Yhteiskunta

Ajankohtainen kakkonen esitteli tänään asunnottomien futistoimintaa. Suomessa asunnottomien futis on ennen kaikkea päihdetoipujien juttu. Mukana on niin entisiä alkoholi- kuin huumeongelmaisia. Toiminnan keulakuvana ja veturina operoi Ari Hulden, Huli. Hän on itse käynyt läpi todella kovan tien huumeiden maailmassa ja löytänyt lopulta kutsumuksensa muiden auttamisessa futiksen keinoin.

Tiedän, ettei Huli diggaa toiminnan profiloituvan hänen kauttaan, mutta mies on taatusti kannuksensa ansainnut. Hän operoi Suojatie ry:n puitteissa ja järjestää monenlaista toimintaa mukanaolijoille. Hulille pallo on työväline - tätä hän itse alleviivaa. Pallon ympärillä päihdekuntoutujille avautuu mahdollisuus päästä mukaan elämänkantaan. Toimintaa on myös muualla kuin Helsingissä ja joukkueita - kuntoutujajengejä - kaikkiaan toistakymmentä.

Jutun juju on yksinkertainen. Jalkapallosta löytyy mielekäs vaihtoehto päihteille, muita päihteistä eroon pyrkiviä - vertaistukea siis - uudet sosiaaliset kuviot, Hulille konteksti luontevaan psykososiaaliseen tukeen ja tätä kautta osallistujille mahdollisuus rakentaa uutta päihteetöntä elämäntapaa. Myös fyysinen kunto, joka monella päihdekuntoutujalla on alussa vaatimaton, kohenee jatkuvasti ja roimasti.

Eräs proggis Hulin joukoilla on ollut rakentaa Puotilan kentän yhteyteen futiskaukalo - ministadikka - jossa pelataan 8.7.2012 vuotunen street soccer -turnaus. Sinne kandee suunnata tuolloin katsomaan hyvää futista ja erinomaista meininkiä. Kahdeksan peluria Suomesta pääsee syksyllä mukaan asunnottomien MM-kisoihin Meksikoon. Jengiä valmentaa Timo Liekoski - mies, joka oli Yhdysvaltojen maajoukkueen kakkosvalmentaja 1994 MM-kisoissa - ja Huli on jengin sosiaalinen kitti ja yleismies Jantunen.

Näinä taloudellisesti vaikeina aikoina on välillä hyvinkin vaikea löytää valonpilkahduksia. Tässä on kuitenkin kirkas sellainen. Pelaan itse Hulin kanssa samassa ikämiesjengissä ja olen käynyt myös työni puitteissa tutustumassa Suojatie ry:n toimintaan. Työpaikkani sijaitsee paikassa, jossa tiemme Hulin kanssa usein kohtaavat. Hänellä on aina futiskamat päällä ja suuntana on aamutreenit tai vastaava futiskuvio päihdekuntoutujien kanssa. Hulin into, antaumus, vilpittömyys ja aivan oivallinen Kontula-lähtöinen (ollaan sama kylän poikia) läppä saavat mieleni aina värisemään elämänuskoisesti ja positiivisesti.

Tietoa toiminnasta http://homelessacademy.fi/

Tähän sopii taustalle vain ja ainoastaan Jimmy Cliffin klassikko: You Can Get It If You Really Want!

Aivan aluksi haluan kiittää!

Kreikka on maksukyvytön. Kreikan velkamäärä on tällä hetkellä 160 % bruttokansantuotteesta. Vallallaan oleva asiantila johtuu siitä, että kreikkalaiset ovat hoitaneet maansa asioita täysin holtittomasti.

Vaikka Kreikan ongelmat johtuvat maksukyvyttömyydestä, päättäjämme hoitavat ongelmaa likviditeettikriisinä. Likviditeettikriisin lääkkeet toimisivat, jos Kreikan talous olisi vakavaraisella pohjalla. Tämä ei ole asianlaita.

Kreikan talouden saattamiseksi takaisin raiteilleen, on olemassa karkeasti kolme vaihtoehtoa: tuottavuuden parantaminen, palkkojen leikkaaminen tai elvyttäminen.
Tähän mennessä elvyttäminen on ainoastaan pahentanut Kreikan tilannetta. Kriisin alussa Kreikan velkamäärä oli nimittäin 120 % bruttokansantuotteesta.

Tarkastellaanpa hetki Kreikan talouden iskukykyä. Kreikan vientiteollisuus...hetkinen, mikä vientiteollisuus? Jos jätämme oliivit, hedelmät ja musakan pois laskuista, maan talous perustuu turismiin. Levottomuuksien varjossa turistimäärät ovat kuitenkin pudonneet 30- 40 %

Tilanne ei ole täysin uusi. Kreikalla ja Rooman valtakunnalla oli aikoinaan yhteinen valuutta. Tarina päättyi, kun huomattiin että kreikkalaiset olivat yhdistäneet hopeakolikoihin arvottomampia metalleja. Näille samoille sankareille Jyrki Käteinen ja Jutta Urpiainen ovat käyneet lupaamassa valtavia tukipaketteja veronmaksajien laskuun. Omaksi vakuudeksemme saimme siivun sijoitusten tulevista tuotoista. Miksi emme pyytäneet vakuudeksi kultaa, jota Kreikalla on yli kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna?

