Suhteet & seksi

Anteeksi pyytäminen on monelle hankala asia. Silloin täytyy ymmärtää tehneensä jotain hölmöä tai ajattelematonta, ja lisäksi pitää avoimesti myöntää toiselle ihmiselle mokanneensa.

Anteeksipyytäjä joutuu nöyrtymään toisen edessä, ja hän myös heittäytyy toisen hyväntahtoisuuden armoille odottaessaan anteeksiantoa.

Monella ei ole tähän riittävää henkistä kanttia.

Anteeksianto helpottaa kaikkien osapuolien elämää ja keventää ihmisten mielen. Katkeruus, kauna, viha ja kostonhimo heikentävät elämänlaatua ja syövät henkistä kapasiteettia.

Miten ihminen oppisi pyytämään anteeksi? Useimmat harjoittelevat sitä jo lapsena, kotona. Kun aiheutan vahingossa tai tahallisesti toiselle vahinkoa, harmia tai mielipahaa, on syytä pyytää anteeksi.

Nykyihmisen on joskus vaikea tajuta, että myös vahingossa toiselle aiheutettu vahinko on syytä korvata, ja on syytä myös pyytää anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa ja vaivaa.

Todella usein saa kuulla lapsen tai aikuisen suusta vihaisen "Se oli vahinko!!!"-karjaisun. (No niin, sepä kiva kuulla, anteeksipyynnön jälkeen, ja nöyrästi. Kiva, ettet ajanut toisen päälle tieten tahtoen.)

Paras tapa testata aiheuttamansa vahingon ikävyyttä on selvittää asia vahinkoa kärsineeltä. Hän on siis oikea ihminen arvioimaan kärsimäänsä mielipahaa tai vahinkoa. Seuraavaksi paras tapa on empatia: miltä tuntuisi samassa tilanteessa? Kolmanneksi asiaa voi kysyä ulkopuolisilta ihmisiltä. Miten suhtautuisit, jos kohtaisit vastaavaa?

Talouselämä kirjoitti 16.5.2014 tutkimuksesta, jonka mukaan hienosti anteeksi pyytävät yritykset pärjäävät muita paremmin kilpailussa. Anteeksipyyntö tuo taloudellisia etuja. Talouselämän mukaan Vassar Collegen professori Ben Hon opiskelijoiden kanssa testatut hyvät keinot ovat tällaisia:

"Tehokkaita keinoja pyytää anteeksi ovat muun muassa empatian osoittaminen, lupaus siitä, ettei vastaava enää toistu, itsensä sättiminen anteeksipyynnön yhteydessä ja jonkin hyvityksen, kuten kukka-asetelman tarjoaminen anteeksipyynnön yhteydessä."

Anteeksi pyytäminen olisi osittain turhaa, jos ei kukaan koskaan antaisi anteeksi. Duodecim Terveyskirjaston artikkeli tarjoaa kaksi metodia anteeksiannon harjoittamiseksi.

Ihmisyhteisöissä ei varmaan koskaan päästä kokonaan eroon tahattomista tai tahallisista loukkauksista ja loukkaantumisista, mutta fiksu käytös, sopiva harkinta ja empatian harjoittaminen ovat hyvä alku miellyttävään seurusteluun.

Luen 2014 julkaistua tiiliskiveä suomalaisesta mausta "Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen". Teosta ei ole kirjoitettu parinvalinnan näkökulmasta, mutta sen kuvailemat erot sukupuolten, koulutusryhmien ja asuinpaikan mukaan ovat kiinnostavia myös pariutumisen näkökulmasta.

Suomalaisissa suurissa yliopistokaupungeissa on ylitarjontaa koulutetuista naisista ja maaseudulla taas ylitarjontaa vähän koulutetuista miehistä.

Koulutus vaikuttaa ihmisen makuun paljon, tai sitten tausta vaikuttaa koulutukseen ja makuun paljon.

Naiset ovat keskimäärin miehiä kiinnostuneempia kulttuuriharrastuksista. Naisten kiinnostus ja teoksen kirjoittajien mukaan myös ns. korkeakulttuurinen "etevämmyys" miehiin verrattuna on ilmeinen. Kirjoittajat pohtivat naisten johtavaa asemaa kulttuurin kulutuksessa ja siihen perehtyneisyydessä. Miksi niin monilla naisilla on ns. legitiimi maku (hyväksytty, hieno, laillinen, oikea)?

Naiset eivät ole miehiä useammin johtavissa asemissa, he ansaitsevat keskimäärin vähemmän, eikä naisia pidetä muuten yhteiskunnassa mitenkään erityisen legitiimeinä mielipidevaikuttajina.

