikutuksia parin tunneilmaisun kehittymiseen.

”Kanadalainen pariterapeutti ja professori Susan Johnson (2004) on kuvannut parisuhdetta yhteiseksi tanssiksi, prosessiksi ja matkaksi, joka johtaa vieraantuneisuudesta emotionaaliseen sitoutumiseen, puolustusasemasta ja itsen suojelusta avoimuuteen ja riskien ottamiseen sekä toisen pelkojen ja tarpeiden huomioimiseen. Tavoitteena on jatkuva parisuhdetanssi niin, että kumpikin pystyy aktiivisesti luomaan ja muokkaamaan tanssin kulkua. Jotta tanssi on sujuvaa, on ymmärrettävä toisen mieltä, hänen motiivejaan, ajatuksiaan ja tunteitaan eli käytettävä metakognitiivisia taitoja.”

Niemelän artikkelissa käydään lyhyesti läpi viime aikojen ns. mielen teorian tutkimukset.

Ihmisen on helpompi muodostaa tasapainoisia ja avoimia ihmissuhteita, jos hän ensin tutustuu omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa, tarpeisiinsa, haluihinsa ja pelkoihinsa.

Empatian tiedetään helpottavan ihmissuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. Todelliseen toisen tuntemiseen ei riitä pelkästään sen kuvitteleminen, miten itse reagoisi toisen tilanteessa, vaan on kyettävä tajuamaan, että muut ihmiset voivat samassa tilanteessa ajatella, tuntea ja reagoida aivan toisin kuin itse tekisi.

Niemelän artikkelin mukaan ihmisillä on varsin itsekeskeinen taipumus kuvitella, että muut ihmiset ajattelevat ja tuntevat samoin kuin minä. Tällainen harha johtaa tietysti ennen pitkää väärinkäsityksiin.

”Mitä vähemmän on tietoa toisen reaktiosta emotionaaliseen tilanteeseen, sitä enemmän joudutaan tekemään johtopäätöksiä oman kokemuksen perusteella. Siksi parisuhteessa on tärkeää koko ajan lisätä toisen ymmärrystä kertomalla omista tunteistaan ja tarpeistaan, muuten toinen tulkitsee niitä omasta näkökulmastaan”, kirjoittaa Niemelä.

Kumppanin syvällinen ymmärtäminen vaatii molempien osapuolien panostusta. Yhden on osattava tajuta toisen erilaisuus, toisen on annettava riittävästi informaatiota ymmärryksen lisäämiseksi, ja toisinpäin.

Pienen lapsen vanhempi joutuu vaistoamaan toisen tarpeet, tunteet ja mielialat kehon kielestä, vireystilasta, ääntelyistä ym. Aikuisten ihmisten välisessä suhteessa ei voi enää mököttää, ja kuvitella, että parin velvollisuutena on arvailla tarpeeni.

Rakkaus ei ole mikään velho, jolla on yliluonnollisia kykyjä. Jos suhde toimii todella hyvin, voi pieni vihje joskus riittää. Useimmiten on järkevää ja kohteliasta sanoa ihan selvällä verbaliikalla, mitä tarkoittaa. On kohtuutonta odottaa kumppanilta hyvää tarkoittavan rakastavan vanhemman ponnisteluja.

Aikuisen vahvuuksia ovatkin parhaassa tapauksessa kyky abstraktiiviseen ajatteluun ja kehittyneeseen kommunikaatioon.

Aina tiedon lisääminen ei johda mitenkään aiempaa suurempaan onneen. Joskus tieto lisää tuskaa. Näin on myös parisuhteessa. Jos rehellisyys tuo kumppanin tietoon epämiellyttäviä asioita parisuhteesta, on edessä asioiden työstäminen ja parantaminen, tai mahdollisesti jopa ero.

Kun parisuhteen perusasiat ovat kunnossa ja molemmilla on tahto rakastaa ja halu elää yhdessä, on syvällisemmästä toisen tuntemisesta iloa. Se myös vapauttaa molemmat elämään entistä itsenäisempää elämää.

Niemelä vertaa parisuhdetta tanssiin. Molemmat osallistuvat, molemmat antavat itsestään jotain, ja vastaanottavat toisen panoksen. Kun kommunikaatio sujuu hyvin (ja tarpeet kohtaavat), on tanssi parhaimmillaan nautinnollista ja sujuvaa.

Tämän viikon blogaus sisältää pelkästään mielipiteitä.

