Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen seurustellut mieheni kanssa tasan kolmevuotta. Suhde alkoi niin että molemmat olimme omalla tavallaan menneissä kumppaneissa kiinni vaikkei seurusteltu enää heidän kanssaan mutta silti halusimme tutustua toisiimme koska tunsimme suurta vetovoimaa toisiamme kohtaa ja meillä riitti naurua,kuumia öitä ja lempeitä aamuja ja kiihkeitä päiviä kuumana kesänä yhdessä. Itse jo melko pian tiesin haluavani olla hänen kanssaan enemmän kuin sillon olimme, hänkin kertoi haluavan.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Se oli koskettavaa luettavaa. Kirjoitit, että suhteenne alkuvaiheessa teillä oli miehesi kanssa paljon naurua, kuumia tunteita ja kiihkeyttä. Tämä ensimmäinen kesänne kuulostaa lähes "paratiisimaiselta" vaiheelta. Usein suhteen alkuvaiheeseen kuuluukin tällainen ihana ja kuuma vaihe, joka muuttuu suhteen edetessä toisenlaiseksi. Meillä kaikilla on kuitenkin kaipuu takaisin "paratiisiin"; siihen ihanaan ja koukuttavaan rakastumisen huumaan. Toki näitä paratiisimaisia hetkiä voi olla pitkässäkin parisuhteessa, mutta ei jatkuvasti. Seksin määrä yleensä vähenee suhteen jatkuessa pidempään, mutta sen laatu voi jopa parantua.

Jos ymmärsin oikein, luottamuspula on vaivannut suhdettanne melko pitkään. Miehesi varjelee tarkasti yksityisyyttään ja tämä luonnollisesti epäilyttää sinua. Varsinkin kun hän on jäänyt aiemmin kiinni deitti/porno/nettiseksi -vierailuistaan. Tilannetta tuskin helpottaa se, että miehensi syyttää sinua sairaaksi ja epäluuloiseksi sekä uhkailee erolla. Miehesi fyysinen etääntyminen ruokkii vielä epäluuloisuuttasi. Minusta tässä olisi tärkeä keskustelun paikka. Teidän olisi hyvä päivittää suhteenne pelisäännöt, jotka olisivat molemmille samat. Avoimuus, rehellisyys, luottamus ja luottamuksen arvoisena oleminen ovat parisuhteen kulmakiviä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, ei epävarmuudelle ja toisen kontrolloimiselle ole tarvetta.

Kerroit rakastavasi miestäsi. Olet vaihtanut paikkakuntaa, luopunut koirasta ja tehnyt muitakin uhrauksia hänen vuokseen. Entä miehesi - onko hän luopunut tai tinkinyt jostakin sinun vuoksesi? Kirjeesi lopussa kuvasit elämäntilanteesi olevan raastava ja kaukana onnellisuudesta. Vaikuttaakin siltä, että toisaalta olet sitoutunut suhteeseen ja valmis tekemään edelleen töitä sen eteen, toisaalta et jaksaisi enää päivääkään. Tilanne on ristiriitainen. Olen samaa mieltä kanssasi, että tällaisena suhteenne ei voi enää kauan jatkua.

Voimia muutoksen tielle - joko yhdessä tai erikseen!

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olemme n. 70 v pari. Olemme pikkuhiljaa ajautuneet todella eroon toisistamme jonka seurauksena terveytemme huononee. Emme pysty enää keskusteleen asioista kuin "ethän sinäkään" linjalla ja toinen ottaa itseensä ja homma loppuu siihen. Ei loppuelämämme voi olla tällainen. Muut olosuhteet suurinpiirtein ok.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kirjoitit melko lyhyesti, joten mieleeni tulvii lisäkysymyksiä. Kerrot teidän olevan 70-vuotias pari, joten ilmeisesti olette olleet yhdessä pitkään. Mietin mikä on saanut teidät ajautumaan eroon toisistanne. Ja mitä terveyden huononeminen tarkoittaa, oletteko sairastelleet vai tarkoitatko myös henkistä kuormittavuutta. Riitelynne kaavasta olisi hyvä tietää myös lisää, mutta ilmeisesti asioista puhuminen menee toisen syyttelyksi ja siihen vastataan puolustautumalla. Jompikumpi suuttuu ja riita loppuu ilmeisesti toisen vetäytymiseen tilanteesta. Ehkä olette hiljaa mököttäen jonkun aikaa. Tyypillistä tällaisissa tapahtumaketjuissa usein on se, että asioita ei selvitetä eikä sovita ja ne jäävät mieltä painamaan ja aktivoituvat jälleen uudelleen riidan yhteydessä. Jos suhteessa ei riitelyn vastapainoksi ole riittävästi hyviä hetkiä, tilanne on luonnollisesti hyvin raskas.

