Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olin suhteessa viisi vuotta mutta emme koskaan asuneet yhdessä. Tapasimme toisiamme säännöllisesti ja viestittelimme lähes päivittäin. Nyt meille kuitenkin tuli ero kun mies löysi uuden naisen. sain kuukausi sitten tietää tästä miehen uudesta naisesta kaverin kautta.Mies on ollut parisuhteessa tämän uuden naisen kanssa jo monta kuukautta mutta silti tämä mies oli kokoajan pitänyt minuun yhteyttä ja viettänyt monta yötä kanssani eli hän on pettänyt tätä uutta naista jo monta kertaa. Pari päivää ennenkuin sain tietää olin tämän miehen asunnolla ja vietimme ihanan yön. Nyt kun sain tietää niin tämä mies on muuttunut tosi kylmäksi mua kohtaan eikä suostu keskustelemaan kanssani. Mä ymmärrän että ihmiset voivat löytää uusia kumppaneita mutta miksi jätti minulle kertomatta? Miksi ihmeessä mies toimii näin? Minua vaivaa se asia tosi paljon kun tämä mies ei suostu nyt tapaamaan minua eikä juttelemaan asiat halki ja antamaan minulle vastauksia. Hän antaa nyt ymmärtää että on onnellinen ja rakastunut eikä halua olla minun kanssa missään tekemisessä. Omasta mielestä asiat pitää aina käsitellä jotta voi elämässä mennä eteenpäin.Nyt minulla on sellainen tunne etten ollut koskaan hänelle tärkeä. Tämä uusi nainen ei tiedä että hänen mies on viettänyt monta yötä minun kanssa ja sekin asia vaivaa minua. Pitäiskö tälle naiselle kertoa vai jättää kertomatta?

Naarasleijona

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kuvailet, että olet ollut viisi vuotta suhteessa, joka on päättynyt eroon miehen löydettyä uuden naisen. Haluaisit käsitellä asiaa hänen kanssaan, mutta hän ei siihen suostu. Pohdit suhdettanne, sen tapahtumia, miehen käyttäytymistä ja omia tunteitasi mm. sitä, että olitko hänelle tärkeä yhdessä ollessanne.

On tavallista, että ihmiset ihastuvat, vaikka ovatkin pitkässä parisuhteessa. Osa lähtee ihastumisen tunteen pohjalta pettämään puolisoaan tai jopa luomaan uutta suhdetta. Siirtymävaihe nykyisestä suhteesta uuteen suhteeseen saattaa kestää pitkään, koska usein on vaikea kertoa puolisolle, että mitä on tapahtunut tai tapahtumassa. Joskus ei edes itsekään tiedetä, mitä halutaan. Kertomisen vaikeutta saattaa lisätä se, ettei haluta satuttaa pitkäaikaista kumppania. Hän on usein kuitenkin ollut tärkeä osa elämäämme. Näin ollen suhteesta lähtijällä on ollut aikaa pohtia ja sopeutua tulevaan tilanteeseen toisin kuin jätetyllä, joka saa tiedon yllättäen vasta, kun suhde on jo lähes loppu. Kun jätetty alkaa vasta hahmottamaan mitä tapahtui, on suhteesta lähteneellä usein jo kiire jättää kaikki vanha taakseen ja keskittyä rakentamaan uutta suhdetta. Meille monille on aika tavallista yrittää välttää elämän vaikeiden asioiden kohtaamista tai niistä puhumista, jos se on mahdollista.

Parisuhteessa jätetty osapuoli tuntee olonsa yksinäiseksi ja loukatuksi. Jäämme pohtimaan, että mikä meni pieleen tai mitä tein väärin? Onko syy minussa? Olisimmeko voineet muuttaa jotain tai toimia toisin säilyttääksemme suhteemme? Saatamme myös pohtia, oliko suhteemme todellinen? Rakastiko tai välittikö toinen minusta oikeasti? Kun tunnemme surua suhteen päättymisestä ja olemme alamaissa, niin se saattaa värittää muistomme koko suhteesta. Siinä hetkessä on kuitenkin hyvä muistaa, että ne kokemukset, jolloin tunsimme itsemme rakastetuksi ovat todellisia itsellemme ja pysyvät mukanamme muistoissamme.

Suhteen päättyessä tulee usein tarve käydä läpi mennyttä suhdetta. Ymmärrän, että olet erittäin hankalassa tilanteessa, kun olet jäänyt yksin kaikkien olojen ja tunteiden kanssa. Toista osapuolta ei voi pakottaa puhumaan menneistä asioista ja on aika päästää hänestä irti. Meille ei ole myöskään hyväksi lähteä puuttumaan hänen uuteen suhteeseensa, vaan antaa hänen itsensä kantaa vastuu omista teoistaan. On hyvä muistaa, että elämässä on erilaisia tilanteita, jolloin joudumme käsittelemään suhdettamme tiettyyn ihmiseen ilman tätä asianomaista. Tunteiden ja asioiden purkamista ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tehdä kokonaan yksin, vaan niitä voi jakaa jonkun toisen kanssa. Löytyisikö sinulla ystävää tai tuttavaa, jonka kanssa voisit käydä läpi suhdetta? Olisiko mahdollista, että työstäisit suhdettanne omasta näkökulmastasi jonkun ulkopuolisen auttamistahon kanssa?

Mihin ihastuit hänessä? Mitä suhteenne merkitsi sinulle? Mitä mahdollisesti huomasit tai opit itsestäsi, toisesta ja parisuhteesta? Mitkä olivat merkittäviä tapahtumia suhteessanne? Muuttuiko joku omassa tai toisen elämässä suhteenne aikana? Miten tämä suhde erosi aikaisemmista suhteistasi? Mikä on elämässä sinulle tärkeää? Mitä toivot tulevalta suhteeltasi? Jokainen parisuhde opettaa meille jotain itsestämme ja parisuhteista. Kun asiat ovat riittävästi käsiteltyjä, olemme kenties itsekin valmiimpia uudenlaiseen suhteeseen.

Voimia ja jaksamista sinulle!

Perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Olen 47-vuotias nainen, joka kolme ja puoli vuotta sitten rakastui, hullaantui ja hurmioitui ihmiseen, jonka luulin olevan unelmieni mies, mies joka puhuu ja pussaa. Hyvin pian kuitenkin osoittautui, ettei niin ole. Ei puhu ei pussaa. Erotiikka kuoli puoli vuotta suhteen alkamisen jälkeen. Sen mukana tulivat raastavat riidat. Raastavat siksi, että hän ei tosiaan puhu. Loukkaa, kettuilee ja kohtelee alentuvasti ja kun asiat pitäisi puhua auki ja riita sopia, on vastaus, ettei hän jaksa. Salailee asioita, valehteleekin ja jättää yksin nuolemaan haavat. Syyttää minua, jolla saanut paitsi itsetuntoni katoamaan, myös seksuaalisuuteni, itsekunnioituksen ja sen luottamuksen toiseen. Silti väitän edelleen, että rakastan häntä. SIlloin kun elämme kuin kämppikset, kaikki on hyvin, seksiä lukuunottamatta. En uskalla ottaa askelta ja lähteä ja jättää. Tein sen hänen takiaan jo kerran, tosin kuolleesta suhteesta, mutta silti. Liian rankkaa myöntää tehneensä elämänsä virheen.

Toki hänestä löytyy puolia, joita hänessä rakastan...kai. Hän on hauska, huumorintajuinen, loistava isä lapsilleen, sympaattinenkin. Mutta ne ei taida kauksi kantaa. Sillä joka riidan jälkeen ajattelen hänestä toisin, Joka riita tappaa minussa jotain. Varmasti myös hänessä, mutta sitäkään en näe enkä tunne. Mutta nyt kun tätä kirjoitin, tajusin, että enhän vaan ole hassastanut narsistiin? Vai minäkö olen se narsisti, kun vaadin ja pyydän avointa, rehellistä ja rakastavaa suhdetta, jossa molemmat voivat luottaa toisen rakkauteen, läsnäoloon, rehellisyyteen....? Rakkaus on sokea. Olenko minäkin?

Yksin yhdessä?

VASTAUS: Kirjeesi oli rankkaa luettavaa. Hyvä, että itsekin tätä kirjoittaessasi havahduit samaan. Olet yrittänyt paljon ja monenlaista saadaksesi toisen rakastamaan itseäsi, kelvataksesi hänelle. Silti mikään ei ole auttanut.

Miesystäväsi on saanut itsetuntosi, seksuaalisuutesi ja luottamuksesi ihmisiin katoamaan. Hän valehtelee, salailee, syyttelee ja kohtelee sinua alentuvasti. Silti sanot rakastavasi häntä. Herää!

Kerrot, että erosit edellisestä suhteestasi tämän miehen takia. Kuvailet, että se suhde oli jo kuollut. Tunnetko kenties edelleen syyllisyyttä siitä erosta? Olit silloin hullaantunut ja hurmioitunut ja tunnekuohujen vallassa teit virhearvion. Voisitko antaa sen itsellesi anteeksi? Jokainen meistä tekee virheitä. Väärä ylpeys, joka estää tekemästä korjausliikettä, voi joskus olla vielä suurempi virhe.

Nimimerkistäsi tulee mieleen monen muunkin kokemus, että tekee kipeää, kun tuntee olevansa yksin vaikka on yhdessä. Sinä tiedät, millaista on elää elämää niin, ettei voi luottaa toisen uskollisuuteen eikä siihen, että hän on tukena silloin kun sitä tarvitset.

Mieti elämääsi tästä viisi vuotta eteenpäin. Millaista toivoisit elämäsi olevan silloin?

Muista, että elämässä on monia asioita, joihin voimme itse vaikuttaa. Elämä voi tuoda eteen sairauksia ja muita vastoinkäymisiä, mutta voimme itse valita millaisessa seurassa ne kohtaamme. Joskus on parempi ja helpompi olla yksin kuin huonossa seurassa.

Ensimmäinen askel kohti toisenlaista elämää oli ehkä jo se, että kirjoitit Suhdeklinikkaan. Kiitos siitä! Tästä kirjeenvaihdostamme voi joku muukin saada voimaa arvioida elämäänsä uudelleen.

Toivon sinulle rohkeutta, viisautta ja rakkautta itseäsi kohtaan.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme 52v. nainen ja 57v. mies -pari.Itsellä takana 20 v. ja 12v.suhdetta. (ensim. suhteesta lapsia.) Molempien lapset asuvat itsenäisesti omillaan. Miehellä takana 36v. suhde päättyen vaimonsa syöpäsairauteen. Leskeyttä takana kolmisen vuotta. (hänellä vuoden oli suhde ennen meitä).

Minua rasittaa jatkuva kyseleminen mieheltä. Ei toista opi muuten tuntemaan,ellei kysele. Itselläni menneisyyden pettymykset suhteissa, toteutumattomat haaveet, terveydentilan muutokset ja talouden tilanteet vaikuttavat omaan oloon. Epävarmuus kestääkö tämä suhde. Yritän nauttia kaikesta tästä, yksin ollessa edm. tunteet nousevat esille. Miten saa miehen puhumaan ?! Ymmärrän, että vuorovaikutustaidot/kommunikointi ei ole samalla tasolla. Ollaan yksilöllisiä.

Yhdessä kommunikoiden elämämme loppuun

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että olet löytänyt elämääsi miehen, jonka kanssa olette tapailleet toisianne viisi kuukautta. Koska asutte eri paikkakunnilla, niin lähettelette tekstiviestejä ja tapaatte joka toinen viikonloppu sekä lomilla. Mainitset, että olet kertonut hänelle paljon omasta elämästäsi, kertonut suhteestanne lapsillesi ja olet aktiivinen osapuoli mm. järjestämään tapaamisianne. Mielestäsi suhteessa ollaan jo vakavalla tasolla. Mies on sanonut haluavansa seurustella, mutta ei kuitenkaan tiedä, mitä jatkossa haluaa. Epävarmuus siitä, kestääkö suhde, painaa mieltäsi ja estää sinua nauttimasta tästä hetkestä.

Kirjeesi pohjalta vaikuttaa siltä, että olisit jo kiinnostunut vakavasti sitoutumaan toiseen. Sitoutumisen tarve ja halu vaihtelevat eri ihmisillä ja saattavat ajoittua eri ajankohtaan. Toisinaan meillä on tarve sitoutua, saada jakaa omat asiamme ja elämämme jonkun toisen kanssa. Toivomme, että vierellämme on joku, johon turvautua eri elämän tilanteissa. Joskus taas saattaa olla niin, että vaikka haluamme sitoutua toiseen ihmiseen, niin se saattaa nostattaa meissä erilaisia pelkoja. Saatamme pelätä, että meitä sattuu liikaa, jos sitten menetämme toisen jostain syystä, vaikka sairauden takia. Saatamme pelätä, että satutamme toista, jos emme tässä hetkessä ole varmoja siitä, mitä haluamme. Saattaa olla, että emme uskalla ehkä luottaa toisiin ihmisiin johtuen omista aiemmista kokemuksistamme.

