Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa 20v. Meillä on neljä yhteistä lasta joista ensimmäinen jo omillaan opiskelemassa. Kotona 3 tytärtä. Vuosien saatossa suhde vaimooni muuttunut ja olemme erkaantuneet toisistamme. Noin 4 vuotta sitten olimme tilanteessa että hän oli luonut suhteen mieheen ja tapaili häntä. Hänen sanojensa mukaan sänkyyn ei menty. Tuolloin tein selväksi että toisesta vastaavasta virheestä seuraa ero. Toinen kerta tuli nyt.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Teillä on takana pitkä liitto, 20 vuotta, ja paljon yhteistä historiaa. Koko sen ajan olette eläneet perhe-elämää neljän eri-ikäisen lapsen kanssa. Kerroit, että olette vuosien saatossa vieraantuneet ja etääntyneet toisistanne. Niin helposti tapahtuu, kun perheen pyörittäminen ja lasten tarpeet vievät huomion. Miehen ja naisen välinen suhde jää vanhemmuuden jalkoihin. Mietin, miten sinä olen pärjännyt sen asian kanssa. Oletko kaivannut vaimoasi naisena vierellesi ja lähellesi? Miten olet kaipuutasi hänelle ilmaissut?

Mieleeni tulee kertomasi perusteella, että vaimosi on ehkä jossain vaiheessa väsynyt olemaan pääsääntöisesti äiti ja halunnut tuntea itsensä naiseksi jälleen. Onkohan hän silloin lähestynyt sinua miehenä isän roolin takana? Mietin, miten hän on mahtanut sen tehdä ja onko se tavoittanut sinut. Jostain syystä, jota emme nyt tiedä, vaimosi on lähtenyt hakemaan huomiota ja vahvistusta naiseudelleen kodin ulkopuolelta. Kun ensimmäinen kerta silloin neljä vuotta sitten paljastui, oli liitossanne tuhannen taalan paikka. Kriisihän on aina paitsi uhka, myös mahdollisuus johonkin uuteen. Siksi minua kiinnostaa, miten toimitte silloin. Ilmeisesti totesitte molemmat, että ette halua menettää toisianne ja haluatte jatkaa yhdessä. Millaista teillä oli silloin? Oliko suhteenne sen jälkeen entistä läheisempi ja lämpimämpi? Jos näin oli, mitä tapahtui välissä olleiden vuosien aikana? Pääsikö arjen harmaus taas sammuttamaan syttyneen kipinän?

Se, että vaimosi alkoi muuttua kylmäksi, kertoo minulle, että hän alkoi ottaa etäisyyttä sinuun. Hän on todennäköisesti pohtinut eron mahdollisuutta jo jonkun aikaa. Eroaminen vanhasta tutusta on vaikeaa ja monesti ristiriitaistakin. Lähtijä alkaa usein käyttäytyä vihamielisesti puolisoaan kohtaan. On helpompaa lähteä, kun on vihainen. Se suojaa mieltä muistamasta kaikkea sitä hyvää, jonka takia on kuitenkin jatkanut näin pitkään yhdessä.

Olette todellakin tienristeyksessä, kuten kirjoitit. Nyt on tärkeä kohta teidän molempien miettiä, mitä elämältänne haluatte. Kuinka paljon rakkautta toista kohtaan on vielä jäljellä? Onko sitä vielä sen verran, että hiillokseen puhaltamalla voisi sytyttää uudelleen lämpöä ja hehkua? Jotta liitto voisi jatkua, toivoa ja tahtoa yrittää tulee olla molemmilla. Jos syyt pysyä yhdessä ovat tottumus tai syyllisyys ja häpeä mahdollisesta erosta, ovatko ne riittäviä?

Jos molemmat olette valmiita ja halukkaita vielä jatkamaan yhdessä, pidän tärkeänä, että käytte nyt suhteenne perinpohjaisesti läpi. Mitkä kaikki asiat ovat saaneet teidät etääntymään? Millaisia pettymyksiä ja loukkaantumisia olette kohdanneet? Millä eri tavoilla olette yrittäneet ratkaista parisuhteenne ongelmia? Mitä kumpikin toivotte ja tarvitsette? Pystyykö vaimosi antamaan sinulle riittävästi sitä, mitä tarvitset ja pystytkö sinä antamaan hänelle, mitä hän tarvitsee? Mihin asioihin on syytä tulla muutosta? Millaisena haluaisitte parisuhteenne jatkuvan? Jos näitä asioita tuntuu vaikealta käydä läpi kahden kesken, suosittelen lämpimästi hakeutumaan pariterapeutin vastaanotolle. Pariterapian ja avoimen keskustelun kautta teillä on mahdollisuus oppia uutta itsestänne ja toisistanne.

Mikäli taas vaimosi pysyy eropäätöksessään, on tärkeää ettette anna omien katkeruuksienne haitata lastenne elämää, vaan pysytte kypsinä aikuisina ja turvallisina vanhempina edelleen.

Toivon sinulle voimia ja kestävyyttä kriisin keskelle.

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Paula

KYSYMYS: Erosimme 15 vuotta kestäneestä avioliitosta kaksi vuotta sitten. Meillä on ihanat lapset ja tämän eroajan, olemme olleet ihan mukavissa väleissä.

Kysymys kuuluu, mitä voisin tehdä. Mietimme että menemme treffeille. Minua pelottaa.. jos päätän lähteä tähän, löydänkö itseni samasta pisteestä, tai miten voin olla varma ja pysyä päätöksessäni.