Kirjoitat ”loppuelämämme ei voi olla tällainen.” Haluatte siis muutosta tilanteeseen. Oletteko miettineet mitä mukavaa voisitte tehdä yhdessä? Mitä ovat ne asiat, joista olette nauttineet pitkän parisuhteenne aikana? Voisitteko lisätä tai uudelleen elvyttää näitä asioita suhteenne hoitamiseksi? Kun riitelyn lisäksi tulee mukavia hetkiä, riitelykin todennäköisesti on rakentavampaa ja vähemmän uuvuttavaa.

Puolisoa on helppo arvostella ja kertoa hänelle mitä hänen pitäisi muuttua. Rakentavampaa on miettiä mitä itse voisi tehdä estääkseen riitatilanteen saman vahingollisen kehän pyörimisen uudelleen ja uudelleen. On hyvä pohtia millä tavalla saa itsensä rauhoittumaan, miten kuunnella toista kärsivällisesti ilman puolustautumista ja miten kuulla oikeasti toisen näkökulma. On hyvä pitää toisen tunteita totena, vaikka ei tunnistaisikaan itseään niiden aiheuttajaksi. Toisin sanoen jos puolisosi esimerkiksi sanoo, että et arvosta häntä, niin ei ole hyvä lähteä väittämään, että asia ei niin ole, syyttämään toista samasta asiasta tai puolustautumaan miksi tein niin silloin ja silloin. Rauhallisena ja järkevänä pysyminen tilanteessa on haastavaa, mutta onnistuessaan erittäin hedelmällistä. Kehän kulku muuttuu heti kun lähdet kuuntelemaan puolisoa rauhassa ja kysyt esimerkiksi miksi hän tuntee niin. Jos vielä pystyt tilanteessa kertomaan, että tuntuu pahalta nähdä puoliso surullisena tai kokea, että tämä ajattelee itsestä niin, se varmasti vaikuttaa tilanteeseen positiivisesti. Hänen hyökkäyksensä sinua kohtaan vähenevät.

Jos tilanteenne ei kotikonsteilla helpotu, kirkon perheneuvonnassa on saatavilla apua parisuhdeongelmiin. Perheasiain neuvottelukeskuksissa me perheneuvojat usein tapaamme myös eläkkeellä olevia pariskuntia muiden pariskuntien lisäksi.

Tilanteen helpottumista toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen Eve 26v - nainen minulla on ollut takana 3 vuotta kestänyt pari suhde. ( ei ole yhteen muutettu) vaikka hänellä oli oma kämppä, meille tuli ero. Sitten ilmestyi mun elämään toinen mies jota olen tuntenut vuosia, ja löytetiin että me tykätään toinen toisesta ja hän nyt rakastan mua ihan täydestä sydämestä ja mä itse tunnen itseni tosi pahasti kun olen saanut aikaan kaksi miestä kerrala ja enkä osa päätä mitä tai ketä haluan kun molemman kerralla tyrkyttä rakkautta mulle. Tuntsin tämän ensimäisen poika ystävän kanssa tosi ahisteulta koska hän on todella mustasukkainen jokaisesta asiasta, ja jos hän juo käniin niin sitten se alkaa riehumaan toinen mies osaa lukea minua kuna avointa kirjaa ja heti ymmärtä jos jokin on vialla ja hän osaa rauhoitta mua... ja enkä itse osaa tehdä päätöstä mitä tehä enkä osaa exsästä irti sanoa että nyt tulisi ero. Mitä minun pitäisi tehdä?

