Suhteet & seksi

Onpa kerran Max.

Max on eronnut. Max on alakuloinen, mutta tavallaan myös helpottunut. Maailma avautuu edessä uudella tavalla. Voi tehdä, mitä vaan. Voi panna, ketä vaan. Jee!

Uusi asunto, biletystä, kivaa. Naisia, ihania naisia. Tissejä, perseitä, hirveästi erilaisia tyylejä ottaa suihin ja olla ottamatta. Hirveästi erilaisia tapoja panna ja ääntelehtiä. Uutta! Jee!

Mutta uudet tissit heiluvat eri tavalla, eivät yhtään niin kivasti kuin ne vanhat.

Uusi suu tekee jotenkin oudosti ja haisee pahalta. Ja tupeeratun tukan alla tuntuu vallitsevan tyhjyys. Se ei tajua vitsejä eikä mitään muutakaan.

Niinpä siksi.

Max palaa aina ja uudestaan panemaan exänsä kanssa.

Eikä se väärin ole. Sehän on mukavaa, tuttua ja turvallista. Ja lisäksi. Se on niin siistiä! Ei parisuhdejurputusta. Ainoastaan helvetin hyvää seksiä.

Mutta miksi näin?

Miksi seksiä exän kanssa?

Väistämättä, exän kanssa paneskellessa, toisella on vielä tunteita. Eivätkä monet tätä edes tiedosta. Kavereille sanotaan, että ihan vaan pannaan, vaikka iltaisin on oikeastaan aika ihanaa nukahtaa exän tuoksu tyynyliinassa.

Niin eikö se ole suhteellisen itsekästä siltä, jolla ei ole enää juurikaan tunteita, antaa toiselle rakkautta vaan sen takia, että panettaa. Eikä välttämättä edes paneta, on vaan niin mukavaa, kun toinen haluaa ja ihannoi.

Kyllähän se ero sattuu. Mutta sen kuuluukin sattua. Paska suhde, jos ei satu.

Ja yksin jääminen pelottaa, mutta jos pelkää itseään, on vähintäänkin aika pysähtyä miettimään että miksi.

Eikö jo lapsena opetettu, että laastari kannattaa repäistä nopeasti irti.

Sillä jossakin vaiheessa toinen ei haluakaan enää. Sillä toisella on uusi, rakkaampi pano.

Ja jos itse rämpii paikallaan, kun ei ole uskaltanut repäistä irti. Se vasta sattuukin.

Auts.

Haluatko osallistua rakkauden mysteerin selvittämiseen? Brittiläinen Durhamin yliopisto tutkii rakkautta tieteellisesti: halua, romantiikkaa ja kiintymystä, ja sitä miten nämä liittyvät toisiinsa. Tutkimus on kansainvälinen, joten suomalaistenkin kannattaa osallistua, jottei angloamerikkalainen käsitys pääse määräämään rakkauden luonnetta. Rakkausasiantuntijoilta vaaditaan täysi-ikäisyyttä.

Kyselyyn menee alle vartti ja voit lopettaa vastailun koska tahansa:

http://psychology.dur.ac.uk:82/relationships2011/relationships2011.html

Durhamin yliopiston psykologian ja antropologian tutkijat etsivät vastauksia rakkauden syntyyn ja olemukseen. Tutkijat eivät esimerkiksi vielä tiedä, onko romanttinen rakkaus mahdollista ilman seksuaalista halua tai missä vaiheessa kiintymys ja sitoumukset astuvat peliin.

Tutkimuksen tulosten pitäisi auttaa ymmärtämään, onko ihminen luonnostaan pariutuvaa lajia, ja jos on, pariudummeko iäksi vai vain siksi aikaa, että lapset saadaan kasvatettua alkuun. Tutkijat haluavat löytää rakkauden liimat ja selvittää onko yhdessäpitävillä tekijöillä sukupuolieroja.