Manna, 40

VASTAUS: Kirjeestäsi luen että koet olevasi tienristeyksessä: pohdit ja kyselet itseltäsi mitä valintoja sinun tulisi tehdä. Palatako takaisin yhteen entisen puolison kanssa vai pitää ero voimassa? Kerroit että teillä on hyvät välit ja että olet ollut myös onnellinen eron jälkeen. Olet saanut jotain mitä vailla olet ollut.

Toisaalta myös koet ettet ole löytänyt sitä mitä olet toivonut löytäväsi: elämäsi miestä, häntä joka "täyttäisi tyhjiön" sisälläsi. Ja vaikka koet että eropäätöksesi oli oikea etkä edelleenkään tunne vetoa entistä puolisoasi kohtaan, olet alkanut miettiä palaamista aiempaan suhteeseen. Mietit löydättekö vielä toisenne ja voiko rakkaus välillänne syttyä uudelleen.

Joskus käy niinkin, että eronnut pari löytää toisensa uudelleen (lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluttua) ja elää onnellista elämää yhdessä. Rakkaus voi siis syttyä uudelleen. Siksi uskon itse että se voisi olla mahdollista myös teille.

Ottaisin kuitenkin vakavasti myös huolesi siitä, että "löydät itsesi samasta pisteestä." Toisin sanoen teidän kannattaa keskustella ja pohtia asiaa yhdessä monelta kantilta. Mikä toi teidät alun perin yhteen, mistä saitte voimavaroja liittoonne, mitkä asiat kuormittivat sitä? Mitkä asiat vaikuttivat siihen, että lopulta erositte? Teidän kannattaa katsoa ensinnäkin siis taaksepäin. Sen lisäksi olisi hyvä pohtia tätä hetkeä: miten itse kunkin asiat ovat nyt, mikä teitä vetää yhteen, mikä taas vie poispäin toisistanne? Vielä kannattaa pohtia myös tulevaisuutta: jos palaamme yhteen, mitä itse kukin toivoo ja odottaa parisuhteelta? Minkä asioiden pitäisi olla toisin ettei sama kehityskulku toistuisi? Mitkä asiat lisäävät onnellisuutta itse kunkin elämässä, mitkä asiat taas kuluttavat?

Tässä siis muutamia miettimisen arvoisia kysymyksiä joista voi aloittaa asian työstämisen – yksin ja yhdessä. Kirjeesi ei kerro miten käsittelitte eroanne entisen puolisosi kanssa. Ero, siihen johtaneet syyt ja kaikki tunteet sekä eron vaikutukset on hyvä työstää läpi, että kaikki tarpeellinen tulisi sanoitetuksi. Jäin miettimään sitäkin, oletteko eronne käsittelyssä samassa vaiheessa: olethan sinä elänyt kaksi vuotta itseksesi (sinulla on ollut aikaa käydä läpi asioita) mutta puolisosi on kertomasi mukaan aloittanut uuden suhteen aika pian eronne jälkeen.   

Voisit ehkä lähestyä asiaa myös siitä näkökulmasta, mitä olet eron jälkeen löytänyt ja oppinut ja mitä vielä olisi löydettävissä. Kerroit että vaikka elämänne oli "hyvää ja tasapainoisen näköistä", voit kuitenkin huonosti etkä löytänyt muuta keinoa selvitä kuin ero. Kun käsittelit eroanne, millaisia syitä löysit sille että voit huonosti? Etkö kokenut parisuhdettanne tyydyttäväksi? Oliko elämänvaiheenne liiaksi sinua kuormittava? Oliko sisäisen kasvun tarpeesi pikemminkin peruste erolle kuin syy siihen? (Perustelusi erolle on se, ettei voinut kasvaa sisäisesti parisuhteessa. Voiko varsinainen syy löytyä syvemmältä?) Vielä voisit pohtia, oletko saavuttanut tavoitteesi: oletko kasvanut sisäisesti? Oletko löytänyt jotain uutta, jota voit tuoda suhteeseenne? Mitä olette yhdessä ymmärtäneet parisuhteestanne ja erostanne? Jäin miettimään myös kuvaamaasi "tyhjiötä sisälläsi": onko se jotain jonka vain toinen ihminen, muu kuin sinä itse, voi täyttää?  

Puhut viisaasti omasta ja lastesi onnellisuudesta. On tärkeää että kaikki voivat hyvin ja ovat onnellisia. Siksi on hyvä pohtia asioita ennen yhteen palaamista. Mutta tärkeää on myös muistaa tunteet toista kohtaan ja yhteinen tahto kulkea samaa polkua kumppaneina toisilleen.
Koet ehkä saaneesi enemmänkin kysymyksiä kuin vastauksia. Ajattelen kuitenkin että sinä löydät vastaukset yhdessä puolisosi kanssa asioista keskustellen.

Toivottavasti vastaukseni auttaa teitä alkuun. Kirkon perheneuvonta ja muut tahot auttavat mielellään mahdollisuuksiensa mukaan sinua ja koko perhettäsi! 

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen ja koen tällä hetkellä suurta ahdistusta elämäntilanteessani. Olen ollut parisuhteessa melkein vuosikymmenen ja aina silloin tällöin olen miettinyt, että onko tämä nyt todella se mitä haluan vai pitäisikö erota. Nyt tuntuu, että jokin muutos on elämässäni tehtävä. Koen, että minulla ja poikaystävälläni ei ole ihan samanlaiset arvot ja tulevaisuuden näkymät. Koen myös, että poikaystäväni ei halua tehdä kanssani asioita, jotka minua kiinnostaisivat, eikä osallistua kanssani esimerkiksi sukujuhliin ym. Emme ole ikinä olleet hyviä keskustelemaan asioista. Riitaa aiheuttavia tilanteita ei ole ikinä selvitetty, vaan on pidetty jonkin aikaa mykkäkoulua ja sitten jatkettu normaalisti. Lisäksi tuntuu, että en enää tunne häntä kohtaan niin kuin parisuhteessa kuuluisi. Rakastan häntä kyllä, mutta tunne on enemmän ystävärakkautta.

