Yhteiskunta

Ajan kuumimmat trendit ovat aktiivinen kuoreen vetäytyminen, poistuminen paikalta sekä ulkopuolelta länkyttäminen ja sivusta huutelu.

Koska totuus kuullaan lasten suusta ja nuoruutta jatketaan yhä pidempään, loogisesti myös ikivihreä ”mä en leiki teiän kaa” on levinnyt lasten hiekkalaatikoilta aikuisten hiekkalaatikoille.

Yhä harvempi perinteinen yhteiskunnallinen instituutio joutuu tappelemaan uudistusmielisten radikaalien kanssa. Sen sijaan ongelmana on vähenevä kiinnostus: osallistujien ja varsinkin toivotunlaisten osallistujien (nuoret, fiksut, hyväkuntoiset jne.) puute vaivaa puolueita, kirkkoa, armeijaa, ylioppilaskuntia, järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa ja muita jossain mielessä perinteisellä tyylillä hiihtäviä laitoksia.

Vaikuttaa siltä, että emme olekaan ”mullekaikkihetinyt”-sukupolvi vaan ennen kaikkea ”ihansamamullesuksikaa****uun” -sukupolvi.

Sitoutumiskammo on viety yksityiselämästä yhteiskunnalliseen toimintaan. Nuoret ikäluokat eroavat kirkosta, kieltäytyvät aseista (osa hankkiutuu palveluskelvottomaksi), boikotoivat tilaisuuksia, jättävät äänestämättä ja sitten vielä valittavat, kun homma ei toimi.

Kielitaidon ja matkustelun lisääntyessä yhä useampi voi valita myös kotimaansa. Viime kuukausien eduskuntavaaligallupien ja ns. maahanmuuttokeskustelun lomassa olen kuullut useamman yliopisto-opiskelijan suunnittelevan kevytmaanpakoa Eurooppaan. Jos vaikkapa kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ottavat vaaleissa murskavoiton, lisääntyvätkö erot valtiosta? Vai riittäisikö syyksi Päivi Räsäsen päräyttävä esiintyminen television vaalikeskustelussa?

Toivotaan ettei Suomi eroa EU:sta ennen kuin kaikki ehtivät hankkia menolipun. Sillä eihän sitä nyt yksin mistään erota.

Oletko nähnyt Patukkaoopperan? Siinä seikkaili Minä Oy, joka oli aina valmiina täyttämään työnantajan tarpeet. Tampereella pari vuotta sitten mennyt musikaali tiivisti nykymeiningin niin hyvin, ettei kaikille jutuille osannut edes nauraa.

Vähän samaa oli vuosi sitten niin ikään Tampereella menneessä tanssipläjäyksessä. Sen yhdessä kohtauksessa nuoret miehet juoksentelivat ympäri lavaa täyttämässä suorituspaineita ja ulkonäköodotuksia. Edellisillan aikuisyleisö oli kuulemma nauranut toivomuslistoille katketakseen – iltapäivänäytöksen ammattikoululaiset ja lukiolaiset taas katsoivat touhua vakavissaan suurin piirtein dokumenttina.

Yhä useampi tuntuu listaavan kasvutavoitteitaan, fokusoivan ydinosaamisalueilleen ja päivittävän kuumeisesti markkinointimateriaaliaan Fakebookissa.

Kun lenkkeilin äskettäin Hietsun ohi, näytti ettei rannalla ollut kovin paljon ihmisiä ihan vaan lojumassa. Sitäkin enemmän oli meneillään solariumia, opiskelua, kuntoliikuntaa tai tuiki tärkeää patsastelua. Salilla ja lenkillä oli käyty, ja ehkä ne loput olivat sitten salilla tai lenkillä.

Yliopistojen käytävilläkin laahustaa melkein normaalimäärä opiskelijoita, vaikka lukuvuosi on ihan virallisestikin loppunut jo toista viikkoa sitten. Ihmiset eivät oikein osaa lähteä kesälaitumille, vaan osa jengistä päivystää opiskelupaikkakunnallaan ikään kuin joku odottaisi heiltä jotakin. Nyt valot päälle! Ei teiltä kukaan mitään odota.

Paitsi bilettelyä.

Heretkää siis jo pingottamasta, hyvät naiset ja herrat, olkaa löysiä, toimettomia ja laiskoja.

Opiskelija lomalla on samanlainen sanapari kuin CITY-lehteä lukeva eläkeläinen. (Paitsi ettei jälkimmäinen ole pari, ja CITYä kai luetaan myös eläkkeellä.)

Kun käyt kaupassa tai kioskilla, luet joulukortteja tai näet joulupukin tai yövartijan, tapaat todennäköisesti lomailevan opiskelijan. He täyttävät kauppojen sunnuntaivuorot, lajittelukeskukset ja baaritiskien molemmat puolet, tekevät yökeikkaa niin konsertti- kuin rekkalavoillakin.

Olen kuluneena vuonna joutunut useamman kerran muistuttamaan kansantalouden asiantuntijoille, että opiskelijatyövoima ylläpitää suurimpien kaupunkiseutujen palvelusektoria ihan kuusnolla. Yliopistoilla varsinainen lähiopetus jää usein muutamaan viikkotuntiin, joten jos opiskelijat menisivät lakkoon, siihen eivät ensimmäisenä pysähtyisi yliopistot, vaan kahvilat ja lähikaupat.

Eurostudent-tutkimuksesta, opiskelijoiden terveystutkimuksesta sekä toimeentuloselvityksistä voi päätellä, että syy vaihtelevaan opiskelutuntimäärään ja vähäiseen nukkumiseen on työnteko. Jollainhan se vuokra pitää maksaa (ks. edellinen blogimerkintä ja vuokratilastot).

Kun opiskelija on muutaman opiskeluvuoden jälkeen siirtynyt täysipäiväisesti työelämään ja jossain vaiheessa myös valmistunut, hän saattaa – joskus jopa ennen 30 vuoden ikää – kohdata ihmeen: ensimmäisen palkallisen kesälomansa. Sitä kuulee hehkutettavan enemmän kuin säännöllisiä lainanlyhennyksiä tai uutta autoa.

Ilmankos opiskelijat reissaavat tilaisuuden tullen yhä vaikeammin ja kauemmas! Aurinkorannikko, Thaimaan sukelluskohteet ja Välimeren viinitilat ovat niin täynnä isovanhempien ikäisiä harmaita panttereita ja mitä lie puumia, että ainoa tapa viettää laatuaikaa on lentää Laosiin, junailla Balkanille tai patikoida Pohjois-Koreaan.