Suhteet & seksi

OECD on antanut meille sapiskaa. Liian harva on mukana työelämässä. Suomi maksaa liikaa tukiaisia työikäiselle väestölle. Kansa pitää saada aktivoitumaan. Miten noloa, meitä pidetään lampaina.

Suomalaiset kaipaavat vahvaa johtajaa. Turvallisuus on arvoista tärkein. Yhä isompi osa kansasta kaipaa menneisyyden Suomeen, jota ei oikeasti ole koskaan ollut olemassa.

Turvallisuus on hieno asia. Oman tai toisen hengen tahallinen vaarantaminen on tyhmää. Tasainen arki on aliarvostettua.

Mutta liiallinen pelokkuus, avuttomuus ja arkuus pilaavat elämänilon. Onko meistä tullut nössöjä?

Ei uskalleta tehdä lapsia. Ei osata valita opiskelualaa, koska ratkaisu voi osoittautua vääräksi. Ja valtio. Valtio on asettanut vain lisää sanktioita inhimillisen erehdyksen tekijälle.

Aktiivimalli hätyyttelee työtöntä, kiky työssäkäyvää, opintouudistukset opiskelijaa. Entuudestaan meillä on jo vanhoja keppejä. Jos ei mene ajoissa äitiysneuvolaan, ei saa vauvaboksia.

Vääryydet ja uhat piirittävät meitä nykypuheen mukaan. Peilin toisella puolella on pelko valtion rahojen riittävyydestä ja kansan uusavuttomuudesta. Eläkkeet ja sote-menot nielevät yhä suuremman osan yhteiskunnan varoista.

Esimerkiksi aktiivimallissa on nähty vain huonot puolet. Syrjäseutujen ihmisten keppiä on pidetty liian isona. Mutta jos syrjäseuduilla ei löydy töitä edes nousukaudella, onko ajatuksena viettää koko elinikä kotikonnuilla valtion kustantamana? Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvista sinkkumiehistä vain vähän yli puolet käy töissä.

Suomalaiset pystyvät parempaan. Paljon pahempina sodan, köyhyyden ja nälän aikoina ihmiset ovat pärjänneet sisulla ja kekseliäisyydellä. Nyt näitä ketteriä ja yritteliäitä ominaisuuksia ihaillaan virolaisissa.

Jotkut jopa ajattelevat, että meillä menee liian hyvin.

Tähän en usko. Meillä on liikaa ihmisiä, joilla menee huonosti. Ajatus siitä, että valtiolla olisi ratkaisu kaikkiin ihmiselämän huoliin on silti liian toiveikas.

Kuka keksisi ratkaisun ihmisten omien resurssien elvyttämiseksi? Miten mahdollisimman moni saisi tuntea olevansa oman elämänsä sankari?

Onko halua pärjätä itse? Mistä saisi intoa asettaa tavoitteita, ja ryhtyä toimeen? Löytyykö ihmisiä, jotka kysyvät: miten pääsen tavoitteeseeni, mitä minun tulee tehdä saavuttaakseni sen, mitä haluan. Ei siis mitä valtion pitää tehdä.

Helsingin Sanomissa oli nykyihmistä kuvaava artikkeli hammashoidosta. Suomalaisten aikuisten hampaat ovat kuulemma pohjolan surkeimmassa kunnossa. Syy on monen mielestä yhteiskunnassa, kun ei ole ilmaista hammashoitoa.

Muutamalla prosentilla voi olla liian kuiva suu sairauden tai lääkityksen takia, mutta enemmistön hampaat eivät ole huonossa kunnossa koska valtio. Aikuinen voi itse huolehtia omista hampaistaan kaksi kertaa päivässä, ja lopettaa jatkuvan smoothien litkimisen ja sokerivälipalojen imeskelyn.

Aktiivinen, pärjäävä ihminen on myös onnellisempi. Sellainen joka hankkii jonkin koulutuksen ja työn ja huolehtii itsestään ja lähipiiristään. Maksaa omat harrastuksensa ja vastaa omista teoistaan.

Elämän surkeus ei voi aina olla valtion vika. Vastoinkäymisistä, epäonnesta tai omista mokista ei aina voi saada korvausta yhteiskunnalta. Tämä voi tuntua epäreilulta, mutta sen ymmärtäminen on normaalia aikuistumista.

Pieni riskinotto ja oma ponnistelu on välttämätöntä, jotta elämästä tulisi tyydyttävää. Illalla ei tarvitse odotella, että valtio tulisi pesemään hampaat.

Siitä puhe mistä puute. Seksistä höpötetään joka paikassa, mutta suomalaisten yhdynnät jatkavat vähenemistään. Vielä 1970-luvulla naimissa olevat parit yhtyivät keskimäärin kahdesti viikossa, nyt joudutaan tyytymään yhteen kertaan.

Naiset ja miehet toivovat seksiä aiempaa enemmän. Vain 47 prosenttia parisuhteessa olevista naisista ja 40 prosenttia miehistä pitää nykyistä yhdyntämääräänsä sopivana. Muut ovat vähän puutteessa.

Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan johtama uusin FINSEX-aineisto kerättiin keväällä 2015 yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa. Vastaajina oli 6 000 yli 18-vuotiasta suomalaista. Tutkimusta jatketaan Väestöntutkimuslaitoksella, mutta seksin harrastamisen päätrendit haluttiin julkaista jo nyt.