VASTAUS: Kyllä sinun on vain tehtävä päätös. Kahta miestä ei voi pitää, varsinkin, jos se toinen on todella mustasukkainen. Mieti nyt itsekin, mitä kirjoitat. Toinen saa sinut ahdistumaan, hän on todella mustasukkainen ja riehuu kännissä. Toinen lukee kuin avointa kirjaa, rauhoittaa ja ymmärtää. Kumman valitset? Erosta ilmoittaminen tulevalle exälle on varmasti vaikeaa. Mutta niinhän tässä on tehtävä jommallekummalle. Kumman valitset? Itse en miettisi hetkeäkään.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen 20 vuotias Helsingistä. Olen seurustellut puolison kanssa 2 vuotta yhdessä ja asutaan samassa katon alla. Minusta tuntuu, etten sovi parisuhteeseen tai en löydä sitä " oikea ". Tässä suhteessa olen avoin ihminen ja haluaisin olla rehellinen puolisolle. Kerroin hänelle etten ole parisuhde ihminen mutta kuitenkin tarvitsen hellyyttä tai romantiikkaa. Olen pari kertaa lukennut horoskooppi tai tehnyt parisuhde liittyviä testit. Ja ne vastaukset ovat kohillaan minua vastaan. Olen tässä kertonut paraskaverille ja hän sanoin etten pysty olemaan yksin ja meijän suhde kuulostaa avosuhdelta. Olen kerran kyselly puolisoltani " mitä olet mieltä avosuhteessa? " muttei hän osaa oikea vastata.

VASTAUS: Olet vasta 20-vuotias, joten on ehkä vielä liian aikaista sanoa, sovitko parisuhteeseen vai et. Horoskooppi ja testit eivät ole tässä asiassa luotettavia. Se sen sijaan vaikuttaa mahdolliselta, että et ole vielä löytänyt sitä ”oikeaa”.

Avoin suhde on aika vaikea, eikä se sovellu kovinkaan monille. Joka tapauksessa molempien täytyy hyväksyä se täysin, jotta se voisi toimia.

Jos haluat ennemmin olla sinkku kuin sitoutuneessa suhteessa nykyisen kumppanisi kanssa, on sinun toimittava niin kuin koet oikeaksi. Ei hyvä parisuhde voi perustua siihen, että on toisen kanssa vastoin omaa tahtoaan. Kun päättää lopettaa parisuhteen, joutuu valitettavasti usein satuttamaan toista. Ei taida ollakaan niin kaunista tapaa lopettaa suhdetta, ettei se lainkaan satuttaisi. Lopettaminen on reilumpaa tehdä kasvotusten kuin viestillä. Sen voi koettaa tehdä mahdollisimman kauniisti ja ystävällisesti. Muuta syytä siihen ei välttämättä tarvitse, kuin se, että et rakasta häntä sillä tavalla, että olisit valmis sitoutumaan häneen. Joskus myöhemmin mielesi voi muuttua, ja voit huomatakin kaipaavasi sitoutunutta parisuhdetta. Varsinkin jos löydät sen ”oikean”.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen kolmen lapsen äiti. Nuorin lapseni on reilun vuoden ikäinen. Isommat lapset 9- ja 11-vuotiaita. Olen eronnut isojen lasteni isästä seitsemän vuotta sitten, elänyt lasten kanssa yksin ja ollut heistä päävastuussa. Lapset tapaavat isäänsä yhtenä arki-iltana ja joka toinen viikonloppu. Nuorimman lapseni isän kanssa emme vielä asu yhdessä. Hänellä on myös kaksi isoa lasta. Yhdessä olemme olleet vajaa kaksi vuotta.

VASTAUS: Kerroit, että miehesi mielestä saatte asiat selvitetyksi. Sehän antaa tietysti toiveita, mutta tarkoittaa sitä, että asiat pitäisi ihan oikeasti selvittää, eikä jatkuvasti lykätä tuonnemmaksi. Mies, joka katsoo, että kotityöt eivät kuulu hänelle, ei ole nykykatsannossa hyvä mies. Ehkä joskus muinoin on riittänyt hyvän miehen kriteereiksi, ettei tämä juo, eikä lyö, mutta nykyään eletään tasa-arvon aikakautta. Sama koskee sitä, jos mies ei pidä lupauksiaan, eikä kanna taloudellista vastuuta yhteisestä lapsesta. En ihmettele lainkaan, että voimasi ovat lopussa, ja tunteesi karrelle palaneet.

Totta kai saat ajatella itseäsi, ja sinun pitääkin. Kohtuullinen uhrautuminen on hyvä asia parisuhteessa, kun se on molemminpuolista. Mutta kenenkään ei pidä alistua suhteeseen, jossa toinen yksipuolisesti käyttää toista hyväksi. Kerroit, että sinulta on mennyt halu korjata asiat. Tämä on tietysti ratkaisevaa sen kannalta, miten asiat voivat jatkua. Jos olet kerta kaikkiaan niin loppu, ettet enää jaksa jatkaa suhdetta, niin sillehän ei sitten voi mitään. Jos kuitenkin jostain löydät sen voimanhippusen, että jaksat vielä yrittää, niin todellisen muutoksen olisi tultava. Sinun on noustava puolustamaan oikeuksiasi, ja pyrittävä siihen, että miehesi kantaa vastuunsa sekä kotitöistä, että yhteisen lapsenne taloudellisista, ja muista tarpeista.

