“Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto. Hyvä koti ei tunne muutamia etuoikeutettuja tai syrjittyjä, ei lellikkejä eikä lapsipuolia. Siellä kukaan ei katso toista alaspäin. Siellä kukaan ei yritä hankkia itselleen etuja toisten kustannuksella, vahva ei lannista eikä ryöstä heikkoa.”
Näin määritteli ruotsalaisen kansankodin isäksi kutsuttu pitkäaikainen pääministeri ja sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Per Albin Hansson (1885–1946) yhteiskunnallisia tavoitteitaan 1920-luvulla.
"Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto", totesi Hansson. Terve ja myönteinen suomalaiskansallinen itsetunto antaa suomalaisille vankan perustan kanssakäymiseen monimuotoisen maailman kanssa. Suomalaisuus luo kansallisen yhteisöllisyytemme, jota kautta muodostuu myötätunto toisiamme kohtaan saman yhteisön jäseninä.
Maahanmuuttajien kokonaisvaltainen sopeutuminen turvaa kansallisen yhtenäisyyden ja ne suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tekijät, joita myös useimmat maahanmuuttajat arvostavat.
Jos suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksytään muista kulttuureista tulevia kilpailevia arvojärjestelmiä ja käyttäytymismalleja, kuten vakavaa sukupuolten välisen tasa-arvon kyseenalaistamista, seurauksena on tarpeettomia ristiriitoja eri väestöryhmien välillä ja yhteisöllisyyden perusta murentuu. Kaikkien tulijoiden on opittava valtakulttuurin kieli ja sopeuduttava paikallisiin tapoihin sekä arvoihin. Suomen kansalaisuuden myöntämisen tulee olla tunnustus onnistuneesta sopeutumisesta.
Sopeutumisen päävastuun tulee olla maahantulijalla, sillä hän vaihtaa kotimaansa uuteen maahan siksi, että hän uskoo kohdemaan olevan parempi paikka asua ja elää.
Jos näin ei tapahdu ja yhteisöllisyyttä, ts. yhteenkuluvuutta ei pääse syntymään, katoaa myös myötätunto. Silloin leimahtavat rasismin ja väestöryhmien välisten vahvojen ennakkoluulojen kaltaiset ikävät ilmiöt.
Neuvostoliiton utopia kaatui omaan mahdottomuuteensa. Perinteinen vasemmisto kautta Euroopan on ottanut uudeksi kiintotähdekseen monikulttuurisuuden, ajatuksen eri kulttuurien toisiaan rikastavasta yhteiselosta yhden valtion sisällä. Kumma kyllä saman ajatuksen on omaksunut myös perinteinen oikeisto kuten Suomessa kokoomus.
Haluan ylläpitää ja edistää länsimaista kulttuuriperintöä, arvoja ja oikeusperiaatteita. Näistä lähtökohdista puolustan länsimaista oikeusvaltiota, johon kuuluu laaja sanan- ja mielipiteenvapaus. Julkinen valta turvaa kaikille yhtäläisen vapauden ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan, mutta ei ryhdy vähemmistöidentiteettien rahoittajaksi. Suomen tulee maahanmuuttopolitiikassaan korostaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa.
Espoo on kirjannut ylhäältä alaspäin johdetun monikulttuurisuuden viralliseen ohjelmaansa. Tällaiset maininnat täytyy poistaa vahingollisina, sillä tulija vaihtaa kotimaansa uuteen maahan siksi, että hän uskoo kohdemaan olevan parempi paikka asua ja elää.
Kaikki ei ole oikeutettavissa väittämällä, että tämä kuuluu kulttuuriini. Tämän ovat myöntäneet Euroopan valtapuolueiden merkkihenkilöistä Angela Merkel, Nicolas Sarkozy ja David Cameron.
Suomessa valtiollisella tasolla ja esimerkiksi Espoossa kaupungin tasolla täytyy selvittää mitkä ovat maahanmuuton aiheuttamat todelliset kokonaiskustannukset.
Maahanmuutossa tulee korostaa todellista työperustaista siirtolaisuutta ja pitkälti omavaraisuutta, mikä näkyy myös maahantulo-, oleskelu- ja kansalaisuusehdoissa. Käytössä on oltava kansalaisuus- ja kielitestit sekä pisteytysjärjestelmä. Kiintiöpakolaisten kohdalla tulee suosia ryhmiä, jotka kokemusperäisesti sopeutuvat muita paremmin. Pakolaisia on ensisijaisesti autettava konfliktialueen lähimaissa.
Vastaväittäjä sanoo, että ovathan suomalaisetkin lähteneet ulkomaille parempaa elämää etsimään. Siinäpä se. Nämä suomalaiset olivat työperäisiä siirtolaisia, eivät humanitaarisia pakolaisia. En usko, että kellään on mitään todellista työperäistä maahanmuuttoa vastaan.
Espoon kaupunginvaltuutettuna lupaan tehdä kaikkeni, että Espoosta ei tehdä Suomen Göteborgia tai Malmötä, joita vaivaa turvattomuus ja kansanryhmien eriytyminen.
En ole maahanmuuttoa vastaan, vaan laadukkaan maahanmuuton puolesta. Suomella ei ole varaa eikä velvollisuutta toimia maailmanlaajuisena sosiaalivirastona.
Jos Per Albin Hansson näkisi, miten kansankodissa eletään esimerkiksi Malmön tai Göteborgin maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä, hän järkyttyisi. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka nykyiset demarijohtajat perustelisivat kansankodin nykytilan Hanssonille.
Ruotsin monikulttuurinen tie ei ole Suomen tie. Kuten professori Timo Vihavainen on kirjoittanut, valtion ylhäältä alaspäin johtama monikulttuurisuus on "hulluuden riemumarssi".