Yhtenä syynä pidetään kasvatuksen monopolia. Lasten kasvatus ja yhteiskunnan uusintaminen sekä koulutus tuovat kaltaisissamme kulttuureissa juuri naisille osaamista kulttuuriasioissa.

Miehet ovat selvästi osaavampia ja harrastuneempia ainakin yhdellä kulttuurin alueella: urheilun.

Eniten kulttuuri kiinnostaa yliopistokoulutuksen saaneita, johtavassa asemassa olevia tai ylempiä toimihenkilöitä ja kaupungeissa asuvia. Kaupunkien keskustoissa asuu hyvin koulutettua ja hyvin ansaitsevaa porukkaa, joilla on lyhyt matka laajaan kulttuuritarjontaan. Kaupunkilähiöiden korkeasti koulutetut harrastavat suurin piirtein yhtä paljon kulttuuria kuin keskustassa asuvat urbaanit yksilöt.

Parinvalinnan kannalta yhteensopivuuden ongelma ei koske vain oopperaa tai balettia, vaan eri ryhmillä on hyvin erilainen tapa elää elämäänsä ylipäätään.

Kärjistäen voisi sanoa, että maaseudulla asuu vähän koulutettu iskelmää kuunteleva, esittävästä kuvataiteesta pitävä karjalanpaistimies, joka ei halua poistua kotiseudultaan, ja kaupungissa asuu tohtoriksi väitellyt klassista musiikkia ja maailmanmusiikkia kuunteleva, eri kielillä modernia kaunokirjallisuutta paljon lukeva, modernista abstraktista taiteesta pitävä sushinainen, joka haluaa tutustua kaikkiin maailman maihin.

Ongelma näiden kahden prototyypin kohtaamisessa ei ole se, että kumpikaan sinänsä pitäisi omaa makuansa parempana kuin toisella (suomalaisten mielestä makuasioista ei sovi kiistellä, ja jokaisella on omasta mielestään ihan hyvä maku), vaan se, ettei yhteisiä kiinnostuksen aiheita juuri löydy.

Tietty elämäntapojen ja koko maailmankatsomuksen erilaisuus ja erillisyys tuo haasteita kohtaamiseen.

Hyvin koulutettujen ryhmissä harrastetaan keskimäärin paljon laaja-alaisemmin ja monipuolisemmin kulttuuria kuin vähän koulutettujen ryhmissä (joista osa suhtautuu kulttuuriin jopa vihamielisesti). Korkeasti koulutettu saattaa käydä konserteissa (sekä kaupunginorkesterin että Ismo Alangon keikalla), käydä katsomassa sekä eurooppalaisia taideleffoja että amerikkalaisia toimintapläjäyksiä, lukea sekä sarjiksia ja dekkareita että korkeakirjallisuutta ja ammattikirjallisuutta, syödä sekä hamppareita ja pihviä että salaatteja, korealaista ja japanilaista ruokaa. Ehkä sanat uteliaisuus ja avoimuus kuvailevat parhaiten hänen habitustaan.

Korkeasti koulutettujen ryhmässä suosituin katsottava urheilumuoto oli teoksen aineistonkeruuaikana jääkiekko. Vähän koulutetut maalaiset katsoivat hiihtoa. Jääkiekko on mielestäni alkanut menettää mahtiasemaansa muille lajeille ja siihen on yhä useammin pyritty lyömään junttileimaa. Samaan aikaan hiihto ja pitkän matkan juoksu on saavuttanut merkittävää suosiota ylempien toimihenkilöiden ja johtajien harrastuksena. Yhdistääkö hiihto kansan?

Suomalaiset pitävät aika yleisesti pihveistä ja pizzasta, myös hyvin koulutettujen ryhmissä. Liharuoka ja pikaruokakulttuuri yhdistävät kansaa.

Yksi yhdistävä tekijä voisi olla myös blues, sillä poikkeuksellisesti Suomessa bluesia kuunnellaan eniten korkeasti koulutettujen ryhmässä, toisin kuin Yhdysvalloissa, joissa se on ns. junttien musiikkia.

Sarjakuvat ovat perinteisesti olleet miesten aluetta. Nyt sarjakuva on jo pitkään nostanut arvostustaan, ja myös naiset sekä tekevät että lukevat sarjakuvia.

Naisten ja miesten eroja kulttuurin kuluttajina ei pidä liioitella. Monet pariskunnat joustavat kumppaninsa makumieltymysten suuntaan ja suostuvat kokeilemaan uusia kulttuurin alueita.