Romantiikka tuntuu selittämättömältä mystiseltä ilmiöltä, mutta romanttisia tarinoita esiintyy kautta maailman. Durhamin yliopiston psykologian professori Anne Campbell arvelee että romantiikan tarkoitus on saada partnerit kohdistamaan seksuaaliset halunsa yhteen ja samaan kumppaniin. Kaksi aivoissa vaikuttavaa neurokemikaalia näyttää sekaantuneen rakkauteen: dopamiini, joka on yhteydessä mielihyvään ja oksitosiini, joka liittää ihmisen toiseen. Hormonien pitoisuus nousee yksiavioisten lajien aivoissa seksuaalisen kanssakäymisen aikana. Campbellin mukaan koktaili saa tuntemaan romanttista rakkautta.

Durham University News 3.10.2011

WARNING! Teksti sisältää aivan helvetin paljon kiroilua.

Sain eräänä lauantai-iltana pakit mieheltä, koska olen seksiblogaaja. Mies pelkäsi minua. Säikähdin tätä tapahtumaa aivan saatanasti, edustanko tosiaan jotakin himonussijoiden aatelia, jään yksin koko loppuelämäkseni.

Hätäpäissäni perustin kolmelle eri deitti-sivustolle profiilin.

Mutta vituiksihan sekin meni.

Ensimmäinen sivusto ei hyväksynyt profiilikuvaani. Kuvan olisi pitänyt olla jotakin passikuvan luokkaa. Miksi?

Se, minkälaisen kuvan ihminen laittaa, kertoo hänestä aivan helvetin paljon enemmän kuin lähikuva hammasrivistöstä. Tällainen käytäntö johtaa siihen, että porukka selailee vapaita lihamarkkinoita naamakuvien perusteella etsien sieltä dressmann-kasvoja tai Angelina Jolieta.

Se naama kerro yhtään mitään. Mikäli peili kestää, ei naamalla ole mitään väliä. Olennaisinta on, että kaikki muu mätsää kivasti tyylistä arvomaailmaan.

Toisekseen tämä samainen sivusto ei hyväksynyt profiilitekstiäni. Ilmoitin etsiväni apaattista, epäsosiaalista ja rumaa seuraa.

Sitten kokeilin ”Profiilitekstiäni ei julkaista”. Ei hyväksyntää.

Nyt, vihdoinkin minulle on flirttailtu, mutta jumalauta minun pitäisi maksaa, että näen, kuka siellä iskee silmää.

----> Sivusto boikottiin.

Toiselle sivustolle olen kirjoitellut itsestäni vaikka mitä, mutta joka kerta kun kirjaudun sisään, en löydä juttujani mistään. Muistaakseni kirjoitin jotakin pornosta. Joka kerta myös lataan itsestäni kuvan enkä sitäkään löydä mistään.

----> Boikottiin.

Kolmas sivusto tarkistaa vielä profiiliani, joten sitäkään ei löydy mistään.

----> Boikottiin ihan muuten vaan.

Eniten alkoi vituttaa se, että tässä pitäisi survoa itsensä johonkin pieneen ahdistavaan sinkkumuottiin. Jokaisen sinkun pitäisi olla tietynlainen ja samanlainen. Olen näin pitkä ja painan tämän verran, harrastan lässynlää ja läpätilää.

Tässä maailmassa on muutenkin suuri vääryys.

Henkilö A ilmoittaa Facebookissa tilakseen ”In a relationship”. Sata tykkäystä, onnentoivotusta, hymynaamaa, sydäntä.

Henkilö B ilmoittaa Facebookissa tilakseen ”Single”. Yksi säälittävä surunaama joltakin puolitutulta, joka vielä kysyy uteliaana, että no mitä kävi.

Mitä helvettiä?

----> Seurustelu boikottiin.

Luen joskus kotimaisia taloussivuja. Yksi niiden hauskimpia ominaisuuksia on kommentoijien miesvaltaisuus. Jotkut miehethän helposti eksyvät aiheesta – ja monet tuovat huumoria keskusteluun. Käkättelyn lomassa vakavoidun välillä.

Jokin aika sitten joku rekrytoijaleiristä paljasti joidenkin työnantajien karttavan pk-seudun työnhakijoita. Työhönheittäjän mielestä muualta Suomesta tulevat työntekijät ovat luotettavampia, sitoutuneempia ja järkevämpiä kuin esimerkiksi stadilaiset. Hiipivää närkästystä torjuen aloin pohtia asiaa. Voihan tämä olla totta. Voi olla, että maalta tullut keskittyy työhönsä paremmin kuin ikänsä täällä hengaillut.

