Suhteet & seksi

Miksi kiusaamista ei saada loppumaan? Koulussa, opiskelupaikoissa ja jopa työpaikoilla esiintyy jatkuvaa kiusaamista, eikä mikään kampanja tai valistus tunnu purevan siihen.

Antropologit ovat löytäneet historiallista aineistoa, joka todistaa kiusaamisen olleen yleistä jo metsästäjä-keräilijöillä.

Länsimaisessa kulttuurissa kiusaaminen on monen teinin ja nuoren aikuisen lempipuuhaa. Ovatko kiusaajat vain kieroutuneita sekopäitä, joiden kehitys on mennyt vinoon?

Yhdysvaltalaistutkijat todistavat tuoreessa ”Adolescent Bullying, Dating and Mating. Testing an Evolutionary Hypothesis” -tutkimuksessa kiusaamisesta seuraavan hyötyä kiusaajalle. Antisosiaalinen uhria piinaava käytös ei ole siis pelkkä hyödytön jäänne ihmisen kehityksessä. Kiusaaminen on evoluutiopsykologisesti kannattava ja hyödyllinen sopeutuma, jonka harrastajilla on usein korkea sosiaalinen status, resursseja ja nyt todistetusti myös hyvä flaksi.

Evolutionary Psychologyssa 12.11.2015 julkaistu artikkeli valaisee kiusaamisen hyötyjä. Anthony A. Volk ja kumppanit tutkivat 334 teinin ja 144 yliopisto-opiskelijan käytöstä, sosiaalisia suhteita, sosiaalista asemaa ja menestystä vastakkaisen sukupuolen parissa.

Kiusaaminen korreloi merkitsevästi seurustelumenestyksen kanssa. Kiusaajat ovat muita todennäköisemmin seurustelleet/ päässeet deittaamaan, heillä on enemmän seurustelukumppaneita ja he ovat harrastaneet muita enemmän seksiä. Kiusaajien vikittelymenestys muihin verrattuna on puolitoista – kaksinkertainen.

Kiusaajat näyttävätkin olevan hyvin kiinnostuneita seksistä ja seurustelusta.

Kiusaamisen ja deittailuinnon korrelaatio oli erityisen suuri teinitytöillä, siis jopa suurempi kuin teinipojilla. Eli luokan kuningattaret kiusaavat muita teinejä ja yrittävät saada itselleen ”parhaat” pojat. Kiusaamista harrastavilla opiskelijanaisilla oli myös enemmän treffejä kuin muilla opiskelijaneitosilla.

Suomessa uskotaan kiusaamisvalistuksen johtavan lempeään ystävälliseen ilmapiiriin nuorison parissa. Valistuksessa vedotaan ihmisen empatiaan, jota kiusaajilla tunnetusti ei paljoa ole. Tämän tutkimuksen tekijät eivät usko kiusaamisen loppuvan, jos eniten seksistä ja seurustelusta kiinnostuneet nuoret menestyvät parhaiten parisuhdemarkkinoilla juuri kiusaamalla heikompiaan.

Sekä lyhyt- että pitkäaikaista kumppania etsivät miehet ja naiset arvostavat tutkimusten mukaan kumppanissa rehellisyyttä ja ystävällisyyttä. Miten tämä saadaan menemään ihmisten päähän? Tutkijat toivovat uusia keinoja markkinoida ja opettaa nuoria ihmisiä etsimään näistä prososiaalisista ominaisuuksista menestyksen avainta parisuhdemarkkinoilla.

Vaikka ajattelisi, ettei kiusaajakusipäiden sosiaalinen menestys haittaa, he kun todennäköisesti pariutuvat ja sekoilevat enimmäkseen kaltaistensa kanssa (ja tavalliset ihmiset voivat rauhassa tutustua toisiinsa ja harrastaa seksiä vain harvan ja valitun kanssa), olisi erittäin tärkeää saada tällainen moraalittoman seksihirmun harrastama muiden turha alistaminen ja nöyryyttäminen loppumaan. Uhrit maksavat liian kovan hinnan toisen suosiosta.

Yksi keino muilla ihmisillä ainakin on käytettävissään. Älä palkitse kiusaajaa.

Sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama on tehnyt merkittävän uran arvojen tutkijana. Hän julkaisi Suomalaisten arvot: Mikä meille on oikeasti tärkeää -teoksen tämän vuoden alussa (SKS 2015).

