Suhteet & seksi

Lemmentohtori se täällä terve.

Nyt naiset korvat hörölleen ja reva levälleen.

Naisille on tullut tänä syksynä Oriflamelta Love Potion –sarja, johon kuuluvat hajuvesi, hierontaöljy sekä seksigeeli. Mainoskin näyttää niin rakkaudentäyteiseltä, että pakkohan se on herua, kun suihkuttaa itseensä hieman rommilla, inkiväärillä ja suklaalla höystettyä vaniljatuoksua.

Sitä paitsi haju sisältää tonkapapua, jonka pitäisi (lehdistötiedotteen mukaan) lisätä onnellisuutta. Yleensähän papu lisää ilmavaivoja, että sinänsä ihan kiva tämä tämmöinen onni-aspekti.

Haju on aikasta makea, joten jos tämä ei houkuttele namusetiä niin ei sitten mikään.

Sitten tuo hierontaöljy. Se tuoksuu samalle kuin hajuvesi. Lisäksi sen ”inkivääriuute lämmittää ja aktivoi tunteita”. Toistan, aktivoi tunteita.

Olen haistellut liikaa näitä hajuja nyt.

Vihoviimeisenä seksigeeli eli liukkari. Se ei haise millekään.

Mikään ei haise enää millekään. Pääni on täynnä intohimohajuja.

Jos ei ole rahaa ostella tonkapapuhajuja niin voi vaikka sitten hieroa pillumehua niskaan. Se on ilmaista. Kerran yhdessä tv-ohjelmassa käskettiin naisen tehdä niin, koska mieheltä ei herunut seksiä. Ei auttanut. Et silleen.

Lemmentohtori kuittaa hirveässä Love Potion -pöllyssä.

Ja vielä vanhempi sulhanen. Tilastokeskus seuraa naimaikäämme. Ensimmäistä kertaa naimisiin menevien keski-iät jatkavat nousuaan. Viime vuonna naiset naivat keskimäärin 30,3 – ja miehet 32,6 -vuotiaina.

1960-70 -luvuilla parit menivät naimisiin 23-24 -vuotiaina. Kolmekymppisinä laitettiin lapset kouluun ja heidän konfirmaatiotaan tai lakkiaisiaan juhlittiin yhtä aikaa omien 40v-synttäreiden kanssa.

Tällä hetkellä Suomeen pitää kärrätä spermaa Tanskasta, koska omat luovuttajat eivät riitä.

Olisiko näillä asioilla jotain yhteyttä?

Opiskeluaikoinani (HY) monilla naisilla oli kaksi yhteistä kokemusta gynekologilla käynnistä. YTHS:llä oli yksi gynekologi, joka ei ilmeisesti pitänyt naisista. Koska kukaan ei halunnut tämän kovakouraisen tädin käsittelyyn enää toista kertaa, annettiin uusille viattomille opiskelijoille aika hänen vastaanotolleen.

Toinen yhteinen kokemus oli kenen tahansa opiskelijoita hoitavan gynekologin pillerihaastattelu. Kun muut lääkärit jakoivat ehkäisyä kaikille halukkaille yli 10-vuotiaille, opiskelijat saivat vauvamyönteistä käännytystä. Lääkärit tekivät selväksi, ettei lasten hankintaa kannata lykätä liian myöhäiseksi.

Tämä kuten juuri mikään muukaan valistus ei ole toiminut. Vaikka näillä asioilla ei enää ole suoraa yhteyttä, siis naimisiin menolla ja lastenteolla (sillä yli puolet esikoisista syntyy nykyään avioliiton ulkopuolella), on myös äidiksi tulo siirtynyt yhä myöhemmäksi.

En tiedä miten hyviä vanhempia ovat iäkkäät äidit ja isät. Hedelmöittyminen kuitenkin vaikeutuu vanhana selvästi. Jotenkin vaan ihminen toimii niin, että mitä enemmän tiedämme biologiasta, sitä useammin toimimme luontoa vastaan.

Parempi myöhään kuin liian aikaisin:

Lauantai-illan hämyssä eteen pomppii usein seksikysymyksiä, joihin kenelläkään paikalla olleella ei ole vastauksia. Silloin minä kaivan muistiinpanovälineet esiin ja toimin seksiasian välittäjänä.

