Suhdeklinikka

KYSYMYS: Vuosi sitten, ollessani 22-vuotias aloitin ensimmäisen parisuhteeni. Mies oli vasta pari kuukautta sitten eronnut edellisestä suhteestaan toisen osapuolen pettämisen takia. Mietin alussa pitkään, tuleeko seurustelumme hänelle liian nopeasti, ja puhuimmekin asiasta pariin otteeseen. Hän kuitenkin vakuutti minut siitä, että olen se oikea ja että uusi suhde ei ala liian nopeaa.

Toiselle täytyy antaa aikaa miettiä asioita, mutta miten ottaa etäisyyttä ihmiseen jota rakastaa? Ymmärrän, että tällä hetkellä etäisyys ja oma aika ovat juuri se, mitä molemmat tarvitsevat, mutta olenko typerä jos elättelen pientä toivon kipinää? Tulenko lopulta vain entistä enemmän huijatuksi, tällä kertaa omasta takaani?

Edelleen sinun, 23v

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tilanteesi on hankala. Rakastat miestä, joka myös rakastaa sinua, mutta silti haluaa erota. Suorastaan skitsofreeniseksi tilanteen tekee sen, että asutte yhdessä ja käyttäydytte kuin olisitte edelleen rakastavaiset, vaikka oikeasti olette eroprosessissa.

Minulle jäi vähän epäselväksi, miksi poikaystäväsi haluaa erota. Hän on itse pettänyt sinua, ollut epärehellinen ja käyttäytynyt toistuvasti rumasti sinua kohtaan. Hän on epäillyt ja syyttänyt sinua, ilman aihetta. Sinun ainoa rikkeesi kuulostaisi olevan se, että ilmaisit myös itse miettineesi sitä, tuleeko suhteesta mitään jos toisen epäkunnioittava käytös sinua kohtaan jatkuu. Kutsut tätä möläytykseksi. Minusta se on täysin asiallinen kommentti. Jos sinun ajatuksillesi ja tunteillesi ja niiden ilmaisulle ei ole tilaa, suhteenne ei ole tasapuolinen ja joudut kaventamaan itseäsi. Tämä ei pitkällä tähtäimellä ole hyvä juttu.

Lisäksi tuntuu vähän kummalliselta, että myös poikaystäväsi mielestä olitte erittäin hyvä pari ja välillänne on vahva rakkaus. Miksi kukaan luopuisi sellaisesta ilman hyvää syytä?Väistämättä herää kysymys, mitä sellaista tässä on, jota ei kerrota. Yksi syy voi olla, että yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat alkoivat ahdistaa. Voihan olla, että poikaystäväsi ei ole kuitenkaan vielä valmis sitoutumaan.

Oli syy mikä tahansa, fakta on, että suhde ei voi jatkua, mikäli toinen haluaa erota. Ymmärrän, että sen hyväksyminen on sinulle vaikeaa, koska tunteesi ovat voimakkaat. Itsesi kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on kuitenkin hyväksyä ero. Edessä on paljon surua, itkua, kaipausta ja ehkä vihaakin. Anna kaikkien tunteiden tulla. Puhu ystäviesi kanssa. Hanki Kimmo Takasen kirja Tunne sydämesi – matka uuteen rakkauteen. Älä anna kirjan nimen haitata. Siinä on juuri sinun tilanteeseesi sopivaa tekstiä.

Poikaystäväsi haluaa eron. Anna se hänelle. Väkisin et voi ketään pitää. Hän on teistä se, joka tässä erossa menettää enemmän. Vaikka sattuu, luota siihen, että lopulta asiat menevät juuri niin kuin hyvä on. Sinä ansaitset miehen, joka haluaa sinut.

Voimaa sinulle toivoen
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 58 vuotias nainen ja seurustellut nykyisen kumppanin (60 v.) kanssa n. kaksi vuotta. Olemme tunteneet toisemme vuodesta 2010 ja silloin tapailimme satunnaisesti. Syksyllä 2017 mies sitten sanojensa mukaan tuli järkiinsä ja aloimme olla yhdessä vakituisesti. Olen pitänyt oman asuntoni enkä ole muuttanut yhteen. Olen kuitenkin viime vuonna viettänyt miehen luona suuremman osan ajastani. Miehellä on 21- ja 32-vuotiaat tyttäret, joista nuorempi asuu toisella paikkakunnalla avoliitossa ja nuorempi opiskelupaikkakunnalla.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Uusperheproblematiikka ei koske vain pienten lasten vanhempia, vaan voi tulla näkyviin myös aikuisten lasten kanssa. Avainasemassa uuden puolison ja entisen liiton lasten välissä on lasten biologinen vanhempi. Hänen tehtävänsä on osoittaa sekä se, että lapset ovat aina vanhemmalleen tärkeitä, että se, että uudella elämänkumppanilla on selkeä paikka hänen rinnallaan. Lapset ovat lapsia, joiden tulee aikuisenakin tarvittaessa voida luottaa vanhempansa apuun ja tukeen. Uusi kumppani on kuitenkin se, jonka kanssa elämä (ja usein myös koti) jaetaan ja tämän tulee olla selvää myös lapsille.

Teidän tapauksessanne jäin miettimään miesystäväsi sitoutumista sinuun ja suhteeseenne. Jossain vaiheessa mies ”tuli järkiinsä” ja aloitte olla yhdessä vakituisesti. Nyt hän kuitenkin on ilmeisen epävarma tunteistaan sinua kohtaan.