Kirjoitin viikko sitten yhdysvaltalaistutkimuksen karuista tuloksista: miehet eivät kestä vaimon menestystä, missään asiassa.

Ihmettelin asiaa ja kerroin kyseisestä tutkimuksesta, miehille. Halusin jonkin järkevän selityksen asialle, ja hieman miesnäkökulmaa tulosten sulatteluun. Yllätyksekseni itse tulosta ei tyrmätty, vaan vastaukset olivat tyynen rauhallisia.

Miehisiä näkemyksiä, olkaa hyvä:

”Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys. En näe asiaa tuon tutkimuksen väittämässä valossa. Kysymys ei ole siitä, ettei mies kestäisi juuri naisen menestystä. Miehet eivät kestä kenenkään toisen ihmisen menestystä.”

Ahaa. Miesten heikko kohta eivät siis ole juuri naiset?

”Jos kuka tahansa onnistuu jossain, alkaa miestä ottaa päähän. Oli se sitten urheilussa, työssä, pelissä, harrastuksessa, taloudessa, leikissä. Ihan sama missä. Jos naapuri ostaa hienon auton, tai ystävä voittaa tikanheitossa, tulee mies mielettömän kateelliseksi, eikä pysty yhtään iloitsemaan toisen puolesta.”

”Miehen ensimmäinen ajatus on, että hän pistää paremmaksi.”

”Ihan kaikki miehet eivät tietysti ole samanlaisia, mutta mun kaltainen mies on poikkeus. Mä oon tosi iloinen muiden onnistumisesta.”

Miksei julkisuudessa puhuta juuri lainkaan miesten kateudesta, jos se on niin yleistä?

”Kateus on ikävä ja ruma asia, eikä kukaan halua mainostaa sellaista.”

”Suurin osa miehistä on tällaisia varmaan jostakin tärkeästä syystä: miesten kilpailunhalu ja toisen menestyksen aiheuttama mielipaha juontuu varmasti menneisyydestä. Miesten on ollut pakko nousta ylös ja lähteä jahtaamaan isompaa puhvelia.”

”Tämä harvinaisen syvässä istuva miehinen ominaisuus on ollut hyödyllinen. Tälle on selvä evolutiivinen syy ja selitys, eihän näin muuten olisi.”

”Mies ei varmaan jaksais tehdä niin paljon duunia, jos syynä ei ois halu voittaa.”

Nykyaikaisen yhteiskunnan menestystekijöinä pidetään vuorovaikutusta, yhteistyötä, avoimuutta ja luottamusta. Yhteisön etujen asettaminen omien edelle hyödyttää kaikkia. Jos jokainen ajaisi vain omia etujaan, häviäisi myös kyseisessä itsekkäässä skabassa menestynyt pidemmän päälle verrattuna altruistiseen systeemiin. Maailmasta tulisi ikävämpi paikka. Sopeutuuko mies uuteen maailmanjärjestykseen? Miten miesten mahtava energia saadaan valjastettua koko yhteisön hyväksi? Moni mies osaa jo yhdistää oman ja yleisen edun. Kertokaa salaisuutenne.

Moni psykoalan ihminen on väittänyt, ettei miehen itsetunto kestä menestyvää naista. Yhdysvaltalainen tutkimus USA:ssa ja Alankomaissa näyttää todistavan väitteen surullisen oikeaksi. Mies ei kestä edes elämänsä rakkaimman naisen menestystä.

Naisen on siis turha odottaa innostusta, kehuja tai yllätysjuhlia, jos hän saa ylennyksen tai jonkin muun onnistumisen elämässään. Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mies ei kestä vaimonsa menestystä missään asiassa, ei edes sellaisessa tehtävässä, jossa mies ei voisi joutua kilpailutilanteeseen naisen kanssa.

Väitehän kuulostaa absurdilta. Vain 5-vuotias haluaa olla aina ja kaikessa paras.

Yhdysvaltalaistutkimus kertoo toista.

Alankomaat otettiin mukaan tutkimukseen naisten vahvan aseman vuoksi. Vaikka Hollannissa hehkutetaan tasa-arvon puolesta, eivät miehet sielläkään osaa riemuita vaimonsa menestyksestä.

Tutkijoiden mukaan miehet eivät useinkaan itse tiedosta katkeruuttaan vaimon menestystä kohtaan. Heidän itsetuntonsa kuitenkin laskee rakkaan onnistuttua missä tahansa. Usein mies ei edes itse tiedosta, mikä ottaa pattiin. Tutkijoiden mukaan menestyvän vaimon mies alkaa ottaa etäisyyttä, keksii typeryyksiä, tai alkaa pettää vaimoansa saadakseen ”kompensaatiota”.