Olen tämän eropohdinnan aikana (ja jo sitä ennenkin), ollut melko etäinen poikaystävääni kohtaan, koska en vaan ole pystynyt näyttelemään, että kaikki on hyvin, kun niin ei ole. Hän kovasti yrittää halata ja muuta, mutta en vain pysty siihen ja joudun olemaan torjuva. Tämä tuntuu minusta pahalta. En haluaisi olla hänelle ikävä. Lisäksi poikaystäväni pyrkii vain jatkamaan arkea normaalisti, vaikka tämä meidän eropohdintatilanne on ihan kesken. Heräilen öisin ja pohdin asiaa jatkuvasti, välillä tuntuu, että tulen hulluksi. Tuntuu, että menetän niin paljon, mutta en ole tässä tilanteessa onnellinen. Mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa? Jos eroaisimme, niin miten ikinä selviän siitä?

Hukassa

VASTAUS: Hei, kiitos viestistäsi ja tärkeästä kysymyksestä. Kirjoitat pohtineesi eroa pitkäaikaisesta poikaystävästäsi. Olette aloittaneet seurustelun nuorena ja olleet pitkään yhdessä. Voisiko jopa ajatella, että olette aikuistuneet yhdessä? Erokysymys on ymmärrettävästi vaikea. Luen viestistäsi siitä, miten joudut eroa pohtiessasi ristiriitaiseen tilanteeseen: joku puoli sinusta löytää hyviä perusteita mahdolliseen eroon. Kirjoitat esimerkiksi erilaisista tulevaisuudensuunnitelmista, arvomaailmasta ja poikaystävää kohtaan tuntemastasi ystävyydenkaltaisesta rakkaudesta. Joku toinen puoli taas epäröi miettimällä, annatko liian helposti periksi, eristäytyisitkö eron jälkeen ja miten selviäisit yksin. Erokysymystä vaikeuttaa kenties entisestään poikaystäväsi viesti, että erotilanteessa hän tahtoisi katkaista välinne kokonaan. Poikaystäväsi reaktio kertoo siitä, että myös hänelle ajatus erostanne on hyvin haavoittava. Hänellä ei ole tällä hetkellä muuta tapaa käsitellä asiaa kuin uhkaamalla välien katkaisemisella. Mietin, millä tavoin voisitte jakaa yhdessä eroon liittyviä kipeitä kysymyksiä? Kirjoitat toisaalta, että yhdessä keskusteleminen ei ole ollut suhteenne vahvuus. Tämän vuoksi mietin, voisiko esimerkiksi kirkon perheneuvonnasta olla teille apua? Perheneuvonnassa on mahdollista tutkia yhdessä perheneuvojan kanssa myös eroon liittyviä kysymyksiä. Toisinaan ulkopuolisen ihmisen kysymykset auttavat jäsentämään vaikeita tilanteita.

Kirjoitat viestissäsi siitä, että olet aloittamassa ensi vuoden alussa terapian. Tämä kertoo mielestäni toivosta – siitäkin, että sinulla on olemassa polku, jota pitkin voit lähteä tutkimaan oman mielesi salaisuuksia. Kenties terapiassa voi löytyä ymmärrystä myös eroon liittyville kysymyksille.

Päätät viestisi kysymällä, kuinka sinun tulisi toimia vaikeassa tilanteessasi? Kysymykseen on vaikea vastata puolestasi. Kysymyksesi on joka tapauksessa tärkeä ja tuo mieleeni runoilija John Keatsin kirjoituksen: "Mikä ei ole vielä saanut muotoa, tarvitsee mahdollisuuden kypsyä ehyeksi hahmoksi omassa tahdissaan ja omalla tavallaan. Tarvitaan luottamusta siihen, että merkityskuviot ja -yhteydet tulevat näyttäytymään. Mikäli yksilö ei kestä epätietoisuutta ja epävarmuutta, hän tulee tuntemaan kiusausta ennenaikaisiin ja pakotettuihin ratkaisuihin, jotka vievät hänet kauemmaksi itsestään." Pyydän sinua viipymään ristiriitaisten tunteidesi äärellä riittävän pitkään, ja tutkimaan kumpaakin erilaista puolta. Mieleeni nousee kysymyksiä: Mitä sinulle merkitsee, jos jäät suhteeseen, jossa et koe olevasi onnellinen? Entä jos lähdet? Mistä kaikesta joudut luopumaan? Mitkä olisivat keinojasi tulla toimeen erosta syntyvien tunteiden – esimerkiksi surun, pettymyksen ja yksinäisyyden kanssa?

Kiinnostun myös siitä, mikä erokysymyksen nostaa juuri nyt esille? Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin poikkeuksellista, mikä auttaisi sinua ymmärtämään sitä, mikä kuljettaa sinut erokysymysten äärelle?

Rohkeutta ja kaikkea Hyvää sinulle ja poikaystävällesi!
Perheneuvoja Joona

KYSYMYS: Perheeseemme kuului neljävuotias tyttö, seitsemänvuotias poika ja vaimoni 13-vuotias tyttö. Muutimme erilleen pari viikkoa sitten ja erokin on vireillä.