Puhuimme siis homo- ja lesboseksistä ja siitä, kuinka se käytännössä toteutuu. Ainut kontakti edellä mainittuun seksiin on porno, jota ei voine pitää kovin autenttisena aineistona. Tietysti jokainen duunaa tavallaan, mutta jotkut perusfaktat jäivät mysteereiksi.

Sunnuntaiaamuna kaivoin hameeni taskusta pienen ja ryttyisen post-it-lappusen, johon olin tuhertanut seuraavaa:

Homoseksi

1. Seisooko sillä, ketä pannaan peppuun?

2. Tuleeko se, ketä pannaan peppuun? Tuntuuko peppuseksi niin hyvältä, että myöskin antava osapuoli laukeaa. Ja siis ilman kosketuskontaktia kikkeliin.

3. Vaihtuvatko peppuseksiroolit? Eikös yleensä toinen pane ja toinen anna? Jos eivät vaihdu, tyydytetäänkö toinen aina käsin tai suulla.

4. Kuinka paljon Poppersia vedetään vielä nykypäivänä? Onko siitä tosiaan seksuaalista iloa?

Lesboseksi

1. Minkälaista lesboseksi on käytännössä? Hankaavatko lesbot itseään toisiaan vasten? Vai tapahtuuko seksi enimmäkseen suu- tai käsipelillä?

2. Häiritsevätkö niin sanotut yhden illan lesbot? Semmoiset kokeilulesbottelijat, jotka ovat enimmäkseen kuitenkin heteromielellä liikenteessä.

3. Ovatko yhden illan jutut yleisiä lesbojen keskuudessa?

Suomessa voi tutkailla maassamme solmittujen avioliittojen määrää jopa kuukausitasolla (Tilastokeskus seuraa meitä). Suosituin aika häille on kesä – yllätys yllätys. Viime vuonna tapahtui jotakin yllättävää: yli kolme tuhatta paria meni lokakuussa naimisiin.

Maistraateissa ja kirkoissa on väljää tammi-huhtikuussa ja marras-joulukuussa.

Miksi ihmiset menevät edelleen kesällä naimisiin? Historiallisina aikoina loppukesä oli hyvä aika, koska silloin riitti ruokaa ja häitä tanssittiin ulkona.

Ehkä lokakuu-ilmiö on fiksujen trendsetterien keksintö.

Häät ovat kaikin tavoin paisunut tapahtuma. 1960-70 -luvulla oli tapana mennä töiden jälkeen maistraattiin/ kirkkoon ja ulos syömään pienellä poppoolla. 80-90 -luvulla 30-50 hengen juhlat olivat normaalit. Nykyään 100 vieraan häät eivät ole erityisen isot.

Jotkut eivät voi mennä naimisiin käymättä messuilla, lukematta kymmeniä erilaisia häälehtiä tai tilaamatta tuhansien eurojen pukuja. Häitä valmistellaan kuin kansainvälistä konferenssia.

Naimajuhliin satsataan niin paljon aikaa, rahaa ja henkisiä resursseja, että pienikin yllätys tai suunnitelmien pettäminen aiheuttaa hermoromahduksia. Parisuhdeterapeutit hoitavat häiden jälkeistä masennusta. Kaikki paukut on pantu yhteen päivään ja sen jälkeen elämä tuntuu tyhjältä.

Ystäväni meni juuri naimisiin. Hänen häissään oli viisitoista ihmistä. Jokainen vieras sai oman puheen. Morsian itki onnesta. Häitä suunniteltiin muutama viikko, asu löytyi tutusta kauppakeskuksesta. Kukaan ei ollut kännissä. Yksikään ei unohda.

Minä olen taas sukuloinut. Tällä kertaa tuliaisena vaihdevuodet.

Pöydän ympärillä istuu kymmenen naista, joista puolet juttelevat omista vaihdevuosistaan. Me nuoremmat istua nakotamme monttu auki siinä vieressä.

Mieleeni syöpyi seuraavia asioita:

No kymmenen vuotta nämä ovat nyt kestäneet. Joo öisin joutuu vaihtamaan yöpukua useaan kertaan. Niistä voi puristaa hikeä. Hirveää hikoilua vaikka vaan katsoo telkkaria. Laastareita perseessä. Estrogeenivoidetta koko kehossa. Ei auta mitään. No vähän semmoinen Aulis Apeakärsä –olo. Hermot kireällä.