Millaiset sinun tunteesi miestä kohtaan ovat? Tunnetko sinä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta? Vai ovatko hankaluudet miehen tyttären kanssa saaneet sinunkin tunteesi hiipumaan? Olet pannut miehen huushollin kuntoon ja yrittänyt olla hyvissä väleissä tyttären kanssa. Silti tilanne on mennyt vaan huonompaan suuntaan. Olet nyt päättänyt olla kyselemättä ja pysytellä sivummalla. Se voikin olla ihan hyvä ratkaisu. Jos otat vähän etäisyyttä ja vietät enemmän aikaa omassa asunnossasi, voi tulla näkyviin se, kuinka paljon miesystäväsi sinua kaipaa. Jos hän haluaa olla kanssasi, hän tulee perässäsi. Jos hän jää tyytyväisenä omaan kotiinsa tyttäresi kanssa, se on sinulle kallisarvoista tietoa.

Jos miesystäväsi valitsee sinun seurasi, kannattaisikohan teidän yhdessä ollakin enemmän sinun kotonasi, varsinkin nyt kesäaikana? Se on sinun valtakuntasi kaikin tavoin. On ylellistä, että teillä on kaksi asuntoa käytettävissä. On ehkä turhaa hakeutua varta vasten tilanteisiin, joissa vain pahoitat mielesi. Pysyttele sinä vain kohteliaan ja etäisen ystävällisenä tytärtä kohtaan, silloin kun tapaatte. Teidän ystävyytenne aika ei mitä ilmeisemmin ole juuri nyt. Se voi olla sitä kenties joskus myöhemmin.

Kerroit, että kesä tässä uusperhekuviossa on arvoitus. Älä anna sen pilata omaa kesääsi, vaan tee sinä itse siitä niin hyvä kuin haluat. Tee sellaisia asioita, joista pidät ja tapaa omia ystäviäsi ja sinulle tärkeitä ihmisiä. Nauti kesäherkuista, auringosta ja vapaudesta. Suomen kesä on lyhyt. Tee siitä itsellesi mahdollisimman hyvä.

Lämpimin terveisin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen seurustellut miesystäväni kanssa useamman vuoden. Suhteemme aikana olemme kohdanneet erilaisia karikkoja ja pahin tapahtui jonkin aikaa sitten. Miehellä oli rankkaa rajujen mielenterveysongelmieni oireilujen takia ja purki sitä todella väärin minuun ja minä purin pahaa oloani takaisin häneen. Kuulin hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä.

Voiko luottamusta enää saada takaisin? Mitä meidän kannattaisi tehdä?

Rikkinäinen

VASTAUS: Kiitos rehellisestä ja koskettavasta viestistäsi! Ihan ensimmäisenä minulle tulee mieleen, että jos kertoisit kaiken tämän , minkä kirjoitat, miesystävällesi, hän varmasti ymmärtäisi. Kirjoitat niin avoimesti ja rehellisesti peloistasi ja heikkouksistasi, menneisyydestäsi ja tavoistasi yrittää selviytyä! En tietenkään voi olla varma miesystäväsi kyvystä tai halusta antaa anteeksi ja luottaa sinuun uudelleen, mutta ainakin tämä voisi auttaa häntä ymmärtämään sinua paremmin. Joskus on helpompi kirjoittaa vaikeista asioista, kuin puhua niistä. Yritykset puhua ja keskustella muuttuvat nopeasti riidoiksi, kun on kyse vaikeista ja kipeistä asioista.

Olet valinnut nimimerkiksesi sanan "rikkinäinen". Me olemme kaikki rikkinäisiä, jotkut enemmän, toiset vähemmän. Yhteistä meille kaikille on se, että yritämme peittää rikkinäiset kohtamme muilta. Pelkäämme, että meitä loukataan tai me haavoitumme, jos näytämme totuuden itsestämme. Luulen, että sinulle on edellisessä suhteessa käynyt juuri näin, sinua vahingoitettiin psyykkisesti ja fyysisesti ja luottamuksesi, niin itseen kuin muihin vaurioitui pahasti. Kun nykyisessä suhteessa ajauduitte pahaan riitatilanteeseen, jossa kuulit "hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä", pelästyit ja omien sanojesi mukaan päädyit hakemaan "turvaa ja hyväksyntää muualta". Juuri tuo "turva" on avainsana ja olennainen asia. Sinun tulisi tuntea olosi turvalliseksi nykyisessä suhteessa.

Ymmärrän, että miehesi kokee tulleensa petetyksi, mutta hänen tulisi antaa sinulle anteeksi, jotta voisitte jatkaa suhdettanne. Turvallisuutta ei lisää se, että hän uhkaa lähteä luotasi jos "hän saa kiinni sinut jostain asiasta , josta et ole ollut totuudenmukainen."

Kysyt kirjeessäsi, olemmeko tilivelvollisia kumppanillemme menneisyydestämme tai ajatuksistamme. Emme ole. Menneisyydestä kerromme sen minkä haluamme ja mihin olemme valmiita. Ja ajatuksemme taas ovat omiamme. Ne tulevat ja menevät, niitä ei voi pakottaa mihinkään suuntaan, eikä niistä tarvitse tehdä tiliä.

Olet jo päässyt pitkälle, kun myönnät, että sinulle on kehittynyt tapa valehdella ja kaunistella asioita, suojellaksesi itseäsi ja muita. Myöntäminen on osa ratkaisua, toinen osa on halu muuttua ja uskallus ottaa askelia kohti totuudenmukaista tapaa puhua ja olla. Tavasta valehdella voi päästä eroon, mutta silloin sinun pitää pystyä luottamaan itseesi enemmän. Luottaa siihen, että kelpaat omana itsenäsi. Sellaisena kuin olet, sellaisen menneisyyden kanssa, kuin olet.