Useimmat tuntemani akateemiset naiset käyvät todella harvoin oopperassa ("liian vanhanaikaista"), eivätkä todellakaan loukkaannu, jos mies sanoo sitä kiekumiseksi. Leffat valitaan joustavasti eri osapuolten makumieltymyksien mukaan, välillä toimintaa, toisinaan kotimainen romanttinen elokuva. Suurin osa aikuisista, ainakin pk-seudulla, on myös sekaruoan syöjiä. Todella harva mies kieltäytyy kategorisesti syömästä vihanneksia tai etnisiä ruokia. Helsingissä on jopa isohko joukko vegaanimiehiä.

Monen naisen mielestä jotkin kulttuuriharrastukset ovat suosiolla "naismaisia", eli niitä harrastetaan tyttöporukalla, eikä miehiä edes haluta kärsimään tai kuorsaamaan esimerkiksi teatteriin.

Tutkimuksen mukaan vähiten legitiimiä (hienoa), ja typerintä tai inhotuinta tietyissä piireissä oli moottoriurheilu ja tosi-tv.

Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta lähtökohtana voisi olla, että jos minä tulen ainakin kerran katsomaan moottoriurheilua, sinä tulet ainakin kerran oopperaan tai balettiin.

Tietynlainen suvaitseva suhtautuminen muiden hassuihin harrastuksiin ja kiinnostuksen aiheisiin tekisi varmaan hyvää itse kullekin.

P.S. Kirjoitettuani tämän, luen teoksen lopusta mielenkiintoisen kommentin sivulta 411: "Vaikka naisten on tutkimuksissa yleensäkin havaittu olevan miehiä korkeakulttuurisempia ja "kaikkiruokaisempia", Suomessa tämä ero näyttää olevan poikkeuksellisen selvä - tai ainakaan emme tunne yhtään tutkimusta, jossa ero naisten hyväksi olisi suurempi kuin omassa tutkimuksessamme".

Kirjan pohjana olevan aineiston otos on 3 000 aikuista suomalaista, Ahvenanmaata lukuun ottamatta + 28 jatkohaastattelua + 55 3-11 hengen fokusryhmähaastattelua.

Tutkimus lienee suurin Suomessa koskaan aihepiiristä tehty.

Tutkimusta ovat rahoittaneet mm. Helsingin yliopisto ja Suomen Akatemia.

Semi Purhonen & työryhmä: Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Nina Kahma, Keijo Rahkonen ja Arho Toikka: Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Gaudeamus 2014.

Oliko vuosi 2014 pettymys parisuhderintamalla? Etkö vieläkään löytänyt sopivaa kumppania? Kaipaatko oman rakkaan kainaloon?

Jos hyvistä aikeistasi huolimatta jäit taas yksin, on aika tehdä muutamia asioita eri tavalla kuin aiemmin. Koska et voi muuttaa muita ihmisiä tai tuskin maailmaakaan, sinun täytyy siis muuttaa omaa ajatteluasi ja toimintaasi.

Voisitko tehdä jonkin asian uudella tavalla?

Onko mahdollista ajatella muista ihmisistä toisin kuin aiemmin? Jos yrität tietoisesti ajatella esimerkiksi tätä ennen kuin menet ihmisten ilmoille: ihmiset ovat mukavia ja luotettavia ja he tahtovat minulle hyvää. Minä olen hyvä tyyppi ja muut haluavat tutustua minuun.

Pelkästään tämän asian tietoinen muisteleminen ennen muiden ihmisten tapaamista opinnoissa, koulussa, työpaikalla, harrastuksissa, baarissa, missä tahansa auttaa sinua olemaan rennommin ja luottavaisemmin muiden ihmisten seurassa.

(Paitsi, jos kuulut siihen pieneen joukkoon, jota aina petetään ja käytetään hyväksi. Silloin sinun täytyy ryhdistäytyä ja käskeä itseäsi pitämään puolesi. Sinun on kieltäydyttävä aina uhrautumasta muiden hyväksi ja sinun on lakattava olemasta kynnysmattona. Jos et itse pysty muuttumaan, hae apua ammattilaiselta.)

Omaan ajankäyttöön voi vaikuttaa yllättävän paljon. Jos olet aina töissä, et voi löytää uutta parisuhdetta kuin työpaikalta tai mahdollisesti kodin ja työpaikan väliseltä matkalta. Varaa aikaa uusiin ihmisiin tutustumiseen.

Jos käyt aina samojen kavereiden kanssa samassa baarissa, mene eri kavereiden kanssa tai yksin ulos, tai vaihda ainakin baaria. Mene baariin eri aikaan, eri päivänä, tai pukeutuneena eri tavalla.