HS julkaisi kirja-arvostelun Helkaman kirjasta vasta tänä kesänä ja nosti kirjan tärkeimmäksi löydökseksi suomalaisen erikoisuuden: ainoana kansana koko maailmassa suomalaiset miehet ovat maamme naisia turvallisuushakuisempia.

Voiko tämä olla totta?

Minulle tulee mieleen kotiseuduilleen jämähtävät uuninpankopojat, tai suomalaisten miesten usein aika perinteinen arvomaailma.

Miten tämä turvallisuushakuisuus ilmenee? Haluna elää tavallista rauhallista elämää?

Suurin osa suomalaisista naisistakin haluaa varmaan elää tavallista rauhallista elämää? Eikö tavallinen elämä ole suomalaisuuden ydin?

Lisää aiheesta:

http://www.epressi.com/tiedotteet/tiede-ja-tutkimus/arvotutkimus-osoittaa-suomalaisten-rehellisyys-ei-ole-pelkka-myytti.html

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/suomalaisten-tarkeimmat-arvot-eroavat-muista-eurooppalaisista/4715256

Parisuhteen tasa-arvoisuudesta on tehty erilaisia tutkimuksia. Joissakin tutkimuksissa yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen tasaveroisesti on näyttänyt lisäävän parisuhdetyytyväisyyttä ja hyvää seksiä. Toisissa on huomattu perinteisemmän roolituksen tuovan etuja ainakin makuuhuoneessa. Varsinkin jälkimmäisiä tuloksia on innolla uutisoitu Suomessa.

Suopea seksismi tai hyväntahtoinen seksismi (benevolent sexism) on käsite, jonka mukaan naisen kuuluu olla miehensä erityisessä suojeluksessa ja rakkaudenosoitusten jatkuvassa keskiössä. Tausta-ajatuksena on miehen yleisen dominanssin ehdoton hyväksyminen. Perheen pää, eli mies, antaa naiselle tässä vaihtokaupassa erityishuomiota ja suojelusta. (Naisen ei esimerkiksi tarvitse ajaa autoa tai ymmärtää pankkiasioita.)

Tämä suopean seksismin tarjoama arvostetun henkilön asema horjuu kuitenkin helposti avioliiton pienimpienkin kurttujen ilmaantuessa. Naisen korkeat odotukset rakastettuna ja huolehdittuna olosta eivät toteudukaan.

Matthew D. Hammond ja Nickola C. Overall Aucklandin yliopiston psykologian laitokselta keräsivät heteroparien raportteja parisuhdeongelmista ja -tyytyväisyydestä kahdessa eri tutkimuksessa.

Naisten suhtautuminen suopeasti seksismiin ennusti suurempia romahduksia parisuhdetyytyväisyyteen, kun pari kohtasi isoja ongelmia suhteessaan, tai jos kumppani käyttäytyi loukkaavasti. Pitkissä parisuhteissa pettymys oli erityisen voimakasta.

Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa suopeaa seksismiä kannattaneiden naisten olevan erityisen herkkiä kaikille parisuhdeongelmille; he ovat tavallaan sijoittaneet niin paljon panoksia suhteeseensa ja elättelevät uskomusta naisen erityistarpeesta tulla suojelluksi ja huomioiduksi. Romanttiset haaveet kariutuvat parisuhteen realismiin.

Kumppaneiden ajoittaiset erimielisyydet ovat täysin normaali ilmiö, eikä kukaan pysty saavuttamaan epärealistisia naisen ja miehen ideaaleja. Parisuhdetyytyväisyyttään voi helpommin nostaa suhteuttamalla omia odotuksiaan todellisuuteen.

Onko meillä Suomessa tällaista ongelmaa lainkaan?

Matthew D Hammond and Nickola C. Overall: When relationships do not live up to benevolent ideals: Women´s benevolent sexism and sensitivity to relationship problems. European Journal of Social Psychology , April 2013.

Media on täynnä väkivaltaa. Aiemmin vain näkyvä väkivalta sai huomiota, mutta nyt yhä useammin myös kotona tapahtuva väkivalta nostetaan esiin.