Kysyt, mitä teidän tulisi tehdä ja voiko luottamuta saada takaisin. Itse uskon, että voi. Et ole tehnyt mitään sellaista, jota ei voisi antaa anteeksi. Mutta jos miehesi ei ole valmis anteeksiantoon ja uuteen alkuun, niin silloin herää kysymys, rakastaako hän sinua aidosti ja onko todellisuudessa valmis antamaan teille uuden mahdollisuuden?

Sinulle kaikkea hyvää toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olemme aviopari, jolla yhteisiä vuosia on takana reilut 20. Näistä 7v. naimisissa. Meillä on kaksi tyttöä, 7v. ja 10v. Lasten syntymästä asti suhteemme on ollut pitkälti sitä, että olen elänyt lapsillemme. Lasten saaminen oli vaikeuksien takana ja tässä ehkä osa syy siihen, että olen halunnut turvata heidän elämänsä. Oma lapsuuteni oli riitojen ja alkoholin sekainen, vailla rakkautta. Ja tässä uskoakseni toinen syy, että olen halunnut lapsilleni antaa toisenlaisen lapsuuden ja rakkautta.

Olen ollut viimeisten vuosien aikana jotenkin lamaantunut. Kaksi pientä lasta ja arjen pyörittäminen vastuullani, kolmivuorotyö ja vielä viimeiset puolitoista vuotta opiskelua. Itsekin pyörittelin eroajatusta päässäni ja tuntui ettei rakkautta enää ollut. Ajauduin pisteeseen, jossa koin etten saa tarpeeksi tukea esim. arkeen mieheltäni. Hän purki omaa pahaa oloaan liikunnan parissa ja saapui arkisin kotiin usein myöhään. Mieheni alkoi puhumaan halustaan erota muutamia kuukausia sitten ja syynä ihastuminen toiseen naiseen. Mieheni sanoo ettei rakasta minua enää ja ettei usko pariterapiassakaan rakkauden palautuvan, koska on niin kauan joutunut kärsimään. Ei kykene kuitenkaan lopulliseen päätökseen lastemme takia. Tilanne on tuskainen. Onko mahdollista, että rakkaus ja yhteys voisi kuitenkin vielä löytyä. Oma rakkauteni heräsi, enkä haluaisi menettää miestäni.

Epätoivoinen, 42v.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Onpa sydäntä särkevää, mutta samalla niin tuttua, lukea kirjoittamiasi rivejä. Aivan liian usein käy juuri niin kuin kuvailet. Perheeseen syntyy pitkän odotuksen ja kaipauksen jälkeen lapsi tai useampi. Lapset täyttävät koko elämän, he tarvitsevat huolenpitoa ja huomiota aivan eri mittakaavassa kuin aikuiset. Fyysisyydellään he täyttävät hellyyden ja läheisyyden tarpeemme. Kuin huomaamatta, emme enää etsikään parisuhteesta syliä ja yhteyttä, vaan lapsistamme. Usein keskusteluyhteys säilyy, mutta joskus parisuhteesta tulee tiimi, joka hoitaa vuoroin kotia ja lapsia. Tämä kaikki olisi ihan ok, jos se olisi yhdessä sovittu, mutta usein niin ei ole. Useimmat kokevat jonkinlaista tyytymättömyyttä, itse kirjoitat, kuinka miehesi tunsi olevansa "kuvion ulkopuolella". Sinä puolestasi koit olleesi jotenkin "lamaantunut" kaiken paineen; lastenhoidon, kolmivuorotyön ja opiskelun alla. Ymmärrettävästi molemmat tunsivat teistä jäävänsä ilman tarvittavaa tukea ja rakkautta. Kun lapset sitten kasvavat, nousee laiminlyöty parisuhde taka-alalta jälleen keskiöön. Usein tämä tapahtuu konfliktien ja riitojen muodossa. Joskus ne kärjistyvät avioeroon, tai sen mahdollisuuteen.

Kerrot koskettavasti, kuinka halusit tarjota omille lapsillesi sen, mitä sinulta itseltäsi lapsuudessasi puuttui; turvaa ja rakkautta. Et varmasti tietoisesti laiminlyönyt parisuhdettasi. Mutta on helppo ajatella toinen osapuoli itsestään selväksi, varsinkin kun olette olleet jo reilut parikymmentä vuotta yhdessä. Kerrot myös ajattelevasi, ettet yksin ole syypää, myös miehesi olisi voinut avautua ja kertoa tunteistaan ja tarpeistaan. En usko, että tilanne on kummankaan syy, tai jos on, olette molemmat syypäitä.

Nyt ajatus erosta on konkretisoitunut, kun miehesi on ihastunut toiseen naiseen. Hän haluaa eroa ja kertoo, ettei tunne enää rakkautta sinua kohtaan. Kirjoitat, että itsekin tunsit aiemmin rakkauden loppuneen. Toisaalta kerrot myös, että tunteesi ovat palaneet nyt kun avioliitoonne on vaakalaudalla. Näin meille usein käy, tunteemme syttyvät tai heräävät eloon, kun pelkäämme menettävämme kumppanimme.