Tämä on valitettavan tavallista, että emme osaa ottaa puolisomme tarpeita huomioon, vaikka hän ilmaisisi ne kuinka selvästi. Ajatellaan, että se on vain jotain ohimenevää kiukuttelua. Sinun on tehtävä selväksi miehellesi, että nyt on tosi kyseessä. Jos muutosta ei tule, ei tule myöskään yhteistä tulevaisuutta. Pelkään pahoin, että vähempi ei riitä. Sitä paitsi kuvauksestasi omasta olotilastasi päättelisin, että se on myös tässä tapauksessa aivan totta.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen 16-vuotias poika. Olen ollut reilut 6kk yhden herkän ja kiltin tytön kanssa. Aluksi kaikki oli hyvin ja mahtavaa, mutta nyt 6kk jälkeen suhteen alkuvaiheen kipinä alkaa hiipua, ellei ole jo sammunut. Tämä siis tuntuu vain omalta osalta tältä. Tyttö rakastaa ja välittää minusta, mutta nyt alkaa tunteet hiipumaan. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Tiedän kyllä, että pitäisi olla itsekäs ja ajatella omaa parastaan, mutta tässä tapauksessa kun tyttö luottaa ja rakastaa ja on lisäksi todella herkkä. En vain uskalla puhua siitä, koska pelkään tytön murtuvan ja varsinkin kun hänellä on ollu aiemmin itsetuhoisia ajatuksia ja muutenkin huono menneisyys. Haluisin olla villi ja vapaa vielä näin nuorena. Ei olisi rajoja. Ei mitään. Mutta jotenkin asiasta puhuminen jännittää kun tämä on eka "vakava" suhde minulle.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot kuinka puolen vuoden ensimmäisessä suhteessa tunteesi ovat hiipumassa ja pelkäät ottaa asia puheeksi tytön kanssa. Tiedät, että sinun pitäisi ajatella omaa parastasi, mutta olet hyvin huolissasi kuinka tyttöystäväsi selviää erosta.

Parisuhdeasioissa joudumme väkisinkin loukkaamaan toista osapuolta, vaikka emme tahtoisi. Emme voi pysyä parisuhteessa tai edes ystävyyssuhteessa vain toista miellyttääksemme. Kerrot, että tyttöystävälläsi on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja huono menneisyys. Mietin onko hänellä tällä hetkellä ympärillään ihmisiä, jotka välittävät hänestä? Jos ja kun suhteenne loppuu, onko hänellä ystävä, vanhempi, mummo tai muu tärkeä henkilö kuuntelemassa häntä ja auttamassa häntä eteenpäin?

Joskus eroa pehmennetään lupaamalla, että ollaan ystäviä. Yleensä kuitenkaan erossa aloitteellinen osapuoli ei voi toimia ”jätetyn” auttajana ja terapeuttina, vaan apu on saatava muualta. Jos tyttöystäväsi sosiaalinen verkosto on heikko, voisit ohjata hänet ammattiavun piiriin esim. koulukuraattorin, psykologin ja muun ns. matalan kynnyksen paikan työntekijä voisi auttaa häntä tilanteessa.

On kovin luonnollista ja ymmärrettävää, että suhteita alkaa ja loppuu sinun iässäsi ja myöhemminkin. Sinun on kuunneltava itseäsi! Osaat varmasti hoitaa tilanteen sensitiivisesti.

Hyvää jatkoa sinulle elämääsi ja parisuhteisiisi!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen pian 28 -vuotias nainen. Olen seurustellut pari vuotta sitten muutaman kuukauden, mutta sen suhteen alun kariuduttua oon ollut sinkkuna. Olen itselleni selittänyt seurustelun päättyneen ajan puutteeseen kun ei päästy tutustumaan, mutta vähitellen on tullut tunne ettei se olisikaan ollut oikea syy. Olen miettinyt enkö päästänyt toista tunnetasolla lähelle, ja miksi se kipinä jäi leimahtamatta.