Tässä hetkessä tapailette suhteellisen säännöllisesti, mutta sinua vaivaa se, että suhteen tulevaisuudesta ei voi olla varma. Epävarmuushan on osa suhteen alkuvaihetta, mutta liittyy usein myös suhteen myöhempiin vaiheisiin. Emme voi nähdä tulevaisuuteen ja tietää kuinka kauan suhde jatkuu. Asetamme itsemme alttiiksi sille, että voimme haavoittua. Kuitenkaan emme voi saavuttaa läheisyyttä, jos emme antaudu suhteeseen ja päästä toista lähelle. Omalta osaltamme voimme pohtia ja tehdä päätöksiä siitä, uskommeko ja haluammeko itse tähän suhteeseen. Oletko pohtinut, että onko tämä ihminen sinulle niin tärkeä ja rakas, että se riittää, että hän sanoo haluavansa olla kanssasi tällä hetkellä? Pystyisitkö pysähtymään ja nauttimaan yhteisistä hetkistänne?

Tilan antaminen, toisen kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin hän on, luovat pohjaa hyvälle suhteelle. Silloin, kun suhteeseen alkaa tulla vaatimusta tietyn tyyppisestä toiminnasta, niin voi pohtia, lähteekö se rakkaudesta toista kohtaan, vai omasta epävarmuuden tunteesta tai peloista? Onko mahdollisesti syvällä sisimmässämme pelko siitä, että olenko toiselle tärkeä ja haluaako hän olla kanssani? Jos niin on, niin oletko kertonut sen toiselle? Kun jaamme omat pelkomme ja huolenaiheemme toiselle, niin toisella on paremmin mahdollisuutta vastata tarpeisiimme.

Kaikkea parasta toivottaen
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Olen ollut viisi vuotta onnellisessa parisuhteessa. Molemmat rakastavat toisiaan. Asumme erillään opiskeluiden takia mutta näkeminen onnistuu viikottain ja tähän olemmekin tottuneet jo. Kolme viikkoa sitten poikaystäväni kertoo ettei tiedä enää haluaako olla yksin vai minun kanssa. Asia ei ole edennyt oikein kumpaakaan suuntaan, mutta vaikuttaa siltä että poikaystäväni on luovuttamassa meidän suhteen. Olen yrittänyt olla "täydellinen tyttöystävä" viestittämällä päivittäin enemmän ja olemalla enemmän kiinnostunut, mutta saan vain lyhyitä vastauksia eikä poikaystävääni kiinnosta minun asiani. Kysyin asiasta eikä hän tiedä mitä minulle sanoisi. Poikaystäväni on sanonut ettei voi ololleen mitään tai tiedä mistä se oikein johtuu mutta hänellä on paha olla vaikka näen että se harmittaa. Mitä keinoja voisimme käyttää että saisimme suhteen pelastettua? Olemme nähneet viikonloppuina ja joku viikonloppu menee iloisissa merkeissä mutta seuraavaksi vain itkemme ja mietimme mikä avuksi mutta tilanne alkaa pikku hiljaa käymään liian raskaaksi molemmille. Suhteessamme on kaikki muu hyvin tätä ongelmaa lukuunottamatta enkä halua menettää ihmistä jota rakastan.

Anna, 21

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Huomaan, että rakastat poikaystävääsi paljon ja haluaisit, että pysytte yhdessä. Olet valmis tekemään töitä suhteenne eteen ja pyrit käyttäytymään paremmin mm. viestittämällä päivittäin enemmän kuin ennen. Poikaystäväsi on kertonut sinulle, ettei tiedä haluaako hän olla yksin vai sinun kanssasi ja se on herättänyt sinussa pelon, että saatat menettää rakastamasi ihmisen.

Kun meissä herää pelko siitä, että saatamme menettää meille rakkaan ja tärkeän ihmisen, turvattomuuden tunteemme aktivoituu. Joudumme hälytystilaan, jossa käytämme jokainen lapsena oppimaamme selviytymisstrategiaa, eli joko taistelemme, pakenemme tai jähmetymme. Osa saattaa lähteä aktiivisemmin ja voimakkaammin hakemaan yhteyttä toiseen. Mitä suurempi yksin jäämisen pelko on, sitä voimakkaammin yhteyttä pyrkii yleensä hakemaan. Toiset meistä reagoivat vetäytyvämmin. Silloin toisen aktiivinen lähestyminen ja hyvää tarkoittava auttaminenkin saattavat tuntua vaatimiselta ja jopa painostavalta. Joudutaan kehälle, jossa mitä aktiivisemmin toinen lähestyy ja yrittää päästä yhteyteen, sitä kauemmaksi vetäytyvämpi menee ja toisaalta, mitä kauemmaksi vetäytyvämpi menee, sitä kovemmin toinen aktivoituu yhteyden hakemisessa. Vetäytyneempi osapuoli saattaa usein kokea sisällään tyhjää oloa, epäonnistumista tai pelkoa, ettei kelpaa sellaisena, kun todellisuudessa on. Hän saattaa tuntea, että ei pysty antamaan toiselle sitä, mitä hän tarvitsee, vaikka haluaisikin. Voisitte ehkä yhdessä keskustella omista mahdollisista reagointitavoistanne, peloistanne ja tarpeistanne teidän suhteessanne.

Tilanteen rauhoittamiseksi saattaisi olla hyvä, jos kysyisit poikaystävältäsi, että mitä hän tarvitsee tällä hetkellä? Voisit pysähtyä myös pohtimaan, että alkoiko tämä tilanne ennen vai vasta opiskeluiden takia erilleen muuton jälkeen? Onko jotain muuttunut poikaystäväsi elämässä? Kun tiedostat oman rakkautesi häntä kohtaan ja toisaalta menettämisenpelkosi, niin olisitko valmis antamaan poikaystävällesi tilaa ja aikaa, jotta hän voisi selvittää omia ajatuksiaan ja tunteitaan? Antaa hänelle tilaa myös miettiä suhdettanne ja tehdä oman ratkaisunsa rauhassa?

Kaikkea hyvää teille.

Perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Hei, olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa 20 vuotta (3 vuotta nuorempi), meillä on 2 lasta joista toinen aikuinen. Kaikki on mennyt hyvin, tietenkin välillä alamäkiä, mutta se on normaalia. Nyt 3 viikkoa sitten vaimoni ilmoitti yksi yö kun olimme juhlineet, että hän haluaa muuttaa pois, ei kuulemma enään rakasta sillä tavalla minua. Puhuimme yöllä paljon, sekä tulevina päivinä, hän ei kuitenkaan ole vielä muuttanut, enkä tiedä onko hän ihan varma siitä. Kun riitelemme emme huuda emmekä paiskaa tavaroita vaan asioista puhutaan rauhallisesti. Itse en saa mitään hyvää vastausta, hän sanoo, että otetaan päivä kerrallaan. Minulle tämä on todella hankala tilanne kun kuitenkin rakastan häntä ja sitten olen löysässä hirressä.... Ilmeisesti kaikki hänen ystävänsä tietävät mitä tulee tapahtumaan paitsi minä.

Olen ehdottanut terapiaa, mutta hänen mielestä se on ajanhaaskausta. Yritän antaa hänelle tilaa ajatella asoita, juhlimassa hän on käynyt, mutta itse ei oikein ole siihen intoa tai tarvetta. Tiedän, että minä olen se joka kaipaa läheisyyttä ja hän taas ei niin paljon. Haluaisin jatkaa ja itse tehdä muutoksia niihin asoihin jotka eivät toimi. Hän on epävarma, horoskooppimerkit eivät kuulemma sovi yhteen (Kauris ja Leijona) mihin en itse oikein usko. Monesti tuntuu siltä kun hänen sanat tulisivat hänen kaverin suusta. Olen lukenut nyt paljon asioista, mutta jos vain toinen haluaa niin tilanne on todella hankala. Miten tästä eteenpäin, odottamalla ja keskustelemalla?

Ahdistunut, 47 v

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot olevasi tilanteessa, jossa puolisosi haluaa muuttaa pois yhteisestä kodistanne ja pitkästä yhteisestä suhteestanne ja, että tämä tieto tuli sinulle yllätyksenä. Kuitenkin puolisosi saattaa olla harkinnut tätä ratkaisua jo pitkään ja tuo ilta oli se vain se hetki, jolloin hän sanoi sen ääneen. Mainitset kirjeessäsi, että rakastat puolisoasi ja olisit valmis tekemään paljon töitä suhteenne eteen, mutta puolisosi ei kuitenkaan ole valmis lähtemään pariterapiaan. Hän ei ole myöskään halukas vastailemaan suoriin kysymyksiin liittyen suhteeseenne ja sen tulevaisuuteen. Hän sen sijaan perustelee päätöstään eri tavoin, esimerkiksi etteivät horoskooppinne sovi yhteen. On hyvin ymmärrettävää, että tallaisessa tilanteessa saattaa tuntea olonsa ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi.

Pitkäaikaisissa suhteissa puolisoiden erilleen ajautumiseen saattaa liittyä monenlaisia tapahtumia elämän varrelta. Joskus jotakin merkityksellistä – jotakin, joka on ehkä jäänyt huomaamatta – on tapahtunut jo kauan aikaa sitten ja se on saattanut olla se hetki, josta lähtien puoliso on pikkuhiljaa ajautunut kauemmaksi. Se saattaa olla puolison omassa elämässä tapahtunut iso muutos tai merkittävä tapahtuma, joka on käynnistänyt muutoksen hänen näkökulmastaan. Voisiko tällaista löytyä puolisosi elämästä? Tai yhteisestä elämästänne? Saiko puolisosi siinä tilanteessa tukea?

Joskus päätöksen perustelemiseen liittyy hankaluutta, erityisesti, kun ei haluaisi loukata toista omalla toiminnallaan. Koska ollaan eletty elämää yhdessä jo kaksikymmentä vuotta, niin puolison hyvinvointi on tärkeä asia itselle, vaikka tilanne on vaikea ja haluaisi erota. Toisinaan siihen saattaa liittyä asioita, joita ei halua tai pysty jakamaan. Saattaa joskus olla esimerkiksi tilanne, että on saanut erityistä huomiota tai kokenut läheisyyttä jonkun toisen kanssa, eikä halua kertoa siitä.

Kerrot myös läheisyyden tarpeestasi ja mainitset, että se on suurempi kuin puolisollasi. Joskus meillä on uskomuksia toisistamme, joita emme ole sanoneet ääneen. Saatamme uskoa, että toinen ei kaipaa läheisyyttä, mutta emme tule koskaan oikeastaan keskustelleeksi, onko todella niin tai millaista läheisyyttä toinen tarvitsisi tai itse tarvitsemme. Ihmisellä on kuitenkin olemassa perustarve sosiaalisuuteen ja läheisyyteen.

Epävarmassa tilanteessa toivomme usein, että asioihin saataisiin selkeyttä. Toivomme, että puoliso osaisi sanoa suoraan, mikä tilanne on, voiko sitä korjata tai miten se etenee. Näin suurissa elämänmuutoksissa usein kummallakaan ei ole kuitenkaan selkeää karttaa siitä, miten asiat etenevät. Sen sijaan tilanteeseen liittyy paljon sekä toiveita että pelkoja, mutta niistä ei pystytä enää yhdessä puhumaan. Mainitset, että puolisosi käsittelee näitä asioita ystäviensä kanssa. Mutta mikä sinulla on tilanne? Onko sinulla keskustelukumppania, läheistä ystävää tai tuttavaa? On olemassa myös muitakin mahdollisia tahoja keskustelemiseen. Yhtenä vaihtoehtona on hakeutua pariterapiaan ilman puolisoa, joka on myös tavallista, jos puoliso ei halua tai pysty osallistumaan. On olemassa myös eroryhmiä, jossa saa kuulla ja jakaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan vertaisryhmässä.

Tässä hetkessä pysähtyminen, omaa elämän läpikäyminen ja miettiminen saattaisivat auttaa tuomaan selkeyttä omasta näkökulmasta. Mitkä olivatkaan ne itselle tärkeät arvot ja asiat elämässä? Ketkä ovat itselle tärkeät ihmiset puolison lisäksi; läheiset sukulaiset, ystävät ja tuttavat? Minkä tekemisestä nauttii tai onko jokin itselle tärkeä harrastus? Elämän vaikeissa paikoissa on erityisen tärkeää myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, esimerkiksi luonnossa liikkuminen, jotta jaksaa sitten käsitellä näin raskaita asioita. Ajan kanssa asiat tulevat varmasti selkiytymään, vaikka se ei helpota oloasi juuri tällä hetkellä. Toivon sinulle voimia kestää ja elää sen epävarmuuden kanssa, jonka tämä tilanne on tuonut eteesi.