Stadilais-maalais -flaidiksen joukosta pilkisti mielenkiintoinen lukijakommentti. Eräs mies väitti (saattoihan se olla provokin), että hänen ties monennenko polven helsinkiläissukunsa miespuoliset jäsenet olivat jo useamman sukupolven ajan noutaneet vaimonsa maakunnista, suurenmoisella menestyksellä.

Akateeminen vaimo landelta on miehen mukaan nöyrä, vaatimaton, älykäs ja työteliäs. Muualta tullut nainen hoitaa kokopäivätyön ohessa muitta mukinoitta lapset, kodin ja eläimet ja jaksaa vielä leipoa pullaa.

Helsinkiläisnaiset ovat miehen mukaan neuroottisia ja tyytymättömiä kaikkeen. Pääkaupungin neidot kyselevät alati: hei oonksmä onnellinen, mikä on vialla, miten miestä/ elämää pitäis muuttaa?

Mikä riemastuttava havainto! En voi täysin kiistää.

Toimisikohan sama miesten suhteen? Eli paljasjalkaiset helsinkiläisnaiset hakisivat jonkun rehdin metsätöihin ja traktorinkorjaukseen kykenevän körilään tuonnempaa? (Silloin joutuisi muuttamaan kaupungin laitamille, jotta ulkotoimintaan tottunut kunnon mies saisi harrastaa miesten töitä vähintäänkin autotallin kokoisessa tilassa.)

Helsinkiläiset eivät ole fyysisesti sairaampia kuin muutkaan suomalaiset, mutta elinajanodote on vuotta lyhyempi mm. runsaan alkoholin ja huumeiden kulutuksen, tapaturmien ja väkivallan lyhentäessä elämää. Helsinkiläisten hyvinvointi on jakautunut epätasaisesti. Keskimääräinen stadilainen on onnellinen ja terve, mutta Helsingissä on iso ryhmä huonosti voivia ihmisiä. Psykooseihin sairastuneita on enemmän kuin muualla maassa.
(Helsingin talousarvio 2011)

Kirjoittelin tänne kesällä eroottisesta hypnoosista. Kirjoitin, että koska olen hypnoosin suhteen skeptinen, en pystyisi saamaan orgasmia sen avulla. Hypnotisoija Teppo S. Holmqvist otti haasteen vastaan ja antoi minulle kuusi hypnoosi-istuntoa Skypen välityksellä.

Skeptisyyteni hypnoosin suhteen on syntynyt joskus lapsena katsellessani show-hypnoosinäytöksiä televisiosta.

Skeptisyyteni eroottisen hypnoosin suhteen syntyi heti luettuani siitä. Miksi? Koska kyse on jostakin hyvin henkilökohtaisesta tapahtumasta, kiihottumisesta ja orgasmista. Päätin kuitenkin luottaa Teppoon. En tulisi häviämään tässä mitään.

Ensimmäisen istunnon aikana Teppo kertoi hypnoosista yleensä. Siitä, mikä on transsi, miten alitajuntani tekee töitä silloin ja mitä tulemme istuntojen aikana tekemään. Kyse ei ollut pelkästään eroottisesta hypnoosista vaan keskityimme pääsääntöisesti parantamaan itsetuntoani ja luomaan minulle hyvän ja onnellisen olon.

Varmistin useaan kertaan, että eihän minun tarvitse kosketella itseäni, että eihän minun tarvitse kertoa session aikana seksuaalisista kokemuksistani ja että eihän Teppo läähätä korvaani rivouksia. Ei, ei, ei.

Toisen istunnon aikana aloimme harjoitella transsiin menoa. Olin aivan helvetin jännittynyt ja hermostunut. Puolentoista tunnin session jälkeen päätäni särki eikä mistään orgasmista ollut tietoakaan.

Opin kuitenkin, että kun ihminen on transsissa, hän on erittäin tunneherkässä tilassa. Jos minun piti miettiä henkilöitä, jotka ovat satuttaneet minua, kyyneleet virtasivat hetkessä poskillani. Jos minun piti miettiä onnellisia hetkiä, nauroin ääneen. Opin, että nämä ajatukset ja tunteet ohjaavat minua kaiken aikaa, vaikka en sitä tiedosta.

