Joskus käytettävyystutkimuksessa käytetään apuna silmänliikeseurantaa. Käyttäjä istuu koneen edessä käyttämässä jotakin ohjelmaa tai verkkosivua, ja tietokone ottaa talteen kohteet, joihin käyttäjän katse eri vaiheissa kohdistuu.
Silmänliiketutkimuksista saadaan esimerkiksi selville verkkosivun "kuumat" ja "kylmät" alueet, katsoiko käyttäjä haluttua kohdetta (ja jos katsoi, miksi ei klikannut?), missä vähemmän tärkeissä kohteissa katse harhaili jne. Mainittakoon, että silmänliiketutkimuslaitteet ovat varsin kalliita ja niitä käytetään sen vuoksi varsin harvoin.
Olen itse ollut silmänliikelaitteiden demotilaisuuksissa kolme kertaa. Joka kerran demoa piti eri ihminen, eri laitteella, itse olin "koehenkilönä". Näissä esityksissä koehenkilö tekee koneella jotain tai katsoo kuvia, ja hetken päästä näytetään video, missä käyttäjän katse liikkui.
Jokaisella kolmella kerralla pian näyttöön on pamahtanut kuva puolialastomasta kauniista naisesta. Ja kun katse kiinnittyy tiettyihin kohtiin, voidaan lämpökarttakuvasta nähdä, että kylläpä sinä katsoit tissejä (tai jtain muuta) pitkään. Mikähän siinä on, että näihin demomateriaaleihin aina eksyy tällainen kuva?
Kolmannella kerralla osasin ennakoida. Etukäteen päätin, että katson sitä tulevaa puolialastonta naista vain kasvoihin. Eivätpähän pääse perkeleet kuittailemaan. Ja kuinka ollakaan, jälleen kerran mukana oli tällainen kuva. Minä katsoin häntä tiukasti silmiin. Tästä tuli taas kommenttia, että kylläpä katse oli tiukasti paikoillaan.
Silmänliikelaitteet ovat hyödyllisiä ja hauskojakin vempleitä. Mutta varokaa, jos teille sellaista demotaan. Joudutte varmasti naurunalaiseksi.