Olette jotenkin erirytmisesti rakastaneet ja olleet rakastamatta. Kysyt, onko enää mahdollisuutta, että rakkaus, tai yhteys löytyisi. On helppo vastata, totta kai on, mutta olennaisempaa on kysyä, haluatteko te molemmat sitä. Toisin sanoen, haluaako miehesi löytää yhteyden ja rakkauden kanssasi uudelleen. Se on hyvin pitkälle tahdon asia. Ei ole järkeä mennä yhteiseen pariterapiaan, jos molemmat eivät sitoudu siihen kokoaan. Se tarkoittaisi myös sitä, että mies jättäisi siksi aikaa sivuun ihastuksen kohteensa ja suuntaisi tunteensa, niin hyvät, kuin pahatkin, sinuun. Pariterapia voisi olla paikka, jossa katsoisitte, mitä teille on oikein tapahtunut kuluneiden vuosien aikana. Mitä on jäänyt sanomatta ja tekemättä? Minkälaiset tunteet ja tarpeet eivät ole mahtuneet yhteiseen elämäänne ja arkeenne? Oletteko valmiit antamaan itsellenne ja toisillenne anteeksi ja jatkamaan matkaa yhdessä?

Toivon teille aikaa ja kärsivällisyyttä yhteyden ja sitä kautta rakkauden löytämiseen.

perheneuvoja Kati

KYSYMYS: No hei pakko kysyä neuvoa nyt olen seurustellut tai no voiko sitä seurusteluksi sanoa vuosi mennyt tuskin näemme koskaan ei ole yhteistä aikaa muuhun käyttää yhteisen ajan ystävien mutta muutti muualle asumaan vei rahani talouteni 17557€ koko vuonna poliislle vein asian koska olen lainoissa poliisi tykkää että käytti minua hyväkseen törkeä petos syyttäjällä on jo silti voiko antaa anteeksi tuollaista tekoa ?? Sitten edelleen ei ole halukas kokeilemaan yhdessä oloa asumista loukkaa minua ja tunnen jo hirveää syyllisyyttä kun annoin rahaa mikä ei kuulu suhteeseen hänen mielestään hän haluisi sopia olen onneton ja varsinainen naisten mies on :( ei ota minua huomioon mitenkään sanoo kaikki järjestyy mutta millä välimatka niin iso näemme harvoin olen vieraantunut hänestä kysyn pitäisikö poliisin hoitaa tämä asia

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Oletpa joutunut tosi kurjaan tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että toimit ihan oikein kun veit asian poliisille. Asia tuntuu olevan sen kaltainen, että poliisin on hyvä hoitaa asia. Mielestäni suhteessa ei ole edellytyksiä sen jatkamiseksi. Miesystäväsi on kohdellut sinua huonosti, ja kaiken lisäksi anastanut sinulta huomattavan määrän rahaa. Parisuhteessa tulisi voida luottaa ja nyt tuntuu, ettei se ole mahdollista.

Kysyt myös, pitäisikö sinun antaa miehelle anteeksi. Voit antaa anteeksi, jos sinusta tuntuu sitä ja olet siihen valmis. Itse voisin kuvitella, että siihen menisi vähän enemmän aikaa. Vaikka antaisitkin anteeksi, ei se tarkoita sitä, että ottaisit hänet takaisin. Tuntuu, että hän on laiminlyönyt sinua aika lailla, ei ole antanut sinulle aikaa tai huomiota, et ole saanut nauttia hänen seurastaan ja läheisyydestään.

Olisiko aika lähteä eteenpäin? Katsoa olisiko maailmassa joku sinulle tarkoitettu mies, joku joka osaisi kohdella sinua hyvin ja jonka kanssa tuntisit itsesi rakastetuksi ja olosi turvalliseksi. Sellaista tulevaisuutta ja sellaista suhdetta toivoisin sinulle.

Perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Seurusteltiin 1vuosi 2kk entisen naisen kanssa. Meillä oli suhteessa omia ongelmia. Mutta minusta ne ei ollut niin isoja etteikö niitä voisi ratkoa. 3 viikkoa sitten erottiin hänen toimesta ja hän sanoi että tarvii aikaa miettiä että haluaako jatkaa vai ei. No hän jäi kiinni minulle että hän viikko meidän eron jälkeen netti palstalla ruvennut juttelemaan jonkun miehen kanssa. Ja mies on käynyt kerran hänen luonaan. Ja viipyi koko viikonlopun. Myöskin vieläkin hän sanoo että ei tiedä mitä haluaa,hänellä on pää ihan sekaisin. Elättelee toiveita että voitaisiin palata joskus vielä. Mutta en tiedä enää itse mitä haluan. Rakastan tätä naista ylikaiken. Mutta samalla minua saattuu kun ajattelen mitä hän on tehnyt sillä välillä kun hänen piti miettiä asioita. Ja en edes saanut häneltä itseltään kuulla tästä kolmannesta osapuolesta. Ja vielä kerkesin tässä ajassa kiintymään hänen lapsiin tosi paljon ja nyt hän luulee että voin lapsia käydä katsomassa siellä.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi, joka koskee tilannetta, joka on monille tuttu. Tilanne, jossa päätetään olla vähän aikaa erillään, jotta osapuoli, jolla on epäilyksiä suhteen jatkon suhteen, voi miettiä haluaako jatkaa vai ei.

Kerrot, että olette olleet erossa kolmisen viikkoa, ajatuksena, että naisystäväsi miettisi, mitä tulevaisuudelta haluaa. Ajattelen, että tämän kaltaisen eron aikana olisi hyvä, jos ei muodostaisi uusia suhteita. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että naisystäväsi on tavannut uuden miehen ja ilmeisesti on jonkinlaisessa suhteessa hänen kanssaan. Hän on kertonut sinulle, ettei tiedä, mitä haluaa ja että hänellä on pää ihan sekaisin. Niin kuin varmasti sinullakin. Kerrot että sinua sattuu ja silti samalla rakastat edelleen tätä naista. Lisäksi kerrot olevasi hyvin kiintynyt naisen lapsiin.