Lähisuhdeväkivalta on noussut keskustelun aiheeksi mm. siksi, että Suomi on saanut EU:lta ja ihmisoikeuksia valvovilta kansainvälisiltä toimijoilta huomautuksia törkeistä väkivaltaluvuista.

Suomi on yksi läntisten maiden väkivaltaisimmista maista. Yhtenä suurena syynä ikäviin tilastoihin on pidetty runsasta alkoholin käyttöä. Suuri osa henkirikoksista tehdäänkin päihtyneenä.

Lähisuhdeväkivalta herättää valtavasti intohimoja. Netistä löytyy erilaisia väitteitä ja prosenttilukuja, joita moni ei lähde tarkistamaan. Poliisi tilastoi heille ilmoitetut väkivaltatapaukset. Kaikkea koettua väkivaltaa ei ilmoiteta poliisille.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, entinen oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, selvittää virallisten ilmoitusten lisäksi piilevää väkivaltaa erilaisin tutkimuksin.

Tätä kirjoittaessa vuoden 2014 väkivaltatilastoja ei vielä ollut julkaistu.

Todellisia lukuja ei varmasti koskaan saada selville. Ongelmana on jo väkivallan määritelmä. Vaikka tutkija määrittelisikin, mitä väkivallalla tarkoitetaan, kokevat ihmiset asian kuitenkin hyvin eri tavoin.

Yhdelle töniminen, läpsiminen ja haukkuminen ei ole vielä väkivaltaa, toinen tekisi tapahtumista välittömästi rikosilmoituksen. Kaikki eivät myöskään uskalla, ymmärrä tai halua ilmoittaa tai kertoa kokemastaan väkivallasta.

Yksi tyypillinen virhe väkivallasta puhuttaessa on väittää henkisen ja fyysisen väkivallan esiintyvän aina erillään. Henkistä väkivaltaa on toki mahdollista harrastaa ilman fyysistä kajoamista toiseen, mutta fyysinen väkivalta on puolestaan aina myös henkisen tason väkivaltaa. Fyysisen väkivallan uhka on aina henkisesti äärimmäisen painostavaa ja kuormittavaa. Lisäksi tutkimusten mukaan fyysinen väkivalta usein alkaa henkisenä alistamisena, ja fyysisen väkivallan alkaessa henkistä väkivaltaa yleensä jatketaan rinnalla.

Miehiin kohdistuvaa väkivaltaa lähisuhteessa ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. Nyt Nelli Kähärä Jyväskylän yliopistosta tekee pro gradu -työtään varten haastatteluja miesten kokemasta kaikenlaisesta väkivallasta parisuhteessa. Myös anonyymien lähettämät tarinat kelpaavat aineistoksi.

Tutkimus on hyvin tervetullut. Toivottavasti tabu murtuu, ja miehet uskaltavat kertoa kotona kokemastaan väkivallasta. Suuren yleisön ja viranomaisten on aika muuttaa suhtautumistaan miesuhreihin.

Lisätietoa:
http://www.vakivalta.rikoksentorjunta.fi/fi/index/vakivallanmuotoja/miehiinkohdistuvavakivalta.html

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolistunut-vakivalta/sukupuolistuneen-vakivallan-muotoja/lahisuhdevakivalta

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/vakivallan-yleisyys/

Uuden brittitutkimuksen mukaan yhdessä nauraminen saa paljastamaan salaisuuksia.

Tutkimuksessa opiskelijat katsoivat pienryhmissä joko hauskoja stand up -videoita tai golf-opetus- ja luontopätkiä, jonka jälkeen heidän piti kirjoittaa pieni esittely itsestään.

Yhdessä nauraneet opiskelijat kertoivat paljon henkilökohtaisempia asioita itsestään kuin muut ryhmät.

Ehkä tämä pätee myös rakkaussuhteissa?

Moni parisuhteissaan pettynyt alkaa lähestyä uusia kumppanitarjokkaita kuin tekisi työhaastattelua.

Kuka olet, paljonko tienaat, haluatko lapsia, missä haluaisit asua, mitkä ovat viisivuotissuunnitelmasi?

Paljon tehokkaampaa ja ainakin huomattavasti hauskempaa olisi saada potentiaalinen kumppani nauramaan oikein kunnolla.

Tutkimuksen mukaan naurava ihminen paljastaa salaisuutensa ja saattaa kertoa noloimmatkin toiveensa, sillä nauru rentouttaa ja lähentää ihmisiä toisiinsa.