Minä olen luottamukseni menettänyt kokonaan valehtelulla ja haluttomuudella, myös seksin suhteen. Asustelen luottamuksen suhteen niin maan alla kuin ihminen voi, siis miten saada luottamus takaisin ja onni kukoistamaan? Rakastan häntä edelleen ja hän on elämäni nainen. Yritän kovasti pelastaa avioliittoni, mikä siis neuvoksi että saan luottamukseni takaisin? Vai onko vaan pakko luovuttaa? Tosin aikaa on mennyt vasta kaksi viikkoa.

Mies, 46

VASTAUS: Perheesi on lähtenyt tai sinä olet joutunut lähtemään perheestäsi. Perheen hajoaminen on surullinen asia. Usein ihmiset konkreettisesti ymmärtävät menetyksen suuruuden vasta kun se oikeasti tapahtuu. Nämä ovat usein myös niitä kohtia, joissa ihminen joutuu, ehkä ensimmäistä kertaa, oikeasti katsomaan peiliin – millainen olin, mitä tuli tehtyä ja mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä? Niissä kohdissa on myös mahdollisuus muutokseen, uuteen.

"Asustelen luottamuksen suhteen niin maan alla kuin ihminen voi". Kuulostaa ankealta paikalta olla. Samaan aikaan toivon, että jaksat siellä olla, sillä luottamuksen löytäminen on usein yllättävän pitkä prosessi. Jos tilanne on se, että olet parisuhteessasi jo useasti jäänyt kiinni chattailusta, valehtelusta ja muusta, luottamuksen rakentaminen saattaa olla entistä vaikeampaa, koska se on rikottu niin monta kertaa.

On hyvä, että pystyt ottamaan vastuuta omasta osuudestasi, sanomaan, että mokasin ja pyytämään anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toinen osapuoli pystyisi välttämättä antamaan anteeksi ja luottamaan, usein ei. Ja jokainen uusi "moka" vie, ei pelkästään nollille, vaan rankasti miinukselle. On erittäin tärkeää ottaa vastuu omasta käyttäytymisestään. Toisaalta ei ole hyödyllistä piehtaroida itsesyytöksissä ja ruoskia itseään. Sellaisia me ihmiset joskus olemme, mokaamme ja törmäämme itseemme, omaan keskeneräisyyteemme.

Entäpä jos katsoisitkin itseäsi tutkistellen, pyrkien ymmärtämään? Mitä minulle oikein tapahtui? Miksi toimin niin kuin toimin? Miltä minusta tuntui olla parisuhteessamme? Mihin tarvitsin chattailua? Mikä seksissä oman vaimon kanssa tuntui sellaiselta, että en halunnutkaan? Usein tällainen tutkiskelu on helpompaa jonkun ulkopuolisen kanssa, joka osaa esittää hyviä kysymyksiä ja auttaa löytämään vastauksia. Mutta kyllä sitä voi itsekin tehdä. Mitä paremmin tunnet itseäsi ja omia motiivejasi, sitä luotettavammaksi muutut.

Haluaisin myös muistuttaa, että parisuhteessa on aina myös kaksi osapuolta. Vuosia parisuhdetyötä tehneenä voin sanoa, että kovin harvassa ovat olleet ne parit, joissa vain toisen osapuolen tarvitsee tutkistella itseään. Yhteinen tutkiskelukin on usein helpompaa kolmannen osapuolen kanssa. Joskus on niin, että menetettyä luottamusta ei saada korjattua/palautettua. Tällöinkin on tärkeää katsoa itseään armollisesti ja suostua siihen, että niin kävi. Teillä on pienet lapset ja on hyvin tärkeää, että he saavat säilyttää yhteyden molempiin vanhempiinsa sillä heille sinä olet tärkeä henkilö. Mitä ajattelisit vaihtoehdosta, että ottaisit yhteyttä Kirkon perheneuvontaan? Sieltä saattaisit löytää henkilön, jonka kanssa miettiä näitä kysymyksiä.

Toivotan hyvää jatkoa Sinulle!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Petetty? Erotako miehestä?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jäin miettimään, miltähän sinusta itsestäsi tuntui kirjoittaa tätä ja nähdä tekstisi kirjoitettuna. Minä tietenkin olen antamasi tiedon varassa, mutta arvatenkin olet poiminut tähän kaikki olennaiset seikat. Katsellaanpas niitä vähän.

Positiivisia asioita miesystävästäsi kerrot, että hän on ihana, sanoo rakastavansa sinua ja on kosinut jo monta kertaa.

Negatiivisista asioista mainitset jo heti suhteen alkuajoista asti tuntemasi epävarmuuden ja epäluottamuksen. Tiivis yhteydenpito ex:n kanssa on häirinnyt sinua ja olet pyytänyt häntä vähentämään sitä. Sinulla ei ole varmuutta siitä, kunnioittaako hän toivettasi. Teillä on paljon riitoja. Mies tapailee muita naisia ja on löytänyt jo lyhyen seurustelunne aikana uuden naisen. Hän on haukkunut sinua ex:lleen. Hän ei pidä lupauksiaan. Epäilet, onko kaikki ollut valhetta. Tunnet, ettet kestä enää epävarmuutta ja luottamuksen puutetta. Asia painaa mieltäsi jatkuvasti. Aika pitkä lista näitä miinusmerkkisiä seikkoja.