Tiesitkö, että kreikkalaiset investoivat tukirahojaan ensin kultaan ja myöhemmin sotakalustoon? Taitavat haluta pitää sen kultansa.

Vain viikko takaperin tapahtui jotain järkyttävää. Kaksi miestä ei päässyt juopumuksen vuoksi sisään baariin. Tuttavani meni hetkeä myöhemmin yksin tupakalle ja pian portsari teki havainnon: kaksi miestä potkii maassa makaavaa tajutonta henkilöä päähän - vain ja ainoastaan päähän.

Tuttavani käsissä ei ole jälkiä itsepuolustuksesta. Hänen kimppuunsa on käyty täysin puun takaa. Mielettömän väkivallan seuraukset ovat yksinkertaisesti kauhistuttavia. Päähän tulleet vammat ovat erittäin vakavia ja seurauksia on vielä mahdotonta arvioida - tajuttomuus jatkuu yhä. Pahimmillaan tuttavani elämä on ohi, lopullisesti ja kirjaimellisesti.

Poliisin tietoon on tullut tällä vuosituhannella noin 2000 törkeää pahoinpitelyä vuodessa. Kaikissa pahoinpitelyissä humalassa olleiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suuri osa kaikista pahoinpitelyistä tapahtuu juovuksissa. Kuningas alkoholi.

Myös tuttavani tapauksessa tekijät olivat humalassa. He ovat poliisin huostassa, mutta se on hyvin laiha lohtu tai selitys. Tapahtuma on signaali yhteiskuntamme sairaudesta ja pahoinvoinnista - samalla muistutus alkoholin mukana kulkevista synkistä demoneista. Yksin alkoholi ei kuitenkaan riitä selittämään sitä, mikä saa ihmiset tekemään jotakin näin julmaa toiselle ihmiselle?

Minun on mahdotonta löytää mitään selitystä tai ymmärtää, miksi ja miten kukaan voi potkia maassa makaavaa tajutonta ja täysin sivullista henkilöä - tai yleensä ketään missään - kymmeniä kertoja päähän, aiheuttaa erittäin vakavia vammoja ja pahimmillaan lopettaa toisen ihmisen elämän. Siinä on jotain niin kieroutunutta ja sairasta, ettei mieli ei kykene käsittelemään sitä normaalin informaation tavoin. Moisen teon ajatteleminenkin saa aikaan rajun puistatuksen. Voisin huutaa raivosta ja olla vaatimassa äärimmäisiä tuomioita, mutta se ei korjaa ihmisyyden ja yhteiskuntamme valuvikoja. 2000 ihmistä vuodessa joutuu vastaavan kaltaisen julmuuden kohteeksi. Se tieto vetää hiljaiseksi - hyvin hiljaiseksi.

"Ihmisen keksinnöt ottavat yhä uusia edistysaskelia. Mutta maailman hyvyys ja pahuus säilyy ennallaan" (Blaise Pascal).

PS. Päivän musiikkisuositus on näiden ajatusten siivittämänä Social Distortionin "Don't take Me for Granted"

Kollegani laittoi minulle linkin Karpolla on asiaa -videopätkään. Taustalla oli keskustelumme rattijuoppoudesta ja suomalaisesta mentaliteetista - takametsien miesten jääräpäisyydestä ja ajattelemattomuudesta.

Täytyy rehellisesti sanoa, että repesin useasti ja vesi valui nauraessa silmistä. Kaikessa vitsikkyydessään video tosiaan kuvaa tietyn miesfraktion ajattelua viinan ja autoilun välisestä suhteesta:

"minä en pidä rikoksena tuota, koska olen hyvä ajamaan. Ajan vaikka pyykkinarua pitkin kolmen promillen humalassa".

Samalla videolla tarinoi toinen takametsien mies, joka on sokea, mutta kurvaili autolla kaverinsa verbaalisella opastuksella kaupalle hakemaan lisää kaljaa. Ojaanhan se reissu päättyi, mutta sai umpisokea heppu sentään ajokiellon ja vankeutta.

Molemmat haastatellut heppulit ottivat touhunsa huumorilla - eikä Hannu Karpokaan ole mikään varsinaisainainen asiajournalismin kivijalka. Kuitenkin video tavoittaa julkilausumattoman. Jos jompikumpi olisi ajanut lapsen, tai aikuisen, yli kohtalokkain seurauksin, olisi video kaikkea muuta kuin hauska - se herättäisi suunnatonta raivoa ja vihaa.

Rattijuoppojen toilailusta saa lukea lehdistä päivittäin. He ovat Hannu Karpoa lainaten (sitä miestä en uskonut koskaan lainaavani) "tikittäviä aikapommeja". Tiedämme kaikki sen loputtoman surun ja voimattomuuden tunteen, jonka kännikuskin alle jäänyt lapsi meissä herättää. Mutta miksi tämä video silti naurattaa (myös minua)?