Yhdessä nauraessa paljastuu myös kumppanitarjokkaan huumorintaju. Jos toinen nauraa ihan typerille jutuille, tai vielä pahempaa: ei naura ollenkaan, on ehkä turha jäädä notkumaan ja odottamaan rakastumisen ihmettä. Ellet sitten ole itse yhtä pidättyväinen ja tosikko.

Laughter´s Influence on the Intimacy of Self-Disclosure. Human Nature, March 2015.

Olen lukenut useamman biseksuaalien hulppeista mahdollisuuksista kertovan jutun. Bi:n elämän täytyy olla ihanaa, kun voi naida kaikkea, mikä liikkuu kahdella jalalla!

Silmiini osui elokuun The Journal of Sexual Medicinen artikkeli biseksuaaleista. Siinä arvioitiin biseksuaalien elämää ihan toisin.

Lukuisat tutkimukset lesbo-, homo- ja bi -nuorista ovat osoittaneet, että biseksuaaleilla on erityisen korkea riski suisidaaliseen käytökseen ja päihteiden käyttöön. Biseksuaaleilla on myös väitetty olevan enemmän masennusta ja ahdistusta kuin heteroilla tai homoilla. Tämä koskee sekä bi-miehiä että -naisia.

Joukko tutkijoita halusi tehdä metatutkimuksen biseksuaaleista. He kysyivät onko biseksuaalisuudella ja itsetuhoisella käytöksellä yhteys, ja jos on, mitkä riskitekijät liittyvät tähän käytökseen.

Biseksuaaleiksi itsensä identifioivat raportoivat tavallista enemmän mielenterveysongelmia ja aineiden väärinkäyttöä. He sekä ajattelevat että yrittävät muita nuoria useammin itsemurhaa.

Itsetuhoisen käytöksen riskiä lisäsivät biseksuaalien kokema väärin kohtelu, ikätovereiden käsitykset heistä ja oman perheen torjuva tai syrjivä käytös.

Tutkijat päättelivät bi-ihmisten kokevan tavallista kovempaa psykologista stressiä. He eivät ilmeisesti koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. Lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan tulisi olla erityisen valppaina biseksuaalien mielenterveysongelmia hoitaessaan.

Biseksuaalien tarkkaa määrää ei tiedetä. Jotkut ovat väittäneet enemmistön ihmisistä olevan vähän bi-mielisiä, mutta tutkimuksissa itsensä varsinaisiksi biseksuaaleiksi identifioivia on ollut vain muutamia prosentteja.

Jos joku biseksuaali lukee tämän, olisi mielenkiintoista kuulla omia kokemuksia elämästä bi:nä Suomessa.

Bisexuality and Suicide: A Systematic Review of the Current Literature. The Journal of Sexual Medicine. August 2014.

Suomalaiset arvostavat uskollisuutta parisuhteessa. Silti moni pettää kumppaniaan. Miksi?

Seksologi sanoo syynä olevan seksi tai sen puute, psykologi sanoo, ettei juuri koskaan seksi ole ainoa syy pettää.

Ehkä molemmat ovat oikeassa. Monella seksielämäänsä turhautuneella ei ehkä mene muutenkaan kovin hyvin parisuhteessaan.

On myös ihmisiä, jotka kaipaavat valtavasti vaihtelua, tai niitä, jotka vaan syttyvät liian helposti. Entä jos osa on valinnut lastensa vanhemmaksi kunnon ihmisen, mutta ei pidä häntä seksikkäänä?

Tieteellisiäkin selityksiä on tarjolla.

Indianan yliopiston Kinsey-instituutissa tutkitaan uskottomuutta useammassa eri projektissa. Yhdessä jo valmistuneessa tutkimuksessa oli mukana 506 keskimäärin 33-vuotiasta miestä ja 412 noin 28-vuotiasta naista, puolet avoliitossa. Henkilöt olivat seurustelleet vähintään kolme kuukautta.

Miehistä 23 ja naisista 19 prosenttia oli pettänyt kumppaniaan.

Miesten uskottomuuden taustalla oli naisia useammin helppous kiihottua herkästi eri tilanteissa ja erilaisista ärsykkeistä.