Tutkimuksen mukaan miehen menestys tai epäonnistuminen ei vaikuttanut vaimon itsetuntoon. Naiset osaavat myös iloita toisen menestyksestä.

On todella surullista, jos oma mies ei pysty ollenkaan nauttimaan rakkaansa onnistumisista. Jaettu ilo on hienointa maailmassa.

Tutkijat ovat heitelleet erilaisia arvauksia ilmiön syistä. Miehet ovat tottuneet kilpailemaan, ja heillä on usein menestymisen pakko. Perinteisesti miehen on odotettu elättävän perheensä. Naisilla ei aiemmin ollut mahdollisuuksia toimia monilla sellaisilla tantereilla, joissa he nyt menestyvät. Miehet eivät ole ehtineet nopean muutoksen kelkkaan mukaan.

Miten asia mahtaa olla Suomessa? Olemmeko erilaisia tässä asiassa?

Olen aiemmin kirjoittanut väestötutkija Marika Jalovaaran tutkimuksesta. Jalovaara tutki väikkärissään satojen tuhansien suomalaisten avioliittoja ja eronneisuutta.

Suomessa parhaiten ansaitsevien naisten avioliitot kestävät heikoimmin. Kotiäidin ja johtajamiehen liitot ovat kestävimpiä.

Todistaako tämä mitään? Ehkä suomalaiset naiset ovat niin kopeita, etteivät kelpuuta köyhää miestä?

Moni suomalainen pitää onnellista parisuhdetta tai antoisaa yksityiselämää elämänsä tärkeimpänä onnistumisena. Vain vähemmistölle uralla eteneminen ja kovan tason vaikuttaminen on elämän tärkein asia. Ehkä tällainen elämänasenne mahdollistaa paremmin hyvän kumppanuuden ja toisen tukemisen, sukupuolesta riippumatta.

Suomalaisnaisten on todettu suosivan harvinaisen epämaskuliinisia miehiä. Siinäkö mahdollisuus molemminpuoliseen tukeen?

Kate A. Ratliff and Shigehiro Oishi: Gender Differences in Implicit Self-Esteem Following a Romantic Partner´s Success or Failure. Journal of Personality and Social Psychology 4/ 2013.

Monessa maassa käydään vilkasta keskustelua perheistä, parisuhteista ja lapsen parhaasta. Etenkin tasa-arvoinen avioliittolaki nostattaa nyt hyökyaaltoja eri puolilla läntistä maailmaa. Sosiaalisten suhteiden lisäksi biologia kiinnostaa ihmisiä kovasti.

Seuraava taistelu käydään ehkä design-vauvoista. YLE Tiede uutisoi 1.9.2014 brittiläisestä kokeilusta, jonka laillisuus laitetaan puntariin ehkä jo tänä syksynä. Englannissa halutaan kokeilla koeputkihedelmöitystä, jossa tuleva lapsi saisi kolmen biologisen vanhemman dna:ta, kahden naisen ja yhden miehen.

Tarkoituksena ei ole sinänsä viilailla koekaniinista mitään mahtivauvaa, vaan estää varsinaisen äidin huonoa perimää menemästä jälkeläiselle. Toinen äiti toimisi kokeilussa korjaussarjana.

YLEn uutisen mukaan suomalaisasiantuntijat pitävät kolmen biologisen vanhemman lasta täysin mahdollisena skenaariona. Eläinkokeissa tämmöinen koeputkihedelmöitys on onnistunut hyvin.

Nyt asiantuntijat pähkäilevät mitä järkeä kalliissa operaatiossa on, muuta kuin että lasta haluava pariskunta saa toteuttaa biologista lisääntymistä.

Jos Britannia hyväksyy kokeilun, voi Euroopassa syntyä jo parin vuoden päästä kolmen vanhemman lapsi. Kehitys kehittyy ja joudumme yhä useammin tarkistamaan, mitä tarkoitamme sanoessamme asioita luonnollisiksi tai mahdollisiksi.

Palaamme samalla vanhaan kysymykseen: missä menee raja? Kuinka paljon ihminen voi sörkkiä esimerkiksi perinnöllisyysasioita? Onko oikein ehdoin tahdoin synnyttää hyvin sairaita lapsia maailmaan? Onko oikein olla auttamatta? Onko ihmisillä jokin synnynnäinen oikeus tulla vanhemmiksi?