Väitän vastauksen olevan suomaisten kieroutuneessa humalasuhteessa. Kännissä toilailu on meistä aivan jumalattoman hauskaa ja se on kaikille jollakin tavoin tuttua. Kun olette katsoneet tämän videon, ajatelkaa sama pätkä, jossa koulumatkalla oleva ekaluokkalainen kuolee tarinan lopuksi. Nauru loppuu. Ja ehkä huomaatte itsessänne saman kieron känni-nauru -suhteen, jonka löysin itsestäni. Pistää miettimään.

Ennen kuin saamme nämä hassunhauskat veikot pois teiltä, on vielä paljon työtä tehtävänä ja monia ihmishenkiä menetetään. Se on todella surullista.

Karpolla on asiaa:
http://www.youtube.com/watch?v=rvC8eiFCvC4

PS: Tapahtuu maanteillä paljon mukavaakin. Näin kesän kunniaksi täräytän suosituksiin huiman livevedon viikon takaa Kölnistä, jossa ollaan tien päällä mieltä huikeasti nostattavassa moodissa.

Suuressa viisaudessa "joku" lähti virittämään ulkomainonnalla keskustelua alkoholimainonnasta liittyen suunnitteilla olevaan lakiuudistukseen. Mainoksessa lukee isolla "joisitko vähemmän alkoholia, jos sen mainonta kiellettäisiin?" Rautatieasemalla mainos on interaktiivinen, jossa ohikulkija voi painaa nappulaa "kyllä" tai "en".

Mainoksesta ei löydy kampanjan taustalla olevaa tahoa, joka on mainostoimistojen peruskikka koettaa saada ihmiset uteliaiksi. Kampanjalla on myös Naamakirjassa sivusto, josta selviää enemmän. Taustalta löytyy ainakin ulkomainonnassa alkoholilla rahaa vuoleva JCDecaux. Myös Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa viihtyy hämmästyttävän hyvin mukana keskusteluissa. Ummehtuneen maltainen tuoksu leijuu kampanjan ympärillä, sillä se on eittämättä usean sellaisen tahon tuotos, joille alkoholin mainostaminen mielikuvilla - niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin - on tärkeä rahasampo.

Naamakirjassa ei totisesti jää epäselväksi, että kyseessä yritys manipuloida ihmisiä. Sen tosin saattaa arvata jo kampanjan laajuudesta. Millään kansalaisjärjestöllä ei olisi varaa näin näyttävään kansalaislobbaukseen. Kun ilmeinen varmistuu, koittaa antikliimaksi: pitävätkö alkoholimainostajat ihmisiä todella näin saatanan tyhminä?

Keskustelun virittäminen on tärkeä tapa saada ihmiset pohtimaan ajankohtaisia poliittisia prosesseja. Sen sijaan kysymyksen muotoon verhottu suora kutsu vastustamaan mainonnan rajoittamista on äärimmäisen alhainen tapa saada itsekkäiden viininlipittäjien segmentti virtuaalisille barrikadeille. Kuka ikinä onkaan mainoksen toteutuksen takana, on mainostoimistoälykkyydessään sortunut järkyttävään ylimielisyyteen - lähtenyt sellaiseen keskusteluun ja tematiikkaan, jossa visapäiden mainosinnovaatiot eivät kanna.

Liian läpinäkyvällä indoktrinaatiolla ei saa responssia tai sympatiaa - päinvastoin. Kampanja herättää kiukkua. Kampanja lienee eräs ulkomainonnan ja sosiaalisen median synkronoinnin pahin epäonnistuminen. Internet-sivustolla "tykkää" -nappia on painanut 600 henkilöä, joka kampanjan laajuuteen (kustannuksiin) nähden on hilpeyttä herättävää.

Kansalaiskeskustelu netissä tapahtuukin lähinnä palkkaa nauttivien mainosalan ihmisten ja valistuneiden kansalaisten välillä. Sosiaalinen media näpäyttää kaikkitietäviä mainosmiehiä sormille, potkaisee munille olisi tosin tässä osuvampi metafora, sillä tähän ei taatusti pyritty. Hupaisinta on, että mainoshenkilöiden kompetenssi keskusteluissa jää auttamatta kakkoseksi. Markku Soikkelin kaltaisten intellektuellien argumentoidessa lakialoitteen puolesta, jäävät mainostoimistojen parat auttamatta jalkoihin.

Aikana, jolloin kaikki on markkinaliberalismin hengessä kaupan, voi silti astua valtavaan koiranjätökseen. Ihan kaikki kun ei yksinkertaisesti olekaan kaupan. Tekijät unohtivat, että ihmisillä on edelleen jonkinlainen moraali, käsitys oikeasta ja väärästä, huoli kanssaihmisten hyvinvoinnista ja ripaus autenttista humaanisuutta.

Saitte juuri sitä mitä tilasitte ja nyt lakialoitetta vastustavat näyttävät eduskunnassa typerysten lisäksi täysiltä tontuilta - mahtaako sellaiseen rooliin kukaan tämän flopin jälkeen edes haluta?