Naisilla taas heikko parisuhdetyytyväisyys ja yhteensopimattomuus kumppanin kanssa esimerkiksi seksuaaliasenteiden suhteen ennustivat pettämistä. Päätutkija Kristen Markin mukaan naiset etsivät läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoa löydy.

Jotkut ovat yliherkkiä epäonnistumisille seksissä. Estyneet ihmiset hakevat joskus riskiseksiä, koska heillä voi olla ongelmia kiihottumisessa, tai koska tuntemattomien kanssa on vähemmän suorituspaineita. Uusi partneri ei tiedä suoristuspaineista, epäonnistumisista tai muista vaivoista.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että avioliitto tai uskonnollisuus eivät vaikuta uskottomuuteen.

Sekä uskottomilla naisilla että miehillä oli taipumus ryhtyä kaduttavaan seksikäyttäytymiseen ollessaan hyvällä tai huonolla tuulella.

Tutkimukseen osallistunut tutkija Erick Janssen pitää löydöksiä mielenkiintoisina terapeuttiselta kannalta. Intuitiivisia ihmisiä voitaisiin opettaa välttämään erityisen riskialttiita tilanteita. (Älä mene työmatkalla tissibaariin?)

Kannattaako se uuden jatkuva etsiminen?

Toisessa Kinseyn tutkimuksessa huomattiin, että miehillä useiden seksipartnereiden määrä elämän aikana ennusti alhaisempaa seksuaalista tyydytystä. Onko näillä miehillä taustallaan suuret tarpeet, vaativa maku, vai jatkuva epäonnistuminen? Vai mikä?

Seksologit neuvovat usein, että parhaimpaan seksiin päästään pidempiaikaisessa suhteessa, jossa opitaan olemaan hyviä juuri tietylle henkilölle. Ja kun menee tosi hyvin, ei niin helposti lähde pettämään.

Lisää uskottomuudesta: http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka/petturi+parisuhteessa+10+nakokulmaa+pettamiseen/126486

Insights into infidelity: Study examines influence of sexual personality characteristics. IU News Room 24.6.2011.

Couples report gender differences in relationship, sexual satisfaction over time. IU News Room 5.7.2011.

Millainen on maailman paras perhe?

Tulisiko siihen kuulua isä, äiti ja lapsi(a)?

Perheiden paremmuudesta kinastellaan jatkuvasti. Erilaiset perheet nousevat politiikan teon kohteeksi. Muutetaanko lakeja? Miten rahaa jaetaan? Mikä lasketaan perheeksi?

Tutkimusprofessori Anna Rotkirch on kirjoittanut kirjan perheistä. Hän ymppää koulutuksensa ja tutkimuksensa perhesosiologiasta yhteen pitkäaikaisen tutkimusintonsa kohteen – evoluutiotutkimuksen – kanssa.

Kymmenet, elleivät sadat, tutkimukset ovat paljastaneet ydinperheen ”kilpailukyvyn”. Yhdysvalloissa, Suomessa ja muualla tehdyt tutkimukset, ja erityisesti pitkittäistutkimukset, ovat todenneet ydinperheen lasten olevan keskimäärin kaikista älykkäimpiä, parhaita kouluissa, tasapainoisimpia ja mieleltään terveimpiä lapsia - ja aikuisia.

Simon Chapplen 2009 julkaisema tutkimus totesi ydinperheiden lasten pärjäävän yh-lapsia paremmin erityisesti USA:ssa ja Suomessa (verrattuna muihin OECD-maihin). (Miksi asia on näin? Olisi erittäin mielenkiintoista saada selville, miksi yh-lapset eivät saa Suomessa yhtä hyvää elämää kuin muissa vastaavissa maissa?)

Rotkirchin mukaan perheiden paremmuutta ei ollut aiemmin tutkittu riittävän hyvin lasten todellisen mielenterveyden kannalta, mutta viime vuonna viimein julkaistiin 50 perusteellista tutkimusta aiheesta. Kaikki saivat saman tuloksen.

Ydinperhe saa kultamitalin.

Hopeasijalle sijoittuvat yh-äitien lapset.

(Jorge Amaton tutkimuksen (USA) mukaan lapselle vanhempien ero on paljon huonompi asia kuin isän kuolema!)

Pronssia saavat biologisen äidin ja isäpuolen muodostamat uusperheet.