Kaikkea parasta sinulle toivottaen
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa seurustelleet nyt vuoden verran, ja tuntuu että suhteemme on kaatumassa miehen mustasukkaisuuteen. Tapasimme viime vuonna kun itse olin armeijassa vielä. Aluksi kaikki näytti alkavan hyvin ja odotimme molemmat että pääsen takaisin siviiliin. Pikkuhiljaa aloin huomata että mies on mustasukkainen muista miehistä ja siitä että olen armeijassa muiden miesten katseltavana. Aluksi se ei vaivannut vain ajattelin että älä höpötä että ei siellä kukaan minua halua että olen vain häntä varten.

Mies päättää mitä saan laittaa päälle ja liian tiukkoja vaatteita en saa käyttää ja itse mietin vaatteita ostaessa että mitä mies niistä sanoisi. Hän kyselee työkavereistakin että ovatko ne miehiä ja ovatko komeita vai ei. Hän muistuttelee melkein päivittäin että mitä kannattaisi laittaa päälle.Tyttöjen iltaa suunnitellessa tulee kaikki mahdolliset kysymykset mieleen ja että kenen kanssa mennään ja onko mahdollisesti miehiä joku näkemässä illan aikana. Itse tietoisesti en tee asioita enää mitä ennen tein koska tiedän että mieheni suuttuu ja en saa vapaasti ajatella omalla järjellä. Hän jopa on mustasukkainen siskoni miehestä. Hän on menossa terapiaan mutta en enää tiedä saako sekään suhdettamme toimimaan. Olen niin loukkaantunut kaikista epäilyistä että meidän seksi elämä on kuihtunut kokonaan. Oonko yhteistä tulevaisuutta enää olemassa. Rakastan miestäni yli kaiken. Hän on kiltein ja rakastavin mies minkä olen koskaan tavannut, mutta mustasukkaisuus meinaa viedä voiton. Mikä avuksi?

Jezzika91

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että miehesi on kiltein ja rakastavaisin mies, jonka olet koskaan tavannut ja että rakastat häntä yli kaiken. Siitä syystä olet ilmeisesti ollut valmis luopumaan muutamasta kaveristasi, muuttamaan pukeutumistyyliäsi jonkin verran, muuttumaan varovaisemmaksi erilaisissa valinnoissasi, ettet aiheuttaisi tilanteita, joissa miehesi mustasukkaisuus nostaa päätään. Hänen ylimenevä mustasukkaisuus on ollut kuitenkin niin kovaa, että olet tai olette olleet lopettamassa seurustelua jo muutaman kerran. Miehesi on nyt hakeutumassa yksilöterapiaan. Nyt olette seurustelleet vuoden verran, mutta ilmeisesti ette tällä hetkellä asu yhdessä.

Mustasukkaisuus on normaali tunne, vaikka sitä usein hävetään. Voitaisiin lajitella mustasukkaisuutta eri tavoin, että on normaalia tai vakavaa, tilannekohtaista tai jatkuvaa. Vakava mustasukkaisuus on henkisen väkivallan muoto, jonka piirteisiin kuuluu suhteettomuus verrattuna tapahtumiin, aiheeton syyttely ja usein mustasukkainen henkilö ei pysty tuntemaan syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään. Pahimmillaan se saattaa muuttua lisäksi myös fyysiseksi väkivallaksi. Jatkuvaan mustasukkaisuuteen liittyy enemmän oman tunne-elämän säätelyyn ongelmia ja taustalta saattaa löytyä omia varhaislapsuudenajan kokemuksia eroahdistuksesta omiin vanhempiin, eikä se riipu puolisosta tai hänen tekemisistään.

Mustasukkaisuuden takia oman elämän rajoittaminen, kaiken uhkaavan karsiminen ja vahdittavaksi suostuminen ei ole hyväksi itselle eikä useinkaan myöskään auta toista. Kun mustasukkainen osapuoli painostaa, niin toinen osapuoli alkaa vetäytyä ja esimerkiksi salata asioita välttääkseen riitatilanteita. Mitä enemmän toinen vetäytyy, sitä huolestuneemmaksi toinen osapuoli tulee ja alkaa vielä entistä tiukemman painostamisen. Tämä negatiivinen kehä on loppumaton, ellei sitä pysäytetä. Jos mustasukkainen osapuoli ei pysty hallitsemaan tunteitaan, niin on vaikeaa löytää ratkaisua yhdessä. Kuitenkaan, mustasukkainen ei tieten tahtoen kiusaa. Hänellä olisi oikeastaan valtava tarve kuulla, että hänestä välitetään, että hän on tärkeä, eikä häntä olla jättämässä, mutta se peittyy hänen negatiivisen käyttäytymisen alle. Mustasukkaisen osapuolen rakkaus ja välittäminen eivät pääse esiin, koska niille ei ole tilaa epäilysten takia. Kuitenkin mustasukkainen haaveilee läheisyydestä ja intohimosta. Alistuminen ja oman elämisen rajoittaminen mustasukkaisuuden takia johtaa usein myös oman itsetunnon laskuun ja eriytymiseen ystävistä ja muista itselle tärkeistä sosiaalisista suhteista.

Mainitsit, että miehesi on aloittamassa oman terapiansa. Kuulostaa toiveikkaalta, että hänellä on halu ja tarve käsitellä omia asioitaan ja käyttäytymistään. Kun hän on saanut käsiteltyä omia asioitaan, niin sen jälkeen teillä on halutessanne paremmin mahdollisuutta rakentaa avoimempaa keskustelua mustasukkaisuudesta ja sen vaikutuksesta parisuhteessanne. Jäin myös pohtimaan, että oletko tutkinut, että mikä tässä parisuhteessa on sinulle tärkeää ja miksi haluaisit jatkaa? Mihin alun perin hänessä ihastuit? Mikä sinulle on elämässä tärkeää? Mistä haluat elämässäni pitää kiinni? Pitäminen kiinni itselle tärkeistä asioista ja selvien rajojen asettaminen auttavat usein oman elämän jäsentämisessä.