(Samaan aikaan miesten pöydässä suunnitellaan seuraavaa troolausreissua ja puhutaan härskejä.)

Olen suunniltani järkytyksestä. Ensin piti kestää murrosikä ja nyt kun tässä on elämä kivasti rauhoittunut ja raiteillaan niin ei muuta kuin odottamaan seuraavaa, käänteistä murrosikää. Kuukautiset loppuvat, rinnat surkastuvat, häppärit alkavat roikkua kuin velhonhihat, karvat harmaantuvat ja mieli on niin perkeleen ailahtelevainen, ettei siinä kukaan mies kestä olla lähellä.

Jooh, sitten kävin vähän googlailemassa. Vyötärö kasvaa miesmäisesti eli alavatsa alkaa killottaa. Luusto ja lihakset surkastuvat, varo kaatumista! Virtsa karkaa pois. Pillu kuivuu. Hippokampus tuikkii hitaammin ja hajamielisyys lisääntyy. Tukka ohenee ja lähtee, joillekin kasvaa lisää karvoja rintakehään, vatsaan ja kasvoihin.

Näillä mennään. Ilon kautta.

Väitin aiemmassa blogauksessani joidenkin naisten syyllistyvän romanttiseen höpsöyteen.

Miesten (vähemmistön) tyypillinen harhaluulo parisuhteessa on kuviteltu miehinen ylemmyys, jonkinlainen synnynnäinen sukupuoleen perustuva paremmuus. Sitä naisen kuuluu palvoa hyysäämällä miestä väärällä tavalla.

Parisuhteessa saa ja ehkä vähän pitääkin palvella toista. Ainakin välillä. Toisen hemmottelun ainoa terve lähtökohta on rakkaus ja oma halu tehdä kauniita tekoja.

Jotkut miehet kuvittelevat, että tyttöystävän/ vaimon kuuluu siivota heidän jälkensä, vaikka he heittelisivät likaisia sukkia olohuoneen matolle, kulkisivat hapankorpun kanssa pitkin kämppää ja virtsaisivat vessan lattialle.

Suomessa on alkanut pilottina tasa-arvohanke, jonka tarkoituksena on karsia tenavaikäisten vinoon kasvattaminen sukupuolen perusteella. Päiväkodin henkilökunnan toimintaa oli videoitu ja havaittu (tätien suureksi hämmästykseksi), että kaikkeen työhön pyydettiin avuksi pääsääntöisesti tyttöjä.

Hassusti puolivahingossa päiväkodeissa on päässyt syntymään käytäntö, jossa tytöt siivoavat myös poikien sotkut. Millä perusteella 4-vuotiaan tytön kuuluu huolehtia poikien jäljistä?

Kaikkein kummallisinta oli pilotin julkistamisesta seurannut nettikeskustelu. Jotkut aikuiset vetivät vihannekset nenäänsä ja väittivät, että lasten sukupuoli-identiteetti vaarantuu, jos tytöt saavat leikkiä muovitraktorilla ja pojat opetetaan siivoamaan omat sotkunsa.

Ilmeisesti nuoret naiset saivat tarhassa tarpeekseen tästä epäreilusta käytännöstä, sillä kadut näyttävät siltä, että kaikki haluavat sikailla tasa-arvoisesti.

Kotiläksyksi tänään: Lue seuraava teksti ja tee tehtävä 2b.

Internetporno-neitsyt Rönkkönen törmäsi viikonloppuna elämänsä ensimmäisen kerran sivustoihin Redtube, Pornotube sekä Youporn. Siinä menivät sunnuntain Frasierin uusinnat kivasti ohitse, kun Rönkkönen mietti, katsoako piirrettyä pornoa, ehkä aasialaista vai uskaltaako astua Wild&Crazy-osastolle.

Intotuhinan jälkeen Rönkkönen alkoi miettiä ensimmäisiä kosketuksiaan pornoon, hän sulki silmänsä ja palasi lapsuuteen.