Kun hän on kosinut sinua monesti jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, voisi ajatella, että hän on tosissaan ja on varma siitä, että haluaa elää kanssasi loppuikänsä. Hänen käyttäytymisensä puhuu kuitenkin toista kieltä. Monet asiakkaat, jotka hakeutuvat perheneuvojan vastaanotolle vaikean ihmissuhteen vuoksi, kertovat, että olivat jo heti suhteen alussa tunteneet hälytyskellojen soivan, mutta eivät silloin olleet halunneet ottaa niitä vakavasti. Se nousi mieleeni myös kirjettäsi lukiessani. Kun et koko seurustelunne aikana ole voinut olla turvallisella ja luottavaisella mielellä, mahtaakohan se asia muuttua ajan kuluessakaan?

Kun ihminen on rakastunut, hän ei edes näe muita naisia/miehiä. Maailmassa on vain Se Yksi. Jotenkin tämä ei sovi ollenkaan yhteen kertomasi kanssa. Miesystäväsi sanoo rakastavansa sinua, muttei käyttäydy niin kuin rakastunut mies käyttäytyisi. Tässä on monia muitakin samanlaisia ristiriitaisuuksia. Hän lupailee sinulle monenlaista, mutta ei toteuta niitä. Hän sanoo haluavansa naimisiin kanssasi, mutta puhuu sinusta pahaa ex:nsä kanssa ja tapailee muita naisia. Vannomalla rakkauttaan ja kosimalla taas kerran mies pitää sinua kiinni itsessään, mutta ei itse sitoudu suhteeseenne.

Sinä olet ollut rakastunut, ehkä olet sitä edelleenkin. Irti päästäminen on silloin vaikeaa, jopa tuskallista. Mutta joskus se on suurta viisautta, jos näyttää siltä, että jatkaminen toisi vain lisää tuskaa ja pettymyksiä. Uskon, että löydät vielä miehen, joka arvostaa sinua ja rakastaa sinua aidosti, haluaa olla sinulle uskollinen ja kaikin tavoin luotettava. Älä tyydy vähempään.

Kannustavin terveisin,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Voiko eron jälkeen palata yhteen? Vaimoni ja silloin kaksivuotias tyttäremme muutti poisyhteisestä kodistamme tasan kaksi vuotta sitten. Itse eron aiheutin.

Halusin kovasti uutta alkua, mutta hän epäröi. Kaikki tuntui menevän aina vain paremmin, mutta nyt yllättäen hän sanoi, ettei tule mitään. Hän ei uskalla heittäytyä, ettei tule uutta ikävää eroa. Hän ei luota, että olen muuttunut. Minun arvomaailmani on kahden viime vuoden aikana muuttunut totaalisesti, mutta en tiedä millä saisin hänet uskomaan. Millä saisin hänet uudelleen luottamaan? Hän toivoo meidän olevan ystäviä, mutta ei sen enempää. Luovutanko vai yritänkö vielä vakuuttaa? Kovasti toivoisin saada perheeni takaisin. Varsinkin, kun itse tiedän sen hajottaneeni.

Pete, 43 vuotta

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Oletpa todella joutunut kokemaan kovia. Fyysinen sairastuminen, ero, monen läheisen ihmisen kuolema lyhyen ajan sisällä, ongelmia töissä ja masennus. Kaikki tämä muutaman vuoden sisään. Elämä on todella ravistellut sinua.

Hienoa, että osasit hakeutua hoitoon masennusdiagnoosin saatuasi. Se on varmaankin auttanut sinua selvittelemään elämääsi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Sitä kautta myös uudenlainen keskusteluyhteys ex-vaimoosi on mahdollistunut.

Eroprosessiin kuuluu usein vihan tunteiden vaihe. Vihan ja kiukun avulla pyritään pääsemään irti vanhasta, jotta pystyttäisiin suuntautumaan kohti uutta. Vihaa tuntee luonnollisesti se, joka on jätetty ja jota on kohdeltu huonosti. Myös eropäätöksen tehnyt osapuoli on monesti vihainen exälleen ja ajattelee ja puhuu hänestä ilkeästi.

Siinä on usein takana syyllisyys omasta toiminnasta ja siitä tuskasta, jota on entiselle kumppanilleen aiheuttanut. Koska syyllisyys ja häpeä ovat ankeita tunteita kantaa, ne naamioituvat helposti vihan valepukuun. Silloin ex-puoliso saa niskaansa kohtuutonta ja ansaitsematonta kiukkua. Toinen asia sitten on, että varmasti jokaisen eron takana on myös ihan todellisia pettymyksiä ja loukkaantumisia, jotka nostattavat negatiivisia tunteita vielä eron jälkeenkin. Arvelisin, että sinun tapauksessasi on kyse näistä molemmista.

Kun toinen entisistä puolisoista, tai molemmat, on vihainen ja ilmaisee sitä, on selvää että välit viilenevät. Teidän tapauksessanne oli onnellista, että siitä huolimatta keskusteluyhteys välillänne löytyi uudestaan. Yhteisen lapsenne kannalta, ja etenkin hänen sairastumisensa takia, tämä on ollut todella upea juttu.

Olet kokenut monenlaisia menetyksiä, joista nyt haluaisit korjata sen, joka ehkä voisi vielä olla mahdollista. Ex-vaimosi on näiden parin vuoden aikana käynyt läpi omia prosessejaan ja pyrkinyt selviytymään erostanne mahdollisimman hyvin. Voin hyvin kuvitella, että lämmennyt yhteys välillänne on ollut hänelle hyvin hämmentävää. Hän on todennäköisesti ollut, ja on ehkä edelleenkin, monenlaisten tunteiden myllerryksessä. Osoittaa vastuullista vanhemmuutta, että hän pyrkii varjelemaan tytärtänne uudelta pettymykseltä, mikäli uusi yhteinen alku ei onnistuisikaan. Osoita, että ymmärrät tämän. Painostaminen ei auta. Parasta olisi, että hän itse näkee sinussa tapahtuneen muutoksen.