Kolmannen istunnon jälkeen aloin olla rentoutuneempi ja pystyin luottamaan Teppoon, sillä juuri luottamus oli suurin ongelmani.

Hypnoosin myötä ymmärsin, mitkä elämäni varrella tapahtuneet asiat ovat tehneet minusta tällaisen kuin olen. Ymmärsin myös, että voin muuttua, laskea irti sellaisista käytösmalleista tai ajatuksista, jotka tekevät minun oloni ikäväksi. Toisin sanoen ymmärsin, miten voin olla onnellisempi.

Sitten se Iso O.

Ei. Sitä en saanut. Mutta kaukana se ei ollut.

Käytännössä eroottinen hypnoosi eteni niin, että Teppo kysyi, haluanko mennä transsiin. Minä vastasin kyllä. Teppo käski, mene transsiin. Minä menin. Pääni valahti hieman alaspäin, pulssini tasaantui, olin ikään kuin unitilassa, mutta täysin hereillä. Minua ei kuitenkaan olisi saanut tekemään mitään typerää, kuten show-hypnoosissa.

Teppo käski minun ajatella seksuaalista nautintoa. Sitten hän napsutti sormiaan ja sanoi, että jokaisella napsauksella nautinnon tunne kasvaa satakertaisesti. Ei siis mitään sen ihmeellisempää tai rivompaa. Minä itse loin tunteen ja mielikuvat.

Ja kyllähän se nautinto kasvoi, vaikka ei ihan huippuunsa asti. Tapani ei ole yleensä kierrellä tai hienostella asioita, joten voin kertoa, että istunnon jälkeen oli suoraan sanottuna pantu olo. Tämä siis erittäin positiivisessa merkityksessä.

Mutta kuten Teppo sanoi, en anna kontrollia orgasmi-asiassa hänelle. Enkä sinänsä yhtään ihmettele sitä, kyllähän minä itseni tunnen, pidän vallasta.

Ei hypnoosi mitään puppua ole, vaikka toisiin se tietysti vaikuttaa enemmän kuin toisiin. Jos joku joskus kokeilee eroottista hypnoosia, toivon, että otatte ensin selvää hypnotisoijasta. Aivan varmasti tämä maailma on täynnä vaikka minkälaisia seksinnälkäisiä yrittäjiä.

Kiitän suuresti Teppoa. Kiitos, että jaksoit käyttää aikaasi minuun. Kiitos, että maa jalkojeni alla nyt tukevampi kuin vuosiin.

Smiley face.

Heteronainen tapaa satunnaisen heteromiehen, vaikka kaupassa tai työpaikalla. Alkaa juttelu (niitänäitä). Miehen käsitys naisen ja miehen pikku episodista on aivan toisenlainen kuin naisen. Tässä tutkimustulos (joka ei yllätä miehiä): aivokuvauksissa tuntemattoman kanssa keskustellessa (neutraali aihe) miesten aivoissa oli jatkuvaa toimintaa seksuaalisuuden alueella, naisten aivoissa ei kertaakaan. Miesaivot punnitsevat seksin mahdollisuutta, naisaivot ajattelevat kahden henkilön keskustelevan.

Lukuisissa tutkimuksissa (ja monen naisen empiirisissä kenttähavainnoissa) on selvästi ilmennyt, että iso osa miehistä myöntää mielellään harrastavansa seksiä nätin naisen kanssa, vaikkei millään muotoa haluaisi tehdä sen syvempää tuttavuutta. Jotkut miehet sanovat pystyvänsä harrastamaan yhden illan seksiä jopa vähän ällöttävän naisen kanssa, jos ei parempaa seuraa löydy.

Miehillä ryhmä ”naiset, joiden kanssa voisi harrastaa seksiä” on jättipaljon suurempi kuin ”naiset, joiden kanssa pystyisi seurustelemaan”. Naisilla asia tuntuu olevan tasan päinvastoin. Kivoja miehiä on paljon. Heidän kanssaan voi jutella tai mennä leffaan, mutta iholle pääsevät vain kaikkein ihanimmat ja seksikkäimmät.