Jostain syystä isäpuolten on Rotkirchin mukaan vaikea tarjota toisen lapsille hyvä kasvuympäristö. Uusperheiden lapset saavat huonoimman koulutuksen esimerkiksi hyvinvointivaltio Ruotsissa. Tutkimusten mukaan useimmat isät panostavat vain biologisiin lapsiinsa.

Rotkirch väittää oikean korkeimman pallin paikan kuuluvan itse asiassa kahden lesboäidin perheille. Kahden naisen kasvattamat lapset pärjäävät elämässä parhaiten ja ovat mieleltään tasapainoisimpia. Lesboäitien perheitä on kuitenkin tutkimuksissa mukana sen verran vähän, ettei mahdollisen tilastoerheen takia heille jaeta nyt mitalia.

Homoisien muodostamien perheiden lapsista on vielä vähemmän yleistettävissä olevaa tietoa.

Rotkirch kirjoittaa, ettei isien välttämättömyys lasten hyvinvoinnille ole kiveen hakattu tieto, vaikka esimerkiksi Suomessa on pitkittäistutkimuksissa saatu järisyttäviä tietoja ilman isää elävistä pojista. Esimerkiksi rikoksen poluille joutuminen on yh-äitien pojille jopa kahdeksan kertaa yleisempää kuin ydinperheessä kasvaneilla pojilla. (Voihan olla, että ns. rikkinäisten perheiden lapsilla ei ole vain huonompi kasvuympäristö, vaan yksinkertaisesti syntymäarvonnassa saadut poikkeuksellisen huonot geenit.)

Rotkirch veikkaa yhden aikuisen hartioiden olevan liian huterat. Ihminen on hänen mielestään jaetun kasvatuksen laji. Lapsella on hyvä olla vähintään kaksi turvallista läheistä aikuista jatkuvana tukenaan.

Rotkirchin mukaan biologisella äidillä on luonnollinen etulyöntiasema pitää muita paremmin huolta jälkikasvustaan. Hyvä äiti on evoluution tulos. Erilaisissa tutkimuksissa (tilastot, väestötutkimukset, kirkonkirjat jne.) on käynyt ilmi, että äiti on lapsen paras hengissä selviämisen turva kaikkialla maailmassa.

Isät, ottovanhemmat ja muut huoltajat voivat oppia kiintymään lapseen yhtä hyvin, jos he hoitavat lasta paljon. Ihmisen aivot mukautuvat uusiin asioihin ja hormonitoiminta muuttuu lapsen läheisyydessä.

Rotkirchin teosta tultaneen käyttämään poliittisena nuijana.

Anna Rotkirch: Yhdessä. WSOY 2014.
Pojasta mieheksi -pitkittäistutkimus

Lukuisten tutkimusten mukaan parin kommunikointitapa ennustaa hyvin parisuhdetyytyväisyyttä. Yhdysvaltalainen psykologian professori John Gottman on jopa väittänyt voivansa ennustaa parin eron viestintätavan perusteella.

Pareja on mm. videoitu, kun he keskustelevat suhteestaan tai neutraaleista asioista. Puhe, ilmeet ja kehonkieli kertovat paljon suhteen tilasta.

Gottmanin mukaan eron ennusmerkkejä ovat mm. halveksunta, ylimielisyys, toisen persoonallisuuden arvostelu sekä (emotionaalinen) vetäytyminen ja mykkäkoulu.

Suhteen riitaisuus ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Rakentavasti riitelevät ja hyvin kiistansa sopivat parit ovat itse asiassa kaikkein onnellisimpia.

Tutkijat ovat viime aikoihin asti tutkineet lähinnä negatiivisen ja positiivisen tunneviestinnän vaikutuksia. Uuden tutkimuksen mukaan riidan aihe on eripuraa tärkeämpi tekijä.

Waterloon, Barnardin ja Indianan yliopiston tutkijat videoivat vastanaineita ja pyysivät heitä kertomaan parisuhteen ongelmista. Tutkijoiden yllätykseksi muut kuin seksiin liittyvät erimielisyydet eivät juurikaan näyttäneet olevan yhteydessä avio-onneen.

Sen sijaan seksiongelmista keskustellessa negatiiviset kasvojen ilmeet tai kehonkieli korreloivat aviohuolien ja parisuhdetyytymättömyyden kanssa. Korrelaatio oli erityisen voimakas naisten kohdalla.