Ottaa varmasti aikaa ennen kuin hän voi luottaa sen olevan pysyvää. Älä siis kiirehdi yhteen paluun kanssa. Olkaa rauhassa ystäviä keskenänne ja vanhempia tyttärellenne.

Näytä käytännössä, että olet tosissasi hänen suhteensa. Osoita kaiken tavoin olevasi hänen luottamuksensa arvoinen. Teot ja käytäntö ovat paljon vahvempia kuin sanat ja lupaukset. Anna niiden siis puhua puolestasi. Ystävinä voitte ehkä käydä joskus ulkona yhdessä syömässä tms? Tai vähintään voitte retkeillä yhdessä tyttärenne kanssa.

Neuvoni on, että lakkaa painostamasta häntä parisuhteeseen ja keskity olemaan hyvä isä tyttärellenne ja luotettava ystävä hänelle. Ne ovat reittejä, joita kautta voit sulattaa hänen sydämensä, jos se vielä jotenkin on mahdollista.

Toivon lämpimästi, että voit vielä voittaa puolellesi ex-vaimosi luottamuksen ja rakkauden sekä toivotan kärsivällisyyttä matkallasi sitä tavoitetta kohden.

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 45-vuotias aviossa ollut mies. Nyt olen joutunut työttömäksi, menettänyt asuntoni ja vaimoni lähti veljeni matkaan. Minulla ei siis mene hyvin ja olen menettänyt täysin oman itsetuntoni ja kunnioitukseni omaa miehisyyttäni kohtaan. Tässä suuressa masennuksessani ja ahdingossani on vain suurena lohtuna poikani, jonka kanssa keskustelemme paljon.

Haluaisin kuitenkin aikuisen ja asiantuntijan näkemyksen siitä, miten mies, joka on ollut pitkään parisuhteessa ja menettää sen, niin miten hänen pitäisi alkaa toimia, että hän saisi uuden parisuhteen.

Uroskotka

Hyvä Uroskotka!

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Pohdit sitä, mitä keinoja voisit käyttää löytääksesi uuden suhteen päättyneen parisuhteesi jälkeen. Kysymykseesi on vaikea vastata, koska meillä ihmisillä on niin erilaisia tapoja tutustua toisiimme. Pelimiesfoorumit, joista kirjoitat, tarjoavat useimmiten hiukan stereotyyppisiä neuvoja suhteiden solmimiseen. Käytät itsestäsi nimitystä uroskotka. Pohdin, millaista kuvaa miehisyydestä nimimerkki edustaa. Mikä saa sinut ajattelemaan, että sinun tulisi olla kuin uroskotka? Käsitykseni mukaan monet naiset kaipaavat kuitenkin uroskotkien ja pelimiesten sijaan hyvin toisenlaisiakin miehiä. Niitä, jotka ovat enemminkin kuin varpuset tai hömötiaiset. Kannustaisinkin sinua miettimään, mikä olisi sinulle luontevin tapa, paikka ja aika tutustua naisiin. Onko sinulla esimerkiksi harrastuksia, joiden parissa voisit tavata samanhenkisiä ihmisiä? Yhteiset kiinnostuksenkohteet nimittäin näyttävät liittävän ihmisiä yhteen.

Kirjoitat saaneesi tukea pojaltasi, jonka kanssa keskustelette paljon – myös naisten iskemisestä ja viettelemisestä. Kirjeestäsi välittyy lämmin ja läheinen suhde poikaasi, mitä pidän arvokkaana. Toisaalta ajattelen, että poikasi ei tulisi olla neuvonantajasi parisuhdekysymyksissä, koska silloin lapsen ja vanhemman väliset roolit menevät sekaisin. Edustatte kuitenkin poikasi kanssa eri sukupolvia ja olette eri elämäntilanteissa. Sinulla on paljon enemmän elämänkokemusta ja sen mukanaan tuomaa viisautta, jota ajattelen poikasi tarvitsevan sinulta. Onko sinulla muita läheisiä, joiden kanssa voisit puhua? Löytäisitkö asuinpaikkakunnaltasi jonkin miehille suunnatun ryhmän, jossa voisit keskustella miehenä olemiseen liittyvistä kysymyksistä?

Olet kokenut paljon suuria menetyksiä. On varsin inhimillistä ja ymmärrettävää, että menetyksesi ovat vaikuttaneet itsetuntoosi ja miehisyyteesi, kuten kirjoitat. Et kirjoita siitä, miten kaikki on tapahtunut ja missä järjestyksessä olet kokenut menetyksesi. Oletko esimerkiksi jäänyt ensin työttömäksi, josta on seurannut vaikeuksia, jotka ovat vaikuttaneet avioeroosi? Kannaltasi olisi varmasti tärkeää, että voisit ymmärtää menetystesi syy- ja seuraussuhteita. Toivon, että voisit viipyä riittävän pitkään menetysten äärellä. Menetykset synnyttävät väistämättä erilaisia tunteita: alaviritteisyyttä, vihaa ja esimerkiksi surua. Itsetuntosi romahtaminen kertoo mielestäni siitä, että surutyösi menetysten vuoksi on vielä kesken. Pohdinkin, onko vielä oikea hetki solmia uutta parisuhdetta?