Muista käyttäytyä miellyttävästi. Voit olla purevan ironinen, jos etsit vain hyvin älykkäitä, itsetietoisia ja erinomaisen ironiantajun omaavia ihmisiä, jotka ovat juuri sopivassa vireessä pikku kamppailuun kanssasi.

Muutoin, ole kiva ja ystävällinen.

Kiinnostu muista ihmisistä, uusista ajatuksista ja erilaisista tavoista olla ja tehdä asioita. Väsynyt ja kyllästynyt ihminen ei ole puoleensavetävä.

Voisiko ulkonäölle tehdä jotakin? Uusi hiusten leikkaus, liikuntaharrastus, parempi ryhti, vaatetuksen muutos, laihtuminen tai lihominen, uudet silmälasit, kunnolliset kengät, iloinen kaulahuivi? Pieni muutos omaan ulkonäköön voi piristää sinua niin, että näytät heti viehättävämmältä myös muiden silmissä.

Omaan osaamiseen panostaminen, itsensä innostaminen johonkin uuteen näyttää aina kiinnostavalta myös muiden mielestä. Paniikinomaisesti kumppania metsästävä ihminen on helposti muiden mielestä joko säälittävä tai sitten pelottava friikki.

Voisitko mennä uusiin paikkoihin, itsellesi outoihin harrastuksiin, luennolle, kurssille?

Uskallatko kysyä baarissa, josko voisit liittyä kivan näköisten ihmisten seuraan vaikka yhdessä kaverisi kanssa? Jos lähestyt kohteliaasti, leikkisästi ja pienellä flirtillä, voi olla ettet saakaan pakkeja. Painostava punkeminen ei käy.

Naisilla hymy muuttaa maailman valoisammaksi paikaksi. Miehet pitävät sata kertaa enemmän iloisesta nauravaisesta naisesta kuin kiukkuisesta, ahdistuneesta tai murjottavasta neidistä.

Miestenkään ei kannata piilotella hyväntuulisuuttaan tai huumorintajuaan. Jos et ole huumorimies, älä edes yritä naurattaa naisia, riittää että näytät huumorintajusi muulla tavoin. Ulkoa opetellut vitsit eivät naurata naisia juuri koskaan oikeasti.

Olen sivusta seurannut naisten hurmaajaa, jolla kävi hyvä flaksi, vaikka hän ei ollut komea, varakas tai hyvässä asemassa. Puheella on voimakas vaikutus ihmiseen. Uskomattoman moni nainen rakastaa imartelua, jos sen osaa tehdä hienosti.

Myös miehet rakastavat ihailua ja huomiota.

Pysyvän parisuhteen haluava luottaa rehellisyyteen, aitouteen ja haluun rakastaa.

Voi myös käydä niin, että kysyt vuoden lopussa itseltäsi: haluanko sitä oikeasti? Vastaus voi myös olla ei.

Maamme vientivaltti ja suuri ylpeyden aihe, sukupuolten välinen tasa-arvo, nähdään uudessa valossa Roman Schatzin kirjassa Voi maamme, Suomi.

Schatz sivaltelee suomalaisia naisia epänaisellisesta ulkonäöstä, ja syyttää naisia miesten aliarvioimisesta ja isien vähättelystä. Toisaalta suomalainen nainen on hänen mukaansa luotettava kumppani ja ahkera hoitamaan miehenkin asiat, kuten tärkeät päätökset (!), jolloin miehen verenpaine saattaa alentua.

Suomalainen nainen on kova ja käytännöllinen, mikä on toisaalta välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta tässä ilmastossa ja kulttuurissa.

Suomalaisnaisten hoivavietissä on jotain vikaa. Schatzin mukaan suomalaislapset laitetaan jo 1-vuotiaina päiväkotiin kuten entisessä itäblokissa. ”Näin muksuja vieroitetaan jo varhain perheistään, he käyvät samaan aikaan infektiotaudit läpi ja heistä tulee ryhmäkuria noudattavia kansalaisia.”

Vanha suomalainen talonpoikaiskulttuuri, jossa nainen vastaa kodista ja mies ulkotöistä, on edelleen voimassa.

”Vieläkin Suomessa käytetään sanaa ulkoruokinta silloin, kun ukolla ei ole asiaa omin käsin rakentamaansa taloon. Jos on pakko asua Suomessa, se kannattaa tehdä naisena.”

Suomessa saa harrastaa miehiin kohdistuvaa seksismiä, mutta naiset raivostuvat heihin kohdistuvasta seksismistä. Schatzin mukaan mies joutuu melkein vankilaan, jos kehuu naisen ulkonäköä.

Rakkauselämämme on aneemista.