VASTAUS: Kiitos, että kirjoitit meille. Tilanteesi on todellakin haastava. Minulle tuli mielikuva, että näet ikään kuin silmissäsi kauniin maiseman, jonne tahtoisit päästä, mutta polku sinne tuntuu vaikeakulkuiselta. Oletpa jopa lukinnut itsesi suojakuoreen, joka estää sinua etenemästä tavoitettasi kohti.

Mietin ravun kuortasi. Yleensä sellainen rakentuu sellaisten kokemusten seurauksena, jotka ovat satuttaneet niin paljon, ettei sellaista halua enää koskaan tuntea. Suojautuakseen ihminen peittää todellisen itsensä suojakuoren sisään. Se saattaa toimia jotenkin, mutta sen hinta on kova.

On hyvä, että olet tietoinen suojakuorestasi. Mihin sitä tarvitset? Miltä haluat suojautua? Mitä pelkäät? Onko elämässäsi ollut tilanne tai tilanteita, jolloin olet päättänyt rakentaa kuoren suojaksesi vai onko se rakentunut pikkuhiljaa? On hyödyllistä tietää, miltä on alun perin halunnut suojautua. Monesti olemme lapsuudessa luoneet käyttäytymismalleja, jotka ovat olleet tilanteeseen nähden sopivia silloin. Aikuisena saattaa herätä huomaamaan, että sama tapa olla ei olekaan enää tarpeellinen tai se on jopa haitallinen tämän päivän ihmissuhteissa. Kuoren sisällä lymytessään ihminen sulkee elämästään ulkopuolelle paitsi vahingolliset, myös mahdolliset hyvät uudet ihmissuhteet. Tämän tilanteen äärellä kerrot sinäkin nyt olevasi.

Yksi tapa kohti muutosta lähtee ajattelun tasolta. Kun huomaat vanhat käyttäytymismallisi, voit todeta, ettei niille ole tarvetta tämän päivän elämässäsi. Voit antaa itsellesi luvan päästää niistä irti.

Realismia tietenkin on, että aina on olemassa mahdollisuus, että kohtaat vääränlaisia miehiä ja olet vaarassa tulla uudelleen satutetuksi. Ehkä sinulla kuitenkin on nyt jo muitakin keinoja välttää niitä tilanteita. Mahdollista aina on myös se, että löydät hyvän miehen ja pääset rakentamaan kestävää parisuhdetta. Se vaatii kuitenkin sen, että uskaltaudut ulos kuoresi piilosta.

Etene pienin askelin. Vaikka pelottaa, mene epämukavuusalueellesi. Anna hyväntuntuisille miehille tilaisuus. Voit aina sanoa ”kiitos, ei” jos jokin alkaa tuntua väärältä. Rohkene sanoi myös ”kyllä” hyvältä ja oikeilta tuntuville asioille. Kerroit, että kaveruus miesten kanssa on sinulle helppoa. Loistavaa! Se on yksi hyvä tapa aloittaa parisuhde. Mitäpä jos ajattelisitkin treffipyynnöistä, että lähdet tutustumaan uuteen mieheen aluksi kaveripohjalta ja katsot, onko siinä aineksia enempäänkin. Voihan olla, että tämän matkan aikana saat jonkun tai joitakuita uusia hyviä miespuolisia ystäviä. Ei sekään ole huono juttu. Vaikka toteaisitte, että teidän välille ei tarvittavaa kipinää synny, voitte hyvässä tapauksessa toimia vertaistukena toisillenne. Voisit saada miesnäkökulmaa ja ehkä hyviä vinkkejä deittailuun.

Olet kiinnostava ja upea nainen. Suo itsellesi se lahja, että annat rakkaudelle mahdollisuuden.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Hei, olen aikaisemmin kirjoittanut tänne, mutta nyt pohdin toista asiaa, jota voisi kutsua ongelmaksikin tai pulmaksi. Harrastan sellaista miesvaltaista lajia, jonka aloitin yli puoli vuotta sitten ystäväni kehotuksesta, mikä on ollut minulle hyvä päätös, koska nautin harrastuksesta ja se on auttanut minua ajattelemaan muuta kärsiessäni erosta. Kyseisessä harrastuksessa käy myös parhaan mukaan yksi mies, jonka olen tuntenut monta vuotta kaveripiiristä. Hän on ilmaissut tai näyttänyt merkkejä siitä, että hän olisi ihastunut minuun. Itse asiassa on näytti jonkin asteen ihastumisen merkkejä jo monta vuotta sitten, silloinkin kun seurustelin miehen kanssa, joka sattuu olevan tämän minun mahdollisesti ihastuneen miehen kaveri. Nyt he eivät ole olleet tekemisissä keskenään omien kiireiden takia.