Olet joka tapauksessa elämäsi yhdessä tärkeässä taitekohdassa, johon on hyvä pysähtyä hetkeksi. Parhaimmillaan voit löytää uusia puolia itsestäsi ja elämästä ylipäätään. Joudut samalla arvioimaan mennyttä, mutta suunnittelemaan myös tulevaa. Ajatuksesi uuden parisuhteen mahdollisuudesta kertoo siitä, että sinulla on myös joku toivon näköala. Teologi Martti Lindqvist on kirjoittanut viisaasti: ”Toivo ankkuroituu totuuteen ja toteutuu armon kautta. On tärkeää nähdä elämä sellaisena kuin se on toteutunut, vaikka sen katsominen tekisi kipeää. Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. Minulle ja sinulle. Ja myös meidän jälkeemme.”

Kaikkea hyvää toivottaen,
perheneuvoja Joona

KYSYMYS: Olen avosuhteessa, joka on kestänyt kolme vuotta. Miehellä on tupakkariippuvuus. Haluaisin, että hän lopettaisi, sillä haju haittaa keskinäistä suhdettamme. Olen terveellisten elämäntapojen kannattaja, enkä halua, että hän myrkyttää itseään tupakalla.

VASTAUS: Kerrot kysymyksessäsi miehesi riippuvuudesta tupakkaan. Riippuvuudet ovat hankalia, niin läheisille, kuin ihmiselle itselleenkin. Viestisi lopussa kysyt neuvoa siihen, miten sinun tulisi hoitaa tätä ongelmaa. Ehkä siinä kysymyksessä piileekin ongelman ydin. Nimittäin se tosiasia, ettemme pysty muuttamaan kumppaniamme ja hänen tapojaan, vaikka kuinka haluaisimme ja yrittäisimme.

On ymmärrettävää, että haluat miehesi pysyvän terveenä ja kannat huolta hänen elämästään. Se on kuitenkin lopulta hänen itsensä varassa. Voisin kuvitella, että hän haluaisi lopettaa tupakanpolton, joko itsensä takia, tai ollakseen mieliksi sinulle. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei hän ole vielä valmis luopumaan tavastaan. Siitä kertoo se, että hän salailee sinulta polttamistaan, eikä ole valmis pohtimaan kanssasi lopettamista. On hyvä muistaa, että mistä tahansa riippuvuudesta on vaikea päästä nopeasti eroon. Ensimmäinen askel on kuitenkin aina oma tahto; halu lopettaa.

Vaikuttaa siltä, että tupakanpoltto on tullut hyvin keskeiseksi asiaksi suhteessanne. Jos olet asettanut tupakoinnin lopettamisen edellytykseksi suhteen jatkumiselle, ei ole ihme, että siitä tulee vakava asia. Se ehkä selittää myös sen, että mies salaa sinulta polttamistaan. Hän ei ilmeisestikään halua, että suhteenne päättyy. Haluatko sinä? Oletko varma, että tupakointi on sinulle niin ylitsepääsemätön asia, ettet voi olla suhteessa mieheen, joka tupakoi? Onko tupakointi esteenä sille, että kykenisit nauttimaan niistä hyvistä asioista, joita suhteessa selvästikin on.

Näitä kysymyksiä sinun täytyy pohtia tosissaan, ei miehesi kanssa, vaan itseksesi. Kirjeessä kuitenkin mainitset hänen hyvät ominaisuutensa, suhteessanne olevan läheisyyden kaipuun ja tunnesiteen. Ne ovat minusta tärkeitä ja hienoja asioita, eivät itsestäänselvyyksiä. Sinun täytyy punnita, mikä on sinulle tärkeää ja arvokasta, ja mistä olisit valmis luopumaan. Oletko valmis luopumaan miehestäsi? Vai oletko valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, pahoine tapoineenkin?

Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisit tupakoinnin vaan ennemminkin, että siedät sitä. Mitä enemmän puutut siihen, tarkkailet ja keskität energiaasi, sitä suuremman tilan tupakointi suhteessanne vie. Viedessään tilan se peittää myös kaikki mahdolliset hyvät asiat. Ja nurinkurista kyllä, mitä enemmän sinä pidät sitä esillä, sen vaikeampi miehen on luultavasti lopettaa. Ehkä tupakoinnin voisi siirtää suhteenne keskiöstä vähän kauemmaksi. Se tuntuu varmasti vaikealta, koska olet huolissasi ja ihan syystäkin. Voit kertoa huolestasi, mutta yritä olla nalkuttamatta ja uhkailematta suhteen loppumisella. Se ei kasvata suhteessanne luottamusta vaan epäluottamusta.

Jos haluat muutosta toisessa, päästä irti muuttamisen tarpeesta ja luovuta; anna toisen muuttua omasta tahdostaan, jos hän niin haluaa ja on siihen valmis. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta ei sitä ole. Se on oppi, jota me jokainen opettelemme suhteissamme yhä uudestaan.

Toivottavasti olin avuksi!
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Hymyilyttää kun vain ajattelenkin tätä ihmistä. Ajattelen hänen hellyttävää hymyään ja niin ihanaa ääntään etten malttaisi odottaa, että näemme taas! Tunnen perhosia vatsassa ja hänen suudelmat tuntuvat valehtelematta varpaissa asti. Hänen tuoksunsa on vastustamaton, hänen halauksessaan tunnen olevani turvassa kaikelta, ihailen hänen ulkomuotoaan suuresti ja luonne kruunaa kaiken. Hän on fiksu, ahkera, kunnianhimoinen ja huomioiva. Seksi on loistavaa, se toimii ja sitä on paljon! Taidan olla, ei, olen silmittömän rakastunut! Ja kaiken lisäksi tunne on molemminpuolinen.