”Suomen naiset ja miehet tuijottavat toisiaan yhä turhautuneemmin, epäluuloisemmin ja vainoharhaisemmin. Sekä naiset että miehet kaipaavat kyselyiden mukaan enemmän seksiä, mutta silti tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa toisiaan.”

Tuntuuko tutulta?

”Suomalaismiehet eivät vaivaudu näyttämään naisilleen muita tunteita kuin vihaansa. Siksi suomalaisnaiset eivät vaivaudu ottamaan miestensä muita tunteita vakavasti tai ylipäätään edes huomioon.”

Kuulostaa julmalta.

Ja lopputuloksena Schatz kiteyttää maamme tilanteen näin:

”Suomi ei oikeastaan ole tasa-arvoinen yhteiskunta, vaan hyvin pitkältä kädeltä ja hyvin pitkälle kehittynyt matriarkaalinen järjestelmä, jossa on vielä puhtaita sovinismin saarekkeita ja macho-reservaatteja.

Nykyään suomalaiset miehet tarvitsevat paljon enemmän suojelua, rohkaisua ja huolenpitoa kuin heidän naisensa.”

Roman Schatz: Voi maamme, Suomi. Johnny Kniga Kustannus 2014.

Suomalaisilla on perinteisesti ollut epäluuloja nopeita ihmisiä kohtaan. Ihaillaan toki formula-kuskeja ja lätkänpelaajia, mutta nopeat ajattelijat ovat jotenkin epäilyttäviä. Nopealiikkeiset liukkaatleevit ovat vähän naurunalaisiakin.

Suomalaiset eivät yleensä pidä nopeasti puhuvista ihmisistä. Heidät koetaan hermostuttaviksi ja epäluotettaviksi.

Olen joskus epäillyt nopeutta inhoavien omaa järjenjuoksua hitaaksi. Suomessa on jopa asiantuntijatasolla väitetty säännöllisesti, ettei nopeudella ja älyllä ole mitään yhteyttä, vaikka yhdysvaltalaistutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet älyn ja nopean ajattelun yhteyden. Tehokkaasti toimivissa aivoissa on hyvät kytkökset.

Onko suomalaisilla jokin geneettinen erityisversio älystä, ns. hidas äly?

Ehkä suomalaisten epäluulo nopeutta kohtaan onkin intuitiivista viisautta? Princetonin yliopiston psykologian laitoksen tutkimukset nopeasta ajattelusta osoittavat siihen liittyvän erilaisia riskejä.

Koetilanteissa ajattelun nopeuden lisääminen aiheutti lisääntyvää riskikäyttäytymistä. Ihmiset ottivat tosiasiallisessa rahankäyttötilanteessa isompaa riskiä ajatellessaan nopeasti. He myös alkoivat suhtautua riskiseksiin ja laittomiin päihteisiin huomattavasti aiempaa suopeammin.

(Monet myynnin ammattilaiset tietävät tämän, ja yrittävät jouduttaa ihmisten päätöksentekoa.)

Rahamaailman ammattilaisia on tutkittu paljon. On huomattu, että eniten voittoa tekevät meklarit ottavat eniten riskiä ja heillä on korkeimmat testosteroniarvot. (En muuten ole nähnyt tuoreita tutkimuksia näistä törkeimmistä riskinottajista kunnon talousromahduksen jälkeen. Kuinkas sitten kävikään?)

Suomessa suositaan edelleen melko rauhallisia ja tasaisia kumppaneita. Monessa muussa maassa normisuomalaisia pidettäisiin hieman hidasälyisinä.

”Hiljaa hyvää tulee.” Huomiseen asioita funtsiva kumppani ei ehkä mene vieraisiin, ei hassaa rahojansa typeriin kohteisiin, eikä lähde vetämään mitään arveluttavaa ainetta missään olosuhteissa.

Toisaalta Princetonin tutkimuksissa selvisi, että nopeilla ajattelijoilla on paljon positiivisia kokemuksia ja tuntemuksia. Nopeus tuo mielihyvää, voiman tunnetta, energisen ja luovan olon ja se lisää itsetyytyväisyyttä. (Tutkijoiden mukaan nopeaälyisyys aiheuttaa ajoittain jopa maniaa muistuttavia fiiliksiä.) Hidas ajattelu aiheuttaa masentuneen olon.

Suomessa masennus on yleistä. Ehkä meidän on aika alkaa sietää nopeaälyisyyttä hieman aiempaa paremmin. Riskinoton ja energisyyden oikean suhteen löytäminen tuo tyytyväisyyttä myös parisuhteeseen.

”Seitsemäs vuosi on vaikein”, väitettiin ennen naimisiin meneville. Jostain oli keksitty, että juuri kuuden avioliittovuoden jälkeen olisi kaikilla pareilla vaikeuksia ja ristiriitoja.

