KYSYMYS: Olen 18-vuotias nuori nainen, jonka parisuhde päättyi äkillisesti äskettäin. Ehdimme seurustella melkein kaksi kuukautta eli siis todella vähän aikaa. Ikää poikaystävällä oli 19. Ryhdyimme suhteeseen ehkä turhankin nopeasti, parin tapaamiskerran jälkeen. Ihastuin häneen kyllä heti, kuten hän minuun. Hän oli minun toinen poikaystäväni, minä hänen ensimmäinen tyttöystävä. Suhteemme on ollut ihanaa, intohimoista ja upeaa, mutta ongelmiakin on ollut jonkun verran.
Minulla oli alussa vaikeuksia luottaa, koska ensimmäinen suhteeni päättyi kesällä valehteluun, minun syyttelyyn ja sain kuulla erosta toisen kautta. Emme tunteneet kunnolla nykyisen poikaystäväni kanssa, mikä vaikutti varmaan myös alun hetkellisiin luottamusvaikeuksiin ja epävarmuuteen. Hän loukkaantui aina, kun purkauduin hetkellisistä luottamusongelmistani. Uskoin kyllä, että opin luottamaan enemmän, mitä enemmän suhde vahvistuu ja kuukauden jälkeen luottamukseni onkin vahvistunut, eikä sen suhteen ongelmia ole enää ollut. Olen myös kerran saanut mustasukkaisuuskohtauksen ja on ollut muutaman kerran asioita, jotka on mietityttänyt ja niistä on sitten puhuttu. Tuntuu, että nuo kaikki olisivat vain vahvistaneet suhdettamme.
Mutta olin todella väärässä, sillä ilmeisesti suhteemme oli todella heikolla pohjalla. Riitelimme kunnolla vähän aikaa sitten Facebookissa ja asiat kärjistyivät liikaa. Yritin sanoa ensin nätisti asiasta, mutta poikaystävä hermostui ja sitten minäkin. Asia yltyi riidaksi. Kun aloin rauhoitella ja pyytää anteeksi, poikaystävä sanoi, ettei tämä tunnu oikealta ja parempi vain lopettaa juttu tähän. Koitin vielä pyytää, että selvitetään asiat ja sovitaan, mutta hän päätti jättää minut.
Minua on muutamia kertoja vähän rasittanut poikaystävän kaverit ja en oikein ole varma, pidänkö heistä, mutta olen päättänyt myös yrittää hyväksyä heidät täysin. Riidan aiheena oli siis poikaystävän kaverit, aloitin nätisti sanomalla että ne häiritsevät minua, mutta koitan hyväksyä asian. Olen ehkä myös ollut vähän kateellinen hänelle kavereistaan, koska en ole itse jaksanut panostaa kaverisuhteisiin viime aikoina niin täysiä. Olen kärsinyt burnoutista tässä syksyllä, vaikka toki kaverini ovat minullekin tärkeitä. Ja totta kai arvostan hänen kavereitaan. Asiat vain kärjistyivät riidan aikana ja tuli sanottua juttuja, joita ei tarkoittanut, kun tunteet oli pinnassa.
Myönnän, että olin itsekin inhottava, mutta kyllä hänkin sanoi loukkaavia asioita. Olisin ollut valmis itse oppimaan kyseisestä riidasta. Olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta paljon ja hän on jatkuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut ja kestävänsä myös isot vaikeudet. Näköjään hän ei kestänyt, kun pystyi tuosta noin vain jättämään minut Facebookissa ja menemään seuraavana päivänä Tinderiin. Ehdotin tapaamista vielä kerran, mutta hän suhtautui siihen aika vastahakoisesti ja sanoi, ettei hänellä ole enää mitään sanottavaa.
Tuntuu todella pahalta ja älyttömältä, että hän jätti minut tuolla tavalla ja heitti hukkaan kaiken sen hyvän ja ihanan mikä meillä oli ekan kunnon riidan päätteeksi, eikä edes suostu puhumaan asiasta. Ymmärrän, että en itsekään ollut enkeli riidan aikana, mutta olisi tämänkin asian voinut sopia tai edes yrittää selvittää. Riidan aikana kumpikaan ei kuitenkaan haukkunut toista millään lailla ja se ei ollut mielestäni mikään paha riita edes. Poikaystävä on kyllä todella herkkänahkainen ja ei ole käsitääkseni tottunut riitelemiseen. Mietin, välittikö hän minusta oikeasti kun jätti minut raukkamaisesti Facebookissa ja oliko hänen tunteensa edes vahvoja.
