Yhteiskunta

Usein kuulee sanottavan, että vihreä talous tuhoaa Suomen kilpailukyvyn, ajaa teollisuuden työpaikat pois Suomesta ja johtaa massatyöttömyyteen. Päästökauppa ei toimi, kivihiiltä palaa enemmän kuin aikoihin ja on aivan sama, mitä pieni Suomi tekee koska Kiinan, Yhdysvaltojen ja muiden suurten teollisuusmaiden päästöt ovat jo itsessään niin valtavat. Ja sitä paitsi, ilmastohan on muuttunut kaiken aikaa eikä tässä ole nyt mitään uutta tai ihmeellistä. Ainoa muutos on se, että viherväki hössöttää aikaisempaa enemmän.

Käyn tässä tekstissä läpi näitä väittämiä. Ymmärrän varsin hyvin ihmisten pelkoja, huolia ja epäluuloja. Ne eivät kuitenkaan voi olla esteenä ilmastokeskustelulle. Päinvastoin. Ilmastonmuutoksesta täytyy puhua enemmän kaikilla tasoilla. Ei ihmisiä syyllistäen vaan kestäviä vaihtoehtoja esittäen. Jos näin ei tehdä, kaikki häviävät neljästä syystä.

1. Menetämme ne taloudellisen toimeliaisuuden mahdollisuudet, joita ilmastonmuutoksen vastainen toiminta tarjoaa

2. Ilmastonmuutoksen torjunnat kustannukset ovat pienemmät kuin ilmastokatastrofin kustannukset

3. Monet ilmastonmuutoksen vastaiset toimet joudutaan tekemään joka tapauksessa, koska luonnonvarat ovat rajallisia ja maapallon väestö kasvaa jatkuvasti. Koska emme pysty rajattomasti rakentamaan lisää energiatuotantolaitoksia vastaamaan kasvavaan kysyntään, olemassa olevat tuotantolaitokset on saatava tuottamaan energiaa tehokkaammin. Ei ole järkeä laittaa rahaa vanhaan teknologiaan nyt, jos joka tapauksessa joudumme investoimaan uuteen tehokkaampaan energiateknologiaan hetken päästä.

4. Jos maapallon keskilämpötila jatkaa nousemistaan 2 asteeseen ja reilusti sen yli, on oikeastaan aika sama, mitä enää teemme. Siinä vaiheessa olemme tuhonneet elinympäristömme niin pahasti, että anteeksipyynnöt tulevilta sukupolvilta eivät enää auta.

Miksi vihreä talous on mahdollisuus?

Mitä enemmän päästöjä pitää vähentää, uusiutuvan energian osuutta ja energiatehokuutta kasvattaa, sitä enemmän suomalaiselle osaamiselle, palveluille ja tuotteille on kysyntää. Suomen viennistä yli 50 prosenttia kohdistuu Euroopan unionin alueelle. Tästä johtuen Euroopan taloustilanteen kohentaminen ja kysynnän lisääminen etenkin ympäristöteknologian saralla vauhdittaa suomalaista vientiä, joka on tällä hetkellä Kreikan jälkeen heikointa koko Euroopassa.

Sen sijaan, että vihreä talous olisi syypää talouden ja teollisuuden rakennemuutokseen, se on pikemmin kestävä ulospäästy kurimuksesta.

Otetaan tähän väliin ajatusharjoitus:

Miltä kuulostaisi ajatus, että lasketaan suomalaisten teollisuustyöntekijöiden palkkaa puolella ja säädetään työntekijöiden oikeudet samalle tasolle kuin kaikkein halvimmissa kilpailijamaissa. Yhtä typerää on vastustaa päästöjen vähennystavoitteita ja ympäristönsuojelusäätelyä sillä perusteella, että jossain halvimmissa kilpailijamaissa teollisuus saa hetkellistä kilpailuetua saastuttamalla maaperää, vesistöä ja ilmastoa. Suomi ei menesty polkemalla työntekijöiden oikeuksia ja saastuttamalla ympäristöä. Koko ajatuskin on kuvottava.

Miten kivihiilestä päästään eroon ja päästökauppa saadaan toimimaan?

On aivan totta, että päästökauppa ei toimi. Ja pitkälti tuosta syystä kivihiiltä käytetään todella paljon. Tämän tosiasian osoittaminen on tärkeää. Vielä tärkeämpää on kuitenkin miettiä, miten päästökauppa saataisiin toimimaan ja miten kivihiilen käyttö voitaisiin lopettaa mahdollisimman suurelta osalta. Tässä asiassa euro on paras ohjauskeino.