Jos nainen haluaa varmistaa, että on miehelle erityinen, eikä vain satunnainen seksikumppani tai hyvän naisen korvike, täytyy hänen ottaa testikaavake käyttöön. Pitääkö mies lupauksensa? Haluaako hän esitellä naisen kavereilleen ja sukulaisilleen? Suunnitteleeko mies yhteistä tulevaisuutta? Haluaako tavata myös muualla kuin jomman kumman makuuhuoneessa? Lisää aiheesta Cityn jutussa: http://www.city.fi/artikkeli/Rakastunut+mies/4066/.

[video]http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=i0nsJ2Y0C4[/video]

Louann Brizendine: The Female Brain.

Sanat ovat ihania. Rakastetaan kaikki sanoja niin kuin nekin rakastavat meitä.

Olen kerännyt tähän alle listan seksisanoista, ja niiden historiallisesta taustasta. Monia sanoja olen jättänyt pois, sillä niiden käyttötapa ei ole muuttunut. Tästä esimerkkinä kyrpä, joka siis myös lähisukukielissämme tarkoittaa juuri sitä itseään.

Vuosiluku (tai Agricola) tarkoittaa sanan ensimmäistä _kirjallista_ esiintymistä. Muistuttaisin tässä, että suomen kirjakielen pohja luotiin vasta 1500-luvulla Agricolan toimesta.

Lähteenä olen käyttänyt teosta Suomen sanojen alkuperä – etymologinen sanakirja (1992).

ahteri – ’aluksen peräosa’, alun perin sana saksasta tai hollannista achter ’veneen perä’, sieltä ruotsiin akter ja sitten meille
1863

bordelli – kantasanana germaaninen bord ’lauta’, kyseessä siis lautatalo
1874

emä – vastine norjanlapissa (ts. etäsukukielessämme), jossa merkitys ’syntymästä asti, aina’; lähisukukielissämme esimerkiksi seuraavanlaisia merkityksiä ’äiti, eläinten emä, täysikasvuinen, jonkin esineen tai laitteen pääosa, kohtu, naisen paidan alaosa, avanto, josta jäänuottaa vedetään’; emätin siis johdos
Agricola

hinkki – ’maitokannu’, lainasana ruotsista hink
1786

horo, horottaa – ’kolo, halkeama, rako, väljä, avara; olla auki, ammottaa’; länsimurteinen sana; virossa hork ’kuohkea, löysä, harva’
1786

huora – ’portto’ (jonka merkitys alkujaan ’satamanainen, ilkeä, pahaluonteinen nainen’); skandinaavinen alkuperä, esimerkiksi ruotsissa hora
Agricola

härski – sana tullut ruotsin murteesta härsk ’eltaantunut’
1756

hässiä – ’paritella’; hässässä ’eläin kiimassa’; hässäkkä ’vulva’; sana laajalti käytössä eri murteissa sekä lähisukukielissä
1786

jystää, jyystää – ’hakata (jäätä), survoa, jyrsiä, nakertaa’, esimerkiksi ruotsinlapissa jåstet ’survoa’
1786

mulkku – sanaa käytetty usein monikossa mulkut tarkoittaen ’kiveksiä’; yhdyssanana esimerkiksi mulkkutauti ’tyrä’; ehkä yhdistelmä sanoista muna + kalkku ’kivekset’
1745

nussia – ehkä skandinaavinen laina; muinaisnorja nosi ’hevosen siitin’;
nykyruotsin murteessa nossa ’kiskoa, hangata, hieroa’; muinaistanska nusse ’olla sukupuoliyhteydessä’; nykytanska nusse ’hyväillä’
1787

pillu – lähisukukielissämme vepsässä ja virossa pilu tarkoittaa ’pientä rakoa, koloa’; toisaalta suomen kielessä pili ’pikkupojan penis’, joka voi olla skandinaavista alkuperää
1783

runkata – nykyruotsissa runka ’keikkua, vaappua, keikuttaa, renkuttaa’

terska –itämurteissa ’siittimen pää; nuppi, seipään levinnyt pää’; johdos sanasta terä merkityksessä ’reuna, kärki’
1787

tussu – laajalti murteissa merkityksessä ’karvatukko, -tupsu; naisen häpy’; tussupää ’löysä kaalinpää’, esimerkiksi virossa myös merkityksessä ’takapuoli’
1787

vittu – skandinaavinen lainasana, esimerkiksi ruotsissa fitta, fittbrink ’häpykukkula’
1787