Muutama vuosi sitten alkoivat monet asiantuntijat sanoa, etteivät nykyiset parit pysy onnellisina edes kuutta vuotta, vaan parisuhteen uudet kriisivuodet tulevat jo aiemmin. Suomessakin yllättävän monet avioliitot päättyvät jo alkumetreillä.

Huffington Post kirjoittaa tutkimuksesta, jonka mukaan avioparit eivät ole onnellisimmillaan juuri avioliiton solmittuaan, vaan vasta kolmantena vuonna.

Ensimmäinen vuosi menee häiden jälkihumussa, toinen tutustumisessa ja vasta kolmas on onnen auvoa. Silloin parit myös usein yhdistävät rahatalouden. Siippa on tullut tutuksi ja pareilla on ihania tulevaisuudensuunnitelmia.

(Suomessa useimmat avioituvat ovat asuneet yhdessä jo vuosia, joten tulos ei ehkä päde meillä. Tilastokeskuksen eroamiskäyrä näyttää mielestäni aika tasaiselta. Tosin eivät kaikki ongelmia kohtaavat parit suinkaan eroa heti.)

Kolmannen vuoden jälkeen alkavat ongelmat. Viides vuosi on usein hyvin vaikea. Silloin liittoa varjostavat työhuolet, väsymys ja mahdollisesti lastenhoito.

Seitsemän vuotta yhdessä kestäneet alkavat tutkimuksen mukaan olla jo voiton puolella. Jos avioliitto on pysynyt kasassa tähän asti, on loppuelämä jo keskimäärin helpompaa. Kaikista onnellisimpia yhdessä ovat yli 40 vuotta naimisissa olleet! Siinä välissä olevat 33 vuotta täytyy vaan sinnitellä.

Erot orgasmin saamisessa ovat kiinnostaneet tutkijoita pitkään. Joitakin tuloksia on saatukin, mutta esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen ja orgasmien yhteyttä ei ole juuri tutkittu.

Tutkijat Justin R. Garcia, Elisabeth A. Lloyd, Kim Wallen ja Helen E. Fisher selvittivät asiaa yhdysvaltalaisväestössä. Edustava otos amerikkalaisia sinkkuja (2 850 seksiä harrastavaa henkilöä) kertoi seksielämästään numeroina.

Vastaajilta kysyttiin sukupuolta, seksuaalista suuntautumista ja sitä, kuinka usein he saavat orgasmin harrastaessaan seksiä tutun partnerin kanssa.

Naiset saavat seksiä harrastaessaan keskimäärin orgasmin 62,9 prosentin ja miehet 85,1 prosentin todennäköisyydellä.

Miehillä seksuaalinen suuntautuminen ei juurikaan vaikuttanut orgasmin saamiseen. Heteroilla orgasmin saannin todennäköisyys oli 85,5 prosenttia, homoilla 84,7 prosenttia ja biseksuaaleilla 77,6 prosenttia.

Naisilla erot orgasmien saannissa vaihtelivat enemmän eri seksuaalisen suuntautumisen ryhmissä. Naisista eniten orgasmeja saivat lesbot: 74,7 prosenttia sai, kun heteroista 61,6 prosenttia ja biseksuaaleista vain 58 prosenttia tyydyttyi.

Tosiasiassa siis eniten orgasmeja kaikista sinkuista saavat heteromiehet (mutta useammin saavan sukupuolen kaikki varmaan jo tiesivätkin). Naisista orgasmeja saavat eniten lesbonaiset.

Tutkijoiden päätelmät eivät ehkä yllätä. Naisilla orgasmien saaminen on vähemmän ennustettavissa kuin miehillä ja orgasmien saanti myös vaihtelee enemmän naisilla kuin miehillä.

Suurin osa naisista ei varmaan kuitenkaan voi muuttua lesboiksi, joten vaikuttaa siltä, että heteroparien kannattaisi tutustua aiempaa paremmin seksuaalisen nautinnon saamiseen ja mahdollisesti joissakin tapauksissa hankkiutua seksologin neuvontaan.

The Journal of Sexual Medicine, November 2014

Mustasukkaisuus on piinannut useimpia suomalaisia ainakin jossain elämän vaiheessa.

Usein mustasukkaisuudesta tulee puhe silloin, kun joku kärsii kumppaninsa mustasukkaisuudesta ja kontrollinhalusta. Harvoin ihmiset paljastavat olevansa itse mustasukkaisia.

On rasittavaa olla mustasukkaisuuden kohteena. Jatkuva tarkkailu on ärsyttävää. Jatkuva epäily syö parisuhteen luottamusta. Miksi et luota minuun? Kohde voi kyllästyä ja lähteä.