VASTAUS: Ajattelet tosi vastuullisesti, että et tahdo aloittaa suhdetta vääristä motiiveista, etkä halua satuttaa toisen tunteita. Sanot, että et osaa sanoa varmasti kyllä, mutta et ihan varmasti eikään. Tällaisista asioista ei saa varmuutta muuten kuin tutustumalla toiseen enemmän. Jos hän ehdottaa tapaamista, voisi olla reilua kertoa avoimesti omasta tilanteestasi. Olet halukas tutustumaan, mutta et ole ehkä vielä päässyt edellisestä erostasi kokonaan yli, etkä voi luvata yhtään sen enempää.

Eikös sitä niin kannattaisi edetä, että ensin tapaillaan, ja jos siitä kehkeytyy halu mennä pidemmälle, ryhdytään seurustelemaan, ja jos sen jälkeen vielä tuntuu oikealta, mennään naimisiin tai avoliittoon. Kyllähän tässä aina se vaara on, että joku saa sydänsuruja, jos tapailu ei johdakaan seurusteluun, tai seurustelu yhteiseen kotiin. Mutta sitä ei kai voida välttää. Jos toimitaan avoimesti ja rehellisesti, selviytyy toinen osapuoli mahdollisimman pienillä vaurioilla.

Kerroit, että olet ihastunut kahteen muuhunkin mieheen. Tapaileminen ja tutustuminen ei estä pitämästä muitakin mahdollisuuksia auki. Vasta kun on tutustuttu, voi tehdä päätöksen siitä, haluaako ryhtyä rakentamaan sitoutunutta suhdetta johonkuhun. Siinä vaiheessa, kun päätetään alkaa seurustella, on syytä karistaa muut ehdokkaat pois mielestä.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Hei, olemme olleet yhdessä 9 vuotta, meillä on kohta 3 vuotias lapsi ja nyt noin puoli vuotta on ero ollut puheenaiheena vähän väliä. Minä(mies) olen aina ollut nettipeliriippuvainen, mutta se ei ole samalla tavoin rasittanut parisuhdettamme kuin lapsen tultua. Vaimo alkoi masentumaan univajeesta ja "välinpitämättömyydestäni" johtuen ja riitelimme usein. Lapsikaan ei ole ollut helpoin mahdollinen ja kuormitusta on kyllä ollut molemmilla, vaikka en ole kuulemma vaimon mielestä osallistunut perhe-elämään/kantanut vastuuta yhtä paljon lapsesta(olen hoitanut kuitenkin kaupassa käynnit/imuroinnit/yms perus talouden hoitoon kuuluvat asiat).

Mielestäni vaimoni pitäisi jollakin aktiivisella tavalla osallistua tunteidensa palautukseen, eikä vain odottaa passiivisena sitä, että ehkä jonakin päivänä joitakin myönteisiä fiiliksiä tulee, jos tulee? Minulle on hankala uskoa, että tunteet muuttuisivat kaveriasteelta minnekään, jos ei yritä tehdä kaverisuhteeseen kuulumattomia asioita. Ainakin itselleni tälläinen kulissisuhde ottaa pahasti henkisen terveyden päälle, enkä usko kovin kauaa jaksavani vain odottaa, samalla kun omat tunteeni katoavat ja menetän onnellisuuteni elämään. Minua ahdistaa suunnattomasti ajatus siitä, että tämä 9-vuotta menisi tavallaan hukkaan ja joutuisin luopumaan ihmisestä, jonka kanssa aikoinaan sujui kaikki hyvin. Onko tähän mitään pelastusta vai onko ainoa mahdollisuus lähteä etsimään uutta alkua jostain muualta?

Umpikujassa

VASTAUS: Kirjoitat yhdeksän vuotta kestäneestä parisuhteesta, jota uhkaa nyt ero. Olet ymmärrettävästi ahdistunut ja ehkä hädissäsikin tilanteesta. Kuvaat riitelykierrettä, sitä seurannutta etääntymisestä ja vieraantumista. Fyysinen läheisyys suhteestanne on kuihtunut ja koet nykyisen "kulissisuhteen" kuluttavaksi. Toivot muutosta nykyiseen tilanteeseen ja olet lähtenyt hakemaan ulkopuolista apua täältä Suhdeklinikalta. Se onkin ensimmäinen askel muutokseen.

