Yhteiskunta

Terävimmät lukijat ehtivät jo huomata, että edellinen blogimerkintä oli hämäystä. Kesäopiskelu on itse asiassa ollut mahdollista jo pitkään. Kommenttiraita tosin tiivisti aiheesta kaiken olennaisen: kesäopinnot onnistuvat loistavasti, kunhan et odota saavasi opetusta.

Yliopistojen sivuilla viimeisetkin opetusperiodit ilmoitetaan päättyväksi toukokuun eri viikoilla, ja käytännössä opetushenkilökunta liitelee lomille jopa huhtikuun puolella. Lukukauden virallinen päättyminen 31.5. on tärkeä lähinnä valmistuville ja rästitöitä palauttaville.

Mutta kyllä yliopistoissa tapahtuu kesälläkin. Kesäyliopistojen (maksullisesta) tarjonnasta löytyy paljon kieltenopetusta sekä toinen toistaan sekalaisempia kursseja yksittäisiltä aihealueilta kuten lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi, maisemantutkimus ja egyptologia (!). Mukana on myös kurssi otsikolla "Kuinka saan puutarhaani japanilaisia vaikutteita".

Kesäyliopisto siis näyttäytyy eräänlaisena vastavoimana nykyiselle rönsyjenkarsimistrendille. Jos kesällä kuitenkin haluaisi ihan oikeasti edistää omia opintojaan, on parasta omata erittäin hyvä itsekuri – ammattiauttajat kun ovat lomilla terveydenhuoltoa myöten.

Opiskelija lomalla on samanlainen sanapari kuin CITY-lehteä lukeva eläkeläinen. (Paitsi ettei jälkimmäinen ole pari, ja CITYä kai luetaan myös eläkkeellä.)

Kun käyt kaupassa tai kioskilla, luet joulukortteja tai näet joulupukin tai yövartijan, tapaat todennäköisesti lomailevan opiskelijan. He täyttävät kauppojen sunnuntaivuorot, lajittelukeskukset ja baaritiskien molemmat puolet, tekevät yökeikkaa niin konsertti- kuin rekkalavoillakin.

Olen kuluneena vuonna joutunut useamman kerran muistuttamaan kansantalouden asiantuntijoille, että opiskelijatyövoima ylläpitää suurimpien kaupunkiseutujen palvelusektoria ihan kuusnolla. Yliopistoilla varsinainen lähiopetus jää usein muutamaan viikkotuntiin, joten jos opiskelijat menisivät lakkoon, siihen eivät ensimmäisenä pysähtyisi yliopistot, vaan kahvilat ja lähikaupat.

Eurostudent-tutkimuksesta, opiskelijoiden terveystutkimuksesta sekä toimeentuloselvityksistä voi päätellä, että syy vaihtelevaan opiskelutuntimäärään ja vähäiseen nukkumiseen on työnteko. Jollainhan se vuokra pitää maksaa (ks. edellinen blogimerkintä ja vuokratilastot).

Kun opiskelija on muutaman opiskeluvuoden jälkeen siirtynyt täysipäiväisesti työelämään ja jossain vaiheessa myös valmistunut, hän saattaa – joskus jopa ennen 30 vuoden ikää – kohdata ihmeen: ensimmäisen palkallisen kesälomansa. Sitä kuulee hehkutettavan enemmän kuin säännöllisiä lainanlyhennyksiä tai uutta autoa.

Ilmankos opiskelijat reissaavat tilaisuuden tullen yhä vaikeammin ja kauemmas! Aurinkorannikko, Thaimaan sukelluskohteet ja Välimeren viinitilat ovat niin täynnä isovanhempien ikäisiä harmaita panttereita ja mitä lie puumia, että ainoa tapa viettää laatuaikaa on lentää Laosiin, junailla Balkanille tai patikoida Pohjois-Koreaan.