Pahimmillaan mustasukkaisuus johtaa tragediaan, jopa kuolemaan. Suomen toiseksi yleisin kuolinsyy henkirikoksissa on nykyisen tai ex-kumppanin tappaminen.

Vaikka kumppani pysyisi hengissä, mustasukkaisessa suhteessa rakkaus vähitellen kuolee.

Mustasukkaisuus on omistamisenhalua ja häpeäntunnetta. Amerikkalaistutkimusten mukaan mustasukkaisella on usein pahoja alemmuudentunteita. Mustasukkainen kokee itsensä epämiellyttäväksi kumppaninsa ja muiden ihmisten rinnalla.

Epävarmat ihmiset aiheuttavat itse parisuhteensa turvattomuuden. He voivat olla mistä tahansa mustasukkaisia: ystävistä, harrastuksista ja jopa yhteisestä lapsesta, kaikesta mikä vie huomion pois heistä itsestään.

Haastattelin perheneuvoja Saija Falckia mustasukkaisuudesta. Hänen mukaansa toisen jatkuva kyttääminen on raskasta ja aikaavievää. Ja miten voisi oikeasti edes varmistaa, ettei toinen vaan petä koskaan missään?

Falckin mukaan suomalaista mustasukkaisuutta tulisi tutkia enemmän: ”Meillä aihetta on tutkinut lähinnä Osmo Kontula”.

Kontulan mukaan naisilla mustasukkaisuus saattaa herätä miehiä helpommin, mutta miesten on vaikeampi myöntää olevansa mustasukkaisia kuin naisten. Kontulan mielestä Suomessa on totuttu ”omistamaan” kumppani, ja häntä on totuttu kontrolloimaan. Viime vuosikymmenenä lisääntynyt uskollisuuden vaatimus voi Kontulan mukaan jopa lisätä mustasukkaisuutta.

Heteronaisten ja -miesten on joissakin tutkimuksissa huomattu suhtautuvan kumppanin pettämiseen eri tavoin. Miehet eivät kestä kumppanin seksisuhdetta toisen miehen kanssa. Naiset taas kärsivät eniten siitä, jos mies on solminut emotionaalisesti läheisen suhteen toiseen naiseen. Satunnaisen seksin voisi vielä antaa anteeksi, muttei sitä, että mies uskoutuu enemmän jollekulle toiselle.

Tutkijat Levy ja Kelly halusivat selvittää asiaa tarkemmin. He huomasivat, ettei kyseinen sukupuoliero johdu niinkään sukupuolesta, vaan siitä, millaiseen kiintymyssuhteeseen ihminen pystyy. Turvallisesti kiintyneet ihmiset, sekä miehet että naiset, loukkaantuvat eniten emotionaalisesta uskottomuudesta.

Mustasukkaisen alemmuudentuntoisen persoonallisuuden muodostumiseen löytyy usein syynsä lapsuuden hylkäämiskokemuksista. Saija Falckin mukaan jokaisen mustasukkaisen ihmisen kannattaisi siksi työstää asiaa itsensä kanssa. Toki turvallinen parisuhdekin voi toimia eheyttävästi.

Yhdysvaltalaisasiantuntijat kehottavat mustasukkaista rakastamaan itseänsä enemmän.

Mitä voisit tehdä, jotta tuntisit itsesi rakastamisen arvoiseksi? Tämä on hyvä kysymys. Toisia epäilevä kyttääjä ei ole miellyttävä kumppani, eikä haluttavaa seuraa. Millainen ihminen olisi kiva ja ihana? Toisille ystävällinen ja miellyttävä tietenkin!

Mustasukkaisuudesta voi yrittää löytää positiivisia puolia. Mustasukkainen ainakin arvostaa omaa parisuhdettaan korkealle (usein liian korkealle, niin korkealle, ettei itse ylety sinne). Voisiko mustasukkainen pyrkiä itse olemaan aiempaa viehättävämpi? Niin ettei ihana, menettämisen pelon kohteena oleva puoliso olisi suhteen ainoa ihastuttava puolisko?

Millaiset ominaisuudet ovat viehättäviä?

Tutkijat ovat pitkään kummastelleet parisuhteiden raamien vaikutusta pariskuntien tasa-arvoon. Avoliitossa elävien parien on huomattu esimerkiksi jakavan kotityöt paljon tasa-arvoisemmin kuin avioliiton solmineiden.

Shannon N. Davis, Theodore N. Greenstein ja Jennifer P. Gerteisen Marks tutkivat 28 maan ja 17 636 vastaajan otoksella vastanaineita ja juuri avoliittoon muuttaneita pareja.