Kaikkea parasta toivottaen
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Olemme olleet nykyisen mieheni kanssa yhdessä reilun vuoden. Ensimmäiset 10kk elettiin etäsuhteessa, ja nyt sitten 5kk saman katon alla. Ollaan myös ehditty avioitua kesällä.. Tilanne on kuitenkin nyt se että minulta on hävinnyt tunteet miestä kohtaan. Koen että en saa vastusta ja vastavuoroisuutta miehestä ollenkaan. Asioista puhuminen on myös kamalan työlästä ja vaikeaa. Hän ei reagoi millään tavalla mihinkään mitä sanon tai teen, kun itse taas olen hyvinkin spontaani. Hän ei myöskään näytä tunteitaan,muuta kuin sen että hyväksyy minussa aivan kaiken ja rakastaa. Rakastaarakastaarakastaa. (Tässä kohtaa epäilen jo jonkinasteista riippuvuutta?) Ja mitä kauemmaksi hänestä etäännyn,sitä vaikeampi on päästä ja laskea miestä lähelle. Naisena näiden perustavanlaatuisten ongelmien on oltava kunnossa ja asioista puhuttava ennenkuin voin antautua seksiin, kun taas mies ajattelee että seksillä pääsee lähelle ja sitten voi jopa puhuakin...eli tää heijastuu myös makkarin puolelle. Meillä ei myöskään ole ollenkaan rentoa ja luontevaa yhdessäoloa ,mitä kaipaan kovasti. Että voisi nauraa yhdessä hölmöille jutuille..

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Olette olleet yhdessä hieman reilun vuoden ja sen aikana on tapahtunut jo kaksi merkittävää muutosta eli olette muuttaneet yhteen puoli vuotta sitten ja menneet naimisiin. Sen lisäksi toisella tai ehkä molemmilla on myös tullut muutoksia uudelle paikkakunnalle muuttamisen takia. Työpaikka ja ystäväpiiri saattoivat muuttua. Kaikki nämä muutokset aiheuttavat usein jo sinällään stressiä itselle ja vaikuttavat parisuhteeseen.

Tällä hetkellä opettelette siis vielä tuntemaan toisenne sen lisäksi, että jaatte yhteistä arkea saman katon alla, ainakin toiselle uudella paikkakunnalla. Jäin miettimään, miksi teillä oli kiire sitoutua niin nopeasti. Minkä toiveen toinen on mahdollisesti herättänyt sinussa? Ovatko ne unelmat ja toiveet nyt törmänneetkin todellisuuteen?

Kun toista ei tunne vielä kunnolla, saattavat hänen reagointitapansa tulla hieman yllätyksenä. Sinänsä on tavallista, että parisuhteissa puolisoilla on erilaiset tavat reagoida johtuen omasta opitusta tavoistamme lapsuudessa. Se, miten olemme oppineet selviytymään erilaisista tilanteista, näyttäytyy myös parisuhteessa reagointitapanamme. Parisuhteessa toinen osapuoli saattaa olla aktiivisempi tavoittelemaan kontaktia ja toinen saattaa vetäytyä niissä tilanteissa. Vetäytyvämpi saattaa olla puhumisen sijaan toimintasuuntautunut. Usein hänelle on vaikeaa jakaa toiselle ajatuksiaan ja tunteisiin hänellä ei ole aina itselläänkään kontaktia. Toiminta, kuten seksi, saattaa usein olla hänelle helpompaa. Kontaktia tavoittelevalle osapuolelle saattaa olla loukkaavaa, kun toinen ei pysty avautumaan ja keskustelemaan siten, kun odottaisi ja toivoisi. Kun yhteyttä ei saada toimimaan, niin saattaa nousta turhautuminen ja viha pinnalle. Kuitenkin suru ja mahdollisesti myös yksin jääminen tai sen pelko tuntuvat syvemmällä sisällä. Puhutaan parisuhteen vuorovaikutuksen negatiivisesta kehästä, jossa toisen reagointi vaikuttaa toiseen, jolloin joudutaan päättymättömälle kehälle, joka johtaa erilleen ajautumiseen, ellei sitä pysäytetä. Silloin, kun parin arjessa pyörii negatiivinen kehä, niin on tutkittu ja huomattu, että omien tarpeiden ilmaiseminen toiselle on vaikeaa.

Hyvä, että olet pysähtynyt jo nyt suhteen aika alussa miettimään näitä asioita, ettei huono kierre pääse jatkumaan ja mahdollisesti jopa vaikeutumaan entisestään. Voisiko nyt olla hyvä aika rauhoittaa tilannetta ja katsoa rauhassa, miten edetä? Olisiko mahdollista joko yksin tai miehesi kanssa ottaa aikaa ja miettiä erilaisia kysymyksiä, kuten mitä haluat tältä suhteelta? Miten kaikki alkoi ja eteni? Mitä on tapahtunut tässä suhteessa? Mitä on tapahtunut aikaisemmissa suhteissasi? Onko sitoutuminen sinulle ollut helppoa vai vaikeata? Minkälaisesta tilanteesta lähditte tähän suhteeseen?

Kaikkea parasta teille toivottaen
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Tämä ei koske minua, vaan yhtä ystävääni, jonka toiminta jotenkin häiritsee minua, vaikkei asia kuulukaan minulle. Olen siis 20-vuotias opiskelija ja aloitan ammattikorkeassa toista vuottani ystäväni kanssa, jolla on poikaystävä.

Onko mahdollista että poikaystävä pettäisi joskus häntäkin, kun jokin suhdekriisi iskee? Ystäväni on onnen kukkuloilla, ja vaikka asia ei käytännössä kuulu minulle olen vähän närkästynyt siitä, että hän lähestyi nykyistään vaikka tämä olikin varattu. En tuntenut kunnolla tätä edellistä tyttöystävää, mutta mielestäni hän ei olisi ansainnut sitä, mitä hänen eksänsä teki. Johtuukohan myös tuomitseva asenteeni myös siitä, että tämä ystäväni ei ole niin hyvä kuin jotkut kaverini ovat, koska heidän kohdallaan yritän ymmärtää heidän tekojaan, mutta tämän kohdalla tuomitsen täysin? Olenko huono ystävä? Meillä on hauskaa kun olemme kahdestaan, mutta tässä asiassa en pysty olemaan hänen puolellaan.