Jotkin sanat säilyvät merkitykseltään pitkään sellaisenaan. Esimerkiksi sanoja kyrpä ja vittu voidaan pitää sen verran voimakkaina (ja siis myös tärkeinä) sanoina, joten ne eivät käyttämällä kulu.

Toisaalta koska kieli ei ole pysyvä eikä staattinen vaan se elää koko ajan, monet sanat saattavat saada useita täysin erilaisia käyttötarkoituksia. Tästä esimerkkinä runkata.

Muistakaa, että sanat kertovat jotakin meistä!

Eläinkunnassa urosten vasopressiinigeenin pituus ratkaisee, kuinka huolehtivia ja uskollisia he ovat. Sama saattaa päteä miehiin. Ihmisen geeni voi olla seitsemäätoista eri pituutta. Yhdysvaltalaiset naistutkijat vitsailevat kuulemma siitä, kannattaako miestä etsivien naisten olla kiinnostuneita minkään muun kuin kyseisen vasopressiinigeenin pituudesta.

Miesten (vartalon) pituus vaikuttaa useiden tutkimusten valossa tärkeältä ominaisuudelta. Pitkät miehet miellyttävät naisia. Useimmilla heteropareilla on vähintään kymmenen sentin pituusero.

Pitkille maksetaan myös parempaa palkkaa. Outoa. Miksi kaikkien muiden tekijöiden ollessa ennallaan (koulutus, osaaminen jne.) juuri vartalon metrimäärä ratkaisee palkkakuitin lukemat? Hyvin kasvaneet miehet ovat ihmisten mielestä jotenkin vakuuttavampia.

Naisilta ja miehiltä on useasti kysytty myös SEN pituuden vaikutusta tyytyväisyyteen seksissä ja elämässä. Naiset ovat alkaneet vastata, että sillä on vaikutusta, vaikka todella monet sanovat edelleen, että tärkeintä on taito ja tunne, ei anatomia.

Onneksi meillä ei tutkija Tatu Westlingin mukaan pitäisi olla pahempaa hätää nykyisessä maailmanmarkkinoiden mullistuksessa, nimittäin suomalaisilla sen pituus on hyvin lähellä optimia (suomalainen ka on 13,77 cm ja optimi on 13,5 cm). Kyllä, peniksen pituus korreloi Westlingin mukaan vahvasti taloudellisen menestyksen kanssa. Mikä lottovoitto oli syntyä Suomeen!

Louann Brizendine: The Female Brain

http://www.uusisuomi.fi/raha/114083-penis-ja-menestys-suomalaisella-sopiva

http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/114520-suomalaisen-penismenestys-sittenkin-kyseenalaista-%E2%80%93-ft-%E2%80%9Cturha%E2%80%9D

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27239

http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/1038531.stm

No niin. Pakkohan tämä kaikkien namusetien setämies on ottaa puheeksi.

Rustaamme tänne blogauksiamme vuorotellen Walterin kanssa, välillä toinen on alla, välillä päällä.

aaah

Nyt jos herra lukee tätä, alkaa varmaan jo puntti väpäjämään. Mitä helvettiä se Rönkkönen minusta kirjoittaa?

mitä se haluaa jumalautaaa

Minulla on yöpöydälläni erään Karin kokoama ja suomentama Pornokirja vuodelta 1988. Sitten Karille tapahtui jotakin ja Walter de Camp syntyi. Tuloksena useita suomennuksia ja omiakin kirjoituksia.

fetissikirjamies mikä on erikoisin seksipaikka ollut

Mitä Karille tapahtui? Miksei Kari kirjoittanut He halusivat vain itseään? Miksi kaikki haluavat salanimen, koskakun kaikkihan kuitenkin tietävät, kuka siellä takana on? Kari touhuaa ja Walter julkaisee.

monta seksikumppaniaaaa kerro totuus

Tai kyllä minä ymmärrän. Mitä enemmän on kyse seksistä ja julkisuudesta, sitä vähemmän kukaan haluaa naamaansa ja nimeään siihen kupeeseen.