Vaikka sinulla on voimakkaita tunteita entistä naisystävääsi kohtaan, niin silti neuvoisin sinua astumaan hieman sivummalle. Minusta tuntuu, että tilanne on kannaltasi aika haavoittava. Ymmärrän että olette molemmin puolin "rikkoneet suhteen" sääntöjä, sinä suhteen aikana valehtelemalla ( vaikkakin pienistä asioista), niin kuin kerrot ja hän nyt "ottaen tilallesi uuden ihmisen". Yritä pysyä tilanteesta vähän kauempana, sillä tavoin pystyt paremmin kuuntelemaan itseäsi ja tunnistamaan, mitä oikein tahdot ja tunnet. Jos käyt vielä terapeutin luona, voit siellä käsitellä myös tätä asiaa. Ymmärrän, että ottaa koville olla erossa ihmisestä, jota kohtaan on voimakkaita tunteita ja on surullista olla erossa lapsista johon on kiintynyt, siltikin...pysy vähän sivummalla. Jos naisystäväsi on tosissaan sitä mieltä, että teillä on vielä mahdollisuuksia, hän purkaa uuden suhteen. Jos hän pitää kahta suhdetta yllä yhtä aikaa, ei sinun ole mitään järkeä pysyä siinä. Ajattelen, että lapsille on tärkeä tietää, kuka on äidin miesystävä ja on pysyvästi osa heidän perhettään ja kuka ei.

Jos jatkatte suhdettanne, on teidän molempien kyettävä antamaan anteeksi. Kaunaisena ei suhdetta kannata aloittaa.

Joskus me ihmiset käsittelemme vaikeita tunteita toimimalla. Joskus toiminnan sijaan kannattaisi pysähtyä ajattelemaan ja antaa tunteiden tulla. Loppujen lopuksi niiden kanssa pärjää paremmin kuin typerien tekojen kanssa. Jos tienne eroavat, on arvokasta että opit käsittelemään tunteitasi. Jos taas päädytte takasin yhteen, olette varmasti molemmat oppineet jotain arvokasta. Esimerkiksi sen, että luottamus on kaiken perusta. Luottamus sekä pienissä asioissa, että kaikkein isommissa.

Kaikkea hyvää elämääsi toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa parisuhteessa melkein kolme vuotta, ja kokonaisuudessaan olen tuntenut hänet seitsemän vuotta. Voisin sanoa että hän on elämäni rakkaus ja tunnen itseni onnekkaaksi kun olen hänet elämääni saanut. Olemme molemmat n. 30-vuotiaita.

Voisitteko antaa minulle neuvoja tähän tilanteeseen? Kiitos...

Petetty

VASTAUS: Sinulle on juuri paljastunut avomiehesi uskottomuus hänen palattua kolmen kuukauden työrupeamalta. Viimeisen vuoden ajan olette olleet miehesi työkomennusten takia etäsuhteessa muutaman kuukauden jaksoissa. Kerrot, että suhteenne aikana olet aiemminkin löytänyt pieniä merkkejä avomiehesi epärehellisyydestä, mikä on saanut sinut salaa tutkimaan hänen puhelintaan. Nyt uskottomuuden paljastuttua mietit, voitko luottaa häneen ja miten luottamuksen saisi takaisin. Sanot, että halusit työstää tätä kriisiä mahdollisesti terapian avulla ja saada suhteenne toimimaan.

Kerrot, että teillä on ollut toimiva seksielämä. Tunnepuolen asioissa ja riitojen selvittelyssä kommunikointinne ei kuitenkaan ole ollut toimivaa. Aiemmin paljastuneet pienemmät epärehellisyydet ovat jääneet käsittelemättä. Ne ovat siten jääneet vaikuttamaan sinuun ja suhteeseenne. On hienoa, että suhteessanne on toimivaa läheisyyttä ja seksuaalista vetovoimaa. Kuitenkin parisuhteen syvempi yhteys, läheisyys ja turvallisuus syntyvät vasta sitten kun pari pystyy jakamaan ja ottamaan vastaan kummankin kipeitä tunteita, pelkoja ja epävarmuuksia. Näiden asioiden yhteinen jakaminen ei ole jostain syystä suhteessanne onnistunut.

Sen sijaan, että otat yhteyttä tähän kolmanteen osapuoleen, ehdotan, että otat asiat puheeksi miehesi kanssa. Ei siis riitä, että puhutaan vain siitä mitä tapahtui, vaan yritätte löytää ymmärrystä sille miksi niin tapahtui. Miehesi on sanonut pettämisen johtuneen hänen huonosta itsetunnostaan. Hän liittää sitä johonkin omaan syvempään tunteeseensa, kenties riittämättömyyden tunteeseen, kelpaamisen tunteeseen, yksinäisyyden pelkoon. Pitkät erossa olemisen ajat ovat usein parisuhteelle kuormittavia, kun tavalliset keinot säilyttää yhteyttä parin välillä eivät ole mahdollisia. Erossa oleminen siten usein myös paljastaa alla olevia pelkoja ja epävarmuuksiamme. Jos emme tunnista ja pysty puhumaan näistä alla olevista tunteista niin me vain reagoimme, esim. uskottomuudella.