Paikallinen divari. Pornohylly. Kädet räpelsivät Tekniikan Maailmaa, sydän takoi sataa ja posket punoittivat, kun Rönkkönen odotti hyllyn läheisyydessä, että myyjä kääntää selkänsä. Sitten helvetin äkkiä pornolehti levälleen. Jännityksen ja kiiman aalto pyyhkäisi nuoren tytön läpi. Jumalauta pillu, muna ja isot tissit!

Elävästi muistaa Rönkkönen myös liikkuvan pornon tuoman ilon, kun telkkarista näkyi vahingossa kielletty kanava. Kuva oli mustavalkoinen, suttuinen ja särisevä. Mutta kyllä siitä näki, mitä siellä sorvattiin. Käsi oli valmiina kaukosäätimellä, jos vanhemmat heräävät yöuniltaan siihen, että hormonihirviö-finninaama tuijottaa silmät selällään seksiaktia.

Oi niitä aikoja, tuumi Rönkkönen.

Tehtävä 2b. Mieti lapsuuttasi ja jatka virkettä.

”Minun ensikosketukseni pornoon tapahtui…”

Suomessa asuu EU-maiden kolmanneksi vähiten ulkomaalaisia. He haluavat pääsääntöisesti asua pääkaupunkiseudulla tai muissa isoissa kaupungeissa.

Vaikka jotkut maamme miehet haukkuvat naisia eksotiikan onkijoiksi, on totuus toisenlainen.

Suomalaiset miehet menevät naisia useammin naimisiin ulkomaalaisen puolison kanssa - useimmiten thaimaalaisen, virolaisen, venäläisen tai kiinalaisen naisen kanssa. Suomalaiset naiset suosivat yhdysvaltalaisia, turkkilaisia, ruotsalaisia ja britti-miehiä.

Todennäköisimmin avioliiton ulkomaalaisen kanssa solmii helsinkiläinen.

Ulkomaalaisen on keskimääräistä helpompi integroitua Suomeen ja saada esimerkiksi työpaikka, jos hän saa suomalaisen puolison kautta hyvän kielitaidon ja suomalaisia kontakteja.

Näyttöä toisenkinsuuntaisesta kehityksestä on. Osa ulkomaalaisista puolisoista ei opi maan kieltä, eikä pääse ulos kodista. Jotkut suomalaiset puolisot yrittävät jopa estää ulkomaalaista pariaan integroitumasta maahamme.

Suomessa maaseudulla asuu keskimäärin hyvin vähän ulkomaalaisia. Silti juuri harvaan asutuilla alueilla heitä pelätään eniten. (Paitsi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, missä muutamilla pienillä paikkakunnilla asuu ja työskentelee suhteessa eniten ulkomaalaisia.)

Tilastokeskuksen mukaan ns. seka-avioliiton todennäköisyys päätyä eroon on noin kolminkertainen verrattuna suomalais-suomalaiseen liittoon. Erilaisten tutkimusten mukaan syynä ovat usein kulttuurierot, kieli, työttömyys, sopeutumattomuus. Ehkä myös ympäristön nihkeä suhtautuminen.

Kaikki Suomessa asuvat ulkomaalaiset eivät todellakaan havittele suomalaista puolisoa. Joissakin kulttuureissa tyrmätään oman piirin ulkopuolelta tuleva kumppani. Ulkomaalaisilla ei ole mitään erityistä avioerotaipumusta. Suomessakin asuu ryhmiä, joiden avioeroluku on lähellä nollaa.

Onko maamme jo täynnä?:

http://etmu.protsv.fi/blogi/?p=34

Kuka paneskeli kesällä? Käsi ylös.

Kuka paneskeli kesäkaveria, jonka nimeä ei enää muista?

Kuka jumalauta veteli kesäkaverin kanssa paljaaltaan?

Nyt heti tällä viikolla eikä mitään tekosyitä: Eräkuksa ja kahvitermari kainaloon ja jonottamaan testien ottamista sukupuolitautien poliklinikalle tai ihan mihin tahansa läheiselle lääkäriasemalle. Taudit leviävät. Ja kyllä ne tarttuvat ihan suuseksissäkin samalla tavalla. Ja kyllä ne tarttuvat, vaikka ”ihan vähän vaan ilman kumia”. Ja ei, niistä ei aina tule mitään oireita.