Huono(ko)Ystävätär, 20

VASTAUS: Ihan ensin tekee mieli sanoa, että olet varmaankin aivan hyvä ystävätär. Eikö hyvät ystävät tunneta juuri siitä, että he pyrkivät avoimesti puhumaan vaikeistakin asioista ja pystyvät antamaan ystäville rakentavaa palautetta? Kuulen kirjeestäsi, että yrität olla asiallinen ja rakentava. Et ole haukkunut ystävääsi lyttyyn, vaikka sinun on mahdotonta hyväksyä hänen toimintaansa. Eikä tarvitsekaan hyväksyä. Ystävillä voi olla erilainen arvomaailma ja erilainen moraali. Pidän sinun käsitystäsi oikeasta ja väärästä aivan hienona. Ei se minustakaan ole mitenkään oikealta tuntuvaa, että tarkoituksella koettaa ”kaapata” toisen kumppania uuteen suhteeseen.

Sitten asian toinen puoli on se, että he kaksi ovat vastuussa toisilleen ja läheisilleen omista ratkaisuistaan. Sinä olet yrittänyt vieressä kertoa, miltä asia sinusta tuntuu ja näyttää. Ei tämä nyt tietysti ole ainoa pari, jotka ensin ihastuvat ja heittäytyvät tunteen mukaan ja siinä parisuhteet särkyvät. Olet nähnyt vierestä tapahtumaketjun, joka on aika tavallinen ja silti joka kerta ainutlaatuinen ja koskettava. Ihmisten oikeat tunteet ovat isoissa myllerryksissä. Kuitenkin näiden kahden uusi suhde on kahden ihmisen päätös ja sinä et voi olla vastuussa heidän päätöksestään. He kantavat nyt vastuuta päätöksistään. Sekin on tietysti raskasta seurata, jos näyttää siltä, että he eivät pysty yhtään ajattelemaan ihmisiä heidän ympärillään. Osaat miettiä juuri oikeita kysymyksiä. Tällainen suhteen aloitus, jossa toinen loikkaa suoraan toisesta suhteesta seuraavaan on usein altis jännitteille. Saattaa olla, että heidän olisi hyvä joskus keskustella siitä, mitä tässä tapahtui ja mitä se kaikki tarkoittaa heidän parisuhteessaan. Mutta nämä ovat heidän kysymyksiään, joihin he pääset käsiksi tai sitten ei. Vierestä ei usein kannata tai voi toisen parisuhdetta mihinkään suuntaan ystävänä johdattaa.

Sinulla on hyvä kyky ajatella miltä asiat tuntuvat toisten ihmisten kannalta. Juuri tämä kyky todennäköisesti estäisi sinua itseäsi toimimasta samalla tavalla. Siksi myös varmasti tuntuu pahalta, kun ajattelet tätä miehen entistä kumppania. Hän tuli jätetyksi toisen takia. Kuulostaa, että olet toiminut asiassa monella tavalla viisaasti. Oma mieli on tietysti täynnä näitä kysymyksiä. Hyvä, kun purat ja pohdit niitä. Uskon, että pääset eteenpäin. Ystäväsi toivottavasti osaa arvostaa sitä, että uskallat ja haluat kertoa mielipiteesi. Niin oikeat ystävät tekevät.

Terveisin
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen eronnut vuosia sitten ja elän 2 teini-ikäisen lapseni kanssa vuoroviikoin. Noin 3 vuotta sitten tapasin illlanvietossa miehen, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Mies ei ole juuri koskaan seurustellut, ei ole ollut naimisissa, eikä ole omia lapsia. Hän on ollut työttömänä alusta asti. Emme asu yhdessä, vaan olemme yhdessä niillä viikoilla, kun lapset eivät ole luonani. Hän on luonteeltaan aivan täydellinen minulle. Rauhallinen, huumorintajuinen, ymmärtäväinen ja monta muuta hyvää asiaa. Mutta ongelmaksi on muodostunut raha-asiat.

Voiko parisuhteessa vaan odottaa, että toinen osapuoli kustantaa toisen elämistä yksipuolisesti. Onko kyse rakkaudesta vai muusta? Mitä jos toisen mielestä suhde loppuu, jos ei voi muuttaa yhteen ja saada lisää taloudellista hyötyä siten? Onko suhde terveellä pohjalla? Olisiko järkevää kaikesta rakkaudestakin huolimatta lopettaa suhde?

Kiperässä tilanteessa oleva 46v. äiti

VASTAUS: Kirjeesi lopun kysymykset ovat kaikki oikeutettuja ja aiheellisia. Jos sinun arvomaailmaasi kuulu se, että ainakin etsitään ahkerasti töitä ja yritetään kaikin voimin kantaa oma osa yhteisestä taloudesta, olette varmastikin törmäyskurssilla. Kuulostaisi erilaiselta, jos sanoisit, että mies etsii koko ajan raivokkaasti työtä ja osallistuu yhteisiin menoihin, kun saa rahaa tililleen. Nyt näin ei näytä olevan.

Raha- asiat ovat monessa parisuhteessa kiistan aiheena. Raha on kummallista. Toisaalta se on hyvin yksinkertaista ”tavaraa”. On aika helppoa tarkistaa kummankin tiliotteelta miten asiat ovat ja miten rahaa käytetään. Luottamuksellisessa ja avoimessa parisuhteessa raha-asioista voidaan puhua ja sopia yhdessä.

Olet jo yrittänyt ottaa asiaa puheeksi ja pienen hetken jotakin korjausta on tapahtunut. Sitten asia on taas luisunut entiseen hankalaan malliin. Aika huolestuttavalta kuulostaa tuo, että yhteinen asuminen tässä tilanteessa on sinulle asetettu rakkauden ja suhteen jatkumisen ehdoksi. Siihen toivottavasti nyt pysähdyt ja voisitteko miettiä yhdessä tai erikseen, miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi toimia. Hyvä, kun olet havahtunut toisen tapaan uhata erolla tässä asiassa. Ei kuulosta reilulta sinun kannaltasi.

Osituksessa saamasi rahat ovat tietysti sinun, mutta myös lastesi toimeentulo ja taloudellinen tulevaisuus ja huolenpito on vielä jonkin aikaa äidin tehtävä. Heidän kannaltaankin kannattaa asiaa miettiä, kuten ehkä olet jo tehnytkin. Nimimerkissä olet nimenomaan äiti. Kiristämisen ja vallankäytön ei pidä antaa jatkua. Aikuinen mies voi pitää omalta osaltaan yllä tasavertaista parisuhdetta, vaikka olisi köyhä. Tuohan on ystävällistä ja parisuhteessa mukavaa, jos voi joskus toiselle tarjota elämyksiä ja kokemuksia ja yhteisiä hetkiä, mutta postistasi saa sellaisen kuvan, että joudut jo pohtimaan onko kyseessä sinun hyväksikäyttö. Se kertoo tilanteesta aika paljon. Onko silloin jo ohitettu se, mihin voit suostua hyvillä mielin?