Uskottomuus on usein äärimmäinen stressi parisuhteelle ja siinä oleville ihmisille, joten kaikki kuvaamasi on hyvin ymmärrettävää ja tyypillisistä reaktiota kriisitilanteeseen. Tämä on kuitenkin myös nk. tuhannen taalan paikka oppia jotain uutta itsestänne ja suhteestanne, ja löytää sitä kautta myös uusia tapoja liittyä toisiinne. Mutta ennen kuin luottamuksen ja yhteisen suhteen uudelleen rakentaminen on mahdollista, tilanne on pysäytettävä. Tällä tarkoitan sitä, että on varmistuttava ja yhdessä sovittava, että miehesi suhde on kokonaan loppu. Kerro hänelle toiveestasi saada suhteenne toimimaan. On tärkeää, että myös sinä pystyisit olemaan rehellinen ja kertomaan oman osuutesi mutta myös omat pelkosi ja epävarmuutesi. Se, että mietit niitä yksin ei rauhoita pelkojasi eikä tuo sinulle turvallisuuden tunnetta.

Pariterapia on usein hyvä apu uskottomuuden kautta esiin nousevien teemojen käsittelemiseen. Ulkopuolisen ammattiauttajan avulla on usein helpompaa päästä käsiksi keskeisiin asioihin. Vaikka paikkakunnallanne ei ole perheasiain neuvottelukeskusta, saattaa olla, että kunnallanne on ostopalvelusopimus jonkun keskuksen kanssa, tai pääsy lähellä sijaitsevaan keskukseen. Monet käyvät pariterapiassa pitkienkin matkojen päässä. Automatkat voi hyödyntää esim. terapiassa esiin tulleista asioista juttelemiseen tai vain yhteisenä parisuhdeaikana.

Ennen kaikkea toivon sinulle, että et jää yksin ajatustesi ja tunteittesi kanssa, vaan että sinäkin paljastat itsesi.

Kaikkea hyvää kesäänne!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Eli olen ollut nykyisen naisen kanssa 2,5 vuotta yhdessä ja nyt on ero tulossa naisen suunnalta. Hän oli 2kk työmatkalla ja sen jälkeen oli muuttunut paljon. Pettämistä en usko, mutta ihastumista oli. Kun palasi kotiin niin halusi melkein heti eroa ja itse sitä en todellakaan haluaisi. Olemme vielä parin viikon päästä lähdössä viikoksi ulkomaille viikoksi.. Mitä voisin tehdä ettei ero tule? Mitä te olette tehneet ja onko onnistunut?

Paljon tuli asiaa ja paljon varmaan jäi uupumaankin. Olisin kiitollinen jos saisin kokemuksia ja vinkkejä tähän surulliseen aiheeseen!

RakkaudenKadottanutMies 25v

VASTAUS: Kerrot, että 2kk työmatkan jälkeen avopuolisosi on muuttunut ja haluaa eroa. Kaksi ja puoli vuotta kestäneessä suhteessanne on ollut paljon riitoja, mutta kuvaat myös teidän nauttineet toistenne seurasta. Toisaalta olette myös hänen aloitteestanne eronneet jo kaksi kertaa aiemminkin ja päätyneet silti jatkamaan. Nyt mietit mitä voisit tehdä, jotta eroa ei tulisi.

Et kerro viestissäsi mitkä ovat ne syyt, mitä hän on sanonut olevan eroajatusten taustalla. Ovatko riidat ja eroajatukset aiemminkin liittyneet erillään olemiseen vai johonkin muuhun? Riidat eivät sinällään tarkoita, että suhde olisi huono. Monissa onnellisissa parisuhteissa on myös riitoja. Sen sijaan toistuvat eropohdinnat ovat huolestuttavia suhteen kannalta. Joskus ne kertovat ihmisen omassa mielessä käynnissä olevasta prosessista, joka ei välttämättä liity suoraan parisuhteeseen. Tällaiset tilanteet voivat olla oman itsenäistymiskehityksen vaiheita. Tällöin ihminen usein kyselee itseltään kuka minä olen ja mitä minä haluan. Joskus taas eropohdinnat liittyvät tyytymättömyyteen parisuhteessa. Joskus eroajatukset voivat olla sekoitus kumpaakin. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että puolisosi on jo pidemmän aikaa miettinyt eroa. Asia on hänen mielessään selvästi ristiriitainen, niin kuin eroajatukset usein ovat. Monissa suhteissa, vaikeissakin, on paljon hyvää, josta myös pitää luopua erossa. Jos puolisosi eropohdinnat liittyvät siihen, että hän on jollain tapaa tyytymätön suhteeseenne, olisi tärkeää puhua näistä syistä ja yhdessä miettiä onko niille asioille jotain tehtävissä.

Parisuhteen jatkamiseen tarvitaan kummankin aito halu jatkaa. Jos toinen miettii eroa tai haluaa erota, ei oikeastaan ole muuta tehtävissä kuin yrittää ymmärtää eroajatusten taustalla olevia syitä ja yrittää omalta osaltaan korjata niitä, erityisesti jos ne liittyvät tyytymättömyyteen suhteessa. Joskus eroa haluava puoliso on eropäätöksessään jo niin pitkällä, että hän ei edes halua suhteen korjaantuvan tai parantuvan. Kaikenlainen liiallinen yrittäminen, takertuminen, vaatiminen tai pakottaminen usein vain lisäävät toisen osapuolen halua irrottautua. Vaikka on ymmärrettävää, että tunnet hätää ja surua suhteenne mahdollisesta päättymisestä, niin on tärkeää, että pystyt antamaan hänelle riittävän tilan tehdä omat ratkaisunsa. Parisuhteen kannalta ei ole kestävä ratkaisu, että saa toisen houkuteltua tai ylipuhuttua jäämään suhteeseen. Silti sinun ei tarvitse olla erosta samaa miltä. Moni pari eroaa niin, että vain toinen sitä haluaa.