VASTAUS: Ihan ensimmäiseksi: onnittelut siitä, mitä sinulla on. Kuvailet tunnetta ja suhdetta sellaisella tavalla, joka tuo mieleen vain yhden ajatuksen: pidä tästä kiinni!

Mutta sitten... pettäminen on syvä loukkaus. Varsinkin pitkään jatkunut sellainen. Olit syystäkin katkera ja vihainen. Miksi kukaan tekisi sellaista ihmiselle jota rakastaa? Kerroit, että olet miettinyt sitä. Ehkä olette yhdessäkin miettineet. Ja niinhän se usein on, että mitään yksiselitteistä syytä tai "helppoa" selitystä ei löydy. Pettäessään ihminen tekee valintoja, joiden syvin olemus saattaa jäädä hänelle itselleenkin hämäräksi. Ulkopuolinen suhde on usein ratkaisuyritys johonkin, mutta mitä sillä on yrittey ratkaista? Omaa sisäistä ristiriitaa vai suhteen ongelmaa?

Pettämisen ei tarvitse kuitenkaan olla parisuhteen loppu. Te erositte ja se on ymmärrettävä ratkaisu. Kuitenkin kaiken väärän ja loukkaavan käytöksen takaa alkaa uudelleen hahmottua ja tulla esiin se hyvä, mitä teillä on ollut. Jos molemmat tietävät mitä haluavat ja ovat valmiita panostamaan suhteeseen ei ole mitään estettä, etteikö suhde toimisi nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen tekee virheitä. Olennaista on se, mitä niistä oppii. Perheneuvojana ja pariterapeuttina olen tavannut monia pareja, jotka ovat jatkaneet pettämisen jälkeen. Jos pettänyt osapuoli on valmis keskustelemaan asiasta, niin ennuste on hyvä. Monet ovat kertoneet suhteen jopa parantuneen. Ei toki pettämisen ansiosta vaan siksi, että on puhuttu enemmän ja syvemmin kuin aikaisemmin.

Entä läheisten mielipiteet? Läheisesi tarkoittavat varmasti hyvää ja yrittävät suojella sinua. Jos todella ovat ystäviäsi, he tukevat sinua, oli päätöksesi sitten mikä tahansa. Mietit, oletko valmis ottamaan riskin, ja yrittämään vielä? Sanoisin, että suurempi riski on olla yrittämättä. Et koskaan tietäisi, olisiko sittenkin pitänyt. Jos yrität, voit onnistua. Riski on siinä, että petyt uudelleen. Silloin sinun ei tarvitse enää jossitella, vaan päätös on helppo.

Onko hän valmis ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan? Haluatko sinä antaa anteeksi ja opetella taas luottamaan? Jos vastaat näihin kysymyksiin myönteisesti, niin toivotan teille onnea myös tulevaisuudessa!

Perheneuvoja, Heikki

KYSYMYS: Olen 33-vuotias nainen. Olemme olleet naimissa mieheni kanssa pian 10 vuotta ja meillä on kolme lasta, nuorin on alle vuoden ikäinen. Yhteiselo on ollut alusta saakka myrskyistä, ja lopulta kolmisen vuotta sitten lähdin yhteisestä kodista ja olimme kesän erossa. Miehelläni oli tuona aikana myös toinen nainen. Palasimme kuitenkin yhteen, osin lasten takia ja koska halusimme vielä yrittää.

VASTAUS: Teillä on erilaiset käsitykset, toiveet ja odotukset avioliitosta. Miehesi sanoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen. Sinä et. Siksi on luonnollista, että sinä olet teistä se, kumpi haluaa muutosta. Juuri tämän vuoksi terapiakaan ei tuottanut toivomaasi tulosta. Miehesi kannalta katsottuna on niin, että toimivaa ei kannata korjata. Miksi muuttaa sitä, mikä on hyvää.

Toki voi olla myös niin, että miehesikään ei ole niin tyytyväinen, kuin hän antaa ymmärtää. Silloin kysymys on: miksi hän ei halua puhua omista toiveistaan, ei edes terapiassa.

Joka tapauksessa teillä on omat toiveenne ja unelmanne, oma mielikuvanne siitä, millainen on hyvä avioliitto. Mitä siihen sisältyy? Ehkä te molemmat toivotte kunnioitusta, arvostusta, läheisyyttä, yhteistä tekemistä. Ehkä nämä kaikki toiveet ovat vain jääneet arjen ja sen haasteiden jalkoihin.
Yhteistä yritystäkin teillä on. Palasitte yhteen eron jälkeen. Teillä on seksiä sinun aloitteestasi. Mies hakeutuu lähellesi joskus. Lähditte yhdessä terapiaan, mikä on monelle iso kynnys.

Ehdotan, että palaatte hetkeksi suhteenne alkuun. Mitä silloin odotitte toisiltanne ja suhteeltanne? Milloin toiveenne toteutui? Ovatko nämä odotukset ja toiveet vielä samoja?
Tämän jälkeen voisitte keskustella siitä, mitä tunteita teillä on toisianne kohtaan. Jos välitätte, kunnoitatte ja arvostatte toisianne, niin miten kumpikin yrittää näitä tunteita osoittaa?
Nyt on oikea hetki etsiä uudelleen sitä, mitä teillä on joskus ollut. Alussa oli myrskyisää, mutta siihen saattoi sisältyä myös intohimoa ja yhteisiä unelmia.

Perheneuvoja Heikki