Syytän myös itseäni tästä, vaikka toisaalta fakta on myös se, että eka kunnon riita olisi ollut edessä enemmin tai myöhemmin ja suhde olisi todennäköisesti kaatunut siihen. Mietin myös, että ilman tuota riitaa kaikki olisi nyt hyvin, mutta toisaalta olisiko suhde kestänyt pidemmän päälle, jos se jo kaatuu tällaiseen asiaan. Olen todella pettynyt häneen ja myös shokissa, että se päättyi näin yllättäen ja noin tökeröllä tavalla. Emme ole olleet yhteyksissä nyt pariin päivään ollenkaan. Ja korostan vielä, että suhteeseen on kuulunut myös paljon hyvää ja mahtavaa, olemme kokeneet yhteyttä toisiimme ja kaikki muu on tuntunut loksahtavan paikiilleen. Olemme nähneet usein ja pitäneet joka päivä yhteyttä. Sen takia ihmettelenkin tätä eroa, varsinkin kun pari päivää ennen tätä riitaa oltiin tavattu ja kaikki oli silloin ollut niin onnellista.
Voiko asiaa enää korjata mitenkään? Olenko syyllinen tähän asiaan ja oikeuttaako riita jättämään minut Facebookissa? Onko poikaystävän käytös normaalia suhteessa? Kiitoksia jo etukäteen vastauksesta!
Pieni auringonkukkanen, 18
VASTAUS: Sinulle, pieni auringonkukkanen.
Kiitos kirjeestä, jonka kirjoitit äkillisen hämmennyksen keskeltä. Olet ymmälläsi ja melkein poissa tolaltasi kun hyvin alkanut seurustelusuhteenne yhtäkkiä kaatui ensimmäiseen kunnon riitaan. Aikaisemmista erimielisyyksistä olitte selvinneet. Kerroit vaikeudestasi luottaa, mutta olet vähitellen alkanut toipua aikaisemman suhteen haavoista luottamusken alueella.
Olette kumpikin nuoria ettekä ole vielä harjaantuneet käsittelemään erimielisyyksiä. Poikaystäväsi ratkaisu oli paeta hankalaa tilannetta lopettamalla suhde. Hänen neuvottomuuttaan kuvaa se, että hän ei ole suostunut keskustelemaan jälkeenpäin asiasta.
Toteat, että sinäkään et ollut enkeli sananvaihdon aikana. Kumpikin menetitte malttinne riidassa. Toisaalta kuulostaa hyvältä, että ette haukkuneet toisianne. Ilmeisesti osaatte kuitenkin asiallisen puhumisen taidon. Kysyt voiko asiaa enää korjata mitenkään. Suhteenne oli nuori ja riidastanne on kulunut lyhyt aika.
Kun pöly on laskeutunut, voi teillä olla mahdollisuus ottaa keskustelu uusiksi. Omalta osaltasi voit muitella, mikä oli sinun osuutesi siihen, että erimielisyyden käsittely ei ollut rakentavaa. Mitä nyt tekisit toisin, jos saisit aloittaa keskustelun alusta? Kuunnelkaa toisianne ja kertokaa vuoron perään, mitä alunperin halusitte toisillenne sanoa. Vaikka elämme some-aikaa, suhteen selvittelemisessä ja mahdollisesti lopettamisessa on kasvokkain keskustelu aina reiluin tapa toimia.
Olipa suhteenne tulevaisuus mikä tahansa, mainitsemasi riita on hyvä selvittää. Selvittämättömillä asioilla on taipumus jäädä vaivaamaan tavalla tai toisella. Vaikka lopputulos olisi eroaminen, keskeneräisten asioiden läpi käyminen vaikuttaa siihen, että uuteen suhteeseen saa lähteä ilman edellisen suhteen taakkaa.
Toivon sinulle/teille rakentavaa keskustelua. Jospa saisitte halun ja kyvyn aloittaa alusta tästä selkkauksesta jotain oppineena.
Sytytetään pimeyteen toivon kynttilä!
Saara, perheneuvoja