Kari Lempinen

Paitsi näemmä minä.

Mutta kyllä minäkin olisin halunnut pseudonyymin, jotta olisin voinut vedellä täällä raikkaasti paljaaltaan. Tähän ei suostuttu. Nyt on pakko pitää jonkun sortin roti yllä, jotta minut työllistetään vielä seksiblogaamisen jälkeenkin. Toivon, että minut työllistetään. Pliis. En ole niin paha ihminen kuin miltä kuulostan.

vaan pahempi

Oikeasti, mikä minua ja kaikkia muitakin kiinnostaa herra de Campissa, on tietysti hänen naamansa.

penissss

Paljasta se!

valokuvia !!!

Kasvot esiin sinä jalkoja rakastava kaikkitietävä mies! Kansa haluaa nähdä!

Älkääkä tuputtako minulle sitä Cityn artikkelia, jossa haastatellaan Walteria. Tuosta Häyrisen ottamasta valokuvasta ei saa tietenkään mitään selvää eikä Pikkasen kuvailema ”Walter = Woody Allen” riitä minulle.

Rakkaudella,
Henriikka
Kerttu, kaksi jalkaa aaah

Lämmintä syksyä Walterille ja kaikille muillekin!

nyt sitä tattia suuhun sitten

Yhä useammat alkavat uskoa ihmisiä, jotka skippaavat lapsen teon vapaaehtoisesti. Yksilöllä on oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä vanhemmuudesta.

Aika moni jää ilman jälkeläisiä vastoin tahtoaan. Henna-Riikka Hiltusen hoitotyön opinnäytetyössä viime vuodelta on hyvä yhteenveto lapsettomuudesta. Suomalaisista pareista noin kuudennes kärsii siitä jossakin vaiheessa elämäänsä. Suurin osa onnistuu hedelmöityksessä vuoden sisällä: ehkäisyn lopettamisen 1-vuotispäivänä 80-85 prosenttia pareista on saanut lapsen alulle. Ilman tärppiä jääneistä puolet onnistuu yrityksessään seuraavan vuoden aikana.

Lapsettomuuden syitä ovat mm. ensisynnyttäjien keski-iän nousu, vanhempien ylipaino (naisilla varsinkin vyötärölihavuus laskee hedelmällisyyttä, miehillä ylipaino aiheuttaa liiallisen estrogeenintuotannon), elämäntavat (liikkumattomuus, tupakka, päihteet, vähäinen yöuni jne.), sukupuolitaudit, sairaudet ja rakennepoikkeamat.

Nykyisistä vanhemmiksi pyrkivistä osa on itse jäänyt eloon erilaisten tehostettujen hoitojen ansiosta, mikä saattaa laskea omaa hedelmällisyyttä. Syömishäiriöt haittaavat raskaaksi tuloa ja raskautta, ei vain lihavilla, vaan myös liian laihoilla naisilla.

Vaikka lisääntyminen ei juuri nyt kauheasti kiinnostaisikaan, on kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei lapsia noin vain automaattisesti hankita.

Hedelmällisyysikkuna on yleensä auki 18-35 -vuotiaana. Moni ei tiedä, että naisen paras aika loppuu jo kolmikymppisenä ja yli 35-vuotiaista vain noin puolet onnistuu tulemaan raskaaksi vuoden yrittämisen jälkeen ilman hedelmällisyyshoitoja.

Lääkärikaverini mukaan hedelmällisyys ja sen kesto ovat erittäin yksilölllisiä ominaisuuksia. Aina ei voi etukäteen tietää sattuuko kuulumaan siihen harvinaiseen joukkoon, jolla vaihdevuodet alkavat ennenaikaisesti alle 30-vuotiaana.

Hyvä syy olla hankkimatta lapsia on oman halun puute. Muut syyt voivat jälkeenpäin tuntua typeriltä.