Väestöliiton tiedotteen mukaan tulos on ristiriidassa elämän seksualisoitumisen kanssa, tai sen väitteen kanssa, että ihmisillä olisi entistä enemmän paineita erilaisiin seksuaalisiin suorituksiin. Minusta tällaista johtopäätöstä ei voi vetää. Yhdyntöjen väheneminen voi ihan hyvin johtua liioista paineistakin. Rento paineeton ihminen saattaa harrastaa seksiä paljon useammin ja mieluummin kuin hermoheikko. Monilla ihmisillä on myös paljon työpaineita, ja se ei välttämättä tee heistä parempia työntekijöitä. Stressaava ihminen saattaa myös luopua paineita aiheuttavasta vapaa-ajan toiminnosta kokonaan. Yksi iso syy seksin vähenemiseen (toisen kanssa) voi olla digimaailma ja omaan itseen käpertyminen.

Väestöliiton mukaan yhdyntäaktiivisuus on huipussaan 20-vuotiailla naisilla ja 50-vuotiailla miehillä (!). Suhteellisesti eniten määrät ovat vähentyneet 30-40 -vuotiailla aikuisilla, ilmeisesti pienten lasten ja työkiireiden takia.

Entistä harvempi suomalainen oli ollut yhdynnässä viimeisen viikon aikana, naisista vain kolmannes ja miehistä 39 prosenttia. Vuonna 2007 seitsemän prosenttiyksikköä useampi oli päässyt viikon aikana sänkyyn, ja vuonna 1971 vielä viidenneksen suurempi porukka oli harrastanut seksiä viikon sisään. Ei mikään ihme, että syntyvyyskin laskee.

Suurimmat pudotukset yhdyntäaktiivisuudessa oli nuorilla miehillä ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla, eli parhaassa iässä olevilla aikuisilla. Yhdynnät ovat vähentyneet molemmilla sukupuolilla, avioliitoissa, avoliitoissa ja erillisliitoissa. Viimeksi mainituissa liitoissa rakastellaan sentään seitsemän kertaa kuukaudessa, kun avoliitoissa yhdytään keskimäärin kuudesti kuussa ja avioliitoissa kerran viikossa.

Kaikilla miehillä oli vuonna 2015 keskimäärin 4,4 yhdyntää kuukaudessa, kun naisten luku oli 3,6. (Joku muistaa väärin, tai miehet yhtyvät keskenään tai harvojen suurharrastajanaisten kanssa, jotka osuvat harvemmin tutkimusseulaan?)

Miehet toivoivat viime vuonna keskimäärin kolmea ja naiset kahta yhdyntää viikossa. Nuoret miehet haluaisivat neljä ja nuoret naiset kolme kertaa viikossa. Jopa suhteen alussa kerrat jäävät vain kahteen. Yli puolet suomalaisista aikuisista haluaisi lisää yhdyntöjä.

Suomi on täyttymättömien seksitoiveiden maa.

FINSEX yhdyntätrendit. Väestöliitto.fi 15.2.2016.

Suomalaisella naisturistilla on lyhyt tukka ja pään yli ristiin vedetty käsilaukun hihna, kuvailee virolainen radiojuontaja käsitystään meistä Marjo Näkin Hepoa Tallinnaan, kaksi vuotta kirjeenvaihtajana -kirjassa. Näkki on kiinnittänyt huomionsa samaan ilmiöön - ja lisää listaan jätti-t-paidan ja trikoot.

Tämä nauratti. Haaveilen usein ihan lyhyestä tukasta, sellaisesta pyyhkeellä kuivattavasta siilistä. Kukaan kampaaja ei ole viimeisen viiden vuoden aikana suostunut kynimään minua kunnolla. He kuuluvat varmaan miestenmiellyttämiskerhoon (ks. Cityn arkistot: naisella pitää olla pitkä tukka). Harrastan nimenomaan olan yli vedettyjä laukkuja ja kasseja, ns. postilaukkuja. Usein vielä kamalampaa tyyliä, eli reppua (vihreänruskeanharmaa tukeva malli). On vaan jotenkin mukavaa saada molemmat kädet pidettyä vapaina ja valmiina toimintaan (puheluun, maksamiseen, nopeaan liikkumiseen jne.).

Suomalaisilla on keskimäärin ohuehko tukka, joka harvenee niin miehillä kuin naisillakin jo noin 30-vuotiaana. Mitä ihmeen rotanhäntää suomalaisten naisten pitäisi kasvattaa? Lyhyt tukka ei välttämättä ole naisilla mikään statement (tyyliin vihaan miehiä), vaan käytännön sanelema juttu. Kuten tukevat kengät. (Joojoo, on Tallinnassakin mukulakivikadut ja naisilla piikkarit silti.)

Mitä mieltä olette? Onko ”tyypillisen” suomalaisen naisen habitus maailman epäseksikkäin?

Entä millaisia ovat suomalaiset miehet? Onko heillä kuohkea hyvin leikattu tukka ja kaupunki-uskottavat-vaatteet sekä siistit kengät?

Ansaitsemmeko me toisemme?

http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/suomalainen%20nainen.htm