Tutkijat arvelevat, että tapa, jolla pari kommunikoi seksielämästään, saattaa olla hyvinkin tarkka testi mittaamaan parisuhdetyytyväisyyttä.

Tulos näyttää viittaavan siihen, että suhteen perusteissa on jotain pahasti vialla, jos seksi ei suju ja siitä aletaan puhua ikävään sävyyn, tai kumppanit osoittavat suurta epämukavuutta kehonkielellä. Vaikka kyseessä olivat juuri naimisiin menneet nuoret aikuiset, ei mikään viittaa siihen, etteikö tulos pätisi myös muiden kohdalla.

Kinsey Today. Winter 2010: When Couples Talk About Sexual Matters.

Rehman, U., Janssen, E., Hahn, S., Heiman, J., Holtzworth-Munroe, A., Fallis, E., & Rafaeli, E. (2010). Marital satisfaction and communication behaviors during sexual conflict discussions in newlywed couples: A pilot study. Journal of Sex and Marital Therapy.

Uudessa laajassa eurooppalaisessa tutkimuksessa viisi prosenttia nuorista miehistä (18-39v.) on kärsinyt erektiohäiriöistä viimeisen puolen vuoden aikana.

Suomalaisen Lääkärikirja Duodecimin mukaan 75 prosentilla miehistä yhdyntä epäonnistuu erektiovaikeuksien vuoksi joka viidennellä yrityskerralla.

Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen kirjoittaa Duodecimin artikkelissa, että ”ajoittainen erektiovaikeus on siis tavallista, eikä se siten ole luonteeltaan häiriö, ellei ongelma ole toistuva ja vaikeuta olennaisesti sukupuolielämää”.

The Journal of Sexual Medicinen julkaisemassa tuoreessa eurooppalaistutkimuksessa oli otoksena 28 511 miestä Ranskasta, Saksasta, Italiasta, Espanjasta ja Britanniasta. Tarkempi selvitys kohdistettiin erektiohäiriöistä kärsiviin miehiin.

Suurin osa erektio-ongelmaisista miehistä ei ollut kertonut vaivoistaan lääkärille. Lääkärilleen uskoutuneistakin vain vähemmistö käytti tutkimushetkellä jotain lääkettä erektiohäiriöön (32 prosenttia). Erityisesti nuoremmilla miehillä oli vaikeuksia luottaa lääkäriinsä.

Erektiohäiriöisillä miehillä on selvästi muita enemmän samanaikaisia päällekkäisiä psyykkisiä ja ihmissuhteisiin liittyviä psykopatologisia ongelmia. Heidän elämänlaatunsa ja työkykynsä on myös selvästi muita huonompi.

Eurooppalaistutkimuksen tutkijat vaativat kohennusta potilas-lääkärisuhteen laatuun. Potilaiden tulisi saada parempaa hoitoa/ terapiaa, ja ilmeisesti myös enemmän lääkehoitoa.

Matti Huttusen artikkelin mukaan impotenssi voi johtua psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta, tai niihin saadusta lääkityksestä. Joskus toimintahäiriön syynä ovat parisuhteen ongelmat. Kahteen ensimmäiseen syykimppuun löytyy apua erikoislääkäreiltä.

Parisuhteen ongelmien ratkaisuun tarvitaan mukaan kumppani ja usein myös seksologi tai parisuhdeterapeutti, riippuen ongelmien laadusta.

Jos suurimmalla osalla suomalaismiehistä on toisinaan erektiohäiriöitä, ei ongelmaa ainakaan ole maassamme liioiteltu. Ehkä tabun murtaminen ja asiasta puhuminen helpottaisi avun hakemista.

Lääkäreiden tarvitsee ilmeisesti myös ryhdistäytyä, jottei vastaanotolle menevä mies kokisi avautuneensa ongelmistaan turhaan.

Health-Related Characteristics and Unmet Needs of Men with Erectile Dysfunction: A Survey in Five European Countries. The Journal of Sexual Medicine. January 2014.

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00391

Lisätietoa: http://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/erektiohairiot/yleisyys_syyt_ja_tutkiminen

Lääkefirman erektiohäiriötesti:
http://www.miesinfo.fi/erektiohaeirioe/tee-erektiohaeirioetesti/