Kirjoitat, että olet aina ollut nettipeliriippuvainen. Minkälainen asia tämä on sinulle? Entä vaimollesi? Onkohan hän kenties kokenut pelaamisesi olevan parisuhteenne "kolmas pyörä"? Onko hän kokenut jäävänsä kakkoseksi? Kun kirjoitat olevasi riippuvainen, niin miten se vaikuttaa omaan elämääsi? Kun olet viettänyt ilmeisen paljon aikaa pelaamisen merkeissä, niin mille kaikille elämän osa-alueille se on heijastunut? Mistä olet joutunut luopumaan tai tinkimään? Oletko hakenut riippuvuuteesi apua? Jos et, niin suosittelen sitä seuraavan (muutos)askeleen ottamiseksi! A-klinikoilla hoidetaan monenlaisia riippuvuuksia, myös peliriippuvuuksia.

Lapsen syntymä perheeseen on iso elämänmuutos. Minkälainen asia isäksi tuleminen on ollut sinulle? Jos ymmärsin oikein, vaimosi on kokenut olevansa ensisijaisesti vastuussa lapsestanne. Se on iso vastuu. Olisitko jatkossa valmis tasaamaan sitä? Kirjoitat vaimosi sanoneen, että hän on menettänyt luottamuksensa sinun läsnäoloosi perheessä. Vaikka olet ollut viime aikoina enemmän mukana perhe-elämässä, se ei ole ilmeisesti vielä vakuuttanut vaimoasi uskomaan muutoksen pysyvyyteen. Luottamuksen uudelleenrakentaminen onkin usein hidas ja pitkäaikainen prosessi. Oletko valmis antamaan sille aikaasi?

Kysyt kirjoituksesi lopussa, että onkohan tilanteeseenne mitään pelastusta vai onko ainoa mahdollisuus lähteä etsimään uutta alkua jostakin muualta. Tähän en valitettavasti osaa antaa yksiselitteistä vastausta enkä voi ottaa asiaan kantaa vaimosi puolesta. Mitä sinä itse voit kuitenkin tässä tilanteessa tehdä, on olla kärsivällinen, sitoutua perhe-elämään, rakentaa vähitellen luottamusta ja olla luottamuksen arvoinen. Uuden alun etsimistä en vielä suosittele. Sekä pitkän yhteisen parisuhdehistorianne että yhteisen lapsenne tähden kannattaa tehdä nykyisen parisuhteen puolesta kaikki se, mitä tehtävissä vielä on. Parisuhteenne ongelmakohtien purkamiseksi suosittelen hakemaan myös pariterapeuttista apua. Kirkon perheneuvonta tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua ja lähemmän keskuksen yhteystiedot löytyvät netistä. Pariterapiapalveluita voi myös kysellä yksityissektorilta.

Kaikkea hyvää teille toivoen
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Hei, olen aika ristiriitaisessa tilanteessa. Olen jutellut asiasta tuttavalle ja hänen mielestä asia on ihan normaalia ja "vähällä olen päässyt" oli yhden tuttavan kommentti kun kerroin asiasta ensimmäisen kerran. Meille on syntymässä vauva lähiaikoina, ja hätäännyn riitatilanteessa, ja ajattelen niin pitkälle että jos vauva olisi meidän arjessa jo mukana ja kuinka tällainen käytös näyttäisi hänen silmissään. Lapsena koin kotioloissa riitatilanteen uhkaavina, vaikka kyse olisi ollut normaalista arkipäivän asiasta jonka aikana vanhemmat korottivat ääntänsä. Toimin niin sanotusti tilanteen tulkkina. Nyt omassa parisuhteessa riitoja esiintyy noin 1kk välein, muuten voi olla vain pientä sanaharkkaa. Haluaisin oppia tavan pääsemään luonnollisesti riitojen ylitse. Kaava menee yleensä näin: Minä loukkaannun jostain pienestä asiasta tai ymmärrän asian omalle kohdalleni loukkaavana, alan puolustamaan itseäni ja asia vain suurenee.