Lisäksi teini-ikäisten kanssa olisi hyvä keskustella miehen mahdollisesta muutosta, varsinkin jos se alkaa sinusta tuntua kuitenkin toimivalta idealta. Miten mies suhtautuu lapsiisi ja miten lapset häneen? Muutto aloittaisi uuden uusperhevaiheen kaikkien elämässä. Sellainen vaihe vaatii aikaa, sitoutumista, keskusteluja ja paljon hyvää tahtoa.

Hyvää alkusyksyä

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen tosi järkyttynyt, onneton ja surullinen. Minua on petetty ja ystävyyttäni on käytetty röyhkeästi hyväksi. Tarinamme on seuraavanlainen: Olemme n. 60 pari, naimisissa olemme olleet 29 vuotta. Meillä on molemmilla 1 lapsi aikaisemmista nuoruuden avioliitoista ja 1 yhteinen. Lapset ovat tietysti jo aikuisia ja poissa kotoa. Mieheni on yrittäjä (nyt osittain eläkkeellä jo) ja minä olen toimistotyöntekijä, vielä työelämässä n. 2 vuotta. Miehen yritystoiminassa (rakennusala) koimme viime vuonna paljon laman aiheuttamia hankaluuksia ja rahallisia menetyksiä. Möimme kaiken mahdollisen pois, jotta vältimme konkurssin. Edellinen vuosi oli tosi rankka, mutta saimme raha-asiat jonkinlaiseen tilaan. Viime syksynä mieheni tutustui remonttihommissa työnantajaansa, rakastui päätäpahkaan tähän daamiin ja pikkuhiljaa päätyi sänkyyn. Nainen sopisi ikänsä puolesta meidän tyttäreksi. Remontti tuli tehtyä ja laajeni naisen vakituisen miesystävän vapaa-ajanasuntoon keväällä. Sama peli jatkui. Talven aikana mieheni "rakastaja" hivuttautui pikkuhiljaa ystäväkseni, kutsui kylään ja vieraili useaan otteeseen meillä ja teimme jopa pieniä matkoja porukalla.

Naisen asuinkummpani tuli myös samalla tavalla petetyksi kuin minä. Jotain epäilinkin aika-ajoin, mutta silmäni olivat sokeat, en millään voinut uskoa, että heillä oli suhde. Kaikki paljastui viime lauantaina tekstiviestien kautta. Luin niitä salaa. Mieheni on tunnustanut kaiken. Hän sanoo, että voin ottaa eron halutessani, mutta ei ole itse sitä hakemassa. Suhteen hän lupaa lopettaa, mikäli vain pystyy. Rakkaus ei kuulemma kuole helpolla. Minuakin hän sanoo kuitenkin rakastavansa. On tosi raskasta elää tämän asian kanssa, yksi tyttäristämme tietää ja pyysi, että älkää erotko. Minua hävettää, nolottaa ja ahdistaa kaikki. Koen nöyryytystä ja tietysti myös tuskaa ja vihaa sitä naista kohtaan. Miten jatkaisin ja jaksaisin elää ?

Petetty aviovaimo

VASTAUS: Oletpa joutunut todella kokemaan raskaita asioita. Lämmin myötätuntoni sen suhteen. Kuvaamasi tunteet ovat hyvin ymmärrettäviä, vaikka tosiasiassahan sinä et ole tehnyt mitään hävettävää tai noloa. Tällaisia tunteita ihmisen mieli kuitenkin näyttää tällaisessa tilanteessa tuottavan. Koita kuitenkin uskoa, että sinulla ei ole mitään syytä olla häpeissäsi.

Kysyit, miten jatkaisit ja jaksaisit elää. Jos tarkoitat, miten jatkaisit miehesi kanssa, on sinun kuunneltava itseäsi hyvin tarkasti. Jotkut meistä ovat sellaisia, että pääsevät uskottomuudesta yli ja voivat jatkaa suhdetta senkin jälkeen. Toiset taas kokevat sen niin loukkaavana ja haavoittavana, että yhteinen elämä käy mahdottomaksi. Millainen ihminen siis sinä olet? Voitko kuvitella onnellista elämää tämän jälkeen? Asiaa kannattaa harkita kaikessa rauhassa. Ei ole mitään syytä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Tee kuitenkin ihan oma ratkaisusi. Tyttären toive on ymmärrettävä, mutta nyt sinun on toimittava niin kuin itse koet itsellesi parhaaksi. Suuri kysymys on varmaan se, kykeneekö miehesi todella lopettamaan ulkopuolisen suhteen. Entä jos hän ei pysty? Voitko siinäkin tapauksessa jatkaa liittoanne?

Mutta miten jaksaisit elää? Se on mahdollista niin, että tekee ensin surutyön siitä mitä on menettänyt. Vaikka ette eroaisikaan, olet varmasti menettänyt ainakin tunteen onnellisesta ja tasapainoisesta parisuhteesta. Ainakin joksikin aikaa. Sinun olisi vain jaksettava uskoa, että suru, tuska ja ahdistus menevät aikanaan ohi. Ihminen on rakennettu niin, että toivumme menetyksistä. Tässä vaiheessa usein ystävät ovat korvaamattoman arvokkaita. Olisi tosi tärkeää, että sinulla olisi joku läheinen ihminen jonka kanssa voisit jakaa tuntojasi.

Toinen olennainen asia tulevaisuuden kannalta on se, että alat löytää ihan omasta elämästäsi niitä asioita, jotka tekevät siitä elämisen arvoista. Pitkässä liitossa käy helposti niin, että elämä pyörii liikaakin parisuhteen ympärillä, ja monet omat asiat jäävät syrjään. Nyt on aika koittaa palauttaa mieleen niitä juttuja, jotka tekevät elämäsi mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Mikä on sellainen tärkeä asia, jolle haluat elämässäsi omistautua? Mikä tuo sinulle iloa? Onko sinulla joitain omia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, joita olet viime vuosina laiminlyönyt? Ketkä ovat tällä hetkellä elämäsi tärkeät ihmiset? Jos saat tällaisista asioista kiinni, tulee elämäsi olemaan jatkossa mielekästä, kävipä liitollenne miten tahansa.

Ystävällisin terveisin
Perheneuvoja Tero