Jos päästöoikeuksilla olisi minihintana 30 euroa per hiilidioksiditonni ja päästöoikeuksien määrää vähennetään pysyvästi markkinoilla, yrityksillä olisi kannustin tehdä välttämättömiä investointeja päästöjä vähentävään teknologiaan. Päästöoikeuden hinta on tällä hetkellä naurettavan pienellä tasolla, noin 5 euroa hiilidioksiditonnilta. Jos samanaikaisesti päästövähennystavoitteissa ja uusituvan energian lisäämisvelvoitteissa (vuodelle 2030) saataisiin merkittäviä edistysaskelia, koko Euroopan olisi pakko katsoa energiapolitiikkansa uudella tavalla. Tämä loisi myös kauan odotetun kasvusysäyksen euroalueelle, jossa uutta kasvua ei synny niin kauan kun kaikki harjoittavat tiukkaa budjettikuria ja säästöpolitiikkaa.

Vihreät ovat kansanedustaja Oras Tynkkysen johdolla esitelleet 10 keinoa saada kivihiilen käyttö kuriin. Erittäin suositeltavaa ratkaisukeskeistä luettavaa:

http://www.vihreat.fi/files/liitto/hiilimuistio_vihr_ekryhma2013_0.pdf

EU:n komissio teki oikeansuuntaisia mutta täysin riittämättömiä päätöksiä EU:n 2030 ilmastotavoitteista. Päästövähennystavoite on 40 prosenttia (1990-luvun tasoon verrattuna). Uusiutuvan energian lisäämisen tavoite on 27 prosenttia, kun se on ollut vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia. Energiatehokkuuden lisäämisestä ei asetettu sitovia tavoitteita.

Jotta ilmakehän lämpeneminen voitaisiin pitää alle kahden asteen ja voisimme saavuttaa EU:n päästövähennystavoitteen vuoteen 2050 (80-95 prosenttia), päästöjä täytyisi pienentää vuoteen 2030 vähintään 50 prosenttia. Tästä jäädään ja pahasti. Uusiutuvan energian lisäämistavoitteen olisi pitänyt olla vähintään 45 prosenttia ja energiatehokkuuden samaa luokkaa. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisääminen ovat tehokkaimpia keinoja vähentää ilmastopäästöjä, joten olisi toivonut että näitä keinoja olisi myös käytetty aidosti.

Suomen tekemisillä ei ole mitään väliä, koska Kiina.

Jos Suomen tekemisillä ei olisi mitään väliä, voisimme lopettaa kaiken yrittämisen saman tien. Suomen tekemisellä on kuitenkin väliä, etenkin EU:n kautta. Ja Suomen kannattaa toimia ihan jo pelkästään itsekkäistä syistä, kuten olla yllä kirjoittanut. Jos yllä olevat asiat eivät vakuuttaneet, sanottakoon, että Kiina panostaa vuoteen 2020 mennessä 375 miljardia dollaria vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönottoon ja päästöjen vähentämiseen. Suomella on jo tällä hetkellä hyvät yhteistyösuhteet Kiinaan ja Kiina on suomalaisen cleantechin ykkösvientimaa. Kiinalaiset haluavat parasta osaamista ja ovat valmiita maksamaan siitä. Haluammeko ottaa kultalautaselle meille tarjotun mahdollisuuden vai emme. Minä ainakin haluan.

Ilmastohan on aina muuttunut.

Ilmasto on toki aina muuttunut, mutta ihmisen vaikutus ilmakehän hyvin nopeaan lämpenemiseen on kiistämätön fakta. Maailmassa on 95 prosentin yhteisymmärrys siitä, että ihmisen toiminta on keskeisin syy ilmaston lämpenemiseen. Jos koko tiedemaailman lähes yksimielinen käsitys asiasta ei riitä perusteeksi tehdä kaikki mahdollinen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mikä sitten. Hallitustenvälinen ilmastonpaneeli (IPCC) julkaisi viime syyskuussa uuden raporttinsa ilmastonmuutoksen luonnontieteellisestä perustasta. Siinä todettiin kaiken muun muassa, että ihmisen toiminta on nostanut kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä selvästi korkeammalle tasolle kuin 800 000 vuoteen.

“Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto. Hyvä koti ei tunne muutamia etuoikeutettuja tai syrjittyjä, ei lellikkejä eikä lapsipuolia. Siellä kukaan ei katso toista alaspäin. Siellä kukaan ei yritä hankkia itselleen etuja toisten kustannuksella, vahva ei lannista eikä ryöstä heikkoa.”

Näin määritteli ruotsalaisen kansankodin isäksi kutsuttu pitkäaikainen pääministeri ja sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Per Albin Hansson (1885–1946) yhteiskunnallisia tavoitteitaan 1920-luvulla.

"Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto", totesi Hansson. Terve ja myönteinen suomalaiskansallinen itsetunto antaa suomalaisille vankan perustan kanssakäymiseen monimuotoisen maailman kanssa. Suomalaisuus luo kansallisen yhteisöllisyytemme, jota kautta muodostuu myötätunto toisiamme kohtaan saman yhteisön jäseninä.

Maahanmuuttajien kokonaisvaltainen sopeutuminen turvaa kansallisen yhtenäisyyden ja ne suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tekijät, joita myös useimmat maahanmuuttajat arvostavat.

Jos suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksytään muista kulttuureista tulevia kilpailevia arvojärjestelmiä ja käyttäytymismalleja, kuten vakavaa sukupuolten välisen tasa-arvon kyseenalaistamista, seurauksena on tarpeettomia ristiriitoja eri väestöryhmien välillä ja yhteisöllisyyden perusta murentuu. Kaikkien tulijoiden on opittava valtakulttuurin kieli ja sopeuduttava paikallisiin tapoihin sekä arvoihin. Suomen kansalaisuuden myöntämisen tulee olla tunnustus onnistuneesta sopeutumisesta.

Sopeutumisen päävastuun tulee olla maahantulijalla, sillä hän vaihtaa kotimaansa uuteen maahan siksi, että hän uskoo kohdemaan olevan parempi paikka asua ja elää.

Jos näin ei tapahdu ja yhteisöllisyyttä, ts. yhteenkuluvuutta ei pääse syntymään, katoaa myös myötätunto. Silloin leimahtavat rasismin ja väestöryhmien välisten vahvojen ennakkoluulojen kaltaiset ikävät ilmiöt.

Neuvostoliiton utopia kaatui omaan mahdottomuuteensa. Perinteinen vasemmisto kautta Euroopan on ottanut uudeksi kiintotähdekseen monikulttuurisuuden, ajatuksen eri kulttuurien toisiaan rikastavasta yhteiselosta yhden valtion sisällä. Kumma kyllä saman ajatuksen on omaksunut myös perinteinen oikeisto kuten Suomessa kokoomus.

Haluan ylläpitää ja edistää länsimaista kulttuuriperintöä, arvoja ja oikeusperiaatteita. Näistä lähtökohdista puolustan länsimaista oikeusvaltiota, johon kuuluu laaja sanan- ja mielipiteenvapaus. Julkinen valta turvaa kaikille yhtäläisen vapauden ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan, mutta ei ryhdy vähemmistöidentiteettien rahoittajaksi. Suomen tulee maahanmuuttopolitiikassaan korostaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa.

Espoo on kirjannut ylhäältä alaspäin johdetun monikulttuurisuuden viralliseen ohjelmaansa. Tällaiset maininnat täytyy poistaa vahingollisina, sillä tulija vaihtaa kotimaansa uuteen maahan siksi, että hän uskoo kohdemaan olevan parempi paikka asua ja elää.

Kaikki ei ole oikeutettavissa väittämällä, että tämä kuuluu kulttuuriini. Tämän ovat myöntäneet Euroopan valtapuolueiden merkkihenkilöistä Angela Merkel, Nicolas Sarkozy ja David Cameron.

Suomessa valtiollisella tasolla ja esimerkiksi Espoossa kaupungin tasolla täytyy selvittää mitkä ovat maahanmuuton aiheuttamat todelliset kokonaiskustannukset.

Maahanmuutossa tulee korostaa todellista työperustaista siirtolaisuutta ja pitkälti omavaraisuutta, mikä näkyy myös maahantulo-, oleskelu- ja kansalaisuusehdoissa. Käytössä on oltava kansalaisuus- ja kielitestit sekä pisteytysjärjestelmä. Kiintiöpakolaisten kohdalla tulee suosia ryhmiä, jotka kokemusperäisesti sopeutuvat muita paremmin. Pakolaisia on ensisijaisesti autettava konfliktialueen lähimaissa.