Vastaukseni tulee myöhässä. Kenties olette jo lähteneet yhteiselle matkalle tai päätyneet erilleen. Toivotan teille hyvää yhteistä kesää tai jos niin käy, niin hyvää kesää erosurusta huolimatta.

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen monesti kirjoittanut tänne samasta asiasta eli siitä, että minun on vaikea päästä yli ensimmäisestä suhteestani, joka päättyi siihen, että eksäni petti minua suutelemalla luokallaan olevaa tyttöä (josta oli tullut hänen "hyvä" ystävänsä uudessa koulussa) ja meni tälle yöksi. Olin epäillyt asiaa eksäni käytöksen takia, mutta en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska pelkäsin eksäni loukkaantuvan. Eniten minua inhottaa se, että monien todisteiden perusteella tämä tyttö oli hyvin ihastunut eksääni ja jos minä en ollut paikalla, hän lähenteli ja kaikkea. Eksäni puolustautui sanomalla, että hän oli kaikkia kohtaan sellainen. Tyttö oli minua kohtaan kylmä ja kuin minua ei olisi ollutkaan, mikä ystävieni mukaan johtui siitä, että olin hänen ihastuksensa tyttöystävä. Eksäni jättäessä minut eron syiksi hän sanoi masennukseni ja tunteiden kuolemisen.

Yritin seurustella toisen miehen kanssa yli kymmenen kuukauden päästä erosta (halusin olla yksin ja moni muukin oli minua yrittänyt, mutten tahtonut laastarisuhdetta), mutta huomasin ahdistuneeni enemmän ja pistin poikki parin viikon jälkeen. Käytännössä päädyimme yhteen, koska mies oli ihastuneempi minuun kuin minä häneen ja yksi yhteinen ystävämme vähän niin kuin järjesti sen, esimerkiksi vähän vääristelemällä minun käytöstäni että käyttäydyin kuin ihastunut. Luulin olevani, mutta sitten huomasin, etten ollut tosissani. Ero miehestä onnistui ilman riitaa ja hän vaikutti ymmärtävän, vaikka valitettavasti särjin hänen sydämensä. Oloni helpottui, kun ero tapahtui, vaikkei kyyneleiltä säästytty ja olen pahoillani hänen puolestaan, mutta olen varma, että jossain tuolla on joku, joka tulee rakastamaan häntä, vaikka valitettavasti se ei tule olemaan minä.

Jotenkin se miten edellisen suhteeni päättyi kummittelee yhä ja jostain syystä syytän siitä itseäni... Minulle on jopa sanottu, että: "Harmi, kun et pystynyt pitämään miestäsi." En ole ollut tekemisissä sen ihmisen kanssa, joka sanoi minulle noin. Myös se, että meillä on yhteinen kaveripiiri eksän kanssa aiheuttaa minussa ahdistusta eikä minua huvittaisi olla eksäni kanssa missään tekemisissä enää ikinä (meillä on yhteinen kummipoika). Varsinkin en tahdo tavata tätä eksäni nykyistä tyttöystävää, koska tiedän nyt, mitä sinä kohtalokkaana yönä tapahtui ja kaiken lisäksi kuulin siitä eksäni entiseltä parhaalta ystävältä enkä eksäni suusta erotessamme. En tiedä, kumpi teki sen suudelman kanssa aloitteen, mutta epäilemme tätä naista... Eksä kaiken lisäksi asui asunnollani vaikka olimme eronneet ja hän seurusteli tämän naisen kanssa jo (jätti myös kivan sotkun "kiitokseksi") Minulla on muuten asiat kunnossa elämässä kuten koulu sujuu ja on luokkakavereita, mutta menneisyys vain kummittelee ja välillä iltaisin vajoan niin suureen itseinhon ja häpeän valtaan, että satutan itseäni. Minulla on lääkitys ja käyn ammattilaisen juttusilla. Pelkään vähän sitä, etten pääse eteenpäin ja joskus luovutan. Mitä minun pitäisi tehdä??

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot vanhan suhteen päättymisen kummittelevan yhä mielessäsi. Tapahtunut saa sinut syyttämään miesystäväsi uskottomuudesta itseäsi ja pahimmillaan vajoat suureen itseinhon ja häpeän valtaan. Pelkäät että et pääse eteenpäin ja luovutat. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä.

Kirjoituksestasi käy ilmi, että käyt ”ammattilaisen juttusilla” ja että olet kysynyt neuvoa täältä Suhdeklinikaltakin jo monta kertaa. Mietin kuka on tämä ammattilainen eli oletko kelan tukemassa psykoterapiassa, psykiatrian klinikalla vai asiakkaana jossain muualla. Kerrot eksäsi sanoneen suhteen loppumisen syyksi masennuksesi. Mietin miten voit tällä hetkellä. On hienoa, että olet hakenut apua tilanteeseesi! Kuten olet huomannut, Suhdeklinikan vastaukset ovat ensiaputyyppisiä, ne eivät ole riittävä apu tilanteessasi.