Avoliittoon muuttaneet miehet kertoivat tekevänsä enemmän kotitöitä kuin juuri naimisiin menneet miehet, ja vastaavasti avoliitossa olevat naiset tekivät vähemmän kotitöitä kuin aviovaimot.

Tutkijat selvittivät aviomiesten vähäisiä kotitöitä erilaisilla muuttujilla. Vastanaineilla ei ollut liitossaan juurikaan sellaisia järkeviä selittäviä tekijöitä epätasaiselle työnjaolle kuin aika, resurssit ja harrastuneisuus. Avo- tai avioliiton satamaan vastikään purjehtineet ovat suurin piirtein yhtä kykeneviä suoriutumaan kotipuuhistaan ja ryhmillä on suurin piirtein samat aikaresurssit.

Selittävin tekijä oli avoliittoon menneiden miesten asenne. Heidän mielestään kotityöt kuuluvat sekä miehelle että naiselle. Naimisiin menevien miesten mielestä kotityöt sopivat paremmin naisille.

Silvia Meggiolaro tutki italialaisten miesten osallistumista kotitöihin. Avoliitossa elävät miehet osallistuvat enemmän kotisavottaan kuin naimisissa olevat. Avoliiton tasaisempi työnjako ei kuitenkaan kanna avioliittoon asti, vaan miesten mentyä naimisiin kotitöiden tekeminen väheni. Onko naisen paras tapa saada mies osallistumaan kotitöihin siis vältellä avioliittoa?

Avioituneita on aiemminkin pidetty perinteisemmin ajettelevina kuin avoliitossa eläviä. Onko naimisiinmeno suora tie naisten kotiorjuuteen?

Millaisia kokemuksia teillä on kotitöistä? Onko liiton muodolla vaikutusta kotitöiden jakoon? Muuttuiko puolison osallistuminen, kun avoliitto päätettiin sinetöidä virallisesti? Kertokaa ja kommentoikaa.

Journal of Family Issues 2007-2014

Kaikki parisuhdeasiantuntijat varoittavat nykyään samasta asiasta: nykyihmisen odotukset parisuhteelle ovat tolkuttomat. Kumppani ei voi olla vastuussa kaikesta onnesta elämässä.

Ihmisten pitäisi tajuta, että me kaikki olemme vajavaisia, myös se oma rakas, eikä ole muutenkaan järkevää laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Tällä en tarkoita useiden kumppaniehdokkaiden varalla pitoa, vaan elämän perusankkureiden löytämistä tai perustamista. Ihmisellä on hyvä olla parisuhteen lisäksi muitakin tärkeitä asioita elämässä, kuten vaikka muut läheiset, ystävät, työ, harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita.

Kohtuullisuus ja keskitie voivat varsinkin nuorten ihmisten mielestä olla ärsyttäviä sanoja, mutta jälleen kerran tutkimukset osoittavat niissä piilevän viisauden.

Parisuhteessa ei kannata vaatia toiselta liikaa, muttei myöskään tyytyä liian vähään. Kumppanilta tulee odottaa ymmärrystä, rakkautta ja huomiota sopivasti.

Psykologian professori Susan Krauss Whitbourne esittelee Psychology Todayn kirjoituksessaan uuden mallin parisuhteen odotuksista. Sivan George-Levin ryhmä on selvittänyt parisuhteen osapuolten odotuksia ja parisuhdetyytyväisyyttä. Tarjolla on nyt 19 kohdan testi, jolla voit selvittää, vaaditko toiselta liikaa.

Onnellisessa parisuhteessa kumppaneiden odotukset ja todellisuus ovat tasapainossa. Liian vaativat henkilöt, jotka katsovat ansaitsevansa vain parasta, ja vaativat kumppaniltaan esimerkiksi jatkuvaa huomiota, tulevat luonnollisesti pettymään. Heillä on myös täysin epärealistinen käsitys omasta ihanuudestaan.

Toisaalta ihmiset, jotka eivät odota kumppaniltaan mitään, ja jotka ajattelevat, ettei heillä ole oikeutta odottaa ja toivoa huomiota ja rakkautta, kärsivät yleensä masennuksesta ja todella huonosta itsetunnosta, eikä heidänkään parisuhteistaan juuri onnea löydy.

Ihmiset pitävät siitä, että heille rakkaat ja tärkeät ihmiset kaipaavat ja odottavat heiltä rakkautta, tukea ja neuvoa. Ihminen haluaa kokea itsensä tärkeäksi. Kun molemminpuoliset odotukset ja todellisuus kohtaavat keskimäärin kohtuullisella tasolla, on parisuhde kaikista onnellisin.