Vastaväittäjä sanoo, että ovathan suomalaisetkin lähteneet ulkomaille parempaa elämää etsimään. Siinäpä se. Nämä suomalaiset olivat työperäisiä siirtolaisia, eivät humanitaarisia pakolaisia. En usko, että kellään on mitään todellista työperäistä maahanmuuttoa vastaan.

Espoon kaupunginvaltuutettuna lupaan tehdä kaikkeni, että Espoosta ei tehdä Suomen Göteborgia tai Malmötä, joita vaivaa turvattomuus ja kansanryhmien eriytyminen.

En ole maahanmuuttoa vastaan, vaan laadukkaan maahanmuuton puolesta. Suomella ei ole varaa eikä velvollisuutta toimia maailmanlaajuisena sosiaalivirastona.

Jos Per Albin Hansson näkisi, miten kansankodissa eletään esimerkiksi Malmön tai Göteborgin maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä, hän järkyttyisi. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka nykyiset demarijohtajat perustelisivat kansankodin nykytilan Hanssonille.

Ruotsin monikulttuurinen tie ei ole Suomen tie. Kuten professori Timo Vihavainen on kirjoittanut, valtion ylhäältä alaspäin johtama monikulttuurisuus on "hulluuden riemumarssi".

Euroopan unioni saa Nobelin rauhanpalkinnon. Niin sai aiemmin myös Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Palkittuja yhdistää vähäiset ellei olemattomat näytöt rauhantyössä, suuret näytöt asemyynnissä ja ja asema poliittisen eliitin kultapoikina.

Uuden Suomen toimittajan Teemu J. Kammosen mukaan "oikea valinta ja oikeat perusteet". Kammonen myös sanoo, että "EU kykenee pitämään etnisen ylpeyden palon aisoissa".

Olisin tyytyväinen, jos Nobel-komitea olisi palkinnut postuumisti vanhan kunnon Hiili- ja teräsyhteisön, joka oli luomassa Saksan ja Ranskan välistä yhteisymmärrystä toisen maailmansodan jälkeen. Hiili- ja teräsyhteisö loi rauhaa Eurooppaan.

Nykyisellä liittovaltion suuntaan kehittyvällä Euroopan unionilla ei ole mitään tekemistä rauhan ja vakauden kanssa.

EU ajaa vallanhimossaan ja suuruudenhulluudessaan jäsenmaitaan kohti sisäisiä konflikteja. Kreikassa yli puolet nuorista on vailla työtä ja uusnatsipuoluetta kannattaa viidesosa kansasta. EU ajaa kreikkalaisia etniseen konfliktiin. Espanjan liittovaltio natisee liitoksistaan. Missään kansalaiset eivät halua hylätä kansallivaltiotaan.

Euroopan rauhan takasivat kylmän sodan aikana kahden ei-eurooppalaisen supervallan ydinaseet. Taustalla oli pelko molemminpuolisesta täystuhosta, joka on saanut nimen kauhun tasapaino. Toinen merkittävä tekijä oli Nato, joka toimi itäisen vaikutusvallan vastavoimana.

Väite nykyisestä EU:sta rauhanprojektina on federalistien propagandaa, jolla perustellaan kansalaisille kansallisvaltioiden alasajo. Nobel-komitean päätös on ennen muuta poliittinen. Sillä halutaan osoittaa tukea Euroopan unionin nykyiselle linjalle.

Romanialaisprofessorit ehdottivat vuonna 1948, että Nobelin rauhanpalkinto olisi tullut myöntää Neuvostoliiton ulkoministerille Vjatsheslav Molotoville.

Perusteluina professorit esittivät "Molotovin pyrkimykset turvata rauha ja demokratia toisen maailmansodan aikana ja jälkeen".

Nobel-komitean mukaan palkinto myönnettiin EU:lle sen historiallisesta roolista maailmansodan jälkeisen Euroopan yhdistämisessä ja rauhan rakentamisesta kylmän sodan jälkeen.

Miltähän professorien perustelu olisi kuulostanut Baltiassa ja Itä-Euroopassa vuonna 1948?

Miltähän Nobel-komitean perustelu kuulostaa Kreikassa ja Espanjassa vuonna 2012?

Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan "on kaikki syy olla iloinen siitä, että me suomalaiset saamme olla tällaisessa integraatiossa mukana vaikuttamassa ja rakentamassa vakautta".

Fantastista. Voi tätä nettomaksajan kreisibailausta. Kyllä nyt norjalaisia harmittaa.

Kreikan uusnatsit saavat kiittää Euroopan unionia siitä, että saavat olla "mukana vaikuttamassa ja rakentamassa vakautta".

Historia toistaa itseään. Roomalaiset juhlivat korostetusti imperiuminsa luomaa rauhanaikaa, Pax Romanaa, vaikka silloiset ajattelijat näkivät, kuinka mätä imperiumi on.

Aivan kuten Rooma aikanaan, nykyinen Euroopan unioni on rakennettu valheelle rauhan ja demokratian edistämisestä.

Poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt vierailivat keskustelemassa eduskunnan Suuressa valiokunnassa. Paikalla oli myös valiokunnan kansanedustajia. Kiitän Suurta valiokuntaa arvovaltaisesta ja ilahduttavasta keskustelukutsusta. Toivottavasti näemme vielä.

Vaadin puheenvuorossani enemmän keskustelua siitä, että mihin Euroopan unioni on menossa. EU:sta on tulossa liittovaltio tai se rakenteiltaan jopa on sitä. Kehityskulkua en voi hyväksyä, koska pakonomainen liittovaltion rakentaminen ajaa heikot valtiot kuten Kreikan sisällissodan partaalle ja kaventaa merkittävästi kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson painotti että on tärkeää tietää, millainen Euroopan liittovaltio on kyseessä.

Kysyin suoraan, että kannattaako hän "sosialistista liittovaltiota"?

Vastaus oli selkeän myöntävä.

Muistaen, että Neuvostoliiton virallinen nimi oli "Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto", ts. kyseessä oli sosialistinen liittovaltio. Eikö naapurin virheistä ole opittu?

Andersson ei asiaa näin muotoillut, mutta vasemmisto kannattaa Eurostoliittoa.

Tämä äänestäjän kannattaa pitää mielessä, kun puhutaan liittovaltion autuudesta. Vasemmisto haluaa levittää liittovaltiolla sosialismia.

Europolitiikka on sairas sekoitus kapitalismia ja sosialismia - yksityisten sijoittajien ja pankkien ottamat riskit on sosialisoitu sinun maksettavaksesi. Sairainta on, että touhussa on mukana puolueita sekä oikealta että vasemmalta.

Kansainvälisen politiikan professori ja vasemmistoliittolainen Heikki Patomäki kirjoittaa Eurokriisin anatomiassa, että yksi kehityskulku on "sosiaalidemokraattinen liittovaltio", jossa olisi Euroopan laajuiset verot ja iso EU-budjetti tulonsiirtoineen.

Sen tietää, mitä Patomäen ja vasemmiston näkemys viime kädessä tarkoittaa.

Suomalaiset maksavat.

Suomi on nettomaksaja nykyisessä Euroopan unionissa, mutta liittovaltiossa vielä pahemmin. Ja vieläpä sosialistisessa. Henri Myllyniemi on kirjoittanut ansiokkaasti tästä karvaasta kalkista.

Uskon että kansa ei halua Suomen olevan minkäänlaisen liittovaltion osa, mutta meitä viedään siihen pikkuhiljaa, askel askeleelta. Kuin varkain.

Se mitä olemme nähneet tähän mennessä on vain alkua, jos EU ja Suomi pitävät kiinni epäonnistuneesta linjastaan. Kreikkalaiset ovat menettäneet mahdollisuutensa rauhanomaiseen muutokseen. Maassa on kasvava väkivaltaisen kumouksen uhka. Uusnatsipuoluetta kannattaa viidennes kreikkalaisista. Siitä on syytä olla huolissaan.

Suomalaiset haluavat päättää kohtalostaan. Suomalaiset tietävät mikä on parasta suomalaisille. Meidän täytyy järjestää Euroopan unionista kansanäänestys. Liittovaltioksi kehittyvä unioni ei ole se mistä kansa vuonna 1994 äänesti.

Minä haluan Euroopan, mutta Euroopan, joka perustuu vapaakauppaan, yhteistyöhön, itsenäisiin kansallisvaltioihin ja demokratiaan. Olen kirjoittanut asiasta laajasti.

Sosialistinen tai ei, liittovaltio on itsenäisen Suomen surma.