Lopputulos on että mieheni käyttää muutamaa voimasanaa, jotka loukkaavat minua todella pahasti, ja tähän en osaa muuta ratkaisua kuin uhata erolla, ja en todellakaan sitä halua, se olisi kamalaa, onhan meille tulossa yhteinen lapsi jota pitkään halusimme, ja muutenkin tunnen turvallisuuden tunnetta miehen seurassa muulloin, paitsi kovan riidan tullen. Kun tilanteita alkoi ensimmäisen kerran tulemaan, mieheni kommentoi että näin minä saan sinuun kierroksia, kun käyttää muutamaa voima sanaa, mitkä minun mielestäni on loukkaavia. Pitäisi osata poistua tilanteesta jo hyvissä ajoin, ettei tilanne kärjistyisi koviin voimasanoihin, mutta kuinka siinä tunnemyrkyssä osaat toimia oikein ja johan minulla jo hormonitkin hyrrää raskauden puolesta. Olen aina ollut luonteeltani temperamenttinen ja jo lapsuuden kotioloissa ja impulsiivinen ja myönnän että minussakin on vikaa. Muistelen että joskus tunnemyrskyssäni uhkasin vanhempia että lähden lasten kotiin. Koen että jokin tämmöinen tuntuu omasta mielestä ratkaisulta, pääsyltä pois tilanteensa, sanomalla jotain vastaavaa. Haluaisin vain parisuhteemme kuntoon ja vaakalaudalle ennen vauvan syntymää ja haluaisin tavan oppia jonkin muun ratkaisun kuin eron tai tilanteesta kokonaan poistumisen. Muuten asiat ovat hyvin, kummallakin on omia mielenkiinnonkohteita ja seksiä ja läheisyyttä on mielestäni tarpeeksi, talous on vakaa.

Rosemary

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Minusta on todella hienoa, että pohdit kuvailemiasi asioista ennen vauvan syntymää. On hyvä tiedostaa, että elämänne muuttuu melkoisesti vauvan synnyttyä. Kerrot että ahdistut ja kärsit ristiriitatilanteista, jotka kärjistyvät voimakkaisiin riitoihin miehesi kanssa. Te riitelette eri tavoin, hän korottaa ääntään ja käyttää voimasanoja, sinä taas haluat paeta tilanteesta ja uhkailet erolla. Kumpikaan ei ole varmaankaan täydellinen tapa riidellä.

Mutta toisaalta, osaako kukaan meistä "riidellä" rakentavasti? Kuitenkin jokaisen parisuhteeseen kuuluu erimielisyyksiä ja loukkaantumista puolin ja toisin. Ei ole varmaan yhtä oikeaa tapaa selvitellä ristiriitatilanteita, mutta yksi hyvä tapa on varmaankin se, mitä jo itse käytät. Eli pyrit miettimään, minkälaista kuviota tai kaavaa riitanne noudattelevat. Kun tiedostat, mistä riitanne alkavat, itse kerrot, että se lähtee usein siitä, että "loukkaannut jostain pienestä asiasta" ja vähitellen asia saa suuremmat mittasuhteet. Aikansa kuunneltua loukkaantumistasi, mies hermostuu voimakkaasti ja siihen sinä taas reagoit uhkamaalla erolla. Voisi ajatella, että nämä tilanteet olisivat ehkäistävissä siten, että ne pysäytettäisiin aika alkuvaiheessa. Mieti miksi loukkaannut niin pienestä? Onko takana se, että haluaisit mieheltäsi enemmän jotain, mitä hän antaa? Ymmärrystä, huolenpitoa, huomiota. Onko mahdollista, että puhuisitte miehenne kanssa riitojenne kaavasta ja miten voisitte yhdessä ehkäistä niiden kasvamista suureksi. Olet nimittäin oikeassa siinä, että olisi hyvä, että yrittäisitte selvitellä asioita ennen vauvan syntymistä.

Yhden neuvon haluaisin antaa, siitä kirjoitat kyllä itsekin; älä uhkaile erolla, jos et halua erota. Yritä ennemmin lähestyä, etsiä yhteyttä, kuin paeta ja uhkailla. Tiedän, että se on helpommin sanottu, kuin tehty, mutta olen nähnyt sen toimivan. Kun toinen osapuolista muuttaa käyttäytymistään riitatilanteessa, kuvio muuttuu ja toinen osapuoli on pakotettu toimimaan myös toisin.

Hienoa, kun pohdit asioita. Pohtikaa yhdessä! Sitä kautta parisuhteenne voimistuu ja kun kasvatte aikuisina, voitte samalla valmistautua vastuulliseen vanhemmuuteen. Kaikkea hyvää teillä, onnellista odotusta ja uuden elämän ihmettelyä!

Perheneuvoja Kati