Siinä vaiheessa, kun ei kaikesta paneskelusta huolimatta ala lasta kuulumaan, voi syyttää vain itseään, jos kehosta löytyy 10 vuotta vanha hoitamaton klamydia.

Sitä paitsi erityisesti sukupuolitautien poliklinikalla on viihtyisää vierailla silloin tällöin. Se on elämys, ja ainakin Helsingissä ilmainen sellainen. Siellä on kaikenlaista himonussijaa näpertämässä kaavakkeitaan, täyttämässä kohtia, kuinka monen kanssa on ollut, onko riskiä tautiin, onko tauteja ollut aiemmin, minkä maalaisten kanssa on hässinyt ja niin edelleen.

Tytöt tulevat sinne usein kahdestaan kikattamaan, joku hippi kutoo villasukkaa, äidit kököttävät tyttäriensä kanssa Me naiset –lehden takana, pojilla on aina tukka hyvin ja olemus muutenkin varsin freesi. Sitten löytyy myös ne keski-ikäiset, sormuksilla kahlitut yksilöt, joita tuijotettaessa miettii vain, kuka petti ketä.

Niille, ketkä eivät ota vuoronumeroa, on varattu aika eli diagnosoitu jo tauti. Sitä voi vain toivoa, ettei itse ole siellä viikon päästä hakemassa reseptiä.

Hop hop nyt testeihin kaikki nussijat!

Onko kukaan tilannut miestä postimyynnistä? - tuli mieleeni yhtenä päivänä. Netissä voi tietysti tutustua deittipalstoilla puolisoehdokkaisiin maailmanlaajuisesti. Tietojeni mukaan suomalaissyntyiset miehet ja naiset löytävät muualla syntyneet siippansa aivan eri ilmansuunnilta.

Postimyyntivaimo on haukkumanimi, joka perustuu osittain todellisuuteen. Esimerkiksi aasialaisista länsimaista puolisoa etsivistä naisista on valtava määrä nettisivuja ja postimyyntikatalogeja. Onko miehistä vastaavanlaisia?

Tilastokeskus seuraa suomalaisten solmimia avioliittoja puolisoiden kansallisuuden mukaan. Aiemmin suomalaiset miehet naivat useimmiten venäläisen naisen. Nyt kärjessä ovat thaimaalaiset vaimot.

Suomalaiset naiset eivät aina ole innoissaan ilmiöstä. Taustalla ei ole pelkästään kateus nätimpiä ja sirompia siskoja kohtaan, vaan aito ihmettely joidenkin miesten perusteluista ja kommenteista ulkomaalaisen puolison valinnassa. ”Vaimo ei nalkuta.” No ei varmaan, jos ei osaa yhteistä kieltä ja tulee kurjemmista olosuhteista. Jotkut suomalaiset puhuvat hyväksikäytöstä. Mitä muita vaihtoehtoja naisella oli?

Harvemmin suomalaisen naisen huolena on parhaiden miesten nappaaminen nenän edestä, sillä useimmiten kyseisiä miehiä kutsutaan meillä uuninpankopojiksi.

Suomalaisia naisia huolestuttaa naisen esineellistäminen. Vaimoa ei voi hankkia kuin hevosta tai autoa. Vai voiko? Onko nainen kodinkone? Joidenkin miesten kommentit viittaavat siihen suuntaan: ”Pyykinpesupalvelut paranivat”.

Suurin huoli liittyy ehkä suomalaiseen parisuhdekulttuuriin. Meille on jo useamman sukupolven ajan opetettu, ettei nainen ole miehensä palvelija.

Toisaalta miesten ohjaaminen kotitöiden pariin on saanut lieveilmiöitä. Pullaa leipovaa ja puolisolleen kahvia kaatelevaa naista pidetään idioottina.

Kirjailija Kati Tervo on saanut vihaista postia kerrottuaan avoimesti hyvästä avioliitostaan toisen kirjailijan kanssa. Kati on tehnyt miehelleen voileipiä. Miten hän kehtaa? Jengipetturi!

Miksi oman miehen miellyttäminen tai palveleminen on niin suuri synti?

Tietenkin siksi, että jos nämä onnelliset kotirouvat palvelevat miestään, tulee muillekin naisille paineita. Kohta kaikki suomalaiset miehet odottavat samaa.