En tiedä mitä sinulle on aiemmin vastattu, mutta luotan kollegoideni antaneen sinulle hyviä näkökulmia asiaan. Otan tässä esiin minua eniten mietityttäviä asioita. Kerrot, että et uskaltanut ottaa puheeksi eksän suutelua ja yön viettämistä toisen naisen kanssa, koska pelkäsit että hän loukkaantuu. Miksi pelkäsit toisen loukkaantumista niin paljon? Sinua oli kohdeltu huonosti, mutta mietit paljon hänen tunteitaan. Tämä todennäköisesti liittyy kertomaasi itsesi syyllistämiseen tilanteesta. Tätä tarkastelemalla ammattiauttajasi kanssa varmasti pääsette jonkin tärkeän ja ehkä kipeän asiaan äärelle sinun historiassasi. Mainitsemasi häpeä ja itseinho ovat syviä ja voimakkaita tunteita. Hienoa, että tunnistat ne! Toivottavasti olet myös niistä puhunut terapeutillesi. Syvien tunteiden käsitteleminen vie aikaa. Tunnetyöskentelyn kautta löytyy varmasti myös ymmärrystä siihen, miksi petetyksi ja jätetyksi tuleminen juuri tuosta suhteesta on sinulle niin voimakas ja ylitsepääsemätön asia.

Eniten minua jäi mietityttämään kirjoituksessasi luovuttaminen. Mitä se tarkoittaa? Onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia, suunnitelmia tai jopa tekoja? Näistä kaikista on hyvin tärkeää keskustella turvallisessa terapiasuhteessa, joka on säännöllistä ja usein toistuvaa. Kelan psykoterapian avulla moni ihminen on saanut toivoa elämäänsä. Se on iso ajallinen satsaus ja myös maksaa, mutta se on pieni hinta hyvästä tulevaisuudesta!

Kaikkea hyvää ja parempaa vointia sinulle toivoen,

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 5vuotta, suhteemme alkutaipaleelle mahtui paljon ikäviä asioita. Pettämistä, nettideitti-sivuja mieheni osalta. Nyt meillä on lapsi joka on ensi viikolla vuoden. Suhteemme on kuihtunut lapsen myötä vielä enemmän siitä mitä se jo oli.. olemme jatkuvasti riitelemässä, mieheni ei kovin anna minulle huomiota tai osoita rakkauttaan, seksiä on kerran vkossa ja sekin on nopeaa paineiden purkua. Rakastan miestäni ja en tahdo erota mutta en myöskään halua että parisuhteemme on sitä että kinastellaan jatkuvasti eikä suhteessa ole enään mitään ns kipinää.. mitä voisin/voismme tehdä suhteemme parantamiseksi? Kiitos jo etukäteen neuvoista!

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Tilanteenne on varmasti varma monille pienten lasten vanhemmille. Vanhemman rooliin asettuminen vie tilaa parisuhteen miehenä ja naisena olemiselta. Arki uuvuttaa aivan eri lailla kuin ennen lapsia. Vauva-aikana joskus työssäkäyvä osapuoli tuntee itsensä ulkopuolisiksi kotona vauvaa hoitavan puolison keskittyessä vauvaan. Lyhyestä kirjoituksestasi tulee ilmi myös hyviä asioita. Hienoa, että teillä on seksielämää. Joskus tässä vaiheessa tulee pitkiäkin taukoja. Kerrot rakastavasi miestäsi, mikä on hyvä asia! Kun on vielä rakkautta, tilanteeseen haluaa muutosta ja on valmis tekemään asioita muutoksen eteen.

Kirjoituksestasi ei käy ilmi kuinka paljon suhteenne alun epäluottamus mieheesi vaivaa sinua. Oletan sen vaivaavan, koska mainitset siitä. Mietin tunnetko epäluottamusta tällä hetkellä miestäsi kohtaan? Monesti suhteen alussa tapahtuneet loukkaukset vaikuttavat ”taustalla” pitkään tai pomppaavat esiin parisuhteen vaikeimmissa vaiheissa. Lapsen hankkiminen yhdessä on yleensä merkki sitoutumisesta parisuhteeseen. Kerrot suhteenne kuihtuneen entisestään vauvan saamisen jälkeen. Mitähän tämä kuihtuneisuus oli ennen vauvaa? Ilmeisesti alun hankaluuksien jälkeen kuitenkin tapahtui jotain, joka sai sinut perustamaan perhettä yhdessä miehesi kanssa. Tällä hetkellä koet olevasi etäällä miehestäsi ja ilmeisesti tunnet olosi turvattomaksi. Turvattomuus on todennäköisesti yhteydessä suhteen alun tapahtumiin.

Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka voitte tehdä, on keskustella avoimesti parisuhteestanne. Mitenköhän miehesi kokee suhteenne? Mitä hän toivoo ja on valmis tekemään suhteenne hyväksi? Keskustelut lähentävät ja helpottavat oloa silloin kuin ne eivät mene riitelyksi. Kaipaat suhteeseesi kipinää. Kipinän herättelyyn, kuten yleensäkin parisuhteen parantamiseen, tarvitaan motivaation lisäksi konkreettisia tekoja. Mitä ovat ne mukavat asiat, joita olette joskus tehneet yhdessä? Voisitko miettiä mistä miehesi tykkää erityisesti ja järjestää jotain sellaista? Mukavan yhdessäolon seurauksena seksikin voi muuttua enemmän toisen kohtaamiseksi. Usein väsymys vie tilaa seksiltä. Voiko seksielämään järjestää jotenkin aikaa ja rauhaa tai erilaisen tilanteen, jotta se ei olisi vain kuvaamaasi ”nopeaa paineiden purkua?”

Jos tilanteenne ei helpotu keskustelun ja parisuhteen parantamisvinkkien avulla, ottakaa rohkeasti yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin haetaan apua, sitä paremmin ongelmat myös lievittyvät!

Mukavaa kesää ja voimaa antavaa parisuhdetta teille toivoen

Perheneuvoja Nina